Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KUN NUKUTAAN, NIIN NUKUTAAN

Kaupallinen yhteistyö: Familon & Suomen Blogimedia

Nukkuminen on tärkeää, senhän me tiedämme. Joskus on aikoja, että se on helpompaa ja toisinaan on pitkiäkin kausia, että unelle ja nukkumiselle ei vaan ole riittävästi kunnollista mahdollisuutta olla parasta mitä se voi olla. Elämäntilanteet vaihtelevat niin paljon eri elämän aikoina. Myös sillä missä nukkuu ja millaisissa puitteissa, on iso merkitys. Haluan kertoa teille omasta nukkumisestani, sillä juuri nyt se on sen verran ihanaa ja lempeää. Olen muutaman vuoden ajan nukkunut melko hyvin ja viime aikoina vieläkin paremmin, joten kokemusta ja vinkkejä on mukava jakaa. Olen näitä samoja asioita jakanut ystävilleni ja lähipiirille sen verran tarmokkaasti suu toisinaan ihan vaahdoten innosta, että toivottavasti joku teistäkin nappaa uusia nukkumista helpottavia vinkkejä. Tervetuloa mukaan, tämä on Tiinan unikoulu nimeltään: Kun nukutaan, niin nukutaan!
Mun nukkumishistoriani on keskiarvoltaan hyvä, jos mennyttä 39 vuotta katsellaan taaksepäin. Vauvana äitini sanojen mukaan nukuin jo kuukauden iästä saakka täydet yöt. Leikki-iässä taas nukahdin joka ilta iltasadun aikaan noin kolmannen sivun kohdalla. Tämä tieto nauratti minua paljon ennen kuin itselläni oli lapsia, mutta nyt olen oikeastaan vähän kateellinen äidilleni, sillä minähän olen ollut ihan älyttömän helppo nukutettava. Omille lapsilleni iltasatuja lukiessani olenkin hämmästänyt moneen kertaan usean oman lapsuuteni suosikkikirjan juonenkäänteistä, sillä hyvin harvoin olin kuullut niitä loppuun saakka lapsena. Teini- ja nuoruusvuosilta en muista yhtään nukkumisongelmaista aikaa. Olen nukahtanut aina tosi helposti. Jo nuoresta saakka lukeminen on ollut minulle paras unilääke (haukoitus tulee edelleen toisen lauseen kohdalla, kun itse luen) ja jos olen väsynyt, nukahdan minne vaan. 16-kesäisenä nukahdin jopa reiveihin ollessani vain väsynyt. Automatkat olivat alaikäisenä parasta siitäkin syystä, sillä silloin nukuin makeasti suurimman osan matkasta.

Aikuisiällä nukkumiseen on vaikuttanut useat eri asiat. Olen tehnyt öitä lukuunottamatta töitä kaikkina vuorokauden aikoina, välillä peitot ja tyynyt ovat olleet liian vanhoja littanoita ja uni on ollut katkonaista surkeista vuodevaatteista johtuen ja toki lasten odottaminen ja saaminen on vaikuttanut kovasti myös nukkumisjärjestelyihin, unen laatuun ja myös sängyn kokoonpanoon. Inhottavia nukkumisvaikeuksia minulla oli eräänä talvena, kun töissä oli kurjaa. Eräässä työpaikassa minua nimittäin kiusattiin ja jouduin jopa pitkälle sairauslomalle osittain siitä syystä, että heräsin joka yö valtavaan ahdistukseen enkä enää saanut nukuttua. Se oli kamalaa. Onneksi tilanne jossain vaiheessa helpotti ja nukkuminen normalisoitui.

Ollessani raskaana ja imettäessäni olen nukkunut myös erilaisin tavoin ja tyylein. Raskausaikana vatsan kanssa lyllertäminen kyljeltä toiselle vaati omat kommervenkkinsä, kuten kaikki äidit varmastikin tietävät. Muistan myös nukkuneeni jossain raskaudessa prinsessatyyliin niin, että olin selälläni ja peitto kainaloihin saakka ja kädet peiton päällä suorina. Perhepedissä nukkuessani ja öisin imettäessäni minulla oli muotoileva tyyny pään alla, jotta imetysasennot olisivat mahdollisimman helppoja. Nukuin silloin aina kuin tukki, toinen pikkutukki kainalossani. Olen nukkunut tosi hyvin silloin, kun lapset ovat olleet vauvoja. Se oli ihanaa nukkumisen aikaa, kun ei ollut suurempi kiire mihinkään ja otin vielä toisinaan päiväunetki vauva kainalossa. Erittäin hyvin olen nukkunut myös pilates-tunnilla, elokuvan ensi-illassa ja kelluntatankissa. Viime vuosina, kun sänky on kuulunut pääosin vain minulle itselleni, olen vuorannut sen valtavalla määrällä tyynyjä (parhaimmillaan niitä on ollut seitsemän) ja tuplaleveällä peitolla, jotta olen saanut tehtyä itselleni kunnon pesän yöksi minne käpertyä. Kaksi tyynyä selän taakse, yksi jalkojen väliin, toinen syliin ja muutama pään alle ja ympärille. Miesystävää meinasi huvittaa, kun tapasimme ja kun hän ekoja kertoja näki tyynyillä vallatun sänkyni.Entäs se taikasana sitten? Miten nukun niin hyvin? Mitä siihen tarvitsee? Geeneillä lienee jonkin sortin vaikutusta, samoin luultavasti sillä mihin pienestä asti tottuu ja ihan vaikka sellaisella asialla, että ovatko lapsuudessa illat olleet turvallisia olla kotona, onko tarvinnut stressata nukkumaan mennessä mitään vai onko saanut nukahtaa ihan rauhassa vain omaan väsymykseensä. Nämä ovat äkkiseltään sellaisia maalaisjärjellisiä asioita, en ole sen kummemmin mihinkään tieteellisiin tutkimustuloksiin tutustunut.

