Avainsana: muitaihaniahuivi

Tänään on yhteisen, ihanan kaulahuivineulonnan viimeinen päivä. On ollut mukava seurata, kuinka huivit ovat valmistuneet ja yhteisneulonta on innotanut mukaan. Kiva oli myös huomata, että jossain päin Suomea oli tänään sadellut lunta eli huiveille lienee kunnon käyttöä pakkassäässäkin, sillä ihan pian ne huivit ovat valmiita.

Viimeinen kuvio on vanha tuttu vinoströsseli eli helppo neulaista. Kuvion jälkeen tehdään kavennukset. Puikot voi jakaa vaikka sukkapuikoille, jos tuntuu, että on helpompi laskea silmukat ja neuloa kavennukset niillä. Kuvion vaihtumiskohdasta aloitetaan näin: Neulo yksi silmukka oikein, nosta yks neulomatta, neulo yksi silmukka ja vedä neulomatta nostettu sen yli. Neulo 36 silmukkaa. Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen. Kaksi silmukkaa oikein, jonka jälkeen jälleen yksi silmukka ja vedä neulomatta nostettu sen yli. 36 silmukkaa neuloen, joiden jälkeen kaksi oikein yhteen. Tämän jälkeen jatka kavennuksia samaan tapaan niin, että huivin päätyihin muodostuu neljän silmukan levyiset palkit ja päädyistä muodostuu kolmiot. (neulesanasto ok+!) Kaventele niin kauan, että jäljellä on muutama silmukka, katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistelyvaihe on aina mielestäni mukava, koska silloin ollaan niin lähellä lopullista valmistumista. Toki on ollut vuosikausia minullakin niin, että inhosin lankojen päättelyä ja valmiit työt lojuivat laatikoissa odottamassa viimeistelyä, mutta sitten tajusin, että se on oikeastaan juuri se ihanin vaihe. Sekin, kun saa seurata langanpätkien kasvavaa pientä lankaläjää. Käännä siis huivi nurin alkupään aukon kautta. Päättele langoista suurin osa, mutta jätä vaikka tasaisesti viiteen kohtaan huivia langat päättelemättä ja sujauta langanpäät huivin läpi oikealle puolelle. Pääteltyäsi nurjan puolen langat, käännä huivi takaisin oikein päin. Itse, omassa huivissani halusin hieman jotain tukiompelia pitämään huivin varmasti littanana, ettei se vaan käytössä muutu putkimaiseksi. Eli nuo oikealle puolelle sujautetut langanpäät päätellään oikealta puolelta niin (suosittelen pitkää päättelyneulaa!), että neulaa huljautellaan huivin sisällä sillä tavalla, että lanka tarttuu huivin molemman puolen langanjuoksuihin. Ymmärtänette tavan?

Langat pääteltyäsi ompele vielä huivin aloituspää kiinni piilopistoin. Tee hapsut. Esimerkiksi kuvissa esiityvässä huivissa on laitettu jokaiseen hapsuun seitsemän noin 25 sentin pätkää lankaa. Tee tupsu huivin kolmiopäähän ja kiinnitä se. (Hapsujen ja tupsujen tekoon löytyy ohjeita googlettamalla, jos ne tuntuvat kinkkisiltä.) Viimeinen vaihe on mielestäni kaikista tärkein. Pingota huivi esimerkiksi mattoa vasten yön yli niin, että reunoista tulee pingotuksessa suorat. Aseta huivin alle vaikkapa ohut kostea harso ja asettele huivi pingotukseen nuppineuloin. Lopuksi huivin päälle myös kostea harso ja jotain painavaa painoksi. Tärkeintä tässä vaiheessa on se, että huivi löytää tasaisen hyvän muodon. Tapoja tähän on monia. Sittenpä oikeastaan tilanne on se, että te olette saaneet huivinne valmiiksi ja kun yön yli on nukuttu ja huivi irroitettu pingotuksesta, sen voipi kääräistä kaulaan ja lähteä ulos pakkaseen!

Lisää huivikuvia löydät Instagramista hashtagilla #muitaihaniakaulahuivi. Kiitos, että innostuitte ja neuloitte! Katsotaanpas mitäs sitten seuraavaksi keksitään yhteisneulonnan tiimoilta! <3

Ihanat talviset kuvat on ottanut Riikka Kantinkoski.

Tänään vielä tällainen tavallinen ohjepäivä, huomenna viimeiset kuviot ja alkaa viimeistelyvaihe! Ihanaa neulomisen täyteistä lauantaita! <3

Tänään neulotaan kivat yksinkertaiset kuviot. Mukavaa perjantaita, me lähdetään nyt laivalle, morjens!

