Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

IHANAT, IHANAT TULPPAANIT JA HOITO-OHJEET KUINKA PITÄÄ NE HYVINÄ

Kaupallinen yhteistyö Kauniisti kotimainen

Vuoden kierto on mahtava. Mulle tulee jokaisen vuoden alussa sellainen tammikuun värinen, kuulas, kiprsakka, vaaleansininen ja raikas olo, kun joulu on ollut tummanpunainen, tumma ja kuin kullanhohtoinen tähtitaivas. Pitkän tammikuun jälkeen tulee vaaleanpunaisia pilvenhattaroita, paljon paljon valoa, enemmän kuin milloinkaan, koska lumi tekee kaikesta niin maagisen valoisaa. Ja samaan aikaan jostain pulpahtaa tulppaanit! Joka vuosi sitenkin niin, että ne yllättävät, että mitä ihmettä nytkö jo? Tiukassa kääreessään koko kimpullinen supussa olevia tulppaneja.

Rakastan kaikista eniten niitä muhkeita kimppuja, joissa on paljon eri värejä. Tai sitä marketin sisääntulossa olevaa kukkamerta, jossa tulppaanit ovat saaveissaan ja väriloistossaan kaikki ihanat keskenään! Katseeni etsii vaaleanpunaisia ja liilaan meneviä.

Muutama vuosi sitten otin maailman kauneimmat kuvat tyttärestäni, kun hän makoilee lumihangessa tulppanikimpun kanssa ja se kuva mulla tulee myls aina mieleen, kun ajattelen tulppareita. Oli hauskaa, että Instagram muistutti tuosta kuvasta mua juuri tänään, kun kirjoitan tätä tekstiä, sillä se kuvassa pitkine hiuksineen makoileva 10-vuotias on tällä viikolla teini, joka leikkasi lähes kaikki hiuksensa pois. Ihanista ihanin siilitukkainen nuori nainen. Aika kuluu, lapset kasvaa, tulppaanit on ja pysyy. <3

Tulppaneja ostaessa muistan aina yhden tärkeän asian. Se on sirkkalehtimerkki siinä kääreessä. Merkki kertoo, että tulppaanit ovat Suomessa viljeltyjä. Tulppaanikausi kestää joulusta pääsiäiseen. Väritkin menevät kausittain: joulun aikaan on pääasiassa punaisia ja valkoisia, tammikuussa vaaleanpunaiset ja kaksiväriset ja kevättä kohti enemmän sitten keltaista ja oranssia!

Tulppaanien hoito-ohje:

Leikkaa juuri ostettuihin tai saatuihin tulppaaneihin varresta pari senttiä pois terävällä veitsellä ja suoralla leikkauksella, jotta saadaa uusi imupinta. Näin ne imevät paremmin vettä. Jos haluat tulppaaniesi pysyvät ryhdikkäinä anna niiden imeä vettä kääreessään puolisen tuntia ennen kuin asettelet ne maljakkoon. Kääre antaa niille tukea, kun nestejännitys palautuu. Veden kannattaa olla tulppaneilla viileää, eikä sitä tarvitse paljoa. Myös lunta tai jääpaloja voi laittaa veden sekaan. Vesi kannattaa vaihtaa pari kertaa viikossa ja joka vaihdolla leikata uusi imupinta. Kimppu pysyy kauniina noin viikon, kun niitä hoitaa. Itse tykkään myös siitä kauneudesta joka syntyy, kun tulppaanit kuihtuvat maljakkoon ja tiputtelevat hiljalleen terälehdet pöydälle.

Sunnuntaina on ystävänpäivä ja miten helppo tapa ilahduttaa itseään, rakastaan, ystävää tai naapuria onkaan se, että nappaa ostoskoriinsa tulppanikimpun kauppareissullaan. Mä itse ainakin ilahdun kukista aina ihan valtavasti ja ilo jos jokin on sitä, mitä meista jokainen kaipaa ja ehkä tarvitseekin elämäänsä hitusen vielä lisää! <3

…JA PIAN HUOMASIN KAIPAAVANI KYLMÄÄN VETEEN // TALVIUINTIA MUSTIKKALASSA

Mökillä yksi mahtavimmista asioista on ollut järvi. Olen aina rakastanut erilaisia vesistöjä, tyynet järvet, jokien virtaavat vedet, myrskyävä meri, kuohuvat kosket! Siitäkin huolimatta, että virta vei isäni, kun hän hukkui. Silloin päätin myös, että en aio sitten muuten pelätä vettä.

Mökillä on laituri. Mökin myyneen pariskunnan rouva useaan otteeseen sanoi sitä, että se on sitten hänen syynsä, että laituri on sellainen kuin on. Tarkoittaen että huono. Se on T-mallinen peruslaituri, jossa on saranat kapean ja leveän osuuden välissä. Sehän tekee sen, että laituri on aivan venksallaan, kun siinä seisoo parikin ihmistä lähellä saranaa. Eli ymmärrän rouvan harmistumisen, josta hän selkeästi oli saanut kuulla. Kieltämättä nyt talviaikaan, kun vesi laiturin alla on jäässä ja laituri pysyy paikoillaan, on sitä kivempi käyttää. Siitä huolimatta, se on vain laituri ja se on ylipäätään olemassa, joten olen aivan tyytyväinen. Ja sekin vielä, että asiallehan voi tehdä jotain. Voi vaikka pultata tukipuut, että se pysyy yhtenä kappaleena kelluvana laiturina tai joskus rakentaa kokonaan uuden.

Olen näinä mökkikuukausina innostunut pulahtamaan veteen joko saunasta ja viime aikoina myös kylmiltään ilman saunaa. Mun avanto- ja kylmävesiuintihistoria on sellainen, että aihe ei kiinnostellut juurikaan ennen kuin ystäväni vei mut seitsemisen vuotta sitten Kulttuurisaunalle ja avantoon. Se oli mahtava kokemus ja innostuin. Olen käynyt avannossa sittemmin aina, kun tilaisuus on tullut vastaan. Pulahdellen. Musta, kylmä vesi pimeällä on se, joka mua kauhistuttaa, mutta sinnekin menen.

