Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MUSTIKKALAN HUUSSIN UUSI ILME

Tätä projektia olen odottanut ja talvi tuntui valtavan pitkältä, kun en päässyt aloittamaan hommia heti innon ja inspiraation noustua täysille. Silti kevätkin meni ja kesäkuukin ennen kuin raahasin kaikki maalipurkit kaupungista mökille ja pääsin vihdoin hommiin. Tämä oli täysin mun oma juttu ja sain hellulta täysin vapaat kädet tehdä tätä ja juuri niin kreisin tai seesteisen huussin kuin itse vain halusin. Se oli ihanaa.

Halusin tehdä freesauksen mahdollisimman pitkälle niillä materiaaleilla, joita oli ennestään, vähintäänkin maalien puolesta. Varastossa oli monta eri jämäpurkkia pastellisävyisiä maaleja, joten värit määrittyivät pitkälle niiden mukaan. Ulkomaalia oli hailakkaa vaaleanpunaista (Teknoksen sävy T1521) ja sille halusin jonkin kauniin väriparin ja päädyin Teknoksen maalisävyyn nimeltä Hellu. Myönnetään, että nähtyäni nimen ja sen, kuinka kivasti väri mätsäsi vaaleanpunaisen kanssa, en edes harkinnut mitään muuta.

Maalasin milloin kukakin lapsi apunani, valtavassa helteessä ulkoseiniä ja toisinaan taas tuulensuojassa huussin sisäpintoja. Kuuntelin Radio Suomea tai Suvi Auvisen Kaltaista valmistetta äänikirjana. Seinäpintaa oli huussiksi tosi paljon, koska seinälautojen kaikki puolet maalattiin. Olin alunperin suunnitellut tekeväni sisäpuolelle puolipaneelin ja seiniin levytystä, mutta idea tyrehtyi matkan varrella ja aivan hyvä niin. Pelkkä raakapinnalla olevien lautojen maalaaminen teki jo todella hyvää ja raikasti huussin kauniisti. Maalaaminen oli terapeuttista, upposin tunneiksi ihan vain omiin ajatuksiini musiikin tai äänikirjan temmatessa mukaansa.

Kurkataanpas siis huussin sisälle.

Oven sisäpuolen maalasin teinin huoneesta ylijääneellä (Tikkurilan Syreeni, J426) vaaleanlilalla maalilla. Kiinnitin oveen kaksi eri mittaista hakasta eli oven saa kiinni joko kokonaan tai jättäen pienen raon. Oveen on tulossa vielä ulkopuolelle yksi hakanen, jolla huussin oven saa jätettyä kokonaan auki, jolloin asiodessaan saa ihastella järvimaisemaa. Huussi sijaitsee puolessa välissä rinnettä, alapuolella on sauna, joka avautuu järvelle ja yläpuolella päämökki, josta ei näy ollenkaan huussin ovelle, joten oven sepposen selällään pitäminen on erittäin hyvä vaihtoehto häveliäimmille tyypeille, jos vain maiseman ihailut innostaa.

Sisäseinien alapuoli on maalattu lähestulkoon identtisellä värisävyllä ulkomaalin vaaleanpunaisen kanssa. Katto harmahtavalla sävyllä ja koristeltu erilaisin kuvioin. Huussin istuinkotelointi oli aiemmin vaaleansininen (se sävy, jonka kerrotaan perimätiedon mukaan karkoittavan kärpäsiä), sen maalasin persikkaisella beigen sävyllä. Käymälän tuuletusputken pohjustin ensin tartuntapohjamaalilla ja sen jälkeen maalasin samalla sävyllä oven kanssa.

Pöntön kanteen kiinnitin vanerinpalan, jossa on vanha lipastonnuppi. Vessapaperiteline on Ikeasta ja maalattu seinän sävyllä. Sahasin liimapuulevystä hyllyt kumpaankin nurkkaan. Toisella hyllyllä on vessapaperit ja toisella huussin oma pieni kirjasto, jossa taskareita ja muita helposti luettavia ja selattavia kirjoja.

Hussikuivike on kestokassissa vanhassa, jo vähän rikkinäisessä pärekorissa. Sopivaa pientä ja kaunista roskista en löytänyt, joten roskakorin virkaa toimittaa toistaiseksi pieni kannellinen kori. Lattiakin maalattiin vaaleanlilaksi ja siihen löysin maton Ikeasta.

Ostin rautakaupasta verhotangon päihin tarkoitetut metalliset pidikkeet ja harjanvarren ja nikkaroin lehdille oman telineen. Siihen voi tuoda tullessaan uusimman akkarin tai Mökki-lehden.

