Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

PIPARIKAUPUNKI

Tällainen tuli tämän vuoden piparkakkumaisemasta. Vaikka tehdessä seura oli mitä mainioin ja taikinaa oli riittävästi, niin tällä kertaa ei aivan tullut niin hieno kuin mitä olisi mielessään toivonut. Haluaisin pastellisävyisemmät mönjät ja ranskan- ja amerikanpastilleja ja kultapalluroita, mutta onneksi tässä on vielä ajankohtaista pipariaikaa toteuttaa se(kin). Kyllä tuonne ärtsynväriseen kirkkokuntaankin voi jännittäviä tarinoita keksiä. Ja sitäpaitsi, se tärkein, lapsilla tekis kokoajan mieli syödä kaupunki, joten onnistunut on!

ENSILUMI & PIPARIT

 

Leivottiin lasten kanssa viikonloppuna pipareita, kun löytyi tuollainen mahtava aakkosmuottisetti (Tigeristä). Aivan rauhassa pariviikkoisen vauvan kanssa ei pystynyt niitä tekemään ja ajatuksella miettimään mitä sanoja kirjoittais ja kuvioita tekis, mutta kyllä me koko taikina piparkakuiksi saatiin. Tänään sitten pojan kanssa koristeltiin muutamat tärkeät kirjaimet. Harmillisesti MOI SINÄ OLET IHANA ehdittiin jo syödä ennen koristelua. Siinä koristellessa kuitenkin ehti jo vähän pohtimaan sitäkin millaisen piparimaiseman (viimevuotinen / toissavuotinen / sitä edellinen) tänä vuonna tekis.

Piparkakut kuvasin (nopeasti, sillä kolmivuotias oli melkoisen nopea nappaamaan parhaat päältä) ihanan Lotta Niemisen S-ryhmälle suunnitteleman tarjottimen* päällä. Nuo söpöt bambin, oravan ja lumisen sillan aion ainakin toteuttaa jouluiseen piparimaisemaan. En malta odottaa, että pääsen hommiin!

* Tarjotin on blogin kautta S-ryhmältä saatu.

VOI MIKÄ VIIKONLOPPU!

Voi kuulkaa, olipa ihana viikonloppu! Me melkein viiden lapsen kaksi äitiä otimme rennosti. Olimme vain, emme jaksaneet tehdä paljon ruokaa vaan mentiin helpon kautta herkutellen, valvottiin pitkään, silleen, että aina hyvääyötän jälkeen tuli mieleen joku juttu ja valvominen jatkui, makoiltiin aamulla pitkään ennenkuin jaksettiin nousta, syötiin hulppeat aamupalat ja juteltiin, juoruttiin ja tehtiin mitä huvittaa. Eilen kiertelimme päivän kaupungilla ja kävimme elokuvissa ja tänään touhuttiin. Meillä on aina, kun nähdään, aikomus tehdä jotain käsitöitä, koska molemmat teemme niitä muutenkin paljon, mutta välimatkan takia olemme hyvin harvoin yhdessä. No, aina nähdessämme emme ehdi, kun seurassa on niin paljon vilinää ja hulinaa. Eilen yömyöhään asti ehdittiin ja aamulla jatkettiin. Vitsit miten ihana sunnuntai! Kuvat kertovat kaiken. 

Synttärikutsut leikattu, kirjoitettu, maalattu ja ommeltu. Naamalautasten tussaus posliinitusseilla. Vauvan köllöttelypeiton tilkkujen suunnittelu, mittailu, leikkaus, mallailu, ompelu ja saumojen aukisilitys. Ystävän tekemät ihanat pääpannat syysviimoihin ja hienot timanttihimmelit paperipilleistä. Pohdintaa siitä, miten luova prosessi yleensä melko usein menee. Ja vielä toinen ystävä iltapäivällä kylään kera prinsessaleivosten ja teekupposten.
Voi että! <3

IGLU JA KAVERUKSET

Kuu vaihtui helmikuuksi, päivä on jo pidentynyt huimasti ja päivät ovat kauniin valkoisia, useana päivänä aurinkokin on paistanut ihan älyttömän ihanasti, keväisesti. Helsinkiin satoi viikonlopun aikana muhkea lumipeite ja arvatkaas mitä tein, no minä hain kaupasta kassillisen jäätelöä! En muuten meinannut osata ollenkaan valita makuja, kun valikoima oli pikkasen isompi kuin olin kuvitellut, makuja on oikeesti parisenkymmentä erilaista. No, valitsin tiinamaiseen tapaan jäätelöt värien mukaan. Trion, että saa montaa eriä samalla kertaa ja appelsiinimaitojäätelön! En ollut semmoisesta ennen kuullutkaan. Oikein olivat hyvän väriset. (ja makuiset, kermajäätelö tosin voittaa kyllä maitojätskin!)