Nyt kaikki on silti saanut aivan uuden suunnan, käyn vedessä lähes joka päivä, kun ollaan mökillä. Tykkään kairailla hiljalleen avantoa auki, kantaa vesiä saunalle ja tuntea elävänsä, kun vedessä käy. Se sisu mikä meissä on sisällä, vaikka vähän palelisi, kiehtoo mua. Se, että mene nyt vaan, ei se oo sen kummempaa. Ajattelin, että alan tekemään vedessä ihan vetojakin ja olemaan pidempiä pätkiä, kun ja jos siltä tuntuu.

Pulahdellessa saunasta en ole koskaan sen kummemin kaivannut mitään varusteluita tähän “harrastukseen”. Tammikuun pakkasissa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ehkei se olisikaan ihan pöhkö ajatus, jos hankkisin neopreenihanskat ja -sukat. Ja niin yhtenä iltana ajeltiin Varuste.netiin just ennen sulkemisaikaa ja ostaa pässäytin. Kehuin asiakaspalvelua tuolloin jo Instan puolella, mutta sanottakoon vielä, että oli niin hyvä lyhyt asiakaskokemus, että liikaa ei voi kehua. Asiantunteva myyjä, joka ei viime hetken asiakasta hätkähtänyt tai ärsyyntynyt (viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa) ja kun kerroin mitä tarvitsen, hän möi just oikealla tavalla. Varmalla tietämyksellä ja sopivan täpäkästi! Oltiin ulkona viisi minuuttia myöhemmin ja kassissa kaikki mitä halusinkin!

Pulahtelu ja veden äärellä hengailu on muuttunut nyt siis mukavammaksi, kun jalkapohjia ei heti palele ja kädet eivät tartu laiturin kaiteisiin. Viimeksi mökillä ollessa jäädyttelin taas innoissani purkkeihin vettä ja muutamia kukkasia, joita mulla siellä oli. Kalikat asettelin avannon ympärille ja tsadaa, sehän näyttää aivan joltain alttarilta, hehe! Sinne kelpaa pulahdella. Näistä kuvista saattaa kuulla mun kiljahtelun kylmästä vedestä, mutta toisinaan mä pulahdan ilman pihahdustakaan ja rauhoitun vedessä. Huomenna taas!

Oikein mukavaa torstaita sinne kaikille teille ja vinkkinä vielä, että jos talviuinti kiinnostaa niin Lähiömutsi kirjoitti kattavan postauksen aiheesta. Moikkulimoi!

YSTÄVÄNPÄIVÄN HELMIKAKKUSYDÄMET

Kaupallinen yhteistyö Hermesetas

Mä tykkään leipoa. Osaan ulkoa vain yhden reseptin ja sen olenkin muistanut sen kolmekymmentä vuotta. Mikäpä muukaan se on kuin klassikko helmikakku. Saatatte tuntea saman myös muilla nimillä, mokkapalat, suklaaruudut, masaliisa mitä näitä nyt on. Meidän perheessä tätä leivonnaista on kutsuttu aina helmikakuksi strösseleiden ja nonparellien ansiosta varmaankin. 

Olen toisinaan vähän kokeillut pieniä muutoksia perinteiseen reseptiini, kun kylään tai juhliin on saattanut olla tulossa erilaisia ruokavalioita noudattavia ihmisiä. Tällä kertaa kokeilin ystävänpäivän helmikakkuun sokerin sijasta jauhemaista Hermesetasta. Tuote on siitä kätevä, että 1 tl Hermesetasta vastaa samaa määrää sokeria eli resepti ei vaadi muutoksia määrien suhteen, mutta leivonnainen on täysin sokeriton. Itse en juurikaan välttele sokeria, mutta jos herkkupöytä on kukkurallaan pelkkiä sokeriherkkuja, on ihan kiva, että mukana on myös sokerittomia vaihtoehtoja ja jollain toisella tavoin makeutettuja ja jotka ovat myös todella hyviä!

Näissä ystävänpäivän helmikakku-sydämissä on kaikissa päällä strosseleitä ja osassa kaakaokuorrutteen sijasta ripoteltuna päälle jauhemaista Hermesetasta. Osaan sydämistä laitoin tomusokerikuorrutteen eli ne eivät ole täysin sokerittomat versiot, mutta kevyemmät kyllä.

Maultaan nämä ystävänpäivään sopivat sydänherkut olivat aivan makoisat, aion tehdä niitä juhlapöytään jatkossakin. Ystävänpäivänä yllätän sydämillä rakkaani. <3

YSTÄVÄNPÄIVÄN HELMIKAKKUSYDÄMET

4 munaa

4 dl jauhemaista Hermesetasta

4 dl venhäjauhoja

5 tl leivinjauhetta

(2 tl vaniljasokeria)

2 rkl kaakaojauhetta

2 dl maitoa

225 grammaa voita

Sulata voi. Vatkaa kananmunat ja Hermesetas-jauhe vaahtomaiseksi seokseksi. Sekoita kuivat aineet. Lisää vaahdon sekaan kokoajan sekoittaen ensin kolmasosa jauhoista, maito, kolmasosa jauhoista ja sulasta voista melkein kaikki, jätä loraus rasvaa mahdolliseen kuorrutteeseen, lisää loput jauhot. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa noin vartti. Tarkkaile ja ota pois, kun näyttää valmiilta. Anna jäähtyä ja lisää Hermesetasta päälle tai tee kaakaokuorrute (paketti tomusokeria, 2 rkl kaakaojauhetta, sulaa rasvaa ja valmista lämmintä kahvia sen verran, että kuorrute on sopivan löysää). 

