Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SATTUMALTA VALMISTUMAAN PÄÄSSYT SÖPÖ KEITTIÖNMATTO

Muutama viikko takaperin päätin lähteä Verkkokauppaan Jätkäsaareen. Otan sen ratikan, joka vie satamaan eli pääsen ihan ovelle asti, ajattelin. Jotain kuitenkin tapahtui ja olinkin siinä ratikassa, joka hurruutteli läpi Ruoholahden ja toi sillan yli Jätkäsaaren puolelle. Sillä oli ilmeisesti tarkoitus…

No, eipä siinä mitään, aurinko paistoi kauniisti ja mietin, että ihan mukavaa kävellä Jätkäsaaren läpi ja vähän tutkailla mille siellä näyttää. Sattumalta kävellessäni katseeni kääntyi just sopivasti oikeaan suuntaan ja näin pienen liiketilan, josta muistin kuulleeni aiemminkin. Kyseessä oli Kutomo Craft Studio. Otin muutaman askeleen vielä ennenkuin päätin kääntyä ja mennä sisältä kysymään, että mikäs meininki siellä onkaan. Tiesin Instagramin kautta, että siellä ainakin matonkutomismahdollisuus ja sekös minua kiinnosti.

Pienellä visiitilläni selvisi, että paikka oli harmiksi lopettamaisillaan, mutta että minä vielä ehtisin viimeisellä viikolla kutomaan loimien loppupätkän mattoa! Oi mikä onni! Ei muuta kuin kalenteriin merkintä ja kuteita mietistekelemään ja etsimään.

(Tämän tilanteen jälkeen tapahtuikin yksi omituisimmista asioista ehkä ikinä matkalla sinne Verkkokauppaan. Mun eteeni, noin puolentoista metrin päähän, lensi siellä Jätkäsaaren talojen keskellä taivaalta puukko. Kyllä, ihan oikea puukko! Ilmeisesti joltain rakennustyömaalta, mutta voitte uskoa miten se aluksi hämmästytti ja myöhemmin tuli ihan itku, kun mietin asiaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan!)

Mietiskelyksi ja haaveiluksi kivan väristen kuteiden etsintä jäikin, sillä vasta päivää ennen kutomisvuoroa havahduin, että en tosiaan ole mitään vielä hankkinut. Kurvasin autolla lankakauppaan etsimään mieluisia värejä, joita ei tietenkään ollut, joten otin niitä mitä oli. Väreiksi muodostui suunnitelmiin nähden yllättävät vaaleankeltainen, hailakat vaaleanpunaisen sävyt ja lähes neonpunainen ärhäkkä pinkki.

Voi miten nautinkaan paukuttelusta ja maton edistymisen seurannasta. Kuuntelin samalla äänikirjaa (Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata), joka vähän ärsytti (mutta kyllä mä silti voin kirjaa suositella niille, joita aihe kiinnostaa, vaikka vähän paatokselliseksi meni loppua kohden – hupsista, tästähän tuli pikainen kirja-arvio mattopostaukseen!), joten välillä matto eteni vieläkin jouhevammin. Liian ihana ja haaveileva kirja saattaisi aiheuttaa päinvastaisen reaktion.

Kaikenkaikkiaan maton kutomiseen meni vajaa kymmenen tuntia. Olin onnellinen joka hetkestä. Sanoisin, että onnellisuus näkyy matosta, sillä siitähän tuli tosi nätti. Noin 140 senttiä ihanuutta. Mattoa kudottiin kokoajan kahta eri kudetta kutoen, joten sävypinnastakin tuli ihanan eläväinen. Laitoin aina molemmat kuteet kerralla sinne väliin ja sitten paukautin yhteen, sen voisi tehdä myös niin, että ensin ensimmäinen, paukautus ja sitten toinen kude ja pamaus. Silloin jälki olisi tarkemmin niin, että kaksi eri sävyä muodostaisi ns. siistimmän pinnan. Tuossa yllä olevassa kuvassa eläväisyyden näkee hyvin vaaleanpunaisen ja neonpunaisen kesken, että välillä toinen väri on saanut enemmän valtaa ja silläviisiin. Vaaleanpunaista kudetta mulla oli kolmea eri sävyä ja läheltä katsottuna nekin sävyt eroavat toisistaan sen verran, että eron huomaa. Loimissa on valkoista ja beigeä lankaa, se tekee myös kauniin kolmiulotteisen efektin.