Ystävänpäivän iltaan taas tämä jo tutuksi tullut kuvio, olkaa hyvät! <3

Tiskasin äsken ja radio alkoi soittaa Anna Hanskin Jos et sä soita. Se on sellainen kappale, joka liittyy vahvasti siihen hetkeen, kun kuudesluokkalaisena tajusin, että minusta tulee joskus aikuinen ja siihen miten sitä elämääni tulisin sitten elämään. Istuin Oulun normaalikoulun ala-asteen tietokoneluokassa. Kone, jolla istuin oli toiseksi reunimmainen, siinä kirjoitellessani siniselle ruudulle näin samalla ulos ikkunasta koulun pihalle. Rimpuilutelineet ja koulun kentän, ympärilläni luokkakavereita. Taitekohdassa, ala-asteen viimeisellä luokalla ja syksyllä siirtyisimme tien toiselle puolelle kouluun. Todennäköisesti mulla oli päälläni itse ompelemani leveälahkeiset kukkahousut ja papukaijaneule, korvissa papukaijakorvikset. Välitunnilla olimme varmaan hyppineet koko luokan kesken hyppynarua, yks-eikä-yhtääntä. Sillä tavalla, että jokainen hyppää yhden hypyn ja sitten pitää juosta ja kiertää joku pylväs ja hyppyketju ei saa katketa. Mulla oli päälläni varmaankin harmaa-vaaleanpunainen collegetakki, sellainen baseball-takkihenkinen. Niin, mutta siis niin, takaisin sinne atk-luokkaan… Kirjoitin koneella Mikset sä soita -kappaleen sanoja ja kuvittelin aikuiselämää. Ajattelin, että asuisin lähellä rautatieasemaa. Kotini seinillä olisi tauluja, joissa on mustat kehykset, se sellainen kolmen taulun sarja, jossa reunimmaiset taulut ovat kapeampia, kuin ikkuna olisi avattu. Imelä maisemataulu. En miettinyt erityisemmin laulun sanoja niitä kirjoittaessani, olinhan kuudesluokkalainen, lapsi vielä. En ollut erityisen kiinnostunut mistään tykkäilyjutuista (muistaakseni!) vielä, mutta kappaleen melodia iski muhun ja se sellainen surumielisyys, joka kappaleessa on. Tuo on jännä muisto ja se nousee mieleen usein, kun kappaleen kuulen. En muuten ikinä nuorena aikuisena asunut lähellä rautatieasemaa enkä ole kokenut erityisen raastavia rakkaustarinoita.

Sen tarinan kautta tän päivän kuvioon, joka onkin tuplakuvio! Olette ehkä huomanneet, että huivi on ihan hyvän kokoinen jo. Kyllä, tästä tulee melkoinen muhkuhuivi. Sellainen, jonka kääräistäessään kaulaan, voi hulmutella takki auki, koska huivi kyllä lämmittää. Pituutta huivilla on lähes kaksi metriä, kun se on valmis. Tästä ei tule huivi, joka tungetaan takin kaulusten sisäpuolelle, vaan huivi, joka hurmaa hulmutessaan kaulallasi. Kivaa neulomisiltaa murut!

Tämä päivä ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Innostuin eilen ompelemaan ja ompelinkin yötä myöten eilen ja säästelin vähän aamuksikin. Ajattelin, että tänään lähdetään jonnekin kivalle retkelle, kun sää oli niin kaunis. Lapsista oli kuitenkin mukava vain olla kotona. Ne päivät, kun saa vain olla, ovat melko harvassa, joten päätin, että ollaan sitten sisällä. Itsekin halusin ommella rauhassa, ilamn kiirettä. Laitan nuorimmaisen päiväunille ja sillävälin tykittelen ompelut loppuun ja kirjoitan parit tekstit – näin suunnittelin. No mutta kuinkas kävikään, nukahdin ITSE sinne päiväunille. Herään puolitoista tuntia myöhemmin ainoastaan tajutakseni, että mulla on ollut vieressä kyllä pikkukaveri kokoajan, mutta hän on leikkinyt omia leikkejään koko sen ajan. Sehän meni justiisa nappiin eikä melekeen! Loppupäivä onkin mennyt niistä unista päätä selvitellessä. Mulle ei sovi ollenkaan päiväunet. Tai ainakaan sellaiset, joita en halua tai tarvitse (tai näitä vissiin tarvin kyllä, mutta en halua sitä myöntää!). Nyt otan sen hetken ja ompelen sen takin loppuun. Näette sen lähipäivinä ja siitä voin kertoa jo sen verran, että jos toissapäiväisen tunikan selkäkuvio oli mieletön, niin tässä lähti vielä enemmän käsistä! Ihana tunne. Se on niiiiin hieno! Tässä teille päivän biisi: Hannah Peel – All That Matters ja ohje. On muuten yks mun suosikkikuvioita tämä. Tykkään kolmiulotteisuudesta. Kivaa sunnuntai-iltaa ja jee, uudet Rimakauhua ja rakkautta -jaksotkin alkaa, u-u-uu!