Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

LASTENHUONEEN MUUTOS OSA 1 // TEININ PUOLIKAS

Nyt pääsette kokemaan jotain ainutkertaista, epätavallista ja aika ihanaakin, mitä ei välttämättä ihan joka päivä tapahdu. Pääsette nimittäin tutustumaan ihka-aidon, pian 14-vuotiaan teinin huoneeseen. Eräs ystäväni totesi mulle kun kerroin, että ollaan oikein kunnolla rymsteerattu ja että teinillä on aivan ihana huone, että muista sitten ottaa siitä kuvia. Hänellä itsellään kun ei omasta teinihuoneestaan tai sen eri vaiheista ollut juuri kuvia. En muista itsekään onko mulla omista huoneistani ihan kovin paljon kuvamateriaalia. Toki se oli toista 90-luvulla, kun 24 kuvaan piti saada mahtumaan pitkä jakso elämästä valokuvina.

Lastenhuoneemme on ihan hyvän kokoinen. Sellainen, että jos se olisi pelkkä pariskunnan makuuhuone, jossa olisi leveä parisänky, siellä olisi ihan hyvin tyhjää tilaa ympärillä. Lastenhuoneenakin se on toiminut perheessämme oikein hyvin pian kahdeksan vuoden ajan. Ensin kahden alle kouluikäisen huoneena ja vuosien saatossa sinne on tullut kolmaskin asukki. Nyt huone on jaettu kahteen osaan: teinin puoleen ja poikien puolikkaaseen.

Jako toteutettiin korkealla neljän kaapin vaatekaappikokonaisuudella, jonka siirsimme huoneen takaseinältä keskelle huonetta. Korkeiden kaappien päällä oli aiemmin myös matalat yläkaapit, mutta ne jätimme tässä kokonaisuudessa pois, sillä halusin, että luonnonvaloa pääsee mahdollisimman paljon myös kaappien toiselle puolelle. Myös kaappien sokkelin levy jätettiin laittamatta, jotta lattian kautta heijastuva valokin pääsee toiselle puolelle. Kaappiratkaisu on erittäin mainio ja pääsette pimeämmälle, mutta aivan valoisalle poikien puolelle myöhemmin, sillä nyt otetaan tarkasteluun teinin auringossa kylpevä ikkunapuoli. Tervetuloa tutustumiskierrokselle!

Remppahommat alkoivat hiljalleen jo marraskuussa, kun möin pois vanhan kerrossängyn ja ostin torista teinille parvisängyn. Mökkihommat veivät samasta hetkestä lähtein kaikki viikonloput, joten kolmisen kuukautta meni lapsilla niin, että huone oli aivan sekamörskä, jossa kaikki lähinnä vain nukkuivat. Harvinaisen ja harmillisen pitkään välitila huoneessa kesti ja vihdoin viime viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni ja vietin aivan koko viikonlopun lastenhuoneessa!

Sänkynä teinillä toimii 80 senttinen parvi, jonka alle mahtuu mainiosti koulupöytä. Parvisänky oli vähän hutiostos, sillä kuulin heti kaupat tehtyäni ja sängyn kotiin raahattuani, että naapuri oli kysellyt tarviiko kukaan heiltä pois heitettävää sänkyä. Lisäksi sänky oli vähän huonommassa kunnossa kuin mitä ilmoitus antoi ymmärtää. Toimiva ja aivan siisti silti, mutta toriostokseksi vähän pettymys. Huono toriostos ei sen sijaan ollut koulupöytä, jossa on avattava peilipöytä. Osa teistä lukijoistakin saattaa muistaa nämä pöydät 80- ja 90-luvuilta, toisille taas, kuten minulle, pöytä on voinut olla ikuinen unelmapöytä. Muistan kuinka jollain kaverilla oli tuollainen ihanista ihanin peilipöytä, mutta itselläni vain pöytä, joka koostui irrallisesta pöytä levystä kaapin ja laatikoston päällä ja jos pienestä asti lähinnä minä olin se joka osasi nojata pöytään juuri oikealla tavalla niin, ettei pöytälevy luistahtanut pois paikoiltaan. Tulipahan nyt vaan mieleen, että miksiköhän sitä ei muka voinut kiinnittää paikoilleen? Tämän kaunokaisen sen sijaan bongasin senkin tori.fistä joskus joulun alla. Pöytä kannettiin samantien taloyhtiön askarteluhuoneeseen ja pääsin sen kimppuun. Päätin nimittäin, että maalaan pöydän hauskalla tavalla pastellisiin sateenkaaren sävyihin ja yllätän pöydällä tyttäreni jouluna, annan pöydän lahjaksi.

Hioin pöydän vanhan, kellastuneen maalipinnan rikki ja piirsin kuviot. Maalasin kuviot väri kerrallaan ihan pensselillä vain ja lopuksi fiksasin rajakohdat. Jouluksi otin Instax-kameralla pöydästä parit kuvat ja paketoin ne joululahjaksi. Tytär oli ehkä hitusen pettynyt lahjan saadessaan, koska ei kokenut, että tarvitsisi uuden pöydän, mutta kun näki pöydän kotona joulun jälkeen paikoillaan (oltiin tietysti tuotu se oikealle paikalleen odottamaan!) ja varsinkin hetken sitä jo käytettyään, olen saanut vuolaita ja valtaisia kiitoksia siitä, että pöytä on ihana ja upea!

Parven alla on pöydän lisäksi seinään kiinnitetty Ikeasta joskus hankittu pöytähylly, jonka nyt kiinnitimme seinään. Tyttäreni rakastaa kaikkea pientä, söpöä tilpehööriä. Hän keräilee erilaisia asioita kuten eläinten luita, sammakko- ja kärpässieni-aiheisia koriste-esineitä ja pehmoleluja. Hän pitää myös viherkasveista ja siitä, että asiat on laitettu esille ihan omalla stailillaan. Huoneen valkoisilla seinillä ja parven alla on paljon kaikenlaista ja hyvinkin omaperäistä ja tärkeää yksityiskohtaa. Voisin katsella kaikkea tuota tuntikausia. Noita valtavia korvakorukokoelmia, joista suurimman osan tytär on tehnyt itse! Korvisten säilytyspaikka on mun joskus aikoinaan jostain ostama aida-kankainen valmis rimakehyksellinen ristopistotyöpohja, jossa on tummalla maalattu maailman kartta. Se on vain käännetty väärinpäin, niin että kartta on peilikuvana eikä niin vahvasti esillä. Kankaaseen saa tosi helposti sujautettua korvakorut roikkumaan. Nerokas idea, eikä todellakaan omani, vaan tyttären.

