Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SATUMAINEN PAAVOLAN TAMMI

Taas on yksi ihana kesä viikonloppu takana. On leppoisaa siirtyä juhannusviikon viettoon, kun tuntuu, että viileähköstä vapusta on ainakin sata vuotta ja sääret ovat saaneet hulmutella paljaina (ja valkoisina) jo viikkokausia. Tänään aamupalan syötyämme hyppäsimme auton kyytiin ja lähdimme pienelle retkelle: minä, nuorimmaiseni, mun hellu ja sen koira ja ajella hurautettiin Lohjalle.

Olen jo vuosia halunnut käydä katsomassa ja tuntemassa Paavolan tammen lumon. Tänään se sitten vihdoin toteutui. Paavolan tammi on siis kutakuinkin, noin, jopa tai lähes 400-vuotias puuvanhus, tarkkaa ikää ei ainakaan internetti osannut minulle kertoa, mutta satoja vuosia kuitenkin. Tammi sijaitsee Paavolan kylässä Lohjalla. Puuta on tituleerattu Suomen kauneimmaksi puuksi enkä kyllä ihmettele.

Jätettyämme auton parkkiin lähdimme seuraamaan opasteita. Noin kilometrin päässä edessämme avautui twinpeaksmainen, lumoava aukea. Alue on kuulema aikoinaan ollut peltoa, mutta nykyään ihan metsikköä, jonka keskellä, ei voi sanoa nökötti, vaan seisoi, Paavolan tammi. Kello oli noin puolen päivän paikkeilla ja aurinko paistoi kirkkaasti puiden lehvien välistä. Paikalla oli muitakin lapsiperheitä ja vuorotellen otimme kuvia puun edessä. En voinut olla miettimättä, kuinka kauniilta puu ja sen ympärillä oleva metsä näyttäisivät vaikkapa laskevan auringon valossa kesäisenä yönä, kun puu lumosi jo tuona pienenä hetkenä kirkkaassa päivänvalossakin.

Kolmivuotiaalla riitti sen verran paljon juttua ja tarinaa kokoajan, että aikaa omaan rauhoittumiseen puun luona ei juurikaan ollut, mutta ne puolen minuutin mittaiset hengähdyksetkin olivat ihania ja tuntuivat hyvältä. Puu oli lumoava, kaunis, iso ja majesteetillinen, kunnioitusta herättävä puuvanhus. Mieleen todella tuli Totoro-elokuvan maisemat, kuten Retkipaikan jutussakin mainittiin. Muutama vuosi sitten julkaistun jutun kautta puusta on tullut viime vuosien uusi, melko suosittukin päiväretkikohde.
Suosittelen ehdottomasti käymään tammen luona ja kiertämään myös luontopolun, jonne kyltit myös opastivat. Metsä oli niin kaunis! Mieleen jäi sekä minulle, että pojalleni tammen juureen jätetty kyltti, jossa luki suunnilleen näin: teidän varpaitakin sattuisi, jos niille astuttaisiin monta kertaa päivässä, joten ethän astu juurille. <3 

 

 

VALOKUVAUSWORKSHOP // VIIKONLOPPU AURINGONNOUSUJA KUVATEN

Kirjoitettu sunnuntaina iltapäivällä, julkaistu arkisena tiistaiaamuna.

Tulin juuri kotiin ihanan viikonlopun vietosta. Pakko saada kirjoittaa ajatukset heti ulos, etteivät ne ehdi hälventyä ulos ihanuudestaan, muuttuakseen muistoiksi kaiken arjen keskelle ja etteivät kesäloma/arki-asiat, pyykit tai pihalta kuuluva lasten riemu ehdi vielä tasoittaa mun päätä peruskotimoodiin. Oon vielä siinä älyttömän suloisessa metsähurmoksessa, minne toisinaan pääsee, ei kyllä edes joka kerta ja se on aivan ihanaa.Osallistuin Eeva Mäkisen viikonlopun kestävään valokuvausworkshoppiin. Paikka oli Tammelan alueella, Eerikkilän urheilu- ja luontokeskuksissa sekä Torronsuolla ja Liesjärven kansallispuistoissa. Reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, mutta minulle aivan uusissa paikoissa. Matkalla sinne melkein hävetti siellä syvällä oman pään sisällä, etten ole montaakaan kertaa ajanut Karkkilasta eteenpäin saatikka käynyt sielläpäin yhtään missään.

