Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

TÄYDELLINEN KESÄPÄIVÄ

vihreasatalossa8

puhelinkuva

vihreassatalossa1

vihreassatalossa2

vihreassatalossa3

vihreassatalossa4

vihreassatalossa5

vihreassatalossa6

vihreassatalossa7

puhelinkuva2

puhelinkuva4

vihreassatalossa9

puhelinkuva3

vihreassatalossa11

tarjoiluvati
Sain kunnian viettää aurinkoisen päivän, sinitaivaisen illan ja linnunlauluisen yön Vihreässä talossa viime viikonloppuna oikeassa laatuseurassa. Ihana Annika oli kutsunut liudan bloggaajanaisia  viettämään kesäjuhlia talolleen. Ja tuo talohan olikin aivan ihana, täydellisine väreineen ja pienine yksityiskohtineen. Oi, sanon minä, niin nätisti ja nätiksi ja minun makuuni laitettu talo, oijettä!

Päivään kuului loistavan seuran lisäksi hyvää ruokaa (Riikan Urbaanissa lusikassa ohje älyhyvään pinkkiin salaattiin!), limonaatia ja vähän viintä, hersyviä naurunremakoita, kaksi pientä koiraa, arvontoja, Bingo!, pihakeittiössä tiskaamista (aijai, ihanaa!), vastasyntyneen vauvan pienoiset varpaat, mustassa saunassa niin pehmeissä löylyissä saunomista ja saunalauluja (että voi että!), yllätyksiä yllätysten perään (Annika oli saanut juhliin sen sortin yhteistyökumppanit, että se oli kuulkaas joulu tuo viime lauantai!) ja kesäyössä räsymattojen päällä istuskellen vanhojen vinyylien kuuntelua. Ja unet Hanna-Riikan vieressä mariannekarkkilakanoissa. Täydellistä.

Siellä saunassa istuskellessa pohdittiin sitä, että miten sitä odottaakin koko pitkän talven juuri sitä, tuota hetkeä kun on tämä ihana kesä. Pikkiriikkisen hämäriä kesäiltoja, niitä, kun istutaan pihalla ihmisten kanssa, joiden seurassa on hyvä olla ja pian pitääkin jo ottaa viltti vielä harteille, mutta ilma ei siltikään ole kylmä. Vähän vain suomalaisen kesäöisen kostea ja vilpakka. On ollut ihana kesäpäivä, ihoa vähän kuumottaa auringon jäljiltä, varpaita kipristää kuumat löylyt, kun on juuri kävellyt paljain varpain pitkin märkää nurmikkoa. Linnut laulaa lirkuttaa, jossain kaukana kukkuu käki. Luonto on aivan vihreä ja sääsket inisee. Sitten siinä saunan portailla vilvoitellessa pyyhkeeseen kääriytyneenä minusta tuntui, että meinasi sydän pakahtua. Oi, oi kesä ja oi ystävät ja oi, siis super-oi tuollaisille kesäjuhlille! Mikä onni onkaan ollut saada tutustua noihin naisiin, paras kiitos bloggaamisesta ikinä!

Sata sydäntä ihanille naisille ja peukkuja niiden upeille blogeille ja superkiitos Annikalle! Lisää upeita kuvia ja tunnelmaa juhlista löytyy ainakin Annikan, Hanna-RiikanJohannanKaisan, Marian, Pinjan, Riikan, Tiinakaisan blogeista.

(kuvat ovat omasta kamerasta ja puhelimesta, paitsi tämän onnellisen arvontavoittajan palkintonsa, Arabian Piilopaikka-tarjoiluvadin, kanssa kuvasi Riikka)

///

Last weekend I was honored to spend a sunny day, an evening with a blue sky, and a night filled with singing of the birds in the Green House, in a real quality company. Wonderful Annika had invited a whole bunch of blogger women there to attend her summer party. And the house was just so wonderful, with its perfect colors and small details. Oh, I have to say it was just so pretty and my kind of house, oh my!