Korvakorujen alapuolella eli pöydän oikealla puolella on ns. kaverituoli, joka toimii samalla myös sulkapallokassin säilytyspaikkana. On tärkeää, että pienessä kodissa on jokaisella tavaralla oma paikkansa ja tämäkin paikka ja tavara on mietitty tarkkaan. Tuoli on kreisi sammakkotuoli, jonka tytär on nikkaroinut yhdessä pappansa kanssa kesälomalla. Tärkeä tuoli.

Minäkin pääsin rempan keskellä vähän nikkaroimaan! Idea hioutui hiljalleen. Huoneessa oli aiemmin mustaksi maalattu seinä, joka sai remontin myötä uuden värin. En ollut miettinyt värivalintaa etukäteen juurikaan ja valinta olikin hauskalla tavalla teinin valitsema. Hänellä oli nimittäin juuri tuolla mustalla seinällä värilastuista tehty sateenkaarimainen mini-installaatio. Se oli jäänyt seinälle, kun muut taulut ja hyllyt oli maalausta varten irroitettu. Katselin värejä ja tiesin, että tuossahan se on, seinästä tulee syreenin sävyinen, ihana liila!

Seinää maalatessani keksin, että minähän tekaisen syreeniseinälle pari hyllyä. Enkä mitä tahansa hyllyjä, vaan jotain hauskan mallisia. Kipaisin jälleen askarteluhuoneeseen (kyllä, meillä on sellainen taloyhtiön puolesta!) ja sahasin oikeastaan just sen malliset ja kokoiset osaset kuin mitä mulla oli liimapuulevyä ja vaneria jäljellä. Kannattimet nappasin rautakaupasta maalinhakureissulla. Halusin syreeniseinön hyllyjen sulautuvan seinään kauniisti, joten ne maalattiin tietysti samalla sävyllä. Nyt hyllyillä hengaa mm. Lars-niminen sammakko kainalossaan rönsylilja ja kokoelma japanilaisia limupulloja.

Samalla rykäyksellä tein yhden hyllyn myös vaaleansinisenä ja se kiinnitettiin hauskasti ikkunan viereen niin, että hyllyn yksi kulma eli kiepsaus tulee ikkunan puolelle. Niin hieno ja hauska yksityiskohta, että oikein hykerrytti, kun sitä tein ja kun hylly porattiin paikoilleen ja asettelin siihen kaktuksen ja viherkasvit ja mitäpä muutakaan kuin tölkit! Mikä siinä onkin, että teinien huoneista löytyy ja on vuosikymmeniä sittenkin löytynyt tölkkejä! Tosin omassa nuoruudessani ne hienoimmat tölkit piti tuoda ihan itsellä omilta ulkomaanmatkoilta, mutta nykyteinarit ostavat niitä hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Ikkunalaudalla on tällä hetkellä kirjatuen avulla pystyssä koulukirjat ja vihot, eivät niin seesteisesti, odottamassa seuraavien viikkojen etäkouluilua. Kirjoille on tarkoitus tehdä vielä pieni oma hyllynsä vaaleansinisen hyllyn lähettyville, mutta ensin mulla pitää käydä vanerikaupoilla. Sen jälkeen ikkunalauta rauhoittuu ja saa puolestani (ja toiveestani!) pysyä tyhjähkönä ja mä itse näkisin sen ihanana paikkana istuskella ja lukea kirjaa kesäillassa ikkuna vähän raollaan. Aurinko laskee vastapäisen talon taakse eli tämän ikkunan ääressä näkee meidän kodin komeimmat auringonlaskun vaaleanpunaiset pilvet ja väriloistot.

Syreeniseinällä on poikien puolelta teinin puolelle ulottuva hyllykokonaisuus. Hyllyssä on lastenhuoneen kirjasto. Siinä on sulassa sovussa kaikkien kolmen lapsen kirjat, on Tatut ja Patut, Maailman viimeiset tyypit, Ellat ja kaverit, Soturikissat, Manga-sarjakuvia ja Call me by your name kaikki samassa hyllyssä värijärjestyksessä kauniisti. Huone on ihanan selkeä, kun kirjat, joita meillä on paljon, ovat kaikki yhdessä paikassa. Se on inspiroinut minua ja eskarilaista jo näinä muutamana päivänä valtavan paljon.

Kirjahyllyn viereen seinään asennettiin Ikeasta hankittu simppeli seinänaulakko. Mun teini on siitäkin mahtava tyyppi, että hänen pukeutumistyylinsä on mahtava. Se on hauska, leikkisä, värikäs ja upea. Yksi tärkeä lähtökohta koko remppahommaan oli se, että hänen vaatteensa saadaan lähelle muita tavaroitaan (syy tosin oli myös se, etteivät ne leviäisi ympäriinsä) ja että hienoimmat vaatteet saataisiin myös esille jollain tavalla. Pieni naulakko oli siihen just hyvä, koska rekki ei huoneeseen mahtuisi. Samalla roikkuvat vaatteet tuovat pehmeyttä tilaan ja jollain tavalla myös oviaukkomaisen fiiliksen.

Syreeniseinän nurkassa on korkea lipasto, joka vetää sisäänsä loput teinin vaatteet ja muuta tavaraa. Lipasto on vanha ja olen ajatellut, että maalaisin sen, mutta nyt se näyttääkin aivan upealta puulattian ja raikkaan seinän seurana. Se saa jäädä tuollaiseksi. Lipaston vierellä on värikkääksi maalaamani lastentuoli, jonkä päällä on korkea traakkipuu vähän liian pienessä ruukussa. Lipaston päällä on odottamassa tauluja seinälle pääsyä ja söpöjä koriste-esineitä. Huone elelee teinin ja elämän mukana ja se on just hyvä. Sen ei tarvitse, eikä pidä eikä se voikaan olla koskaan valmis.

