Tietoa mainostajalle ›

TULPPAANIKIMPPU JA IHANA TYTTÖ JÄTTINEULEESSA

Kaupallinen yhteistyö: Kauniisti kotimainen ja Suomen Blogimedia

Olen tykännyt kukista aina, pikkutyttönä pidin mummulan leikkimökin ovella kukkakauppaa, jossa sidoin kimppuja niistä ehkä viidestä niittykukkalajikkeesta, saniaisista ja heinistä, joita pihapiiristä löytyi. Neljännellä luokalla ompelin itselleni elämäni ensimmäiset housut käsityöntunnilla. Vaaleanpunaiset, leveälahkeiset housut, joissa oli ruusukankainen vyötärönauha. Pidin niitä housuja niin kauan, kun ne eivät enää vyötäröltä kertakaikkiaan menneet päälle. Ollessani viisitoistavuotias, mulla luki kalenterin kannessa, että eivätkös ne, jotka kukkia kantaa, ole sellaisia rauhaa rakastavia. Isäni osti mulle rippikesänä vanhan sinisen Poni-pyörän, jonka yhdessä maalasimme puna-valkoiseksi ja aurinkoisena kesäpäivänä istahdin kerrostalomme pihaan pienoinmallimaalien kanssa ja kukitin pyörän punaiset osat.

Minulla on hauska muisto siitä, kun olin 19-vuotias. Muistan, kun istuin silloisen poikaystäväni vanhempien luona vakiopaikallani vanhan antiikkipöydän ääressä olohuoneessa ja luin sisustuslehdestä naisesta, joka kertoi, että hänellä on aina leikkokukkia kotonaan. Ihailin häntä. Toisinaan, kun tämä muisto tulee mieleen, muistan myös miltä se tuoli tuntui istua, jolla olin. Halusin, että minullakin olisi aina tuoreita kukkia. Kolmekymmentäkaksi täytettyäni lupasin itselleni, että saan ostaa kukkia aina, kun siltä tuntuu. Olen melko hyvin pitänyt lupauksen.

Toisinaan kukkia on tuonut myös lähetti (kerran niin mystisesti, etten oikeastaan vieläkään tiedä keneltä ne olivat!), joskus työpaikalle on ruokatunnin aikana ilmestynyt kukkapuska ja kerran sain jättimäisen hääkimpun asiakkaalta ollessani sisustusliikkeessä töissä, hääpari oli lähdössä juhlimaan ja halusivat luopua kimpustaan! Voinette siis arvata, että olin hyvin hyvin innoissani tästä tulppaani-yhteistyöstä Kauniisti kotimaisen kanssa.

Nämä tulppaanit kasvatetaan Suomessa. Olisi se leikkimökissä leikkinyt pikku-Tiina ollut onnessaan siellä Pärjänsuon mummulassa, jos olisi tällaisia kaunokaisia saanut leikkikauppaansa. Tai jos teini-Tiina olisi päässyt kesätöihin puutarhalle, aivan kuten tosi moni suomalainen on työuransa sieltä aloittanut. Neljääkymmentä lähenevä Tiina oli sen sijaan oikein onnellinen, kun kotonansa kasasi keväisen, raikkaan, rönsyilevän, värikkään ja suloisen tulppaanikimpun. Värikkäät ja stylet tulppaanit eivät välttämättä mitään lisäkasveja kaverikseen tarvitse, mutta toisaalta kimppu sai leikkisän ja spesiaalin tuulahduksen, kun sekaan laittoi eukalyptusta, pari harsokukan vartta ja keväänvihreää.

Valitsin kaupasta kaksi kimppua tulppaaneita, ihan perusmarketin kukkanurkkauksesta. Tykkään, kun värivaihtoehtoja ja lajikkeitakin on tavallisissakin kaupoissa useampia. Tiesittekös, että tammi-helmikuussa kaikkein myydyin leikkokukka Suomessa on juurikin tulppaani? Mää en tiennyt ennenkuin luin leikkokukkien kuningattaren omalta infosivulta. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa. Sain varmistuksen myös sille, että tuollaisen naapurikimpun, kuten tekemääni kimppua kutsun (siitä lisää myöhemmin), kokoaminen onnistuu aivan hyvin. Ettei siis tarvitse heti huolestua siitä, että kukkien varret eivät ole kosteassa kuljetuksen aikana. Sen kuljetuksen, kun kimppu kasaamisen jälkeen viedään saajalleen. 

