Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

JOULUKALENTERI – LUUKKU 15

joulukalenteri15

Tänään on vuorossa kaikista parhain DIY-vinkki jouluun ehkä ikinä! Tämä tuli mieleeni eräänä päivänä, kun raahasin ruokaa kaupasta kotiin ja näin, että muovipussin kyljessä on joulupukin kuva. Silloin, kun minä olin lapsi, niin äidilläni oli tapana leikata muovipusseista kauniita kuvia ja sitten ne kostean luutun kanssa silautettiin jääkaapin oveen. En tiiä teittekö te muut 80-luvulla tälleen samalla tavalla, mutta kyllä me siellä Oulun lähiössä! Nyt vähän huvittaa ja naurattaa tämä idea, mutta siis oikeesti (haha!), lähestulkoon ilmainen ja kuitenkin kaunista tai vähintäänkin mukavaa katseltavaa ja joulufiilistä lapsille (vaikka tätä käytettiin kyllä myös muulloin, jos sattui kaunis pussi tulemaan vastaan!). Asiaankuuluvasti silitimme tuon oman muovipussijoulupukkikuvan tuonne pakastikaapin oveen vähän vinoon, tai siis minähän sen sinne laitoin, eivätkä lapset oikeastaan ole sitä edes huomanneet… Nykyajan lapset, hmph! Kuvakin on muuten varmaan sama ku 30 vuotta sitten. Tsihih, no mutta, hei hyviä kauppareissuja ja kosteita luutuja teille sinne kaikille! jk15_jaakaappi

Eilisen donitsiarvonnan voittajaksi arvontakone arpoi kommentoijan, joka käytti nimimerkkiä Annikaj ja jonka lempparia oli Toffeekuorrutus <3! Onnea!

PRINTTAA ITELLES IHANA LUKUJÄRJESTYS

lukujarjestys_muitaihania

Muistatteko lapsuudesta sen, kuinka mukavaa oli kirjoittaa koulujen alettua lukujärjestys siihen kaikista ihanimpaan lukkariin, jonka oli jostain saanut. Niitä oli kyllä monenlaisia, lehtien välistä saatuja, kaikenmaailman apteekkien ja pankkien omia ja sitten ne spesiaaleimmat lukujärjestykset, joissa saattoi olla vaikka jotain kimalletta tai kokonaan tarraa kaikki eri aineetkin. Omalla koululaisellani ei ole ollut samanlaista runsaudenpulaa, mitä kyllä vähän ihmettelen tässä maailmassa… Mutta onneksi sillä on äiti, joka kekkasi tehdä oman, tyttären mukaan ihan Tiina-äitimäisen, omasta mielestään muitaihaniamaisen lukujärjestyksen. Ja vielä sellaisen, jonka jokainen saa ladata itselleen ja tulostaa omaan käyttöön haluamallaan tavalla (perus paperiprintti taikka vaikka ihan valokuvana).

lukujarjestys_muitaihania

Tuossa kun maalailin ruudukkoa ja asettelin kukkia ja havuja pikkuisen nukkuessa päiväunia, sain mukaani myös assarin. Enkä ihan mitä tahansa, vaan pienen etanan, joka jostain kasvista siihen pöydällä tulla päräytti. Siinä minä sitä sitten siirtelin aina sopivaan paikkaan, kun se meinasi kokoajan karata kuvasta. Tuli mietittyä sitäkin, että ei se etana mitenkään hidas olento ole, sehän riippuu aivan siitä miten asian ottaa. Lukkariassaroinnissa oli ainakin pirskatin nopea!

Kun lukujärjestyskuvat oli otettu, niin päätin vielä hyödyntää sen maalaamani ruudukon. Kuumaliimasin kukat, havut ja marjat kiinni paperiin ja teippasin äkäisellä teipillä kiinni jääkaapin oveen. Siinäpähän tiputtelevat terälehtensä ja neulasensa sillä aikaa, kun teetän lukujärjestyksen valokuvana. Kuinka kätevää hei! Ja nättiä, sitä varsinkin!

