Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

VOI MIKÄ VIIKONLOPPU!

Voi kuulkaa, olipa ihana viikonloppu! Me melkein viiden lapsen kaksi äitiä otimme rennosti. Olimme vain, emme jaksaneet tehdä paljon ruokaa vaan mentiin helpon kautta herkutellen, valvottiin pitkään, silleen, että aina hyvääyötän jälkeen tuli mieleen joku juttu ja valvominen jatkui, makoiltiin aamulla pitkään ennenkuin jaksettiin nousta, syötiin hulppeat aamupalat ja juteltiin, juoruttiin ja tehtiin mitä huvittaa. Eilen kiertelimme päivän kaupungilla ja kävimme elokuvissa ja tänään touhuttiin. Meillä on aina, kun nähdään, aikomus tehdä jotain käsitöitä, koska molemmat teemme niitä muutenkin paljon, mutta välimatkan takia olemme hyvin harvoin yhdessä. No, aina nähdessämme emme ehdi, kun seurassa on niin paljon vilinää ja hulinaa. Eilen yömyöhään asti ehdittiin ja aamulla jatkettiin. Vitsit miten ihana sunnuntai! Kuvat kertovat kaiken. 

Synttärikutsut leikattu, kirjoitettu, maalattu ja ommeltu. Naamalautasten tussaus posliinitusseilla. Vauvan köllöttelypeiton tilkkujen suunnittelu, mittailu, leikkaus, mallailu, ompelu ja saumojen aukisilitys. Ystävän tekemät ihanat pääpannat syysviimoihin ja hienot timanttihimmelit paperipilleistä. Pohdintaa siitä, miten luova prosessi yleensä melko usein menee. Ja vielä toinen ystävä iltapäivällä kylään kera prinsessaleivosten ja teekupposten.
Voi että! <3

EHKÄ KAIKKEIN IHANIMMAT IKINÄ

Mää oon ylpeä.

Ihan hirmuisen ylpeä.

Mun seitsenvuotias tyttäreni teki sarjan(!) pehmoja, jotka on ehkä maailman ihanimmat ikinä! Hän maalasi hahmot kankaalle, istui sylissäni ja vuorotellen ohjasi ompelukoneella tai painoi polkimesta vauhtia, täytti pehmot vanulla ja pyysi minua ompelemaan kääntöaukot kiinni taikaompelein.

Koska mää joka päivä hehkutan jotain, mitä on tulossa myyntiin lauantaina, niin nääki on tietty siellä! Hän halusi tehdä ne siksi, että saa tulla myymään niitä kanssani. Ylpeän äidin lisäksi oon näistä pehmoista kovin herkistynyt, kun siis, no siis, miettikää nyt! En kestä! <3

KAKSI TARINAA ELÄMÄSTÄ

Tälle ensimmäiselle olen nauranut kippurassa monet kerrat ja muistellut tarinaa, pyytänyt ystävää kertomaan sen uudelleen ja uudelleen. Oman elämän kiemurakohdissa olen muistellut tätä ja todennut, että juuri niin, täysin niin, just silleen tää elämä menee! Laita valot päälle, pyyhi kyyneleet ja jatka matkaa.

Toisen lauseen kuulin eräänä iltana vuosia sitten. Kohtaus oli kuin elokuvasta. Kirkkaat valot välkkyivät, oli tumma loppukesän upea taivas, kaukana isolla lavalla lauloi nainen rakkaudesta, oli valtavasti ihmisiä. Keskellä siellä kaksi ihmistä. Hän, joka sanoi nuo sanat, kääntyi, irroitti otteensa, vilkaisi taakseen ja katosi ihmisjoukkoon. Mun sydän pakahtuu aina ku mää nään sut, hän sanoi. Joskus se vaan on niin.

Näitä tekstejä yksittäiskappalejulisteina tulossa myyntiin lauantaina nallejen kavereina! Oon näistä tosi innoissaan, koska tykkään näistä ihan hulluna!

