Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KESÄKUUN 17.

JUHANNUSKALENTERI 17/24

Tämän kuvan karkasin ottamaan mökin omistajan ihanaan kasvihuoneeseen. Vähän mietitytti, että pahastuukohan ne kaverit, kun kokoajan juoksentelen ympäriinsä ja kirjoittelen vaan jotain laulujen sanoja samalla kun muut tiskaa ja raahaan samoja paperikukkia paikasta toiseen. Luotin ja luotan siihen, että ei ne. Ei ne suutu. Ne tuntee mut kyllä. Yhtä toista kuvaa ottaessa paperikukat karkasivat järvenpintaa pitkin liplatellen naapurimökin laituria kohti, kun keikuin siinä laiturin reunalla kuvaamassa toisia paperikukkia. Ehkeivät siellä naapurissa asuvat eläkeläiset pahastuneet noita neonpunaisia kaunokaisia. Toivottavasti.

Nythän on käynyt siis niin, että olen monta kesäkuun iltaa istunut koneen ääressä, kuunnellut tuntitolkulla suomalaisia kesäiskelmiä, kirjoitellut sanoja ylös ja taitellut kallista akvarellipaperia pieniksi palasiksi. Maalaillut yömyöhään asti tekstejä niille palasille. Kaatanut aamulla mustepullon keittiön pöydälle, kun yöllä on unohtunut sulkea se. Kantanut kaikki olohuoneen pöydät ikkunan ääreen hyvään valoon. Leikellyt kotiin kerätyt kukkakimput pieniksi kukkasiksi ja silpuksi ja tehnyt asetelmia samalla kun ystävä on sanaakaan sanomatta tilannut meille ruokaa kotiinkuljetuksella. Lapset ovat löytäneet hyllyn reunalta kourallisen lontoonrakeita ja kysyneet, että voiko ne syödä vai onko niissä liimaa. Ei ole liimaa, ne näkkileipäkakut on sitten asia erikseen. Se mökin omistaja kommentoi, että kuinka mukavaa onkaan bongailla näistä kuvista tuttuja paikkoja, joissa kuvat on otettu. Siitä tuli ihan älyttömän ihana olo. Ehkäpä moni muukin saa vaikka noista laulujen sanoista saman fiiliksen, muistoja ja tunnelmia, lempeitä kaipauksia, tuoksuja menneisyydestä, haaveita tulevasta.

Minä taidan laittaa kesäyösoittolistan soimaan ja ikkunan raolleen, kesäsateen jälkeinen tuoksu huumatkoon minut ennen unta. Ehkä teen vielä pari kesälaulutekstausta, ei tämä kalenteri voi vielä juhannukseen loppua, en vaan voi lopettaa, hihii! Olkoon viikonloppunne ihana!

KESÄKUUN 9.

JUHANNUSKALENTERI 9/24

Kesän kävelyretkilläni olen jokaisella etsinyt katseellaani kasveja, kukkia, risuja ja kaikenmaailman heiniä, jotka voisivat sopia näihin kuviin käytettäviksi. Autossa istuessani olen tiiraillut pelloille, niityille, tienvarsille ja metsiin ja miettinyt, keksinyt ja pohtinut mistä voisi saada hyviä, hassuja ja ihania asetelmia. Ei niiden mitään erityistä tarvitse olla, mutta toki sellaiset kasvit, joita en tästä kodin ympäristöstä löydä, ovat aina eksoottista!

Tämän päivän kuvan kuusenkerkät ovat olleet yhdet suosikeistani ja niitä näkyykin melko monessa muussakin kuvassa. Kerkkien raikas, ihana alkukesänvihreä väri on vaan niin kaunis. Jokaisena aurinkoisena kesäaamuna olen vähän myös kaivannut torille kukkakauppiaiden tarjontaa tutkimaan. Jos niillä sattuisi olemaan vaikka superkauniita vaaleanhaaleanvioletteja yliauenneita suuria ruusuja, ne ovat suosikkejani. Haaveilen niistä aina, sillä kerran löysin niitä kolmekymmentäpäisen kimpun kuudella eurolla. Parhain kukkaostos ikinä. Silti luonnonkukkien täydellistä kirjoa ei oikein voita kyllä helposti moni muu asia.

Tässä yhdeksännen päivän kuvassa on kyllä melko vähän luontoa ja sitä vihreää ja kukkaloistoa, mutta tykkään tästäkin. Noita kuusenkerkkiä mun pitikin vain hehkuttaa, mutta lähti tälleen yömyöhällä kirjoittaessa vähän ajatus karkuun. Olkoon yhdeksäs kesäkuuta teille myrskyisistä sääennusteista huolimatta hyvä kesäpäivä!