Siinä se oli! Kurkistus teinin huoneeseen. Olen valtavan iloinen ja kiitollinen, että sain tämän koosteen huoneesta tehdä. Sekä minä, että tyttäreni tykätään huoneesta tosi paljon. Minä tuskin siellä vietän paljoa aikaa, mutta tytölle se on tärkeä paikka, varsinkin näinä aikoina, mutta myös muuten. Ihanaa, että on tuollainen oma huoneehko.

Lopuksi vielä listaus huoneen tavaroista ja maalisävyt:

  • Koulupöytä peilillä 80-luvulta, tori.fi
  • Nupit, Søstrene Grene
  • Koulupöydän tuoli alakerran naapurilta
  • Sammakkotuoli on tyttären ja pappansa yhdessä tekemä
  • Parvisänky, tori.fi
  • Seinään kiinnitetty PÅHL pöytähylly, Ikea
  • TARVA lipasto, Ikea
  • Naulakko ja henkarit, Ikea
  • Lastentuoli saatu naapurista ja maalattu pastelliseksi
  • Matto itse kudottu
  • Seinän sävy Tikkurilan SYREENI, J426
  • Pilvihyllyn maalisävy CUMULUS, Y354

PIAN TULOSSA – UUSI LASTENHUONE TAI VÄHINTÄÄN UUDET TUULET

Kaupallinen yhteystyö: Glowdia ja SBM Kipinä

Olen aivan kyllästynyt lastenhuoneen kaaokseen. Väsynyt siihen, että siellä näyttää vähän tylsälle, tavaraa on paljon, sänkytilanne karsea ja fiilis muutenkin kulahtanut, jämähtänyt. Kirjoitin aiheesta jo talvella ja kaipasin muutosta. Lapsiakaan ei taida huoneensa ympäristö liiemmin juuri tällä hetkellä inspiroida, sen verran vähän he siellä aikaa viettävät. On kyllä oikeasti aivan ihanaa, että lapset tulevat aina sinne tilaan, missä minäkin olen, sillä tiedostan toki, että tulee aika, jolloin äidin seura ei niin paljon kiinnostakaan. Eikä se nyt aina tarkoita sitä, että niille eiv lastenhuoneen sisustus kelpaisi.

Olen yrittänyt pitkään miettiä mitä huone kaipaisi ja kuten ehkä saattaa huomata sen tämän hetkisestä tilasta, ihan hirveästi en ole loistoratkaisuja keksinyt. Lastenhuone-tägillä kun selaa vanhoja postauksia, niin huomaa, että välillä se on ollut todella ihanana. Onnekseni on ihmisiä, jotka auttavat ajatustoiminnassa siinä asiassa, että mihin suuntaan huonetta lähdetään viemään. Tilasin nimittäin Glowdiasta suunnittelupaketin juuri tähän täsmäongelmaan. Valitsin paketin nimeltä Glow, joka sisältää:

  • Sisustussuunnitelman valittuun huoneeseen
  • Pintamateriaalit, huonekalut, tekstiilit, valaisimet, somistus
  • Ostoslista!
  • Yhteydenpito suunnittelijan kanssa
  • Tarvittaessa yhden muutoskierroksen

Kaikki tapahtuu siis niin, että syötän huoneesta tai huoneen osasta tietoja palveluun ja toiveitani sekä mm. listan jo olemassa olevista kalusteista. Muutamaa päivää (7-14) myöhemmin saan luonnoksen suunnitelmasta, kommentoin sitä ja vähän myöhemmin sähköpostiin (ja My Glow -kansioon Glowdiassa) ilmestyy suunnitelma. Kuinka helppoa! Tai siis aivan täydellistä. Sen jälkeen minun tarvitsee tietysti alkaa hommiin, hankkia tavaroita ja huonekaluja, maalata mahdollisesti seiniä, ruuvata hyllyt ja naulakot paikoilleen ja mitä nyt suunnitelmaan milloinkin kuuluu.

Valitsin Glowdian suunnittelijoista itselleni Salla Sojakan. Suunnittelijasivulta näkee eri suunnittelijat ja voi valita omaan tyyliin sopivan henkilön. Sallan kuvauksessa lukee, että hänen lempityylinsä on leikkisä ja skandinaavinen, ja voisin melko hyvin todeta meidän kotimme tyylistä samaa. Joten it’s a match! Tosin en näistä postauksen kuvista lähtisi tyyliä hulluna muodostamaan, ne ovat tämän hetkistä lastenhuonettamme, joka taas kuvastaa isosti aika monien lasten huoneita, jotka ovat päässeet luisimaan samaan jamaan.No mutta, että millianenko suunnitelma saatiin? Hyvä, todella hyvä. Siihen kuului värisävyjä maaleista, joilla maalata musta seinä sekä jo olemassa oleva Ikean Tarva-lipasto. Haluan säilyttää lipaston, sinne saa hyvin tällä hetkellä sängyn alla olevia legoja ja autoradan palasia. Vanhan kerrossänkymme möin jo viime vuoden puolella pois ja tilalle olen pitkään miettinyt vaihtoehtoja päätymättä mihinkään. Lopullinen ratkaisuni tulee olemaan suunnitelman mukainen Ikean Svärta-kerrossänky, sillä sen alle saa myös ulosvedettävän varapeti-nimellä kulkevan vuoteen. Tarvitsemme kolmelle lapselle nukkumapaikat ja näin ne saadaan, eikä tilaa kulu paljon, sillä huone ei ole valtavan suuri. Lisäksi suunnitelmaan kuului kerrossängyn yläsängylle verhot, jotta yläsänkyläinen saa yksityisyyttä. Tämä on loistava idea. Suunnitelmaan kuului myös naulakko, valaisimet, lipastonnupit ja pikkutavarahylly kerrossänkyasujille. Lisäksi oli linkkejä inspiraatiokuviin lipaston maalausta varten. Juuri sellaisia asioita ja tuotteita, joihin kyllä itsekin saattaisin päätyä omin avuin, jos tulisivat automaattisesti jotenkin vastaan, mutta nyt mulla ei vaan tarvinnut ajatella itse yhtään. Ainakin mulla on aivokapasiteetti ihan maksimiteholla noin suurinpiirtein kokoajan, joten aah, mikä helpotus.

