Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MUSTIKKALAN SAUNAKAMARI

Terveisiä Mustikkalan saunakamarista ja kuistilta. Ensimmäistä mökkikesää vietetään ja tämä on kuin ihanaa unta. Kaikki on vielä niin uutta ja vaikka talvella olikin löytynyt pikkuhiljaa omat tapamme toimia ja olla, ne muuttuivat kokonaan kun kesä pyrskähti paikalle. Ensimmäisen kerran mökille tullessamme, kun lumet olivat sulaneet, tuntui kuin oltaisiin oikeasti jossain ihan uudessa paikassa. Yhtäkkiä niin vehreää ja lämmintä. Tuntui, kun polutkin kulkisivat eri paikassa kuin talvella.

Talvella saunarakennus oli tärkeä tietysti peseytymisen kannalta ja siinä, että oli lämpimähkö paikka (pidettiin patterit pääosin matalalla peruslämmöllä koko talven), jossa riisua vaatteet ja kuivatella saunan jälkeen. Juuri muuhun emme saunakamaria käyttäneet. Nyt sen merkitys on jo paljon enemmän. Siellä voi helposti yöpyä lapset kavereineen, heillä on aivan oma paikka missä olla ja se on tosi kiva, että sellaiseen on mahdollisuus. Ja vieraat on mukava majoittaa ihan omaan rakennukseen. Ei sillä, että vielä meille ei ole tullut sellaisia vieraita, jotka siellä olisivat yöpyneet, vaan aina ovat nukkuneet vintillä. Saunan jälkeen auringon laskiessa valo on kamarissa upea ja jos sääsket ulkona ärsyttävät voi saunajuomat juoda kamarin puolella ja istuskella huitelematta. Mulla on saunan pikkuisessa hyllyssä kosmetiikkaa ja se on mun luksushetkeni. Lempijuttujani mökillä on ehdottomasti se, että saunan jälkeen ja iltaisin hoidan ihoani rauhassa ja nautiskellen ja siihen lempipaikka on saunan oma pieni kamari.

Saunakamarin sisustus on oikeastaan vain tapahtunut, sitä ei olla kauheasti suunniteltu. Se saa elää sen mukaan, kun löytyy sopivampia kalusteita ja tarpeet tajutaan ja toteutetaan. Tässä kuitenkin kesäkuinen saunakamarimme kuisteineen teille kuvina, olkaat hyvät. 

Saunalta on kaunis näkymä järvelle ja siihen paistaa ihanasti aurinko iltapäivästä auringonlaskuun saakka. Innostuin perennoista aivan yllättäen ja perennatarhalla käydessäni hullaannuin niin, että ostin kolmea sorttia myös saunan edustalle vaikkei se ollut aikeissa vielä tälle kesälle. Perennapenkissä on hopeatäpläpeippiä, kaulanauhusta ja tarhakalliokieloa ja se on reunustettu oman tontin kivillä, joita onneksi riittää kallioisella tontilla.

Kuistilla on tori.fi:stä ostettu matto, isompi korituoli Facebookin Kallio kierrättää -ryhmästä ilmaiseksi, pienempi korituoli ystävän kirppiskasasta, iso puinen pöytä ostettiin mökin myyjiltä. Isomman korituolin maalasin itse kalustemaalilla persikan sävyiseksi. Ruukut ja lyhty ovat omista kaapeistamme kotoa, pienet rasiat mökin läheiseltä kirpputorilta, tyynyt Ikeasta ja simpukka-amppelit ihan vaan Prismasta.

En kauheasti stailannut näitä kuvia varten, ilahduin vain niin kovin ihanasta ilta-auringosta, mutta koneen näytöltä katsellessa näkyy paljon selkeämmin kaikki pieni sekasotku. Tässä tapauksessa puhun ryppyisestä päiväpeitosta. Sen ostin tori.fi:sta ja hain sen Käpylästä aivan ihanasta puutalosta. Se olikin aivan parasta mökinlaittopuuhissa viime syksynä, että tuli käytyä niin monenlaisissa paikoissa ostoksilla, kun ostettavaa oli kerralla melko paljon.

