Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mökki

Tiina

HYVIÄ JA ILAHDUTTAVIA ASIOITA JA PIKKUVINKKEJÄ MUSTIKKALASTA

Comments Elämä, Mökki

Tänä aamuna herätessäni olin niin iloinen, että oon alkanut täällä mökillä laittaa jalkaani nukkumaan mennessä untuvatöppöset. En siksi, että varpaitani palelisi, vaan ihan muuten vaan! Miten ne tekevätkään unista jollain tapaa pehmeämmät ja nukkumisesta lempeän lämpöistä. Halusin jakaa tän vinkin teillekin ja siitä se ajatus sitten lähti. Jaan teille nyt muutaman mulle hyväksi, ilahduttavaksi ja mainioksi osoittautuneen asian, ehkä vinkinkin, olkaat hyvät!

Unitöppöset. Olen hionut nukkumistapani (tuplauntuvapeitto aina, kolmesta neljään tyynyä, riippuen onko hellu lusikassa, viileähkö huone ja ei ikinä vaatteita päällä!) aika timanttisiksi, mutta silti tämä töppöshomma nosti kaiken vieläkin korkeammalle levelille. Töppöset jalkaan nukkumaan mennessä ja pois herätessä. Mun untuvatöppöset ovat Familonin.

+ bonuksena: katoppa kuvan yläreunaa, maalaa makkarin katto vaaleanpunaiseksi, sekin ilahduttaa aina herätessä ja nukkumaan mennessä!

Kudin esille. Voi kuulostaa yksinkertaiselle ja itsestäänselvyydelle, mutta mikäli haluat tarttua vapaahetkinäsi ennemmin kutimeen kuin alkaa selaamaan instaa, niin aseta kudin näkyvälle paikalle esiin, oikein tyrkylle. Samalla tavalla kuin voi lapsille tehdä leikin aloituksia valmiiksi päiväkotipäivän jälkeen, niin itsellekin voi!

+ tiedän, taustalla näkyvä grillityyny on upea ja siitä lisää täällä!

Aivonystyröitä kutittelevat pelit esillä. Edelliseen liittyen jätän esille tällaisia ratkontapelejä. Tämä on joskus joululahjaksi saatu peli, jonka voi ratkoa joka päivä niin, että saa aukkoihin juuri sen kyseessä olevan päivämäärän ja kuukauden. November 28 ei kyllä pidä tästä päivästä paikkaansa, hah!

+ Legon kukkakimppusetti on aivan tajuttoman ihana, nuo palat oikealla kulhossa ovat siitä! Siinä on ikärajasuositus 18+, varmaan siksi, jotta aikuisetkin sais nautiskella legoilusta rauhassa, kun lapsethan usein ovat todella tarkkoja ikärajasuosituksista, heh.

Lääkepurkille hieno esillepano. Tämä ilahduttaa mua joka päivä. Käärmeen mallisessa munakupissa tyroksiinit siinä tarjolla joka aamulle! Käärme ostettu jostain kirpsulta joskus. Laatulöytö, sanoisin.

+ Aika moni meistä on varmasti laittanut purkkia jos jonkinlaista maustepurkeiksi esille, mutta sanoisin, että ihan nuo kaupan maustepurnukatkin ovat nätit esillä, kun ovat siististi rivissä.

Tee välillä jotain ihanaa ja vaikka vähän tyhjänpäiväistä, mutta sinut onnelliseksi tekevää! Mulle sellainen puuha on ehdottomasti mun taikakanto. En sano, että kannon koristeleminen on tyhjänpäiväistä, mutta se ei tuota satoa, ei liity töihin, ei lämmitä kylmällä säällä eikä saa vatsaa täyteen, eikä mun jälkikasvuni ole siitä ollenkaan kiinnostunut. Lisään kantoon ympäri vuoden kaikenlaista pientä: ovia, ikkunoita, postilaatikoita, linnunpönttöjä, tikkaita, kuusia ja sieniä. Aina ohi kulkiessani ilahdun, olipa sää tai vuodenaika mikä tahansa.

Kattokaa vaikka miltä se näytti tänään:

Kiinnitin tänään paikoilleen ikkunan, johon ompelin ja liimasin ruutukangasverhot ja taakse vielä ensimmäisen maisemakuvan, jonka löysin lehdestä. Palmuja, ofkoors,

+ erityistietona se, että kiinnitän kaiken mahdollisimman pitkillä ruuveilla, jotta pysyisivät paikoillaan ja en välitä, vaikka materiaalit vähän kärsii säiden vaihteluista.

Sytykkeet kauniiseen purkkiin. Lasipurkkin ulkopuolelle paperikukat koristeeksi ja purkki täyteen erilaisia sytykepaloja ja sulatetuissa kynttilänjämissä uitettuja kananmunakennonpaloja. Näyttää ihanalle tuolla takan päällä ja on kokoajan saatavilla tarpeen vaatiessa.

+ bonus-DIY-vinkki: kerään aina ynttilänjämät talteen ja munakennoja kans, sitten sulattelen ulkona irtokeittiölevyllä niitä siihen tarkoitukseen hankkimassani kattilassa. Leikkaan kananmunakennoista mm. sydämiä ja “tuutteja” ja upotan ne sulaan ainekseen. Nostan läpikastuneet palat leivinpaperille ja nehän jäähtyvät ulkoilmassa kuin itsestään. Teen tätä usein samalla, kun lämmittelen saunaa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Jos pilvenmallinen yöpöytä on susta hyvä idea niin tee se! Minusta se oli ja on ja siinä se lepää. Tässä kuvassa on kaikki täydellistä, värit, muodot, pehmeys ja tunnelma.

+ laita nenäliinat kauniiseen astiaan esille, niin ne eivät häiritse rumassa muovipakkauksessaan, jos niikseen tulee.

Lisää olemassa olevaan naulakkoon lisää koukkuja. Tää oli oikeasti melkoinen mindblown-homma kaikessa yksinkertaisuudessaan. Oon miettinyt erilaisia ratkaisuja mökin naulakkoon, jotta se ei aina pursuaisi ja pienet koukut eivät tiputtelisi takkeja, mutta en ole ehtinyt toteuttamaan vielä mitään. Suunnitelma uuteen naukakkoon siis on, mutta odotellessa tämä on mahtava tuunaus – varaston uumenista koukkulaatikosta kaksoiskoukut hattuhyllyn alle.

+ on niin käytännöllinen ratkaisu, että kuka tietää vaikka tää olis tällainen vuosikausia!

