Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

RUSETIT, BANAANIT & LINNUT

Nelosluokkalaisen pöytäliina

Eräänä päivänä kankaita tutkiessani vastaan tuli tämä söpö pöytäliina. Se on jostain 80- ja 90-lukujen taitteesta, itse olen sen painanut Norssin kässäluokassa. Vieläkin muistuu mieleen se tunne, miten se vähän liian löysä kangasväri meinasi levahtaa liikaa kankaalle sieltä sabluunasta ja se kangasvärien tuoksu siellä luokassa ja viileä lattia varpaiden alla. Olin tosi ylpeä tästä liinasta, siinä oli mielestäni niin nätisti kaikki kuviot sommiteltuina. On ihanaa, että äiti on säästänyt liinan ja sujauttanut sen matkaani muutama vuosi sitten. Samat kuviotpa sitä piirtyvät edelleenkin töihini. Rusetit, banaanit ja linnut.

Tänään testasin liinaa keittiönpöydälle, se oli siihen vähän liian pieni ja vähän hassu suorakulmion mallisena pyöreällä pöydällä, mutta mitäs siitä. Saatiin poikien kanssa hienosti yllätettyä koulusta saapuva sisko lämpimillä helmikakkupaloilla ja mansikkamehulla. Oikein ihanaa naistenpäivän iltaa arvon naiset! <3

Nelosluokkalaisen pöytäliina

Nelosluokkalaisen pöytäliina

Nelosluokkalaisen pöytäliina

WHERE’S MY TREASURE? JA MUITA IHANIA

 

Ihanat lastenjuhlat

Ilmapallojen takana

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Ihania tyttöjä

Voi vitsit miten ihania

Popkornikakku

Tytöt skoolaa smoothiella

Yksivuotias ja popkornibody

Veljekset juhlissa

Ihana tyttö

Popparikakku

Äiti ja sen poika

Lastenihanatjuhlat

Nakkipaita ja vohvelimekko

Söpöisyys

Pillillä ihan itse

Meillä oli tässä hetki sitten vallan mainiot lastenjuhlat. Sellaiset, että turkoosin kermakakun päälle oli tiputeltu kasa popkornia, sängyllä sai pomppia ja keittiönpöytä oli siirretty juhlien ajaksi lastenhuoneeseen. Lapsista varsinkin se oli hassunhauskaa, koska harvoinpa sitä heidän huoneessaan syödään tai varsinkaan herkutellaan. Vaikka juhlimmekin meidän luonamme, olivat juhlat aivan yhtälailla vieraidemme. Seurana meillä oli ihana No Home Without You -blogin Kaisa tyttärensä kanssa ja hurmaava Pinjacolada -blogin Pinja tyttöineen. Saimme juhliin kaikille uudet vaatteet*, Papun uudesta SS16-mallistosta mahtavia, leikkisiä ja stylejä vohveli-, pilli-, nakki- ja popkornikuosisia ihanuuksia! Mitkäpä sopiskaan meille ja juhlijakamuillemme yhtä hyvin, no ei melkein mitkään muut! Ja syy juhliin: lapset, elämä ja hassuttelu!

Tarjoiluihin kuului kermakakun lisäksi hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia muffinssivuuissa, mansikkamehua, ruis- ja maissinaksuja ja Emmi-Liia Sjöholmin uudesta kirjasta Koko perheen kattaus* saatiin hauskat ideat banaanisushiin ja vesimelonipitsaan. Aikuisille oli tarjolla tiistaisdrinksut eli mustikka-banaani-smoothiet. Nuorimmaiseni oli ensimmäisenä pöydässä odottamassa herkkuja ja seisoi ja kiipeili tuoleilla, on siinä iässä, että kiipeily kiinnostaa ja saa kiipeilläkin, se on mainio taito. Seuranaan hänellä oli pöydässä pisimpään istuskellut Pinjan nuorempi tyttö, molemmat söivät hartaudella kakkupalojaan ja kirsikkatomaatteja. Keskimmäiseni hyppeli sängyllä ja kikatteli Pinjan vanhemman tyttären kanssa niin söpösti että! Kaisan tytär seurasi tarkasti isompia ja heidän touhujaan.