Oman lukujärjestyksesi saat ladattua tästä. Oikein leppoisaa arkeen siirtymistä kaikille!

Lukujärjestys / muita ihania

 

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

Kesällä koti saa elellä aina vähän omaa elämäänsä. On liian kiire ulkoilemaan, että kiinnostaisi kotijutut tai kotona on niin lämmin ja hiekkaa lattialla ja joka paikassa muutenki, että ihan pelkkä pyykinpesu, imurointi ja eläminen riittää. Eilen oli kuitenki pakko ilahduttaa itseäni ja kotia ja ostin pari nippua neilikoita. Tuollaiset yllättävät värit valitsin… Etsin tosin jotain vanhan roosan ja hailakan persikan värisiä kukkia, mutta ei just nyt tullut sellaisia vastaan, joten oli tyytyminen noihin. Ja ovat vallan ihania nuo kyllä! Perheen nuorin jäsen halusi muuten itse asetella pienet neilikan oksat pienempään maljakkoon. Tietysti.

Ollaan koko perheen voimin keräilty koko kesä myös hedelmätarroja. Teemme niin kyllä aina ympäri vuoden, mutta viime aikoina on hedelmiäkin syöty enemmän, joten tarrasaldotki ovat olleet suurempia. Siinä muuten kaikille edullinen harrastus, hedelmätarrojen keruu vihkoon. Niistä voi keksiä vaikka millaisia hienoja kokonaisuuksia.

Onhan tämä kesäaika niin ihanaa, ettei tämän haluaisi loppuvankaan. Taidan nyt napata läppärin ja kutimet sänkyyn ja alkaa katsomaan jotain jännittävää elokuvaa, tuulkoon ikkunasta lämpimiä kesätuulahduksia, minä nautin. Moikku!

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

IHANINTA (JA PASTELLISINTA) KOTONA JUURI NYT

pastellia kotona / muita ihania

Seinälle teippaamani valokuva, jossa on kukkien ympäröimänä nelivuotiaan piirustus äidistä. Paitaan on piirretty kaikki lapset, koska ne ovat äidillä kokoajan sydämessään. Niinhän ne ovatkin.

pastellia kotona / muita ihania

Pikkiriikkinen vaaleanpunainen kuutio, joka on aikas hyväsaundinen taskukaiutin! Huippuostos Design Torgetilta Tukholmasta.

pastellia kotona / muita ihania

Äitienpäivälahja tyttäreltä. Itse virkkaamansa nauha pilttipurkin ympärillä ja herneenverso kasvamassa. Supersydän!

pastellia kotona / muita ihania

Makoilu sängyssä auringon noustessa aamuaikaisella ihanissa pellavalakanoissa. Erityisesti nuo Hawaiji-kuosiset tyynyliinat ovat suosikkini. Pehmeät, ihanat ja kesäiset!

pastellia kotona / muita ihania

Vaaleanpunaiset kassit ja reput ja värikkäät lippikset naulakossa!

pastellia kotona / muita ihania

Pihajuhlien jälkeen kattoon nostettu kennopalloröykkiö! On muuten tismalleen sillä korkeudella, että mahdun alle nipin napin seisomaan, onneksi olen perheemme pisin!

pastellia kotona / muita ihania

Kevään raikkaat, ihanat vihreän eri sävyt ikkunan molemmin puolin.

Pastellia kotona / muita ihania

Kauniita lempiasioitani keittiön hyllyssä. Onneksi valitsin aikoinaan keltaisen!

pastellia kotona / muita ihania

Kukat, kukat, kukat.

pastellia kotona / muita ihania

Kööpenhaminasta ostamani ihana undulaatti-kortti uutuutena taulukollaasissa.

// Mikä näistä mun ihanuuksista on sun suosikkisi?