Herkuttelemisiin! <3


MEIDÄN PERHEEN KORONAVUODEN PARAS JA IHANIN YLLÄTYS

Niin se vaan kävi meillekin. Se mitä koronavuosi teki aika monelle. Olette saattaneet rivien välistä aavistella ja uumoilla jotain tämän kaltaista, mutta nyt on tapahtunut iso, äärimmäisen ihana asia meidän perheelle. Ollaan oltu tästä ilouutisesta onnessamme jo jonkin aikaa. On ollut samaan aikaan ihanaa pitää uutinen ihan vain meillä itsellämme (ja lähipiirin) tiedossa ja samaan aikaan olisi tehnyt mieli huutaa onnesta koko maailmalle. Meitä on perheessämme seitsemän ihmistä ja jo siitä syystä ajatus mietitytti, että mahtaako tällainen asia onnistua millään tavalla ja että onko meistä siihen. Ollaan onnemme kukkuloilla ja ihanaa saada kertoa tämä asia nyt teille: me ollaan tuoreita mökkiläisiä!

Kaikki tapahtui nopeasti ja yllättäen. Itseasiassa tämä oli ensimmäinen mökki, jonka linkin avasimme ja ensimmäinen ja ainoa, jota kävimme katsomassa. Rakastuimme välittömästi.

Paikka on upea. Järven rannalla hyvän kokoisella tontilla rinteessä ylhäällä päämökki ja rannan tuntumassa saunamökki. Päämökissä on keittiö, tupa, makkari, kylpyhuone ja reilun kokoinen vintti. Saunamökissä on saunan ja pesuhuoneen lisäksi erillinen kivan kokoinen saunakamari, joka oli pari vuotta se varsinainen mökki ennen kuin päämökki valmistui.

Pyöröhirsiset rakennukset ovat valmistuneet 2000-luvulla eli erityisen vanhoja ne eivät vielä ole. Lisäksi tontilla on kaksi tosi hyvän kokoista varastoa/liiteriä/puuvajaa ja huussi. Puille on tosi hyvät katokset myös. Päämökissä on tosiaan kylpyhuone, jossa suihku ja wc, mutta käytössä meillä on silti pääasiassa vain huussi, sisävessaa halutaan käyttää vain pimeällä öisin. Tää on just hyvä sääntä, sillä huussissa käyminenhän on ihanaa. Mökillä ollaan joka tapauksessa vähän rauhallisemmin, joten ulkoilmassa huussiin kävelyn voi ottaa kivan happihyppelyn kannalta ja se maisema, joka avautuu ulkovessan ovelta on todella kaunis. Huussi on noin puolessa välissä rinnettä ja kun oven jättää auki, näkyy upeita, korkeita mäntyjä ja järvimaisema. Tämä, jos joku huussi, on komealla paikalla.

Mökki ja muut rakennukset ovat sen verran uusia, että mitään suurempia remontteja ei tarvitse tehdä, mutta vähän ollaan tehty pintaremppaa kuitenkin, että on saatu mökistä meidän näköinen. Kerron myöhemmin lisää, että mistä aloitettiin. Ja paljon on ideoita, joihin tarttua. Ja jo nyt, keskellä totisinta talvea, ollaan ehditty tehdä jo vaikka mitä, että saa nähdä miten sitten kesällä innostutaan! Saatte kyllä todellakin nähdä ja kuulla näistä projekteista myöhemmin lisää. En malta odottaa mitä kaikkea tässä keksitäänkään. Halutaan silti mökin olevan se paikka, jossa saa olla myös ihan rennosti, lekotella ja keskittyä olennaisiin: yhdessä oloon, nukkumiseen, saunomiseen ja ruokaan. Aina ei ole pakko tehdä mitään ellei halua tai jaksa.

Ollaan ehditty puuhastelemaan mökillä jo vaikka mitä ihanaa, mistä haluan teillekin vielä kertoa monet tarinat. On saunottu lähestulkoon joka päivä, kairattu tosi monta kertaa avanto ja pulahdettu järveen, rakennettu nuotiopaikka, nähty aurinko ensimmäisen kerran kaksi kuukautta sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran saavuttiin mökille muuttokuorman kanssa, hiihdetty, laskettu pulkkamäkeä, tehty potkukelkkalenkkejä, seikkailtu metsässä, tehty pizzaa pihalla pakkasessa ja laitettu mökkiä tosi paljon meidän näköiseksi. Ja jos olet ihmetellyt instagramin puolella syksyllä, miten mä niin valtavaa määrää tuoleja tuunasin, niin mökillepä tietysti! Niistäkin tulee varmasti tarkempaa esittelyä.

Ollaan saatu tutustua mökkiin, sen seutuun ja ympäristöön vuoden pimeimpään ja kylmimpään aikaan ja ollaan aivan umpirakastuneita. Kaikki mökkiin liittyvä tuntuu edelleen aivan unelta, sillä tässä toteutui meidän perheellä niin monta unelmaa ja nyt se on siellä, maailman ihanin paikka, rakas Mustikkala.

Toivotan siis teidät erittäin tervetulleiksi seuraamaan elämäämme myös Mustikkalassa. Instagramissa postaan mökkijutut #mustikkala -tägin alle. Oon niin innoissaan, toivottavasti sääki!

ISLANTILAISNEULE RIDDARI HELLULLE

Nyt ollaan historiallisten asioiden äärellä. Neuloin nimittäin jo toisen neuleen ohjeiden mukaan samalle henkilölle. Heh, tällaista ei ole ennen tapahtunut. Norjalaisneuleen jälkeen hellun toiveissa oli saada myös ohuempi ja poolokaulukseton neule. Innostuin ajatuksesta ja niinpä me jälleen huristeltiin lankakauppaan.

Hellu oli bongannut lehtijutun, jossa esiteltiin islantilaisneuleita ja siellä vilahteli monille kovin tuttu Riddari ja siihen malliin mekin päädyttiin. Ohje on kirjasta Islantilaisia neuleita. Mä tykkään kaikista eniten neuloa kirjojen ohjeiden mukaan, en kännykän ruudulta tai printatuista papereista. Puhelimella kun tulee oltua muutenkin niin paljon, että kirja sohvalla siinä neulehetken lomassa tuntuu pehmeälle ja lempeälle. Ne paperiohjeet mulla on aina niin rytyssä ja hukassa, että joudun kuitenkin aina palaamaan kuviin, jotka otan ohjeista aina varuilta talteen.