Pahoitteluni, että en osaa kertoilla kutomistermejä sen kummemmin, että mikä oli sidoksen (?) nimi tarkalleen ottaen tai että paljonko mulla meni loimilankoja ja paljonko kudetta kilomäärällisesti. Mää vaan tein.

Nyt matto sijaitsee meillä keittiössä. Huoneesta tuli jotenkin ihanan kotoisa sen myötä. Se menee kivasti pöydän jalkojen alle, kun leveyttä on metrin verran ja tiskatessa saa seisoskella maton päällä. Heti, kun on taas mahdollista, aion varata paikan jostain kutomosta ja tehdä lisää mattoja. Minne, sitä en tiedä, sillä ihan loputtomiin meillä ei vapaata lattiatilaa ole, mutta se ei oo se tärkein, vaan parasta on itse tekeminen.

Kuteita jäi tästä projektista yli sen verran paljon, että niistä on tulossa nyt ryijynojatuoli, johon solmin matonkuteita ryijysolmuin, sillä kutomo möi tietysti lopettamisensa takia irtaimistoaan pois ja siellä oli juuri se tuoli, jonka olin aikoinaan jättänyt Ikeasta itselleni ostamatta. Joten, nyt kotioleiluni on saanut suloisia solmimishetkiä, kun tuoli valmistuu. Siitä lisää myöhemmin!

ps. Jos mattojutut kiinnostavat enemmänkin, niin määhän oon ennenkin kutonut maton, juttu siitä löytyy täältä. Sekin oli pitkään keittiössä. Itseasiassa tämän maton saapumiseen saakka.

SÖPÖJÄ SISÄELIMIÄ NAHKANARUILLA // MESTARITEKIJÄN NELOSJAKSO

Olette saattaneet huomata, että olen parhaillaan televisiossa. Ehkä olette seuranneetkin sarjaa, jos nyt ei käsityömeiningin tai minun tai kilpakumppaneiden takia, niin vähintäänkin ihanan Antti Holman. Kyseessä on siis amerikkalaisen formaatin suomalainen versio Mestaritekijä.

Mulla on mennyt kisassa ihan mukavasti, olen voittanut kaksi Pikapuhdetta ja tänään ensimmäisen Mestaritehtävänkin. Pikapuhdevoitot tulivat eteisen pienestä apuvälineestä (vai mikähän se tehtävänanto olikaan..) ja paketointitehtävästä. Pieni hylly parilla koukulla ja ohjelmassa naurattaneilla minituohivirsuilla (joissa säilön rahatuppoja – eli lasten viikkorahavitosia) on mulla eteisessä käytössä ja se on mainio! Siihen on helppo laskea puhelin ja avaimet kotiin tullessa. Toisen Pikapuhteen voitto tuli tehtävästä, jossa piti paketoida lahja Antille. Siinä tein vain sitä mitä teen aina muutenkin eli paketoin menemään (ootkos jo nähnyt Instagramissa mun IG-TV:n paketointivideot? Täällä ensimmäinen ja täällä toinen!) ja juhlapäiväksi valitsin CAPSLOCK-päivän. Oon juhlistanut sitä vuosikausia facebookissa, koska onhan se nyt hauskaa saada kirjoittaa kaikki isolla koko päivän. Tai ainakin sen yhden päivityksen verran!

Eilisen jaksosta kuitenkin halusinkin tulla teille kertomaan.

Pikapuhteessa ajattelin teitä seuraajiani oikein kunnolla. Tein nimittäin Instalive-telineen. Jos olette joskus olleet mun liveä seuraamassa, niin puhelin on joskus luiskahdellut niiltä mun epämääräisiltä telineiltä. Kuvausten jälkeen käytössä on kuitenkin ollut tuo teline. Ja usein myös silloin jos oon tehnyt töitä läppärillä ja puhelinta on pitänyt välillä vilkuilla. Että ei yhtään turha tekninen apuväline se!