Lapset kuuntelivat Hölmöläisten tarinoita sillä aikaa, kun kasasin pakettijäätelöistä iglun. Siinä samalla kuutioita leikellessä mietin, kuinka hyvä ystäväni lapsena oli melkoisen perso jätskin perään ja siskonsa kanssa viivottimella mittasivat jäätelöpaketin puoliksi, että kumpikin saa saman verran. Ja samainen ystävä söi kerran buffetissa 32 pientä jäätelöpalloa, voitti kaikki muut! Minä vain leikkasin paloja, kokosin ne iglumaiseksi kasaksi (piti olla nopea, kuutiot sulivat sormissa, enkä viitsinyt mennä pihalle pakkaseen kasaamaan, joten kasamainen iglu oli oikein hyvä idea), laitoin puolikkaan donitsin oviaukoksi, pursottelin kermavaahtoa, tiputtelin tähtiä. Pitihän igluun saada myös asukkaat, joten koristelin eskimojäätelöt piparienkoristelusokerisörssillä ja tähdillä. Voi että olin itsekin innoissani tästä ideasta, vaikka kävin kyllä ensin kurkkaamassa myös Pingviini-jäätelöiden oman reseptiarkistonkin, mutta oma idea voitti.

Tsadaa, sitten olinkin valmis kutsumaan lapset helmikuiseen jäätelöhetkeen!

Voitte arvata vaan! Tämä oli menestys! Eskimoilla ehdittiin hetki jopa leikkiä ennenkuin menivät parempiin pikkuisiin suihin. Sen jälkeen nuo herkkusuut kävivät iglun kimppuun. Tällä herkulla osallistutaan kyllä myös Jätskibaarin kilpailuun! Namskis ja jes!

*Pingviinin kanssa toteutettu kaupallinen yhteistyö.

2013 OLI IHAN HYVÄ VUOSI

Sain jouluna 1987 joululahjaksi aivan ihanan halinalle-päiväkirjan. Halinalle kannessa oli pehmeä ja pullea, niin että kirjan piti olla aina esillä pöydällä, lukossa tietysti, koska kirjahyllyyn se ei mahtunut. Kirjoitin siihen joka päivä siihen asti kunnes kirja täyttyi. En mitään suuria salaisuuksia, niitä näitä, mitä nyt olin päivän aikana tehnyt. Muutaman päivän kohdalla lukikin vain:

 
Rakas päiväkirja!
Tänään en tehnytkään mitään.
tv. Tiina
 
Muutama vuosi sitten, kun päiväkirjan taas löysin, en voinut kuin kikattaa tuolle päiväkirjamerkinnälle, mutta niinhän se on, jotkut päivät on vaan semmosia. Ainakin seitsenvuotiaan mielestä.
Mulla oli vähän samanlainen olo tästä vuodesta. Siis käsitöiden puolesta, joista tämä armas blogini kuitenkin eniten kertoo. Vaikka, eihän se ollenkaan totta ole kun oikein alkaa miettimään, pohtimaan ja kurkkaa blogiin. Olen tehnyt vaikka mitä, neulonut, ommellut, kirjonut ja vähän kaikkea muuta siihen päälle! Elämänmuutokset olivat silti sitäkin suurempia kuin mitä käsitöiden määrä, tänäkin vuonna. Irtisanouduin työstäni Tampereella, otin vastaan uuden ihanan työpaikan Helsingissä. Saimme ihanan puulattiaisen kodin Vallilasta, jätimme haikein mielin supervaloisan kattohuoneiston Kalevaan. Vaihdettiin sitten kaupunkia lähestulkoon tuosta vaan, ei siksi, että Tampereessa mitään vikaa olisi, oli vain sen aika. Sinne jäi paljon hyviä ystäviä, kivat vanhat työkaverit, kässäkerho, monenmonta mahtavaa ja ihanaa muistoa, mutta myös elämäni rankimmat ajat elin siellä. Kahta viikkoa vaille kymmenen vuotta Tampereella oli just hyvä! Helsinki on oikein hyvä. Päivääkään en ole katunut sitä, että lasten kanssa tänne muutin. Ennemminkin oon ylpeä itsestäni ja rohkeastakin päätöksestäni. Se oli suurin juttu tässä vuodessa.
Sain tänä vuonna monta uutta ystävää ja oli monet hauskat kekkerit ja kemut ja mummokerhoilut, joiden jälkeen sitä vaan hehkui ja puhkui iloa ja onnea, että ei vitsit olikin kivaa ja sekin tyyppi, ihan älyttömän kiva ja ihanaa, että sain tutustua siihen!
Tulevana vuonna aion ainakin tehdä parit takit, neulasta pipoja ja villatakkeja, kirjoa vähän ajatuksiani kankaalle ja hei, ehkä keksin taas jotain uutta! Lasten kanssa haluaisin tehdä käsitöitä ja askarteluita enemmän. Olkoon vuosi 2014 ihan superhyvä, onnekas ja rakkaudentäyteinen! Kaikilla!Tässä pieni kuvakooste menneestä vuodesta, olkaat hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PIPARKAKKUMAISEMA

