Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

18 /// PINJACOLADA & MUITA IHANIA JOULUKORTIT

Vielä ehtii lähettää viime hetken joulukortit tai käydä pudottamassa naapurin postiluukusta joulutervehdys. Tehtiin Pinjan kanssa yhteistyössä muutama pieni (12 x 12cm) kortti teille printattavaksi.

Oli hauskaa viestitellä ja lähetellä versioita puolin ja toisin, kun toinen on just herännyt ja pesemässä aamuaikaista pyykkiä ja toinen silmät ristissä vielä valvoo ja odottaa, että pääsis kohta nukkumaan. Kummallakin yhtä väsähtänyt meininki, mutta samaan aikaan niin kiva tehdä yhdessä. Tämmöset kortit me siis sitten tehtiin. Meleko mainiot, sanoisin!

Printattavat on tarkoitettu omaan käyttöön, ei kaupalliseen tarkoitukseen ilman tekijöiden lupaa. 
©Pinja Rouger & Tiina Arponen

17 /// KAUNISTEEN TALVIYÖ PONCHO -ARVONTA

Kaupallinen yhteistyö: Kauniste Finland

Mun yks lempipaikkoja kotona on sohvannurkka, viltti harteilla ja kudin kädessä. Tänä syksynä en ole ehtinyt leppoisasti istuskelemaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta syksyjä ja muita vuodenaikoja ja erityisesti pieni joululomanen on kyllä tulossa. Silloin aion ehtiä. Viltit ovat ihania ja mulla on vuosikausia ollut käytössä virkkaamani plussapeitto, mutta vitsit, että nyt on mahtavaa istuskella ja haahuilla pitkin kotia tämä Kaunisteen Talviyö poncho harteillani. Mietin vaan, että miksi en oo tajunnu tätä aiemmin, mutta tästä eteenpäin viltti vedetään korviin asti, kun aiotaan ottaa torkut tai nokkaunet ja poncho on käytössä kaiken valveillaoloajan, kun on tarvetta villan lämmölle. 

Kauniste on yks mun lempibrändeistä. Värit ovat aina sellaista just mua, jos niin voi sanoa ja kuosit aina niin suloisia. Sopivan suloista, pehmeää, pastellista ja söpön tyylikästä. Tykkään ihan hirmuisesti oikeastaan kaikesta mitä Kaunisteella on. On muuten myös hauskaa, että ennen kun kuljimme päivittäin pitkin Fredrikinkatua raitiovaunulla ja bussilla, niin lapsetkin huusivat Kaunisteen myymälän kohdalla aina että TUO ON ÄITIN LEMPIKAUPPA! 

Koska elelemme joulun aikaa, arvon yhden samanlaisen vaaleansinisen Talviyö ponchon myös teille. Osallistua voit kertomalla kommenttikenttään missä on sinun lempipaikkasi joulun aikaan. Aikaa osallistua arvontaan on tiistaihin 19.12. iltayhdeksään saakka. Onnea arvontaan murut!


15 /// OMMELLA HURAUTA ITELLES JOULUTYYNY

Tänään joulukalenterista pullahtaa pehmoinen joulutyyny. Tässäkin, kuten aika monissa tekemissäni jutuissa on tarina, miten tyynystä tuli juuri tuollainen. Suunnittelin ensin, että teen ehkä tontun tai pelkän tonttulakin muodon ja sellaisen, että ei haittaa, vaikka se unohtuisi näkyville pidemmäksikin aikaa.

Mulla ei ole varsinaista työhuonetta. Teen töitä kaikkialla kotona. Lähinnä olohuoneen lattialla ja keittiönpöydän ääressä. Kankaita säilytän muovilaatikoissa keittiön oven takana piilossa. Useinkaan en jaksa etsiä kankaista kaikkia tutkimalla sitä juuri siihen kyseiseen työhön sopivaa, vaan katson laatikoiden ja pinojen (koska toki pinoja on laatikoiden päällä) päällimäiset ja ideoin niistä. Niin tein nytkin. Joskus saatan vilkaista nauhapurkkiin ja napata sieltä jotain mukaan tai hyödyntää jotain kierrätettyä. Onnekseni mun kankaat ovat melkolailla kaikki yhteensopivia keskenään eli tavallaan tässä ei ole minkäänsortin ongelmaa, on helppoa yhdistellä kaikkea. Tyynyyn valitsin harmaan collegekankaan jämät, ihanaa kultapilkullista vaaleanpunaista puuvillaa ja nappasin vanhan kirjontatyöni vielä ekstraksi, joskos siitä keksisin jotain.