++ bonuksena hellun kommentit tähän: “Sut tuntien se on siinä max. kuukauden!”

Ison perheen hammasmukit ikäjärjetykseen. Olen tehnyt keramiikkakurssilla parin viimeisen vuoden aikana mökille hammasmukeja kahdeksan kappaletta, seitsemän perheenjäsenille ja yhden ystävämukin. Jokainen mukeista on omanlainen yksilönsä ja niiden omistajuudet ovat vaihdelleet. Viime viikolla kuitenkin päätettiin, että pidetään mukit ikäjärjestyksessä, jotta muistetaan tarkemmin mikä on kenenkin muki tai ehkä erityisesti, että mikä on kenenkin hammasharja. Nerokas idea!

+ minivinkki: mukeista tuli sisämitaltaan samankokoisia pitkälläkin aikavälillä, kun tein mukin rungon aina saman muovipullon ympärille.

Kauden paras jukurtti! Kreikkalaista jugurttia, veitsellä leikattuja veriappelsiinin paloja ja reilusti vaahterasiirappia, halutessasi voit lisätä myös kunnollista Crunchy Mysliä suklaapaloilla. Parasta aamulla, päivällä, alkuillasta ja yöpalana.

+ paras motto elämääni voisi olla: syö aina pikkulusikalla, kun voit! Kaikki maistuu vielä hitusen paremmalta niin. <3

Tiina

HUUSSIN IKKUNA

Comments Elämä, Mökki

Muistanette, kun viime vuoden kesällä maalasin ja fiksailin Mustikkalan vanhan huussin meidän näköiseksemme? Nyt siellä on tapahtunut pieni, suuri muutos, jota en vielä tuolloin osannut edes ajatella tulevaksi.

Keksin taannoin, että haluaisin huussiin ikkunan, jos vain sopiva tulisi vastaan. Tutkin vähän tori.fi:n valikoimaa, mutta eipä siellä oikein mitään tullut samantien vastaan, vaikken oikein tiennyt mitä etsinkään. Jokaisella huussikäynnillä tutkailin seinää, jolle ikkuna tulisi ja mietin, mikä koko olisi hyvä. Mietin, olisiko järkeä laittaa korkea ikkuna, jolloin pitäisi mahdollisesti tehdä lisää tukirakenteita, jottei koko hötiskö kaatuisi vaiko sitten pienempi, jonka saisi asennettua keskitukipuun yläpuolelle.

Eräällä kirpparireissulla kesällä oltiin jo poistuttu sisältä tyhjin käsin kunnes katseeni osui pihalla yhteen romukasaan. Siellä pilkotti läjän keskellä kulahtanut pikkuinen ikkuna. Samantien kipaisin ikkuna kaulassa takaisin kassalle, että minä ostan tän! Tässä se on.

Ikkunaa ei kauheasti tarvinnut korjailla muuten kuin pariin kohtaan lisätä kittiä ja maalata huussiin sopivaksi. Toki tietysti hioin sitä, silittelin ihan vaan siitä ilosta, että jee huussiin tulee ikkuna ja pohjamaalasin ja paikkailin kolojakin.

Jännin osuus oli tietysti se, kun seinään sai sahata ikkunalle aukon! Siinä vaiheessa pyysin hellunkin seurakseni, jotta ilon saisi jakaa. Porasin muutaman reiän, joista lähdin sahaamaan aukkoa oikean kokoiseksi. Pala palalta tai oikeastaan laudanpala kerrallaan aukko siihen ilmaantui. Kerralla sopivakin vielä, tottakai.

Ikkuna sujahti aukkoon helposti, eikä käytetty kiinnittämiseen mitään liimoja tai ruuveja, jotta sen voi mahdollisesti joskus purkuvaiheesa ottaa uudelleen talteen uusiokäyttöön. Sisäpuolelle kiinnitettiin vanerista leikkaamani ikkunanpielikehys, josta tuli tosi söpö. Ulkopuolelle tehtiin puurimasta pielet ja ikkunalippa samaan tyyliin millaiset on meidän mökeissä muutenkin. Oli ihan todella mukavaa touhuta yhdessä ja keksiä ratkaisut miten mikäkin vaihe on järkevin toteuttaa.

Lopputulos on musta aivan huikea! En malta odottaa, että näen ja koen huussissa käynnin auringonpaisteella tai joskus kesäyönä! Siellä on varmasti ihanan valoisaa. Ikkunan päälle asennettu lippa näyttää varmasti lumikuorrutettuna suloiselta, saatika sitten pakkasen tekemät kuurankukat vanhassa ikkunalasissa.

Hintaa tälle ikkunaprojektille tuli ainoastaan ikkunan ja ikkunakitin verran, oliskohan se ollut 20 euroa yhteensä. Kaikki muu materiaali ja maalit löytyivät jo entuudestaan jämämateriaaleista. On niin mukavaa nikkaroida ja tehdä niin, ettei tarvitse hankkia juuri mitään (tai mitään!) uutta. Tekemisen ilo oli kyllä silti kaikkein parasta!

Tiina

PORKKANALAATIKKO

Comments Elämä, Käsityö, Mökki

”Onko meillä tänä vuonna kasvamassa mitään syötävää?”, bonustyttö kysyi alkuviikosta. Vastasin ettei tänä vuonna ole, että edellisvuoden perunalaatikkoon laitoin nyt vaan kukkien siemeniä ja että ensi vuonna sitten. Samantien hoksasin, että varastossa on kyllä pari siemenpussia, ainakin porkkanaa ja mullahan olis tuossa vielä seitsemän täyttä multasäkkiäkin. 

Ja aika nopeasti huomasin olevani lukemassa siemenpussin kyljestä, että vieläkähön tälle vuodelle ehtisi saamaan miniporkkanoita jos nyt laittaa kasvamaan. Ihan hyvin ehtii, ainakin saadaan kasvua seurata, jos laittaa vaikka huomenna! Olin hetkeä aiemmin penkonut varastosta lapsille ison vanerilevyn pingispöydäksi ja siitä kai se ajatus sitten varmaan lähti. Mä teen muitaihaniamaisen porkkanalaatikon! Siinä viljellään porkkanoita ja siihen saan hyvin laitettua kaikki ne yrtit, joille olin yrittänyt metsästää ja muistaa ostaa sopivia ruukkuja. Tsidim, eiku hommiin!