Koristeet, ilmapallot ja kertakäyttöastiat ovat Pop Up Kemuista, kaikki muu juhlavarustus omien kaappieni kätköistä. Kaisa oli tehdä hurauttanut mahtavan nakkiviirinauhan! Heliumilmapallot olivat tietysti yksi juhlien mahtavimmista jutuista lasten mielestä ja edelleen, kymmenen päivää myöhemmin, meillä leikitään kattoon nousevilla palloilla! Ja se oivallus, joka tulee kaikkien lastenjuhlien jälkeen, että mitä yksinkertaisemmat ja helpoimmat herkut, niin lapsille kyllä maistuu.

Herkutteluiden ja tiskivuoren jälkeen tajuttiin, että ne tärkeimmät, NAKIT jäivät jaakaappiin (en tajua miten unohdettiin ne!) ja niitä me sitten syötiin keittiössä suoraan paketista lattialla istuen ja naureskellen. Vaaleimmat vaatteet pyörivät tuolloin jo pyykkikoneessa tomaatti- ja melonitahroineen. Mutta oi että! Aina juhlat eivät tarvitse sen kummoisempaa syytä kuin riehuvat lapset, ihanat aikuiset ja ystävyyden.

* Yhteistyössä ihana Papu. Tuotteet saatu blogiyhteistyönä.

Kiitos, oli tosi kivvaa!

Ota pala kakkua hei

Ihana tyttö ja nakkihame

Tiina
Kuva: Pinja Rouger, Pinja Colada, 2016

jee papu jee

Ilmapallojen takana

Äiti ja sen tyttö

We just had the most delightful children’s party. The “popcorn sprinkled on a cake, jumping on beds and tables moved away” kind of thing. Kids thought it was great because these are very rare occasions. Even though the party was at our place, the event belonged to our guests as much. We spent the day with lovely Kaisa and her daughter and darling Pinja and her girls. All of us received new clothing from Papu‘s SS16 collection*, printed with waffles, straws, sausages and popcorns! Perfect match with our party crew. What was the occasion? Well kids, life and fun!
Besides the cake, the table was served with fruits and vegetables, strawberry juice, rye and corn snack. We also had banana sushi and watermelon pizza from Emmi-Liisa Sjöholm’s new book “Koko perheen kattaus”. Adults had their cocktail hour in the form of blueberry-banana-smoothies. My youngest one was the first to climb the chairs and the table. He’s at the age where climbing is so exciting and it is a useful skill to pursue I think. He got company from Pinja’s younger girl how had been sitting by the table for some time. Both of them very enjoying their cake and cherry tomatoes with most piety. My midmost enjoyed the jumping on bed part and giggled it away with Pinja’s older daughter. How precious was that! Kaisa’s daughter was keenly following what the older kids were doing.
Whilst we very enjoying all the delicious treats we realized we still had sausages in the fridge! And next, there we were, eating them straight from the package, sitting on the kitchen floor and laughing. Light-colored clothes were already having their first round in the laundry machine. But my my, I’ll tell y’a: all you need for a good party is kids running around and adults who are, well, just wonderful.
*In collaboration with Papu.
Ihanat

Ilmapallot ja lapset

Hehee

Ryhmäkuva

Hassuttelijat

Voi söpöt

Where's my treasure -papujuhlat

Vähänkö ihania

Ihanin nakkihametyttö

 

MUITA IHANIA 9 VUOTTA!

Muita ihania 9vee

Muita ihania 9vee

Se oli talvinen ilta, istuin kotimme ainoan tietokoneen ääressä suuren työpöydän edessä. Vatsani oli suuri, siellä lymyili pieni tyttö, jonka sukupuolen olin muutamaa päivää aiemmin saanut selville. Menin iltaisin nukkumaan niin, että selailin käsityölehtiä etsien niistä ommeltavaa seuraavalle päivälle. Mekkoja tuli kuin liukuhihnalta. Päädyin MySpacen selailun välissä amerikkalaisen naisen blogiin, jossa hän esitteli ihania tekemiään pehmonukkeja. Innostuin. Löysin suomalaisen neuleblogin ja toisen askartelublogin. Innostuin lisää. Minulla oli vuosia ollut omat kotisivut ja siellä aikoinaan hyvin aktiivinen vieraskirja ja Livejournal-tili, joten tiesin vähän mitä tuo tuollainen bloggailu voisi olla, vaikka eihän mulla ollut aavistustakaan mitä tuleva tuo tullessaan.

