Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MUUTAMA HUIPPUHYVÄ VINKKI LAIVAMATKALLE JA RUOTSIN ROADTRIPILLE LASTEN KANSSA

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Suomen Blogimedia

Vieläkö muistatte meidän viime kesän roadtripin Ruotsiin? Se oli ihana matka toukokuussa mun synnyinmaisemiin, jonne sain viedä lapseni tutustumaan. Koostin teille nyt lyhyemmän version vinkeistä, jotka on kiva ja hyvä muistaa, jos suunnitelmissa on tulevalle kesällä matka armaaseen naapurimaahamme. Usein meille monille, minullekin Ruotsin reissu tyssää usein vain Tukholmaan tai pohjoisessa Haaparantaan. Pidemmällekin kannattaa uskaltaa ja mennä, lähimatkailu on antoisaa. Ruotsi on kaunis ja helppo maa lähteä matkalle. Sieltä saa parhaat tillisipsit ja filmjölkin, johon niitä dipata. Hölö Mörkö -tienviitta Tukholman eteläpuolella naurattaa aina. Nopeusrajoituksetkin ovat enemmän parittomia kymmenlukuja ku meillä täällä kotona. Muistan lapsuudestani, että isäni kertoi, että jossain, jonkun tien varrella (nää on parhaita koordinaatteja) on paikka, josta näkyy tosi monta (seitsemän?) kirkontornia. Onkohan se vaan mun muisto vai ihan totta? Uskon, että totta. Siinä kai ne tärkeimmät vinkit. No hehe. No ei vaan, tein teille napakan koosteen muitaihaniamaisista vinkeistä laivalle ja Ruotsiin.

  1. Lasten kanssa matkatessa voi tehdä niin, että ei etukäteen kerro lapsille mitä kaikkea aiotaan reissussa tehdä. Liika tieto voi saada lapsen mielen yhdeksi suureksi mylläkäksi ja into juuri meneillään olevista tapahtumista laimentua, kun odotellaan jo jotain suurempaa. Edetkää yksi juttu kerrallaan, aivan kuin kaikki olisivat ylläreitä ylläreiden perään.
  2. Jos ollaan menossa roadtripille Ruotsiin, niin jo pelkkä autolla ajaminen laivan sisälle on ihan mahtavaa!
  3. Risteily on aina oma seikkailunsa. Tutki siis tarkasti ohjelmalehtinen, mitä laivalla milloinkin tapahtuu. Lapsille on aina paljon hauskaa ohjelmaa.
  4. Muistakaa ottaa mukaan uikkarit ja menkää laivan allasosastolle. Joka risteilyllä ei pidä ja voi sanoa, että mennään ens kerralla sitten!
  5. Silja Land on aivan paras paikka! Jokaiselle lapselle ikään katsomatta kivaa puuhaa ja aikuisillekin miellyttävä, olipa sitten lasten seurana tai istuskelemassa ikkunan ääressä katselemassa merelle.
  6. Maihin päästyänne valitkaa suorimman moottoritiereitin sijaan pienempiä teitä ja nauttikaa maisemista. Litskat (eli iPadit) ja kännykät pois käsistä ja katse ulos. Kaupunkimaisemia, peltoja, metsää kuten kotonakin, mutta kaikki näyttää silti aivan erilaiselle.
  7. Monilla meistä suomalaisista, varsinkin pohjoisesta kotoisin olevilla, on kaukaisia ja läheisempiäkin sukulaisia Ruotsissa. Sinne kun lähti isot määrät ihmisiä töihin aikoinaan 70-luvulla varsinkin. Ottakaa yhteyttä heihin ja yllättäkää ja käykää kylässä. Voisin kuvitella, että moni ilahtuisi, kun saisi kaukaisia sukulaisia vieraakseen. Minusta ainakin on aina mukava kuulla tarinoita sukulaisistaan ja ehkä muistella menneitä. Oppii usein samalla itsestäänkin jotain.
  8. Tutustu etukäteen Ruotsin erilaisiin kohteisiin. Meidän pääkohde tuolla reissulla oli Vimmebyssä sijaitseva suloinen ja niin ihana Astrid Lindgrens Värld, josta kirjoitin talvella oman postauksensa. Muita paikkoja minne mä lähtisin samantein on esimerkiksi: a) Uppsala, koska sieltä on Pekka Töpöhäntä kotoisin. b) Kolmårdenin eläinpuisto, klassikkokohde monelle jo omasta lapsuudesta. Itse tosin olen käynyt siellä vain äitini vatsassa, mutta se lasketaan. c) Malmö, sieltä pääsee helposti käväisemään myös Tanskassa. d) Jos lähtee ajamaan Tukholmasta kohti pohjoista, niin reilun 1000 kilometrin päästä on takaisin Suomen puolella, siihen väliin mahtuu monta kivaa kaupunkia ja seikkailua. e) Kalmarin kaupunki Ruotsin itärannikolla ja siitä Öölannin saarelle. Siellä on myös kuningasperheen kesäpalatsi Solliden!
  9. Kaupungit, joissa ei olla ennen käyty ovat jo seikkailu sisänsä, mutta lapsia ilahduttaa aina uudet leikkipuistot, sellaiset joissa ei olla ennen käyty! Tämä vinkki on ihanan edullinen ja toimii jopa kouluikäisiinkin. Ja minuun. (kts. kuva jossa istun keinussa – aika onnellinen nainen)
  10. Suunnittele reissu vähintään pääpiirteittäin, mutta jätä tilaa seikkailuun.
  11. Muista kosteuspyyhkeet ja laastarit ja höllää vähän hermoja lähtiessänne!

Voi että, tulipa ihana fiilis tuota meidän roadtrippiä muistellessa ja ovatpa lapset kasvaneet vuodessa. Lisää reissuinspistä löydät täältä. Ehdottomasti laitan taas matkahaavelistalle automatkan naapurimaahamme koko perheen kanssa. Suosittelen kyllä täydestä sydämestäni Ruotsia ulkomaankohteeksi lomalla.

 

KALAKEITTOA JA KORKEITA PAIKKOJA HOPLOPISSA

Kaupallinen yhteistyö: Hoplop ja Suomen Blogimedia

Kuulostaa aivan tavalliselta ja mukavalta, että mennään koko perheellä Hoploppiin. Maksetaan sisäänpääsyt, viedään vaatteet säilöön kaappeihin, siinä vaiheessa lapset juoksevat jo innoissaan leikkimään eikä niille ehdi edes huikata missä sitten istutaan odottamassa, aikuiset pysäköivät kahvilan antimien äärille, tekevät ehkä töitä läppäreiltään.  Lapset kirmaavat hikisinä ja onnellisina. Pienempien lasten kanssa aikuisetkin kulkevat mukana seikkailuissa, välillä pää (aikuisten) kopsahtaa seikkailupuiston kapeilla reiteillä ja selkääkin saattaa särkeä se jatkuva möyriminen, mutta kaikki se on sen arvoista. Mukavaa ja kivaa yhdessäoloa. Toisinaan kuvio voi mennä hieman toisellalailla, tämä postaus kertoo siitä.Viime viikon maanantaina, sinä kaikkein arkisimpana viikonpäivänä, me hurautettiin seitsenpaikkaisella autolla työ- ja koulupäiviemme jälkeen koko uusperhekombollamme (nainen, mies, 2 x 12-vuotiasta, kymppivee, ekaluokkalainen ja neljävuotias) Konalan Hoploppiin. Se onkin kaikista mun elämäni aikana koetuista Hoplopeista kivoin, se on aivan valtava! Suureen halliin on rakennettu alas se perinteinen seikkailupuisto ja yläkerrassa on mm. minigolffia ja kiipeilyseinä sekä katonrajassa kiipeilyrata ja vaijeriliukuja.