Itse olen aina arvostanut lempeitä ja ihania nukkumispaikkoja ja kunnon vuodevaatteita. Muistan edelleen äitini kertoman tarinan siitä, kuinka parivuotiaana nukahdin olohuoneeseen uusien peittojen ja tyynyjen kanssa keskelle lattiaa, kun sain ensimmäisen oman, uuden sängyn ja siihen uudet peitot ja tyynyt. Peitto oli puna-valkoruudullinen ja ihana! Edelleen tuollainen samanlainen ruutukuosi, missä tahansa yhteydessä, muistuttaa mua makeista unista. Olen nukkunut myös monet ihanat unet ystäväni mökillä supermuhkean ja kuohkean peiton alla. Parasta nukkumisessa on ollut ne peitot, kuohkeat ihanat mökkipeitot, ei niinkään ympäristö, vaikka sekin on ollut lähes täydellinen. Muistan myös nukkuneeni joskus puolitutun kaverin luona aivan ihanat päiväunet kertakaikkisen upean, paksun peiton alla. Peitoilla, tyynyillä ja petivaatteilla on väliä. Siinä yksi taikasana. Vaikka nukahtaisi melko helposti minne vaan, niin kunnon kamat vain parantavat nukkumiskokemusta.Olin tässä taannoin Familonin pressitilaisuudessa, jossa pääsin testaamaan tämän kesän uutuutta – body-tyynyä eli pitkää tyynyä eli vartalotyynyä. Se on a i v a n ihana. Ihastuin siihen välittömästi. Tämän yhteistyön ansiosta olen nyt nukkunut oman vartalotyynyni kanssa parisen viikkoa ja olen erittäin tyytyväinen. Se korvaa mun sängyn sisällöstä ainakin neljä muuta tyynyä. Ja mikä parasta, se tukee nukkuvaa kehoani paremmin kuin irtonaiset tyynyt. Se toimii siis näin: Tyyny, joka on kooltaan 30x30x140cm, on jaetty viiteen lokeroon, joita jokaista on mahdollista muokata, täytteen määrää voi lisätä ja vähentää (itse olen nukkunut toistaiseksi vielä kaikilla täytteillä, mutta aion kokeilla myös hieman kevyempää versiota). Body-tyyny korvaa jalkojen välissä ja sylissä olleet tyynyt ja helpottaa kylkiasennossa nukkumista. Päällimäinen olkapää ei lysähdä ja nukkuminen on miellyttävämpää, kun kipuja niska-hartia-seudulle ja lapojen tai rintarangan väliin ei synny. Selällään nukkuessa tyynyyn voi myös nojata puolimakuuasennossa ja se on myös mukava asento olla.

Sain valita Familonin valikoimista itselleni myös ne varsinaiset tyynyt ja uuden peiton, sillä vaihdon aika oli. Tiesittehän, että peittojen ja tyynyjen käyttöikä on noin kaksi vuotta ja sitten olisi aika vaihtaa uusiin? Koska rakastan muhkeutta, kuohkeutta ja lämpöä, päädyin Gold-untuvatyynyyn ja tuplaleveään peittoon. Valitsin tyynyistä pehmeän ja puolikorkean mallin ja peiton lämpimyysasteikolta erittäin lämpimän. Nauratti, kun avasin pakettia kesän ensimmäisten kunnon helteiden aikaan. Just sillä hetkellä hikipäissäni ei kyllä huvittanut hypätä nukkumaan, mutta voi että olen nukkunut kesäyötkin hyvin näillä varusteilla. Mulla on 140cm leveä sänky ja myönnetään, että jos vierellä on sekä mies, että toisella puolella body-tyyny (jota myös boyfriend-tyynyksi kutsutaan – eräänä yönä mies oli säikähtänytkin ja tullut jopa mustasukkaiseksi, että kuka siinä mun toisella puolen oikein on), niin melko ahdasta on. Täydellinen tilanne olisi siis, jos sänky olisi hieman leveämpi. Yksin nukkuessani olen nautiskellut tyynystä ja untuvapeitosta oikein kunnolla. Syleilyssä vartalotyyny ja selän takana muhkeasti ja kuohkeasti mytyssä paksu, lämmin untuvapeitto (niin, että hartiat peittyvät, pelkään nimittäin kesäöinäkin sitä, että hartiat saavat yöllä kylmää ja aiheuttavat päänsäryn) puoliksi päällä, ja pään alla untuvatyyny. En voisi olla tyytyväisempi ja unet ovat olleet makeita. Tilanne on ollut kuin tuo otsikossa oleva elämän mottoni ja tämän unikoulun nimi: kun nukutaan, niin nukutaan. Illalla silmät kiinni ja aamulla auki.