Mestaritehtävä sen sijaan! Ai että! Leikittelin vanerista leikatuilla muodoilla, tein muutaman osasen myös Fimo-massasta, maalasin pintoja eri väreillä ja kuoseilla. Kiinnitin mobilen osat yhteen nahkanarulla jonka “solmin” kiinni kiepsauttamalla langan mutkalle ja käärimällä ympärille kultaista, ohutta rautalankaa. Aika hiki tuli kolmessa tunnissa tehdä tuo kaikki.

Mutta! Siitä mobilestahan tuli aivan ihana myös mun omasta mielestä. Tuolla se on viime kesästä asti killunut olkkarin ikkunalla. Vieraileva tuomari Minna Parikka sanoi mun mobilesta sanat, jotka jäivät mun päähän pyörimään pitkäksi aikaa: “Tää on sellainen, minkä mä voisin ottaa omaan kotiini! …se oli mun mielestä vaan tosi tosi ihana!“. On vähintäänkin melkoisen upeaa, ihanaa ja MAHTAVAA, että joku ihailemasi henkilö antaa tuollaista palautetta sun tekemästä työstä. Ja sitten, että samaan aikaan voittaa kilpailussa tehtävän ja pääsee jatkoon. Leijun vieläkin.

Ohjelman edetessä heti ensimmäisen päivän jälkeen muhun iski päälle mieletön voitontahto, jonka kanssa samaan aikaan oli olo, että ei ainakaan saa tippua eli ihan paska ei saa olla, vaan on päästävä vähintäänkin jatkoon ja että mielellään myös tehtäviä olis voitettava. Melkoista mielenmyllerrystä! Siihen päälle pitkät kuvauspäivät ja pienoinen väsymys ja siitä aiheutuneet hepulit ja huonot läpändeerokset kilpakumppanien kanssa. Voi kuulkaas, se oli hauskaa aikaa se siellä Billnäsissä!

En todellakaan tippunut tässä jaksossa, vaan ensi viikolla nähdään taas! Olis kiva kuulla myös teiltä, oletteko sarjaaa seuranneet ja mitä olette tykänneet siitä?

TOISEKSI PARASTA MITÄ LEFFATEATTERISSA VOI TEHDÄ

Meillä on se luksustilanne hellun kanssa, että joka toinen viikko voidaan monena iltana tehdä just niitä aikuisjuttuja, mitkä huvittaa juuri siinä hetkessä ja päivässä. No, viime viikolla oli jälleen elokuvaillan vuoro. Mää tykkään itse mennä katsomaan leffoja niin, etten tiedä mitään kyseisestä pätkästä etukäteen ja että joudun kokemaan jopa sen hämmentävän tunteen valojen sammuttua ja elokuvan alkaessa, että mitä ihmettä me tultiinkaan kattomaan…

Toinen asia mistä pidän elokuvissa on neulominen. Se on ehdottomasti toiseksi parasta mitä siellä voi tehdä. Tainno ehkä pussailu menee sen edelle, mutta silloin ei voi enää puhua elokuvan katselusta. Ja se ykkösjuttu on tietysti se elokuvan näkeminen ja kokeminen. Mutta se neulominen! Se on i h a n a a myös pimeässä leffasalissa. Sileän neulominen pyöröpuikoilla on superhelppoa, kirjoneulekin onnistuu jos on riittävän iso kontrasti lankojen sävyjen suhteen.

Viime viikolla olin unohtanut kuitenkin kutimen kotiin. Onneksi meillä oli hetki aikaa ennen elokuvan alkua todeta ensin, että Stocka ei tosiaan myy enää lankoja, mutta Tokmannilta löytyy. Vähän kirpaisi ostaa myös puikot, mutta tavallaan ei ollenkaan, sillä tiesin, että onnentunne neuloessa voittaa kyllä ne turhaan tuhlatut muutamat eurot.