Tein näin: 

Leikkasin pitkän vanerin pituussuunnassa puoliksi kuviosahalla, en suoraan vaan aaltokuvioiden. Palojen päistä mittasin korkeudet ja tein päätypalat mätsäämään pitkiin sivuihin. Maalasin samantien palat toiselta puolelta pohjavärillä ja annoin kuivua. Tein laatikolle rungon, ihan yksinkertaisen, jossa on tuki sivuilla ja nurkissa ja johon sain ruuvattua sivulevyt napakasti kiinni. 

Pohjalle laitoin suojakankaan välttääkseni rikkakasvien kasvua, mutta haravoin myös piikkiharavalla alla olevan maan läpi ettei sinne jäänyt kauheasti kasveja. Sen jälkeen tyhjensin kaikki seitsemän multasäkkiä huomatakseni, että multaa tarvitsee lisää. Sama homma kuin jämälankojen käytön kanssa – aina tarvitsee kuitenkin lisää. 

Piti siis hankkia lisää multaa, mutta samalla myös hankin valmiit yrtit ja salaatit. Porkkanansiemenet käytin ne vanhat ja lisäksi laitoin laatikon reunaan vähän huonoksi päässeet orvokit.

Laatikko oli ihana jo ilman strösseleitä sen sivuseinämissä, mutta en vain voinut itselleni mitään. Tämä laatikko huusi niitä! Maailman söpöin porkkanalaatikkoa strösseleillä maailman ihanimmassa paikassa, niin vain kävi. Ja saattaa olla, että jonain tulevana kesänä tällä paikalla tulee olemaan terassi eli nyt on aikaa vähän hömpsötellä tällaisilla kreisimmilläkin istutuslaatikoilla, jotka ovat maisemassaan hieman vinosti ja hupsusti.

Tiina

MUSTIKKALAN MAJA

Comments Elämä, Mökki

Ollaan oltu mökkiläisiä vasta 14 kuukautta, mutta jo vain on sinne noussut yksi puumaja (josta lisää myöhemmin täälläkin!) ja yksi lapsen maja, jonka esittelen teille nyt. Puumajan rakentamisesta jäi vähän materiaalia yli, joten majahommiin oli syksyllä helppo ryhtyä. Mun lapset ovat aika kaupunkilaisia eivätkä välttämättä niin samantien innokkaita tarttumaan sahaan tai vasaraan, koska sellaisia ei heillä ole ollut tarjolla elämänsä aikana. Kuitenkin kun materiaalit ovat nokan edessä on tilanne ihan eri. Siispä majahommat alkoivat, kun pelit ja vehkeet olivat tarjolla ja äitikin on niin innoissaan tästä! Välillä ehkä jopa lapsia enemmän.

Majan paikkaa mietittiin hetki ja todettiin, että se voi aivan hyvin olla näkyvälläkin paikalla, koska siitä tulee hieno! On myös tärkeää arvostaa lasten juttuja niin, että ne saavat näkyä. Paikka on yksi mökkitontin upeimpia kohtia korkealla päämökin lähellä, siitä avautuu komea maisema järvelle ja rinteeseen. Oikein oiva sijainti siis.

Mulla on majan ympärille myös vähän suunnitelmia, jossa yhdistyy ihanasti maja ja mun juttu (josta lisää myöhemmin!), joten ehkäpä vietetään ensi kesänä paljon enemmän aikaa yhdessä lapsen kanssa tästä syystä, kun kaikki hengataan siinä ja touhutaan yhdessä. Tämä on ainakin mun haavekuva.

Maja ehdittiin saada kutakuinkin valmiiksi ennen talvea. Siinä on eurolavapohja, runko ja pärekatto. Majan muoto on vähän kirkkomainen, joten olen itse päätynyt puhumaan usein Mustikkalan kirkosta, hehe. Päreet saavat harmaantua itsekseen ja ne voi käsitellä myöhemmin. Jos siis majalaiset niin haluavat.

Rakennuspuuhissa on tähän mennessä ollut useampikin perheenjäsen, mutta maja taitaa olla kuitenkin kymppiveen pääomistuksessa. Itse sain osallistua syksyllä mm. päreiden kiinnitykseen. Siinä olikin oma viehätyksensä nakutella niitä paikoilleen. Samalla tavalla tyydyttävää kuin vaikkapa legorakennelman tekeminen.

Syyslomalla saatiin mummi kylään. En enää muista miten me päädyttiin tekemään minikokoinen “kuusiaita” majan viereen, mutta niin me vaan mummin kanssa etsittiin metsästä muutama pieni kuusen alku ja kerättiin kivet ja siirrettiin sammalet maahan. Vaatinee joskus harvennusta, mutta parin vuoden päästä voi jo asentaa jouluvalot kuusiin.

Joulun aikaan innostuin jäädyttelemään maitopurkkeihin vettä ja kukkasia ja sain luvan rakentaa niistä majaan takaseinän. Majassa on sisällä joka päivä samaan aikaan kuusi tuntia palava ulkovalo, joten seinämä hohkasi pakkaskeleillä upeasti. Viime viikonloppuna sen sijaan jää oli sulanut ja näytti vähän surulliselta. Jännittävää nähdä miten se siinä elää talven aikana. Eniten silti odotan sitä, miten maja innoittaa leikkeihin ja rakenteluun ensi kesänä.

Tiina

MUSTIKKALAN HUUSSIN UUSI ILME

5 Comments Elämä, Mökki

Tätä projektia olen odottanut ja talvi tuntui valtavan pitkältä, kun en päässyt aloittamaan hommia heti innon ja inspiraation noustua täysille. Silti kevätkin meni ja kesäkuukin ennen kuin raahasin kaikki maalipurkit kaupungista mökille ja pääsin vihdoin hommiin. Tämä oli täysin mun oma juttu ja sain hellulta täysin vapaat kädet tehdä tätä ja juuri niin kreisin tai seesteisen huussin kuin itse vain halusin. Se oli ihanaa.

Halusin tehdä freesauksen mahdollisimman pitkälle niillä materiaaleilla, joita oli ennestään, vähintäänkin maalien puolesta. Varastossa oli monta eri jämäpurkkia pastellisävyisiä maaleja, joten värit määrittyivät pitkälle niiden mukaan. Ulkomaalia oli hailakkaa vaaleanpunaista (Teknoksen sävy T1521) ja sille halusin jonkin kauniin väriparin ja päädyin Teknoksen maalisävyyn nimeltä Hellu. Myönnetään, että nähtyäni nimen ja sen, kuinka kivasti väri mätsäsi vaaleanpunaisen kanssa, en edes harkinnut mitään muuta.

