Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MINI & VIENO – POSSUJEN HÄÄT

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Eilen en aamusta tiennyt, että päivällä juhlittaisiin häitä. Eikä mitä tahansa häitä, vaan pehmopossupariskunnan. Tyttäreni ompeli ystävänsä kanssa pehmoja (josta on muotoutunut tämän kesän yksi lempparijutuista) ja siitä sitten keksivät laajentaa leikkiä ihan hääjuhliin asti. Heti olivat niin innoissaan ja ilosta pomppien kertoivat minulle suunnitelmastaan. Siinä hetkessä tuli mieleen se sama tunne, kun lapsena (ja ehkä aikuisenakin) keksi jotain ihanhullunsiistiä ja teki mieli vain pomppia sitä innostusta ulos ja päästä heti hommiin. Hetken aikaa asiaa siinä pohtiessani tulin siihen tulokseen, että haluan olla tyttöjen leikissä ehkä itsekin vähän mukana ja ehdotin heille, että mitäs jos juhlat pidettäisiinkin pihalla? Ehdotin myös, että pöytäänhän voisi laittaa liinan, voisin tuoda vähän herkkujakin ja pikkukaiuttimenkin saavat ottaa pihalle ja voin tulla valokuvaamaan juhlat. Kaiken muun saavat tehdä ja laittaa itse. Tyttäreni hyppäsi kaulaani ja rutisti lujaa ja sanoi “ihanaa äiti kun sää otat tämän niin tosissaan”. Oli pakko hei, koska kun mietin, että jos sama olisi ollut omassa lapsuudessani, että juhliin voi kutsua vaikka kaikki pihan lapset ja leikkiä ihan kunnolla oikeita häitä ja äitikin on mukana, niin todellakin!

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Kuten kuvista näkee, häät olivat oikein onnistuneet. Vieraiksi juhliin päätyivät ne lapset vanhempineen, ketkä sattuivat pihalle juuri tuohon aikaan, kaikki herkut menivät pikkuisiin suihin, häämusiikiksi sattui soittolistalta soimaan mm. Anna Puun Pieni ja hento ote sekä Lauri Tähkän Morsian. Minä juoksin kuopuksen perässä ja samalla valokuvasin ja välillä videokuvasin juhlia. Hikihän siinä tuli. Illalla kotona editoin videon ja siitäkin olin niin onnessani, koska en ollut ennen tehnyt ja lopputulos oli niin kaunis noin niinkuin ensikertalaisfilmiksi. Kaikesta tästä omasta hyvästä mielestä huolimatta olin eniten onnellinen siitä, että lapset leikkivät, tekivät jopa itse ne leikkikalunsa, suunnittelivat, ja vetivät koko hääjuhlaleikin hyvin perinteisin kaavoin ja iloitsivat aivan sydämiensä kyllyydestä. Toivottavasti he, minä ainakin, muistavat tämän aina. <3

ps. Videon näet täältä, salasana on possujen.

 

KUN YSTÄVÄ SISUSTAA LUONASI SALAA…

…voi yllättyä joko iloisesti tai järkyttyä taikka sitten saada kunnon vatsanpohjanaurut! Minäpä kerron miten mulle kävi. Tiedätte ehkä erään suositun ja erittäin lahjakkaan sisustusbloggaaja-valokuvaaja Riikan. Niin, no se oli se joka mulle täällä vähän sisusti. Taisin olla sillä aikaa tiskaamassa keittiössä, kun tämä sisustustapahtuma kävi. Hän oli ilmeisesti lukenut jotain naistenlehteä olohuoneessa ja sieltä saanut inspiraationsa. Sänkyni yläpuolelle oli nimittäin ilmaantunut JULISTE! Naistenlehden keskiaukeaman huussijuliste. Aikas hyvät naurut sain tästä supermahtavasta yllätyksestä! En allekirjoita aivan tuota julisteen sanomaa, mutta silti, onhan se nyt upea julkka hei! Kiitos rakas Riikka! EN POISTA SITÄ TUOSTA IKINÄ!