Lähdimme matkaan ilman mitään välipaloja tai päivällistä. Sillä tiesittekö, että Hoplopeissa voi syödä arkisin ihan tavallista kotiruokaa? Ei siis tarvinnut tehdä ennen lähtöä mitään ruokaa, koska sen kaiken sai tuolta. Ja arvatkaapa mihin hintaan? No ihanan huokeasti, nimittäin aikuisen ja lapsen annokset maksavat yhteishintaan 9,90e sisältäen vielä Novelle-juomatkin. Eli sisään päästyämme ihan ensimmäiseksi laitettiin ruokatilaukset tiskille: viisi lihapulla-annosta lapsille (myös luomuporkkanapyörykät olivat tarjolla, mutta lihansyöjälapset päätyivät klassikkoannokseen) ja aikuisille kermaiset lohisopat ruisleivällä. Ruoka oli maittavaa ja hyvää, sitä oli riittävästi ja kaikkien vatsat täyttyivät. Taisin aika monta kertaa todeta, että tämä on täydellistä helppoutta maanantaihin. Ja varsinkin juuri tuohon maanantaihin, kun kaikki lapset ovat just vaihtaneet kotia ja silloin saattaa mielialat vaihdella ihan jokaisella. Helppous on silloin luksusta!Jälkkäriksi syötiin vielä jäätelöt ja sen jälkeen lähdettiin koko porukan voimin (tässä vaiheessa lapset tietysti olivat juoksennelleet, leikkineet ja pelailleet hikihatussa pitkän aikaa) seikkailupuiston uumeniin ja tutkimaan mitä yläkerrasta löytyy. Pitkä, juuttimatolla laskettava liukumäki on oiva kisapaikka, kuka on ekana alhaalla ja kuka ehkä puijaa varaslähdöllä?! Ilmakiekkopeli taas saa minutkin melkoisen kilpailuhenkiseksi, nelivuotiaasta puhumattakaan. Lapset kirmasivat aivan onnessaan minigolfradan läpi. Kiipeilyseinään minäkin lähdin ja ehkä vähän kuvittelin itsestäni liikoja, en nimittäin ihan tuosta vaan päässytkään ylös asti ja jännitti hulluna hypätä alas. Lapsia ei. Trampoliinit tietysti kiinnostivat kaikkia, paitsi mua, koska edelliskerralla tramppaa testatessani nyrjäytin noin neljännellä hypylläni nilkan, joka vihoitteli sitten koko loppukesän. Joten se siitä tällä kertaa. Seurasin muita hyppelijöitä ja heidän itsekeksimiään kisailuja. Tukat vaan hulmusivat, niillä joilla sitä on!Lapset hullaantuivat poleteilla toimivaan koura-automaattiin. Siihen, joka piinaa kaikissa huvikeskuksissa ja houkuttelee testaamaan, mutta harvemmin siitä on kukaan koskaan nähnyt kenenkään mitään voittavan. Lukuunottamatta pikkuveljeni, joka kerran yhdellä ainoalla yrittämällä nappasi KAKSI lelua yhtäaikaa, molemmille lapsille omansa. Tästä pelistä kuitenki jokainen voitti, joten onnellisia kouran testaajia ja pikkupehmolelun voittajia oli porukassamme monta.Pari tuntia seikkaltuamme mentiin vielä tyttöjen kanssa yläilmoihin, seikkailupuiston köysiseikkailuun. Tykkään kiipeilypuistoista ja juuri tuollaisista radoista ja reiteistä, mutta tämä löi mut kyllä vähän ällikällä. Radat menivät ihan katonrajassa, älyttömän korkealla, tarkalleen ottaen 18 metrin korkeudessa. Mää en jännitä korkeita paikkoja ja oon aika rohkea, mutta tuolla, täytyy myöntää, jalat tutisivat. Tytärkin taisi naurahtaa mun jännittämiselle. Mietin siellä reittejä kulkiessani, että tajuaisivatpa useammat aikuiset tulla testaamaan ne radat eivätkä vain istuskelisi alapuolella kahvia siemaillen. Siellä todella tunsi elävänsä. Kreisit kiksit sai myös kiitoradasta, jossa liu’uttiin pitkin katonrajaa. Erityismaininnan saa kiipeilypuolen henkilökunta. Janoisille kiipeilijöille tuotiin vettä ja jokainen jännittäjä sai erinomaista kannustusta. Sen verran kauan kiipeilyhommissa loppujen lopuksi sitten meni, että mua vähän jo odoteltiin alhaalla, sillä itse jäin yläilmoihin viimeiseksi tyttöjen jo liu’uttua vapaapudotuksella alas. Olisi jo kotiinlähdön aika. Perusmeininkiä, että äiti-ihmistä saa hätyytellä Hoplopista kotiin! Siellä mää vaan vilkuttelin katonrajasta, kuten kuvasta näkyy. Oli kyllä mukava maanantai-ilta, ja ajankohta muutenkin tosi hyvä, sillä meno ja meininki oli melko rauhallista, ei ruuhkia ja vältyttiin valtaisilta jonotuksilta ja syötiin niin makoisat ruuat, että kotona vasta tuli iltapalanälkä.

Lopuksi vielä perhekuva meidän porukasta. Ihan ei olla ilmassa yhtäaikaa, kaikki eivät näy kunnolla kuvassa, mutta kyllä tämä meiltä näyttää. Kiitos Hoplop, kiitos mun perhe ja koko porukka. Ens kertaan! <3 


 

PIAN TULOSSA – UUSI LASTENHUONE TAI VÄHINTÄÄN UUDET TUULET

Kaupallinen yhteystyö: Glowdia ja SBM Kipinä

Olen aivan kyllästynyt lastenhuoneen kaaokseen. Väsynyt siihen, että siellä näyttää vähän tylsälle, tavaraa on paljon, sänkytilanne karsea ja fiilis muutenkin kulahtanut, jämähtänyt. Kirjoitin aiheesta jo talvella ja kaipasin muutosta. Lapsiakaan ei taida huoneensa ympäristö liiemmin juuri tällä hetkellä inspiroida, sen verran vähän he siellä aikaa viettävät. On kyllä oikeasti aivan ihanaa, että lapset tulevat aina sinne tilaan, missä minäkin olen, sillä tiedostan toki, että tulee aika, jolloin äidin seura ei niin paljon kiinnostakaan. Eikä se nyt aina tarkoita sitä, että niille eiv lastenhuoneen sisustus kelpaisi.

Olen yrittänyt pitkään miettiä mitä huone kaipaisi ja kuten ehkä saattaa huomata sen tämän hetkisestä tilasta, ihan hirveästi en ole loistoratkaisuja keksinyt. Lastenhuone-tägillä kun selaa vanhoja postauksia, niin huomaa, että välillä se on ollut todella ihanana. Onnekseni on ihmisiä, jotka auttavat ajatustoiminnassa siinä asiassa, että mihin suuntaan huonetta lähdetään viemään. Tilasin nimittäin Glowdiasta suunnittelupaketin juuri tähän täsmäongelmaan. Valitsin paketin nimeltä Glow, joka sisältää:

  • Sisustussuunnitelman valittuun huoneeseen
  • Pintamateriaalit, huonekalut, tekstiilit, valaisimet, somistus
  • Ostoslista!
  • Yhteydenpito suunnittelijan kanssa
  • Tarvittaessa yhden muutoskierroksen

Kaikki tapahtuu siis niin, että syötän huoneesta tai huoneen osasta tietoja palveluun ja toiveitani sekä mm. listan jo olemassa olevista kalusteista. Muutamaa päivää (7-14) myöhemmin saan luonnoksen suunnitelmasta, kommentoin sitä ja vähän myöhemmin sähköpostiin (ja My Glow -kansioon Glowdiassa) ilmestyy suunnitelma. Kuinka helppoa! Tai siis aivan täydellistä. Sen jälkeen minun tarvitsee tietysti alkaa hommiin, hankkia tavaroita ja huonekaluja, maalata mahdollisesti seiniä, ruuvata hyllyt ja naulakot paikoilleen ja mitä nyt suunnitelmaan milloinkin kuuluu.

Valitsin Glowdian suunnittelijoista itselleni Salla Sojakan. Suunnittelijasivulta näkee eri suunnittelijat ja voi valita omaan tyyliin sopivan henkilön. Sallan kuvauksessa lukee, että hänen lempityylinsä on leikkisä ja skandinaavinen, ja voisin melko hyvin todeta meidän kotimme tyylistä samaa. Joten it’s a match! Tosin en näistä postauksen kuvista lähtisi tyyliä hulluna muodostamaan, ne ovat tämän hetkistä lastenhuonettamme, joka taas kuvastaa isosti aika monien lasten huoneita, jotka ovat päässeet luisimaan samaan jamaan.No mutta, että millianenko suunnitelma saatiin? Hyvä, todella hyvä. Siihen kuului värisävyjä maaleista, joilla maalata musta seinä sekä jo olemassa oleva Ikean Tarva-lipasto. Haluan säilyttää lipaston, sinne saa hyvin tällä hetkellä sängyn alla olevia legoja ja autoradan palasia. Vanhan kerrossänkymme möin jo viime vuoden puolella pois ja tilalle olen pitkään miettinyt vaihtoehtoja päätymättä mihinkään. Lopullinen ratkaisuni tulee olemaan suunnitelman mukainen Ikean Svärta-kerrossänky, sillä sen alle saa myös ulosvedettävän varapeti-nimellä kulkevan vuoteen. Tarvitsemme kolmelle lapselle nukkumapaikat ja näin ne saadaan, eikä tilaa kulu paljon, sillä huone ei ole valtavan suuri. Lisäksi suunnitelmaan kuului kerrossängyn yläsängylle verhot, jotta yläsänkyläinen saa yksityisyyttä. Tämä on loistava idea. Suunnitelmaan kuului myös naulakko, valaisimet, lipastonnupit ja pikkutavarahylly kerrossänkyasujille. Lisäksi oli linkkejä inspiraatiokuviin lipaston maalausta varten. Juuri sellaisia asioita ja tuotteita, joihin kyllä itsekin saattaisin päätyä omin avuin, jos tulisivat automaattisesti jotenkin vastaan, mutta nyt mulla ei vaan tarvinnut ajatella itse yhtään. Ainakin mulla on aivokapasiteetti ihan maksimiteholla noin suurinpiirtein kokoajan, joten aah, mikä helpotus.