Petivaatteiden oikeaoppinen huolto on tärkeää ja vaikuttaa unen laatuun. Tyynyt kannattaa pestä nelisen kertaa vuodessa (vartalotyyny vaatii isomman koneen tai pesulakäynnin)  ja vaihtaa kokonaan uusiin säännöllisesti. Untuvatuotteiden kanssa tärkeää on pöyhintä. Familonin untuvatuotteiden Traumpass- ja Downafresh Greenline -sertifikaatit takaavat muuten sen, että höyhenet ja untuva saadaan elintarviketeollisuuden ylijäämistä, eikä koskaan elävistä linnuista.. Joka aamuinen mylläys ja viikottainen tuuletus tekee hyvää ja pitää untuvat kuohkeina. Talvella tuuletus on mielstäni täydellistä, kovilla pakkasilla saatan viedä petivaatteet ulos usean kerran viikossakin. Kesällä taas peseminen on helpompaa, kun kuivatus onnistuu ulkona niin ihanasti ja niihin jää suloinen kesäntuoksu.

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen hymyillyt moneen kertaan. Suunpielet ovat nousseet ylös siksi, että a) nukkuminen vaan nyt on niin ihanaa, b) oon ollut niin fiiliksillä uusista petivaatteista, että tekisi kokoajan mieli mennä sänkyyn, c) body-tyyny on pitkästä aikaa sellainen uusi tuote, jollaista olen todella kaivannut, mutta en ole oikein tiennyt millianen se voisi olla ja onneksi se tuli nyt vastaan ja mulla on se!, d) omien uni- ja nukkumisjuttujen muistelu on myös hauskaa, me ollaan sängyssä niin iso osa elämästämme, että vaikkei se varsinaisen tietouden piirissä ihan joka hetkeltä olekaan, niin paljon siihen liittyy sekä tarinoita että myös ihan kokonaisvailtaisia tunteita ja se on asia joka vaikuttaa kaikkeen. Ja e) tärkeimpänä ajatuksena haluan jakaa sen, että mielestäni aina kannattaa avoimin mielin kokeilla uusia juttuja unen saamiseen ja makeampiin yöuniin, sillä se mikä toimi viisi tai vaikkapa vain vuosi sitten, ei välttämättä toimi enää yhtään yhtä hyvin tänä päivänä, tai siis yönä. 

Mä tahtoisin kuulla nyt teidän unitarinoita. Kokemuksia ja vinkkejä, tarinoita tai tuntemuksia, tai ihan vaikka sitä mitä teille ensimmäiseksi tämän postauksen tiimoilta tuli mieleen. Olisi ihanaa, jos kertoisitte. Lisäksi saan arpoa yhdelle teistä lukijoista ihan oman body-tyynyn. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin ei sekään haittaa, osallistuminen kommenttiboksiin. Aikaa arvontaan on viikon ajan, eli 25.6. puoleen yöhön saakka. Osallistua voit myös Instagramissa, tällöin tuplaat voittomahdollisuutesi. Kiitos kaikille tämän postauksen lukeneille, tämän kirjoittaminen ja kuvaaminen oli mulle tosi mieluisa ja tärkeä juttu, koska: KUN NUKUTAAN NIIN NUKUTAAN! <3