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT VÄHÄLLÄ VAIVALLA

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

Meillä oli tänään juhlat. Kotiimme nimittäin pölähti maanantai-iltaa piristämään kahdeksan ihanaa tokaluokkalaista. He tulivat juhlimaan parisen viikkoa sitten yhdeksän vuotta täyttänyttä tyttöäni. Perheessämme juhlitaan keväisin monet syntymäpäivät ja kun juhlia pidetään sekä ystäville (he ovat meidän “sukulaisemme” täällä etelässä) että koulu- ja tarhakavereille, niin aika monet kemut saa olla järkkäämässä, vaikka välillä jaammekin isompien lasten isän kanssa bailujärkkäysvuoroja. Tämän päivän tyttöporukka on oikein mukava, tunnen heistä kaikki jo muutaman vuoden ajalta ja mietinkin herkkuja laitellessani, että miten kukainenkin saattaa tarjoiluja kommentoida ja mistä ehkä tykkäävät. Hymyilyttikin sitten, kun yksi tytöistä ensimmäisenä keittiöön kurkatessaan tokaisi, että näyttääpä hienolta. Juuri niin olin ajatellutkin hänestä.

Halusin laittaa yksinkertaiset, helpot ja nopeasti esille laitettavat tarjoilut, koska siihen toiseen laitaan mulla ei oikein ole edes mahdollisuutta (tai taapero kainalossa ei ihan ensimmäisenä huvita yrittää). Ikean pakastekaapista hain kaksi pakettia prinsessaleivoksia ja ne leikkasin puolikkaiksi ja sekaan vähän marenkia ja vaahtokarkkeja, siinäpä kakku! Tsadaa! Näyttääkin aika makoisalle. Oikea kakku jää usein lastenjuhlissa vähälle syönnille tai vähintäänkin juhlien päätteeksi lähes joka lautaselta kaadetaan koskemattomat kakkupalat roskiin. Tästä herkkupläjäyksestä jäi vain yksi puolikas! Lisäksi hain Lidlistä donitseja, jotka myös puolitin, koska puolikas on aivan riittävän kokoinen. Ne näyttävät myös hauskoilta. Lisäksi oli popkornia, kiivin puolikkaita, kertakäyttölautaset ja paria keksilaatua ja siinäpä se. Vartissa valmiit herkut pöytään, ihanan iisiä!

Tyttöni toivoi juhliin myös jotain ylläriä vieraille kotiin viemisiksi. Onnekseni löysin Tigeristä nuo mainiot lasiset smoothiemukit (ja pahviset bilerillit!), joihin sain juhlajuomat kaadettua valmiiksi ja tytöt saivat viedä mukit mukanaan kotiin. Vähemmän tiskiä, tsidim! Pupupussukoihin laitoin herkkuja: tikkarit, pari vaahtokarkkia, suklaakolikon ja lakupötkön. Oikein kivat viemiset, kun nyt jotain kerta toivottiin. Mielestäni juhliin ei tarvitse hillitöntä goodiebagia vieraille, mutta ne ovat kyllä melko yleisiä monissa juhlissa ja tämä oli siihen aivan hyvä ratkaisu. Niin ja nojoo, ehkä sellaiseen kaikista vähimmällä vaivalla järjestettyihin kemuihin eivät kuulu nuo askartelemani nimihahmot noissa smoohtiemukeissa. Ne valmistuivat tänään samalla, kun nuorimmainen lounasti ja siivoilin ikkunalaudalta tavaraa pois ja keksin miten siitä löytyneet jämäpaperit voisin hyödyntää. Leikkasin hahmot summanmutikassa ja koristelin naamat kuviopaperilla ja irtosilmillä ja ruseteilla, joita jäi kutsukorteista yli. Hahmoihin nauha ja tyypit roikkumaan pilleihin, eivätpä muuten sekoittuneet kenenkään juomat. Juhlissa selvisi myös, että nuo hauskat jättikokoiset silmät ovat tarroja. Olin kokoajan luullut, että ne pitää kiinnittää liimaten (en siis vissiin vaan ollut lukenut paketista mitä ne ovat), koska se taustapaperi kaartui niin paljon silmän puolelle, että ei ne yhtään vaikuttaneet tarroilta. Mikään liima ei tuntunut pitävän niitä kiinni, mutta onneksi tytöt kertoivat mulle totuuden, heh. Hyödynsin tarraominaisuuden sitten myös niin, että liimasin silmät silmäluomiini kiinni ja hassuttelin.