Kerrossänky on nyt bongattu Tori.fi:stä ja se saadaan piakkoin. Muitakin tuotteita yritän bongailla kierrätysryhmistä. Ja yksi asia, johon tartun heti kun inspiraatio iskee / on aikaa / lapsetkin innostuvat, on kirjahyllyn kirjojen raakaaminen läpi. Eli pois ne, joista lapset eivät pidä tai jotka viedään varastoon talteen. Kirjat ovat meillä tärkeä osa arkea ja tykkään, että kirjahylly pursuaisi, mutta kuten todettu, tilat ovat ahtaahkot. Oikein jos innostun, niin siirrän myös lastenhuoneen kellon kesäaikaan, heh! Oli nimittäin järkyttävää eräänä aamuna, kun herättiin vartin yli kuus ja kello oli edelleen talviajassa ja näytti vartin yli VIITTÄ.

 

Olen yhtä innoissaan tästä lastenhuoneen muutoksesta kuin nuo Kaja ja kaverinsa tuolla kaapissa pari kuvaa alempana. Tai mun My Lillte Pony kirjojen vierellä, melkein lentoon lähdössä. On jotenkin superkivaa se, että mulla on nyt tässä tietokoneella tiedosto, johon voin aina palata, kun mietin, että mikä on seuraava vaihe huoneen laittamisessa. Kevät on kyllä just tällaista ihanaa kodin laiton aikaa. Mietin jo äsken, että kehtaisinko vielä lipaston tuohon sisäpihalle ja maalaisin sitä siinä, välittämättä pölystä tai pihaa ympäri polkupyöräilevistä lapsista tai naapureista nyt varsinkaan. Olisi vaan niin suloisen kivaa maalailla kevään lämmössä ja suihkulähteen liplatellessa vieressä. 

 


 

AIVAN IHANA PAPU X HAKOLA -YHTEISTYÖMALLISTO

Kaupallinen yhteistyö: Papu & Hakola

Sain puhelun muutama viikko sitten Hakolan luovalta johtajalta Annaleenalta Hämäläiseltä. Hän kertoi, että on tulossa mallisto, Hakolan ja Papun yhteistyö, ja he haluaisivat minut ja Pinjan tämän tiimoilta yhteistyöhön. Ennenkuin näin tai edes kuulin, mitä sieltä on tulossa, Annaleena sanoi, että tuotteet ovat niin meidän näköisiämme, että tykätään niistä aivan varmasti. Olin ihan hirmuinnoissaan ja vastasin samantien, että me ollaan mukana!

Viime viikolla sitten hypättiin Pinjan kanssa junaan ja huristeltiin kohti Seinäjokea. Lähdimme juurille, Jurvaan katsomaan kuinka tuotteet syntyvät. Kun on lapsia, perhe-elämää ja töitäkin pitäis tehdä, niin liian usein jää aika ystävien kanssa vähäiseksi tai ainakin monesti kaipaisi sellaisia pidempiäkin yhteisiä juttuja, että ehtisi juttelemaan ja vaikka ihan juoruilemaan. Se oli myös suuri syy, miksi oli niin kiva viettää kokonainen päivä Pinjan kanssa.

Annaleena kertoi puhelun aikana, sovittuamme jo yhteistyöstä, sitten kuitenkin vielä taustoja ja tarinaa siitä miten halu tehdä yhteistyötä Papun ja Hakolan välillä alkoi. Ihanat naiset olivat hoksanneet melko nopeasti tavattuaan, että heillä on paljon samankaltaisuutta brändiensä taustalla. Yhteneväisiä arvoja ja ihan värimaailmaakin ja jopa niin paljon samaa, että selvisi, että Hanna-Riikan sukujuuret ulottuivat Jurvaan, sinne mistä Hakolakin on! Papulaiset ja hakolaiset ystävystyivät ja he päättivät toteuttaa yhteistyömalliston. Miten ihana tarina tämä kaikki!

Tuntui siis erityiskivalta matkustaa tehtaalle ystävän kanssa itsekin. Tunnetaan Annaleenan kanssa jo vuosien takaa, kun työskenneltiin samassa työpaikassa ja Hanna-Riikkaankin olen tutustunut aikoinaan Tampereella. Hän oli se, joka bongasi mut työntämässä kissavaunuja lastenvaatekaupassa. Ihanaa, että he olivat halunneet juuri meidät tähän mukaan, että meilläkin oli ystävyyssuhteet ennestään.

Juna puksutteli Seinäjoelle ja sieltä meitä tuli hakemaan ihana Anne ja ajeltiin syvälle Pohjanmaalle Jurvaan. Kävin puolitoista vuotta sitten tehtaalla ensimmäisen kerran, joten se oli vähän jo tuttu.  Tuntuu oikeasti tosi hyvälle ja sydäntä lämmittää, kun tehtaalla näkee ne ihmiset, ketkä niitä sohvia, raheja ja pöytiä siellä tekevät. On aivan eri asia mennä Ikeaan ja ostaa sieltä joku laatikko, jonka sisällä on huonekalu palasina – se ei tunnu miltään verrattuna tähän. Kun tuolla pohjanmaan perukoilla näkee omin silmin, kuinka rahi valmistuu, niin onhan se ihan mahtavaa.  Päästiin kurkkaamaan myös kuuluisaan vanuvarastoon, jossa Annaleena on kertonut leikkineensä lapsuudessaan paljon. Nyt siellä leikkivät hänen lapsensa, tietysti! Mekin kyllä Pinjan kanssa hullaannuttiin pastellisävyistä. 
Tehtiin päivän aikana Instagramin puolelle pitkät stoorit tehdaskäynnistä, ne löytyvät meidän kummankin profiileista kohokohdista (tiks & piks). Hauskaa muuten, että näissä kaverikuvissa istumme juuri niiden rahien päälle, millaiset valinnat valitsimme omiin koteihimme. Oli melkoisen vaikea päätös, että olisiko se harmaa Aamu-kuosi, vai kentien sininen Yö. Molemmat ovat ihania. Ihan niinkuin mekin! <3
Yhteistyömallistoon kuuluu myös upeat, paksut, puiset leikkuulaudat. Mulle tulee muuten aina puuverstailla ja varsinkin leikkuulauta-asioista mieleen muisto jostain artesaani-kouluajoilta. Olin nimittäin jollakin reissussa juuri silloin, kun leikkuulauta oli tehtävälistalla. Nyt taas helpotti, kun tuolla keittiönpöydällä on tällainen kaunokkileikkuulauta, jonka muoto on täydellisempi, kuin mitä ikinä itse olisin tehnyt. Aion korkata omani hakemalla leipomosta jotain erityisen hyvää, kuohkeaa, rapeakuorista leipää.  Kiitos vielä Pinja kivasta reissuseurasta ja Hakolan väelle Jurvaan mukavasta päivästä ja tutustumiskierroksesta sekä tietysti kummallekin, Hakolalle ja Papulle siitä, että teitte juuri meille, mulle ja Pinjalle JUST MEIDÄNNÄKÖISEN malliston! Heh! Sain viestiä Instagramissa yks päivä eräältä seuraajalta, että hän oli luullut meidän olevan mukana suunnittelussa, kun näyttää niin tyylisillemme.Maanantaina lähetti toi paketin ja mun omat Papu <3 Hakolat saapuivat. Säästin pakettien avaamisen seuraavaan aamuun, halusin hetken olevan täydellinen. Avattuani paketin ja heitettyäni sinisen tyynyn sohvalle, mua ihan nauratti! Katsokaa vaikka, P E R F E C T  M A T C H ! Tuollainen söpö kukkienkastelijakin innostui uusista tyynyistä ja rahista. Sohva siirtyi muutama viikko takaperin ikkunan eteen, kun mylläsin järjestystä olohuoneessa. En ole ihan varma onko tämä aivan täydellinen järjestys tähän vuodenaikaan (koska aurinko paistaa suoraan sänkyyn noustessaan enkä oikein pidä siitä, että verhot ovat kiinni), mutta ainakin on vaihtelua ja piristävä muutos. On hauska istua sohvalla ikkunan edessä, kun siitä näkee niin eri tavalla ja laajasti ympäri kotia. Nyt voi vielä nostaa ihanasti jalat uudelle rahille ja napata neuletyön käsiinsä.
Raheja, tyynyjä, leikkuulautoja ja upeita ryijyjä, sekä harmaasta Aamu-kankaasta tehdyn upean Lazy-sohvan (sama malli, kuin tuo meidän) löydät tulevana viikonloppuna Lapsimessuilta osastolta 6e2. Samoin ne löytyvät sekä Hakolan, että Papun verkkokaupoista, joten ei haittaa vaikkei tie Pasilaan viikonloppuna veisikään. Ehkäpä nähdään messuilla ja jos tai kun ei, niin oikein ihanaa viikonloppua just sulle!