Kerrossänky on nyt bongattu Tori.fi:stä ja se saadaan piakkoin. Muitakin tuotteita yritän bongailla kierrätysryhmistä. Ja yksi asia, johon tartun heti kun inspiraatio iskee / on aikaa / lapsetkin innostuvat, on kirjahyllyn kirjojen raakaaminen läpi. Eli pois ne, joista lapset eivät pidä tai jotka viedään varastoon talteen. Kirjat ovat meillä tärkeä osa arkea ja tykkään, että kirjahylly pursuaisi, mutta kuten todettu, tilat ovat ahtaahkot. Oikein jos innostun, niin siirrän myös lastenhuoneen kellon kesäaikaan, heh! Oli nimittäin järkyttävää eräänä aamuna, kun herättiin vartin yli kuus ja kello oli edelleen talviajassa ja näytti vartin yli VIITTÄ.

 

Olen yhtä innoissaan tästä lastenhuoneen muutoksesta kuin nuo Kaja ja kaverinsa tuolla kaapissa pari kuvaa alempana. Tai mun My Lillte Pony kirjojen vierellä, melkein lentoon lähdössä. On jotenkin superkivaa se, että mulla on nyt tässä tietokoneella tiedosto, johon voin aina palata, kun mietin, että mikä on seuraava vaihe huoneen laittamisessa. Kevät on kyllä just tällaista ihanaa kodin laiton aikaa. Mietin jo äsken, että kehtaisinko vielä lipaston tuohon sisäpihalle ja maalaisin sitä siinä, välittämättä pölystä tai pihaa ympäri polkupyöräilevistä lapsista tai naapureista nyt varsinkaan. Olisi vaan niin suloisen kivaa maalailla kevään lämmössä ja suihkulähteen liplatellessa vieressä. 

 


 

LASTENHUONE KAIPAA MUUTOSTA

Kaupallisessa yhteistyössä: Glowdia ja SBM Kipinä

Mulla on teille jännittäviä uutisia!

Joko olette kuulleet suomalaisesta, oululaisesta sisustussuunnitteluyrityksestä Glowdiasta? Se on sisustussuunnittelupalveluyritys, joka toimii verkossa ja joka haluaa saada aiheen lähemmäs ihmisiä. Ettei siis tarvitsisi olla paksun lompakon omistaja tai valtaisan omistusasunnon haltija, jotta voisi käyttää suunnittelijaa kodin laittamisessa.

Minulla on omanlainen tyyli sisustaa kotiani. En useinkaan koe, ettenkö osaisi laittaa kotiani nätiksi, mutta se missä usein kaipaan sisustuksen suhteen apua, on tilanne, jossa joku sanoisi myös sen toisenlaisen ehdotuksen miten jonkun paikan siellä kotona laittaisi. Joskus taas on nurkkia tai seinänpätkiä (ihan hirveästi pienessä kodissamme ei niitä ole), jotka kaipaisivat jotain erityistä tai piristystä ollakseen parhaassa mahdollisessa käyttötarkoituksessa juuri siinä elämän hetkessä. Glowdian palvelu on siis kuin tehty minun(kin) tarpeitani varten. Sisustussuunnittelu Glowdian tapaan toimii siis niin, että verkossa valitaan millaisen paketin haluaa ja sen mukaan saa etänä sisustussuunnittelupalvelua. Hinnat ovat alkaen 49e. Se tekee palvelusta mitä mainioimman ja erittäin helpon tarttua siihen, kun ei ainakaan ole siitä kiinni, että tarvittaisiin heti alkuun hirveästi rahaa. Ketään ei tarvitse pyytää kotiinsa, ei lähteä kotoa, palveluun vain ladataan tarpeelliset tiedot kohteesta ja valitaan mieluisan tyylin omaava sisustussuunnittelija ja homma lähtee käyntiin.

Mielestäni Glowdian palvelu kuulostaa todella hyvältä ja en malta odottaa, että pääsen tarkemmin tutustumaan miten kaikki käytännössä toimii! Hurjan jännittävää tässä yhteistyössä on se, että meitä on neljä bloggaajaa, jotka teemme yhteistyöt Glowdian kanssa, ja teemme ne blogisijoittajina. Eli se tarkoittaa sitä, että minä omalla panoksellani vaikuttajana, kuten myös Salamatkustaja-blogin Satu, Project maman Katja ja E2O-blogin Esko teemme vaikuttajamarkkinointia ja saamme sitä vastaan Glowdian osakkeita. Huh, tämä on jännittävää, koska mulla ei ole minkäänlaista kokemusta sijoittamisesta, joten on myös autuasta olla vähän uunona ja oppia tässä samalla paljon uutta. Koti on tärkeä paikka meille kaikille ja on erittäin kivaa tehdä sijoitustoimintaa ja työtä yrityksen kanssa, jonka toimintaan uskoo ja jolle toivoo hyvää ja menestystä!

Tämän postauksen kuvat ovat lastenhuoneestamme vähän aikaa sitten, eli hyvin arkista kuten kuvistä näkyy. Möin syksyllä pieneksi jääneen kerrossängyn pois, ajatuksena ostaa tilalle samantien uusi, isompi kerrossänky ja alle lisävuode, sänkyratkaisu joka vie vähiten tilaa ja jossa kaikilla on mukava paikka nukkua. Lapset ovat kuitenkin nukkuneet väliaikaisratkaisussakin (yksi sängyssä, kaksi patjalla valitsemassaan paikassa lastenhuoneessa eli kuin retkellä olisi) hyvin ja mulla on pieni epäilys omaan ratkaisuuni enkä ole vielä ostanut sänkyä. Tässä siis täydellinen tapaus, johon tarvitsen Glowdian apua!

Lue lisää Glowdian sivuilta ja tilaa heidän uutikirjeensä ja niin osallistut kuukausittaina arvottavan sisustuskonsultoinnin arvontaan.