Sain lumisiin tulppaanikuvauksiin mannekiinikseni maailman parhaimman tytön. Tuon, joka soittaa mulle joka päivä koulun jälkeen ja kertoo mitä miettii. Äiti, meen nyt kaverille, tuun sitten kotiin, kun ollaan katsottu leffa tai että äiti, mulla on ikävä sua, askarreltaisko tänään jotain yhdessä tai että äiti, okei, voin tulla kotiin ja makoilla lumihangessa tulppaanikimppu kainalossa… ai siis teit jonkun videonki? okei, joo, hehee, hauskaa, tuun pian… Heh, oot maailman paras äiti ku oot just tuollanen! Nähdään kohta!

Ja niin se tuli koulusta ja puki päälleen paljon pehmeää vaaleanpunaista ja humpsahti makoilemaan ihanalle pakkasluminiitylle. Sain kehut kauniista kimpusta ja sovittiin, että voisin tehdä ystävänpäivänä kimput ihanille naapurinnaisille ja hän toimittaisi ne perille. Siitä naapurikimpun nimi. Tällaisissa tulppaanikimpputunnelmissa toivottelen teille nyt tosi ihanaa viikonloppua! <3Lisää tulppaani-inspiraatiota löydät myös täältä: Musta ovi / Alexa Dagmar / Valkoinen Harmaja 

17 /// KAUNISTEEN TALVIYÖ PONCHO -ARVONTA

Kaupallinen yhteistyö: Kauniste Finland

Mun yks lempipaikkoja kotona on sohvannurkka, viltti harteilla ja kudin kädessä. Tänä syksynä en ole ehtinyt leppoisasti istuskelemaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta syksyjä ja muita vuodenaikoja ja erityisesti pieni joululomanen on kyllä tulossa. Silloin aion ehtiä. Viltit ovat ihania ja mulla on vuosikausia ollut käytössä virkkaamani plussapeitto, mutta vitsit, että nyt on mahtavaa istuskella ja haahuilla pitkin kotia tämä Kaunisteen Talviyö poncho harteillani. Mietin vaan, että miksi en oo tajunnu tätä aiemmin, mutta tästä eteenpäin viltti vedetään korviin asti, kun aiotaan ottaa torkut tai nokkaunet ja poncho on käytössä kaiken valveillaoloajan, kun on tarvetta villan lämmölle. 

Kauniste on yks mun lempibrändeistä. Värit ovat aina sellaista just mua, jos niin voi sanoa ja kuosit aina niin suloisia. Sopivan suloista, pehmeää, pastellista ja söpön tyylikästä. Tykkään ihan hirmuisesti oikeastaan kaikesta mitä Kaunisteella on. On muuten myös hauskaa, että ennen kun kuljimme päivittäin pitkin Fredrikinkatua raitiovaunulla ja bussilla, niin lapsetkin huusivat Kaunisteen myymälän kohdalla aina että TUO ON ÄITIN LEMPIKAUPPA! 

Koska elelemme joulun aikaa, arvon yhden samanlaisen vaaleansinisen Talviyö ponchon myös teille. Osallistua voit kertomalla kommenttikenttään missä on sinun lempipaikkasi joulun aikaan. Aikaa osallistua arvontaan on tiistaihin 19.12. iltayhdeksään saakka. Onnea arvontaan murut!


HÄRKIS®-HYRRIÄ LAUANTAI-ILTAAN

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy & Suomen Blogimedia

Meillä oli juhlat. Pienet jouluisat kemut. Kutsussa mainittiin, että olisivat jo perinteeksi muodostuneet Kakkua ja viinaa -bileet, mutta tärkein syy illanviettoon oli kuitenkin yhdessä oleminen ystävien kanssa. En jaksanut tehdä kakkua, mutta päätin, että teen suolaisia makoisia herkkuja kuitenkin, että on jotain. Kakkua ja viinaa -bileiden tärkeä pointti on siis siinä, että jokainen juhliin tulija osallistuu järjestelyihin samalla panostuksellaan, ettei kaikki järjestäminen kaadu sen ihmisen harteille, kenen luona juhlat järjestetään. Tällä kertaa tosin kävi niin, ettei kukaan tuonut kakkua, eikä oikeastaan sitä viinaakaan, eli tavallaan meillä oli vain illanvietto, jonne tein näitä pieniä suolaisia herkkuja.

Halusin tehdä jotain nopeaa, helppoa ja makoisaa. Siispä tartuin valmiiseen ohjeeseen ja tein Härkis®-hyrriä. Kaupasta kipaisin nopeasti tarvikkeet: aurinkokuivattuja tomaatteja, artisokan sydämiä, oliiveja sekä fetajuustoa ja valkosipulia, lehtitaikinaa ja Härkis® Originalia. Ihan superhelppoa. Mulla ei ole tehosekoitinta, jolla olisin saanut ainekset sopivaksi massaksi, mutta sain käsin silputtua säilykkeet sopivan pienehköiksi ja massamaiseksi täytteeksi. Sitten massa, juusto murusina ja Härkis® Originalia suoraan paketista lehtitaikinan päälle.