 

 

IHMISKOE – MISSÄ TYÖSKENTELEN PARHAITEN?

Kaupallinen yhteistyö: UMA Workspace

Minussa on vika. Sellainen nykyajan ihmisen vika. En oikein pysty keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Joskus se oli hyvä asia, mutta se oli sitä aikaa, kun ei ollut älykännyköitä. Silloin saatoin aivan hyvin tehdä kolmeakin asiaa samanaikaisesti tai sujuvasti vaihdellen ja kaikki etenivät erinomaisesti ja olin vallan tyytyväinen kaikkeen. Nykyään tilanne on liian usein se, että vieressä lojuva kännykkä vie huomion. Ensin sitä kurkataan oikeilla asioilla, mutta hetken päästä sitä säpsähtääkin siihen, että niin sitä vain päätyi Facebookin kautta Instagramiin ja on selaillut siinä kuvia ja kaikenmaailman feedejä jo melko hyvän tovin. Somesta saattaa saada idean johonkin kolmanteen asiaan ja seuraavassa hetkessä onkin toteuttamassa jo jotain, mikä ei liittynyt todellakaan siihen ensimmäiseen alkuperäiseen hommaan. Eikä todellakaan sen huomaamattoman somehetken alkaessa vielä tiennyt, että tuo kolmas hommakin olisi tulossa saatika että mitä se homma oikein tulisi olemaan. Sain mahdollisuuden lähteä mukaan eräänlaiseen ihmiskokeeseen. Testaamaan olisiko minun työhon keskittymiseni parempi, jos teen töitä muualla kuin kotona. Aivan tyystin erilaisessa ympäristössä mihin olen tottunut. Arvatkaapa innostuinko? No enpä vähä!

Työnkuvani on monipuolista. Teen näiden blogi- ja instajuttujen lisäksi myös muita sisällöntuotantoon liittyviä töitä sekä paljon käsillä tehtäviä asioita, ihan konkreettisia kässäjuttuja tai suunnittelutöitä, kuten vaikkapa suunnittelen tatuointeja tai teen kananmunakastiketta ja muusia ja otan siitä hauskoja valokuvia. Töiden tekeminen on kotona on minulle luontevaa ja mukavaa, kun kaikki tarvittava on kokoajan saatavilla. Strösselit, silkkipaperit, villalangat, mittanauhat ja kuolleet leikkokukat maljakoissaan. Kolmen lapsen äitinä on myös erittäin helpottavaa, että työmatkoihin ei juuri kulu aikaa. Vien kyllä aamuisin ja haen iltapäivisin päiväkotilapsen, lasken sen kulkemisen työmatkaksi. Siinä ajassa ehdin orientoitua seuraavaan tulossa olevaan hommaan. Toki kotona työskentelyssä on omat haasteensa. Kuinka ohittaa tiskivuori tai lattialla lojuvat sukat heittämällä ne vain likapyykkikoriin eikä aloittamalla kuuden pyykkikoneellsen pesu-urakkaa. Minulla on toisinaan vaikeaa aloittaa töitä, jos ympärillä on sotkua. Siinäkin on haasteensa, joskus kun pitäisi oikeasta aloittaa ne hommat sillä samalla sekunnilla eikä yhtään siivota ensin, vaikka siivous itsessään onkin ihan hyvä asia.

Pääsin testaamaan viikon ajaksi UMA Workspacen tiloja Teurastamon uusiin tiloihin. Säästin tietokonehommia iltamyöhiltä, jolloin yleensä niitä teen lasten mentyä nukkumaan, päiväsaikoihin. Olen työtä tehdessäni (siitä someselailusta huolimatta tai varsinkin jos sitä ei ole) usein hyvin tehokas ja aikaansaava, erittäin nopeakin toisinaan. Mutta olen myös haaveilija ja aiemmin mainitsemani oman elämäni keskittymishäiriöinen kaikenmaailman houkuttimien suhteen. Helposti jään suunnittelemaan ja unelmoimaan sohvan kulmaan vähän liian pitkäksi aikaa ja tärkeimmät hommaan jäävät junnaamaan. Ongelmatilanteissa tai asioiden vastustaessa hidastun ja pahimmillaan lamaannun.UMA Workspace -kokeilu oli mielenkiintoinen. Tykkään tosi paljon ajatuksesta, että on tiloja, jonne pääsee ihan vaikkapa päivähinnalla tekemään töitä. Sehän on nerokasta, pääsee oikeanlaiseen ympäristöön juuri silloin kun tarvitsee ja palvelut ja tilat ovat loistavat. Teurastamon tilat sijaitsevat parin minuutin kävelyn päässä Kalasataman metroasemalta. Itse asun kohtalaisen lähellä, joten kävelin matkat, noin 15 minuuttia suuntaansa ja sehän on just hyvä virkistävä kävelymatka töihin. UMAn tilat ovat minun silmiini melko suuretkin, en tosin ole käynyt muissa vastaavissa, enkä oikein koskaan ollut töissäkään missään toimistossa, joten vertailukohtia mulla ei kauheasti ollut. Tiloja on kahdessa kerroksessa, paljon erilaisia ja monipuolisia tiloja. Ne mihin minä huomioni eniten kiinnitin olivat tietysti erilaiset minun ja läppärini kokoiset pehmoiset kolot, jonne uppoutua. Sain erinomaisen esittelykierroksen paikassa tullessani sinne ensikertaa ja se oli loistavaa, muuten en olisi löytänyt montaakaan hyvää paikkaa, joita UMAssa oli. Ja mikä on aivan älyttömän hienoa, on se, miten paljon työhyvinvointiin ja selliaseen hyvään fiilikseen tuolla on panostettu.

Itselläni katse ja mieli kiinnittyi tietysti heti ensimmäisenä keinuviin korituoleihin. Se on tietysti kaikista paikoista just se paikka, jossa ei ole läppärille automaattisesti ihan lähellä vieressä pistorasiaa ja jossa läppäri keikkuu sylissä, mutta joka on mukava ja hauska paikka sekin! Aika tiinamaista, kun tarjolla olisi vaikkapa sähköpöytiä, että välillä voisi seistä ja välillä istua pöydän ääressä, niin silloin valitaan heiluva korikeinutuoli. Tarjolla oli vaikka minkälaista välinettä virkistämään työpäivää ja pitämään kehosta huolta sen lisäksi, että siihen varsinaiseen työntekoon oli useammanlaisia tiloja ja paikkoja yksintyöskentelyyn sekä palaveeraamiseen. Mielenkiintoisin hyvinvointia edistävä asia oli kuitenkin Neurosonic-divaani. Siinä kun käy kesken työpäivän ottamassa pienet powernapit rentoutusohjelman ollessa päällä ja muutaman kerran viikossa, sen huomaa yöunien laadussa! Ihan kreisiä, mutta niin mahtavaa.