Maalasin milloin kukakin lapsi apunani, valtavassa helteessä ulkoseiniä ja toisinaan taas tuulensuojassa huussin sisäpintoja. Kuuntelin Radio Suomea tai Suvi Auvisen Kaltaista valmistetta äänikirjana. Seinäpintaa oli huussiksi tosi paljon, koska seinälautojen kaikki puolet maalattiin. Olin alunperin suunnitellut tekeväni sisäpuolelle puolipaneelin ja seiniin levytystä, mutta idea tyrehtyi matkan varrella ja aivan hyvä niin. Pelkkä raakapinnalla olevien lautojen maalaaminen teki jo todella hyvää ja raikasti huussin kauniisti. Maalaaminen oli terapeuttista, upposin tunneiksi ihan vain omiin ajatuksiini musiikin tai äänikirjan temmatessa mukaansa.

Kurkataanpas siis huussin sisälle.

Oven sisäpuolen maalasin teinin huoneesta ylijääneellä (Tikkurilan Syreeni, J426) vaaleanlilalla maalilla. Kiinnitin oveen kaksi eri mittaista hakasta eli oven saa kiinni joko kokonaan tai jättäen pienen raon. Oveen on tulossa vielä ulkopuolelle yksi hakanen, jolla huussin oven saa jätettyä kokonaan auki, jolloin asiodessaan saa ihastella järvimaisemaa. Huussi sijaitsee puolessa välissä rinnettä, alapuolella on sauna, joka avautuu järvelle ja yläpuolella päämökki, josta ei näy ollenkaan huussin ovelle, joten oven sepposen selällään pitäminen on erittäin hyvä vaihtoehto häveliäimmille tyypeille, jos vain maiseman ihailut innostaa.

Sisäseinien alapuoli on maalattu lähestulkoon identtisellä värisävyllä ulkomaalin vaaleanpunaisen kanssa. Katto harmahtavalla sävyllä ja koristeltu erilaisin kuvioin. Huussin istuinkotelointi oli aiemmin vaaleansininen (se sävy, jonka kerrotaan perimätiedon mukaan karkoittavan kärpäsiä), sen maalasin persikkaisella beigen sävyllä. Käymälän tuuletusputken pohjustin ensin tartuntapohjamaalilla ja sen jälkeen maalasin samalla sävyllä oven kanssa.

Pöntön kanteen kiinnitin vanerinpalan, jossa on vanha lipastonnuppi. Vessapaperiteline on Ikeasta ja maalattu seinän sävyllä. Sahasin liimapuulevystä hyllyt kumpaankin nurkkaan. Toisella hyllyllä on vessapaperit ja toisella huussin oma pieni kirjasto, jossa taskareita ja muita helposti luettavia ja selattavia kirjoja.

Hussikuivike on kestokassissa vanhassa, jo vähän rikkinäisessä pärekorissa. Sopivaa pientä ja kaunista roskista en löytänyt, joten roskakorin virkaa toimittaa toistaiseksi pieni kannellinen kori. Lattiakin maalattiin vaaleanlilaksi ja siihen löysin maton Ikeasta.

Ostin rautakaupasta verhotangon päihin tarkoitetut metalliset pidikkeet ja harjanvarren ja nikkaroin lehdille oman telineen. Siihen voi tuoda tullessaan uusimman akkarin tai Mökki-lehden.

Kokonaisella tyhjällä seinänpätkällä on kolmen nupin naulakkosysteemi. En muista mistä nämä löysin, olin unohtanut hankkineeni jo, kunnes tulivat vastaan varastoa siivotessa. Vaikka muuten en juurikaan välitä valkoisista asioista, ovat nämä ihanan raikas tuulahdus muuten värikkäässä ympäristössä.

Paras keksintö taitaa kuitenkin löytyä huussin katosta. Sinne sahasin palasen liimapuulevyä, johon sahasin 120 reikää, joihin upotin paristoilla toimivan valosarjan. Paristokotelo on katonrajassa kiinni tukipuussa ja kaikki johdot ovat piilossa levyn yläpuolella. Valosarja oli käytössä huussissa jo viime talvena pujoteltuna kattoon, mutta nyt se heräsi täydellisesti eloon ja voi vitsit en osaa kuvitellakaan miten kauniilta se näyttää talvella.

Huussin ulkopuolella on auringoenergialla toimiva valosarja, joka syttyy aina auringon laskettua.

Tykkään siitä, että myös huussissa on pieni peili. Tämä oli paikkaan juuri sopiva, koska siinä on pieni hylly, johon saa käsidesit tai vaikkapa pienen maljakon, jos joskus tulee vastaan sopiva sellainen.

Huussissa oli ennestään vanha, itse tehty luuta, josta oli iso apu talvipäivinä, kun lunta oli satanut valtavasti. Luudan jätin nurkkaan odottamaan ensi talvea.

Huussin ulkopuolella tärkein asia oli tietysti käsienpesupiste. Siihen sahasin myöskin pyöreän muotoisen hyllyn, jossa on kesäkukka (tietysti!), käsisaippua ja keraaminen vati valumavesille, jonka löysin paikalliselta kirpputorilta. Seinällä perinteinen vesiastia hanamekanismilla (jonka yläreunaan ehkä vielä teen jonkun taideteoksen) ja koukku pyyhkeelle. Kukan ruukku, kuten myös portailla olevalla kesäkukalla, ovat meidän omista varastoista joutilaina mökille tuodut, mutta niissä toistuu kivasti huussin oven ikkunaruudun kanssa sama neliskanttinen muoto. Muuten maalausjäljet ja hyllyjen pehmeä muotokieli muistuttaa musta ihanasti järven liplatusta tai Mustikkalan seutujen pinnanmuotoja kallioineen ja jyrkänteineen.

Ovessa oli aiemmin ainoastaan pyöräytettävä puinen lukitussysteemi, joka toimii hyvin eli sen halusin jättää, mutta ovenkahva puuttui kokonaan. Tämän saunan ovenkahvaksi nimetyn version löysin jostain rautakaupasta ja nappasin mukaani, se on oveen täydellinen.

Itse huussi tuli valmiiksi jo, mutta jotain tekemistä jäi vielä odottamaan. Uudet portaat ja minikuisti. Esittelen ne sitten, kun niiden aika on. Siihen saakka mennään näillä vanhoilla ja vähän vaarallisilla (irtoporras keikkaa ellei kukka ole pitämässä tasapainoa) ja sopivasti sotketuilla, etteivät jää siihen ikuisiksi ajoiksi.