The day consisted of wonderful people and good food ( From Riikka’s “Urbaani Lusikka” you’ll find a recipe for wonderful pink salad), of lemonade and some wine, of bursts of laughter, of two little dogs, of Bingo, of doing the dishes in a outdoor kitchen (it was splendid!), of tiny toes of a newborn, of a black sauna with soft heat and sauna songs (oh my!), of surprises after surprises (Annika had managed to get some sort of sponsors for the party, so I’ll tell you, last Saturday was like Christmas Eve) and of a summer night where we sat on rag rugs and listened to old vinyls. And I got to sleep next to Hanna-Riikka, in sheets colored with red and white -stripes. Perfection.

While we were sitting in the sauna, we started pondering how during the long winter you wait exactly that moment when the wonderful summer arrives. A little bit of dusky summer nights, when you sit outside with your favorite people and you have to have a blanket on your shoulders, even though it’s not cold. Just a little bit of chilly and damp, typical for finnish summer nights. It has been a wonderful summer day, you still feel the heat of the sun on your skin, the heat of the sauna makes your toes tingle, as you have just walked across the damp lawn. Birds sing, and you’ll hear the cuckoo somewhere far. Nature is all green and the mosquitoes are making noise. There, sitting on the bench outside the sauna, wrapped up in a towel, I felt like my heart was about to burst. Oh summer and friends oh, I mean a super-oh for summer parties like that!

Hundreds of kisses to those lovely ladies, thumbs up for their blogs and a huge thanks to Annika! You’ll find more pictures and glimpses of the atmosphere from the parties from Annika’s, Hanna-Riikka’s, Johanna’s, Kaisa’s, Maria’s, Pinja’s, Riikka’s and Tiinakaisa’s blog.

(These pictures are from my own camera and phone, except the picture of a happy lottery winner with her price was taken by Riikka)

YLLÄRIPAIJAT!

Pidettiin ystäväni Mariian kanssa taas kankaanpainantailta. Pingotettiin seuloja, laitettiin valotusemulsiot ja seulat kaappiin pimeään odottelemaan ja tietysti painettiin Eiffel-torneja, lintuja ja Mariian piirtämiä hienoja eläinhahmoja. Aika hurahti taas kuin siivillä, muutamat mansikat ehdittiin vaan siinä samalla syödä ja teetkin jäähtyivät kuppeihin, niin oltiin innoissamme ja keskusteluiden uumenissa. Tykkään, kun aika noin katoaa ja saa aikaan vaikka mitä, vaikka meijän vauhti ei kyllä päätä huimaava tällä kertaa ollutkaan. Ihasteleminen kun vie niin paljon aikaa. Tein lapsille Pariisi-paidat ja en malttaisi odottaa, että he saavat ne. Tiiän, että ovat varmasti tykkäävät!

Oon tainnut kertoakin, että kouluaikoina en oo paljoa kangasta painanut, seuloilla en kai koskaan aiemmin (taisin valita aina jonkun muka mielenkiintoisemman kurssin artesaanikoulussakin). Siksi tämä niin suuri into ja ilo tähän aiheeseen nyt. Vähän aikaa sitten äitini luona käydessä löysin ala-asteella tekemäni hienon sabluunoilla tehdyn pöytäliinan. Nyt on jonkunsortin todiste siitä, että jotain oon kyllä painanut. Esittelen sen teille vielä tässä kesällä, se on hieno ku mikä!

t-paita1

t-paita3
Me and my friend Mariia had a fabric printing night again. We drew our sifters, threw in the exposure emulsion, and then we put the sifters inside a closet in the darkness to wait. Of course we did some Eiffel Towers, birds and some lovely animals Mariia drew. Time flew, and we only had time to eat a few strawberries. Tee got cold while we we’re so absorbed into the talks we had. I love when time disappears and you are able to get so many things done. This even though our pace wasn’t breathtaking this time. I made Paris shirts for kids, and I couldn’t wait for them to have them. I know they’ll love them!

I guess I’ve told you already that I didn’t print fabrics a lot while I was at school, and never using a shifter ( I guess I took a course more interesting during my education to become an artisan). This is why I get so excited about this now. A while ago, when my mom was visiting, I found a wonderful table cloth I had made with fonds. It was some kind of proof that I had done some printing in my past. I will show it to you at some point during this summer, it is cool as any!

PARIISI PÄÄSEE PAITAAN

kankaanpaino1

paino1

paino2

paino3
Tässä maailmassa, kun kaiken pitää olla melkeinpä valmista samantien ja heti, on mahtavaa, että kun tammikuussa sain tyttäreni piirustuksen ja keksittiin, että siitä saisi tehtyä hienoja paitoja ja muita painelmuksia, piti odottaa huhtikuuhun asti ennen seuraavaa vaihetta.

