Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

POJAN PÄIVÄPEITTO

Meillä lastenhuone on värikäs. Ei parilla värillä silauteltu, vaan siellä on aivan kaikkia värejä sopuisasti yhdessä. Vuosi sitten aloittamani pojan päiväpeitto toi valmistuessaan sinne taas lisää värikkyyttä. Nyt kaikkia sänkyjen päällä olevia tyynyjä katsellessani kyllä päätin, että niistä voisi kaikista tehdä samanvärisiä niin saisi jotain yhteneväisyyttä niihin. Näyttäisi hauskalle sekin, mutta vähän epäilen, että lapset tykkäävät olemassa olevista tyynyistä sen verran, että ei onnistu. Jokainen koristetyyny on minun tekemäni tai lasten kanssa yhdessä tehty, että onhan niissä oma tunnelmansa ja muistonsakin.

Kuvissa näkyvä sängyn päällä oleva jääkarhutyyny on pojan lempityyny, usein myös unityynynä. Viher-ruskean pehmon hän sai kesällä lainaan enoltaan (jolle olen sen vuosia sitten tehnyt) ja siitä on tullut erittäin rakas kaveri. Musta-valkoisen pehmon tein myös tosi kauan aikaa sitten ihan vain siksi, etten halunnut heittää muusta työstä jääneitä tilkkuja pois, joten tekaisin pienen pehmon, josta yllättäen (tai juuri siksi) tulikin tärkeä unikaveri.

Tämän päiväpeiton teon aloitin tosiaan jo vuosi sitten eräänä alkusyksyn iltana, kun ystäväni tuli luokseni tekemään kangasleijaa. Se oli sellainen ihana tyttöjen ompelupäivä ja -ilta, jossa hän teki leijaa ja minä leikkelin kangasleikkurilla näitä salmiakin mallisia paloja leijasta intoutuneena värikkäistä kankaista. Taidettiin muuten puuhastella ihan aamuyöhön saakka ja parantaa maailmaa siinä samalla. Ihan vasta muisteltiinkin yhdessä, että se oli kiva päivä!

Nyt parin viime viikon aikana jatkoin peiton vihdoin loppuun, tein puuttuvat tikkaukset. Käsin, kuten aina. Osassa tilkkuja on keskelle kirjailtu sydän, ankkuri, simpukka tai pieni viesti pojalle. Meillä on tapana kuiskutella toisillemme kuinka tosi tosi tosi ihana toinen onkaan, joten halusin kirjailla niitä juttuja peittoonkin. Leppoisa olo, että päiväpeitto valmistui ja poikakin on iloinen peitostaan! “Tää on äiti ihana peitto!”, hän totesi ja rätkähti peiton päälle köllimään.


Niin ja se leija, siitäkin tuli kertakaikkisen upea!

JOULUKALENTERIYLLÄTYS & ARVONTA

Mulle kävi tänä vuonna niin, että vaikka otettiin joulukuusikin esiin hyvissä ajoin marraskuussa, ja muutkin joulukoristeet, niin joulukalenterin sisältö jäi minulla tontuilla laittamatta. Kivointa olis, jos jokaisessa luukussa olis joku ihana pieni, ajatuksella mietitty juttu, toisinaan ihan vaikka kaunis jouluinen runo tai ajatelma, joinakin päivinä karamelli tai lupaus vaikka yhteisestä elokuvaillasta. 24 luukun yhtäkkinen, myöhäinen keksiminen ei tullut tänä vuonna kuitenkaan kuuloonkaan. Oli keksittävä jotain muuta. No, minut pelasti internetin lelukauppa! Tilasin Lekmeriltä valmiin Lego Friends -joulukalenterin, jonka oikein näppärästi purin joka päivälle omaksi yllätyksekseen tuohon itsetekemääni kalenteriin. Hyvin kelpasi lapsille, vaikka tulivatkin yllätykset luukkuihin 10 päivää myöhässä äidin tonttujen hitaan toiminnan takia! Luulin myös, etten ole tehnyt kalenteriin ollenkaan jouluaaton luukkua (ihmettelin, että miten semmoisen unohtaminen on voinut olla edes mahdollista? Taidan olla pikkasen väsähtänyt…), mutta tuosta vanhasta linkistä hoksasin, että onhan se. Taitaa olla vaan siellä talon toisella puolen se savupiippu. No, tein ihan hienot teippauksetkin seinään osoittamaan jouluaaton yllätyksen paikkaa hyllyn päällä. Ja teippikuuset pitävät talon hyvin paikoillaan. 