Jos kuulee, että joku on maalannut huussinsa keskellä metsää vaaleanpunasävyiseksi, se saattaa kuulostaa siltä, että no ohhoh, sehän varmasti pompsahtaa ympäristöstä räikeästi esille. Olen silti sitä mieltä, että Mustikkalan huussi järveltäkin katsottuna sulautuu jopa paremmin metsään, kuin perinteisenä punamaali-valko-versiona, jollainen se aiemmin oli (eikä sopinut silloin yhtään yhteen mökkien värimaailman kanssa muuten). Siinähän vaihtuvat värisävyt kuten männyn rungossa ja hailakka vaaleanpunainen ja persikahtava sävy ovat kauniin maanläheiset vaikka suloisen pastelliset värit ovatkin.

Illan tullen elokuun pimeissä illoissa huussin ulkopuolella mäntyjen väliin kiinnitetty valoketju syttyy ja en voi muuta kuin ihastella aikaansaannostani. Suloisen söpöä, pikkiriikkisen kreisiä (jokainen päättäköön miltä osin) ja hyvin käytännöllistä huussituunausta. Siitä tuli ihana ja just itse niin sanon.

Tiina

MUSTIKKALAN SAUNAKAMARI

1 Comment Elämä, Mökki

Terveisiä Mustikkalan saunakamarista ja kuistilta. Ensimmäistä mökkikesää vietetään ja tämä on kuin ihanaa unta. Kaikki on vielä niin uutta ja vaikka talvella olikin löytynyt pikkuhiljaa omat tapamme toimia ja olla, ne muuttuivat kokonaan kun kesä pyrskähti paikalle. Ensimmäisen kerran mökille tullessamme, kun lumet olivat sulaneet, tuntui kuin oltaisiin oikeasti jossain ihan uudessa paikassa. Yhtäkkiä niin vehreää ja lämmintä. Tuntui, kun polutkin kulkisivat eri paikassa kuin talvella.

Talvella saunarakennus oli tärkeä tietysti peseytymisen kannalta ja siinä, että oli lämpimähkö paikka (pidettiin patterit pääosin matalalla peruslämmöllä koko talven), jossa riisua vaatteet ja kuivatella saunan jälkeen. Juuri muuhun emme saunakamaria käyttäneet. Nyt sen merkitys on jo paljon enemmän. Siellä voi helposti yöpyä lapset kavereineen, heillä on aivan oma paikka missä olla ja se on tosi kiva, että sellaiseen on mahdollisuus. Ja vieraat on mukava majoittaa ihan omaan rakennukseen. Ei sillä, että vielä meille ei ole tullut sellaisia vieraita, jotka siellä olisivat yöpyneet, vaan aina ovat nukkuneet vintillä. Saunan jälkeen auringon laskiessa valo on kamarissa upea ja jos sääsket ulkona ärsyttävät voi saunajuomat juoda kamarin puolella ja istuskella huitelematta. Mulla on saunan pikkuisessa hyllyssä kosmetiikkaa ja se on mun luksushetkeni. Lempijuttujani mökillä on ehdottomasti se, että saunan jälkeen ja iltaisin hoidan ihoani rauhassa ja nautiskellen ja siihen lempipaikka on saunan oma pieni kamari.

Saunakamarin sisustus on oikeastaan vain tapahtunut, sitä ei olla kauheasti suunniteltu. Se saa elää sen mukaan, kun löytyy sopivampia kalusteita ja tarpeet tajutaan ja toteutetaan. Tässä kuitenkin kesäkuinen saunakamarimme kuisteineen teille kuvina, olkaat hyvät. 

Saunalta on kaunis näkymä järvelle ja siihen paistaa ihanasti aurinko iltapäivästä auringonlaskuun saakka. Innostuin perennoista aivan yllättäen ja perennatarhalla käydessäni hullaannuin niin, että ostin kolmea sorttia myös saunan edustalle vaikkei se ollut aikeissa vielä tälle kesälle. Perennapenkissä on hopeatäpläpeippiä, kaulanauhusta ja tarhakalliokieloa ja se on reunustettu oman tontin kivillä, joita onneksi riittää kallioisella tontilla.

Kuistilla on tori.fi:stä ostettu matto, isompi korituoli Facebookin Kallio kierrättää -ryhmästä ilmaiseksi, pienempi korituoli ystävän kirppiskasasta, iso puinen pöytä ostettiin mökin myyjiltä. Isomman korituolin maalasin itse kalustemaalilla persikan sävyiseksi. Ruukut ja lyhty ovat omista kaapeistamme kotoa, pienet rasiat mökin läheiseltä kirpputorilta, tyynyt Ikeasta ja simpukka-amppelit ihan vaan Prismasta.

En kauheasti stailannut näitä kuvia varten, ilahduin vain niin kovin ihanasta ilta-auringosta, mutta koneen näytöltä katsellessa näkyy paljon selkeämmin kaikki pieni sekasotku. Tässä tapauksessa puhun ryppyisestä päiväpeitosta. Sen ostin tori.fi:sta ja hain sen Käpylästä aivan ihanasta puutalosta. Se olikin aivan parasta mökinlaittopuuhissa viime syksynä, että tuli käytyä niin monenlaisissa paikoissa ostoksilla, kun ostettavaa oli kerralla melko paljon.

Kamarin levitettävä sohvasänky on Ikean Tarva-mallistoa ja myös tori.fi-löytö parilla kympillä. Se oli purettu niin raivolla palasiksi, että sen kasaaminen oli tylsää ja vei paljon aikaa, mutta mikä parasta, se on todella hyvä sänky tuossa kohtaa. Yöpöytä on löytö taloyhtiömme roskalavalta ja se on saanut mielettömän muodonmuutoksen. Se oli aiemmin ruskeaksi maalattu ja siinä oli keinolehmännahkakoristeet, nyt se on kuorrutettu muitaihaniamaisuudella. Valaisin on Tuulia Designin kanssa yhteistyönä tehty makrameelampunvarjostin. Tykkään kun kattovalaisin on siirretty roikkumaan yöpöydän päälle.