Tyynyn piparireunaisiin kkunoihin syntyi syvempi tarina. Luin nimittäin Pesojoonaksen postauksen, jossa hän kirjoitti, että “Positiivisuus ei ole aina sitä miltä se ulospäin näyttää. Jokaisen hymyn takaa löytyy aina tarina: tarina, jolla voi olla kova hinta. Positiivisuus on pieniä tekoja, eleitä, kohtaamisia, tunteita. Se on uteliaisuutta nähdä asioita eri kulmista.” ja tajusin, että juuri sellainen viesti on myös noilla tyynyyn tekemilläni ikkunoilla. Ne on leikattu vanhasta aikoinaan kirjailemastani kirjontatyöstä, yhdestä tärkeimmästä voimalauseilusta. Laita valot päälle, pyyhi kyyneleet ja jatka matkaa. Sanoista, jotka poliisisetä sanoi joskus 2000-luvun alussa ystävälleni, joka oli ajanut autolla pitkin Hämeenpuistoa. Poliisi pysäytti hänet ja sanoi nämä sanat, kun ystävä oli istunut kuskin paikalla itkuun purskahtaneena. Ja tuohon ikkunoiksi leikeltyinä, nehän ovat juuri sellainen viesti, josta Joonas postauksessaan kirjoitti.

Ikinä ei voida tietää tarkalleen, mitä asioita kenenkin ikkunan takana tai mielessä milloinkin on. Joulun aikaan tämä tuntuu vielä enemmän ja isolta asialta, koska joulu on aikaa johon ladataan tunteita ja odotuksia. Sitä toivoisi, että kaikilla olisi asiat aivan hyvin ja hyvä olla, mutta eihän se niin ole. Ja ettei kukaan tuomitsisi tai olettaisi tietävänsä toisesta oikeastaan mitään, ihan vain olettamalla. Tai että sen hymyn tai blogiin ommellun tyynyn pellavakankaisen ikkunan takana voi olla vaikka minkälainen moniulotteinen tarina ja elämä.

Tuon tavallaan tuosta vaan ommellun jouluisan tyynyn tarkoituksesta tulikin syvempi. Aivan hyvä niin. Ihana, että siinä kävi niin. Syvällinen joulutyyny, takanaan tärkeä tarina. <3

14 /// SUPERIHANA PAKENTOINTI-IDEA

Tämän päivän joulukalenteriluukku on Pinjacoladasta. Suloiset, samalla simppelit ja tajuttoman söpöt mistelinoksa-tupsu-paketit. Odotan sitä iltaa, että pääsen itsekin paketoimaan. Ei sillä, että vielä olisi kauheasti mitä paketoida, mutta papereita mulla ainakin jo olisi. Ehkäpä esittelen omat paketointi-ideat sitten teillekin. Tämä ainakin inspiroi! Ei muuten varmaan olla Pinjan kanssa kumpikaan kerrottu tästä kalenterista sellaista hauskaa faktaa, että me ei oikeastaan tiedetä mitä toinen aikoo seuraavaksi kalenteriin laittaa. Toki meillä on pääpiirteittäinen suunnitelma – jota ei kyllä olla kauheasti noudatettu, vaan sen hetkisellä fiiliksellä on menty. Parasta ja hauskinta on ollut se, että mää oon Pinjan pompom-kranssin jälkeen ollut aivan tupsukoukussa. Hauskaa, sanoisin. Huomiseen kamut!

13 /// HALUAISITKO SULOISEN JOULUNEULEEN? TEE SE ITSE!