Painoseulakurssilla tutustuin uuteen ystävään, jonka kanssa painoimme tänään parit paidat ja tiskirätit. Oli kivaa, kun oli seuraa, joka tiesi mitä tehdä, sillä oon jotenki kaikissa kouluissa ohittanut kaikki kankaanpainantaan liittyvät kurssit ja olin aika tietämätön, vaikka toki perusjutut olisin kyllä varmaan osannut tehdä. Mutta ne pikkuvinkit! Oli mukava ilta ja tuolla mulla kuivuu huippuhienoja juttuja ja pää on pyörällä uusista ideioista!

In a world where everything has to be ready immediately, it’s great that in January I got a drawing from my girl and we came up with an idea to do T-shirts with that picture printed on them, and other prints too. But, I had to wait until April to put the idea in practice.

From the pressure printing course I found a new friend, with whom we printed a few t-shirts and dishcloths. It was fun with a good company, who knew what to do, as I’ve managed to skip all the courses at school related to fabric printing and was pretty clueless, even though I guess I could have managed with the basic stuff. But the tips she gave me! I had lots of fun and I have some great stuff there drying up. And my head is spinning with the new ideas!

KEKKEREISSÄ

Tiina, Pics, dots & stripes / Tiina, MUITA IHANIA
Viime perjantaina sain kunnian olla ihanien naisten seurassa Gloria Blog Awardseissa Helsingissä. Gaalassa palkittiin kauneimmat ja parhaat sisustus- ja ruokablogit ja oli mukavaa olla heitä juhlistamassa. Hyvässä seurassa sain olla, sillä Weekday Carnivalin Riikka voitti Kauneimman sisustusblogin palkinnon ja Kotipalapelin Rilla lukijoiden suosikkisisustusblogin palkinnon. Oli mahtavaa tavata myös uusia blogittaria, niitä, joista oikeastaan tietää jo jotain, mutta kasvokkain ei olla nähty. Monta ihanaa uutta kaveria rikkaampana ja kivoja kekkereitä muistellen! ♥
ʎlǝʌol os ǝɹɐ noʎ
Last Friday I was honored to be in the company of lovely women, Gloria Blog Awards in Helsinki. The nominees consisted of interior design and food blogs, and the best and the most beautiful were awarded. It was fun to celebrate them and be in the company of all those wonderful bloggers. The company was good indeed, as Riikka from Weekday Carnival won the award for the most beautiful interior design blog and the Rilla from Kotipalapeli won the readers’ favorite interior design blog award. It was also great to meet new blog friends, those who you kind of know, but haven’t seen face to face. Many wonderful new friends richer and with wonderful memories of the great party!

HATTARATUPSU

Oltiin muutama päivä mummulassa Oulussa ja kävin tsekkaamassa paikallisia kangas-, nappi- ja lankakauppoja, koska oli tarvis. Löysinkin aika herkkuja kaikista niistä. Se on varmasti niin, että aina tuntuu, ettei oman kaupungin kaupoista löydy mitään, mutta muualta heti löytyy. Tietty se on niin, koska omassa kaupassahan sitä kävelee automaattisesti vaan sen oman reittinsä ja muualla antaa kaupalle aivan erilaisen mahdollisuuden. Näin uskon. Me ihanan E:n kanssa mentiin etsimään pipokangasta ja me löydettiin pipokangas! Sekinhän on harvinaista, että heti ekalla kerralla löytää hyvän kankaan siihen tarkoitukseensa mitä ettii.

Tunteroinen keittiön pöydän ääressä ommellen ihan summanmutikkaisia saumoja ja tsadaa, uudet kevätpipot! Vaaleanpunasilla hattaratupsuilla, koska me ollaan just semmosia. Hattaratupsupipoäitejä!

 

 

 ps. sadas postaus täällä uuden blogin puolella, jes!