Valmiit hyrrät kasasin kakkumaiseen pinoon, söin tosin pari jo ennen kuin päätyivät tarjolle. Muutamaan sipaisin tuorejuustoa ja ripottelin mantelilastuja ja korkeimmalle kohdalle asetin hienosti eat me -piparin. Moni ystävä illalla kysyi, että mitä niissä oikein oli, että olivat oikein hyviä! Meinasivat melkein, että kyllä siinä on lihaa, vaan ei, härkäpaputäytettä siellä on, joka on oikein mainio vaihtoehto lihalle. Tiedän siis varmasti, että nämä jäävät mun vakkaritarjottavaksi ja näitä aion tehdä jouluburgereiden jälkkäriksi.


3 /// MAANANTAIMALLI-ARVONTA!

Kaupallinen yhteistyö: Maanantaimalli

Te tunnette mua jo sen verran, että taidatte tietää kyllä, että ihailen Maanantaimallia! Tuota raumalaista Matleenaa Töhöstä, joka tekee aivan ihania korviksia ja kaulakoruja. Toki hänestä on muodostunut mulle myös ystävä ja olen ottanut ison osan Maanantaimallin tuotekuvista, mutta silti, tykkäisin ilman niitä kytköksiäkin.

Kerron tarinan lähestulkoon vuoden takaa, kun näin ensimmäistä kertaa Maanantaimallin korvikset. Meillä oli joku uudenvuoden jälkeinen juhlailta Matleenan siskon luona ja varmaan kaikki porukan naisihmiset olivat aivan kertalaakista lovessa niihin korviksiin. Matleena oli ottanut muutaman parin mukaan ja niitä ihasteltiin olohuoneen pöydällä kilpaa. Lähdettiin luultavasti koko porukka karaokelaulantaan Maanantaimallit korvissa.

Nyt meillä onkin Pinjan kanssa teille aika ihana arvonta. Nimittäin kuvan isot ja pienet karkkipinkit Kaarella-korvikset arvotaan teille tämän kolmannen päivän luukussa! Ihana joululahja sinulle itsellesi tai jollekin ystävällesi! Voit moninkertaistaa mahdollisuutesi voittaa, kun osallistut sekä täällä, että Pinjacoladassa ja vielä Instagramissakin meidän molempien (@muitaihania /// @pinjacolada) profiileissa on mahdollistua osallistua. Aikaa on 5.12. klo 23.59 saakka. Pienet Kaarellat arvotaan Muita ihaniassa ja isot Pinjacoladassa.

Eikä tässä vielä kaikki! Me ollaan nimittäin koottu myös aika ihanaa jouluista soittolistaa, senkin saatte ottaa kuuleviin korviinne mikäli kaltaisemme joulumusiikki miellyttää. Sanoisin omalla kohdallani, että paras joulusoittolista jonka olen kohdannut ja mikä vielä huipuinta, sinne saattaa lisääntyä hienoja ja hauskoja kappaleita ajanmyötä vielä lisää.

JOULUBURGERIT KUUSI-UUNIJUUREKSILLA

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy ja Suomen Blogimedia.

Huhhui, huomenna joulukuu! Jouluaattoon reilu kolme viikkoa! Aina sama loru, mutta kohta huomataan, että nehän on joulunpyhät meneillään. Tänä vuonna mulla on vähän erilainen joulu, nyt on monen vuoden jälkeen taas täysin lapseton joulu. Haaveilin pitkään, että lähtisin matkalle, mutta niinhän tässä kävi, että mitään matkaa ei ole varattuna. Se ei ole onnekseni mikään hätä ja oikeastaan olen koko joulusta aika innoissani. Lähden nimittäin ystäväni mökille sitä viettämään mukavaan seuraan. Joulun tarkoituksena on ainoastaan olla, nautiskella, syödä, katsoa joululeffoja ja ajattelin kuulkaas neuloa. Ihana suunnitelma!

Yritin keksiä mitä jouluisaa, mutta ei niin perinteistä jouluruokaa tekisin, että olisin oikein kunnolla ruuanlaittoon osallistuva enkä aina se joka tekee mitä muut käskevät. Eräänä päivänä se iski, keksin mitä teen! JOULUBURGERIN! Rakastan burgereita ja miksei niistä voisi keksiä jotain jouluisaa ja makoisaa! Vois olla aika kiva vaikkapa tapaninpäivän illan annos kaiken perinteisemmän jouluruuan jälkeen ja maistuisi varmasti lapsillekin.