KILPA-AUTOTAKKI JA PIHALEIKIT

Meijän perheessä on koululainen! Ekan päivän jälkeen hän sanoi, että ei malta odottaa, että pääsee taas kouluun, tänään tuntemukset olivat kuulema muuttuneet, vaikka kivaa olikin. Toisen koulupäivän jälkeen päätettiin keksiä jotain ihan muuta tekemistä illaksi, kun läksyjäkään ei tullut ja keksittiin, että nyt piirretään pihalle peli, ja ihan joku muu kuin ruutuhyppely. Piirtelin suunnitelmia peleihin jo kotona ja sitten tuli idea! Saatiin nimittäin kiva *vaatepaketti Name Itiltä ja poika ihastui aivan korviaan myöten tuohon kilpa-autotakkiin, niinkuin itse takin nimesi ja jonka on pukenut päälleen joka päivä. Siitä intoutuneena tehtiin kilpa-autorata. Tällä kertaa juoksivat kilpaa, mutta aivan hyvin vois leikkiä autoillakin siinä. Tai ottaa vaikka leikkimopot ja huruuttella niillä. Nyt oli kuitenkin melkoisen hyvät juoksut. Toista peliä pelattiin aivan kuten Väriä, eli tietyn verran palluroita sai mennä eteenpäin, jos päällä oli määrättyä väriä. Jos joutui pääkalloon, ei seuraavalla kierroksella saanut liikkua, sydämessä piti lähetellä lentosuukkoja ja poikasen piirtämässä hahmossa räpsytellä silmiä. Hauskat säännöt. Saas nähdä sataako yöllä vettä, pelataanko huomennakin vai keksitäänkö aivan jotain uutta!

* Lasten vaatteet lakkia lukuunottamatta on blogin kautta saatu, Name Itin kanssa toteutettu yhteistyö. 

2013 OLI IHAN HYVÄ VUOSI

Sain jouluna 1987 joululahjaksi aivan ihanan halinalle-päiväkirjan. Halinalle kannessa oli pehmeä ja pullea, niin että kirjan piti olla aina esillä pöydällä, lukossa tietysti, koska kirjahyllyyn se ei mahtunut. Kirjoitin siihen joka päivä siihen asti kunnes kirja täyttyi. En mitään suuria salaisuuksia, niitä näitä, mitä nyt olin päivän aikana tehnyt. Muutaman päivän kohdalla lukikin vain:

 
Rakas päiväkirja!
Tänään en tehnytkään mitään.
tv. Tiina
 
Muutama vuosi sitten, kun päiväkirjan taas löysin, en voinut kuin kikattaa tuolle päiväkirjamerkinnälle, mutta niinhän se on, jotkut päivät on vaan semmosia. Ainakin seitsenvuotiaan mielestä.
Mulla oli vähän samanlainen olo tästä vuodesta. Siis käsitöiden puolesta, joista tämä armas blogini kuitenkin eniten kertoo. Vaikka, eihän se ollenkaan totta ole kun oikein alkaa miettimään, pohtimaan ja kurkkaa blogiin. Olen tehnyt vaikka mitä, neulonut, ommellut, kirjonut ja vähän kaikkea muuta siihen päälle! Elämänmuutokset olivat silti sitäkin suurempia kuin mitä käsitöiden määrä, tänäkin vuonna. Irtisanouduin työstäni Tampereella, otin vastaan uuden ihanan työpaikan Helsingissä. Saimme ihanan puulattiaisen kodin Vallilasta, jätimme haikein mielin supervaloisan kattohuoneiston Kalevaan. Vaihdettiin sitten kaupunkia lähestulkoon tuosta vaan, ei siksi, että Tampereessa mitään vikaa olisi, oli vain sen aika. Sinne jäi paljon hyviä ystäviä, kivat vanhat työkaverit, kässäkerho, monenmonta mahtavaa ja ihanaa muistoa, mutta myös elämäni rankimmat ajat elin siellä. Kahta viikkoa vaille kymmenen vuotta Tampereella oli just hyvä! Helsinki on oikein hyvä. Päivääkään en ole katunut sitä, että lasten kanssa tänne muutin. Ennemminkin oon ylpeä itsestäni ja rohkeastakin päätöksestäni. Se oli suurin juttu tässä vuodessa.
Sain tänä vuonna monta uutta ystävää ja oli monet hauskat kekkerit ja kemut ja mummokerhoilut, joiden jälkeen sitä vaan hehkui ja puhkui iloa ja onnea, että ei vitsit olikin kivaa ja sekin tyyppi, ihan älyttömän kiva ja ihanaa, että sain tutustua siihen!
Tulevana vuonna aion ainakin tehdä parit takit, neulasta pipoja ja villatakkeja, kirjoa vähän ajatuksiani kankaalle ja hei, ehkä keksin taas jotain uutta! Lasten kanssa haluaisin tehdä käsitöitä ja askarteluita enemmän. Olkoon vuosi 2014 ihan superhyvä, onnekas ja rakkaudentäyteinen! Kaikilla!Tässä pieni kuvakooste menneestä vuodesta, olkaat hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IHANAA JOULUA!