 

JULISTEET LEIKELLEN PALASIKSI LASTENHUONEEN SEINÄLLE

Eilen innostuin siivoamaan lastenhuoneen, kun muiden töiden aloittaminen tuntui epämiellyttävältä, mikäli yksi(kään) huone on valtavan sekasotkun vallassa. Aurinkokin paistoi ja tunnelma huoneessa oli keväinen. Päätin, että äkkiäkös sitä samalla laittaa taulut paikoilleen, kun ne siinä ihan  vain odottelivat seinälle pääsyä sotkun keskellä. Tykkään vähän hullutella taulujen ja seinälle laitettavien asioiden kanssa, niitä voi ja saa siirrellä fiiliksen mukaan ja julisteita saa leikellä pienemmiksi paloiksi ja mitään sääntöjä ei ole. Korkean lipaston päälle asetellut taulun ja henkari soljuvat kivasti pois lipaston yläpuolelta ja juuri se on se juttu, joka tästä kokonaisuudesta tekee todella kivan. Meidän näköisen.

Viime kesänä Papershopin ohi kävellessämme tyttäreni huomasi ikkunassa merimies-printin, katsahti minuun ja totesi, että tuosta sää äiti varmaan tykkäät. Oikeassa oli. Emme ehtineet ostaa printtiä, kun ne oli jo myyty loppuun. Eräällä kerralla Paperishopin myyjä kuitenkin muisti meidän siellä käydessä, että olin joskus kysellyt sen perään ja että hän oli jemmannut meille yhden. Voi mikä ilon päivä! Juuri tuollaista on hyvä asiakaspalvelu! <3

Seinällä on myös ikisuosikkini ja upean Hanna-Riikka Heikkilän ihana jäätelöprintti. Se roikkuu tuunaamassani vanhassa henkarissa. Vaikkeivat ole aivan prikulleen samaa sarjaa keskenään, printti ja henkari, niin yhdistelmä sopii tuohon kuvan teemaan. Neliön mallinen sienijuliste on ollut yksi suosikeistani aikoinaan ja se oli aikojen saatossa aika paljon repeillyt ja ruttaantunut reunoistaan, joten oli täydellinen fiksaus leikata se pienemmäksi ja laittaa kehyksiin. Joiden sisään sujahti myös pieni valaskoriste.

The men on Lauri Ahtisen printti. Tiesin heti sen ensi kertaa nähessäni, että se sopii meidän lastenhuoneeseen (tai olkkariin) superhyvin ja lapset tykkäävät siitä hulluna! Poola Katarynan henkarrin pääsi roikkumaan tyttäreni viimekesäinen ihana kangasreppu. Lipaston päällä olevat tavarat olivat siinä jo valmiiksi ja ilahduttavasti sattuivat olemaan juuri oikean värisiäkin. Vitsit, ihana kevät ja innostus ja lastenhuone ja söpöt esineet ja asiat! 

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

KOULULAISEN DIY-PÖYTÄ JA MARRASKUINEN LASTENHUONEEN TUNNELMA

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Taas on kuulkaas lastenhuoneessa uusia tuulia, mutta saahan sitä myllätä ja etsiä sitä sen hetkistä parasta kokonaisuutta. Kyllä saa. Ja minä niin teen. Eteeni tuli mahdollisuus ostaa ystävän kautta Luona Inin lastensänky, niin siitä se sitten oikeastaan lähti, tuosta viestistä, että kiinnostelisiko sellainen nätti vanerilaatikkosänky? No kyllä. Tyttärellä oli kirpputorilta joskus aikoinaan ostettu vanha puinen sänky, mutta se vei niin paljon tilaa, että olin päättänyt, että jos sen tilalle löytyy joku kompaktimpi malli, niin ihanasti pilvenreunallattain maalattu sänky saa mennä varastoon odottelemaan uusia aikoja. Nyt oli sen aika. Uusi sänky on pienempi kuin edeltäjänsä, mutta unet ovat makoisia ja hyviä, joten nappiostos.

Muistan vuosia sitten ihastuneeni Bambula-blogissa näkemääni yksinkertaiseen ja edullisesti toteutettuun hylly/pöytäsysteemiin. Se on vuosikaudet mulla ollut mielessä, että olisipa kiva toteuttaa, kun niiden samojen vuosien ajan mulla ovat ne samat hyllynkannattimetkin olleet varastossa. Pari kertaa olen meinannut ne myydä pois kuleksimasta, mutta onneksi en myynyt, sillä niitä ei enää ole Ikean mallistossa ja nyt sen pöydän vihdoin tein. Piti vain odottaa ensin, että pikkuveli tulee kylään ja passittaa se siksi aikaa lastenvahdiksi, kun kälyn kanssa käytiin rautakaupasta hakemassa tarvikkeet. Ostin mäntyisen puulevyn ja sahan ja yhden tukikannattimen pöydän alle. Veljeni sahasi pienet, somat kolot kannattimille, juuri sen verran leveämmät, että myös valaisimen johdon saa siihen samaan väliin. Tein Styleroomiin oman kansion, jossa hitusen tarkempia selostuksia kuinka pöytä tehtiin.

Mietin vielä, joskos vähän hulauttaisin maalia pöytälevyn pintaan, mutta en ainakaan vielä tee sitä. Viereinen lipasto vaatii maalipintaa, joten ehkä myöhemmin kumpikin yhdessä sitten. Lastenhuoneen valkoisesta seinästä tuli todella kevyen ja raikkaan oloinen ja tykkään siitä kyllä just nyt. Ei ihan täysi kymppi taulujen suhteen, mutta sehän onkin just hyvä, on taas mitä miettiä seuraavaksi.  Ja tärkeintä, että tytön mielestä uusi koulupöytä on ihana ja unet makoisia.