Valitsin sitruunankeltaista seiskaveikkaa ja kolmipuoloset sukkapuikot. Loin 48 silmukkaa ja aloitin joustinneuleen mainosten vielä pyöriessä ja saadessani Leffapelissä erityismaininnan siitä, että osuin kohteeseen pelaajista useimmin. Mitään sen kummempaa ajatusta mulla ei ollut, että mitä sukista tulee, kunhan nautin ja katselin hellun kainalossa elokuvaa. Valitsemamme elokuva oli Parasite ja siitä sen verran, että suosittelen kaikkia katsomaan sen. Ja että neulominen sopi siihen sivuun hyvin välillä tehtäväksi puuhaksi. En nukahtanut ja joustinneule eteni. Siis mullahan on myös sellainen vika tai ominaisuus, että mua alkaa helposti nukuttamaan, jos pelkästään katson elokuvaa.

Seuraavana päivänä kotona totesin, että on sitten tehty joustinta. Mitäköhän nyt? Hyllyn päällä olleet langat: 80-luvun lempparisävyinen violetti, meleerattu petrooli ja hailakka roosa vetivät mua puoleensa. Samoin meitä veti viikonlopun aikana Netflixin the Stranger -sarja, joten sukat valmistuivat kuin itsestään. Neljällä värillä. Mitään tarvetta sukille ei ollut, mutta ajatus sukkien tyylistä kirkastui niitä tehdessä. Tarvitsin näm’ sukat. Taidesukat, lähestulkoon yksiväriset sellaiset!

Olin onnesta iloissani ja sykkyrällä, kun päättelin valmiiden sukkien lankoja… tein yksiväriset monivärisukat, eipä-vähä-jes! Kunnes jostain kuitenkin hiipi se ihmeellinen sekoittajatunne, että ei ei, eivät nämä sukat vielä ole valmiit. Ja seuraavassa hetkessä huomasinkin kirjovani sukkien pohjiin erilaisia kuviointeja. Hahahaha!

Tänään minut kuvasi kotisohvallamme rakas keskimmäiseni taidesukat jalassani ja mietin, että ikinä sitä ei tosiaan voi tietää mitä seuraavaksi tahatuu tai millaisissa sukissa sitä helmikuutaan kotona viettää.

VIIMEINEN OHJEPÄTKÄ // KAUNIIT, LEMPEÄT KIRJONEULESUKAT OVAT VALMIIT

Reilun parin viikon villasukkaneulonta on tullut päätökseen ja nyt jaan teille viimeisen pätkän ohjetta. Siinä on ruudukkoa ja pienet pilkut vielä ennen varpaita. Jokainen neulokoon sukkia niin pitkästi, että ovat juuri siihen sinun jalkaasi sopivat sukat. Sen jälkeen kärkikavennukset ja tietysti yksi lempiosioni, lankojen päättely. On mahtavaa seurata, miltä kasvava lankakasa näyttää, kun värejä ja langanpäitä on paljon. Lopuksi kaikki myttyyn ja roskiin. Mikä onnentunne vetäistä sen jälkeen uudet sukat jalkaan.

Kiitos, kun neuloitte. Tuntuu joka kerta uskomattoman ihanalle, kun huomaan instassa kuvan, jossa komeilee mun suunnittelemat sukat. Kiitos.

KANTAPÄÄN AIKA // LOKASUKKAHOMMIA

Tervehdys tuulahdus sunnuntai-iltaan.

Usein kuullaan puhuttavan, varsinkin niiden puolelta, jotka eivät sukkia neulo (tai ole neuloneet sitten yläasteaikojen), että voisin neuloa mutta en sukkia ainakaan kun se kantapää on niin vaikea! No, minäpä paljastan teille yhden asian: kantapään neulominen ei ole ollenkaan vaikeaa! Varsinkaan nykypäivänä, kun intternetti tarjoaa monenlaisia ohjevideoita sen tekemiseen ja kirjallisiakin ohjeita vaikka kuinka. Tänään iloksi ilmoitankin, että lokasukissa on kantapään vuoro.

Edelliset silmukat neulottiin joustinta persikan ja vaaleanliilan värisillä langoilla. Seuraavaksi omissa sukissani vaihtuu väriksi mintunvihreä lanka kantapäätä varten. Saat siis itse valita millaisen kantapään neulot. Itse tykkään vaihdella kantapäästaileja. Nyt valitsin sileän kantapään, mutta toisinaan on mukava neuloa tiimalasikantapää ja varsinkin kovaan kulutukseen neulon usein vahvistetun kantapään.