Mulla kuulkaas olis teillekin, hyvät lukijat, pieni joulukalenteriyllätys tähän päivään. Kertokaa millainen joulukalenteri olis teidän mieleen kaikkein eniten? Mitä luukuista löytyisi? Kuka tonttuilisi yllätykset sinne? Ja tiiättekö mitä, kertomalla joulukalenterihaaveensa pääsee mukaan myös arvontaan, jossa arvotaan kommentoijien kesken 50 euron lahjakortin Lekmerin verkkokauppaan. Aikaa on sunnuntai-iltaan kello 24 saakka. Onnea matkaan!

JUHLIEN JÄLKEEN

Mää oon aina järjestänyt paljon juhlia. On mukavaa olla semmosessa maineessa, että Tiinan juhlat on aina kivoja ja että sillä on aina melkein samat tarjoilut (tää on jo vitsikästä ja siksi tästä en aio luopua). Tuttua ja turvallista, ja juhlia ei oo koskaan liikaa! Tällä kertaa uutena tulokkaana oli herkullinen Pavlova ja aijjai, oli niin hyvää ja herkullista, että tää jää listoille. Vieraat saivat myös keksiä kysymyksiä ja täyttää vanhan kunnon Slämärin. Ja bingokin oli, tietysti. Ihania lahjojakin sain vaikka mitä! Mutta ihanat, rakkaat ystävät tekivät juhlan. Kiitos!

MULLA ON TÄNÄÄN KEMUT NÄYTTÄÄKÖ SILTÄ NO EI

Koska tiedän, että oon aina parhaimmillani myöhään illalla ja kiireessä, niin varmaan siksi en tässä pidä minkäänsortin hoppua sen suhteen, että mulla on illalla kemut. Aivan hyvin voi vaikka kirjoittaa vähän blogia, kuunnella lempibiisejä ja tanssahdella kotona itsekseen. Aamunikin aloitin mustikanhakureissulla ystävän luo  ja pidemmän lenkin lankakaupan kautta kotiin. Aika ihana lauantai jo nyt, jes.

UUSISSA HOUSUISSA

jalkakuva2

jalkakuva3

jalkakuva4

jalkakuva5

jalkakuva6

Nyt on tämä äiti testaillut vähän kaikenlaista. Tein lapsille vähän hauskempaa kesävaatetta ja painoin tytölle hauskat, sekoilevat kreisileggingsit ja pojalle ankkurihousut.

Testailin vähän kaikenlaista ja tässä lopputulos. Kreisileggingseihin tein kolmiot ensin piirtoheitinkalvosabluunalla, ja mutta lopputulos oli huonohko, maalasin kuviot paremmin ja lisää niitä ihan vaan siveltimellä. Tämä tekniikka on ihanan vapaa, mutta en tykkää siitä, että maalausjälki jää niin epätasaiseksi (mulla jäi). Mariian hassun hiippalakkihahmon painoin seulalla (hyvä tapa, hauska hahmo!). Pilkut tein kangasväriin kastetulla pumpulipuikolla (siks muuten kaikessa on pilkkuja, koska niiden tekeminen on niin kivaa ja siihen jää koukkuun ja pilkuista saa mukavan symmetrisiä vanupuikon avulla). Pojan housujen ankkurit painoin pyyhekumista tekemälläni leimasimella. Pyyhekumin leikkaaminen terävällä veitsellä on terapeuttista ja mukavaa, mutta painaminen sen sijaan vähän kinkkistä, koska maalin määrän arvioiminen oli välillä vähän hankalaa. Hienot ja hauskat housuista silti tuli!

This girl has tested all sorts of things. I wanted the kids to have more entertaining summer clothing so I printed my girl funny and crazy leggings and my boy trousers full of anchors.

I tested a little bit of this and that and here’s the result. For the crazy leggings I first made the triangles with projector template, and the result wasn’t too good, so I painted the shapes to be better, and added some triangles with a brush. This technique is wonderfully creative, but I don’t like the painting to be so uneven (as happened to me). Mariia’s funny character I printed with a shifter (a good way to do it, and the character is fun!). I made the dots with a Q-tip dipped in color (that’s why everything has dots, as it was so fun and addictive to do them, and it’s possible to make them to be rather symmetric). The anchors in the boy’s trousers I made with a stamp I made out of an eraser. It’s therapeutical and fun to cut an eraser with a sharp knife, but printing is a little tricky, as it is so hard to estimate the amount of color. Anyway, the trousers turned out to be great!