Samaan aikaan tämän kokeilun kanssa testasin FirstBeat-mittauslaitetta. Se on mitta-anturi, joka kiinnitetään kehoon ja kolmen päivän mittausjakson aikana sillä ja päiväkirjalla saadaan paljon tietoa kehon hyvinvoinnista. Anturi oli kiinni oikean rinnan yläpuolella ja vasemman rinnan alapuolella. Se vilkkui vihreää valoa sykkeen mukaan rintapielessä ja varsinkin valkoinen teepaita päällä, kun valo vilkkui kankaan läpi, melko moni ihmetteli, että mikäs kyborgi musta on tullut, kun tuolla tavoin vilkun. Anturin ollessa käytössä kirjataan netissä olevaan päiväkirjaan ylös kaikki toiminta mitä tehdään, jotta anturin tulosten ja eletyn elämän yhteiseloa voi tarkastella ja analysoida. Testijakson jälkeen anturi lähetään eteenpäin ja sovitaan soittoaika, jolloin hyvinvointivalmentaja kertoo tuloksista. Mittaukset mun kohdallani toteutettiin niin, että toisen ajanjakson tein töitä normaalisti kotona ja toisen aikana työskentelin UMA Workspacessa.

Omat mittausajankohtani asettuivat lasten hiihtoloman ajalle ja myöhempi viikolle, jolloin mulla oli muutakin ohjelmaa, joten en aivan täysipäiväisesti pystynyt olemaan UMAn tiloissa koko viikkoa. Lasten hiihtoloma oli luonnollisesti melkoista hässäkkää. Samaan aikaan, kun itse yritin päästä työmoodiin ja antaa luovuuden kukkia, lapset piti ruokkia ja heille keksiä kivaa ja järkevää lomatekemistä. Voitte siis kuvitella, että helppoa se ei ollut. Päiväkirja kertoikin karua totuutta, että iso osa päivästä meni aivan muuhun kuin aktiiviseen työntekoon. Kruununa saimme vieraaksemme myös oksennustaudin. Eli melkoisen autenttinen työviikko monelle samaistuttavaksi. 

Toinen testausviikko ja viikko, jona työskentelin UMAssa oli myös hieman katkonainen, enkä ehtinyt olla paikalla ihan kokonaisia päiviä, miten olisin halunnut. Silti mukavien paikkojen etsiminen työntekoa varten oli leppoisaa ja sain paljon aikaan niinäkin tunteina, jotka paikalla olin. Puhelut ja videopalaverit oli ihana puhua äänieristetyssä kopissa! Olisin varmasti juonut paljon hyvää kahvia, jos olisin aktiivisempi kahvinjuoja, sen verran hyvältä tuoksuivat keittiön kahvit.

Jännitti vähän saada puhelu tuloksista. Mittaustuloksissa käytiin läpi myös mun kuntoa muuten. Liikun urheilemalla melko vähän, mun liikkumiset muodostuvat lähinnä hyötyliikunnasta ja kävellen liikkumisesta paikasta toiseen. Askeleita päivän aikana yleensä tulee keskimäärin noin 7000-11000 ja se on tosi hyvin ihan vaan arkielämästä. Asumme hissittömässä talossa ja olen vuosien saatossa kyllä muuttunut myös portaista ilon ottavaksi ihmiseksi. Haastan itseäni joka päivä 73 portaan matkalla erilaisin keinoin, joskus juoksen ne täysillä ylös, joskus pysyn samassa tehokkaassa rytmissä koko matkan ja yleensä raahaan käsissäni luonnollisesti erilaisia asioita. Kuntotasoni asettui kohtalaisen kohdille ja se on ihan ok, mutta toki herätteli siihen, että ihan mitta-asteikollakin se voisi ihan hyvin hyvänkin kohdalla olla, jos asiaan vähän panostaisi enemmän. Unenlaadun mittaus mua vähän jännitti myös, että millaisia tuloksia sieltä tulee. Nukun nimittäin mielestäni (ja ranteessani yötä päivää olevan kellon mukaan) tosi hyvin, sikeästi ja hyvää unta. Samaa näytti anturi. Tulosten mukaan stressin ja palautumisen tasapaino, unen palauttavuus ja liikunnan terveysvaikutukset – kaikki tulokset olivat piirun verran paremmat UMAn testiviikon aikana. Olisi supermielenkiintoista toistaa tämä testi joskus toiste, että kävisikö silloin niin. Kaikenkaikkiaan tämä ihmiskoe oli erittäin mielenkiintoinen. Ensinnäkin aina välillä on hyvä saada vähän osviittaa omasta hyvinvoinnista niiden omien tuntemusten tueksi. Toisekseen tämä opetti todella paljon myös ja auttoi näkemään oman työskentelyn hyviä ja huonoja puolia. 

Suosittelisin kaikille rauhallisen työympäristön tarvitseville UMA Workspacea täydestä sydämestäni. Sen monipuolisuus ja tarjoamat mahdollisuudet ja erityisesti työhyvinvoinnin korostaminen tekevät työnteosta varmasti antoisaa päivittäin. Itsestäni opin sen, että välillä on todella hyvä istua ihan rauhassa alas tekemään niitä kirjoitus-, kuvankäsittely- ja kaikenmaailman ATK-hommia. Väsähdän silti, jos ympäristö ei tarjoa mulle riittävästi ärsykkeitä ja inspiraatiota. Välillä UMAssa tuntui siltä, että tarvitsisin silti siihen viereen sen kangas-, romu- ja lehtiläjän, eivätkä kauniit ja selkeät työtilat riitä, sillä voin ihan aidosti alkaa pilkkimään, vaikka en erityisen väsynyt edes olisi, jos tylsistyttää. Liekö sitten sen multitaskaamisen aiheuttama vika vai synnynnäinen piirre minussa se. Tämä ihmiskoe herätti minut siihen, että siellä kotona ei enää tarvitse miettiä olisiko työnteko antoisampaa muualla, vaan tiedän, että osaan toimia molemmissa hyvin. On ihanaa, kun on vaihtoehtoja.

Hyvinvointianalyysi-tulosten jälkeen päätin, että panostan hyvinvointiini nyt enemmän. Lupasin itselleni syödä aamupalan joka päivä ja ottaa kilpirauhaslääkkeet joka aamu ennen aamiaista (jos kaksi karamellia on tarttunut yhteen, ne kai lasketaan yhdeksi, sanoi Pikku Myy ja luotan siihen, että nämäkin kaksi asiaa on helpompi muistaa jos niputtaa ne yhdeksi isoksi aamumuistamiseksi). Alan taas pyöräilemään ja retkeilemään ja käsilläseisomaan enemmän kun lumet kokonaan sulavat. Innostuin niin paljon, että tein kahdeksan kohdan listan muistutuksena itselleni ja teille muille. 

KEVÄISELLÄ TALVIRETKELLÄ VAAHTOKARKKIKENGISSÄ

Kaupallinen yhteistyö: Lowa, kengät saatu. 

Onko teillä joku lemppari vuodenaika? Vai tykkäättekö kaikista ihan yhtä paljon, aina ilahdutte jokaisen ainutlaatuisuudesta sen alkaessa? Onko se lempivuodenaika vaihtunut elämän myötä?

Mä pitkään ajattelin ja aina vastasin heti, että kyllä kevät on mun suosikkini. Kaikki ihana on silloin vasta edessäpäin. Se vaaleanvihreä, joka nousee pikkuhiljaa harmaan ja ruskean keskeltä. Se, kun lämpötila pikkuhiljaa nousee lämpimiin lukemiin, vatteet väheneväy ja taas tajuaa, että kyllä se kesä jälleen tulee. No, nythän ei vielä ole ihan kevät. Tai on, jos kalenteria katsoo, maaliskuu lasketaan jo kevääksi, mutta viime viikkojen tunnelma sai ajattelemaan jo helmikuussa, että elettäisiin täysillä kevättä. Pari viikkoa takaperin tajusin myös sen, että ei se kevät taidakaan olla mun lempparini enää. Kevääseen liittyy samaan aikaan ihanasta talvesta luopuminen (tykkään kovista pakkasista ja paljosta lumesta), kaunis lumi muuttuu märäksi ja aivan väärän väriseksi moskaksi. Aurinko paistaa kokoajan enemmän ja enemmän ja se on aivan ihanaa, mutta ei se, kun kaikki kirkas näyttää silti sumealta. Katupöly pöllyää auringonvalossa, ikkunat ovat talven jäljiltä sumeat, odottavat pesua. Niillä ei pääse mun topneloseen vuodenaikojen ykköseksi. Ei enää.

Eli jos sinne kaverikirjaan pitäisi se lempivuodenaika just nyt kirjata, niin kyllä se ois kesä. Tai talvi. OIkeasti kyllä varmasti kaikki neljä ihanaa vuodenaikaa, jotka meillä kaikesta ilmastoahdistuksesta huolimatta edelleen onneksi on.

Mutta.