Tuntuu, että tänä vuonna kaupat ovat pullahtaneet täyteen erilaisia hassunhauskoja jouluneuleita. Kreisejä, pikkutuhmia, järjettömiä, itsestäänselviä kliseitä, superglitteröityjä ja megaövereitä collegeita ja villapaitoja. Ne ovat monet kivoja ja sellaisia hauskoja, että voisin itsekin pukea päälleni. Oon pukeutujana kaikesta mustuudesta huolimatta aika leppoisa ja tykkään revitelläkin (joskus, kai?).

Joulupaidan hankkiminen silti on jäänyt joka kerta siihen pisteeseen, että pidän kädessäni paitaa ja saatan olla jo matkalla kassalle, kunnes mietin ostamiseeni liittyvän kysymyksen: tarvitsenko tätä oikeasti, onko tämä pelkästään ihankiva, tulenko onnelliseksi jo pelkästään siitä, että tein juuri ostopäätöksen, mutta jätän silti asian ostamatta? Siispä jouluneuleet ovat jääneet kauppaan ja minä olen tullut kotiin tyhjin käsin. Kunnes…

…keksin, että miksipä en hankkisi tai tuunaisi itse paitaa jouluneuleeksi ja vielä vaikkapa sellaiseksi, jota voin käyttää vielä tammi-helmi-maaliskuussa tai vaikka juhannuksena?

Ostin melko yksinkertaisen harmaan neuleen ja istahdin teeveen ääreen. Laitoin SuomiLOVEn päälle, tirauttelin muutamat itkut (ohjelmasta johtuen), kiepsuttelin tupsuja (Pinjan tupsuinnostus iski kunnolla!). Mallailin tupsuja neuleeseen ja totesin, että pirskatti vieköön, tästähän taitaa tulla ihan tosi hieno! Ajattelin ensin, että tupsut olisivat enemmän perinteisiä joulun värejä, mutta kun lankakori antoi käteeni seesteisiä ja murrettuja lankakeriä, päätin, että tehdään sitten sellainen. Tein paitaa varten 17 pientä tupsua usean eri vahvuuden ja värisestä langasta. Mallailin tupsut suunnilleen tasavälein paitaan ja ompelin ne kiinni. Aika ihana siitä tuli vai mitäs sanoo muitaihanian lukijaraati?
Kuvat 2 ja 4: Lähiömutsin Hanne ja kuva 5: Mustan oven Marja <3 

///

Niin ja melkein unohtui! Eilisen päivän joulukalenteriluukussa on Pinjan upea, näyttävä, vihreä kranssi ulko-oveen. 

 

 

 

 

11 /// OLKIPUKKI KUKISSAAN

Kesällä ystävä tuli mun luo ja kantoi kainalossaan olkipukkia. Hän oli löytänyt sen roskikselta ja tiennyt heti, että Tiina tarvii tän. Olis kiva kertoa, että mitä me hellepäivänä mietittiin olkipukin varalle, mutta eihän silloin ollu hellekelejä. Eikä edes kauheasti mietitty mitään, vaan pukki jäi kangaskasojen päälle odottelemaan parempaa hetkeä tarttua sen tuunaamiseen.

Otin olkipukin ympäriltä perinteiset punavalkoiset nauhat irti ja vaihdoin joihinkin kohtiin rusehtavan harmaata kultakoristeltua lahjanauhaa. Tein punakukallisesta lahjapaperista kukkasia ja liimasin ne, sekä eukalyptuksen lehtiä ja neilikoita kiinni pukkiin. Pukki sai ehkä ripauksen sitä kesäistä päivää ja aivan uudenlaisen kukikkaan joulukuorrutteen. Yksi tämän joulun lempparikoristeista, ehdottomasti! Tykkäättekö te?