Kaupasta piparitaikinaa kaksi paketillista, pussilliset lontoonrakeita ja amerikanpastilleja, kaksi tuubia koristelusörssiä ja kotona huomaaminen, että kappas, sitä on kaksi edellisjoulultakin. Taikinat suliksi ja kaulimella littanoiksi, muoteilla kuvioita, veitsellä taloja ja kuusia. Uuni päälle ja jännitys, polttaako kaasu-uuni piparit pohjista mustiksi (ei polttanut!). Jäähtyneet piparit piiloon, ettei mee parempiin suihin. Koristeet esiin ja askarteluhommiin. Vähän karkkitehtuuria ja puolikkaiden sydänten koristelua ja hilpeää seuraa ja naurunremakkaa. Tehtiin hieno joulumaisema vähän liian vähän aikaa paistetuista taloista ja puista, aamulla oli pari taloa taivuksissa, mutta ei se haittaa, ihan hauska siitä tuli silti. Kaarevat talothan on sitä paitsi jännempiä!

Lepposaa joulukorttiviikkoa (en oo vielä ees alottanut niiden tekemistä!) ja loppukevennys, olkaat hyvät!

JOULU ON IHAN KOHTA KÄÄK

En oo ehtinyt valmistautumaan joulun tuloon samalla tavalla, kuin mitä tahtoisin, haaveilisin. Koristeita on laitettu ja pipareita leivottu, onhan sekin onneksi jo jotain. Joulukalenteriasiaa en oo ehtinyt  miettimäänkään. Elämä on vaan niin hoppua, että taitaa käsintehdyt lahjat jäädä melkoisen vähiin ja uusia koristeitakaan ei kyllä synny tänä vuonna. Paljoa ainakaan. 
Kuumepäivää vietimme lasten kanssa pipareita leipoen, harmiksemme tää äiti ei vaan osannut kaasu-uunin kanssa niitä täydellisesti paistaa, vaan pohjista tuli vähän mustia ja se maistuu. No, ens kertaan. Pääasia, että oli kivvaa ja taikina maistui! 

LAUANTAI ON HYVÄ LEIPOMISPÄIVÄ

Meillä oli eilen leivontapäivä. Tyttö oli syönyt ystävän syntymäpäiväkutsuilla herkullista mustikkapiirakkaa ja siitä intoutuneena leivoimme valoisan marraskuisen lauantain kunniaksi. Essu päälle ja tarvikkeet pöytään. Muistatteko muuten vielä te pisimpään mukana olleet lukijani, tuon essun jonka tein tytölle, joskus jo vuosia vuosia sitten. Hyvin sopii edelleen ja söpökin kuin mikä!

Mustikkapiiraan ohje on vuosia sitten jostain lehdestä napattu ja erittäin hyväksi todettu. On vaan tuo reseptikirjan ylläpitäjä hitusen laiskaa sorttia, kun ohje on muuton jäljiltä (ennen se oli teipattuna keittiönkaapin oveen sisäpuolelle, tehtiin piirakkaa niin usein) kiinni kirjasen etukannessa. No mutta, tallessa on!

Meillä on pieni keittiö ja melko vähän tasotilaa ja yks asia jonka kanssa oon toisinaan tuskastellut on ollut se, että missä säilyttäisin talouspaperirullatelinettä ja ylipäätään mistä löytäisi sievän. Lasten kanssa kun talouspaperi on ihanan kätevä keksintö. No, kuin tilauksesta tuli tämä blogiyhteistyö Serlan kanssa. Serla haastoi kolme käsityöbloggaria suunnittelemaan omanlaisen kotelon Talousarkki-pakkaukselle ja minun lisäkseni kotelot tekivät Terhi ja Hanne. Hommiin siis!