(onneksi ei tarvitse listata mitään paremmuusjärjestykseen)

Voi miten kaunis oli helmikuinen metsä. Ajelimme hellun kanssa sunnuntaikävelylle Linloon ja kuljimme pitkin lumisia polkuja valmiita reittejä muiden retkeilijöiden seurassa. Ilma oli vuodenaikaan nähden niin lämpöinen, että takkia ei tarvinnut. Olen aina tykännyt olla ulkona villapaitasillaan. Teininä neuloin kässätunneilla ihanan norjalaisneulehenkisen paidan, josta tuli niin suuri, että se oli täydellinen luisteluvaate. Sellainen lähes polviin saakka roikkuva muhkea jättineule. Siinä luistelutyylissä oli jotain Tiina-kirjojen 50-lukulaista henkeä, rakastin sitä. Sama tyyli on edelleen mun lempparini, varsinkin metsässä ja luistellessa. Tosin tämä kuvissa näkyvä neule ei ole villaa ja se on ihan kaupasta ostettu. Haaveissa silti on, että neulon itselleni retkeilyneuleen. Ja kyllä myös se, että hankin sinne alle myös tarvittaessa käytettävän tuulenpitävän, nykyaikaisen, 2020-lukulaisen teknisen ulkoilutakin, niin kovillakin pakkasilla voisin vain olla villapaidassani.

Ollessani kymmenisen vuotta sitten Hongkongissa, olin pakannut reissuun mukaan saamieni vinkkien mukaan käytännöllisiä matkavaatteita ja kenkiä. Ostin jopa urheilusandaalit, jotta välttäisin rakot jaloissa, kun kävelee pitkiä matkoja. Vihasin noin jokaista sekuntia, koska peilistä mua katseli joku käytännöllisesti pukeutuva reissunainen. En se ole minä. Mää haluan näyttää siellä metsässä tai Hongkongin vilskeessä ihanalle. Haluan näyttää just multa. Päätin sen reissun jälkeen, että ei enää rumia urheilukenkiä eikä mitään vaatteita, joita joku muu suosittelee järkivalinnoiksi jonnekin. Linlon metsissä kulki hymyssäsuin onnellinen nainen. Muhkeassa pipossaan, Muita ihania -kaulahuivissaan, lähes haaveiden neulepaidassaan, Uhanan monta vuotta hyvin palvelleissa merinovillahousuissaan ja oikeissa, tyylikkäissä mustissa ulkoilukengissään. Sain kengät Lowalta ja voi että olen ollut onnellinen. Ne ovat stylet, eivät ollenkaan verrattavissa niihin Hongkongin urheilusandaaleihin (jotka muuten annoin heti sen reissun jälkeen eteenpäin) ja aivan kertakaikkisen hyvät jalassa. Taisin juurikin tuolla Linlon poluilla todeta, että tuntuu kuin jalassa olisi vaahtokarkkia tai hattaraa, niin hyvälle ne tuntuivat. Yks vaahtokarkki siis koko nainen noiden vaaleanpunaisten vaatekappaleiden kanssa! Linlo oli kiva retkikohde. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta muistin nähneeni jonkun instastooreissa joskus kivoja kesätunnelmia sieltä, joten kohde valikoitui täysin sen mielikuvan perusteella. Nuotiopaikkoja oli useampia ja maasto kivan monipuolista, välillä piti kiivetä vähän korkeammallekin polulle ja kun saari on kyseessä ei reitti ollut aivan suorakaan. Ehdottomasti haluan käydä vähintään päiväretkellä Linlossa lasten kanssa, kunhan siirrytään enemmän kesää kohti. En tiedä voiko saaressa yöpyä teltan kanssa, mutta niin nättejä spotteja siellä oli, että sekin olisi varmasti kivaa. 

TIINAN VAATEHUOLTOVINKIT JA MANKELIHOMMIA

Yhteistyössä: Uhana Design, housut ja neuletakki saatu 

Toisinaan jaan Instastoorien puolella päivieni pieniä puhteita, milloin se on lasten reikiintyneiden housujen paikkailua ja milloin taas olen pyykkituvassa mankeloimassa lakanoita. Toiveena on ollut saada koostepostaus, jossa kerron vaate-, kenkä- ja kodintekstiilihuoltoniksejä. Tässä se tulee, tervetuloa mukaan, tällä tavalla minä huollan ja pidennän vaatteidemme käyttöikää. Ovat omalla kohdallani hyviksi todettuja juttuja, jotka mielelläni jaan teille.

  • Ihan ensimmäisenä tietysti pitää muistuttaa itsestäänselvyydestä: Pyri hankkimaan vaatteita, kenkiä ja tekstiileitä vain tarpeeseen. Kaikkea säästyy, rahaa, aikaa, tilaa, luontoa! Suosi mieluusti kotimaista ja erityisesti laadukkaita, kestäviä materiaaleja ja tuotteita. Tämä lause saattaa kuulostaa tylsältä ja sen saattaa usein ohittaa ihan sillä, että tuntuu, että samaa jankataan ja jauhetaan kaikkialla – joojoo, tiedetään sitä ajattelee ja ohittaa asian sen kummemmin sitä ajattelematta! Miettimällä kuitenkin lauseen sisältöä ja tärkeää asiaa ja muistelee vaikkapa, että mitkäs vaatteet siellä vaatekaapissa ovat olleet pisimpään ja mitkä pysyneet parhaimmassa kunnossa. Usein ne ovat niitä, joiden kanssa on vaikkapa ollut kassajonossa ja punninnut ostaako kolme edullista (samalla jo tietäen, että lyhytikäisempää) vaatetta vai samalla rahalla yhden arvokkaamman ja laadukkaamman ja pitkäikäisemmän vaatekappaleen. Usein jälkimmäinen on se, joka on käytössä vieläkin, muut eivät.
  • Lue pesulappu. Sillä pääsee jo todella pitkälle siinä, että käyttöikä pysyy pitkänä. Harmittaa kovasti, jos käsinpesua vaativa villapipo on nakattu pesukoneeseen ja villapäällinen kutistuu ja puuvillavuori ei.
  • Käytä oikeanlaisia pesuaineita ja pesuvälinettä, kun peset. Mun yhtä mielipuuhaa on alusvaatteiden ja villavaatteiden pesu, sillä teen sen samalla, kun olen suihkussa. Laitan pyykit veteen mennessäni suihkuun. Samalla, kun hoitoaine tai kasvonaamio vaikuttaa, pesen pyykit loppuun. Pakko tunnustaa, että tässä taannoin suihkukäynnillä, laitoin vielä lisäksi iPadilta tulemaan lempisarjani, jota katselin samalla (vähän pelotti kastuuko laite, mutta en pärskinyt ympäriinsä eli onnistui aivan hyvin). KOLME asiaa samaan aikaan, melkoinen GOALS!
  • Pesen noin kerran kahdessa, kolmessa viikossa pyykkikorin kokonaan tyhjäksi, jottei pohjalle jäisi mitään vaatteita pitkäksi aikaa likatahroineen. Tämä oikeastaan liittyy muistoon, joka ei liity tähän juurikaan, mutta joka mulla tulee aina mieleen, kun mietin pyykkikorin tyhjentämistä. Joskus vuosia sitten, kun mulla hajosi pesukone, oli sisään jäänyt jostain syystä muutama likainen, maitotahrainen vaate ja vettä (en tosin tajua miten?) ja arvanette mitä niille oli siellä ehtinyt käydä niiden parin viikon aikana, kun uutta konetta odoteltiin. Yyh, ne homehtuivat kaikki.