Pääväreiksi neuleeseeen valikoitui ruskea ja beige, joiden kaveriksi hellun lempparisävyjä eli kahta eri turkoosia. Léttlopi on mukavan ja sopivan karhea islantilainen villalanka, jota on kiva neuloa. Se on myös kevyttä lankaa ja valmis neulekin on kevyt. Värivalikoimakin on huikean monipuolinen. Mun oma suosikkiväri on sellainen vaaleansininen, jossa on ripaus roosaa. Tekisi mieli kekkaista jotain mitä neuloa sitä väriä hyödyntäen itselle. Katsotaan mitä ehkä keksin!

Etukäteen ei aina ihan osaa kuvitella miltä omat värivalinnat näyttävät valmiissa työssä, siksi aina onkin yksi jännittävimpiä vaiheita nähdä kun työ etenee, että kuinka käy. Tässä onnistuttiin kyllä superhyvin. Tykkään tämän neuleen harmonisista värisoljunnoista.

Kattokaa nyt, siinähän on oikeastaan mäntymetsän värit, kun tätä kuvaa katsoo.

Tällainen neule, jossa on paljon sileää yksiväristä neulosta, on mun makuun vähän tylsä neuloa, mutta toisaalta, se on esimerkiksi automatkoilla just hyvä neuletyö. Siksi tämmöisiä neuloo välillä mielellään.

Kaikista ihaninta neulomisessa on silti varmasti se, kun valmis neule on käytössä. Silloinhan se on onnistunut työ. <3

MUITAIHANIALAISNEULE 3.0 VALMIINA SEIKKAILUIHIN

Ajatus aivan omanlaiseen kaarrokkeelliseen villapaitaan tuli Norjan matkalla ollessa. Kaikki ne matkalla nähdyt upeat norjalaisneuleet ja lomaneulomisen aiheuttamat inspiraatipuuskat. Neulottuani loppukesästä hellulle ohjeen mukaisen valmiilla kuvioilla, oli aika tehdä mulle ihan oma, mun näköinen, muitaihanialaisneule 3.0. Aikaisemmat versiot blogini nimestä juurensa saaneista neuleista ovat olleen aivan ensimmäinen mun kässäkirjassa (Muita ihania – Lempeä ja hulvaton käsityökirja) ja toinen vuonna 2019 neule, jossa kuviointi oli alareunassa.

Musta on ihanaa neuloa, mutta olen useasti todennut, että olen kyllä myös melkoinen haaveilija. Neulon silmukan, sitten toisen ja välillä haaveilen. Se on niin ihanaa se. Ja hidastakin. Nautinnollista. Tässä neuleessa nautiskelin erityisen paljon.

Langoiksi valitsin pehmeän Puno Gepard -langan. Vaaleaa lilaa (tietämättä vielä silloin viime postauksessa kertomastani mustikkamaidon värisestä ihanuusneuleesta), persikkaa, merenvihreää ja valkoista. Kertoessani lankavalinnoistani ystävälle, hän tokaisi, että sehän on lähes yksivärinen noin vähillä väreillä, joista yksi on vieläpä valkoinen. Lopputuloksesta silti huomaa, että värikäs neulehan se silti on.

Luomisprosessi oli lempeä. Laskeskelin silmukoita, piirtelin kuvioita sitä mukaa kun niitä oli tulossa ja annoin mennä. Lankaa piti ostaa kahteen kertaan lisää, olen nimittäin aina ennemmin alakanttiin ostaja kuin reilun määrän hankkija, sillä en haluaisi laatikoihin kauheasti jämälankoja.

Korkea poolokaulus 2o 2n -joustimella ihan vähän jäi pohdituttamaan, sillä olen aika kuumakaulainen ihminen tai että mulla harvemmin on kaulalla kylmä, joten myös matala kaulus riittäisi. En kuitenkaan halunnut tehdä samanlaista resoria kuin mitä hihansuissa ja helmassa, vaan löysemmän ja höttöisen ja sellainen se tosiaan on. Päätin myös, että jos joskus tuntuu, että kauluksen kuuluisikin olla matala, niin sitten se puretaan ja tehdään uudelleen. Niinkin voi halutessaan tehdä.

Halusin neuleesta melko pitkän, ettei pyllyä varmasti palele. Näen itseni jo istuskelemassa se päällä Lapissa lumisen nuotiopaikan ääressä. Tai metsäretkellä perheen kanssa Linlossa ruisleipä+pillimehu-eväshetkellä niin, että kaikkia naurattaa ja tunnelma on ihana. Ja jossain pohjoisen tunturin laella hikisenä ja posket punassa, kun on noustu pitkän matkaa saavuttaaksemme komeat maisemat. Myös siinä yhdessä maagisen pastellisessa talvimaisemassa, josta aina haaveilen, jollaisen koin eräänä jouluna. Se oli kuulas, päivän valoisin hetki, kun ilmassa leijui kuin pieniä glittereitä, kaikkialla oli valkoista, puiden oksat kuurassa, paljon lunta ja taivas ja ilma pelkkää pastellia. Siinä sellaisessa hetkessä näen itseni tämä neule päällä.

Marraskuun auringonsäteiden siikatessa silmiin neule näytti ja tuntui päällä erityisen upealta. Lankavalintani oli tarkoituksella kevyt ja hattaramaisen pehmeä. Halusin neuleen, joka ei juuri paina päällä ja sitä voi helposti pitää paljasta ihoa vasten. Sellaisen sain.

Tämä on myös neule, jonka ohjeen haluan saada kirjoitettua puhtaaksi (melkein jo tehty!) ja mahdollisuuden kenen tahansa saada neuloa se. Uskon, että se onnistuu, kunhan saan vähän aikaa sille ja te mahdolliset innokkaat jaksatte odottaa kärsivällisesti. Jos joku innokas noin koon XS-S ja koon L-XL käyttäjä haluaisi koeneuloa tämän ohjeen, niin voi laittaa mulle sähköpostia. Sellaisesta hommasta olisi iso apu.