Tällä kertaa sileän kantapään syy oli myös se, että halusin vähän hullutella. Bonuksena otin nimittäin ensimmäiseen sukkaan mukaan myös reilun pituisia langanpätkiä kolmesta muustakin väristä, sillä halusin kantapäästä pilkullisen. Voin kuulkaas kertoa, että ei kannata. Ainakaan kaikkia kolmea väriä siihen samanaikaisesti niin, että joka toinen kerros neuloo joka neljännen silmukan ihan vaan jollain värillä. Ajatushan oli kaunis ja kiva ja käytännöllinenkin, että kantapäästä tulee vahvistamattomana neulottunakin kuitenkin vähän täpäkämpi täplikkäänä, mutta on olemassa helpompiakin vaihtoehtoja. Ei ollut nimittäin ihan helppo neuloa tuolla tavalla.

Eli se mitä suosittelen kaikille pilkullisia kantapäitä havitteleville, että neulokaa ensin yksivärinen kantalappu ja ennen kuin jatkatte sukkaa pidemmälle (eli kavennuksiin), niin jäljentäkää silmukoita ihan neulalla ja langalla. Tai vaikka vasta sukan ollessa ihan valmis. Lopputulos on söpö eli sinänsä kyllä suosittelen ja jos ei vaikkapa ole koskaan silmukoinut, niin uuden taidon testaaminenkin on aina hieno juttu.

Kun kantapää on neulottu, on aika kaventaa silmukoita sen verran, että sukasta tulee sopiva juuri sun jalkaan. Mintunvihreä lanka jää kantapään jälkeen hetkeksi pois ja neulotaan ihan vaan vaakaraitoja seuraavat 16 kerrosta. Ensin neljä liilalla, sitten neljä persikalla, seuraavaksi neljä mintulla ja lopuksi neljä liilalla. Näiden kuudentoista kerroksen aikana tehdään mahdolliset kavennukset. Itse kavensin niin, että sukkaan jäi viisikymmentä silmukkaa, sillä silmukkamäärällä sukka tuntuu mun jalkaan sopivan tiukalta. Loput kuviot ovat jaollisia viidellä, joten sen mukaan kavennuksetkin.

Mukavaa kantapääneulontaa teille ihanat kanssaneulojani! Nyt saa kysellä, vastaan kysymyksiinne kyllä. Moikkulimoi!

PERINTEISTÄ PILVENREUNALLAA JA PIKKUPILKKUJA // VILLASUKKAOHJE 5

Heippaatihei! Nyt keskiviikon ohjeen kimppuun. Elikkä harmaannettu osio on sitä mitä olette jo neuloneet ja siitä ylöspäin varsinainen kuvio. Muutama rivi menee kolmella langalla, mutta koska olette jo tässä vaiheessa menossa, menee tuokin hienosti.

Käykö teille muuten koskaan niin, että olette vaikkapa jutelleet jonkun kanssa siinä samalla neuloessa (tai jotain muuta tehdessä) ja sitten valmista työtä katsellessa jostain tietysti kuviosta tulee mieleen se jutteluhetki? Musta on jännittävää aina, kun jokin muisto pulpahtaa mieleen tuolla tavalla. Jotkut sukat ovat pelkkää rikossarjaa tai SuomiLOVEn kyyneliä. Tällä kertaa tämän päivän mallikuvio muistuttaa ystävän seikkailumatkasta Lofooteille ja Suomen pohjoisimpaan kohtaan katselemaan yksinään auringonlaskua, josta hän kertoi tarinaa samalla, kun tein kuviota. Että näihin tunnelmiin tänään.

Ihanaa neulomista teille, nähdään taas!

NELJÄS VILLASUKKAPÄIVÄ

Jihuu, neljäs ohje menossa jo lokasukissa. Seuraavaksi sukat saavat vähän ruudutusta. Tää yksinkertainen kuvio on yks mun lemppareita neuloa, samalla niin helppo ja näyttävä, varsinkin jos muut kuvioinnit ovat pehmeälinjaisia ja lankojen värit ovat riittävän täpäköitä. On aina ihana saada villasukkiinsa siivu mummulan pöytäliinaa, vai mitä?