Kamarin levitettävä sohvasänky on Ikean Tarva-mallistoa ja myös tori.fi-löytö parilla kympillä. Se oli purettu niin raivolla palasiksi, että sen kasaaminen oli tylsää ja vei paljon aikaa, mutta mikä parasta, se on todella hyvä sänky tuossa kohtaa. Yöpöytä on löytö taloyhtiömme roskalavalta ja se on saanut mielettömän muodonmuutoksen. Se oli aiemmin ruskeaksi maalattu ja siinä oli keinolehmännahkakoristeet, nyt se on kuorrutettu muitaihaniamaisuudella. Valaisin on Tuulia Designin kanssa yhteistyönä tehty makrameelampunvarjostin. Tykkään kun kattovalaisin on siirretty roikkumaan yöpöydän päälle.

Takan vierustalla on mun joskus vuosia sitten ostama pieni rottinkihylly, joka on myös maalattu persikkaiseksi aikoinaan. Hyllyssä on kertakäyttöastioita, villasukkia ja peflettejä. Saunakamarissa ei tarvitse kauheasti oikeastaan mitään, mutta kuitenkin tarvetta erilaisille asioille on. Kertikset ovat käteviä, jos vaikka paistetaan makkaraa nuotiolla ja tarvitsee jotain astiaa eikä jaksa kipaista päämökille. Villasukkia nyt saattaa tarvita koska vaan, kuka vaan! Kertakäyttöisiä peflettejä on, jos joku vieras joskus vaikka haluaa sellaisen käyttöönsä.

Heti oven pielessä on lemppari ja ensimmäinen juttu. jonka mökille tuunasin. Torista bongaamani valkoinen maalaisromanttinen hylly, jota uumoilin jonkun lapsen sängyn viereen yöpöytämäiseksi hyllyksi kunhan vaina maalaisin sen. Hain sen kirpsakassa syyssateessa pyörällä Pasilasta ja se oli aivan liian iso raahattavaksi pyörällä. No, eihän siitä semmoista hyllyä tullut mitä mietin, vaan upea, ihana vaaleanliila naulakko. Lisäsin taustaksi vaneria ja kaikenlaisia koukkuja, joita kotoani löysin. Tuo huutaa hyllylle jotain kauniita pikkumaljakoita, joissa on vaihtelevia metsän kukkaksia ja oksia ja ne se sinne joskus saa, kun sellaisia löydän. Seinällä on kesähattukokoelma (toinen oli kuvaajalla päässä) ja hieno Helsinki-printtitaulu muistuttamassa, että missäs se koti oikeastaan meikäläisellä onkaan. Hehe.

Enitenhän saunamakarin lattialla on pyyhkeitä, kun innokkaat uimarit ja saunojat, pääasiassa lapset, sinne niitä jättävät. Mutta pyyhemyttyjen kaveriksi löysin sinne maton ihan kuulkaan omasta varastosta. Vanha matto, joka vuosikausia on odotellut kassissa pesulakäyntiä ja pääsi kuin pääsikin pesuun Mustikkalan saunaan ja kuistille ja kuivumaan saunan jälkilämpöihin ja loppujen lopuksi lattialle käyttöön.

Kamarin isolla seinällä on toistaiseksi hyödynnetty vanhoja naulojen paikkoja (edelliset omistajat ovat todellakin käyttäneet ISOJA nauloja ja paljon) ja ruuveja seinällä ja taulut ja muut ovat vähän sinnepäin olevilla paikoilla ja vähän sekalaisesti muutenkin, mutta ei se haittaa. Sinne päätyy vielä jotain täydellisen ihania juttuja, kun tulee vastaan. Tykkään pikkuisesta peilistä ja sen ympärillä olevista omista minitaideteoksistani sekä rottinkisesta kaarihyllyköstä. Seinälamppu on kiva valonlähde. Pöydällä on ristikkolehtiä, keskeneräinen kudin ja vanha iltapäivälehti. Tietysti. Tuoli on sekin torista ostettu ikealainen, jolla talja lämmittämässä etätyöläisen pyllyä, kun saa tehdä töitä saunakamaritoimistostaan järvenrantamaisemissa.