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

 

UUDET LELULAATIKOT JA PILKULLINEN SEINÄ

_lastenhuoneensailytys2

_lastenhuoneensailytys26
Meillä asuu lastenhuoneessa kolme lasta. Yhdeksänvuotias koululainen, viisivuotias villikko ja pian kaksivuotias taapero. Sen voisi ajatella olevan jotenkin hankala kokonaisuus, mutta en ole kokenut yhtään niin. Lapset viihtyvät useimmiten kotona ollessaan siellä huoneessa missä minäkin olen ja aina on silti joku paikka minne pääsee ihan omaankin rauhaan, jos sitä tahtoo. Huoneessa on haastavinta silti ollut se, miten kaikki tavarat saa pysymään järjestyksessä ja mitä tavaraa siellä ylipäätään on. Tuon verran laajaan lasten ikähaarukkaan kun mahtuu monenlaista intressiä, lelua ja lehtistä. Aika paljon on laitettu tavaraa kiertoon, mutta onhan sitä kyllä silti. Taapero tykkää leikkiä pikkuhellalla ja leikkiruualla, duploilla, junaradalla ja autoilla. Isoveljensä taas autoradalla, pikkulegoilla ja erilaisilla figuureilla. Koululainen rakastaa akuankkoja, taskareita ja oikeastaan kaikkia kirjoja. Petshopit ja mylittleponyt ovat koko perheen lemppareita ja ne on oltava helposti saatavilla myös serkkutyttöjä varten. Siinä on jo melkoinen määrä erilaisia leluja. Miten sitten pitää kaikki järjestyksessä? No ainakin olen tullut vuosien saatossa siihen tulokseen, että mitä isommissa laatikoissa leluja säilyttää, sitä pahemmin ne sekoittuvat ja kaikista laatikoista saattaa muodostua romulaatikoita. Siksipä siis olen ratkaissut asian niin, että jokaisella ns. lelulaadulla on oma paikkansa, omanlainen laatikko, kori tai söpö matkalaukku. Meillä tämä toimii suhteellisen hyvin, toki lelujen paikoilleen saamisessa on aina oma hommansa ja välillä saa patistaa, mutta se nyt on aivan normaali juttu se.

Ostin Ikeasta muutaman jämäkän valkoisen muovilaatikon, koska figuurit & pikkueläimet ja ympäriinsä seilaavat (kansioita odottavat) Aku Ankat (olis muuten ihanaa päällystää kaikki punaiset akuankkakansiot joillain lovelyilla papereilla, mutta siihen on tullut tyttäreltä kielto, että ei saa, punaiset kansiot on parhaat) (Hö!) kaipasivat uusia bokseja. Asettelin laatikot hyllyyn, mutta vaikka kuinka olisin halunnut, että pelkät valkoiset olisivat miellyttäneet silmääni, niin ei… Oli pakko hakea maalitussit ja tusauttaa vähän. Onneksi ne saa pyyhittyä pois, jos se pelkkä valkoinen alkaa joskus houkuttaa. Nyt kuitenkin, kaikki kuviolliset ja värikkäät rasiat ja laatikot, siistissä järjestyksessä lastenhuoneen hyllyillä, ne ilahduttavat mua kovasti! Kuvioidut laatikot sopivat myös erittäin hyvin mustan seinän pilkkuihin. Täplät ovat itseasiassa ystäväni tuliaispaketista Japanista, washiteippitarroja. Ihan älyttömän hyviä tuollaiseen seinään koristeluun ja julisteen kiinnipitämiseen.

Tein Styleroomiin hyvin runsaskuvaisen kansion, jossa on meidän kaikki lastenhuoneen säilytysratkaisut. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja napata sieltä ideoita, jos on sellainen tilanne, että kaipaisi jotain uutta ajatusta siihen hommaan. Kuopus assaroi kuvauksissa hyvin ahkeraan ja hänellekin kävi kuvausten myötä selväksi se, mitä missäkin paikassa meillä säilytetään. On tullut viime päivinä monta uutta leikkiä!

_lastenhuoneensailytys22

_lastenhuoneensailytys24

© Tiina Arponen, 2016 MUITA IHANIA

KEVÄTFIILISTÄ KOTONA TAI SITTEN EI

kevatkoti1

kevatkoti2

Yksi ystäväni tokaisi mulle tässä taannoin, että näytätpä niin ihanan keväiselle, tai siis, keväinenhän sää oot aina! Mietin asiaa tarkemmin, ja totta, oon kyllä ehkä keväisissä väreissä ympäri vuoden ja olenhan maaliskuun lapsi. Ihanasti sanottu muutenkin! Koti sen sijaan… Noh, onhan sekin ympäri vuoden melko pastellinen ja lälly, mutta just nyt tunnelma kotona on yhtä keväinen kuin tuo sää. Ankeahko ja harmaa. Oon tässä pohtinut, että pitkästä aikaa verhot voisivat olla kivat. Olohuoneeseen varsinkin, koska yöllä viereeni kipittävät pojat heräävät kyllä heti, kun aurinko nousee ja se alkaa olla jo liian aikaista ja verhot voisivat auttaa asiaa, heh. Tai toki ne sälekaihtimetkin voisi yrittäää muistaa laskea iltaisin alas. Uusi päiväpeitto on kyllä tuonut uuden, raikkaan tuulahduksen, mutta eipä ole sekään ollut esillä, kun pari viikkoa meni täysin perheen sairastellessa ja silloin ei plajon päiväpeitelty. Vaan ennemminkin humpsahdin Mamma rimpuilee -blogissa lanseerattuun silmä tottuu -moodiin. Koti on junnannut kasojen alla ja saa siihen saakka siellä ollakin, kunnes aurinko alkaa kunnolla porottaa ja keksin, miten piristäisin kotia. Niin, en tiiä mitä se voisi olla! Ehkäpä leikkokukkia, viherkasveja, kaapin kätköistä lasten sänkyihin jotkut vanhat tilkkupeitot, eteisen kalenterinkin voisi vaihtaa maaliskuulta suoraan toukokuuksi ainakin, emminätiiä, auttakaa! Jos olisi aikaa ja intoa, niin virkkaisin uuden plussapeiton ja rykäisisin jonkun hienon ryijyn. Nyt siis Pinterest ja StyleRoomin inspiraatio-kansiot auki ja tutkailemaan. StyleRoomissa on kisakin, jossa haastetaan tekemään kevätfiilistä tekstiileillä kotiin. Itse en pysty just nyt osallistumaan  tällä tunnelmalla, mutta heti auringon pilkahtaessa lupaan teille uusia tuulia täältä meiltä, moikku!