Takan vierustalla on mun joskus vuosia sitten ostama pieni rottinkihylly, joka on myös maalattu persikkaiseksi aikoinaan. Hyllyssä on kertakäyttöastioita, villasukkia ja peflettejä. Saunakamarissa ei tarvitse kauheasti oikeastaan mitään, mutta kuitenkin tarvetta erilaisille asioille on. Kertikset ovat käteviä, jos vaikka paistetaan makkaraa nuotiolla ja tarvitsee jotain astiaa eikä jaksa kipaista päämökille. Villasukkia nyt saattaa tarvita koska vaan, kuka vaan! Kertakäyttöisiä peflettejä on, jos joku vieras joskus vaikka haluaa sellaisen käyttöönsä.

Heti oven pielessä on lemppari ja ensimmäinen juttu. jonka mökille tuunasin. Torista bongaamani valkoinen maalaisromanttinen hylly, jota uumoilin jonkun lapsen sängyn viereen yöpöytämäiseksi hyllyksi kunhan vaina maalaisin sen. Hain sen kirpsakassa syyssateessa pyörällä Pasilasta ja se oli aivan liian iso raahattavaksi pyörällä. No, eihän siitä semmoista hyllyä tullut mitä mietin, vaan upea, ihana vaaleanliila naulakko. Lisäsin taustaksi vaneria ja kaikenlaisia koukkuja, joita kotoani löysin. Tuo huutaa hyllylle jotain kauniita pikkumaljakoita, joissa on vaihtelevia metsän kukkaksia ja oksia ja ne se sinne joskus saa, kun sellaisia löydän. Seinällä on kesähattukokoelma (toinen oli kuvaajalla päässä) ja hieno Helsinki-printtitaulu muistuttamassa, että missäs se koti oikeastaan meikäläisellä onkaan. Hehe.

Enitenhän saunamakarin lattialla on pyyhkeitä, kun innokkaat uimarit ja saunojat, pääasiassa lapset, sinne niitä jättävät. Mutta pyyhemyttyjen kaveriksi löysin sinne maton ihan kuulkaan omasta varastosta. Vanha matto, joka vuosikausia on odotellut kassissa pesulakäyntiä ja pääsi kuin pääsikin pesuun Mustikkalan saunaan ja kuistille ja kuivumaan saunan jälkilämpöihin ja loppujen lopuksi lattialle käyttöön.

Kamarin isolla seinällä on toistaiseksi hyödynnetty vanhoja naulojen paikkoja (edelliset omistajat ovat todellakin käyttäneet ISOJA nauloja ja paljon) ja ruuveja seinällä ja taulut ja muut ovat vähän sinnepäin olevilla paikoilla ja vähän sekalaisesti muutenkin, mutta ei se haittaa. Sinne päätyy vielä jotain täydellisen ihania juttuja, kun tulee vastaan. Tykkään pikkuisesta peilistä ja sen ympärillä olevista omista minitaideteoksistani sekä rottinkisesta kaarihyllyköstä. Seinälamppu on kiva valonlähde. Pöydällä on ristikkolehtiä, keskeneräinen kudin ja vanha iltapäivälehti. Tietysti. Tuoli on sekin torista ostettu ikealainen, jolla talja lämmittämässä etätyöläisen pyllyä, kun saa tehdä töitä saunakamaritoimistostaan järvenrantamaisemissa.

Takaseinällä on vanhojen asukkaiden jättämä arkkusänky, jossa on roimasti säilytystilaa. Niinkin paljon, että muistin tätä kirjoittaessani, että siellähän taitaa olla heidän jättämä kumivene myöskin. Kannattaa se muistaa ottaa kesän aikana käyttöön. Sängyn päällä on tietysti patja ja mun vanha päiväpeitto.

Sellaiset saunakamariterveiset tällä kertaa! <3 Ihanaa kesäkuuta kaikille!

Tiina

TIPURIDDARI TULPPAANEILLA

Comments Elämä, Käsityö, Mökki

Mulla on tapana ostaa kivoja lankoja silloin, kun niitä tulee vastaan. Toisinaan kyselläänkin, että mistä lankani hankin ja ikinä en oikein osaa sanoa tarkkaan, koska mulla on luonnollisesti ihan hyvät varastot vuosien varrelta ja ostan tosiaan aina, kun vastaan jotain kivaa tulee.

Joskus syksyllä ostin hetken mielijohteesta keltaista pörröalpakkaa. En muista enää tarkalleen, oliko se Børstet Alpacaa vai jotain muuta (veikkaan, että oli!), mutta vastaavaa ainakin. Neuloin melkein valmiiksi lyhyen, leveän neuleen ja totesin, että helman kirjoneulekuvio ei ole ollenkaan hyvä. Myttäsin neuleen lankalaatikkoon odottelemaan parempia aikoja.

Muutama viikko sitten innostuin ajatuksesta, että neuloisin itselleni Riddarin ja muutama ajatus eteenpäin tuli idea, että käyttäisin siihen ne keltaiset langat! Hain pari lisäkerää muita värejä ja aloin hommiin. Syynä oikeastaan se, että olen ymmärtänyt islantilaisvillalankojen olevan vähissä kaikkialta nyt.

Päätin jo heti alkumetreillä, että pysyn ohjeen mukana pääpiirteittäin, mutta jos ei mene ihan justiinsa, niin älkööt sitten. Tätä neuletta ei kukaan tule arvioimaan. Se on mulla muutenkin käsitöitä tehdessä takaraivossa, että tämä ei ole käsityönopettajan arvostelemana missään vaiheessa. Siinä ajatuksessa kyllä harmittaa myös se, että en mä haluaisi ajatellakaan niin, että opettajat aina vain syynäisivät virheitä. Mieluummin niin, että saisi kivaa palautetta siitä, että on tehnyt jotain omannäköistä ja käyttänyt aikaansa niinkin tärkeään tekemiseen, kuin neulomiseen. Se on aina kympin arvoinen juttu se.

Tyttäreni kysyi neuleen loppuvaiheilla, kun olin useampaan kertaan purkanut ja neulonut uudelleen erinäisiä kohtia, että etkö sä äiti suunnittele ollenkaan? Hupsista, no en! En aina. On jotenkin vapauttavaa antaa mennä ja antaa itselleen myös luvan purkaa jos niikseen käy ja kokeilla jotain muuta. Aina musta ei todellakaan ole siihen, mutta tässä neuleessa kyllä.

Eli suunnitelmaa ei ollut. Pilvenreunakuvio eli piparireuna on kuvio, joka sykähdyttää mua edelleen. Siitä asti, kun se villasukkiini tuli, on se ollut mun tavaramerkkini ja sellaisena pysyy. Pylpyröitä eli mykylöitä halusin neuloa myös. Ja myönnettäköön, että lisäsin teille tuohon linkin niiden tekemiseen, mutta itse olen tehnyt ne omalla tavallani ilman ohjeen katsomista etukäteen tai koskaan. Melko samalta näyttää.