VIRKKUUKOUKUSSA

 

 

Sama paikka, samat langanjämät (okei, paljastettakoon, että jämille käy joka työssä niin, että niitä pitää hankkia lisää ja aika harvoin kerä loppuu aivan täysin samaan aikaan kuin milloin työ on valmis ;)) ja sama supersulkkunen mallipoikanen. Eri juttu on se, että minä, joka aina sanon, että en virkkaa enkä huovuta, koska en osaa, olen virkannut. Paljon olenkin, 28 ruutua on jo valmiina. Niistä muotoutuu myöhemmin (toivottavasti) ihana viltti. Ja koska en vieläkään oikein pysty myöntämään, että virkkaan aivan itse ja käsialakin on ihan ookoon näköistä, niin pyysin äitini tekemään kanssani tuota isoa määrää neliöitä. On aika hauska jutella äidin kanssa päivittäin puhelimessa isoäidinneliöistä ja laskeskella yhdessä paljonko vielä tarvii ja riittääkö lanka. Toivottavasti äidin täydelliset ruudut passaavat hyvin yhteen omieni kanssa.

Ihanaa pakkaspaukkuista päivää kaikille!

 

KÄSSÄKERHO RULES OK

Eilen kaksi autoa starttasi ja vei monenmonta naista viettämään ansaittua, ihanan rennonletkeetä ja leppoisaa Kässäkerhon Jälkipikkujoulua ihaniin, talvisiin maisemiin, lämpimään mökkiin.

 

Me söimme ja joimme erityisen hyvin, saunoimme ja kävimme möyrimässä lumihangessa, parannettiin maailmaa, naurettiin ja nautittiin hyvästä seurasta ja tietty vähän neulottiin ja virkattiin!

 

 

 

 

 

 

Oli ihan mahtavaa! Oon jo moneen kertaan ylistänyt tuota oikeastaan vähän yllättäen alkanutta harrastusta, Kässäkerhoa, mutta en kyllä tee sitä turhaan. On ollut mahtavaa tutustua moneen uuteen hyvään ihmiseen ja kokoontua aina silloin tällöin ihan vaan istuskelemaan, jutustelemaan ja tekemään samalla käsitöitä. Äitihenkilönä varsinkin sitä arvostaa kovasti sellaista kiireettömyyttä, eikä vähiten sitä, että on yhtäkkiä monta ystävää rikkaampi.
Kiitos ihanat naiset!

 

EI OLIS ARVANNU

Mulla on tämä mittanauhasta tehty ruusuke yhessä pipossa. Ollut jo vuosikausia. Viime kesänä kuulin yhden tarinan, johon tää ruusuke kuuluu. Kerron nyt sen tarinan, vaikken lupaakaan, että se menis aivan oikein, mutta sinnepäin varmaan ainakin.

Tein ruusukkeen, kun Neitokainen oli aivan vauva. Kiinnitin sen mustaan takkiini. Asuimme keskustassa ja kuljeksin paljon kävelyllä kaupoissakin. Olin iloissani vauvastani ja tykkäsin, että rintapieltänikin koristi asia, josta saattoi myös huomata sen, mistä tykkään. Yksi asia mua kyllä silti harmitti, Neitokaisen harmaat kissavaunut nimittäin. Olisin halunnut hienommat vauvanvaunut, mutta saimme nuo harmaat sukulaiselta ja koska ei niissä aivan oikeasti mitään vikaa ollut, otimme toki ne vastaan ja käyttöön. Ja jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika söpöt, harmaalla pohjalla valkoisia kissoja siellä täällä. Kerran olin ollut eräässä vaatekaupassa, kun toinen tuleva äiti oli minut nähnyt. Oli huomannut harmaat vaunut ja ruusukkeen rintapielessäni. Tätä kohtaa en aivan tarkalleen muista, mitä tuo henkilö oli ajatellut, mutta jotain kivaa kuitenkin. Ehkä, että näyttääpä kivalle ja olispa kiva olla tuon kaveri! ;) No, se kohtaaminen meni ohi, enkä minä sitä muista muuten kuin että olen varmasti siellä ollut ja olen tunnistettavissa noista asioista. Sittemmin, vuosia myöhemmin, tapasimme tuon henkilön kanssa. Hänestäkin oli tullut äiti, tietysti, ja sattumalta tyttärillämme on sama, erikoiseksikin kutsuttu nimi. Ja meistä tuli ystävät. Ei olis arvannu sillä kaupunkireissulla ei.