Takaseinällä on vanhojen asukkaiden jättämä arkkusänky, jossa on roimasti säilytystilaa. Niinkin paljon, että muistin tätä kirjoittaessani, että siellähän taitaa olla heidän jättämä kumivene myöskin. Kannattaa se muistaa ottaa kesän aikana käyttöön. Sängyn päällä on tietysti patja ja mun vanha päiväpeitto.

Sellaiset saunakamariterveiset tällä kertaa! <3 Ihanaa kesäkuuta kaikille!

TIPURIDDARI TULPPAANEILLA

Mulla on tapana ostaa kivoja lankoja silloin, kun niitä tulee vastaan. Toisinaan kyselläänkin, että mistä lankani hankin ja ikinä en oikein osaa sanoa tarkkaan, koska mulla on luonnollisesti ihan hyvät varastot vuosien varrelta ja ostan tosiaan aina, kun vastaan jotain kivaa tulee.

Joskus syksyllä ostin hetken mielijohteesta keltaista pörröalpakkaa. En muista enää tarkalleen, oliko se Børstet Alpacaa vai jotain muuta (veikkaan, että oli!), mutta vastaavaa ainakin. Neuloin melkein valmiiksi lyhyen, leveän neuleen ja totesin, että helman kirjoneulekuvio ei ole ollenkaan hyvä. Myttäsin neuleen lankalaatikkoon odottelemaan parempia aikoja.

Muutama viikko sitten innostuin ajatuksesta, että neuloisin itselleni Riddarin ja muutama ajatus eteenpäin tuli idea, että käyttäisin siihen ne keltaiset langat! Hain pari lisäkerää muita värejä ja aloin hommiin. Syynä oikeastaan se, että olen ymmärtänyt islantilaisvillalankojen olevan vähissä kaikkialta nyt.

Päätin jo heti alkumetreillä, että pysyn ohjeen mukana pääpiirteittäin, mutta jos ei mene ihan justiinsa, niin älkööt sitten. Tätä neuletta ei kukaan tule arvioimaan. Se on mulla muutenkin käsitöitä tehdessä takaraivossa, että tämä ei ole käsityönopettajan arvostelemana missään vaiheessa. Siinä ajatuksessa kyllä harmittaa myös se, että en mä haluaisi ajatellakaan niin, että opettajat aina vain syynäisivät virheitä. Mieluummin niin, että saisi kivaa palautetta siitä, että on tehnyt jotain omannäköistä ja käyttänyt aikaansa niinkin tärkeään tekemiseen, kuin neulomiseen. Se on aina kympin arvoinen juttu se.

Tyttäreni kysyi neuleen loppuvaiheilla, kun olin useampaan kertaan purkanut ja neulonut uudelleen erinäisiä kohtia, että etkö sä äiti suunnittele ollenkaan? Hupsista, no en! En aina. On jotenkin vapauttavaa antaa mennä ja antaa itselleen myös luvan purkaa jos niikseen käy ja kokeilla jotain muuta. Aina musta ei todellakaan ole siihen, mutta tässä neuleessa kyllä.

Eli suunnitelmaa ei ollut. Pilvenreunakuvio eli piparireuna on kuvio, joka sykähdyttää mua edelleen. Siitä asti, kun se villasukkiini tuli, on se ollut mun tavaramerkkini ja sellaisena pysyy. Pylpyröitä eli mykylöitä halusin neuloa myös. Ja myönnettäköön, että lisäsin teille tuohon linkin niiden tekemiseen, mutta itse olen tehnyt ne omalla tavallani ilman ohjeen katsomista etukäteen tai koskaan. Melko samalta näyttää.

Pikkupilkut miehustassa ja hihoissa ovat aina ihana, söpö lisä. Kaarrokkeeseen keksin tehdä tulppaaneja, koska törmäsin ohjeeseen, jossa sellaiset olivat ja ne näyttivät upeilta. Mä olen aina rakastanut 80- ja 90-lukujen tyyliä ja oon niin onnessani, kun sitä kaikkea on koko ajan enemmän ja enemmän ympärillä freesissä 2020-luvun muodossa. Ehkäpä tää neulekin on jotain sellaista. Musta siinä on hienosti yhdistetty pohjoismaalaisia neuletyylejä, mun omaa muitaihaniamaisuutta ja menneitä vuosikymmeniä. Sekä ihanasti värejä, pintaneuletta ja kirjontaa.