  • Tuuleta ja pakasta vaatteita. Villavaatteita pesen oikeasti myös melko harvoin, vaikka pidän esimerkiksi Uhanan villaleggingssejä talvella hyvin paljon. Ne usein viikkaan ja laitan suoraan pakkaseen jäätelöiden ja pakastevihannesten kaveriksi. Sieltä sitten aamulla nappaan jääkylmät housut ja nostan hetkeksi patterin päälle lämpiämään. Parvekkeella on tietysti tosi hyvä tuulettaa, jos sellaiseen on mahdollisuus!
  • Muista kenkähuolto. Mulla on siivouskaapissa kenkälaatikko, joka sisältää kaiken mun tarvitseman kenkien hyvänä pitoa varten. Sujautan laatikkoon toisinaan parittomia sukkia, niillä on tosi kätevä kiillottaa kengän pinta, ei muuta ku sukka käteen ja hommiin ja käytön jälkeen sukan voi hyvällä omatunnolla heittää roskiin. Huollaan varsinkin nahkakenkiä aktiivisesti, mutta kenkäshamppoolla olen hinkannut myös tennareita ja pohjien reunoja kesäaikaan. On ihanaa sujauttaa jalkaansa juuri huolletut kengät, se tuntuu todellakin siltä, kuin laittaisi rahaa pankkiin.
  • Säilytä vaatteet oikein. Tai ainakin paremmin kuin mytyssä nojatuolin reunalla tai pahimmillaan läjässä lattialla. Ripusta henkariin vaatteet, jotka pitävät siitä, että kangas laskeutuu ja pysyy sileänä säilytyksessä. Neuleiden kanssa kannattaa miettiä, onko henkari paras paikka, koska neulevaatteet venyvät helposti. Valitse henkari vaatteen mukaan, olkasanka (en keksi sille parempaa termiä) on välillä parempi olla leveä ja toisinaan taas ohut rautalankahenkarikin riittää. Suoraan pyykkikoneestakin kannattaa laittaa osa vaatteista henkariin. näin säästyy silitykseltä.
  • Kerään pyykkipäivien jälkeen kaikki puhtaat sukat samaan läjään ja kaadan mukaan myös kaapissa olevan korillisen parittomat sukat ja isken läjän kimppuun, josta etsin ja lajittelen parilliset. Meillä on käytössä myös lapsille pieni porkkana tässä lajitteluhommassa. Jokaisesta löydetystä parista saa kymmenen senttiä rahaa. Siinä pääsee nopeasti moneen euroon, kun oikein innostuu parittamaan sukkia. Onnellisimpina sukka-aikoina tästä kotihommasta jopa riidellään!
  • Rakastan nukanpoistajaa. En todellakaan käytä sitä usein, ehkä pari kertaa vuodessa, mutta joka kerta hämmennyn miten se muuttaa nuhjuisen oloisen neuleen tai takin nyppyiset hihat ja laukun kohdan aivan uuden veroiseksi!
  • Silitä ja höyrytä. Kunnon silitysrauta, kunnollisella höyryllä on ihana, mutta muista kuitenkin tarkistaa pesulapusta aina silitysohjeet. Pidä rauta ja lauta paikassa, josta saat ne helposti esille, niin käyttökin on miellyttävämpää. Muista aina ottaa raudan johto seinästä, mulla ainakin tulee mieleen harva se silityskerta Pekka Töpöhäntä. Tuleeko sullakin?
  • Korjaa rikkinäiset vaatteet. Kerään vaatekaapin väljälle hyllylle jatkuvasti pinkkaa, jonka välillä (en mitenkään säännöllisesti) otan ja korjaan kaiken kerralla. Lasten housujen reiät, joita meillä on eniten polvissa (ylläri!), korjaan mieluiten käsin ommellen niin, että ompelen piilopistoin housujen päälipuolelta. Joskus toki paikkaan isommat reiät oikeilla kangaspaloilla, mutta silloinkin mieluummin niin, että paikka jää sisäpuolelle ja ulkopuolelle näkyy vain vapaamuotoisia tikkausjälkiä. Huomasin monta vuotta käyttämissäni Uhanan villaleggingsseissä, joista jo mainitsin, niin aivan vasta, että haarasauma saattaa pian ratketa (oon vissiin liikaa pyllistellyt jäälyhtyharrastukseni parissa!). Olin ennakoiva ja ompelin saumaa paremmaksi jo nyt, samalla tavalla housujen päällipuolelta piilopistoin, aivan kuten kasaisin villapaidan saumoja yhteen.
  • Hanki kotiin ennakoivasti muutama silitettävä paikkalappu lasten toppahaalareita varten. Varsinkin alkutalvesta ja loppukeväästä haalarit ovat kovalla koetuksella ennenkuin päästään siirtymään seuraavan kauden pukuihin. Viime keväänä pidettiin pojan seepratoppis aivan niin loppuun kuin vaan pystyi, polvet paikattiin kahteen kertaan ennen kuin puku oli täysin käytetty ja tehtävänsä kahden talven jälkeen tehnyt. En olisi raskinut laittaa kevään viimeisille “hangille” upouusia vaatteita.
  • Tämä on tärkeä ja ajankohtainen vinkki meidän perheessämme juuri nyt. Alkuviikosta elelimme jännittäviä aikoja, kun kaksi tärkeää asiaa oli hukassa. Sekä tyttäreni yöraudat (kahden kodin lapsella tämä on mahdollista!), että poikani uuden takin huppu olivat kadoksissa. Tavaroitahan ne vain ja onneksi huhuilujen jälkeen löytyivät, mutta se vinkki: nimikoi lapsen vaatteista myös irtoavat osat! Vaikka tämä kyseinen huppu ei löytynytkään koulun löytötavaralaatikosta (joka muuten pursusi toppahousuja ja hanskoja!), niin siellä kyllä oli kaksi muuta yksinäistä irronnutta huppua.
  • Kodintekstiilijutuissa mun arkinen, suloinen lempipuuha on tietysti mankelointi. Otan ikeakassillisen lakanoita ja raahaan ne mankelointihuoneeseen, jollainen taloyhtiössämme onneksi on. Tykkään vetää ja taitella lakanat äidin opettamalla perinteisellä tyylillä tiukalle rullalle muutenkin (mielellään kaksin jonkun kanssa ja tietysti niin, että lapset saavat keinua lakanakeinussa), mutta mankelin läpi rullatut lakanat ovat parhaimpia. Otan mukaan äänikirjan tai hyvää musiikkia tai ihan vaan nautin mankelointihuoneen rauhasta ja sileistä lakanoista ja niiden rullailusta. Kaappikin kotona kiittää, kun mankeloidut lakanat vievät paljon vähemmän tilaa tiiviissä muodossaan.
  • Kovalla pakkasella on paras päivä lakanoiden vaihtoon. Aamulla otan likaiset pois ja vien peitot tuuletusparvekkeelle, annan olla muutaman tunnin tuulettumassa ja vasta illan puolella vaihdan puhtaat tilalle. Ihana vaihe on myös se, kun sängyn päällä on läjä peittoja ja tyynyjä ja ne ovat vielä pakkasesta viileitä. Silloin siihen päälle saa ja pitää hypätä!
  • Lopuksi vielä armollinen toteamus: jos joskus ostatkin hetken mielijohteesta kreisikuosisen puseron, jota käytät muutaman kerran ja unohdat koko vaatteen tai kun lempimekko aina unohtuu päiviksi tuolin reunalle roikkumaan niin, että nostettaessa hiha on ihan pölyinen ja kissankarvoissa tai että kengät ovat unohtuneet eteiseen moneksi päiväksi sisällään litimärät sukat tai jos puhtaat lakanat ovat vähän ryppyisiä päästessään puhtaina sänkyyn odottamaan nukkujia tai kun lapsi tulee koulusta kotiin housuissa, joissa on haarasauma rikki ja muistat sen nähdessäsi, että housuthan ovat olleet rikki jo vaikka kuinka kauan, mutta olet vain unohtanut korjataa sen, niin ei se mitään. Ei tarvitse olla täydellinen. <3

Tämän postauksen ihanat kuvat ovat ajanlaskulta ennen tämän talven lumia. Mulla on päälläni upea Uhana Designin merinovillainen asu. Tykkään tosi paljon vaatteista, joissa sekä ylä-, että alaosa on samaa kuosia. Hauskaa on, että myös lapsillani on sama mieltymys. Muistan myös, että jo lapsena tykkäsin ysärikuosisesta sähkönsinisestä vähän inkahenkisestä collegeasusta, jossa sekä paita, että housut olivat tuota hyvinhyvin ysärikuosia. Uhanan vaatteiden takana on myös niin ihania ihmisiä ja vastuulliset arvot, että niissä on hyvä olla kaikella tapaa. Olen käyttänyt Uhanan leveitä villahousuja pitkin talvea ja mulla, ihmisellä, joka ei erityisemmin tykkää käyttää sukkahousuja muiden housujen alla, on vinkki, miten käyttää leveitä housuja myös pakkasella. Pue alle ihan reilusti villalegginssit. Itselläni ollut tuplavillahousut Uhanaa! Eikä oo palellut ja styleltä olen näyttänyt!

Millaisia vinkkejä sulla on vaatehuoltoon? Olisi kiva kuulla sun vinkit ja hauskat tavat, kerro niistä kommenttiboksiin.

PS. Bonuksena vielä vinkki tuohon nimikointiin liittyen. Nimikointitarroja hankitaan usein vain lapsille, mutta ne eivät ole pöllömpiä aikuisillakaan. On nimittäin säilynyt puhelimenlaturi paljon paremmin tallessa, kun sekä johdossa että pistokepäässä on nimi. Tuikitavallisen nerokasta, sanon minä!

