Tuntuu, että kaikki on aivan kesken. Vaikka sais jotain valmiiksikin, niin aina löytyy se seuraava keskeneräinen tai tilalle tulee uusi. Vaikka neuletöissähän saakin olla se kolme puikoilla yhtäaikaa (on vara valita mitä tekee), tykkään siitä, mutta jos kaikki käsityöt ja elämän erilaiset osa-alueet on kesken ja hujanhajan ja ihmeellisessä välitilassa, niin jo se pistää väsyttämään. Tänään onnekseni sain vietyä yhden ihanan paidan ystävälleni täysin valmiiksi ommeltuna, tein niskaan jopa koristeompeleen, siitä pluspiste! Ja yhden kangaskasan imuroin, ettei kankaan reunoista irtoa inhottavaa höttöä kokoajan joka paikkaan. Kässäkerhossakin neuloin villatakkia monta riviä. Että ehkä se tästä taas kuulkaas lähtee. Nyt ihan ekaksi menen nukkumaan ja tokaksi herään, koska on aamu ja sitten taas jatketaan.
Leppoisaa torstaipäivää teille armakset!
On todellakin tuttu fiilis, iteltä tuntuu, et mitään en saa valmiiksi, aloitan vaan koko ajan uudet, varsinkin jos kyse on neulomisesta.
Alottaminen on helpompaa :) Ymmärrän.
Tuttu tunne varmasti jokaiselle käsitöitä harrastavalle. Välillä pitää vain päättää, tuleeko jostain työstä ikinä valmista vai meneekö se purkuun. Olen todennut, etteivät nuo neuleet mitään pyhiä lehmiä ole ja että kyllä niitä saa purkaa, jos jokin niissä ei vain toimi.
Sinulla on kyllä niin ihania materiaaleja, että eiköhän niistä inspiraatio löydy taas pian. :) Saisit kyllä pitää jotakin ompelukerhoa ja opettaa meille muillekin, kuinka materiaaleja käytetään luovasti yhdistellen. Sillai tiinamaisesti <3. :)
No niin saa, purkaa saa. Vuosien saatossa ompelutöidenkään purkaminen ei enää tunnu niin kamalalle. Neulomisessa siihen päälle tulee ielä kulutetun ajan hukkaanmeno, mutta purkaa voi. :)
Ja hei kiitos! Ehkä joskus jotain tiinan kässäkerhoa vois ollakin, tykkäisin semmosesta. :)
Kesken on, voi että onkin. Tai sit jos ei oo, ni koko ajan ajattelee, et jonkun mä oon nyt unohtanu alottaa, että olis kesken sitten se :) Mutta niin ymmärrän tuon hujanhajan-asian, vie energiaa se, jos on kaikki paikat täynnä jotain epämääräistä eikä pääse niihin kunnolla kiinni. SSe helpottaa päänsisäisiä kaaoksia, kun saa ulkoiset kaaokset hallintaan. Ainaski pikkasen :)
Joo, kaaokset hallintaan, kyllä! Tällä hetkellä ihan kodin sisäinen ulkoinen kaaoskin on selättämättä. Huomenna isken siihen, ja sen jälkeen silityslaudan päälle jättämääni kasaan ja sitten voikin taas istahtaa ja neuloa pärryyttää. :)
pppufh… I know the feeling! Ja kuinka monesti olen hörissyt itselleni, "etten varamana nyt alota mitään, ennen kun…" ja taas! Sitä mummonneliötä tein pari vuotta, kaapissa odottaa myös melki yhtä kauan marinoitunut heksagon-peitto, joka olisi kyllä nyt ihan pakko ottaa taas työn alle…
Tsemppiä meille!
Tsemppiä, sitä tarvitaan! Mää voin täältä kannustaa sua nyt ottamaan heksagonin esille ja tekemään sen valmiiksi! :)
Ai vitsi mä rakastan sun blogin värimaailmaa. Eroaa kovin siitä missä itse elän, mutta jotenkin olen viime aikoina alkanut haikailla kaikkea pastellista ja ihanaa.
Keskeneräisyys lienee ammattitauti.
Kiitos. Välillä sitä kaipaa aivan jotain muuta ku missä elää. Meillä ei oo kovinkaan mustavalkoista, mutta jotenki silmä usein lepää vaikka mustavalkoisia koteja katsellessa tai ihan mustavalkokuvissa.
Ah! Ihanaa, etten ole ainoa! En edes kehtaa tunnustaa kuinka monta hommaa on nytkin odottamassa siellä sun täällä. Ja uusia ideoita tulee koko ajan! Vuorokauteen tarvis vaan lisää tunteja tai sitten jonkun kustantamaan elämisen, ettei työ häiritsisi harrastuksia. :)
Oi, et varmasti oo ainut! :) Ja joo, tarvis lisätunteja ja työnteko on kyllä harmittava tekijä näissä hommissa. Mulla on onneksi vielä vähän aikaa tätä ihanaa elämää kotiäitinä. Haikein mielin palaan töihin, nyyh.