kevatkoti3

kevatkoti4

kevatkoti5

kevatkoti6

RANSKALAISELTA PARVEKKEELTA AVAUTUI KAUNIS MAISEMA LAAKSOON

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

Kun olin pieni, asuimme Ruotsissa, niin kuin monet muutkin suomalaiset siihen aikaan. Kodista, jossa asuimme yhden ja neljän ikävuoteni välissä, minulla on jo joitain muistoja. Koti oli toisessa kerroksessa, vaikka sisälle tultiin jo alhaalta. Portaat kuuluivat siihen alueeseen, minne ei saanut mennä, vaikka ne olivat keskellä asuntoa. Lieköhän meillä ollut turvaporttia, sitä en muista. Olohuoneessa oli korkealla koko seinällinen ikkunoita rivissä ja niiden ikkunalaudoilla paljon viherkasveja. Korkeita kaktuksiakin. Sohvan ääressä otimme toisinaan perhekuvia niin, että isäni laittoi kameran ajastukselle ja siinä nökötimme koko pieni perhe keskellä sohvaa, kun salama räpsähti. Saadessani ensimmäisen oman, isojen tyttöjen sängyn, Ikeasta tietty, kun Ruotsissa oltiin, isäni kasasi sen olohuoneessa ja nukahdin patjalle siihen keskelle olohuonetta. Omassa huoneessani oli punainen matto, sellainen paksu ja puuvillainen raidoittain erilaisia punaisen sävyjä. Siellä oli myös matala mäntyinen pöytä, jonka ääressä piirtelin ja seinällä lokerikko, jossa numerot yhdestä kuuteen. Vanhempieni makuuhuoneessa oli ranskalainen parveke, josta avautui näkymä laaksoon. Ehkä se oli oikeasti vain takapiha, mutta muistoissani se on vehreä laakso, sellainen jossa tapahtuu seikkailuja. Keittiössämme oli sälekaihtimet, joiden raosta valo siivilöityi kauniisti ja nurkkakaappiin jouduin jättämään kaikki tuttini muuttaessamme pois.

Seuraava koti oli Suomessa, asuimme siellä vuoden, tosi kovan pakkastalven läpi. Parvekkeelta näin komeimmat ukkospilvet ja salamoinnit joita olen koskaan nähnyt, puiston takana olevien korkeiden kerrostalojen takana ne räiskyivät. Ensimmäisen näkemäni punkkarin, se oli siellä samojen talojen kupeessa, upeassa korkeassa kirkkaan punaisessa irokeesissaan. Vaikutuin! Minulla oli tuolla kodissa huone, jonne sain uudet kalusteet, kaksi valkoista kirjahyllyä, joissa oli alhaalla kaapit, ylhäällä hyllyjä sekä täyspitkän koululaisten sängyn ja kirjoituspöydän. Olin niin onnellinen!

Seuraavaksi muutimme kotiin, joka oli vähän hämärä tunnelmaltaan, koska sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa. Äitini kasvatti parvekkeen ritilään kesäisin aina tuuheat ruusupapuköynnökset. Minulla oli oma huone, jossa oli vaaleanpunaiset tapetit. Tykkäsin huoneestani paljon, se oli oma pieni maailmani. Seinällä oli valkoinen, ihanista ihaninan sateenvarjon mallinen, muovinen valaisin. Kerran siihen laitettiin liian äkäinen hehkulamppu ja se vähän kärähti, ja mua harmitti niin kovasti. Vaihtelin usein järjestystä ja järjestelin koriste-esineitä hyllyillä asetelmiin. Lempijärjestyksessäni koulupöydän kuului olla niin, että vain toinen lyhyt pääty oli seinää vasten, jotta kaveri pääsi istumaan vastapäätä. Siinä pöydän ääressä ollessa muutenkin katse sai vaellella pitkin huonetta, kun pöytä oli aseteltu niin. Yksi ihana lempimuistoni sieltä on, kun oli joulun aika ja olimme juuri käyneet ostamassa joulukalenterit. Istuin pöytäni ääressä, joka oli ikkunan edessä. Olimme laittaneet ikkunaan pienet värivalot, sydämen muotoon ehkä. Sälekaihtimet olivat melkein kiinni, sillä tavalla, että raoista vielä näkee ulos. Ulkona oli sellainen joulukuinen, lumen valostuttama ilta. Selailin tietokirjaa ja kirjoitin varmaan johonkin omaan vihkooni erilaisia tietoja mielenkiintoisista asioista. Ihan tavallinen pieni hetki, mutta se tunnelma ja onnellinen olo painuivat syvälle mielen sopukoihin ja tuohon muistoon on aina ihana palata.

Tällä tavalla listatessa muistoja lapsuuden kodeista, huomaa, että ne ovat vaikuttaneet kyllä paljon siihen, millaisessa kodissa sitä elelee nyt. Tykkään parvekkeista, ja ihaninta on, kun sieltä avautuu jokin kaupunkimainen luontomaisema. Haaveilen merinäkymästä kattojen korkeudelta, sieltä näkisi paljon erilaisia sääilmiöitäkin, ehkä vieläkin suuremmat salamat kuin lapsuudessa ja kauniit, pastellisävyiset auringonlaskut. Valoisat kodit, viherkasveja pursuavat ikkunalaudat ja sälekaihtimet nostettuna ylös asti auki, sellainen on mieleeni eniten. Äitini luona käydessä, nostan aina sälekaihtimet ylös, mutta äiti laskee ne alas. Siinä meidän eromme niiden suhteen. Vaaleanpunaiset seinät Kaitoväylän kodista jättivät ikuisen rakkauden pastellisävyihin. Ja jos työpöydälläni ei olisi tietokonetta, olisi sen ehdottomasti oltava niin, ettei tarvitsisi katsella seinää. Nyt voi taustakuvaksi koneelle aina asentaa jonkin ihanan maiseman, jos ruutua ei muuten katsele.