JOO-O, KYLLÄ MEILLE VOI AINA TULLA YÖKSI – 14 KUVAA KOTOA PERJANTAI-ILTAPÄIVÄNÄ

Sain aamulla viestin, että saako tulla Flown ajaksi yöksi. Tottakai saa, meille pääsee aina. Aiemmin olin luvannut yösijan jo toisellekin ystävälle. Minusta on mukavaa, että kotini on paikka, jonne pääsee aina, ovet ovat kavereille aina avoinna. Niin on ollut kyllä aina, teininäkin mun huoneessa oli aina kavereita. Vanhojentanssien jälkeisenä aamunakin huoneestani heräsi myös ystäväni hiukan väsähtäneenä ja minä kiiruhdin tavaroineni lentokentälle lähteäkseni reissuun maailman toiselle laidalle. Toisinaan on ollut aikuisenakin patjoja lattiat täynnä ja mikä sen ihanempaa kuin herätä juhlien jälkeen kavereiden seurassa (myös aikuisena!!!) ja nauraa ja syödä pitsaa ja heräillä hitaasti.Meillä ei myöskään aina ole siistiä ja paikat tip top, ei todellakaan. Hyvin harvallapa meistä taitaa olla. Ehkä enemmänkin silloin täytyy olla huolissaan, jos kokoajan jollain on! Viime vuosina olen opetellut myös sitä, etten pahoittelisi pahaa siivoa, kun ystävä tulla pölähtää kylään ja en ole hetkeen tikkua ristiin pistänyt siivotakseni. Toki arvostan sitä ajatusta, että edes sen verran mietittäisiin saapuvaa vierasta, että tiskit tiskattaisiin alta pois, mutta kun niitä kavereita ja vieraitakin on niin montaa sorttia. Toisia varten pitää olla siistimpää (esim. äiti! <3), mutta toisille (niinku esim. äidille!) voi sanoa suoraan, että täällä nyt on tällaista, koska on ollut kiirettä ja tärkeämpiäkin asioita.

Mutta sitä tässä yritän teille kirjoittaa ja kertoa, että tällaista meillä täällä nyt justiinsa on ja luultavastikaan en ehdi siivoilemaan tiskejä ja vaatekasoja enempää ennenkuin kylävieraat yöllä Flown jälkeen saapuvat, mutta olkoot. Laitan heille pedit valmiiksi kuitenkin, sekin on lämpöinen ele, eikös?
Ja tämä fb-päivitys tältä viikolta: Rakkaus lienee ainoa selitys sille että toi mun fillari ja hikiset kuteet Tiinan olkkarin hallitsevana sisustuselementtinä ei tunnu yhtään haittaavan sitä. <3 <3

 

LEMPINURKAN KEVÄTTUULET

Mulla on kotona lempinurkkaus. Se on paikka, jossa minä nukun. Paikka, josta näen taivaan. Paikka, josta näkee television ja johon on kiva kasata läjä tyynyjä ja ottaa läppäri netflixeineen syliin. Vielä vaikka kännykkä kouraan, niin voi katsella kolmea ruutua yhtäaikaa (no ei oikeesti!!!) (eipä!)! Siitä on nyt ehkä vuoden verran aikaa, kun käänsin sängyn noinpäin, että molemmille puolille sänkyä jää tyhjää tilaa. Se oli loistava, pieni muutos. Kuljen sänkyyn melkein joka kerta niin, että kierrän sängyn eli en kiipeäkään siihen sitä lyhintä reittiä.

Kepeää kevätfiilistä nurkkaukseen tällä kertaa tuli ihan pienillä jutuilla: vähän jotain uutta ja muuten vanhoja tavaroita mylläämällä niitä eri paikkoihin. Made of Sundaysin tapettitarrat, kynttilälampetti, muutama taulu, kehys ja peulu sekä Hakolan Lippa-hyllyt. Tykkään siitä, että seinillä olevat asiat ovat kaikki vähän eriparia ja outo yhdistelmä, mutta silti mun silmääni jokseenkin jopa harmoninen.

Lippa-hyllyt on asennettu niin, että ne saa molemmat myös kiinni ilman, että koskettavat toisiaan, vaikka ovat ihan limitysten. Hylly on täydellinen paikka puhelimelle yöaikaan. En kaipaa yöpöytää, koska se näyttäisi pienessä huoneessa vähän turhan massiiviselta jalkoineen, mutta hyllyt ovat loistavat. Ja mikä parasta, nekinhän saa tarvittaessa suljettua ja ovat silloinkin kauniit. Kuvia katsellessa hoksasin, että isomman Lipan lokerikko ammottaa tyhjyyttään! Pitänee pyytää lapsilta sisustusapua tähän asiaan. Silloin saa ainakin yllättyä hauskasti! Tapettitarrat ovat hauska lisä nurkkaukseen. Niitä ei ole muualla huoneessa vaan ne ikäänkuin satavat juuri tuohon nurkkaan, muihin suuntiin hiljalleen hälvenevästi. Maalauksen päälläkin on muutama tarra, minusta se on hauska yksityiskohta. Odotan kovasti jo parin kuukauden päässä siintävää aikaa, kun saa kerätä pikkumaljakkoon pari syreeninoksaa ja nukkua ikkuna auki. Miettikää, siellä se kesä kolkuttelee kohta jo ikkunan takana. Kevät ainakin on jo täällä!

KUN SÄNGYSTÄ NÄKEE PILVET

Vaihdoin keväällä sängyn paikkaa. En sen kummemmin kuin että käänsin, aluksi vain väliaikaisesti. Jätin ikkunaseinän ja sängyn väliin kapean välin ja paikan yöpöydälle. Olin aiemminkin miettinyt samaa ratkaisua, mutta jättänyt sen tekemättä, koska ajattelin sängyn vievän aivan liikaa lattiapinta-alaa (vaikka eihän sängyn koko mihinkään muutu, heh!). Käännös oli paras sisustuksellinen ratkaisu pitkään aikaan!