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

5 VINKKIÄ KÖÖPENHAMINAAN (JA VÄHÄN MYÖS ELÄMÄÄN)

tiina_anna_fb1

cph94

cph90

the little mermaid and muitaihaniatalvisukat

Kisikkapuu, Kööpenhamina

Vietin ystäväni kanssa viime viikonlopun keväisessä, ihanassa Kööpenhaminassa. Olimme siellä myös vuosi sitten, mutta silloin seurassamme oli myös viisikuinen vauva, joten tämän kertainen reissu oli hieman erilainen. Olimme molemmat kiireisen viikon jälkeen aivan poikki, kun matkalle lähtö yhtäkkiä koitti, vaikka reissu oltiin varattu jo kuukausia aiemmin. Emme siis edellisiltana, jolloin ystäväni tuli luokseni, enää todellakaan jaksaneet miettiä, että mitäs sitten, kun ollaan perillä Köpiksessä. Juorusimme ja nukuimme muutaman tunnin ennen perjantaiaamun lähtöä. Päivämme oli mainio ja väsymyksestä huolimatta hauska, mutta jo viikonlopun aikana hoksasimme monta juttua miten olisimme voineet perille saapuessamme tehdä. Toisaalta, tämän pitikin olla matka, jolle ei tehdä suunnitelmia, vaan mennään minne huvittaa ja otetaan rennosti. Se rennosti ottaminen kaikkien kamojen kanssa, haha!  Kokosin muutaman vinkin, jotka haluan teille reissultamme jakaa. Olkoon ne vinkit myös meille muistiksi ensi reissua varten. Kööpenhaminaan, viikonloppumatkalle ja elämään ylipäätään, viisi vinkkiä, olkaa hyvät.

1. Jätä tavarasi ihan suosiolla johonkin säilöön siksi aikaa, kunnes saat avaimet asuntoosi (mikäli AirBnB kuten meillä) tai vie hotelliin säilöön. Tämähän on oikeasti päivänselvä juttu, mutta ei me vaan sitä siinä tohinassa älytty, vaan kuljettiin 14 kilometriä kaikkien kamojen kans. Kunnon reissaajat, haha! Päivän loput kahdeksan kilometriä liikuttiinkin sitten ihan lähestulkoon tavaratta, kamera kaulassa vain. Tämän vinkin (päivänselvyyden) hyödyntäminen mahdollistaisi myös sen, että voisi tuon “odotteluajan” tehdä jotain järkevää, käydä museoissa tai kiertää keskustan kauppoja. Arvatkaapa vaan ollaanko naurettu tälle päättömälle toiminnallemme jälkeenpäin, sillä ei me edes olla mitään ummikkoja ulkomailla! No, aina ei tarvitse käyttäytyä täydellisesti tai ees sinnepäin. Jos tuo aamupäivä olis toimittu niinku jossain kuvitteellisessa ohjekirjassa sanotaan, ei me sitä muistettais.

2. Vuokraa pyörä! Mikäli olet kaupungissa pidempään, niin kannattaa vuokrata kerralla useammaksi päiväksi ja varmaan vähän googletella mistä kannattaa vuokrata, mutta jos tarvitset pyörää vain päivän tai vain muutaman tunnin, ovat valkoiset Bycyklenin vuokrapyörät aivan hyvä ratkaisu. Niissä voi suorittaa maksun kortin kautta suoraan pyörän näyttöruudulta tai tehdä rekisteröitymisen etukäteen. Systeemi oli todella kätevä, näytöllä oli navigaattori, joka näytti kokoajan reittiä ja nopeutta sekä lukitus ja pyörän palauttaminen tehtiin näytön kautta, kaikki oli todella helppoa käyttää. Eikä siinä vielä kaikki, olikohan se sitten sähköpyörä vai mikä, mutta joku helpottava systeemi pyörässä oli, sillä polkeminen oli kevyttä ja keskimääräinen vauhtimme oli 15-20 kilometriä tunnissa kokoajan. Se tuntui aika paljolta siellä liikenteen seassa, mutta koska pyöräilijöitä on paljon ja pyöräily Köpiksessä toimii niin hyvin, suosittelen pyöräilyä myös niille, ketkä eivät yleensä paljoa ajele. Se tärkein vinkki pyöräilyyn on silti ystävän minulle jakama, eli aja niinkuin olisit moottoritiellä! Ryhmittäydy ja näytä merkkiä mitä milloinkin aiot tehdä. Pyöräily Köpiksessä on ihanaa!

von Fressen, Copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

VON FRESSEN, COPENHAGEN

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

von fressen, copenhagen

cph92

cph91

cph89

cph79

cph68

cph57

cph56

3. Yllättävät kohtaamiset tuttujen kanssa ovat aina hauskoja! Törmättiin sattumalta nimittäin vanhaan luokkakaveriini, joka asuu Kööpenhaminassa. Hän vinkkasi meille, että menkää the Cisternsiin, siellä on upea näyttely, Eva Kochin “That Dream of Peace”! Muuta emme tienneet ja vitsit, että olikin vaikuttava juttu kaiken sen vitsailun ja auringonpaisteen keskelle.  Suosittelut! Marraskuun loppuun asti on aikaa.