Kuvittelen aina tai jostain on piirtynyt itseenikin sellainen jumahtanut käsitys, että vihaan ruuanlaittoa. Saatan tokaista tuon lauseen toisinaan ääneenkin. Eikä se ole yhtään totta! Olen kai vaan jumittunut sinne kalapuikkojen ja makaroonilaatikoiden maailmaan. Tykkään silti ruuanlaitossakin kokeilla uusia juttuja. Tykkään ostaa paketin sen perusteella, että se on nätti, tuote vaikuttaa jännittävältä ja se on jotain mitä en ole koskaan ennen maistanut ja sen valmistaminen vaikuttaa ja on helppoa. Verso Foodin Härkis oli ensimmäisellä ostokerrallani juuri tätä, sittemmin kohdat kaksi ja kolme ovat jääneet pois ja niiden tilalle on tullut se, että tykkään tuotteesta. Näitä burgereita ja kuusi-uunijuureksia leikellessäni keittiössä ompelukoneen vierellä radion pauhatessa, olin hetkellisesti todella onnellinen. Onnellinen siitä ruuanlaittohetkestä.

Siinä mietin myös ihanaa hetkeä viime kesältä, kun olimme kuvaamassa kirjaani maalla Mäntsälässä. Mökkitien toisella puolella oli suuri pelto. Ihmettelin ensin, että mitä ihmettä siinä kasvaa. Jotain mitä en yhtään tunnista. No, mökin omastaja kertoi, että se on luomuhärkäpapupelto! Vaikka härkäpapua on kasvatettu Suomessa keskiajalta lähtien, niin minä en itse ollut aiemmin niitä peltoja niin tarkasti noteerannut. Jotenkin ajattelin, että kaikki pellot on vaan jotain kauraa ja rypsiä. (Olen kaupunkilaistyttö!) Kesäillassa kävelin paljain jaloin pellon vierellä ja kävin siellä vähän tanssahtelemassakin ja pohdin härkäpapuasiaa. Miten mahtava kasvi ja miten hienoa on, että meillä on tällainen härkäpapuvalmiste kuin Härkis®. Se käy aikalailla kaikille, myös nirsohkoille lapsille ja se on niin kätevä ruuanlaitossa, kun se on heti valmis käytettäväksi ilman kypsentämistä.

Jouluburgerit
  • Härkis® -punajuuripihvejä tai pihvit voi tehdä itsekin Härkis® Originalista
  • hampurilaissämpylöitä
  • omena-punajuurisörssi (kaksi omenaa raasteeksi, kourallinen säilykepunajuuria pieniksi kuutioiksi, ripaus suolaa ja pippuria, kaksi kukkurallista ruokalusikallista majoneesia ja yksi kunnon lusikallinen ranskankermaa)
  • tomaattia
  • salaatinlehtiä

 

Kuusi-uunijuurekset

Leikkaa bataatista ja perunasta kuusen mallisia paloja, porkkanasta suoria tikkuja. Laita pellille ja lorauta päälle öljyä ja silppua rosmariinia ja timjamia, ripaus suolaa ja pippuria ja uuniin niin, että reunat pikkaiset alkavat rusehtaa.

Majoneesia pieneen astiaan ja siitä saa vaaleanpunaista, kun sekaan tiputtaa pari tippaa nestettä säilykepunajuurista. Juomaksi tietty jouluomenalimonadia. Ruuat lautaselle ja perhe ja ystävät pöydän ääreen syömään. Positiivisen kautta ja nam!

Muita mainioita ja jouluisaan tunnelmaan ja vaikkapa pikkujouluihin sopivia Härkis® -reseptejä löytyy Verso Foodin sivuilta, tässä muutama mainio: Härkis®-riisipiirakka, lämmin juuressalaatti Härkiksellä® ja ihanat Härkis®-sydämet ja hernemousse.

Loppuun vielä tuulahdus kesästä: meikä siellä härkäpapupellossa, olkaat hyvät!

 

 

 

100 TORTTUA

Kaupallinen yhteistyö: Dronningholm & Suomen Blogimedia

Joulukuu on jo ihan todella lähellä. Niin se vain hurahti pian synkkä marraskuukin. Mielessä on ollut jo muutaman viikon ajan jouluiset asiat. Yhden ihanan ja makoisan joulun tunnelmaan vievän yllätyksen sain toteuttaa hetki sitten. Nimittäin hilloistaan tunnetulla Dronningholmilla on aivan ihana Tähtitorttukampanja, johon osallistuin. Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Dronningholm on halunnut nostaa esille tärkeän asian, yhdessä tekemisen ja yhteisen hyvän. Siinä ideana on ilahduttaa jotain itselle tärkeää tahoa ja leipoa heille 100 torttua!