Tämän kuvion jälkeen tulee vielä yksi hieno kuviointi ennen kuin pikkuhiljaa siirrytään kohti kantapäätä. Jos siis tuntuu, että sukanvarsi on nyt liian löysä tai tykkäät sukista, joissa on enemmän säären muotoja, voit tässä vaiheessa kaventaa silmukoita. Mä itse tykkään rennommista malleista, jotka eivät kiristä, joten näissäkään sukissa ole kavennellut. Nilkkaan tulee resoria ja se riittää. Tämän kuvion jälkeinen mallikuvio on kahdeksan silmukan levyinen, eli sen mukaan kavennukset sitten, jos niitä mielit.

Ihanaa ja lempeää sunnuntaita kaikille sinne! Itse kärsin neljättä päivää päänsärystä, joka ei tunnu hellittävän. Odotan sitä hetkeä taas, että olis valmis heittämään kärrynpyöriä tai seisomaan käsillä.

YHTEISNEULONTAPÄIVÄ NUMERO KAKSI // 2

No niin! Blogi on taas pystyssä, pahoitteluni siitä, ettette päässeet neulomaan pitkän viikonlopun aikana, ette ensimmäistä osaa eikä seuraavaa ohjesiivua voitu julkaista. Minusta ja teistä riippumattomista syistä näin pääsi käymään, mutta nyt vihdoin jatketaan. Toivottavasti olette edelleen innoissanne. 

Tähän mennessä sukissa on resori, joten nyt isketään kunnolla kirjoneuleen kimppuun. Mulla on tosiaan käytössä omissa sukissani neljä eri väriä ja niitä samoja värejä käytän näissä mallikuviokuvissa. Tämä kuvio on poikkeuksellisen pitkä, mutta tarkoituksena oli siis tarjota se teille loppiaiseksi neulottavaksi, syynä se, joten jos se jostakusta näyttää kauhean pitkälle ja työläälle, niin ei hätää, seuraavat eivät ole yhtä pitkiä pätkiä kerralla.

Eli seuraavaksi sukissa tulee vinojen strösseleiden rivistö (mallikuvassa ruskealla). Kavenna yksi silmukka (eli nyt niitä on 65) ennen kuvioita, sillä kuvio on viiden silmukan mittainen, niin näin kuviorivi mahtuu kauniisti sukkaan. Mallikuva tosiaan on leveämpi kuin itse mallikuvio, eli se kannattaa ottaa huomioon neuloessa. Ruskeiden strösseleiden jälkeen kavenna vielä yksi silmukka (jäljellä 64)  pois, jotta pääset tekemään klassista piparireuna-suomu-kuviota. 

Eipäs mulla oikein muuta kerrottavaa nyt ole. Pää on täynnä ideoita tälle vuodelle ja pitäisi päästä niitä purkamaan ja suunnittelemaan, mutta tosiaan tuli sellainen fiiliksen notkahdus tästä kaikesta blogisäädöstä. Mutta kuten aiemminkin totesin, onneksi on kyse kuitenkin vain blogista. Vaikkakin vain välillisesti, sillä tiedän kyllä, että monille siellä ruutujen takana ja minullekin, neulominen ja varsinkin tällainen yhdessä (mutta erillään) tekeminen voi olla todella tärkeä juttu.

Olen todella kiitollinen ja iloinen siitä, että te innostutte edelleen näistä yhteisneulonnoista mun kanssa! Mä en itse seuraa internetin neuleskeneä juurikaan, joten en tiedä mitä siellä tapahtuu ja millaisia neuleita nyt tehdään tai miten muiden knit-a-longit toimii, teen vain tätä omaa juttuani. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, sitä en tiedä. Ainakin mulle aivan hyvä! Muistan joskus vuosia sitten saaneeni palautetta siitä, että mun ohjeet olivat liian suurpiirteisiä ja vääränlaisia verrattuna muiden vastaaviin ja ne on jääneet mieleen, sillä palaute oli jopa vihamielistä. Kaikista eniten haluan olla inspiroimassa teitä ja jakaa helpohkoja ja ehkä uudenlaisiakin malleja ja ajatuksia neulomiseen liittyen. Osittain siksi en mielellään kerrokaan tarkalleen vaikkapa sitä mitä lankaa milloinkin täytyy olla. Luovuuttaan saa käyttää ja pakkohan näihin ei ole osallistua ja kysyä saa toki aina. 

