Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MUSTIKKALAN MAJA

Ollaan oltu mökkiläisiä vasta 14 kuukautta, mutta jo vain on sinne noussut yksi puumaja (josta lisää myöhemmin täälläkin!) ja yksi lapsen maja, jonka esittelen teille nyt. Puumajan rakentamisesta jäi vähän materiaalia yli, joten majahommiin oli syksyllä helppo ryhtyä. Mun lapset ovat aika kaupunkilaisia eivätkä välttämättä niin samantien innokkaita tarttumaan sahaan tai vasaraan, koska sellaisia ei heillä ole ollut tarjolla elämänsä aikana. Kuitenkin kun materiaalit ovat nokan edessä on tilanne ihan eri. Siispä majahommat alkoivat, kun pelit ja vehkeet olivat tarjolla ja äitikin on niin innoissaan tästä! Välillä ehkä jopa lapsia enemmän.

Majan paikkaa mietittiin hetki ja todettiin, että se voi aivan hyvin olla näkyvälläkin paikalla, koska siitä tulee hieno! On myös tärkeää arvostaa lasten juttuja niin, että ne saavat näkyä. Paikka on yksi mökkitontin upeimpia kohtia korkealla päämökin lähellä, siitä avautuu komea maisema järvelle ja rinteeseen. Oikein oiva sijainti siis.

Mulla on majan ympärille myös vähän suunnitelmia, jossa yhdistyy ihanasti maja ja mun juttu (josta lisää myöhemmin!), joten ehkäpä vietetään ensi kesänä paljon enemmän aikaa yhdessä lapsen kanssa tästä syystä, kun kaikki hengataan siinä ja touhutaan yhdessä. Tämä on ainakin mun haavekuva.

Maja ehdittiin saada kutakuinkin valmiiksi ennen talvea. Siinä on eurolavapohja, runko ja pärekatto. Majan muoto on vähän kirkkomainen, joten olen itse päätynyt puhumaan usein Mustikkalan kirkosta, hehe. Päreet saavat harmaantua itsekseen ja ne voi käsitellä myöhemmin. Jos siis majalaiset niin haluavat.

Rakennuspuuhissa on tähän mennessä ollut useampikin perheenjäsen, mutta maja taitaa olla kuitenkin kymppiveen pääomistuksessa. Itse sain osallistua syksyllä mm. päreiden kiinnitykseen. Siinä olikin oma viehätyksensä nakutella niitä paikoilleen. Samalla tavalla tyydyttävää kuin vaikkapa legorakennelman tekeminen.

Syyslomalla saatiin mummi kylään. En enää muista miten me päädyttiin tekemään minikokoinen “kuusiaita” majan viereen, mutta niin me vaan mummin kanssa etsittiin metsästä muutama pieni kuusen alku ja kerättiin kivet ja siirrettiin sammalet maahan. Vaatinee joskus harvennusta, mutta parin vuoden päästä voi jo asentaa jouluvalot kuusiin.

Joulun aikaan innostuin jäädyttelemään maitopurkkeihin vettä ja kukkasia ja sain luvan rakentaa niistä majaan takaseinän. Majassa on sisällä joka päivä samaan aikaan kuusi tuntia palava ulkovalo, joten seinämä hohkasi pakkaskeleillä upeasti. Viime viikonloppuna sen sijaan jää oli sulanut ja näytti vähän surulliselta. Jännittävää nähdä miten se siinä elää talven aikana. Eniten silti odotan sitä, miten maja innoittaa leikkeihin ja rakenteluun ensi kesänä.

Leave Your Comment