Halusin yllättää naapurustoni. Asun 1920-luvulla rakennetussa kauniissa korttelitalossa Helsingissä. Olen ollut mielettömän onnekas saadessani tällaiset naapurit, kuin mitä tässä meidän talossa on. Reilun neljän vuoden aikana olen saanut sydänystäviä, kavereita, moikkaustuttuja, niitä naapurituttavia, joita aina pihalla ja portilla tervehditään. Olen saanut apua, kun tietokoneen laturi on ollut hukassa ja naapuri toi ovelleni omansa lainaan – todeten, että saat pitää sen! Lapseni ovat saaneet useita ihania kavereita, pihalla on kesäisin juoksennellut parisenkymmentäkin lasta yhtä aikaa ja siellä aikuiset ovat joskus joutuneet komentelemaan vähän milloin kenenkin lasta, eikä se ole haitannut, ennemminkin se tuonut lämpöisen, entivanhaisen yhteisöllisen, ihanan tunteen. Ollessani eräänä uutena vuotena pahassa pusutaudissa kotona yksin todella kipeänä, ihana naapuri kävi ostamassa minulle pizzaa (ajanlaskuna ennen Wolttia) ja toi ovelle asti. Meillä on vietetty pikkujouluja ja uudenvuodenkekkereitä naapurusten kesken. Käyttämättä jäävät saunavuorot jaetaan aina toisille naapureille ja sen ansiosta lapsenikin ovat alkaneet pitämään saunomisesta, vaikkei meillä edes ole omaa saunavuoroa! Tykkään tästä talosta ja tämän ihmisistä hirmuisen paljon.

Osa naapurustosta taitaa tuntea minut sinä naapurinnaisena, joka piirtää pihalle megapitkiä ruutuhyppelyitä ja innostaa lapsiakin piirtämään katuun lisää ja enemmän ja aina vain hassumpia juttuja. Kesällä viritimme viirinauhat vanhojen pihan puiden väleihin ja pidimme pihan lapsille juhlat juuri valmistuneen leikkipaikan kunniaksi! Joten en voi muuta kuin todeta, että he, naapurini, jos ketkä ovat tämän pienen yllätyksen ansainneet!

Tykkään torttujen tekemisestä. Ne ovat todella helppoja ja niissä voi helposti vähän vaihdella fiiliksen mukaan minkä muotoisia tekee. Päädyin melko perinteiseen kukkamaiseen tähtikuvioon, mutta vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka. Dronninholmin sivuilta löytyy ohjeet mm. kukka-, monsteri-, sydän- ja pöllötorttuihin. Täytteenä omena-kanelimarmeladi on oma ehdoton suosikkini, mutta perinteinen luumuhillokin kyllä maistuu monille ja on se ainoa oikea täyte. Puolukka-kirsikkamarmeladikin on kyllä testaamisen arvoinen herkku! Muotona tortuissa Itse tykkään kukkaisesta mallista siksi, että siinä ei ole teräviä reunoja, jotka muuttuisivat uunissa koviksi, vaan koko torttu on ihanan mehevä ja kostea. Tortut olivatkin erittäin onnistuneita. Paistoin osan omassa uunissa ja osan alakerran naapurini uunissa.

Kirjoitin facebookiin talomme ryhmään kutsun, jossa toivotin naapurit seuraavana iltana nappaamaan tortut mukaansa meiltä pihalta. Mietin ensin, että menisin ovelta ovelle viemään, mutta nykyaikana sellainen tuntuu jotenkin liian tungettelevalta. Ja olikin oikein mainio päätös olla pihalla. Moni naapuri tuli lastensa kanssa pihalle leikkimään meidän seuraksemme pimeään marraskuiseen iltaan (kaunis valkea maisema oli ollut harmiksemme edellisenä iltana). Koteihinsa kulkevat naapurit tulivat maistamaan makoisat joulutortut ja nappasivat mukaan pussillisen iltapalatorttuja.

Olen saanut tempauksen jälkeen kiitoksia naapureilta, että tortut olivat makoisia – minustakin ne maistuivat vieläkin paremmille kuin tavallisesti, ehkäpä niistä maistoi makean hillon lisäksi sen lämmön miksi ne halusin juuri näille ihmisille leipoa.

PS. Kenet sinä haluaisit yllättää ja jakaa iloa? Dronninholmin sivuilla on kilpailu, jonne voit itse osallistua omalla yllätykselläsi!

 

PIZZAA JA PEHMISTÄ

Kaupallisessa yhteistyössä: Rax Buffet & Suomen Blogimedia.

Yhdeksänkymmentäluvun lopulla meillä oli kaveriporukan kanssa tapana kulkea pyörällä kaikkialle, hengailtiin kavereiden luona, talviviikonloput lumilautailimme, koulussa irkattiin ja sovittiin siellä, missä milloinkin nähdään. Kännyköitä alkoi olla vasta, kun aikuisikä jo häämötti. Vietimme aikaa paljon kaupungilla. Usein käveltiin suoraan pizzabuffet-paikkaan kurkkaamaan olisiko joku tuttu siellä, koska sen verran usein siellä söimme.