Nyt kuitenkin haluaisin todella paljon kuulla, että mitä te tykkäätte tästä? Näkyykö tästä mun kädenjälki? Onko kuvioinnissa jotain tuttua? Minkä värisen sä tekisit? Missä sinä näkisit itsesi se neule päällä sitten? Kertokaa, olis ihanaa kuulla! <3

Neulomisiin tyyppi tyyppelöiset! <3 Ja mahtavaa ensimmäistä adventtia!

Kuvat otti jälleen suloinen bonustyttäreni. <3

UPEA MUSTIKKAMAIDON VÄRINEN VILLAPAITA

Kaupallinen yhteistyö: Klarna.fi

Lokakuu oli mulle kyllä mieletön neulomiskuukausi. Vietin monta arkista aamupäivää sohvalla kutimien kanssa, pitkät automatkat vänkärin paikalla neuloen ja maisemia katsellen, lauantaiaamun peiton alla puikot viuhuten, kun hellu teki meille ihanaa aamiaista. Sain siis todellakin elää unelmapäiviä monella tavalla. Olen nimittäin joskus saattanut sanoa ääneen, että haaveiden työpäiväni olisi neuloa ihanaa tv-sarjaa katsellen (katsoin molemmat kaudet Älska mig -sarjaa tietysti!). Kaunis Teemu Muurimäki X Klarna -villapaita oli niin mukava ja suurimman osan myös helppo neulottava, että paneuduin enemmän sarjaan kuin neuletyöhön.

Saatuani yhden lempiväreistäni, vaalean liilat Novitan Hygge -langat käsiini olin vähän kauhuissaan, että kääk, näin paljon lankaa. Neulon harvoin mitään yksiväristä, joten saman väriset kerät niin useana kappaleena siinä silmien edessä saattaavat tuolla tavalla yllättää. Enkä kiellä ettenkö olisi miettinyt, että mitä jos kyllästyn neulomiseen ilman kirjoneuletta. Arvatkaapa iskikö kyllästymistä? NO EI.

Hygge on todella mukava lanka neuloa, pehmeä, soljuu kivasti puikoilla ja sormissa. Lanka on 100% villaa ja niin paksua, että ne monet kerät katoavat kuin itsestään. Tekeekö teistä neulojista kukaan muu sitä, että päättää vaikkapa nukkumaanmenoaikansa sen mukaan, että neulon vielä tämän kerällisen ja sitten menen unille. Ihan kaikenlaisten lankojen kanssa en sitä tee, mutta paksujen lankojen kanssa kyllä ja usein.

Tykkäsin siitä, että ohje oli tosiaan melko helppo. Neuloin koko neuleen ysin puikoilla. Resorin olisi voinut näin jälkikäteen mietittynä tehdä myös napakammaksi (siihen pienemmät puikot olisivat hyvät), mutta kiva se on noinkin. Sain lankalähetyksen mukana Novitan neuletarvikesetin ja se oli mulle hyvä, sillä usein tyydyn melko vähään lisätarvikkeiden suhteen, joten setti oli todellakin luksöörilisä. Käytin kaikkia tarvikesetin osia jossain vaiheessa neulomista. Puikkokoukulla oli superiisi auttaa palmikoissa ja miettikää, kerroslaskuria en ollut ikinä ennen käyttänyt, siihen jäin melkein koukkuun! Olen myös alkanut käyttämään silmukkamerkkejä, sekin huvittaa, koska niitäkinhän on ollut olemassa iät ajat ja minä olen merkinnyt aina vaan langanpätkillä.

Villapaidan neulomiseen kului aikaa kahdeksan päivää. En neulonut tietenkään koko aikaa ja rinnalla puikoilla oli muutakin, mutta kaikkinensa tämä oli nopea neulottava. En ollut pitkiin aikoihin tehnyt palmikoita, eli jos jonkin asian sanoisin, että mikä jännitti, niin vastaisin palmikot. Palmikoiden mallikuva oli kuitenkin tosi selkeä ja sitä oli helppo seurata, joten ongelmia ei ollut.

Olen saanut useita viestejä ystäviltä ja seuraajiltani, että voivatko he neuloa tämän neuleen, että onko se liian vaikea ja työläs. No, minähän aina kannustan neulomaan ja liian vaikeita neuleita on vain harvoin ja ikinä en sano, että joo on vaikea, älä aloita. Tämän neuleen kohdalla en sanoisi missään nimessä niin, vaan vaikka tämä ei ole palmikoista johtuen aivan untuvikolle helpoin, mutta jos osaa lukea ja kysyä apua, jos haasteita ilmenee, niin tästäkin selviää vaikkei olisi paljoa neulonut.

Se, mikä juuri tässä neuleessa ja koko kampanjassa on ihanaa, on että tämä on mainio muistutus siitä, että jokainen vaatekappale on ihan oikeasti jonkun tekemä. Kuinka arvokkaalta vaate tuntuu päällä, kun sen on tehnyt ihan itse tai joku läheinen tehnyt juuri sinulle. Ihan kaikkea ei voi ostaa, toisinaan pitää tehdä asian eteen itselläkin jotain. Tässä ajassa hyvä muistutus.

Itse mietin välillä sitä, että haluan varsinkin lapsille neuloessa (ja ommellessakin) ottaa kutimet esille ainoastaan silloin, kun lapset ovat paikalla. Haluan heidän ymmärtävän, että ei se äiti niitä villasukkia tai neulepuseroita tuosta vaan loihdi (vaikka loihtisikin!). Seuraamalla valmistusprosessia he näkevät työhön nähdyn vaivan ja toivottavasti innostuvat myös itse. Tekemiseen kuluu tunteja, päiviä, viikkoja ennen kuin työ on valmis ja neule saadaan käyttöön.