Pinjacolada & Muita ihania joulukalenterin aiempien päivien luukut:

1 /// Värityskuva joulun odotukseen 

2 /// Advent Candles in the Wood

3 /// Maanantaimalli-arvonta

4 /// Pompom Christmas Wreath

5 /// Tonttupirtelö 

6 /// Oi ihana Suomi // Minä, Unikko ja Suomi 

7 /// Kimaltavaiset joulukuusenkoristeet 

8 /// Colorful Himmeli Garland 

9 /// Joulusipsit

10 /// Tonttulakit // Tonttulakki / Santa Hat 

10 /// TONTTULAKIT

Yksi jouluperinne meille on syntynyt tässä vuosien saatossa lasten kanssa. Joka vuosi teen ainakin jollekin lapsista uuden tonttulakin. Syy on olllut useimmiten se, että lapsen pää on kasvanut ja edellisvuotinen lakki on ollut liian pieni tai sitten vaan on ollu kiva saada uudet ja sen hetkisen fiiliksen mukaiset lakit jouluun.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tyttäreni ompeli itse oman lakkinsa. Kyselin siinä, että olettehan koulussa jo ajaneet ompelukoneajokortin… Eivät olleet! Olin hämmästynyt, koska muistan itse omasta lapsuudestani kuinka se oli jollain tavalla tärkeä ja iso juttu, kun sitten sai ja osasi muka ommella sillä koneella. No mutta, äitinsä pisti sitten tyttärensä ajotuntiopintoihin. Voi kuulkaa, siinä nauru raikasi kun pelleiltiin ja hän ompeli ja suoritti korttiaan. Mun piti alunperin tehdä joku hieno plakaatti upeasta suorituksesta, mutta ehkä sen aika on myöhemmin, kun tämä vitsailu saa jatkoa. Tämä tonttulakkiajotunti oli ainakin erittäin hyvin onnistunut, onhan hän toki ompelukonetta ennen käyttänyt ja osaa homman.

Tytär lisäsi nakkikangaslakkiinsa (kangasta jäi juuri sopivasti mekosta tonttulakin verran ja en yllättynyt kangasvalinnastaan) silitettäviä leikkaamiaan kuvioita. Hodari kultaisine sinappeineen tonttulakissa, just best!

Poikien lakit tein tällä kertaa kuminauhakiristyksellä, eli ovat vähän reiluhkot muuten, mutta päänympäryksen mukaan mitattu kuminauha pitää lakin oikeassa kohdassa päätä. Ihan perustonttulakit hauskasta kuusi-vuori-neulovarillipää-kankaasta punaisllla tupsuilla. Ihan hauskat lakit, joista käyttäjät tykkäävät.

PInjacoladassa Pinjan tonttulakki, joka on ihana!

HÄRKIS®-HYRRIÄ LAUANTAI-ILTAAN

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy & Suomen Blogimedia

Meillä oli juhlat. Pienet jouluisat kemut. Kutsussa mainittiin, että olisivat jo perinteeksi muodostuneet Kakkua ja viinaa -bileet, mutta tärkein syy illanviettoon oli kuitenkin yhdessä oleminen ystävien kanssa. En jaksanut tehdä kakkua, mutta päätin, että teen suolaisia makoisia herkkuja kuitenkin, että on jotain. Kakkua ja viinaa -bileiden tärkeä pointti on siis siinä, että jokainen juhliin tulija osallistuu järjestelyihin samalla panostuksellaan, ettei kaikki järjestäminen kaadu sen ihmisen harteille, kenen luona juhlat järjestetään. Tällä kertaa tosin kävi niin, ettei kukaan tuonut kakkua, eikä oikeastaan sitä viinaakaan, eli tavallaan meillä oli vain illanvietto, jonne tein näitä pieniä suolaisia herkkuja.

Halusin tehdä jotain nopeaa, helppoa ja makoisaa. Siispä tartuin valmiiseen ohjeeseen ja tein Härkis®-hyrriä. Kaupasta kipaisin nopeasti tarvikkeet: aurinkokuivattuja tomaatteja, artisokan sydämiä, oliiveja sekä fetajuustoa ja valkosipulia, lehtitaikinaa ja Härkis® Originalia. Ihan superhelppoa. Mulla ei ole tehosekoitinta, jolla olisin saanut ainekset sopivaksi massaksi, mutta sain käsin silputtua säilykkeet sopivan pienehköiksi ja massamaiseksi täytteeksi. Sitten massa, juusto murusina ja Härkis® Originalia suoraan paketista lehtitaikinan päälle.