Oikein kivat kemut, kiitos vieraille ja kohti seuraavia juhlia, ohoi!
KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

RANSKALAISELTA PARVEKKEELTA AVAUTUI KAUNIS MAISEMA LAAKSOON

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

Kun olin pieni, asuimme Ruotsissa, niin kuin monet muutkin suomalaiset siihen aikaan. Kodista, jossa asuimme yhden ja neljän ikävuoteni välissä, minulla on jo joitain muistoja. Koti oli toisessa kerroksessa, vaikka sisälle tultiin jo alhaalta. Portaat kuuluivat siihen alueeseen, minne ei saanut mennä, vaikka ne olivat keskellä asuntoa. Lieköhän meillä ollut turvaporttia, sitä en muista. Olohuoneessa oli korkealla koko seinällinen ikkunoita rivissä ja niiden ikkunalaudoilla paljon viherkasveja. Korkeita kaktuksiakin. Sohvan ääressä otimme toisinaan perhekuvia niin, että isäni laittoi kameran ajastukselle ja siinä nökötimme koko pieni perhe keskellä sohvaa, kun salama räpsähti. Saadessani ensimmäisen oman, isojen tyttöjen sängyn, Ikeasta tietty, kun Ruotsissa oltiin, isäni kasasi sen olohuoneessa ja nukahdin patjalle siihen keskelle olohuonetta. Omassa huoneessani oli punainen matto, sellainen paksu ja puuvillainen raidoittain erilaisia punaisen sävyjä. Siellä oli myös matala mäntyinen pöytä, jonka ääressä piirtelin ja seinällä lokerikko, jossa numerot yhdestä kuuteen. Vanhempieni makuuhuoneessa oli ranskalainen parveke, josta avautui näkymä laaksoon. Ehkä se oli oikeasti vain takapiha, mutta muistoissani se on vehreä laakso, sellainen jossa tapahtuu seikkailuja. Keittiössämme oli sälekaihtimet, joiden raosta valo siivilöityi kauniisti ja nurkkakaappiin jouduin jättämään kaikki tuttini muuttaessamme pois.

Seuraava koti oli Suomessa, asuimme siellä vuoden, tosi kovan pakkastalven läpi. Parvekkeelta näin komeimmat ukkospilvet ja salamoinnit joita olen koskaan nähnyt, puiston takana olevien korkeiden kerrostalojen takana ne räiskyivät. Ensimmäisen näkemäni punkkarin, se oli siellä samojen talojen kupeessa, upeassa korkeassa kirkkaan punaisessa irokeesissaan. Vaikutuin! Minulla oli tuolla kodissa huone, jonne sain uudet kalusteet, kaksi valkoista kirjahyllyä, joissa oli alhaalla kaapit, ylhäällä hyllyjä sekä täyspitkän koululaisten sängyn ja kirjoituspöydän. Olin niin onnellinen!