KLARINETTI

Tuolla se köllöttelee sängyn päällä. Kärsästään rikkinäinen Klarinetti-norsu. Odottelee, että innostuisin korjausompelemaan. Jonain iltana varmasti. Mutta olipahan mukava, pieni piristys lastenhuoneeseen, kun vaihdoin päiväpeitoksi tuon vanhan tilkkupeiton ja tyynyiksikin valikoimme piilossa hetken aikaa olleita ja samasta paikasta löytyi Klarinettikin.

There it’s laying on the bed. Elephant called Klarinetti (clarinet), with a broken trunk. He’s waiting for me to fix him. The time will come soon, I’m sure. But how wonderful and fresh it was, when I changed that old patchwork quilt to the kids’ bedroom, and as pillows we chose the ones that haven’t been in use for a while. That way we also found Klarinetti!

 

LASTENHUONEESSA

Sateisena sunnuntaina otettiin ja tehtiin sängyn päätyyn maisema. Ei sillä etteikö lastenhuoneessa olisi jo väriä ja iloittelua, vaan ihan siks ku huvitti. Ja tytär tykkää sängystään entistä enemmän. Se on hyvä! Sänkyjen maalausurakka kun on odotustilassa.

*/*/*/*/*****

It was rainy sunday and we did something nice for the old bed. Playroom is colorful, but there was space for the pink mountains, funny clouds and christmas tree. Kids love it and it’s great! I love it too!

KOTONA

Muuttamisessa on se hauskaa, että vanhat tavarat uusilla paikoilla näyttää niin erille. On mahtavaa löytää omista jutuistaan aarteita, sellaisia jotka näyttävät paremmalle kuin koskaan ennen nyt siellä uudessa ympäristössään. Mulla on käynyt nyt monen jutun kans just niin (ja kyllä myös toisinpäin, ihana pinkki bambini ei mahdu minnekään ja meneekin lainakotiin). Nyt istahdan sohvan pohjalle, katsella ihanan sinistä kesätaivasta ja jaksollisen Solsidania ja virkata muutamat isoäidinneliöt (ja sitten pitää vielä kurkata kässäkaappiin (jonka kuvaan teille joku päivä, on nimittäin hieno ja kompakti ja siellä on kaikki!) ja leikata sieltä juhannusreissuun matkaan kullanhohtoista puuvillakangasta ja valita siihen sopiva muliinilanka ja piirtää kirjailukuvio valmiiksi!).

Aurinkoista, onnellista, leppoisaa ja mukavaa juhannusta!

KEMUT

Lapset eivät juhlista huolimatta nukahtaneet normaaliin nukkumaanmenoaikaan, joten tarvitsen nyt hetken siirtymäajan muihin puuhiin, joten tässä hassu kuvakooste illan kemuista, olkaat hyvät.

 

Kelta-valko-roosan viirinauhan tein kolmikymppisilleni ja se on mukavan pitkä ja helppo ripustaa, mutta työläs silittää (joten en edes tehnyt sitä). Päivänsankari on toinen elämäni auringoista.

 

Keittiön katossa on poikasen nimijuhliin tekemät palleronauhat. Pyöreän pöydän päällä ne näyttää hauskalle!

Toiveena oli sateenkaarikakku. Sellaista, jossa jokainen kerros olisi eri värinen, en oiken intoutunut tekemään, niin menin ja tein tällainen peruksen. Meillä on ruukattu joka vuosi laittaa iän verran petshoppeja kakun päälle, mutta nyt näytti yksikin riittävän, kun kynttilöitä oli jo noin paljon.

Aion kyllä toteuttaa saman vielä 18-vuotisjuhlissakin!

 

Söpöt paperipillit sain tuliaisina ihanalta Tiinalta Kööpenhaminasta. Vaaleanpunaiset kertakäyttölusikat on mun lempikertakäyttöasia, ja ne on mulla kyllä käytössä jo monetta kertaa, koska ovat ihan pestäviä!

Onginnasta tytöt saivat jättirusetit. Aikas mahtavat saaliit sai meijän merestä, eikös?

Tyttöjen perässä juoksenteli koko illan innokas pieni poika, se toinen aurinko, kitaroineen… Ei saanut ihan hirveästi huomiota, mutta ei se näyttänyt haittaavan. Onnellisena seuraili. Olipas kemut!