Toivon, että pääsen seuraavaksi tekemään jollekin lapselleni neuletta. He eivöt luonnollisestikaan ole erityisen innostuneita, koska elämässä on aina itsestäänselvyytenä äidin lankakeriä kaikkialla. Tiedättehän! Suutarin lapset jne.

Tiputulppaririddarin leffa-, sarja- ja soittolistalla olivat: Serpent-sarja Netflixistä, Hehku – naisten aitoja fantasioita Suplasta, Iisan Amelia-albumi ja elokuvina ihan vaan klassikot Levottomat ja Cocktail.

MÖKIN SISÄKATON MAALAUS

Kaupallinen yhteistyö Cover Story

Mökillämme Mustikkalassa ei kovin monta fiksattavaa juttua remonttimielessä meitä odottanut, mutta muutamia asioita haluttiin kuitenkin tehdä. Yksi niistä oli mäntyisen sisäkaton maalaaminen vaaleaksi, jotta ilme vähän kirkastuu. Puupintaa mökillä riittää, sillä seinät ovat pyöröhirttä, lattia mäntylautaa samoin kuin katto. Kaikki puun värisellä pinnalla maalaamattomina.

Missään nimessä emme halunneet maalipintaa upeisiin pyöröhirsiin, mutta lattiaa ja kattoa pohdittiin, että maalaaminen voisi olla vaihtoehto. Kuin taikaiskusta juuri siinä maaleja pohtiessa törmäsin kotimaiseen Cover Storyyn.

Cover Storyn sisämaalit ovat vesiliukoisia ja hajuttomia maalimme ovat turvallinen valinta sisätilojen seinille ja kattoon. Muovittomat maalit antavat rakenteiden hengittää eikä niistä vapaudu sisäilmaan haitallisia VOC-päästöjä.

Eipä siis muuta kuin hommiin. Oltiin tuolloin toista kertaa mökillä ja pyysimme mukaan ystäväni Maijun ja Riikan. Ulkona oli tuona päivänä vesisadetta, joten ei sinänsä harmittanut pistää seiniä ja ikkunoita suojaan ja alkaa maalaushommiin. Katon maalaushan ei ole rennoimmasta päästä, mutta mulla itselläni on melko vähän remonttihistoriaa, joten olin pelkästään iloissani ja onnessani tästä projektista enkö osannut etukäteen murehtia juuri mitään.

Huomattiin jo heti maalipurkit avattuamme, että tuntuma maaliin oli ihana. Sivellin huljutteli maalissa suloisesti ja pensseli kattopinnalla pehmeästi. Cover Storylta tullut tarvikepaketti oli myös silmiä hivelevän kaunis. Meitä maalaajia oli kuitenkin niin monta, että haettiin rautakaupasta pari lisäsivellintä.

Sävyiksi kattoihin valitsimme sävyisät valkoiset: tupaan sävy 008 Sylvia, joka on mun silmään lempeän luonnonvalkoinen, hieman oljen väriin vivahtava ja makuuhuoneeseen 023 Francis, joka on hentoinen vaaleanpunainen.

Sävyjen valinta oli mukavaa puuhaa. Saatiin A4-kokoiset maalatut tarrat, jotka liimattiin kattoon ja niitä katseltiin pari vuorokautta etukäteen, jotta tiedettiin mitkä sävyt ovat mieleemme. 018 Albert ja 024 Anaïs houkuttelivat kovasti, mutta ne sävyt saavat odotella muita projekteja.

Yhteensä yksitoista tuntia me tuvan ja makkarin kattoja maalattiin. Ei mikään helpoin ja leppoisin homma, mutta meillä oli hauskaa ja sehän oli ystävien kesken oikein mukavaa yhdessä oleilua siinä samalla. Kutakuinkin kahteen, kolmeen kertaan maalasimme koko pinta-alan. Vähän jännitti, että miltä lopputulos näyttää seuravana aamuna tai kun seuraavan kerran tullaan mökille. Jännitys oli turhaa, sillä onnistuimme kertaheitolla loistavasti. Katot näyttävät upeilta.