Kiitos kaikille blogini lukijoille tästä seitsemännestä yhteisestä blogivuodesta ja oikein ihanaa joulua! 
Itse olen yrittänyt rauhoittua, levätä ja olla vaan täällä pohjoisessa äitini seurassa. Joka ilta olemme yhdessä piirrelleet lautasiin. Vitsit, että on ollut kivaa. Ollaan inspiroiduttu myös yhteisellä jouluostosreissulla (josta video instagramissa!), että mitä sen iltaisiin astioihin tehdään. Ja tajusin, että se, miten unissani lennän, on täysin sama tapa kuin Lumiukossakin. Monta askelta juosten ja sitten hyppy ilmaan ja lentoon! Radiossa sanottiin, että kutimet pitäisi laittaa jouluna pois ja rauhoittua, mutta tiiättekö, tiiätte varmasti, että eihän se nyt niin mee! Kutimet kouraan ja sohvan pohjalle sulattelemaan herkkuja! 

Äitini tekemä kukkalautanen.


Ihailin pienenä sitä, miten äiti aina osasi piirtää kauniita tyttöjä. Tää on just niitä semmosia. 

SE SEMMONEN KIRJA JOTA ÄKKISELATAAN JA NÄKYY JOKU TAPAHTUMA

Vaikka päätin, etten aio Design Marketiin, niin menin silti. Ihan kiva, että meninkin, sillä kulutin sinne yhden euron yhteen tärkeään asiaan (ja muutaman muun muihin ei-niin-tärkeisiin). Nimittäin Napa Booksin tyhjään flipbookiin, jonka annoin tytölle sunnuntaiyllärinä. Oli kuulkaas onnellinen tyttö. Samassa lupasin hänelle hienon uuden penaalinkin, mutta sen nähdessään (sellainen vanhoista karkkipusseista tms. punottu hieno, värikäs clutch, mutta penaalikäyttöön) pyysikin, joskos saisi minun vanhan nahkaisen Tiina-penaalin. No tietysti sai. Vieläkö muuten muistatte nuo? Niitä myytiin aina kaiken maailman markkinoilla ja aika kauan minäkin sain pyytää, ennen kuin tuon sain. Muistaakseni liian myöhään, koska vähiin jäi käyttö, taisin olla jo Marimekon pussukan käyttäjä niihin aikoihin…. No, Tiina-penaalista löytyi nyt myös muutama kynä, jotka on jostain ala-asteelta asti mulla säilyneet mukana. Olin tarkka lyijyn pehmeydestä (jo silloin) ja muistan, että nuo olivat hyviä, mutta on kyllä aika käsittämätöntä, että ne ovat vielä tallessa. Pysyttelevät edelleen samassa paikassaan, käyttäjä on vaan eri. Ja tuo käyttäjä piirtelikin innokkaasti omaat flipbookiinsa. Toivottavasti intoa löytyy kirjan jokaiselle sivulle asti!