Tämä neule on malliltaan myös aika mielenkiintoinen. Tapasin viime viikolla eräässä tilaisuudessa Teemu Muurimäen ja juteltiin tästä aiheesta myös hänen kanssaan. Mä ensimmäisen kerran nähdessäni mallin nimittäin mietin, että onkohan se liian maskuliininen mun makuun ja tyyliin. Mieleen tuli ensimmäisenä ritarit muhkeine haarniskoineen. Saatuani neuleen sitten valmiiksi olinkin jo aivan eri mieltä, en nähnyt haarniskamaisuutta enää juuri ollenkaan. Sovitutin neuletta myös hellulla. Ajattelin, että voisin neuloa hänellekin tämän jossain toisessa värissä, oltaisiin ihanasti sitten samikset, hehe! Se näytti mielestäni upealta hänen päällään. Hän piti neuleesta myös, mutta mietti samalla ääneen, että onko se vähän naisellinen hänelle. Hassua sinänsä, että me kumpikaan ei jaotella asioita kovinkaan helposti mihinkään lokeroihin, mutta tässä neulessa aihe nousi pinnalle tietämättämme toistemme ajatuksista. Lopputulemana pidän sitä, että neule sopii erinomaisesti ihan jokaiselle ja että me kaikki nähdään se omalla tavallamme. Ja saattaa olla, että ostoskoriin pitää hakea beiget Hygge-langat…

Palmikointi harteilla tekee neuleeseen kauniin raglanhihamaisuuden ja ikäänkuin palmikot kurkistaisivat sileäpintaisen neuleen uumenista. Hygge-lankaa on saatavilla seitsemässä eri värissä ja aika eriltä neule näyttäisi vaikkapa mustana kuin vaaleana liilana. Ohjeessa oli vaihtoehtona myös se, että neuleen voisi neuloa kolminkertaisesta Muumi-langasta, silloinhan vaihtoehtoja on taas valtavasti enemmän. Kaksi lankaa voisi olla yhtä väriä ja kolmas jotain muuta, hmm, tai että kaikki kolme olisivat erit. Paljon erilaisia vaihtoehtoja.

Olen ehtinyt käyttämään neuletta jo kahdesti. Sienimetsällä perheen ja ystävien kanssa sekä arkiaamussa kaupungissa, kun kävin moikkaamassa naapureita kahvilassa ja kuvattiin neule lähikadulla vaahteranlehtien hulmutellessa marraskuun tuulessa.

Metsään puin neuleen ohuen merinoaluspaidan ja ulkoiluhousujen kanssa. Kymmenen asteen lämpötilassa metsän suloisessa syleilyssä rakastin olla neuleen uumenissa. Ei palellut eikä ollut liian kuuma, sopivan korkea kaulus oli täydellinen, oli ainoastaan hyvä olla.

Kotona kaupungissa puin päälleni upea Uhanan mekon (joka mulla oli muuten päällä instagram-kuvassa, jossa kerroin kampanjasta ja olin vasta aloittelemassa neulomista) ja sen päälle neuleen ja jalkaan paksupohjaiset kimallemartenssit. Tukkaa en ehtinyt sen enempää laittaa maanantaiaamun kiireissä, mutta huulipunaa sipaisin. Aika ihanalta näyttää noinkin!

Tiedän, että tulen käyttämään tätä neuletta paljon. Se on sekä väriltään ja malliltaan aivan superihana, se on lämmin ja se on mun itseni tekemä.

Joko sulla on tämä ihanuus puikoilla vai haaveissa vielä? Ohjehan löytyy Klarnan aplikaatiosta, jonka saat helposti ladattua äppikaupasta puhelimeesi ja täältä voit lukea lisää kampanjasta. Hygge-lankaa löytyy useimmista Novitan lankoja myyvistä kaupoista. Tarvitset vain aikaa ja intoa neulomiseen ja oma huippusuunnittelijan suunnittelema neule, jota et saa ostettua valmiina mistään, voi olla sun.

KAIKKI VILLASUKKAOHJEENI

Aivan aluksi haluan kiittää jokaista teitä, jotka olette joskus neuloneet jollain villasukkaohjeellani sukat. Olen jo vuosia saanut ihastella niitä instan kuvavirrassa erinäisten hästägien alla. Siihen on mahtunut monta kiitollisuuspuuskaa tähän sydämeen.

Välillä saan viestejä, joissa kysellään, että missä niitä neuleohjeita oikein on. Täällähän niitä blogin puolella. Nyt ajattelin teille syksyn kunniaksi listata aivan kaikki sukkaohjeet samaan pakettiin. Tästä ne sitten löytyvät helposti.

Useimmat ohjeista ovat olleet yhteisneulontoja, eli ne on tehty ns. päivä kerrallaan, yksi kuvio yhdellä kertaa ja seuraavassa postauksessa sitten vähän lisää. Jaottelen tässä postauksessakin ohjeet päiviin, joten saat myös helposti mahdollisuuden neuloa hetken päivässä, jos vaikkapa aloittaminen on vaikeaa. Tai jos haluat rajoittaa neulomistasi, heh. Ja jos oikein neulotuttaa ja teet päivässä ohjeen verran, saat neulottua kaikki nämä sukat nopeimmillaan 56 päivässä ja olet valmis jouluun 20. päivä. Se olis melko kreisi neulomispurkaus enkä suosittele neulomissuorittamista, joten neulokaa lempeän rauhallisesti, jos innostutte!

Ihania neulomishetkiä toivottelee Tiina

MARRASSUKAT

LOKASUKAT

YLÄASTEVILLASUKAT

SYYSSUKAT

TALVISUKAT

(ohje myös englanniksi)

HEIJASTAVAT SUKAT

Koko ohje yhdessä postauksessa. Näissä sukissa on heijastava varsi ja tytär käytti ne aikoinaan siihen saakka eli täysin loppuun, kun jalka kasvoi ohi sukista.

NENÄSUKAT

Tämä sopii ajankohtaisesti aika kivasti aikaan nytkin, sillä nämä ovat Nenäpäivän kanssa yhteistyössä tehdyt nenäsukat ja pian on taas Nenäpäivä. Ohje sukkiin löytyy täältä.

Neulomisiin, moikkulimoi!

