Kävimme yhtenä marraskuisena päivänä ystävän kanssa käveleskelemässä Kallvikissa tuolla itäisen Helsingin puolella. Kävin siellä kesällä ensimmäisen kerran ja minusta se on niin ihana paikka, että aina kun on mahdollisuus ajella autolla sinne, niin olen valmiina. Korkea männikkömetikkö matkalla sinne tuo mieleen lapsuuden kesien kesäsiirtolaviikot ja rakastan sitä, miten auringon valo siivilöityy mäntyjen välistä. Rannan luonto ja mereltä puhuroiva tuuli, ne ovat jotenkin niin kotoisia, vaikka merituuli onkin etelässä erilaista kuin lapsuuden kotiseuduilla. Kuljeksimme ystävän kanssa pitkin rantoja ja polkuja keräillen kuivia kasveja ja kukkia. Niitä olen sitten kuvaillut monena päivänä niinä hetkinä, kun valoa on keittiön pöydälle saakka riittänyt. Lopputuloksia näette sitten joulukuussa. Vielä pakko todeta se, mistä niin moni on tänä syksynä hehkuttanut, että tämä syksy on kyllä ollut kaunis ja lämpöinen ja hymyilyttänyt ihan tosi paljon. Aika ihanaa se.
Kuvat, joissa minä: Tuulia Kolehmainen.