Valmiit hyrrät kasasin kakkumaiseen pinoon, söin tosin pari jo ennen kuin päätyivät tarjolle. Muutamaan sipaisin tuorejuustoa ja ripottelin mantelilastuja ja korkeimmalle kohdalle asetin hienosti eat me -piparin. Moni ystävä illalla kysyi, että mitä niissä oikein oli, että olivat oikein hyviä! Meinasivat melkein, että kyllä siinä on lihaa, vaan ei, härkäpaputäytettä siellä on, joka on oikein mainio vaihtoehto lihalle. Tiedän siis varmasti, että nämä jäävät mun vakkaritarjottavaksi ja näitä aion tehdä jouluburgereiden jälkkäriksi.


9 /// JOULUSIPSIT

Tänään meillä on juhlat, jouluiset Kakkua ja viinaa -bileet. Juhlistamisen aika siis todellakin! Mikä voikaan olla parempi bailuherkku kuin SIPSIT! No ei mikkään! Miettikääpä tilanne, että istahdatte sohvalle ystävienne seuraan ja otatte sipsikulhon käden ulottuville. Aijaijai, ihanaa! Parhainta olisi, että siinä ois  tillisipsejä ja piimää, mutta, toiseksi parhain sipsiherkku on tässä teille nyt esittelyssä. Lisäsin vielä erittäin mainion etuliitteen tähän herkkuun eli siis tittidii, tässä ovat J O U L U S I P S I T! Näissä yhdistyy kaksi äärimmäisen makoisaa herkkua, perussipsit ja suklaa. Ihan älyttömän hyvä yhdistelmä ja itselleni riittää, kun syö vain muutaman tällaisen niin herkkukiintiö täyttyy. Eli se käden ulottuville nostettava sipsikulho voikin olla vain pieni kupponen ja siellä muutama sipsi, jotka nautit sopivasti juuri suklaaseen kastettuina.

 

7 /// KIMALTAVAISET JOULUKUUSENKORISTEET

Mulla on ollut joulukuusi lähes jokaisena jouluna siitä lähtien, kun muutin omaan kotiin 18 vuotta sitten. Koristeitakin on sieltä saakka kerääntynyt ja joka vuosi joitain uusia tullut matkaan mukaan. Usein mietin, että kuusesta tulisi yksivärinen jotain jouluna, mutta ehkäpä mun tehtävä on vain ihailla muiden seesteisiä kuusia ja antaa lasten ripustaa kuuseen kaikki meidän koristeet haluamallaan tavalla. Tämän vuoden uusimmat koristeet tein itse ja niistä tuli ihanat, eikös?

Tarvitset pahvisia joulukuusenkoristeita (nämä löytyivät Sinellistä), akryylimaaleja (käytin persikkaa, johon sekoitin seuraavaksi oliivinvihreää, josta tuli vihertevää harmaahkoa väriä, josta otin tilkkasen ja sekoitin siihen valkoista ja sain harmahtavan valkoisen), erikeepperiä (ja pensseli liiman levitykseen), glittereitä (kultainen glitterputkilo, jonka löysin kaapistani, oli ostettu lukioaikoina vuosien 1996-1999 välillä, ihan yhtä hillottua kimalletta ei tarvitse olla, tuoreempikin kelpaa!). Maalaa ensin haluamasi kohdat koristeista. Anna kuivua välissä tai maalaa vain joka toisia, jotteivät maalit sekoitu rajakohdista. Sivele liimaa glitteriä varten ja ripottele päälle kimalteet. Koristeet ovat erittäin helpot ja hauskat tehdä!

Maanantaimallin arvonnan voittajakin on selvillä. Arvontakone osui Instagramissa osallistuneen mariasaippa-nimimerkin kohdalle! Onnea voittajalle ja superkiitos kaikille teille sadoille osallistujille. <3