Nykyinen kotimme on muotoutunut vuosien saatossa. Neljä vuotta sitten, kun muutimme erillemme isompien lasten isän kanssa, päätin, että kotiini ei tule mitään ihankivaa. Omakotitalosta kerrostaloon oli itsessään jo iso muutos, tavaramäärän pienentyminen ja varsinkin kaikesta puutarhasälästä luopuminen oli vapauttavaa. Viimeisten vuosien aikana kodistamme on muotoutunut kyllä todella mun ja lasten näköinen, just niinku pitääkin. Vitsailenkin usein, että tänne olis kauheeta ottaa yhtään johtokasaa tai muuta miessälää. (mutta se on vaan vitsi, ottaisin, jos!) Tavaroita ja kalusteita on tänne tullut pikkuhiljaa ja tarpeen vaatiessa tai paremman vaihtoehdon keksiessä. En ole aina erityisen käytännöllinen ratkaisuissani, nätteys menee aina käytännöllisyyden edelle. Meillä on melko värikästä, pastellisävyistä ja ehkä vähän leikkisääkin. Koti muuttuu kokoajan, kun lapset kasvavat ja on otettava milloin mitäkin huomioon. Tänään taapero kiipesi kerrossängyn yläsänkyyn ihan itse, joten nyt olis keksittävä joku estokeino siihen, ettei siellä kiipeiltäisi ihan aina, kun silmä välttää. Ideoita kodin laittamiseen ja tällaisiin arjen tilanteisiin tulee vastaan usein parhaiten niin, että ei etsi mitään, sattumalta. Ystävien kodit, näyteikkunat ja upeat esillepanot, Pinterest, blogit, Styleroom ja Instagram sekä tietysti lehdet ja kirjat, niistä varmaan eniten kumpuaa inspiraatiota ja niissä kyllä niitä riittääkin. Paitsi just nyt tuohon kerrossänkyongelmaan en ole keksinyt mitään! Jumitin muuten tätä postausta tehdessäni ja kerrossänkyä pohtiessa ihailemaan Styleroomin  Suomen inspiroivin koti -kisan finalisteja. Äänestysaika loppuu huomenna, eli äkkiä äänestämään, ellei ole jo sitä tehnyt. Finalistien kodit ovat nimenomaan inspiroivia ja kovin kauniita kaikki. Jäi sellainen kukkatapettikaipuu päälle ja se on ihana kaipuu se! Tai aivan hyvin tollanen kaipuu tai auringonlaskun maalaama taivas tai kangaskaupan kangaspakkakasat voivat täräyttää päähän jonkin mahtavan sisustusratkaisun. Parasta tässä kaikessa kotihommassa aina silti on se, kun lapsi toteaa, että meillä on kyllä ihana koti, täällä on hyvä olla.

 

ovikoriste, muita ihania

miisunpoyta3

Jäätelopaita

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

tammikuinen_olkkari1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

mattokeittiossa1

PS. Postauksen kuvat ovat arkistoista, on niin paljon uutta mitä näyttää, että en tienny mitä esittelisin ekka. Ens kertaan siis, moikku!

TALO, VUORET JA LINNUT SEKÄ TITTIDII, ARVONTA OUJES!

lastenhuone_maalis2

lastenhuone_maalis6

lastenhuone-maalis3

Lastenhuone sai maaliskuun kunniaksi vähän uutta ilmettä. Ylitsepursuavat korkeat hyllyt (niistä lisää myöhemmin) saivat tyhjennystä, kun kaikki lasten kirjat käytiin läpi ja vähälle lukemiselle jääneet karsittiin pois ja suuri osa kirjoista siirtyi ihanaan, matalaan talohyllyyn* toiselle seinälle. Nyt on varsinkin pojilla helppo napata kirjat hyllystä. Isommalla ihan kirjojen katselua varten, pienemmällä nimenomaan sitä varten, että kaikki kirjat napsitaan yksitellen lattialle. Kirjojen uudelleen järjestämisessä on aina myös se hieno puoli, että kaikki lapset (ja minäkin) löytävät sieltä taas aivan uusia, pitkäksi aikaa unohtuneita kirjoja, kun ne päätyvät eri järjestykseen. Laitettiin vielä lempparit eli Tatut ja Patut kaikki samaan pinkkaan Arbuusian prinsessan ja Minttu-kirjojen kanssa.

Seinälle päätyi paljon valkokehyksisiä tauluja uusine kuvineen. Leikkasin ison lahjapaperimaisematarrataulun paloiksi moneen kehykseen ja nyt voi kyllä niistä kuvista sanoa, että on ne tarrat on kierrätetty oikein kunnolla. Aluksihan kontaktimuovista leikkaamani vuoret ja pilvet kuusineen olivat pitkään kiinni tytön sängyssä, josta ne siirtyivät tuohon lahjapaperille ja olivat tauluna. Nyt pienempinä osina tuossa kollaasissa. Yli jääneet jämäpalat vielä leikkasin ja liimasin kahteen postikorttiin.

Muutenkin kollaasiseinästä tuli aika hauska. Siellä on pojan piirustuksen pohjalta tekemäni kirjontatyö, johon hän piirsi kaikki perheenjäsenemme vuosia sitten, kun pikkuveljeä ei vielä edes ollut (mutta joka tuohon tauluun on piirretty ja kirjottu). On Kanelimaan ihania hahmoja ja puita leikattavista Metsäläiset- ja Kaupunkilaiset -printeistä. Mainio Matti Pikkujämsän sininen kala on yksi omista lemppareistani. Ja pian niin ajankohtainen, kesäinen, oma Jätski-printtikin siellä on. Tytön kummisedältään saama kierrätysmateriaaleista tehty peltinen autokin pääsi mukaan seinälle. Lapsia auto seinällä vähän nauratti!

Ja arvatkaapas mitä, mulla olis teille ylläri! Nimittäin Jollyroomissa on meneillään Jollyjuhlat ja sen kunniaksi tuo Alice & Foxin talohyllykin* meille pyyhälsi ja mulla on sellainen ilo, että saan arpoa yhdelle onnekkaalle lukijalle samanlaisen hyllyn. Kerro siis kommenttisi, mitä sinä hyllyyn laittaisit? Olisiko se kenties ihanien asetelmien paikka lastenhuoneessa, värikkäisen lastenkirjojen täyttämä kuten meillä vai ehkäpä eteiseen vanttuu- ja kaulaliinahyllyköksi? Arvonta päättyy  17.3. klo 23.59.

* Yhteistyössä Jollyroomin kanssa. Tuote saatu blogiyhteistyönä.

lastenhuon_maalis1

lastenhuone-maalis4