Ylemmät kuvat ovat tuvan puolelta ja tämän tekstin alapuolella olevat makkarista. Katoissa on keskenään sävyeroa, mutta jonka itse huomaan oikeastaan vain, jos makoilen makkarin sängyllä ja katselen aamutuimaan tuvan puolelle. Makkarin ikkuna on pohjoisen suuntaan eli sinne pääsevä luonnonvalo on myös aivan erilaista kuin mitä tupaan tulee. Kuvat ovat rajusti rajattuja, sillä niissä vallitsi kuvaushetkellä karmea kaaos, eikä asioita oltu laitettu vielä paikoilleen. Myöhemmin näette lisää hieman viimeistellympää sisustusta eikä vain hyllyjen päälle nostettuja tavaroita ja kuvia katonrajasta.

Ollaan oltu mökillä vuoden pimeimpään aikaan eli saatu kokea ihana raikastus maalattujen kattojen myötä. Jännä nähdä millainen valo ylipäätään mökillä on keväällä ja kesällä, niitä aikoja odotellessa. <3

MUHKEA, UPEA, TÄYDELLINEN JUMBO

Kaupallinen yhteistyö Hakola

Ensimmäisiä asioita, joihin muistan kiinnittäneeni mökin näytöllä huomioni oli se, että tuvassa ei ollut pehmeää sohvaa. Edellisillä omistajilla tilaan oli teetetty tavallista kapeampi tuvan puoliksi jakava minipuusohva. Siinä oli jännä systeemi, että sen sai yöksi vedettyä toisesta reunastaan täyspitkäksi, jolloin se katkaisi huoneen pituussuunnassa puoliksi. Tästä jännittävästä rullasysteemistä on puulattiassa jälkiä. Se oli heille varmasti sopiva ja hyvä ratkaisu, mutta mun silmiin omituinen paikka sohvalle. Ja itse rakastan pehmeyttä ja laatua myös mökillä!

On muuten jännä ajatus se, että mökille viedään kaikki kulahtaneimmat vaatteet ja kodin varastosta ikivanhat lastulevyhyllyt ja kaapin perukoilta parittomat, säröille käytetyt astiat. No toisaalta, jos haluaa vapaa-ajallaan ja lomalla olla astetta karummissa ja ankeammissa tunnelmissa, niin miksipä ei! Itse en kuitenkaan ole sitä sorttia. Mulle ja meille on tärkeää se, että mökillä asiat ovat käytännöllisyyden ja toimivuuden lisäksi myös nättejä ja ihania. Mun mökkihaaveeseen oli vuosia kuulunut se, että sinne sitten vien kaikki mun muumimukit (niiden arvosta piittaamatta, seassa on myös harvinaisuuksia ja siellä ne ovat kaikki mökkikäytössä, koska käyttötavaraahan ne ovat ja tekevät mun onnelliseksi niin).

Me haluttiin tupaan hyvänkokoinen ruokapöytä ja iso sohva, vaikka tila ei ole valtaisan suuri. Sohvan valinnassa mentiin täysin sen mukaan, mistä tykätään just nyt. En ole yhtään sellainen ihminen, joka miettisi miltä joku näyttää vaikkapa 15 vuoden kuluttua tai onko jollain asiassa helposti hyvä jälleenmyyntiarvo. Mietin sitä, mistä tykkään! Jos tykkään nyt, niin hyvin todennäköisesti tykkään myös vuosien päästä. Ostaisin auton todellakin keltaisena (kuulema vaikea myydä eteenpäin) ja jos kotona olisi ainoastaan harmaata laattaa (helppo valinta ja josta “kaikki tykkää”) mä varmasti vaipuisin alakuloon. Ja hankinnat itselleni, kotiin ja nykyään myös meille mökille, teen siltä kantilta, että ne ovat käytössä pitkään. Liika miettiminen tulevaisuuteen ja aikaan sitten kun, ei ole mun heiniäni.

