Se pieni, grammalleen siskonsa kanssa syntyissään saman verran painanut poika on kasvanut jo yksivuotiaaksi. Hän, jolla on aurinkoisin hymy ja söpöt hymykuopat poskissaan ja joka ei paljoa ole turhia itkeskellyt, naureskellut vain. Elämäänsä tyytyväinen vauva. Ja poika, joka repii sukat pois jaloistaan lähes heti, kun ne on jalkaan laitettu. Vähintään toinen sukka puuttuu aina. Kantapäät ovat jo muuttuneet pehmeistä hitusen vauvamaisen karheiksi, onhan kävelyäkin takana jo lähes kolme kuukautta. Ja tuo ihana poika, pieni herra R, hänestä on kasvamassa poikamainen poika, joka menee massulleen lattialle pärryyttelemään autojen kanssa ja jota kiinnostavat kaikki nupit ja nappulat. Pehmokitaran kanssa soittelee ja musiikin tahdissa tanssii söpöön eestaasheiluvaiseen tyyliinsä. Huumoritajua piisaa, onhan kaikenlaiset kukkuu-leikit parasta käkätystä mitä olla voi. Voi että, onnea rakas poikani! Sanovat, että enää et ole vauva, vaikka äidille pysyt vauvana aina! ♥
Niisk ja Onnea!
Meidänkin 5-vee aina nauraa kun sanon sille että se on mun ensimmäinen vauva. Kyllä ne omat lapset on aina vauvoja äiteilleen. Vielä aikuisenakin. ;)
Vinkkinä sukkien repimiseen täytyy vähän mainostaa sukattimia: http://www.pepino.fi/sock-original-brights-p-249.html
Vaikka ei sen puoleen, onhan paljain varpain paljon kivempi olla! ;)
Kiitos!
Oi, nuohan on kätsyjä sukattimia, mutta meillä ei taida olla tarvetta. :) Paljasvarpaisuus on söpöä.
Ja niin, varmasti ne lapset pysyy vauvoina aina, ainaki nuorimmaiset. <3
Ihana vauva sinulla ;)
t. kahdeksanvuotiaan vauvan äitsy
Kiitos!
Kaheksanvuotiaat vauvatki on varmasti ihania! :)
Meidänkin vauva on jo 10kk, kohta vuoden. En kyllä pysty millään uskomaan, että pienestä keskospojasta on tullut jo niin iso!
Aika kului varmasti hitaammin, kun ei ollut lapsia.
No siis todellakin! Kesästä kesään oleva aikahan meni toooooddeeeeeelllllaaa hitaasti aina, kun elämä oli jatkuvaa seuraavan kesän odottelua. Nyt hyvä ku ehtii laittaa edelliskesän vaatteet talviteloille ku on jo seuraava kesä. Todella haikealta ajan kuluminen nopeaa tuntuu varsinkin, kun tietää, että edessä häämöttää jo töihin paluu (joka ei suoranaisesti innosta yhtään).
Tätäkin kautta vielä ihanalle pojalle onnea! Hän on kyllä juurikin tuolalinen kun kuvassa… :)
Kiitos! <3 Niin mustaki :)
*niisk* mulla on kuukautta nuorempi ja niin tutulta kuulostaa tuo kuvaus. Pojat on niin ihania (no, on tytötkin…etenkin melkein 5-vuotiaat…)!
No nepäs juuri, tytöt ja pojat! <3
Tästä kuvasta tarttuu ilo! Pitäisi tulostaa kuva julisteeksi seinälle ja vilkaista aina kun meinaa vetästä vakavaksi!
No niin pitäis! Ei olis surunhäivää eikä huolen murusia, kun kuvaa katsois. Mulla oli aikoinaan peilin reunaan kirjoitettu lappu: ole reipas, näytät hyvältä! Sillä oli vaikutusta! Ehkä pitäis laittaa se taas.
Voi vauveli! Säilyy hän kuule vielä piiiitkään (jos ei aina) äitin vauvana <3
Niin pysyy <3
Ihana kuva!
:)