Yllätin osan noista sen aikaisista kavereistani, jotka ovat edelleen rakkaita ystäviäni, kutsumalla heidät kanssani syömään Rax buffetiin. Kaikki ottivat kutsun ilomielin vastaan ja sekös ilahdutti tällaista erityisesti pizzan rakastajaa! Emme ole reiluun 15 vuoteen tuollaisessa buffetissa syöneet, joten oli jo aika! Äidyimme muistelemaan hauskimpia muistoja, sitä kuinka veimme oppilasvaihtoon tulleet saksalaiset kaverimme pizzabuffetiin, kuinka yksi tyttö söi kolmisenkymmentä pientä jäätelöpalloa jälkkäriksi ja miten se olikin niin kivaa aina kokoontua yhdessä syömään.

Vuoden 2017 Rax Buffet oli hieman erilainen kuin tuo teinivuosien ajan ravintola, vaikka konsepti sama ja perusrunko ruuissa hyvä ja klassinen buffetpaikan valikoima. Salaattipöytä oli monipuolinen, tarjolla oli myös keittoa ja perinteiset lasagnet ja kermaperunat, mutta tarjolla on myös vegaanista ruokaa ja tietysti sitä pizzaa. Jälkiruokatarjoilu ei todellakaan ollut pelkkää jäätelöä, vaan pehmikset sai koristeltua kastikkein, karkeilla, vohveleilla, strösseleillä ja vaikka minidonitseilla. Lemppariosuuteni olikin saada tehdä hassu jätskiannos itselleni, vaikka loppujen lopuksi otin kerralla niin paljon pehmistä ettei siihen enää oikein mitään superkoristelua mahtunutkaan.

Kaikenkaikkiaan tällaiset buffetruokailukokemukset ovat mulle lähestulkoon täydellisiä siitä syystä, että tykkään syödä suolaista ja makeaa ja vähän kaikkea samalla haarukallisella tai yhtäaikaa. Se on erityispiirre, josta minut ystäväpiirissäni tunnetaan. Pizzaa ja pehmistä, uijui!

Oli tosi kivaa käydä syömässä maanantai-iltana ystävien kanssa, sellaista tehdään aivan liian harvoin. Ne teiniaikojen hengailut voi aivan hyvin päivittää meihin kolmi-nelikymppisiinkin ja Rax oli oikein mainio paikka toteuttaa tämä muistelo ja ruokailuhetki. Seuraavalla kerralla Raxiin mennessäni aion viedä sinne lapseni, koska valikoimaa on sen verran paljon, että jokaiselle löytyy varmasti omat herkkunsa. Nämä kuvat nähtyään lasten reaktio olikin, että kääk äiti sää oot syöny pitsaa, miksi me ei saada? Joten seuraava Rax Buffet ravintolakokemuksemme taitaa kolkuttaa oven takana jo. 

 

HEIJASTAVAT VILLASUKAT

 

Kaupallisessa yhteistyössä: If Vahinkovakuutus & Suomen Blogimedia

Syksyn pimeät illat kyllä yllättävät pimeydellään joka kerta, kun ovesta astuu ulos. Voi tosin johtua siitä, että useimmat iltani vietän täysin kotioloissa, enkä poistu kotoa pimeän aikaan juuri mihinkään. Silloin, kun lapset ovat menneet isilleen, hämmästyminen tapahtuu joka kerta iltamenoille lähtiessä. Vähän hassua täältä on kantakaupungin laidoilta sitä pimeyttä ihmetellä, kun ollaan katuvalojen loisteessa kuitenkin kokoajan. Mutta pimeää silti on.

Meidän perhe on aina ollut melko hyvä käyttämään heijastimia. Ollaan askarreltu jos jonkinlaisia heijastavia ruusukkeita ja heijastinten nauhoja ja liimattu heijastavia tarroja rattaisiin tässä vuosien saatossa. Kyllä syksy silti joka vuosi pikkaisen yllättää ja keväällä talteen laitettuja heijastimia saa olla etsimässä. Heijastimen teho kannattaa tarkistaa aina käyttöön ottaessa. Tarkistus tapahtuu niin, että aseta heijastimet noin neljän metrin päähän kamerasta ja ota salamalla kuva. Mikäli heijastin loistaa komeasti, on heijastimesi edelleen käyttökunnossa.