4. Syö hyvin! Tämän reissun aikana hoksasin senkin, kuinka helppoa ja vaivatonta onkaan, kun molemmat reissaajat tykkäävät ja syövät samankaltaisesti. Ehkä tämä oivallus tuli myös siksi, että ei tarvinnut miettiä syöttötuoleja tai lastenlistoja. Annoin ruokapaikkavalintojen päättämisen täysin ystävälleni ja hän tekikin loistovalinnat. Supersuositus brunssipaikaksi Vesterbrossa von Fressen. Paikkana ihana ja tunnelmallinen ja brunssiannos loistava. Makoisat, kovin perinteikkäät aamupalat taas söimme Ipsen & co:lla, ulkona auringonpaisteessa! Sunnuntaina pyöräilimme streetfoodtaivaaseen Papirøenille ja  voi vitsit miten paljon siellä olisikaan ollut vaihtoehtoja mistä valita! Söimme burgerit tiskiltä, jolla oli kumiankka, eli Duck it! Upea miljöö, meininki ja tunnelma! +++

5. Viimeinen neuvo sopii kaikkialle, jokaiseen reissuun ja ihan elämään muutenkin: Hulluttele! Tee just sitä mitä huvittaa, pidä hauskaa, muita ja maata kunnioittaen! Matkalla olet turisti ja saat näyttää turistilta. Ihan turhaan mietit, että emmää tuonne kehtaa mennä mitä ne muutki ajattelee ku ovat niin hienoina siellä ja minä vaan tämmönen tai mitään sinnepäinkään. Me suomalaiset ollaan aivan liian usein vähätteleviä itsejämme kohtaan ja monesti törmää tilanteeseen, että jotain ei uskalleta tehdä siksi, että ei vaan tiedetä eikä edes kehdata kysyä. Tai että nolottaa näyttää turistilta, hupsheijakkaa kuulkaa vaan semmosille aatoksille, mitä siitä jos näyttää, kun kerta on! Minä muina naisina otin villasukat esille muutamassa paikassa reissun aikana ja laitoin sukat jalkaan ja Anna räpsi kuvia. Siinä villasukkasillaan kiipeillessäni ja keimaillessani merenneitopatsaan vieressä muut turistit pysähtyivät seuraamaan tilannetta. Kuulin kuinka joku espanjaksi huuteli jotain (toivottavasti kannustuksia!) ja kun villasukkakuvaus oli ohi, sain hillittömältä määrältä muita turisteja aplodit! Niiasin ja hymyilin takaisin.

cph100

cph103

cph96

cph53

airbnb kitchen, copenhagen

cph52

cph50

CPH155

cph48

cph47

cph45

cph30

cph29

cph28

cph31

muitaihaniatalvisukat in cph

cph44

the little mermaid, copenhagen

the little mermaid and muitaihaniatalvisukat

henrik vibskov sample sale oh noes!

papiroen, copenhagen

duck it copenhagen

duck it burger and beer, street food, copenhagen

street food copenhagen

muitaihaniatalvisukat

tiina_anna_fb2

tiina_Anna_fb3

Matka oli ihana kolmipäiväinen, tehokas ja erittäin nauruntäyteinen viikonloppu, josta jäi paljon mukavia muistoja, kokemuksia ja se oli jälleen muistutus myös siitä, kuinka tärkeää on välillä tehdä ihan vain aikuisjuttuja. Arki tulikin vastaan rytinällä, kun kuusi tuntia kotiin paluun jälkeen, aamuaikaisella, sain kotiin oksennustautipotilaan. Ensi reissua suunnittelemaan vaan! Kiitos Anna! Kiitos Kööpenhamina! Nähdään taas!