Seuraavaksi muutimme kotiin, joka oli vähän hämärä tunnelmaltaan, koska sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa. Äitini kasvatti parvekkeen ritilään kesäisin aina tuuheat ruusupapuköynnökset. Minulla oli oma huone, jossa oli vaaleanpunaiset tapetit. Tykkäsin huoneestani paljon, se oli oma pieni maailmani. Seinällä oli valkoinen, ihanista ihaninan sateenvarjon mallinen, muovinen valaisin. Kerran siihen laitettiin liian äkäinen hehkulamppu ja se vähän kärähti, ja mua harmitti niin kovasti. Vaihtelin usein järjestystä ja järjestelin koriste-esineitä hyllyillä asetelmiin. Lempijärjestyksessäni koulupöydän kuului olla niin, että vain toinen lyhyt pääty oli seinää vasten, jotta kaveri pääsi istumaan vastapäätä. Siinä pöydän ääressä ollessa muutenkin katse sai vaellella pitkin huonetta, kun pöytä oli aseteltu niin. Yksi ihana lempimuistoni sieltä on, kun oli joulun aika ja olimme juuri käyneet ostamassa joulukalenterit. Istuin pöytäni ääressä, joka oli ikkunan edessä. Olimme laittaneet ikkunaan pienet värivalot, sydämen muotoon ehkä. Sälekaihtimet olivat melkein kiinni, sillä tavalla, että raoista vielä näkee ulos. Ulkona oli sellainen joulukuinen, lumen valostuttama ilta. Selailin tietokirjaa ja kirjoitin varmaan johonkin omaan vihkooni erilaisia tietoja mielenkiintoisista asioista. Ihan tavallinen pieni hetki, mutta se tunnelma ja onnellinen olo painuivat syvälle mielen sopukoihin ja tuohon muistoon on aina ihana palata.

Tällä tavalla listatessa muistoja lapsuuden kodeista, huomaa, että ne ovat vaikuttaneet kyllä paljon siihen, millaisessa kodissa sitä elelee nyt. Tykkään parvekkeista, ja ihaninta on, kun sieltä avautuu jokin kaupunkimainen luontomaisema. Haaveilen merinäkymästä kattojen korkeudelta, sieltä näkisi paljon erilaisia sääilmiöitäkin, ehkä vieläkin suuremmat salamat kuin lapsuudessa ja kauniit, pastellisävyiset auringonlaskut. Valoisat kodit, viherkasveja pursuavat ikkunalaudat ja sälekaihtimet nostettuna ylös asti auki, sellainen on mieleeni eniten. Äitini luona käydessä, nostan aina sälekaihtimet ylös, mutta äiti laskee ne alas. Siinä meidän eromme niiden suhteen. Vaaleanpunaiset seinät Kaitoväylän kodista jättivät ikuisen rakkauden pastellisävyihin. Ja jos työpöydälläni ei olisi tietokonetta, olisi sen ehdottomasti oltava niin, ettei tarvitsisi katsella seinää. Nyt voi taustakuvaksi koneelle aina asentaa jonkin ihanan maiseman, jos ruutua ei muuten katsele.