Olen nauttinut äärettömästi siitä, että sängyssä makoillessa näen palan taivasta, auringonlaskun värit heijastamassa peltikattoon ja vähän vihreääkin, tuulessa huojuvan pihan vanhan puun. Sänky ei ole enää piilotettuna nurkkaan seiniä vasten, vaan se saa näkyä ja olla keskeinen paikka tässä kompaktissa monitoimihuoneessa. Rakastan makoilla sängyssä ja katsella elokuvia, neuloa ja antaa ajatusten juosta samaa matkaa taivaalla ohi leijailevien pilvien mukana. Kuljen myös sänkyyn ikkunaseinän kautta. Kierrän pisimmän matkan, jonka sänkyyn pääsee, koska voin!

Vaihdoin eilen lempilakanani, harmaat pellavaiset. Olin kuivannut ne kesätuulessa ja illalla untenmaille kömpiessäni sain tuoksutella kesää. Nyt pitäisi keksiä ja suunnitella ja toteuttaa uusi päiväpeitto, sillä sen tämä pikkuinen käännös sai aikaan, että vanha päiväpeitto ei tunnu juuri nyt enää sopivalta. Täältä Muita ihaniasta siis sellainen vinkki syksyiseen sisustusintoon, että vaihda sängyn paikkaa, se voi olla ihan mahtava muutos! <3 Leppoisaa viikkoa!

OLKKARIN MYLLÄYKSEN PARHAAT PALAT

Olin lapsena ja teininä se tyyppi, joka järjesti oman huoneensa vähän väliä uuteen järjestykseen. Mulla oli kaksi kirjahyllyä, koulupöytä (jonka pystyi myös yhdistämään kirjahyllyihin jättämällä joko lipaston tai kaapin pöytälevyn alta pois), sänky, sähköurut ja myöhemmin kun sänky vaihtui parviversioon, mulla oli myös rottinkinen sohva, nojatuoli ja pikkupöytä. Ja kun rottinkikausi ohitettiin, sain vuodesohvan. Kalusteita siis riitti mitä myllätä. Tyhjensin aina kirjahyllyt ennen kuin siirsin niitä, jotta sain laittaa kaikki koriste-esineet ja kirjat kokonaan uusille paikoille ja pölyt pyyhittyä. Hyllyissä ja ikkunalaudalla oli viherkasveja, kaktuksia ja rönsylinjoja. Seinillä oli kehyksissä valokuvia ja piirustuksia.

Sanottaisiinko niin, että ne lapsuudessa saadut opit ja tavat ja tyylikin tavallaan, ovat matkanneet mukanani tänne 37-vuotiaaksi asti. Eräänä iltana unohdin kaikki kiireet ja päätin, että nyt on se aika, kun vähän myllään, koska se on tosi kivaa ja sille tarvitsee välillä aikaa, vaikka keittiössä odottaisivatkin tiskit tai kylppärissä pyykit. 

Syksyllä hankkimani Hakolan pienempi Lippa-hylly odotti kaapissa oikeaa paikkaa ja nyt se paikka löytyi. Kokonaisuus, jossa on kaksi Lippaa, Vino-peili, taulu ja kasveja ja tilpehööriä, miellyttää silmääni just nyt. Juoru kasvaa poikani kuvittamassa (mutta minun leikkaamana siirtokuvapaperista – ja tietysti kiinni posliiniin poltettuna) mukissa. Juorun pistokkaat hankin taloyhtiön facebook-ryhmän kautta, viisi minuuttia ilmoituksen jätön jälkeen oli jo pistokkaat kotona. Kätevää! Posliinit kaktukset olivat viime Ikea-reissun ihana ja niiiiin turha ostos, mutta jotka tekivät minut iloiseksi. En ole lapsuuden jälkeen montaa koriste-esinettä tainnut ostaa muuten vaan, joten ehkä tää oli ansaittu ostos. Siis ehkä.

Juuri pölyistä pyyhityssä peilistä on mukava peilailla ja vaikkapa räpsäyttää hetkestä kuva. Toki vähän halusin kuvata myös uutta yksisarvistukkaanikin, siksi mairea hymy.

Meillä on täysin eriparillinen ja hetken mielihaluilla täytetty astiakaappi. Tuo supersöpö kettumuki on ostettu yksinäiseksi mukiksi astiakaappiin, mutta nyt siinä kasvaa kaktus. Kultareunainen aluslautanen on ihana ameriikantuliainen Pinjalta.

Tässä on hulluttelun makua. Ostin nimittäin tollaisen perinteisen saviruukun peikonlehdelle, koska mitään nättiä ruukkua ei löytynyt. Ei siinä ruukussä ehkä useimmille muille ole mitään erikoista, mutta mulle on. Sitä ei oo ees koristeltu (vielä) mitenkään. 