Näihin tunnelmiin päätän tämän ja jaan teille ohjeen, olkoon neulehetkenne i h a n a! Leppoisaa viikkoa!

Lokasukat ohje 2

TERVETULOA NEULOMAAN JÄLLEEN KERRAN VILLASUKKIA // 1

Tätä olen odottanut. Tiedän myös, että moni teistäkin. Syksy on ollut kiireisempi kuin aikoihin ja olen monta kertaa kaivannut rauhallisia, yöllisiäkin neulomishetkiä, vaikka lähes kaikki tekemäni asiat kiireineen kaikkineen ovat olleet aivan mukavia. Neulominen rauhoittaa, se olen elämäni aikana oppinut. No mutta, nyt neulotaan. Tai siis, minähän olen tehnyt nämä sukat jo aikoja sitten, nyt vaan jaan niiden ohjeen teidän kanssanne.

Aloitin sukat hyvissäajoin loppukesästä ja päätin, että jaan ohjeen täällä blogissa lokakuussa. Tiesin ajan riittävän. Tai siis luulin. Siksi nimesin sukat lokasukiksi. Nimi ei kuulosta kovinkaan imartelevalta, mutta nimi onkin vastapainona itse sukille, joista mielestäni tuli suloiset ja ihanat. Tägään siis näitä Instaramissa #muitaihanialokasukat -hashtagilla ja toivon teidänkin tekevän samoin. <3

Lankana sukissa on värien perusteella valitut kolme kerää Arwettaa ja yksi joku muu kerä, jonka vyötteen olen kadottanut, mutta jonka paksuus oli kutakuinkin sama kuin Arwetassa. Suosittelenkin langaksi juuri sellaista mistä sinä pidät, jämälankakeriä lankakorin pohjalta tai lempivärejä lankakaupan hyllyltä. Tai miksei vaikka summanmutikassa valitut kerät. Saat ihan itse valita, kunhan paksuus on suunnilleen kolmosen puikoille sopivaa, niillä minä olen nämäsukkani neulonut.

Valitsin väreiksi kauniin ruosteenruskean, pehmeän, syvän persikkaisen sävyn, trooppisen raikkaan mintunvihreän ja lapsuuteni lempivärin, vaaleanvioletin. Ruskea on jännä väri, on aikoja jolloin se on ollut vaatekaapissani vallalla oleva väri ja välillä sitä ei ole siellä ollenkaan. Muistan myös, että äitini osti minulle ensimmäisen ripsivärin ruskeana ja onhan se sellainen mustan lempeämpi muoto. Siksi näihinkin sukkiin oikein mainio!

EDIT. Ohjeessa virhe, joka nyt korjattu.

Aloitetaanpas: Luo 64 silmukkaa. Neulo kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta 14 kerrosta. Joustimesta saa täpäkämpää, jos neuloo vaikkapa oikeat silmukat niiden takareunasta, mutta toisinaan neulominen on kivempaa aloittaa aivan rennosti perinteisellä tyylillä. Lisää kaksi silmukkaa viimeisellä joustinneulekerroksella, jotta silmukoita on 66 ennen kuvioiden aloittamista.

2o 2n -joustinneule on muuten varmaan ensimmäisiä neuletyylejä, jonka opin. Mummun villasukissa kun varsi oli aina sitä. Kuten varmasti aika monissa muidenkin neulomissa sukissa. Minä kuitenkin olen sen verran malttamaton, että jostinneuletta ei kovin pitkää pätkää tehdä, kun jo siirrytään vähän kuviollisempaan kirjoneuleeseen.

Neulo kolme silmukkaa persikalla, kolme violetilla. Tästä alkaa kuviokerrokset. Sitä jatketaan neljä kerrosta. Ja sitten jäädään odottelemaan seuraavaa ohjetta. Oikein mukavaa viikonloppua ja lempeitä neulomishetkiä!