Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

13-VUOTIAAN ENSIMMÄISET OMAT KOSMETIIKKATUOTTEET

* Tuotteet saatu Sugar Helsingiltä

Rakas esikoiseni täytti pari viikkoa sitten kolmetoista. Mikä ihana ikä! Virallinen teiniys. Meillä ei ole vielä nähty suurempiä meikkikokeiluja eikä juuri finnejäkään. Jo pari vuotta sitten mulla kävi mielessä tällainen yllätys, mutta se jäi silloin, koska ei ollut täysin ajankohtaista, mutta nyt oli aika yllätykselle. Tytär sai syntymäpäivänsä kunniaksi ensimmäisen oman kosmetiikkasatsinsa, pienen kokoelman tuotteita, joille (ehkä) on käyttöä. Sanoisin, että sellaisen hyvän perustuksen, joista on kiva aloittaa.

Murrosikä ja teiniys on välillä vähän jännittänyt ja täytyy myöntää, että olen ollut välillä hieman ulalla ja kauhistuksissani, mutta myös tavallaan innoissani siitä, miten osaan siihen liittyvät asiat käydä lasteni kanssa läpi. Parhaani aion yrittää ja tässä yksi pieni osa siitä.

Muistan itse nuoruudestani, että ei äidin kanssa kyllä juurikaan juteltu teini-iän asioista. Tai jostain joskus vähäsen, mutta ei mitään kunnon keskusteluja. Kuukautisista varmaan sen verran, että sain sanotuksi, kun ne alkoivat ja sitten kerran kuussa Libresse-paketti ilmaantui kylppärin kaappiin. Ensimmäiset rintaliivini taisivat olla äidin vanhat. Oikeasti! (tähän sellainen silmät apposen ammollaan, suu auki -emoji, joka nyökyttää) Muistan käyneeni ostamassa itse ensimmäiset oikeasti omat KappAhlista yksikseni (ne olivat tietysti vaaleanpunaiset!). Muistan, että se jotenkin ärsytti mua ihan hirveästi, mutta en kehdannut (todellakaan!) alkaa asiasta äidin kanssa puhumaan tai pyytämään, että voitaisiinko mennä yhdessä tissiliiviostoksille. Ehkä päätin jo silloin, että oman lapsen kanssa toimin toisin, kun ja jos joskus minulla on teini. Tosin nyt täältä 2020-luvulta katsoessa olen kyllä hyvin armollinen tuota aikaa ja sen ajan teinien vanhempia kohtaan. Samalla tavalla varmasti omat lapset miettivät joistain asioista meitä kohtaan kolmenkymmenen vuoden päästä.

Entäs se kosmetiikkapuoli 90-luvulla sitten? No, muistan, että mummulasta tuotiin väenvängällä mulle mun vaatimuksesta mummin vanha ihana avattavilla peileillä varustettu kampauspöytä. Haaveilin aluksi, että mulla olisi siinä meikkejä ja tukkajuttuja, mutta pian selvisi, ettei semmoiset asiat kiinnosta mua. Se oli varmaan vaan joidenkin Suosikin tai Sinä&Minän juttujen perusteella, että niiden kuuluisi olla kiinnostavia. No, oli mulla ainakin monta eri väristä Fii-deodoranttia. Ehkä sitten riparin jälkeen joku ripsiväri ja maksamakkaran värinen huultenrajauskynäkin. Tietysti oli kasvovesi ja puhdistusmaito marketin kosmetiikkahyllystä ja muistan olleeni aina ihan ulalla, että miten niitä oikein käytetään. Sen sijaan Clearasil-peitepuikolla sai oikein hyvin peitettyä finnit.

90-luku meni ja kului parikymmentä vuotta ja tuli tämä hetki. Maailma on muuttunut paljon ja oma ajatusmaailma, sekä meikkipussi ja kylppärin peilikaapin sisältö siinä samalla. Päätin jo vuosia sitten, että aion yrittää ainakin vaikuttaa omalta osaltani siihen, että tyttäreni (ja pojat samoin) käyttäisi luonnonkosmetiikkaa. Tämä päätös oli tosin yhtä vakaasti tehty kuin muutkin äitiyden periaatteet (kuten vaikkapa se, että tuon saman tyttären piti nukkua omassa sängyssä syntymästään saakka – eli hän nukkui koko vauvavuotensa mun kainalossa ja aina oli vapaa pääsy äidin viereen yöllä), että jos käy niin, että ei käytäkään, niin maailma ei siihen kaadu. Tietysti tässä on kyseessä myös tiedostava 2000-luvun sukupolvi, että mitäpä minä tässä omista ajatuksistani paasaan, luultavasti he aivan itse tietävät asioista huomattavasti meitä enemmän ja tytär opastaa minua. Toistaiseksi silti minä olen kasvattamassa lastani tässä asiassa ja siksipä lapseni sai tämän ihanan setin kosmetiikkaa 13-vuotispäivänsä kunniaksi.

Muru Muru puhdistusmaito. Vähän olen kyllä edelleen epävarma miten puhdistusmaitoa käytetään, mutta ehkä yritän silti opastaa tytärtäni.
Muru Muru kasvovesi. Kaippa näiden kahden yhdistelmän antaminen teinarille ilman käyttöohjetta olisi pakollinen trauman siirto sukupolvelta toiselle, mutta en ehkä silti tee sitä.

Pienoisena neuvona tyttärelleni olen sanonut kosmetiikan suhteen, jos nyt sellaisia voin edes sanoa sanoneeni, että esimerkiksi meikkaamaan ei ole pakko alkaa, jos se ei kiinnosta. Eikä mitään rasvoja tai puhdistusaineitakaan pidä käyttää, jos ei ole tarvetta. Mielestäni on aivan hyvä, jos kasvot pärjäävät kevyellä pesulla kauniina ja hyväkuntoisena, niin kaikki muu on turhaa kuormittamista. Varsinkin, kun kyseessä on vielä vasta 13-vuotias. Ja hän tekee päätöksensä tietysti itse. <3

Muru Muru kasvovoide.
Urtekramin deodorantti.
Babe Balm -voide.
Madaran peitevoide ja Guilty Shades -monitoimivoide, jota voi sipaista vaikka poskille tai luomille.
Lily Lolon ripsiväriä. Sekä tietysti Pariisi-pinssi ja kirjekuoressa synttäriylläri lahjakortin muodossa.
Viimeisenä tietysti huulikiilto!

Tytär tykkäsi tästä lahjasta tosi paljon. Se oli ihana kiitos ja kiitos myös Sugarille, että saatiin nämä tuotteet testattaviksi. Keksin tätä yllätystä koostaessani myös, että tämän tyyppisen paketin voisi koostaa myös niin, että se olisi isompi kokonaisuus, Kunnianosoitus tytön teiniydelle ja siinä lisänä voisi olla vaikkapa lahjakortti alusvaatekauppaan (saatteenaan pieni kirje, jossa kerrottaisiin äidin saa halutessaan pyytää mukaan) ja lisäksi voisi olla kuukautisiin liittyviä juttuja. Ainakin ysäri-teini-Tiina olis tykännyt sellaisestakin.

Leave Your Comment