Seinälle päätyi myös mun vanha vanerille maalattu kaktusteos, jota kuusivuotiaani vähän maalasi lisää ja minä vielä senkin päälle jotain sörssäilin maalinjämillä, joita en raskinut valuttaa viemäristä alas. Siitä tuli hauska ja saa olla siinä nyt hetken aikaa.

Lipaston alimmat nupit on vaihdettu puuhelminauhaan. Vähän väliä jokainen perheemme jäsen sohvalla köllötellessään toteaa, kuinka kivaltä helminauha näyttää. Onnistunut pikkutuunaus.

Käänsin makuunurkkauksen sängyn eri päin ja on kuulkaa ollut viikkokausia tässä sellainen olo, kuin olisi hotellissa. Pääsen kävelemään sängyn molemmin puolin ja kuljenkin nukkumaan aina pisintä reittiä kautta – koska voin! Aamulla herätessäni näen ensimmäisena palan taivasta. Järjestelin seinälle taulut vieriviereen simpsakaksi kollaasiksi. Mikäli seuraatte mua Instagramissa, siellä näkyikin kuva hetkestä, kun kuljetin tuon suuren kehyksen Ikeasta kotiin, selkääni köytettynä. Ihan hyvin onnistuu ostosten kuljetus kotiin ilman omaa autoa ja lapsi rattaissa istuen, ihan hyvin hei!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille teille siellä! On ollut mieletön kesäviikonloppu ainakin täällä Helsingissä, i h a n a a!

KUN KEKSII HYVÄN IDEAN JA SE EI IHAN OLEKAAN SITÄ

Ihan joka kertahan ei pysty onnistumaan ideoinnin ja toteutuksen suhteen, vaikka olis kuinka hyvä idea. Sehän tiedetään. Tänään silti mun luotto oli kova, oli hyvin suunniteltu idea ja jo aikaisemminkin toteutettu. Niin, siis kahden lapsen kanssa ja vuosia sitten. Nyt heitä oli neljä ja ikäskaala yhdestä yhdeksään vuotta. Ollaan siis otettu isompien lasten kanssa muutaman kerran alkuperäisen kuvan (jota ei taida olla blogissa julkaistu, joten ei ole mitä näyttää) kaltainen toisinto kuvasta, jossa isosisko hyppää sängyllä korkealle ja pikkuveli seisoo vierellä ja katsoo kaukaisuuteen kekkosmaisesti. Sellainen koko perheen suosikkikuva. Molemmilla on ollut kaikenmaailman roolivaatteita siinä kuvassa päällä, mitä vaan on heidän varastoistaan milloinkin löytynyt. Nyt päätin, että otetaan nuorimmainenkin mukaan ja naapurinpoikakin. Hei jee, kivaa ja saadaan kiva sisaruskuva ennenkuin perheeseemme saapuu silmälasit ja yksi lapsi muuttuu hivenen eri näköiseksi.

No, roolivaatesäkki oli viety varastoon, mutta eipä siinä, kun laittaa liian isot hatut päähän, sehän on huumoria se. Ja erilaisia aurinkolaseja, niitä meillä on ja ne jos vielä pukee päälleen väärinpäin tai vähän vinoon, niin se on huumoria se. Sitten vaan lapset sängylle hyppimään ja minä räpsimään kuvia. Nooooh, jokainen lapsi vuorollaan suuttui tai itki, ananasaurinkolasit räsähtivät rikki (loistavaa ennakointia niitä tulevia silmälaseja ajatellen…), koko nelikkoa ei saatu kuin ehkä viideksi sekunniksi sängylle yhtäaikaa… Mutta jokainen lapsi kuitenki myös nauraa käkätti, aikuisilla oli hauskaa seurata tätä kaikkea (ja pidellä pinnoja pitkinä) ja nauratti välillä vähän ehkä väärässäkin hetkessä ja piti kääntää katsetta poispäin ja lapset kyllä hyppivät sängyllä sydämensä kyllyydestä. Eikä näistä kuvistakaan nyt huonoja tullut. Sinnepäin meni sen edellisten kuvien toisintojenkin kannalta.

* Lasten vaatteista sulkakuosiset ja mintunvihreät housut sekä tytön musta huppari saatu Melli EcoDesignilta, ihan ihania! Yhteistyössä Melli EcoDesign ja Lasten PR.

KUN YSTÄVÄ SISUSTAA LUONASI SALAA…

…voi yllättyä joko iloisesti tai järkyttyä taikka sitten saada kunnon vatsanpohjanaurut! Minäpä kerron miten mulle kävi. Tiedätte ehkä erään suositun ja erittäin lahjakkaan sisustusbloggaaja-valokuvaaja Riikan. Niin, no se oli se joka mulle täällä vähän sisusti. Taisin olla sillä aikaa tiskaamassa keittiössä, kun tämä sisustustapahtuma kävi. Hän oli ilmeisesti lukenut jotain naistenlehteä olohuoneessa ja sieltä saanut inspiraationsa. Sänkyni yläpuolelle oli nimittäin ilmaantunut JULISTE! Naistenlehden keskiaukeaman huussijuliste. Aikas hyvät naurut sain tästä supermahtavasta yllätyksestä! En allekirjoita aivan tuota julisteen sanomaa, mutta silti, onhan se nyt upea julkka hei! Kiitos rakas Riikka! EN POISTA SITÄ TUOSTA IKINÄ!