MUITA IHANIA LOVES MUMMOLA TRAVELS

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

image1

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

mummola29

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

image2

Mummola Travels

Mummola Travels

Viime viikonloppu oli ihana. Aivan kertakaikkisen mukava, hauska ja siis ihan vaan ihana. Olin nimittäin pikaisella Lappi-reissulla Kittilässä Kaukosen kylällä matkaseuranani kaksi hyvää ystävää, Weekdaycarnivalin Riikka ja Vaneljan Virpi. Reissu oli täydellinen irtaantuminen arjesta ja päälle vähän mannekiineeraamista ja keimailua talvisissa, kauniissa maisemissa. Sininen, pilvetön taivas ja valkeat tunturit ja vähän jo keväinen ihana fiilis. Hanget kantoivat ja aurinkolasit olisivat olleet tarpeen. Olin napannut mukaani neuletyön ja muistivihkon uusia ideoita varten, mutta en ehtinyt koskea kumpaankaan, vaikka koko reissun aikana ei ollut yhtään kiire, vaan oli niin ihanaa vain olla ja nauttia hetkestä, seurasta, luonnosta ja Lapin lumosta. Ja naurettiin kyllä myös paljon! Snapchatissani oli viikonlopun aikana melko paljon sisältöä, yksi (omasta mielestä) hauskimmista pätkistä oli sattumalta aikaansaatu tuotos: Maailman paras meikkitutoriaali, jossa Riikka meikkasi minut. Ei ollenkaan vitsikkäästi tosin, me vain satuttiin vitsikkäälle päälle. Sellainen vitsikäs tuuli hauskassa seurassa on kyllä parasta!

Majoituksenamme meillä toimi ihanan kotoisa ja lempeä Mummola Travels, joka on Paula ja Kimmo Ojanperän (ja heidän hurmaavan poikansa Olavin!) luotsaama mainio majoitus- ja elämyspalvelu. Se toimii niin, että mummolaan mennessä ei tarvitse oikeastaan itse ajatella mitään juurikaan, vaan saa ihan vain nauttia mummolamaisesta meiningistä ja he hoitavat ruuan ja järjestämät haluamasi aktiviteetit puolestasi. Aivan täydellistä!

Meidän lomaamme kuului pääasiassa valokuvaamista ja luonnosta nauttimista, mutta kokonaisuudessaan ehdittiin viikonlopun aikana kyllä tehdä vaikka ja mitä. Kävimme katsomassa poroja ja minä pääsin syöttämäänkin niitä (pohjoisen tyttönä olen nähnyt poroja paljon kyllä ennenkin, mutta syöttänyt en ollut aiemmin), ajelimme sekä Ylläkselle että Pallakselle ihastelemaan maisemia ja vähän nousemaan huippua kohtikin, kipaistiin Kaukosten kylän koululle pääsiäismyyjäisiin, saunottiin ihan mahottoman pehmeissä löylyissä ihanassa suuressa saunassa ja hurautettiin myös komia viiden kilometrin mittainen potkurilenkki täydellisen liukkaalla kylänraitilla ennenkuin ilta kääntyi yöksi ja lentokone toi meidät takaisin etelään. Pikkiriikkisen pääsin myös käsitöiden tekemisen makuun, kun paukuttelin kangaspuilla muutaman kymmenen senttiä poppanaa. Iski kunnon matonkutomisvimma, pakko varmaan alkaa ottamaan selvää missä sellaisen voisi tehdä täällä kotiseuduilla. Ja voi vitsit mitkä makoisat ruuat saimme napoihimme, borssikeittoa, savustettua lohta ja poronkäristystä, aijai! Siinä kuulkaas uni maittoi öisin oikein makiasti.

Matkalla tutustuimme myös Marjoon, joka oli ollut koko viikon Mummolan vieraana. Kaikkinensa uudet ihmiset ja ihana kolmevuotias Olavi (joka potkurin kyydissä istuessa sanoi mulle niin ihanasti, että “sinä oot kyllä tosi mukava!”) ja leppoisa tunnelma ja fiilis jättivät niin lämpöisen mielen, että mielelläni lähtisin lapsineni takaisin vaikka heti. Täys kymppi oli kyllä koko reissu! Suosittelen, sekä Mummola Travelsia että ystävien kanssa reissaamista ja tietysti Lappia! Viikonloppukin riittää. Ensi reissuun siis! <3

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

 

 

 

 

WHERE’S MY TREASURE? JA MUITA IHANIA

 