Omastani halusin rennon, mutta kuitenki nätin, semmoisen jota ei tarvitse arastella (saa nakata pesuun!) ja mun näköisen. Kirjailin kaunokirjoitusta (ylläri!) (sen hetkiset fiilikset love more, more love) (ja toiselle puolen: tänäänkin joku juhlii syntymäpäiviään) keltaiselle pellavalle ja malli on hyvin simppeli. Kaksi kolmiopalaa limittäin, yksi iso takakappale ja sivuseinät. Vuoritettuna, että pysyy vähän kasassa paperin ollessa vähissä, mutta se pellavan lötköisyys kuuluu myös asiaan. Serlan sivuilla on myös muutama valmis malli, jos tekee mieli tehdä oma versio. Lapsetkin innoistuivat pyyhkimään papereilla pöydältä leipomisen jäljet, eikä ihme, koska paperin saa ihanan kätevästi ulos paketista yhdellä kädelläkin.

Yks pikkiriikkinen keittiöongelma ratkaistu ja tiiättekö, nyt otamma esiin mustikkapiiraan ja vaniljajäätelön ja aletaan herkuttelemaan! Moikkaroikka!

MULLA ON TÄNÄÄN KEMUT NÄYTTÄÄKÖ SILTÄ NO EI

Koska tiedän, että oon aina parhaimmillani myöhään illalla ja kiireessä, niin varmaan siksi en tässä pidä minkäänsortin hoppua sen suhteen, että mulla on illalla kemut. Aivan hyvin voi vaikka kirjoittaa vähän blogia, kuunnella lempibiisejä ja tanssahdella kotona itsekseen. Aamunikin aloitin mustikanhakureissulla ystävän luo  ja pidemmän lenkin lankakaupan kautta kotiin. Aika ihana lauantai jo nyt, jes.

VUONNA 2012…

TAMMIKUUSSA

 

 

 

 

HELMIKUUSSA

 

 

MAALISKUUSSA

 

 

HUHTIKUUSSA

 

 

 

TOUKOKUUSSA

 

 

KESÄKUUSSA

 

 

HEINÄKUUSSA

 

ELOKUUSSA

 

SYYSKUUSSA

 

 

 

LOKAKUUSSA

 

MARRASKUUSSA

JOULUKUUSSA

 

 

 

…neuloin paljon. Tein ihania villapaitoja, pipoja ja sukkia, oon kyllä iloinen kaikesta mitä tein. Ompelin, kirjoin, tuunailin ja askartelin vähän vähemmän, mutta melko monta uutta takkia talvea kohden itselläni eteisen naulakossa roikkui. Niin ja virkkasinhan mää ihan hulluna, maailman hienoimman plussapeiton! En kaipaa tehneeni mitään lisää, tässä oli riittämiin. Kiitos käsityövuosi 2012!
…elämässä tapahtui paljon. Vuosi sitten toivoin tämän vuoden olevan paljon parempi kuin edellinen ja kyllä se sitä olikin, vaikkei helppo vuosi tämäkään. Ihanempaa, leppoisampaa ja parempaa ensi vuoteen toivoen, itselleni, läheisilleni ja ihan jokaiselle! Monia mahtavia juttuja on tiedossa ja odotettavissa vuoteen 2013, jännittää ihan!
Onnellista uutta vuotta kaikille, jokaiselle mahtavalle blogini lukijalle, tykkään teistä! Kiitos!
+ + + + + + + + + + +
…I knitted a lot. I made some wonderful sweaters, hats and socks, and I’m really happy for everything I did. I sewed and embroidered little bit less than normally, but quite a few new winter coats of mine are still hanging in the cloakroom. Oh, and I’m just crazy about the amount I crocheted, including the world’s finest blanket! I don’t thing I should’ve done anything more, this was enough. Thank you handcraft year 2012!
…A lot has happened in my life. A year ago, I was hoping for this year to be much better than the previous one, and that it was, even though this wasn’t an easy year. For the next year I hope life to be more wonderful and less hectic; all in all, a better year for myself and for my loved ones and to every single person on this planet! Many great things are coming and expected from the year 2013, I’m quite excited!
Happy new year to all my wonderful readers! You all have a special place in my heart, thank you!