Kokonaisella tyhjällä seinänpätkällä on kolmen nupin naulakkosysteemi. En muista mistä nämä löysin, olin unohtanut hankkineeni jo, kunnes tulivat vastaan varastoa siivotessa. Vaikka muuten en juurikaan välitä valkoisista asioista, ovat nämä ihanan raikas tuulahdus muuten värikkäässä ympäristössä.

Paras keksintö taitaa kuitenkin löytyä huussin katosta. Sinne sahasin palasen liimapuulevyä, johon sahasin 120 reikää, joihin upotin paristoilla toimivan valosarjan. Paristokotelo on katonrajassa kiinni tukipuussa ja kaikki johdot ovat piilossa levyn yläpuolella. Valosarja oli käytössä huussissa jo viime talvena pujoteltuna kattoon, mutta nyt se heräsi täydellisesti eloon ja voi vitsit en osaa kuvitellakaan miten kauniilta se näyttää talvella.

Huussin ulkopuolella on auringoenergialla toimiva valosarja, joka syttyy aina auringon laskettua.

Tykkään siitä, että myös huussissa on pieni peili. Tämä oli paikkaan juuri sopiva, koska siinä on pieni hylly, johon saa käsidesit tai vaikkapa pienen maljakon, jos joskus tulee vastaan sopiva sellainen.

Huussissa oli ennestään vanha, itse tehty luuta, josta oli iso apu talvipäivinä, kun lunta oli satanut valtavasti. Luudan jätin nurkkaan odottamaan ensi talvea.

Huussin ulkopuolella tärkein asia oli tietysti käsienpesupiste. Siihen sahasin myöskin pyöreän muotoisen hyllyn, jossa on kesäkukka (tietysti!), käsisaippua ja keraaminen vati valumavesille, jonka löysin paikalliselta kirpputorilta. Seinällä perinteinen vesiastia hanamekanismilla (jonka yläreunaan ehkä vielä teen jonkun taideteoksen) ja koukku pyyhkeelle. Kukan ruukku, kuten myös portailla olevalla kesäkukalla, ovat meidän omista varastoista joutilaina mökille tuodut, mutta niissä toistuu kivasti huussin oven ikkunaruudun kanssa sama neliskanttinen muoto. Muuten maalausjäljet ja hyllyjen pehmeä muotokieli muistuttaa musta ihanasti järven liplatusta tai Mustikkalan seutujen pinnanmuotoja kallioineen ja jyrkänteineen.

Ovessa oli aiemmin ainoastaan pyöräytettävä puinen lukitussysteemi, joka toimii hyvin eli sen halusin jättää, mutta ovenkahva puuttui kokonaan. Tämän saunan ovenkahvaksi nimetyn version löysin jostain rautakaupasta ja nappasin mukaani, se on oveen täydellinen.

Itse huussi tuli valmiiksi jo, mutta jotain tekemistä jäi vielä odottamaan. Uudet portaat ja minikuisti. Esittelen ne sitten, kun niiden aika on. Siihen saakka mennään näillä vanhoilla ja vähän vaarallisilla (irtoporras keikkaa ellei kukka ole pitämässä tasapainoa) ja sopivasti sotketuilla, etteivät jää siihen ikuisiksi ajoiksi.

Jos kuulee, että joku on maalannut huussinsa keskellä metsää vaaleanpunasävyiseksi, se saattaa kuulostaa siltä, että no ohhoh, sehän varmasti pompsahtaa ympäristöstä räikeästi esille. Olen silti sitä mieltä, että Mustikkalan huussi järveltäkin katsottuna sulautuu jopa paremmin metsään, kuin perinteisenä punamaali-valko-versiona, jollainen se aiemmin oli (eikä sopinut silloin yhtään yhteen mökkien värimaailman kanssa muuten). Siinähän vaihtuvat värisävyt kuten männyn rungossa ja hailakka vaaleanpunainen ja persikahtava sävy ovat kauniin maanläheiset vaikka suloisen pastelliset värit ovatkin.

Illan tullen elokuun pimeissä illoissa huussin ulkopuolella mäntyjen väliin kiinnitetty valoketju syttyy ja en voi muuta kuin ihastella aikaansaannostani. Suloisen söpöä, pikkiriikkisen kreisiä (jokainen päättäköön miltä osin) ja hyvin käytännöllistä huussituunausta. Siitä tuli ihana ja just itse niin sanon.