Nykyinen kotimme on muotoutunut vuosien saatossa. Neljä vuotta sitten, kun muutimme erillemme isompien lasten isän kanssa, päätin, että kotiini ei tule mitään ihankivaa. Omakotitalosta kerrostaloon oli itsessään jo iso muutos, tavaramäärän pienentyminen ja varsinkin kaikesta puutarhasälästä luopuminen oli vapauttavaa. Viimeisten vuosien aikana kodistamme on muotoutunut kyllä todella mun ja lasten näköinen, just niinku pitääkin. Vitsailenkin usein, että tänne olis kauheeta ottaa yhtään johtokasaa tai muuta miessälää. (mutta se on vaan vitsi, ottaisin, jos!) Tavaroita ja kalusteita on tänne tullut pikkuhiljaa ja tarpeen vaatiessa tai paremman vaihtoehdon keksiessä. En ole aina erityisen käytännöllinen ratkaisuissani, nätteys menee aina käytännöllisyyden edelle. Meillä on melko värikästä, pastellisävyistä ja ehkä vähän leikkisääkin. Koti muuttuu kokoajan, kun lapset kasvavat ja on otettava milloin mitäkin huomioon. Tänään taapero kiipesi kerrossängyn yläsänkyyn ihan itse, joten nyt olis keksittävä joku estokeino siihen, ettei siellä kiipeiltäisi ihan aina, kun silmä välttää. Ideoita kodin laittamiseen ja tällaisiin arjen tilanteisiin tulee vastaan usein parhaiten niin, että ei etsi mitään, sattumalta. Ystävien kodit, näyteikkunat ja upeat esillepanot, Pinterest, blogit, Styleroom ja Instagram sekä tietysti lehdet ja kirjat, niistä varmaan eniten kumpuaa inspiraatiota ja niissä kyllä niitä riittääkin. Paitsi just nyt tuohon kerrossänkyongelmaan en ole keksinyt mitään! Jumitin muuten tätä postausta tehdessäni ja kerrossänkyä pohtiessa ihailemaan Styleroomin  Suomen inspiroivin koti -kisan finalisteja. Äänestysaika loppuu huomenna, eli äkkiä äänestämään, ellei ole jo sitä tehnyt. Finalistien kodit ovat nimenomaan inspiroivia ja kovin kauniita kaikki. Jäi sellainen kukkatapettikaipuu päälle ja se on ihana kaipuu se! Tai aivan hyvin tollanen kaipuu tai auringonlaskun maalaama taivas tai kangaskaupan kangaspakkakasat voivat täräyttää päähän jonkin mahtavan sisustusratkaisun. Parasta tässä kaikessa kotihommassa aina silti on se, kun lapsi toteaa, että meillä on kyllä ihana koti, täällä on hyvä olla.

 

ovikoriste, muita ihania

miisunpoyta3

Jäätelopaita

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

tammikuinen_olkkari1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

mattokeittiossa1

PS. Postauksen kuvat ovat arkistoista, on niin paljon uutta mitä näyttää, että en tienny mitä esittelisin ekka. Ens kertaan siis, moikku!

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

Tammikuussa oli aivan mahtavia pakkaskelejä ja kunnolla lunta ja se sai aikaan ihanan, talvisen tunnelman kaikkialle. No, tällä viikolla vesi vei sen ihmemaan pois ja tänä aamuna tuntui jopa keväiseltä. Aurinko nousi liukuvärjätyn taivaan saattelemana ja melkein teki mieli avata takki ja kävellä hulmutella kevätfiiliksissä. En avannut takkia, vaan vedin kaulahuivia tiukemmalle ja menin Hakaniemen torille ostamaan kukkia. Perjantaikukkia ihan vain itselleni. Paikalle sattui vanha herra, joka kertoi käyneensä torilla 70 vuoden ajan. Hän kertoi tarinoita torilta ja osti rouvalleen kukkakimpun. Totesi lopuksi, että olisipa mahtavaa olla kuin tuo pikkuinen siellä rattaissa istumassa, kun kaikki hyvä olisi vielä edessäpäin. Niin, kaikkea sitä hyvää kohti nyt, joka edessä siintää ja mistä me ei tiietä vielä yhtään mitään!

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

Kotona asettelin kukat lempimaljakoihini (kaikista muista maljakoista olen luopunut, joten ei oo oikein maljakoilla vaihtoehtoja) ja vahingossa tulin tehneeksi aikas kivan, uuden keväisen ilmeen koko keittiöön. Vaihdoin muuten pois sen maton pöydän alta, jota pohdin tovi sitten, että voiko sitä siinä pitää. Se oli ihan hyvä, mutta tokihan se likaantui, joten oli aika vaihtaa se ja tilalle takaisin ihana virkattu vaaleanpunainen pitsimatto. Ananastaulukin vaihtoi paikkaa ja tilalle tuli yksi suosikkiprinteistäni, maalauksenomainen vanha maalaistalo.