Tällä kertaa pääsin osallistumaan If Vahinkovakuutuksen ElämänLanka -kampanjaan ja neuloin tyttärelleni villasukat, joissa on heijastava varsi. Lankana on Ifin oma Elämänlanka, josta 9% on heijastavaa lankaa. On muuten hienoa, että markkinoilla on vihdoin valmiita heijastavia lankoja. Elämänlanka on sen verran paksua, ettei sen käyttö koko sukissa ole järkevää ja aika harvoin sitä tulee ulkona pimeydessä kuljettuakaan pelkissä sukissa. Neuloin varret valkoisesta Elämänlangasta ja kantapään ja kärkiosan villa-alpakka-langasta. Sukat on mukavat vetäistä jalkaan nilkkakorkuisten kenkien (tai miksei matalavartisten kumppareidenkin) kanssa ja toimivat myös tavallaan säärystiminä. Varren voi pitää ylhäällä suorana, rypyttää vähän tai sen voi taittaa. Heijastava lanka ei korvaa heijastinta, mutta se on oikein hyvä lisä.

Heijastinsukat

Koko: jalan koko 33 (38)

Tarvitset: kaksi (kolme) kerää Elämänlankaa, valkoista ja viininpunaista Novitan Alpaca Woolia yhdet kerät kumpaakin. Kutosen sukkapuikot, sekä koon 4 sukkapuikot.

Tee näin: Luo Elämänlangalla 24 (28) silmukkaa koon 6 puikoille. Neulo 28 kerrosta 2o 2n –joustinneuletta. Vaihda sen jälkeen viininpunaiseen lankaan. Neulo ensimmäinen kerros niin, että neulot kaksinkertaisella langalla koko kerros oikein. Sen jälkeen neulo jokainen silmukka, eli äsken kaksinkerroin neulomasi silmukat jakaantuvat kahdeksi erilliseksi silmukaksi, eli molemmat langat neulotaan omiksi silmukoikseen. Tällä kerroksella neuletta jatketaan 4o, 4n, jotta joustin jatkuu samassa rytmissä Elämänlangan kanssa. Neulo 7 krs joustinta.

Kantapää: Ota 1. Ja 4. puikon silmukat 24 s (28 s) ja neulo kantalappua 14 krs (16 krs). Neulo oikealla puolella 15 (18) silmukkaa ja nosta 1 s neulomatta, neulo seuraava normaalisti ja vedä nostettu silmukka neulotun yli. *Käännä työ ja nosta nurjalla ensimmäinen silmukka neulomatta puikolle. Neulo 6 s (8 s) ja sen jälkeen kaksi silmukkaa nurin yhteen. Nosta oikealla puolella ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo 6 s (8 s) ja tee taas ylivetokavennus.* Jatka keskimmäisten silmukoiden neulomista ja reunasilmukoiden kaventamista niin kauan kunnes jäljellä on keskimmäiset kahdeksan silmukkaa. Nosta kantalapun reunoilta silmukoita tasavälein puikoille ja jatka neulomista tehden samalla kiilakavennuksia. Tee ne kantalapun ja resorin liittymäkohdassa niin, että sukan oikealla puolella (kun kuvittelen sukan jalkaasi) kaksi oikein yhteen neuloen ja sukan vasemmalla puolella ylivetokavennus. Jatka kavennuksia niin kauan kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 10 (12) silmukkaa. Neulo pari kerrosta ja aloita mallikuvan mukaiset kuviokerrokset.

Tyttärelläni on heijastimia repussa ja takissa, mutta nyt äidillä myös hiukan levollisempi mieli, kun jalkoja lämmittää hohtavavartiset villasukat. Taidan neulaista muutaman pukinkonttiinkin! Kivoja villasukkien neulomishetkiä myös tällaisten sukkien parissa, marrassukat jatkuvat taas huomenissa! <3

Kun olet tehnyt kuviokerrokset, kokeile sukkaa jalkaan ja neulo kunnes pikkuvarvas on piilossa ja aloita kärkikavennukset. Koossa 33 kerroksia neulotaan kolme, koon 38 sukassa kahdeksan. Tee kärkikavennukset niin, että neulo jokaisen puikon lopussa kaksi silmukkaa oikein yhteen. Kunnes jäljellä on neljä silmukkaa, katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Päättele lankojen päät ja höyrytä sukat. 

 

MUMMI JA SERKUKSET SUPERPARKISSA

Kaupallisessa yhteistyössä Superpark ja Suomen Blogimedia.

Viime viikonloppuna hurauttelimme junalla Ouluun sukuloimaan. Yllätimme mummin ja veljeni perheen viemällä heidät Superparkkiin. Viisi lasta pian kolmivuotiaasta nelosluokkalaiseen, yksi mies, yksi mummi, yksi viimeisillään raskaana oleva ja minä. Ihan hyvä ja ihana porukka – meidän perhe!