Ihanat lastenjuhlat

Ilmapallojen takana

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Ihania tyttöjä

Voi vitsit miten ihania

Popkornikakku

Tytöt skoolaa smoothiella

Yksivuotias ja popkornibody

Veljekset juhlissa

Ihana tyttö

Popparikakku

Äiti ja sen poika

Lastenihanatjuhlat

Nakkipaita ja vohvelimekko

Söpöisyys

Pillillä ihan itse

Meillä oli tässä hetki sitten vallan mainiot lastenjuhlat. Sellaiset, että turkoosin kermakakun päälle oli tiputeltu kasa popkornia, sängyllä sai pomppia ja keittiönpöytä oli siirretty juhlien ajaksi lastenhuoneeseen. Lapsista varsinkin se oli hassunhauskaa, koska harvoinpa sitä heidän huoneessaan syödään tai varsinkaan herkutellaan. Vaikka juhlimmekin meidän luonamme, olivat juhlat aivan yhtälailla vieraidemme. Seurana meillä oli ihana No Home Without You -blogin Kaisa tyttärensä kanssa ja hurmaava Pinjacolada -blogin Pinja tyttöineen. Saimme juhliin kaikille uudet vaatteet*, Papun uudesta SS16-mallistosta mahtavia, leikkisiä ja stylejä vohveli-, pilli-, nakki- ja popkornikuosisia ihanuuksia! Mitkäpä sopiskaan meille ja juhlijakamuillemme yhtä hyvin, no ei melkein mitkään muut! Ja syy juhliin: lapset, elämä ja hassuttelu!

Tarjoiluihin kuului kermakakun lisäksi hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia muffinssivuuissa, mansikkamehua, ruis- ja maissinaksuja ja Emmi-Liia Sjöholmin uudesta kirjasta Koko perheen kattaus* saatiin hauskat ideat banaanisushiin ja vesimelonipitsaan. Aikuisille oli tarjolla tiistaisdrinksut eli mustikka-banaani-smoothiet. Nuorimmaiseni oli ensimmäisenä pöydässä odottamassa herkkuja ja seisoi ja kiipeili tuoleilla, on siinä iässä, että kiipeily kiinnostaa ja saa kiipeilläkin, se on mainio taito. Seuranaan hänellä oli pöydässä pisimpään istuskellut Pinjan nuorempi tyttö, molemmat söivät hartaudella kakkupalojaan ja kirsikkatomaatteja. Keskimmäiseni hyppeli sängyllä ja kikatteli Pinjan vanhemman tyttären kanssa niin söpösti että! Kaisan tytär seurasi tarkasti isompia ja heidän touhujaan.

Koristeet, ilmapallot ja kertakäyttöastiat ovat Pop Up Kemuista, kaikki muu juhlavarustus omien kaappieni kätköistä. Kaisa oli tehdä hurauttanut mahtavan nakkiviirinauhan! Heliumilmapallot olivat tietysti yksi juhlien mahtavimmista jutuista lasten mielestä ja edelleen, kymmenen päivää myöhemmin, meillä leikitään kattoon nousevilla palloilla! Ja se oivallus, joka tulee kaikkien lastenjuhlien jälkeen, että mitä yksinkertaisemmat ja helpoimmat herkut, niin lapsille kyllä maistuu.

Herkutteluiden ja tiskivuoren jälkeen tajuttiin, että ne tärkeimmät, NAKIT jäivät jaakaappiin (en tajua miten unohdettiin ne!) ja niitä me sitten syötiin keittiössä suoraan paketista lattialla istuen ja naureskellen. Vaaleimmat vaatteet pyörivät tuolloin jo pyykkikoneessa tomaatti- ja melonitahroineen. Mutta oi että! Aina juhlat eivät tarvitse sen kummoisempaa syytä kuin riehuvat lapset, ihanat aikuiset ja ystävyyden.

* Yhteistyössä ihana Papu. Tuotteet saatu blogiyhteistyönä.

Kiitos, oli tosi kivvaa!