Ja että mitenkö tuollainen asetelma toimii perheessä, jossa on yksi yksivuotias? No, aivan hyvin. Maljakoihin hän ei ole koskaan koskenut, joten luotan ettei ne kiinnosta. Maatuskamitoilla leikkii ja yleensä piilottaa ne kärryn alle ja möyrii niitä sitten sieltä itse hakemassa. Hedelmiä kaikki lapset syövät ja hyvin ja paljon, koska näkevät ne ja saavat itse otettua ja tuotua. Mitä nyt välillä mandariinia on meinattu syödä kuorineen tai omenat on kaikki syöty. Keittokirjojen on oltava lähietäisyydellä, koska mää oon innostunut pitkästä aikaa ruuanlaitosta! Yksivuotias saa selata kirjoja kans, mutta harvoin niin tekee.

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

MEIJÄN KEITTIÖSÄ TÄNNÄÄN OLI TÄMMÖSTÄ

Muita ihania keittiö, tammikuu 2016

Muita ihania keittiö, tammikuu 2016

Muita ihania keittiö, tammikuu 2016
Tänään, kun seisoskelin keittiön pöydän ääressä ja kiipeilin tuoleille kuvaamaan villasukkakuvia, niin alkoi tehdä taas mieli uutta keittiönpöytää. Ei siksi, että nykyisessä olisi mitään vikaa, tykkään siitä edelleen paljon, mutta kevät tulee ja vaihtelu on ihanaa. Ja silloin pitäis keikkua siinä yläpuolella jossain eri kohdassa ja pöysän pinta saattaisi olla myös erilainen, mikä sekin olis kivaa vaihtelua. Keittiömme on melko pieni, silti sinne tuo pyöreä pöytäkin kyllä mahtuu, mutta olisi kivaa vaihtelua, jos olisi suorakaiteen mallinen pöytä välillä. Pyöreän veisi varastoon ja vaihtaisi sitten taas takaisin, kun tulisi sellainen olo. Olen vähän sivusilmällä vilkuillut pöytiä jo vuoden verran, mutta sellaista ei ole tullut vastaan. Pöydän kun pitäisi olla pienehkö, neljälle hengelle sopiva. Ehkäpä sen voisi tehdä itsekin. Saas nähdä, ehkä se mieluisa nyt tulee vastaan, kun kerroin ilmoille tämän pienen ajatuksen.

Muutenkin keittiä tuntuu nyt olevan sellaisessa talvimoodissa, vähän kalsea ja tyhjä ja joulun kimalteiden jälkitunnelmissa. Tuli melkein olo, että sinne voisi ripustaa verhot tai laittaa sellaisen lapsuuden aikaisen ikkunalaudan tuonne yläosaan ikkunaa, jossa olisi paljon viherkasveja erilaisissa ruukuissa. Tai vähintään amppeliin roikkumaan rönsyliljan. Tai sitten se vähän valju tunnelma johtuu siitä, että pöydällä ei ole yhtään Aku Ankkaa eikä piirustuskasaa eikä puurotahroja. On vain äidin omat askartelut ja se tilanne, että saa valita ihan ite mille tuolille istuu. Sekin on välillä ihan kivaa. Nyt siis musiikki täysillä soimaan ja lauantai-illan viettoon! Kivaa iltaa ja neulomisintoa #muitaihaniatalvisukat -tyypeille! Ootte supereita!

Muita ihania keittiö, tammikuu 2016

Muita ihania keittiö, tammikuu 2016

Muita ihania keittiö, tammikuu 2016

MAAILMAN UPEIN NÄKKILEIPÄKAKKU

Tein juhlia edeltävänä iltana ja vähän yölläkin ihan tajuttoman hienon kakun. Siis kertakaikkisen upean! Kreiseimmän ja omituisimman ikinä. Kun yöllä kahden aikaan sitä kasasin, mietin, että nyt jos joku kurkkis ikkunan takaa ja näkis mitä teen, niin saattais miettiä, että onpa kyllä omituinen nainen! Ja mikäs sen parempaa. Hullu, hassu nainen perjantaiyönä kakkuhommissa keittiössään, mahtavaa!