Pikkupilkut miehustassa ja hihoissa ovat aina ihana, söpö lisä. Kaarrokkeeseen keksin tehdä tulppaaneja, koska törmäsin ohjeeseen, jossa sellaiset olivat ja ne näyttivät upeilta. Mä olen aina rakastanut 80- ja 90-lukujen tyyliä ja oon niin onnessani, kun sitä kaikkea on koko ajan enemmän ja enemmän ympärillä freesissä 2020-luvun muodossa. Ehkäpä tää neulekin on jotain sellaista. Musta siinä on hienosti yhdistetty pohjoismaalaisia neuletyylejä, mun omaa muitaihaniamaisuutta ja menneitä vuosikymmeniä. Sekä ihanasti värejä, pintaneuletta ja kirjontaa.

Toivon, että pääsen seuraavaksi tekemään jollekin lapselleni neuletta. He eivöt luonnollisestikaan ole erityisen innostuneita, koska elämässä on aina itsestäänselvyytenä äidin lankakeriä kaikkialla. Tiedättehän! Suutarin lapset jne.

Tiputulppaririddarin leffa-, sarja- ja soittolistalla olivat: Serpent-sarja Netflixistä, Hehku – naisten aitoja fantasioita Suplasta, Iisan Amelia-albumi ja elokuvina ihan vaan klassikot Levottomat ja Cocktail.

Tiina

MÖKIN SISÄKATON MAALAUS

Comments Elämä, Mökki

Kaupallinen yhteistyö Cover Story

Mökillämme Mustikkalassa ei kovin monta fiksattavaa juttua remonttimielessä meitä odottanut, mutta muutamia asioita haluttiin kuitenkin tehdä. Yksi niistä oli mäntyisen sisäkaton maalaaminen vaaleaksi, jotta ilme vähän kirkastuu. Puupintaa mökillä riittää, sillä seinät ovat pyöröhirttä, lattia mäntylautaa samoin kuin katto. Kaikki puun värisellä pinnalla maalaamattomina.

Missään nimessä emme halunneet maalipintaa upeisiin pyöröhirsiin, mutta lattiaa ja kattoa pohdittiin, että maalaaminen voisi olla vaihtoehto. Kuin taikaiskusta juuri siinä maaleja pohtiessa törmäsin kotimaiseen Cover Storyyn.

Cover Storyn sisämaalit ovat vesiliukoisia ja hajuttomia maalimme ovat turvallinen valinta sisätilojen seinille ja kattoon. Muovittomat maalit antavat rakenteiden hengittää eikä niistä vapaudu sisäilmaan haitallisia VOC-päästöjä.

Eipä siis muuta kuin hommiin. Oltiin tuolloin toista kertaa mökillä ja pyysimme mukaan ystäväni Maijun ja Riikan. Ulkona oli tuona päivänä vesisadetta, joten ei sinänsä harmittanut pistää seiniä ja ikkunoita suojaan ja alkaa maalaushommiin. Katon maalaushan ei ole rennoimmasta päästä, mutta mulla itselläni on melko vähän remonttihistoriaa, joten olin pelkästään iloissani ja onnessani tästä projektista enkö osannut etukäteen murehtia juuri mitään.

Huomattiin jo heti maalipurkit avattuamme, että tuntuma maaliin oli ihana. Sivellin huljutteli maalissa suloisesti ja pensseli kattopinnalla pehmeästi. Cover Storylta tullut tarvikepaketti oli myös silmiä hivelevän kaunis. Meitä maalaajia oli kuitenkin niin monta, että haettiin rautakaupasta pari lisäsivellintä.

Sävyiksi kattoihin valitsimme sävyisät valkoiset: tupaan sävy 008 Sylvia, joka on mun silmään lempeän luonnonvalkoinen, hieman oljen väriin vivahtava ja makuuhuoneeseen 023 Francis, joka on hentoinen vaaleanpunainen.

Sävyjen valinta oli mukavaa puuhaa. Saatiin A4-kokoiset maalatut tarrat, jotka liimattiin kattoon ja niitä katseltiin pari vuorokautta etukäteen, jotta tiedettiin mitkä sävyt ovat mieleemme. 018 Albert ja 024 Anaïs houkuttelivat kovasti, mutta ne sävyt saavat odotella muita projekteja.

Yhteensä yksitoista tuntia me tuvan ja makkarin kattoja maalattiin. Ei mikään helpoin ja leppoisin homma, mutta meillä oli hauskaa ja sehän oli ystävien kesken oikein mukavaa yhdessä oleilua siinä samalla. Kutakuinkin kahteen, kolmeen kertaan maalasimme koko pinta-alan. Vähän jännitti, että miltä lopputulos näyttää seuravana aamuna tai kun seuraavan kerran tullaan mökille. Jännitys oli turhaa, sillä onnistuimme kertaheitolla loistavasti. Katot näyttävät upeilta.

Ylemmät kuvat ovat tuvan puolelta ja tämän tekstin alapuolella olevat makkarista. Katoissa on keskenään sävyeroa, mutta jonka itse huomaan oikeastaan vain, jos makoilen makkarin sängyllä ja katselen aamutuimaan tuvan puolelle. Makkarin ikkuna on pohjoisen suuntaan eli sinne pääsevä luonnonvalo on myös aivan erilaista kuin mitä tupaan tulee. Kuvat ovat rajusti rajattuja, sillä niissä vallitsi kuvaushetkellä karmea kaaos, eikä asioita oltu laitettu vielä paikoilleen. Myöhemmin näette lisää hieman viimeistellympää sisustusta eikä vain hyllyjen päälle nostettuja tavaroita ja kuvia katonrajasta.

Ollaan oltu mökillä vuoden pimeimpään aikaan eli saatu kokea ihana raikastus maalattujen kattojen myötä. Jännä nähdä millainen valo ylipäätään mökillä on keväällä ja kesällä, niitä aikoja odotellessa. <3

Tiina

MUHKEA, UPEA, TÄYDELLINEN JUMBO

Comments Elämä, Mökki

Kaupallinen yhteistyö Hakola

Ensimmäisiä asioita, joihin muistan kiinnittäneeni mökin näytöllä huomioni oli se, että tuvassa ei ollut pehmeää sohvaa. Edellisillä omistajilla tilaan oli teetetty tavallista kapeampi tuvan puoliksi jakava minipuusohva. Siinä oli jännä systeemi, että sen sai yöksi vedettyä toisesta reunastaan täyspitkäksi, jolloin se katkaisi huoneen pituussuunnassa puoliksi. Tästä jännittävästä rullasysteemistä on puulattiassa jälkiä. Se oli heille varmasti sopiva ja hyvä ratkaisu, mutta mun silmiin omituinen paikka sohvalle. Ja itse rakastan pehmeyttä ja laatua myös mökillä!