Ota pala kakkua hei

Ihana tyttö ja nakkihame

Tiina
Kuva: Pinja Rouger, Pinja Colada, 2016

jee papu jee

Ilmapallojen takana

Äiti ja sen tyttö

We just had the most delightful children’s party. The “popcorn sprinkled on a cake, jumping on beds and tables moved away” kind of thing. Kids thought it was great because these are very rare occasions. Even though the party was at our place, the event belonged to our guests as much. We spent the day with lovely Kaisa and her daughter and darling Pinja and her girls. All of us received new clothing from Papu‘s SS16 collection*, printed with waffles, straws, sausages and popcorns! Perfect match with our party crew. What was the occasion? Well kids, life and fun!
Besides the cake, the table was served with fruits and vegetables, strawberry juice, rye and corn snack. We also had banana sushi and watermelon pizza from Emmi-Liisa Sjöholm’s new book “Koko perheen kattaus”. Adults had their cocktail hour in the form of blueberry-banana-smoothies. My youngest one was the first to climb the chairs and the table. He’s at the age where climbing is so exciting and it is a useful skill to pursue I think. He got company from Pinja’s younger girl how had been sitting by the table for some time. Both of them very enjoying their cake and cherry tomatoes with most piety. My midmost enjoyed the jumping on bed part and giggled it away with Pinja’s older daughter. How precious was that! Kaisa’s daughter was keenly following what the older kids were doing.
Whilst we very enjoying all the delicious treats we realized we still had sausages in the fridge! And next, there we were, eating them straight from the package, sitting on the kitchen floor and laughing. Light-colored clothes were already having their first round in the laundry machine. But my my, I’ll tell y’a: all you need for a good party is kids running around and adults who are, well, just wonderful.
*In collaboration with Papu.
Ihanat

Ilmapallot ja lapset

Hehee

Ryhmäkuva

Hassuttelijat

Voi söpöt

Where's my treasure -papujuhlat

Vähänkö ihania

Ihanin nakkihametyttö

 

MUFFINSSI- JA DRINKKIREKVISIITTAA JA IHANIA NAISIA

Kakkua ja viinaa -bileet

Juhlissa oli hieno seinä kukkineen ja teemateksteineen, mutta oli siellä muutakin mahtavaa. Nimittäin Pinjacoladan Pinja teki juhlia varten vähän hassuttelurekvisiittaa valokuvaamiseen. Ihan mahtavat drinkit, rillit, suukkosuut ja muffinssit! Jotenkin aina kun noita bailuissa on, niin niiden kanssa pelleily on yhtä kivaa. Niin nytkin! Ja arvatkaas mitä, nuo samat paakkelssit ja juhlajuomat ovat printattavissa teidän juhliinne tai arkisen illan piristykseksi Pinjacoladasta. Että tästä tiks sinne ja printteri laulamaan!

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

KAKKUA & VIINAA -BILEET

Kakkua ja viinaa -bileet

Tykkään järjestää juhlia. Usein niissä on melkolailla samanlainen kaava, aina on syy juhlia, olipa se sitten syntymäpäivä tai ihan vaan elämä. Mulla on aina uusia suunnitelmia tarjoiluun, kattaukseen ja ohjelmaan. Juhlat lähestyvät, kutsut on laitettu menemään. Yhtäkkiä ollaankin siinä muutaman päivän päässä juhlista ja taas sama tilanne, nimittäin hoppu. Nykyään en enää juurikaan stressaa, teen sen mitä ehdin, mihin pystyn ja miten elämä antaa myöten. Mutta hoppu se on silti. Usein haluan jotain uusia koristeluita joka juhliin, edes jotain pientä, koska niiden tekeminen on aina kuitenkin mukavaa ja tykkään tehdä. Tarjoiltavia yritän miettiä niin, että samat vakkariherkut saa olla, mutta jos jotain keksisi uutta seuraaviin juhliin. Kattaus on se, josta aina loppujen lopuksi luistan, mennään niillä samoilla vanhoilla ja laitetaan ne tähän helposti ja käytännöllisesti, ajattelen. Tämän vaiheen saatan usein myös jättää ihan viimeiseksi, koska aikaa ei vaan ole ja minua vain yksi.

Eilen pari tuntia ennen juhlia samalla siinä tiskatessa mietin, että jopas on taas viimetinka, en tiiä mitä laitan päälle, hiukset on laittamatta, meikkaus kesken ja vaatteetkin valitsematta, seinäkoristeet tekemättä loppuun ja pöydällä vain edellisyönä tekemäni näkkileipäkakku. Silti mietin, että on ihan mahtavaa, että mää järjestän näitä juhlia, ihan mitä tahansa juhlia, usein ihan yksin (tainno kyllä jaloissa aina joku lapsi hyörii) (ja tällä kertaa en ihan ihan yksin, siitä lisää myöhemmin) ja siitä ilosta, että aina on aihetta juhlaan ja siihen, että ystävät saadaan koolle! Silloin on ihan sama, onko pöydässä servetit suorassa tai juuri oikeanvärisiä pillejä tai parilliset kahvikupit ojossa. Koti on juhlia ennen aina siisti (tykkään myös tästä osiosta, kodin siivoamisesta juhlia varten), pöydät tyhjillään odottamassa kakkulautasia ja viinilaseja. Puhtaat käsipyyhkeet kylpyhuoneessa ja tuoreet kukat maljakossa. Se hetki, kun kello on juuri sen verran, mikä kutsussa on laitettu juhlien alkamisajankohdaksi ja musiikki soi ja istahdan valmiina sohvalle ja huoahdan. Se on ihana hetki. Ovikello soi. Juhlat alkakoon!