Perustin blogin sinne samaan palvelimeen, missä ne kaksi suomalaista löytämäänikin olivat. Ensimmäisessä postauksessa varmaan kerroin kuka olen. Esittelin edelliskesänä tekemäni Marimekon vahakankaisen sadetakin, marjapuuronpunaisen, samettisen, minikokoisen mekon ja mintunvihreän tyllihelmaisen itselle tekemäni mekon, jonka helmaan olin aplikoinut ison hevosen tai jonkun kukkakuvion. Siinä se sitten oli. Tämä tie, jolla olen edelleen.

Muita ihania 9vee

Muita ihania 9vee

Ei ole ollut kuukauttakaan, ettenkö olisi ainakin yhtä postausta tehnyt. On ollut aikoja, että intoa on ollut enemmän neuleissa, kodissa, ompeluksissa, kirjontatöissä, askarteluhommissa kuin joissain toisessa aiheessa. Olen kertonut blogissa kolmesti, että nyt se vauva syntyi. Olen muuttanut kolmesti sekä blogikodin paikkaa, että ihan oikean elämän kotia. Elämäntilanteet ovat muuttuneet, mutta tämä rakas harrastus, joka on vaihdellut myös työnä välillä, on kulkenut mun matkassa koko sen kaiken ajan. Tää on kuulkaa ihan tosi rakas juttu mulle tää Muita Ihania. Ja tänään se täyttää yhdeksän, siis YHDEKSÄN, vuotta! Se on neljäsosa mun elämästä! Mitä kaikkea mahtavaa se on elämääni myös tuonut, ihan hirveästi kaikkea, inspiraatiota, töitä, upeita ihmisiä ja ystäviä! Sen kunniaksi tein taas vähän kreisin kakun, jota ei syödä, mutta jolla juhlistetaan tätä juhlapäivää!

Kiitos, että oot ollu matkassa ja luet tätä postausta nyt. Hei kerro mikä on kaukaisin muistosi blogistani tai että miten tänne päädyit tai mitä vain, olis tosi hauska kuulla! <3 Nyt juhlitaan!

Muita ihania 9vee

Muita ihania 9vee

 

MAAILMAN UPEIN NÄKKILEIPÄKAKKU

Tein juhlia edeltävänä iltana ja vähän yölläkin ihan tajuttoman hienon kakun. Siis kertakaikkisen upean! Kreiseimmän ja omituisimman ikinä. Kun yöllä kahden aikaan sitä kasasin, mietin, että nyt jos joku kurkkis ikkunan takaa ja näkis mitä teen, niin saattais miettiä, että onpa kyllä omituinen nainen! Ja mikäs sen parempaa. Hullu, hassu nainen perjantaiyönä kakkuhommissa keittiössään, mahtavaa!

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Tarvikkeet kakkuun keksin kaupassa sitä mukaa, mitä hyllyjen välissä seikkaillessani sopivat siihen parhaiten. Näkkileipää, pikkuleipiä, marenkia, strösseitä, ruisnaksuja. Sekä lisäksi käpyjä, kimalletta, kartonkia, pahvilaatikko, erikeepperiä ja kuumaliimaa! Maailman upein näkkileipäkakku, jota ei kannata syödä ja joka hienoudessaan tuntuu samaan aikaan vähän väärältä ja mahtavalta.

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Mikä tuo oikein on?, kysyi äitini. Näenkö tuossa oikeasti näkkileipää? Nyt on kätevästi ohitettu pursotukset! Voiko sitä syödä? Onko sisällä joku viinayllätys? Ei juma, tää on oikeesti aivan tajuton! Näillä sanoilla kakkua kommentoitiin. Mitäs sinä sanot, tykkäätkö näkkileipäkakustani?

KEVÄÄN JUHLISTA KEVÄTJUHLAAN

Kun isoin osa perheestä on syntynyt keväällä ja kun ollaan juhlivaista sorttia, keväät aina hurahtavat ohitse vauhdilla, juhlien merkeissä ja muutenkin. En muista olleeni tylsistynyt, toimeton tai vailla jotain kivaa tekemistä aikoihin keväällä. Ei sillä, että muinakaan vuodenaikoina, mutta nämä ovat niitä kuukausia, että tälleen kotiäitinäkin tuntuu olevan älytön hoppu. Pian on ensimmäinen koulun kevätjuhlakin ja mua itkettää jo nyt. Tajusin myös, etten oo tehnyt tytölle kevätjuhlamekkoa! Olispa omani tallessa, se oli ihana, kokonaan valkoinen muhkeahelmainen röyhelömekko. Olin luokan pienimpiä tyttöjä ja muistan silloin ajatelleeni, että olen mekossa tosi soma. Aivan varmasti olinkin. Citymarketista ostettiin koon 29 tummansiniset juhlakengät, joissa oli pieni korko. Voi että, olin niin onnellinen! Vieläpä tässä kyllä oikeasti ehkä ehtisi yökyöpelöiden tekaista jonkun hauskan mekon tytölle, mutta jos ei, niin sitten mennään kaupan läningillä, ei se oo niin justiisa. Se on kesä ihan just, aika kreisiä! Taas!