Käytiin istuskelemassa erilaisilla sohvilla Hakolan kivijalkamyymälässä. Se on ehdottomasti paras tapa löytää itselleen sopivin ja mieluisin sohva. Tiesin etukäteen, että Lazy on mun mieleen, koska se löytyy kotoa, mutta mökille mietittäessä se on aivan liian kulmikas. Mökki on rakennettu pyöröhirrestä ja mun mielestä sitä pyöreyttä ja muhkeutta pitää sisustuksessakin korostaa, ei missään nimessä häivyttää tai suoristaa – Jumbosta löytyi kaikki tuo ja juuri oikeanlaiset muodot! Valinta oli melko helposti selvä!

Materiaaliksi sohvaan aluttiin sellainen kangas, joka on mukava ihoa vasten. Meidän perhe on vähissä vaatteissa viihtyvää sorttia, joten ihotuntumalla on iso merkitys. Haluttiin myös, että verhoilu on helposti pyyhittävissä ja pestävissä ja soveltuu lapsiperhe-elämään hyvin. Lisätietoa Hakolan eri materiaaleista löydät täältä. Mulla on ollut Soft-kankaan mallitilkku kalenterin välissä kuukausia ja aina, kun se tulee vastaan, mä silittelen sitä, se on niin mukavan tuntuinen.

Väriksi valittiin meille tavallaan tosi ilmiselvä valinta: vaaleanpunainen. Iso osa koko meidän perheestä tykkää tosi paljon vaaleanpunaisesta, en siis ainoastaan minä. Tästä väristä kaikki ovat olleet valtavan onnessansa! Ehkä vaaleansininen tai keltainenkin olisi voinut olla mahdollinen, koska ovat aivan valtavan ihania, mutta meidän mökillemme Mustikkalaan vaaleanpunainen on t ä y d e l l i n e n!

Hakolan sohvien runkojen puuosat ovat etelä-Pohjanmaalla kasvaneista puista. Tuntuu lämpimältä ja todella arvokkaalta, että ei kovin monen sadan kilometrin päässä sieltä, minne sohva sitten loppujen lopuksi valmiina päätyi korkeiden puiden ympäröimään mökkiin. Myös muut sohvan osat tulevat Suomesta. Pehmusteet mm. valmistetaan PET-pulloista, eivätkä tyynyt sisällä mitään eläinperäistä materiaalia. Olen vieraillut kaksi kertaa Hakolan tehtaalla Jurvassa ja nähnyt, kuinka siellä sohvat valmistuvat. Pidän todella isossa arvossa suomalaista työtä ja tekemistä. Tuntuu ihan erilaiselta istua sohvalla, jonka alkuperän tietää kuin jollain jostain vaan ostetulla ja kaukaa tänne seilanneella.

Tiistaina tällä viikolla oli onnenpäivä, kun sohva vihdoin meille Mustikkalaan saapui. Oli jännät paikat pääseekö postikuski kuorma-autollaan perille ja miten saadaan sohva mäen päältä alas mökille ja kannettua Mikin kanssa kaksin sisään ikkunan kautta. Kaikki kuitenkin sujui melko mutkattomasti. Sohvakin laskee mäkeä pitkin helposti parin pulkan päällä!

Ehdittiin viettää aikaa sohvan kanssa aika tarkalleen kaksi vuorokautta ja sinä aikana jokainen meistä viidestä hiihtolomalaisesta köllähti useampaan kertaan sohvalle ja totesi, että voi miten ihana! Sohvalta näkee keittiöön, siinä voi ottaa nokoset ja mikä parasta, siitä näkee koko ajan täydellisen maiseman järvelle. Ja nuo sohvan jalat! Voiko maailmassa olla mitään söpömpää?!

Huomasitteko, että myös, että viime keväänä ommeltu grillityyny on päässyt sohvalle? Sekin tekee mut tosi onnelliseksi! En ehtinyt vielä neulomaan sohvalla ja sitä ehkä odotan ensi mökkireissulta eniten, grillityyny kainalossa villasukat puikoilla. Jumbo, kudin, takkatuli ja leffa. <3