Kakkua ja viinaa -bileet

Lokakuussa aloin miettimään, että milloinkahan sitä järjestäisi ystäville pikkujoulut. Kävin kalenterista läpi sopivat viikonloput ennen joulua ja tajusin, että ei, ei ole aikaa. Siispä päätin, että juhlat pidetään tammikuussa. Perinteiset pikkujoulut tammikuussa tuntuivat kuitenkin mälsähkölle ajatukselle. Mietin, mistä asioista juhlissa tykkään ja päätin napata juhlien vähänniinku teemaksi ne. Kakkua ja viinaa. Vois olla aivan hyvin, että Herkkuja ja limonaatia, Muffinsseja ja sateenkaaridrinkkejä, mutta Kakkua ja viinaa näytti visuaalisesti hienoimmalle. Tällä kertaa ajattelin helpottaa myös omaa panostani ja keksin, että nyyttärimeininki ja noilla tykkäämilläni asioilla, joo! Muutkin varmasti tykkäävät ajatuksesta.

“Juhlien syy on elämä ja sisään pääsee

tuomalla mukanaan joko kakun tai viinaa.

Kutsun sinut siksi, että olet ihana!”,

kirjoitin kutsuihin ja painoin lähetä-nappia.

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Ja voi vitsit, juhlat onnistuivat täydellisesti. Kaikki eivät tietenkään päässeet, mutta tosi moni pääsi. Hänkin, jolla oli aikainen aamulento seuraavana päivänä, hän, jolla oli ollut heikottava olo monta päivää ja sekin tyyppi, joka laittoi 12 minuuttia ennen juhlien alkua viestin, ettei kertakaikkiaan jaksa tulla, on liian poikki. Hän pölähti oven taakse pari tuntia myöhemmin, koska ei näitä juhlia liikaa ole ja koska juhlien jälkeistä univajetta ei voi verrata siihen, mitä hyvää ystävien seura saa aikaan! En ehtinyt myöskään tehdä seinän Kakkua & Viinaa -asetelmaa valmiiksi, vaan keksin sillä samalla aiemmin mainitsemallani tiskihetkellä senkin, että en ala kiireessä tekemään itse kaikkia paperikukkia, vaan siitä tulee ohjelmanumero! Jokainen vieras tekee yhden kukan. Oli muuten ehkä superein ohjelmanumero (heti bingon jälkeen!), vaikka melko moni vähän vastusti askartelemaan alkamista. Etteivät muka ole kahteenkymmeneen vuoteen koskeneetkaan liimaan ja paperiin, ja että eivät keksi tai osaa. Mutta huhhuh, jokainen ihanasti uppoutui siihen tekemiseen ja seinä täyttyi kukista. Illassa oli paljon naurua, uusia tuttavuuksia, erilaisia drinkkejä tuoduista juomista ja monen sorttista kakkua, bingo ja tanssiaskelia. Ja oli kuin viesti maailmankaikkeudelta se hetki, kun otetaan ryhmäkuvaa ja soittolistalta pölähtää soimaan Wonderwall ja koko porukka laulaa yhdessä. Kiitos ystävät, olette parhaita!

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

 

IHANAA VIHREÄÄ JOULURALLISSA

huiskulahommia0

Hersyvää naurua, tuulen mukaan lähteneen pipon perässä juoksemista ja lisää naurua, takkeja narikassa rappukäytävässä, maa-artisokkakeittoa ja hunajanmaistelua, bingovoittoja ja hyvin luistaneita tanssiaskelia. Eilen minulla oli ilo saada osallistua aivan mahtavaan Jouluralliin, jonka Riikka, Susanna ja Annika olivat järjestäneet. Mukana oli pieni porukka sisustusbloggaajia ja kiersimme illan mittaan myrskyisässä säässä pitkin Punavuorta eri kohteissa suorittamassa rallitehtäviä ja tutustumassa kivoihin paikkoihin, ihmisiin ja asioihin.