 

Sitä oon miettinyt, että silloin, kun itse oli pieni, niin ei synttäreillä lahjottu vieraita. Tai joskus saattoi olla ongintaa, mutta en muista kyllä sitäkään omista juhlistani, vaan että vasta 15 vuotta nuoremman pikkuveljeni juhlissa ongittiin, sillä sain siellä olla se suurmerten meriprinsessa, joka sujautti verhon takana ongenkoukkuun ylläripussukan. Juhlissa oli joka vuosi ihana tyttö Juuli, jolle sain poikien lisäksi keksiä yllätyksen. Se oli aivan ihanaa, koska itselläni on vain veljiä. Siksiköhän muistan niin tarkkaan niiden ongintojen järkkäämiset.. Tuntuu nyt muuten aivan hullulle se, että se pikkuinen tyttö, jonka muistan jo tarhasta, on aikuinen. Vähänkö sitä on jo vanha ja aikuinen, mutta mieleltään vielä niin nuori. Ihmeellistä tämä elämä kyllä on.

Eräänä päivänä näin sattumalta itseni peilistä, kun imetin. Näytin kyllä niiiiin äidiltä. Mitä tietty olenkin, mutta harvoinpa sitä pääsee seuraamaan miltä sitä arjessa näyttää. Samoin kuin se, että en aivan joka päivä näe vauvaani muiden sylissä kuin omassani, ja joka kerta päivittelen, sitä miten pieni ja suloinen hän on. Omassa sylissä se seitsemän kiloa tuntuu jo muka niin paljolta ja poika niin isolta.

Niin mutta siis ainiin, nuo ylläolevat yllärilahjat olivat palkinnot tyttäreni syntymäpäiväjuhlien bingossa, nuo timanttisormustikkarit ja pikkuvihkot. Simppelit ja mukavat lahjat, tikkari meni pian parempiin suihin ja pikkuvihkoille nyt on tytöillä aina käyttöä. Ne olivat kivat lahjat antaa juhlavieraille.

 

 

 

Oikein leppoisia juhlien laittamisia ja järkkäämisiä kaikille teille keillä se on juuri nyt ajankohtaista! Ottakaa rennosti! Pus ja moikkaroikka!

PIENET JUHLAT

 

 

 

 

Tyttäreni täyttää vuosia ensi viikolla. Keksittiin tänään, että juhlitaan vähän ennakkoon, sillä varsinaisena juhlapäivänä emme ole yhdessä. Ostimme kaupasta sankarittaren lempikeksejä, pikkuveljen mielestä hienoja muffinsseja, lempihedelmiä ja pillimehut. Lupasin peliaikaa ja sillä välin järjestin keittiöön pienet juhlat. Kolmisin ja vauvan seuratessa vierestä lauloimme onnittelulaulun, suomeksi ja englanniksi, hassuttelin nimen kohdalla lisäämällä sen perään litanian erilaisia hellittelynimiä. Lapsia nauratti.

Nää oli äiti varmasti parhaat synttärit ikinä, hän sanoi. Itku tulee, kun ajattelenkin. Koska niin olikin! Meidän pieni perheemme koolla, vauva sylissäni seuraamassa että tämmöstäkö tää juhliminen onkin, kaikki lapset pöydän ääressä, mehut kaatuneena pöydällä, salaa napsittuja karkkeja poskissa piilossa, halauksia, vitsailua ja naurua, ei mitään sen kummempaa järjestettyä ohjelmaa. Kuvissa näkyvä on serkkutytölle, satuttiin se vaan paketoimaan just hetkeä ennen.

Täydellinen juhlahetki.