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

LIPPA JA TÄHÄN SEMMONEN SYDÄSILMÄEMOJI

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Yksi juttu, joka oli ihan parasta lapsuuden mummuloissa ja ehkä vielä nykyäänkin erähenkisillä mökeillä ja ulkovessoissa – lehtileikkeet seinillä! Valkoisin nastoin seinään painetut sivut Seurasta, Kotiliedestä ja Avusta. Missejä ja kissanpentuja. Vitsikkäitä sarjakuvia ja komeita autoja. Ehkä jossain hurjemmissa paikoissa miestenlehtikuviakin. Lehtileikemuistot tulvahtivat mieleeni, kun mietin, mitä keksisin kehyksiin, jotka päätyivät seinälle ilman kuvia. Sain tuon ihanan Hakolan Lippa-hyllyn* parisen viikkoa sitten ja samaan aikaan bongasin nuo hauskat kehykset Tigeristä. Ne ovat aivan muoviset ja heppoiset, mutta aikas kivat silti. Lippa-hylly sen sijaan on puuta ja aivan tajuttoman ihana! Ihastuin siihen ensinäkemältä ja nyt se on tuossa seinällä.

Tarvitsin sänkyni viereen paikan, johon laskea puhelimen yöksi. Lattialle jättäessäni sen löytää aamulla ensimmäisenä taapero, ikkunalauta taas ei ole aivan riittävästi käden ulottuvilla ja viettää vähän sisällepäin, niin pelkään aina, että puhelin tippuu patterin väliin. Tyynynkään alla puhelimen paikka öisin ei ole hyvä. Joten tsadaa, nyt sille on laskutaso, jossa se on ulottuvilla, mutta ei ihan vieressä. Päiväksi voin laittaa hyllyn piiloon, jos vaikka lapset sattuvat hyppimään sängyllä (jokapäiväistä) , niin ei ainakaan kukaan pamauta päätään siihen. Sitäpaitsi sehän on tyylikäs kiinnikin. Hylly toimii myös erinomaisesti korujen säilöntäpaikkana, joksi se on nyt vahingossa päätynyt. Eipä enää ehkä tuu astuttua aamulla ensimmäisenä korvisten päälle. Kauniit pienet asiat sopivan hyllyyn ihanasti. Pilvenreunakuvioinen kaulakoru* ja yläpuolella näkyvät pikkuiset nappikorvikset* hyllyllä on Riemupuodista. Kukkakorvikset Poola Katarynan. Hyvin hyllylle sopii myös tuo puoliksi syöty sydäntikkari, joka sinne oli myös ilmaantunut, kenen lie viesti minulle.

Takaisin niihin kehyksiin ja kuviin.. Ajattelin, että Lippa, vanerille maalaamani kaktustaulu ja muutama muovikehys ovat hauska kokonaisuus. Tiesin mielessäni millaisia kuvia kehyksiin hain, mutta valmiina, itse ottaminani kuvina niitä ei mulla ollut. Selaillessani uutta Trendiä, ihastelin valokuvaa rauhanmerkistä, se muistutti myös omaa syksyllä tekemääni installaatiotani, mutta jota en halunnut käyttää, koska omassani ei ollut kukkia. Keksin, että hei, kai sitä lehtiä saa leikata ja laittaa ne kuvat seinälle, ihan niinku ennenvanhaan! Mikä mahtava oivallus! Maisemakuvat ja ruusunkuvat ovat siis lehdistä myös, valitettavasti en muista mistä tai että kenen kuvaamia ne ovat. Valitsin ne silti kauneuden perusteella, lähettäköön universumi valokuvaajille ihanuuksia kiitoksena kauneuden tallentamisesta. Nyt seinälläni on kaunis kokoelma mummolamaisuutta, suomalaista designia ja muitaihaniamainen maalaus.

* Lippa-hylly saatu Hakolalta ja korut Riemupuodista.

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset
Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

KAHDEN VUODEN JÄLKEEN PÄIVÄPEITTO ON VALMIS

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Huhhuh. Nimittäin kaksi vuotta sitten aloittamani päiväpeitto on vihdoin valmis. V A L M I S. Aivan niin ihana, viimeistelty ja upea siitä ei tullut, mihin olisi ollut mahdollisuus, muutamat mutkat suoristin matkalla. Miksikö siinä meni näin kauan… No, välillä mm. synnytin ja into ompeluun oli poissa ja sittemmin taas vastoinkäymiset ja vanulevyjen puute ja taustakankaan ryttyisuus tympäisivät ja annoin keskeneräisen peiton marinoitua kaapissa. Mutta nyt, tuossa se on sängyn päällä hoitaa hommansa.