Sattui olemaan lauantaipäivä, joten paikka oli pullollaan ihmisiä, erityisesti koulu- ja teini-ikäisiä. Hyvin silti mahduttiin mukaan mekin. Tekemistä näytti heti ensisilmäykseltä löytyvän myös meidän lapsillemme ja aikuisetkin odottivat innoissaan mitä kaikkea hauskaa paikka pitäisi sisällään. Saimme hyvän opastuksen infotiskiltä ja lähdimme innolla liikkumaan! Ensalkuun ei oikein edes keksitty mistä aloittaa, kun paikkoja oli niin paljon.

Me ollaan veljeni kanssa sellaisia, että mennään kyllä kaikkiin rimpuilutelineisiin ja pomppuhommiin aina mukaan itsekin ja meidän äitikin kyllä saatiin houkuteltua vaikka minne, eikä edes ollut kovan suostuttelun takana. Lokakuun ajan isovanhemmat pääsevät Superparkkiin ilmaiseksi, joten jos mummi asuisi lähempänä, niin tätä tarjousta ehdottomasti hyödynneittäisiin vielä uudelleen. Onneksi saimme tuon kivan lokakuisen päivän Oulussa. Tykkäänkin tosi paljon Superparkin perustajan Taneli Sutisen ajatuksesta, että nämä paikat ovat sellaisia, joissa koko perhe ja monta sukupolveakin voivat yhdessä touhuta ja leikkiä. Ollaan kyllä just sopivaa kohderyhmää.

Välillä tosin tuntui, että meno oli melkoisen villiä ja saatoin jopa joutua komentamaan paria teinityttöä, jotka repivät vesipisteellä mukeja kymmenittäin telineestä ja heittivät suoraan roskiin. Muuten näytti tosi mukavalta, kun teinit hyppelivät trampoliinilla, tekivät kaikenmaailman kärrynpyöriä ja kun kurkkasin skeitti- ja skuuttipuolelle, niin mietin vaan, että vitsit kun olis tuommosta ollut minun nuoruuteni Oulussa ja ovatpa niin ihanaa tuo nuoriso!

Lapsista parasta oli pallon heittely mummin kanssa yhdessä. Ihanalta ja hulvattomalta se näyttikin, kun kaikki hikipäissään juoksentelivat ja heittivät palloja päin maaliseinää. Mun pojat tykkäsivät todella paljon heitellä koripalloja pieniin koreihin. Siellä oltais pienessä nurkkauksessa verkkojen sisällä voitu olla vaikka kuinka kauan. Rengasliukumäki oli myös huippu ja sinne lapset juoksivatkin useamman kerran ja kaikki jaksoivat vetää renkaan itse ylös asti. Tyttäreni nappasi pikkuveljen mukaansa ja yhdessä he kiipesivät ja laskivat monen monta mäkeä. Sydän meinaa aina pakahtua, kun he leikkivät yhdessä. Sisko pitää kyllä aina huolen pikkuveljistään ja serkut toisistaan. Ensi kerralla serkuskatraassa onkin sitten jo yksi pikkuinen lisää, vitsit miten jännää!


Meillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Mietin just, että syyslomaviikon kätevä ohjelmanumero olisi eskarilaiselle ja koululaiselle päivä Superparkissa ja minä voisin istua läppärin ääressä töitä tehden. Oulusta ja meidän lähimmästä puistosta Vantaalta löytyis rauhallinen työtila ja kahviakin sais, jos jois. Toisaalta, miten pystyy tekemään töitä, kun tahtoisi itsekin temppuilemaan ja sukeltelemaan vaahtomuovimereen.

Ens kertaan! Meijän perhe kiittää ja kuittaa! Ja kiitos myös ihanalle äidilleni ja veljeni perheelle Superpark-päivästä!

Ps. Instagramin puolelta muuten löytyy nyt arvonta, johon osallistumalla voit voittaa teillekin liput Superparkkiin! 

 

IHANAT MAANANTAIMALLIN KAULAKORUT

Leväytin taas maalit ja kukkaset ja muut tilpehöörit pöydälle ja otin Maanantaimallille kaulakorukuvat. Voi että musta onkaan ihanaa, kun meistä on tullut Matleenan, eli hurmaava nainen Maanantaimallin takaa, kanssa ystävykset ja hän minuun täysin luottaa kuvien suhteen. Korut ovat kauniita ja niin minunkin värisiä ja tyylisiä, että on kuin kotihommia tekis!

Kuvia tehdessä maalasin samalla alustaa, viiva kerrallaan samaa tahtia kuvien kanssa. Lopputuloksena syntyi aika ihana vesivärimaalauskin. Ja arvatkaapas mitä, mää sain luvan arpoa teille yhden kaulakorun! Joku onnekas voittaa valitsemansa kaulakorun itselleen. Arvonta tapahtuu muitaihaniassa Instragramin puolella, mutta tästä pääset katsomaan koko kaulakoruvalikoiman Maanantaimallin verkkokaupasta. Onnea matkaan!