On muuten jännä ajatus se, että mökille viedään kaikki kulahtaneimmat vaatteet ja kodin varastosta ikivanhat lastulevyhyllyt ja kaapin perukoilta parittomat, säröille käytetyt astiat. No toisaalta, jos haluaa vapaa-ajallaan ja lomalla olla astetta karummissa ja ankeammissa tunnelmissa, niin miksipä ei! Itse en kuitenkaan ole sitä sorttia. Mulle ja meille on tärkeää se, että mökillä asiat ovat käytännöllisyyden ja toimivuuden lisäksi myös nättejä ja ihania. Mun mökkihaaveeseen oli vuosia kuulunut se, että sinne sitten vien kaikki mun muumimukit (niiden arvosta piittaamatta, seassa on myös harvinaisuuksia ja siellä ne ovat kaikki mökkikäytössä, koska käyttötavaraahan ne ovat ja tekevät mun onnelliseksi niin).

Me haluttiin tupaan hyvänkokoinen ruokapöytä ja iso sohva, vaikka tila ei ole valtaisan suuri. Sohvan valinnassa mentiin täysin sen mukaan, mistä tykätään just nyt. En ole yhtään sellainen ihminen, joka miettisi miltä joku näyttää vaikkapa 15 vuoden kuluttua tai onko jollain asiassa helposti hyvä jälleenmyyntiarvo. Mietin sitä, mistä tykkään! Jos tykkään nyt, niin hyvin todennäköisesti tykkään myös vuosien päästä. Ostaisin auton todellakin keltaisena (kuulema vaikea myydä eteenpäin) ja jos kotona olisi ainoastaan harmaata laattaa (helppo valinta ja josta “kaikki tykkää”) mä varmasti vaipuisin alakuloon. Ja hankinnat itselleni, kotiin ja nykyään myös meille mökille, teen siltä kantilta, että ne ovat käytössä pitkään. Liika miettiminen tulevaisuuteen ja aikaan sitten kun, ei ole mun heiniäni.

Käytiin istuskelemassa erilaisilla sohvilla Hakolan kivijalkamyymälässä. Se on ehdottomasti paras tapa löytää itselleen sopivin ja mieluisin sohva. Tiesin etukäteen, että Lazy on mun mieleen, koska se löytyy kotoa, mutta mökille mietittäessä se on aivan liian kulmikas. Mökki on rakennettu pyöröhirrestä ja mun mielestä sitä pyöreyttä ja muhkeutta pitää sisustuksessakin korostaa, ei missään nimessä häivyttää tai suoristaa – Jumbosta löytyi kaikki tuo ja juuri oikeanlaiset muodot! Valinta oli melko helposti selvä!

Materiaaliksi sohvaan aluttiin sellainen kangas, joka on mukava ihoa vasten. Meidän perhe on vähissä vaatteissa viihtyvää sorttia, joten ihotuntumalla on iso merkitys. Haluttiin myös, että verhoilu on helposti pyyhittävissä ja pestävissä ja soveltuu lapsiperhe-elämään hyvin. Lisätietoa Hakolan eri materiaaleista löydät täältä. Mulla on ollut Soft-kankaan mallitilkku kalenterin välissä kuukausia ja aina, kun se tulee vastaan, mä silittelen sitä, se on niin mukavan tuntuinen.

Väriksi valittiin meille tavallaan tosi ilmiselvä valinta: vaaleanpunainen. Iso osa koko meidän perheestä tykkää tosi paljon vaaleanpunaisesta, en siis ainoastaan minä. Tästä väristä kaikki ovat olleet valtavan onnessansa! Ehkä vaaleansininen tai keltainenkin olisi voinut olla mahdollinen, koska ovat aivan valtavan ihania, mutta meidän mökillemme Mustikkalaan vaaleanpunainen on t ä y d e l l i n e n!

Hakolan sohvien runkojen puuosat ovat etelä-Pohjanmaalla kasvaneista puista. Tuntuu lämpimältä ja todella arvokkaalta, että ei kovin monen sadan kilometrin päässä sieltä, minne sohva sitten loppujen lopuksi valmiina päätyi korkeiden puiden ympäröimään mökkiin. Myös muut sohvan osat tulevat Suomesta. Pehmusteet mm. valmistetaan PET-pulloista, eivätkä tyynyt sisällä mitään eläinperäistä materiaalia. Olen vieraillut kaksi kertaa Hakolan tehtaalla Jurvassa ja nähnyt, kuinka siellä sohvat valmistuvat. Pidän todella isossa arvossa suomalaista työtä ja tekemistä. Tuntuu ihan erilaiselta istua sohvalla, jonka alkuperän tietää kuin jollain jostain vaan ostetulla ja kaukaa tänne seilanneella.

Tiistaina tällä viikolla oli onnenpäivä, kun sohva vihdoin meille Mustikkalaan saapui. Oli jännät paikat pääseekö postikuski kuorma-autollaan perille ja miten saadaan sohva mäen päältä alas mökille ja kannettua Mikin kanssa kaksin sisään ikkunan kautta. Kaikki kuitenkin sujui melko mutkattomasti. Sohvakin laskee mäkeä pitkin helposti parin pulkan päällä!

Ehdittiin viettää aikaa sohvan kanssa aika tarkalleen kaksi vuorokautta ja sinä aikana jokainen meistä viidestä hiihtolomalaisesta köllähti useampaan kertaan sohvalle ja totesi, että voi miten ihana! Sohvalta näkee keittiöön, siinä voi ottaa nokoset ja mikä parasta, siitä näkee koko ajan täydellisen maiseman järvelle. Ja nuo sohvan jalat! Voiko maailmassa olla mitään söpömpää?!

Huomasitteko, että myös, että viime keväänä ommeltu grillityyny on päässyt sohvalle? Sekin tekee mut tosi onnelliseksi! En ehtinyt vielä neulomaan sohvalla ja sitä ehkä odotan ensi mökkireissulta eniten, grillityyny kainalossa villasukat puikoilla. Jumbo, kudin, takkatuli ja leffa. <3