Aluksi piirsin hienon mallikuvan, johon laskin tarkat mitat erikokoisista kolmioista, että miten kuviot siihen laitetaan. Taisin jopa pyytää ystävän kylään harrastamaan ajatustoimintaa, että paloista tulee varmasti oikean kokoiset. Äitini kanssa leikattiin palat kankaista, minä lyllersin lattian rajassa suuren vatsani kanssa ja ihanista ihaninta Marimekon Domino-kangasta kirpaisi leikata, mutta leikkasinpa silti. Suurimmat hidastukset olivat tosiaan se, että mulla ei ollut sopivan kokoisia paloja vanulevyä ja ostettuani sitä, olin ajatuksissani ottanut siltikin liian vähän. Eikä enää huvittanut taas koko peitto. Taustakankaaksi hankin ison lakanan, joka sekin oli liian pieni ja tässä kohtaa tein melkein suurimman oikomisen, nimittäin viime viikolla otin kangaslaatikosta ihan ryppyisen kangaspalan, jonka ommella täräytin peittoon ja äkkiä reunoihin kanttikaistaleet ja tikkauksia ympäriinsä. Se asia, mikä tekee tästä peitosta kaikista eniten itselleni epätyypillisen, on se, että tätä en ole tikannut käsin. Tälleen kahden vuoden jälkeen… No, en tehnyt. Ehkä seuraavan peittoon sitten siinä vaiheessa, kun olen mummuiässä, lapsilla jo omia lapsia ja minä otan rennosti käsitöitä tehden siellä järvenrantahuvilassani.
MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Muita ihania päiväpweitto 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Onhan se silti aika ihana. Tuo Domino on aivan tajuttoman kaunis kangas, onneksi kaikki lähti siitä, että löysin kankaan Riikan (Weekdaycarnival) kirppiskasasta. Lisäksi siinä on Ikean kankaita, tilkkulaarilöytöjä ja Kaunisteen Perhosta. Olohuoneen ilme raikastui uuden päiväpeiton myötä, vaikka tuo onkin melkoinen kuosien sekamelska. Vaaleasävyisempi silti kuin edeltäjänsä. Otettiin lapsista samanlainen kuva, kuin edellisenkin päiväpeiton valmistuttua. Tytölle servettirusetti tälläkin kertaa päähän. Superhauska muisto tuo tuollainen kuva!

Sängyn päällä on myös kaksi uutta tyynyä, jotka ompelin. Ajattelin niitä sohvalle, mutta koska peitto on hitusen liian nafti (sekin vielä, kaikista laskemista huolimatta, haha!) ne ovat oikein mainiot sängylläkin. Ne tein muuten niin, että käytin valmista vaaleanpunaista tyynynpäällistä, jonka leikkasin paloiksi, mutta säästin vetoketjukohdan ja lisäsin Kaunisteen kangasta sen verran, että tyynystä tuli 45×60 cm kokoinen. Erittäin kätevää. Ja vain siitä syystä, että oikeaa vaaleanpunaisen sävyä ei ollut pakalla, ainoastaan noina tyynynpäällisinä. Pitää vielä keksiä jotkut yksiväriset kivat tyynyt tuohon sängylle lisäksi, niin sitten vois olla hyvä.

Ihanaa, että peitto valmistui. Eikä sitä tiiä, vaikka alkaisin katella Rimakauhua ja rakkautta -sarjan alusta asti ja samalla tikkailis vaikka vähän käsin pastellisävyisillä langoilla. Sitä ei tiiä.

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

PUOLIKAS KRANSSI

kranssi3

Viime perjantain kransseista tämä puolikas päätyi sänkyni yläpuolelle. Se on vähän sellainen paikka, etten ole oikein löytänyt mitään mitä tahtoisin siinä olevan, mutta koen tyhjän seinän vähän vaisuksi ja tylsäksi tyhjillään. Siksi siinä käväisee aina milloin mitäkin, jotka kuvissakin vilahtelevat. Tämä kranssi toi mukanaan ihanan tuoksun ja siihen tuoksun alle onkin ollut mukava nukahtaa. Kauniiltakin se minun silmääni näyttää. Ehkä se pysyy siinä (ainakin ensi vuoteen).

kranssi2

kranssi4

kranssi1

PS. Muistattehan, että päätin, että tänä vuonna haluan kiittää lukijoitani ja palkitsen muitaihaniamaisella yllätyksellä kolme joulukalenterikommentoijaa. Kannattaa siis kommentoida luukkuja. Osallistua voi vaikka joka päivä aattoon saakka. Mieluusti kuulisin tarinoita, joita luukut tuovat mieleen tai ihan vain kuulumisianne siltä päivältä!