HELLULLE OMA NORJALAISNEULE // ALASUQ POLAR

Kesällä ajellessamme kohti pohjoista, hoksattiin siinä Kemin kohdilla, että miksei me haettu Hailuodosta luotolaisneuleeseen lankoja. Olin luvannut hellulle, että neulon hänelle jonkun ihanan, kunnon villapaidan. Sellaisen, joka päällä on täydellistä retkeillä, kalastella, soudella ja istua iltaa Bättre Folkin kesäyössä joskus tulevaisuudessa. Sellaisen, jota pidetään rakkaudella vuosikymmeniä. Harmiteltiin aikamme ja todettiin, että no, käydään sitten vaikka palatessa siellä Hailuodossa, todettiin yhteistuumin.

Mulla oli roadtripilla vänkärin paikalla istuskellessani parikin erilaista neuletta mukana (muhkea värikäs villatakki ja puhvihihaneule), joita neuloin koko ajan. Tajusin sillä reissulla, että ehken pidäkään ajamisesta yhtä paljon kuin neule+maisemat+musavalitsija-kombosta. Pysähdyimme matkallamme Leknesin lankakaupassa muistaakseni kolme kertaa, ja tämä oli se kolmas kerta. Jostain sieltä vuorten rinteiltä oli iskostunut ajatus hellun omasta norjalaisneuleesta. Että jos ihan vaan pysähdytään vilkaisemaan, joskos siellä olisi jotain lankapaketteja tai ohjeita edes ja voisi vähän fiilistellä. Kysellessämme ohjeita myyjä lykkäsi käteemme Linka Neumannin Villamarksgensere -kirjan ja sitä siinä sitten selailtiin. Kivan näköisiä ohjeita, mutta pitäiskö kuitenkin säästellä sinne luotolaiseen… Olin jo valmis luovuttamaan, että keksin kyllä muutakin neulottavaa tässä odotellessa, mutta hellu bongasi kirjasta ohjeen, johon tykästyi. Alasuq Polarin.

Siinä ei sitten auttanut muu kuin mennä lankahyllylle tutkimaan Álafosslopin värejä. Olin samaan aikaan vähän väsynyt lankakauppahommiin ja samaan aikaan ihan todella innoissani siitä, että minä odotan hellua siellä lankahyllyjen välissä eikä toisinpäin. Hän todellakin oli kuin bambi ajovaloissa siellä, kun ehdottelin erilaisia vaihtoehtoja. Ei tainnut olla ikinä ennen sellaisen tehtävän äärellä. Valinta saatiin kuitenkin tehtyä ja väreiksi valikoitui kaunis metsänvihreä, ruosteenpunainen, luonnonvalkoinen, taivaansininen ja ihana haalea keltainen. Täydellisen ihana, luonnonläheinen, ei mikään liian hailakka, mutta ei riemunkirjavakaan kokonaisuus.

Niin siinä sitten istuttiin autossa lankojen ja norjankielisen neulekirjan kanssa. Matka jatkui kohti kotia ja en saanut kuitenkaan tartuttua puikkoihin roadtripin aikana. Katselin kyllä paperikassia sillä silmällä useaan otteeseen. Vasta kuukausi reissun jälkeen, kun oltiin jälleen matkalla, tällä kertaa ylläriviikonlopun viettoon Kotka-Haminan seutuville, aloitin neulomisen. Se oli sitten menoa se.

Lanka oli hurjan mukavaa neuloa, oikein semmoista kunnon jämäkkää villaa. Oli lisäksi todella mukava neuloa täysin ohjeen mukaan. Vaikka myönnetään, olihan siinä kyllä silti vähän vaikeuksiakin, kun ohje oli tosiaan norjaksi, mutta äiti oli onneksi koko ajan linjojen päässä ja neuvoi, jos kyselin jotain minkä google-kääntäjä ja oma neulekielipää oli jättänyt epäselväksi.

Muistan miettineeni neuletta tehdessä monta juttua, mistä oli tarkoitus kertoa sitten tässä postauksessa, mutta enhän mä enää muista niistä yhtäkään. Pidän siitä, että neuleisiin jää sinne silmukoiden sisään se tunnelma, joka on valloillaan sitä neuloessa. Tässä työssä on ehdottomasti loppukesän ihanat helteet, paljaat reidet autossa istuessa, suppausreissumme Kotkassa ja lämmin, lempeä, pehmeä rakkaus, koska oli valtavan ihanaa neuloa juuri tätä neuletta ihmisille, joka on mulle äärettömän tärkeä ja rakas.

Nyt neule on valmis. Ollut jo jonkin aikaa, mutta lämmin syyskuu on vaikeuttanut sen käyttöönottoa, mikä on tietysti ollut mukavaakin. Omistaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Tiedän, että hän on äärimmäisen otettu ja kiitollinen tästä neuleesta. Ja tälleen neulojana saa luvan ollakin, sillä neulon sen verran hitaasti ja tarvitsen neulomiseen suuren innon, että pääsen loppuun saakka. Joten ihan kovin moni tyyppi maailmassa ei ole saanut mun neulomaa neuletta ennen häntä.

Nyt haaveilen itselleni omaa norjalaisneuletta. En ihan valmiista ohjeesta neulotusta, vaan jotain sinnepäin ja muitaihanialla höystettynä. Olisko ihana?!

…ja se hailuotolaisneule, se kyllä tehdään vielä joskus, kun päästään hakemaan paikan päältä langat! <3

PUHVIHIHAINEN SULONEULE

Valitsin postauksen ensimmäiseksi kuvaksi tämän, jossa naurattaa kaikista ehkä eniten. Tuo oli mun ilme ja tunne silloinkin, kun keksin millaisen neuleen seuraavaksi neulon. Taisin esitellä stooreissani ostamani langat ja pohtivani mitä niistä neuloisin, kun eräs kultainen seuraajani laittoi mulle viestin ja ehdotti mitä voisin neuloa. Hän vinkkasi mulle ohjetta, joka oli kertakaikkisen upea ja johon tartuin – ja onneksi tartuinkin! Esittelyssä nyt se puhvihihainen suloneule.