Oli ihan älyttömän hauskaa kaikkialla ja instagramiin postattiinkin melkoinen määrä #jouluralli-kuvia. Illan viimeinen kohde oli Vihreän Talon Annikan kotona, jossa Riikka opasti meitä tekaisemaan ihanista, huumaavan tuoksuisista kukista ja kasveista minikransseja tai viherviirejä. Oli ihanaa seurata, kuinka kaikki (vähänniinkuin) keskittyivät viininjuonnin ohessa askartelemaan kukista melkoisia luomuksia. Lopputulokset olivat niin kauniita ja myös tekijöidensä näköisiä, että niistä ehkäpä jopa tunnistais kuka on tehnyt minkäkin. Tykkäsin tosi paljon tekemisestä, mutta en mää kyllä mikään mestarikukkiensitoja ole, siihen tulokseen tulin (taas). Sillä ei onneksi ole niin väliäkään, itse tekeminen oli jo niin mukavaa ja aivan parasta oli se, että tehtiin yhdessä niitä!

huiskulahommia1

huiskulahommia2

huiskulahommia11

huiskulahommia7

huiskulahommia9

huiskulahommia8

huiskulahommia4

huiskulahommia6

huiskulahommia10

huiskulahommia5

huiskulahommia3

Kuvat otti Vihreän Talon Annika ja ihanat ihanat kukat ovat Huiskulasta. Kiitos!

TUULISELLA RANNALLA

tuulisella_tuulia1

tuulisella_tuulia2

MUITA IHANIA TIINA ARPONEN

tuulisella_tuulia5

tuulisella2

tuulisella_tuulia6

tuulisella_tuulia8

tuulisella3

tuulisella_tuulia7

Kävimme yhtenä marraskuisena päivänä ystävän kanssa käveleskelemässä Kallvikissa tuolla itäisen Helsingin puolella. Kävin siellä kesällä ensimmäisen kerran ja minusta se on niin ihana paikka, että aina kun on mahdollisuus ajella autolla sinne, niin olen valmiina. Korkea männikkömetikkö matkalla sinne tuo mieleen lapsuuden kesien kesäsiirtolaviikot ja rakastan sitä, miten auringon valo siivilöityy mäntyjen välistä. Rannan luonto ja mereltä puhuroiva tuuli, ne ovat jotenkin niin kotoisia, vaikka merituuli onkin etelässä erilaista kuin lapsuuden kotiseuduilla. Kuljeksimme ystävän kanssa pitkin rantoja ja polkuja keräillen kuivia kasveja ja kukkia. Niitä olen sitten kuvaillut monena päivänä niinä hetkinä, kun valoa on keittiön pöydälle saakka riittänyt. Lopputuloksia näette sitten joulukuussa. Vielä pakko todeta se, mistä niin moni on tänä syksynä hehkuttanut, että tämä syksy on kyllä ollut kaunis ja lämpöinen ja hymyilyttänyt ihan tosi paljon. Aika ihanaa se.

tuulisella_tuulia4

tuulisella4

Kuvat, joissa minä: Tuulia Kolehmainen.

MITÄ JOS FARMARIHOUSUINEN KETTU LÄHTIS VÄHÄN SEIKKAILEMAAN?

Tiina käppäilee autiotalon vieressä

Olen tänä syksynä käynyt lähes joka sunnuntai pyörä- ja metsäretkellä. Se on tehnyt tästä syksystä tavallista mainiomman ja aurinkoisemman, ehdottomasti. Metsässä on hyvä olla. Pyörän selässä viilettäessä samoin. Seura on riippunut viikosta ja kohde on ollut joka kerta eri, tässä kaupungissa on paljon hyviä kohteita. Kamera on ollut kaulassa aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Innostuin Lammassaaren retkellä kuvaamaan pikkiriikkisiä sieniä ja siitäpä se ajatus sitten lähti.

Mitäpä jos farmarihousuinen kettu vähän seikkailisi suurten sienten maassa?

Niin, mitäpä jos. Ehkäpä se lähtee seikkailuun!

Lähtisitkö sinä?

sienikuva4

sienikuva3

Tiina kuvaa sieniä

sienikuva2

Maalattu kettu sienien vieressä

sienikuva1

Kuvat, joissa minä: Tuulia Kolehmainen.