Luonnollisesti ensin vähän jännitti lähteä tuollaiselle pikkaisen pidemmälle vähän niin kuin leirille, ihan yön yli olevaksi. Tiedättehän, tuntemattomia ihmisiä, uusi paikka, uudenlainen kokemus kaikkinensa tiedossa ja se perusjännitys ihan kaikesta, aivan normaalia siis. Mulle ainakin! Mutta ai että, oli hauskaa, antoisaa ja jäi superhyvä fiilis kaikesta!

Meidän porukka oli tosi hyvä. Viikonlopun aikana ehti tulla omat hölmöt inside-vitsit, opittiin toinen toisiltamme valokuvaukseen liittyviä juttuja ja vähän kaikkea muutakin elämästä ja ennen kaikkea, saatiin aivan loistava inspiraatiopuuska Eevalta. Kokemuksesta jäi omien kuvien lisäksi paljon kuvaamiseen liittyviä asioita, jotka jäävät muhimaan mieleen ja varmasti elämään muutenkin. Asioita elämästä, luonnosta ja siitä mikä on just mulle tässä elämässä tärkeää ja millaisia asioita kohti haluan mennä.

Tänään aamulla, siinä puoli neljän aikaan järvellä kanootilla meloessa mietin (taas) (mietin sitä joka kerta), että voi kuinka tärkeää ja hyvä on välillä saada olla ihan kunnolla siellä metikössä ja veden äärellä. Se, että ajatukset saavat ajelehtia pois tavallisesta arjesta ja se, että saa tehdä vain just sitä mistä tykkää. Valokuvata pastellisävyisiä auringonlaskuja ja –nousuja porukassa, jossa kaikki muutkin haluavat tehdä niin. Siinä ei kolmen herätys aamuyöllä tunnu missään eivätkä sääsketkään haittaa, kun on riittävästi sääskimyrkkypurkkeja joista suihkutella ihoalueet turvaan hyttysenpistoilta.

Auringonnousun odottaminen on jotenkin maagista. Tähän aikaan vuodesta se on myös melko hidasta. Usein sitä odottelee niin päin, että katse on aurinkoa kohti, mutta nousu näyttää upealta toiseltakin puolelta, sieltä missä auringonvalon raja kokoajan lähenee hetki hetkeltä. Puiden latvat, jotka ovat saaneet jo säteet ja muu maa alapuolella ei, se on tajuttoman kaunista. Ja se hetkikin, kun se kirkas, ihana aurinko nousee taivaanrannasta tai metsän takaa, se ihan ensimmäinen kimallus. Samaan aikaan luonnon oma meteli lintuineen voimistuu. Tuoksut tuntuvat kuin ne voimistuisivat. Kaikki aistit täysille!

Se, mitä oikeastaan halusin sanoa on, että menkää ja tehkää niitä asioita joista te tykkäätte ja jotka on teille tärkeitä. Mä sain onnekseni valokuvata, nukkua teltassa, nauttia metsästä ja auringon sekä nousuista että laskuista kokonaisen viikonlopun. Tuntuu, kuin se olisi ollut viisi päivää, sillä se, että valvoo yöllä kolmesta kuuteen ja menee takaisin nukkumaan nukkuakseen ysiin asti, saa mielen sekoittumaan niin, että siinä olisin kaksi erinäistä päivää. Välillä tekee myös tosi hyvää mennä jonnekin tai olla jossain sellaisten ihmisten kanssa, joita ei tunne ennestään. Pikkaisen poistua siitä omasta kuplasta. Tässä tapauksessa tuplasti, mennä uuteen paikkaan uusien ihmisten kanssa.

Sen pidemmittä puheitta nyt: tehkää enemmän teille tärkeitä juttuja, se tekee todella hyvää! Ja olkaa hyvät, tässä kuvia minun linssini takaa nähtynä. <3