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Tarvikkeet kakkuun keksin kaupassa sitä mukaa, mitä hyllyjen välissä seikkaillessani sopivat siihen parhaiten. Näkkileipää, pikkuleipiä, marenkia, strösseitä, ruisnaksuja. Sekä lisäksi käpyjä, kimalletta, kartonkia, pahvilaatikko, erikeepperiä ja kuumaliimaa! Maailman upein näkkileipäkakku, jota ei kannata syödä ja joka hienoudessaan tuntuu samaan aikaan vähän väärältä ja mahtavalta.

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Mikä tuo oikein on?, kysyi äitini. Näenkö tuossa oikeasti näkkileipää? Nyt on kätevästi ohitettu pursotukset! Voiko sitä syödä? Onko sisällä joku viinayllätys? Ei juma, tää on oikeesti aivan tajuton! Näillä sanoilla kakkua kommentoitiin. Mitäs sinä sanot, tykkäätkö näkkileipäkakustani?

VUONNA 2015…

Viime vuonna ompelin ja neuloin vähemmän kuin mitä piirsin, maalasin ja käytin saksia. Siihen on syynsä. Kotiäitivuonna ei paljon ehtinyt ompelukonetta ottaa esille ja koska sohvalla en ole juurikaan istuskellut, neulominen ja ompelu jäi paljon vähemmälle. Joskus myöhemmin taas. On ollut kyllä ihan ihanaa antaa mennä noiden muiden suhteen, piirrellen lasten kanssa kaikenmaailman papupupuja ja kirahvikaijoja, antaen käden kirjoittaa uusia fontteja erilaisille papereille ja maalaillen aarrekarttoja. Kotona oli ihana olla, ja oli mukavaa seurata kaikkien vuodenaikojen kirjo ja auringonnousut ja -laskut täällä kotikolossa. Vauva teki kodista taas enemmän kodin ja tärkeän paikan meille kaikille.

Vuoden teema oli tehdä asioita, joita en ole tehnyt ennen ja jotka vähän vaikka jännittäisivätkin. Ihan hyvin onnistuin siinäkin. Olin rohkeakin ja sanoin muutaman kerran aivan suorat sanatkin, sellaiset hyvät ja ihanat sanat! Nautin äitiydestä, ja nautin siitä, että välillä olin ihan vain Tiina. Lapset kasvoivat nopeampaa kuin minään vuonna, sille musta tuntuu. Kiitos 2015, olit rankka, mutta toit elämääni paljon hyvää. Vuosi 2016, anna jotain ihan huippua ja mahtavaa, olen valmis!

boysofsummer2

viirauhakatossa1

ystis_pieni11

varityskirja11

unelmointikielletty2

tyynyt2

tuulisella_tuulia5

TITTI2

JOULUKALENTERI muitaihania.com TIINA ARPONEN

sienikuva2

ryijy_2

sienikuvausretkella2

sitteri41

styleroomiin2

sukka_tammi11

syottis21

peace_muitaihania1

ryijy11

ryijy_3

Let me be the one that shines with you

ruutu301

ruusukka11

ruu10

rutistuspehmo2

plus1

runonnayttely11

raitahuivi11

puutyo3

plus2

neonpupu31

pipo4

miisunpoyta3

muitaihaniatiinaneuloo2

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14taulu_kettutyhjyys11

olohuone_300915

mattokeittiossa1

maailmamuovautuu21

lipasto4

lapset_pisarapoksy1
kesasukat

keltsupupu31

keittio5

keittio3

keittio1_1

juhakuva21

jatski11

jaakkaappitaide21

emmahuttu.fi-1122

haapeitto31

haaveilu71

happyhalloween1

housut_kaava11

housut2_21

infotaulu11

aarrekartta3

kranssi, muita ihania

JK15_9

kiitos_nelio