Tässä neuleessa on käytetty Sandnes Garnin Puff Sweaterin ohjetta pohjana. Kuvioinnit ovat neuleen edetessä mun itseni improvisoimia, melko yksinkertaisia, mutta mukavan näyttäviä kuvioita. Eli valitettavasti mulla ei ole tähän neuleeseen ohjetta teille antaa, kun se ei ole omani, mutta ohjevihkosen voi tilata esimerkiksi Lankakauppa Titityystä. En ehkä aivan mennyt aina ohjeen mukaan, sillä se oli ruotsiksi, mutta sinnepäin riitti. Onneksi oli oma kielitaito, googlen kääntäjä ja äiti whatsappin välityksellä apuna. Oli oikein mukava neuloa ohjeen mukaan. Silloin ei tarvitse kauheasti itsellä ajatella, vähän vain laskeskella välillä. Ja mallailla ja samalla haaveilla, se on parasta neulomisessa. Mä uppoudun niihin hetkiin täysillä ja ihanasti, samalla tavalla on käynyt lapsesta saakka. Hyräilen ja fiilistelen ja ihan tuntuu kuin uppoaisin siihen fiilistelyyn.

Langat ostin Lofoottien reissulla. Koska ostin ne ennen kuin tiesin mitä aion neuloa, en silleen kauhean tarkasti suunnitellut mitään värijärjestyksiä tai mitään muutakaan etukäteen. Kaikki muu paisti hihan alareunan liila, on Sandnes Garnin Alpakka Börstettiä. Se hihojen liila on jotain vastaavaa, hitusen paksumpaa lankaa. Kadotin vyötteen jo roadtripin aikana, enkä muista muuta kuin, että kerä ei ollut suikula vaan pyöreä, joten intternetetsinnätkään eivät ole mulle apua antaneet. Nyt kävi mielessä, että voishan niistä langoista tai vyötteistä ottaa kuvankin, niin säilyisi tiedot tallessa. Harvoin kuitenkaan kaipaan tällaisessa tilanteessa tietoa langasta, kun neulon vain huvikseni itselle. Se oli tämän neuleen tehtävä, neuloa huvikseen ja iloa tuottamaan.

Väreiksi valikoituneet ruskea, laventeli, hailakka vaaleanpunainen, liilan ja vaaleanpunaisen sekoitus ja kesätaivaan sininen ovat jotenkin ihan älyttömän upea yhdistelmä. Tykkään myös paljon, kun neule on yhdistetty tuohon Kaikon hameeseen (joka saatu pr-lahjana), joka on eri ruskean sävy kuin neuleessa.

Börstet on lankana mun makuun tosi kiva neuloa, soljuu puikoilla mukavasti. Puikkoina mulla oli välillä metalliset pyöreät pyöröt ja välillä kulmikkaat puiset. Olen kyllä toivoton noiden puikkojen suhteen, kun tuntuu, että jokaiseen neuleeseen ostan uudet. Luulis, että niitä löytyy laatikoista joka koossa ainakin tuplat, mutta en löydä en! Tai sitten unohdan puikot kotiin reissuun lähtiessäni ja ostan taas uudet. Tuollakin roadtripillä saatoin ostaa puikot ainakin kolmesta eri kaupasta, kun välillä puuttui kolmosen sukkapuikot, välillä pidempi kutosen pyörö ja sitten taas jotain muuta. Oli sitten reissun jälkeen taas mitä tuoda itselle tuliaisiksi, hahaa!

Tarvitsisin hyvän säilytysjärjestelmän puikoille, pelkkä rasia ja laatikkojen pohjat eivät mulle sovi. Eli otan mielelläni vastaan vinkkejä. Vuosia sitten mulla oli ompelemani avattava ja käärittävä säilytyspussi, mutta nyt noita on niin kauhean paljon. Ehkä oikein ratkaisu olisi työhuone, jossa ne saisivat olla melko väljästi ja esillä, joten olisivat myös helppo löytää.

Olen neuleeseen valtavan tyytyväinen. Puhvihihat ovat ihanat, niissä jos jossain on volyymiä sekä hihasuussa, että olalla. Jos tuollainen rypytetty olka kiinnostaa, niin kannattaa testata, se toimii samalla tavalla kuin ommellessakin, että rypytetään hihaa istuttaessa ja palasia yhteen ommellessa. Suhteellisen helppoa, ei ainakaan älyttömän vaativaa tai vaikeaa.

Aaltoilevat kaaret, palluraiset ja valuva kuvio ovat hienot. Ne aion hyödyntää jossain muussa neuleessani vielä. Se toivottavasti on sitten sellainen, jonka teillekin jaan neulottavaksi jossain muodossa. Nyt pääsin pitkästä aikaa taas vauhtiin. Haaveissa ja tavoitteissa on toisen neulekirjan tekeminen, joten ehkä siellä sitten!

Onko teillä muilla niin, että näette siinä neuleessa ne hetket, joina olette sitä neuloneet? Oon varmasti kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta se on musta aina yhtä jännä ilmiö. Joka kyllä myös hälvenee neulettä käyttäessä. Tässä neuleessa näen tuossa isossa ruskeassa osassa Norjan heinäkuiset sateet ja mutkikkaat tiet, itseni istumassa vänkärin paikalla ja valtavan onnellisena. Hihojen vaaleanpunaisessa istun kotisohvalla jo iltasella, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Tämä neule on ollut jo tovin kaapissa valmiina ja päälläkin useaan otteeseen, teidän, että tästä muodostuu käyttöneule pitkin syksyä. Näen sen myös vuosikymmenten päässä jonkun päällä ja he muistelevat, että tämän se Tiina silloin vuonna 2020 neuloi. Nyt puikoilta on valmistunut jo seuraavakin neule, joka tulee teille esittelyyn piakkoin. Ja suunnitteilla kolmaskin. Ihanaa kun neulominen huvittaa. Aina niin ei ole.

Valtavan ihanaa syysviikonloppua teille kaikille lukijoilleni siellä ruutujen toisilla puolilla. Mukava kun käytte täällä.