MAAILMA MUOVAUTUU MEILLÄKIN

Lapset intoutuivat maalaamaan omia maalauksiaan noiden ihanien Vimman maailma muovautuu -vaatteiden innoittamina. Eikä ihme, nuo ovat kyllä sen verran ihanaa väri-iloittelua! Minut ne innostivat kokoamaan keittiön pöydälle asetelmia ja syömään berliininmunkkeja ja juomaan mangosmoothieta. Ompeluintokin käväisi, mutta sitten vauva jo heräsi uniltaan.

 

Kiseleffin talossa vielä sunnuntaihin 1.3. saakka Vimman Pop Up -kauppa ja sieltä löytyy näitäkin vaatteita. Isosiskon mekko, joka on mukavan simppeli ja ihanan mekkopituinen. Isoveljen paita, jossa on napit edessä ja joka on takaa vähän pidempi, sekä vauvan kokohaalari. Oi, että tykkäänkin tuosta kuosista! Paljon muitakin kivoja kevään uutuuksia siellä oli, kannattaa käydä kurkkaamassa! Löysin myös palakankaista tuon pilveksi muotoutuneen superhessunpähkinäkankaan, josta ajattelin hurauttaa itselleni kuulkaas ihan semmosen näpsäkän minihameen.

* Isompien lasten vaatteet saatu, Vimman kanssa toteutettu yhteistyö.

SINÄ OLET YSTÄVÄ

Mietin joulusta asti, että tänä vuonna lähetän sitten ison kasan ystävänpäiväkortteja, mutta yhtäkkiä olikin tämä päivä, kun se on jo myöhäistä ja kortit olivat lähettämättä (ja osa tekemättäkin). Mulla on aina ollut paljon ystäviä, on niitä ala-asteelta asti olleita ja matkan varrelta mukaan hypänneitä (tai minä heidän kyytiinsä) ja monista eri yhteyksistä. Taidan olla semmosta eläväistä ihmissorttia, joka ystävystyy helposti. Olen ainakin onnekas, oikea onnennainen, sillä niin ihanien ihmisten ympäröimä olen! Haluan omistaa nämä ystävänpäivävalokuvat kaikille armaille, rakkaille ystävilleni! Tähän haluttaisi kirjoittaa kivoja juttuja, joita olen ystävieni kanssa tehnyt ja kokenut, vetäistä oikein kunnon muistelot, mutta en sitä tee, sillä haluaisin kuulla niitä teiltä. Jonkun hauskan tai ihanan muistelon. Ystävänpäivän kunniaksi pidetään kuulkaas myös pieni arvonta. Palkintona lupaan kahdelle onnekkaalle setin näitä ystävänpäiväkuvakortteja. Aikaa osallistua on ensi viikon sunnuntaihin, 22.2. saakka. Kortit voi sitten lähettää omille armailleen ihan milloin tahansa, koska oikeastihan ystävänpäivä on jokaikinen päivä. <3

Rakkaita terveisiä ainakin sille kenen kanssa karkit on dyndejä, sille jonka kanssa soitetaan puhelut aina lempikeikalta toisillemme, vaikka tietäisi, että toinen jo nukkuu ja sille joka opetti mut avantouimaan!  ❤

Ihanaa ystävänpäivää!

VIIME VUONNA MÄÄ…

…en olis osannut tammikuussa arvata, miten seuraava tammikuu alkaa, mutta kukapa osais ja sepä tässä elämässä onki niin hienoa. Viime vuosi oli myllerrysten vuosi, mutta silti aivan hyvä, leppoisakin välillä ja lämmin ja aurinkoinen, ainakin jos kuvia katsoo. Tein käsitöitäkin jonkun verran, mutta paras aikaansaannos tuli marraskuussa, kun beibi beibilöinen syntyi. Hän on niin hurmaava tapaus. Tyttö ompeli, maalaili ja kirjoi kanssani monta kertaa ja pojan kanssa piirrettiin kyllä ihan hirmuiset määrät yhdessä. En mää oikein muuten osaa summata vuotta, kuin että on ihanaa olla noiden kolmen lapsen äiti. Olen kiitollinen kaikesta.

Tämän huikean juhlahatun teki ystäväni Tanja.

Tänä vuonna haluan piirrellä vieläkin pidemmän ruutuhyppelyn kuin viime vuonna (273 ruutua), kirjoittaa ja piirtää kirjan, neuloa villasukat ja tehdä jokaiselle lapselleni valastyynyn. Onnellista vuotta 2015 minulle ja sinulle!