PPS. Ekstrabonus vielä, kun oon oikein tarinointituulella: Tuli mieleen yks superhauska pukeutumissattuma vuosien takaa, joka vähintään kerran vuodessa muistuu mieleen facebookin muistoista: olin kerran ollut koko päivän töissä niin, että olin aamulla pukenut ensin topin ja sitten rintsikat! Kyllä, oikeasti! Ja huomasin sen vasta illalla. Topin päällä oli valitettavasti joku muu vaate vielä, mutta eniten tässä naurattaa se, että en missään vaiheessa pukeutumista ollut huomannut, että PUEN RINTALIIVIT TOPIN PÄÄLLE.

 

 

 

LASTENHUONE KAIPAA MUUTOSTA

Kaupallisessa yhteistyössä: Glowdia ja SBM Kipinä

Mulla on teille jännittäviä uutisia!

Joko olette kuulleet suomalaisesta, oululaisesta sisustussuunnitteluyrityksestä Glowdiasta? Se on sisustussuunnittelupalveluyritys, joka toimii verkossa ja joka haluaa saada aiheen lähemmäs ihmisiä. Ettei siis tarvitsisi olla paksun lompakon omistaja tai valtaisan omistusasunnon haltija, jotta voisi käyttää suunnittelijaa kodin laittamisessa.

Minulla on omanlainen tyyli sisustaa kotiani. En useinkaan koe, ettenkö osaisi laittaa kotiani nätiksi, mutta se missä usein kaipaan sisustuksen suhteen apua, on tilanne, jossa joku sanoisi myös sen toisenlaisen ehdotuksen miten jonkun paikan siellä kotona laittaisi. Joskus taas on nurkkia tai seinänpätkiä (ihan hirveästi pienessä kodissamme ei niitä ole), jotka kaipaisivat jotain erityistä tai piristystä ollakseen parhaassa mahdollisessa käyttötarkoituksessa juuri siinä elämän hetkessä. Glowdian palvelu on siis kuin tehty minun(kin) tarpeitani varten. Sisustussuunnittelu Glowdian tapaan toimii siis niin, että verkossa valitaan millaisen paketin haluaa ja sen mukaan saa etänä sisustussuunnittelupalvelua. Hinnat ovat alkaen 49e. Se tekee palvelusta mitä mainioimman ja erittäin helpon tarttua siihen, kun ei ainakaan ole siitä kiinni, että tarvittaisiin heti alkuun hirveästi rahaa. Ketään ei tarvitse pyytää kotiinsa, ei lähteä kotoa, palveluun vain ladataan tarpeelliset tiedot kohteesta ja valitaan mieluisan tyylin omaava sisustussuunnittelija ja homma lähtee käyntiin.

Mielestäni Glowdian palvelu kuulostaa todella hyvältä ja en malta odottaa, että pääsen tarkemmin tutustumaan miten kaikki käytännössä toimii! Hurjan jännittävää tässä yhteistyössä on se, että meitä on neljä bloggaajaa, jotka teemme yhteistyöt Glowdian kanssa, ja teemme ne blogisijoittajina. Eli se tarkoittaa sitä, että minä omalla panoksellani vaikuttajana, kuten myös Salamatkustaja-blogin Satu, Project maman Katja ja E2O-blogin Esko teemme vaikuttajamarkkinointia ja saamme sitä vastaan Glowdian osakkeita. Huh, tämä on jännittävää, koska mulla ei ole minkäänlaista kokemusta sijoittamisesta, joten on myös autuasta olla vähän uunona ja oppia tässä samalla paljon uutta. Koti on tärkeä paikka meille kaikille ja on erittäin kivaa tehdä sijoitustoimintaa ja työtä yrityksen kanssa, jonka toimintaan uskoo ja jolle toivoo hyvää ja menestystä!

Tämän postauksen kuvat ovat lastenhuoneestamme vähän aikaa sitten, eli hyvin arkista kuten kuvistä näkyy. Möin syksyllä pieneksi jääneen kerrossängyn pois, ajatuksena ostaa tilalle samantien uusi, isompi kerrossänky ja alle lisävuode, sänkyratkaisu joka vie vähiten tilaa ja jossa kaikilla on mukava paikka nukkua. Lapset ovat kuitenkin nukkuneet väliaikaisratkaisussakin (yksi sängyssä, kaksi patjalla valitsemassaan paikassa lastenhuoneessa eli kuin retkellä olisi) hyvin ja mulla on pieni epäilys omaan ratkaisuuni enkä ole vielä ostanut sänkyä. Tässä siis täydellinen tapaus, johon tarvitsen Glowdian apua!

Lue lisää Glowdian sivuilta ja tilaa heidän uutikirjeensä ja niin osallistut kuukausittaina arvottavan sisustuskonsultoinnin arvontaan.

 

BURGEREITTEN KAUTTA NELIVUOTIAAN KANSSA EKA KERTAA LEFFATEATTERIIN

Kaupallinen yhteistyö: Itis

Meillä kaikilla on ollut se ensimmäinen leffateatterikertamme. Joka kerta se on yhtä jännä. Itse olen tainnut saada kokea sen jokaisen lapsen kohdalla heidän seurassaan. Sen, kun lapsi on tietysti katsellut elokuvia tai muita lastenohjelmia kotona jo monta vuotta teeveen ruudulta, eikä oikein osaa odottaakaan muuta. Sitten kun päästään oikeaan isoon elokuvateatteriin ja hienoon saliin, niin onhan se mieletön kokemus pienelle lapselle (tai aikuisellekin, jos ensimmäinen kerta venyy niin pitkälle). Itse tykkään käydä elokuvissa muutenkin, koska silloin ainakin katson koko filmin alusta loppuun, enkä uppoudu välillä kännykän uumeniin tai ala puuhailemaan muuta.

Me juhlimmekin nelivuotiaani ensimmäistä elokuvateatterikokemusta oikein kunnolla. Hypättiin metron kyytiin ja hurautettiin Itikseen. Siellä avattiin marraskuun lopulla uusi, superhieno Finnkinon teatteri. Kävin itse jo avajaisissa ja pääsin tutustumaan IMAX®-saliin. Vitsit se oli hieno ja kokemus leffan katsomisessa melko erilainen kuin muualla, ja odotan innolla, että pääsen sinne katsomaan muitakin elokuvia. Siellä istutaan melko jyrkässä kulmassa, että jokainen katsoja on mahdollisimman lähellä suurta valkokangasta ja värit, kontrastit ja terävyydetkin ovat kovempaa luokkaa kuin perinteisesti. Liput saliin ovat hieman tavallista hintavammat, mutta ehdottomasti sen arvoiset. Tällä kertaa kuitenkin menimme perheen kanssa ihan tavalliseen saliin katsomaan the Grinchin.

Ennen leffaa kuitenkin menimme koko perhe syömään ihan ravintolaan! Kovin usein emme perheen kesken käy ulkona syömässä, koska jokaisen kerran jälkeen pikkuisen kiroiluttaa, kun on maksanut ruuasta suhteellisen paljon ja tuntuu, että pian ruokailun jälkeen jo valitetaan nälkää, kun on syöty niin vähän ruokaa joka ei välttämättä ole ollut sitä mieluisinta. Tällä kertaa kuitenkin annettiin taas mahdollisuus. Itiksen ravintola-alue uudistui myös syksyn aikana ja olikin nyt oikein mainio! Meillä on kotoa helppo kukea Itikseen ja ollaan käyty siellä suhteellisen usein, vaikka lähimpänä se ei kauppakeskuksista meitä olekaan, mutta kangas- ja askartelukaupat ovat usein olleet se avainsana ja samalla myös ravintoloita on käyty läpi, kun nälissään on lähtenyt liikenteeseen. Valitsimme ruokapaikaksi tällä kertaa the Lucky Bastardin. Burgereita teki mieli, joten paikkavalinta oli sillä selvä, mutta jos olisin ohikulkumatkalla nälissäni ja näkisin the Lucky Bastardin, niin voisin valita sen syömäpaikaksi ihan senkin perusteella, että ravintola näyttää viihtyisältä ja logo ja ruokalistan (ja nettisivujen) ilme miellyttää mun silmääni. Listalta löytyi lasten burgeri ranuilla, joten otimme sen jokaiselle. Kaikki söivät kaiken! Ennenkuulumatonta! Jokainen sai myös valita mieleisensä limsan, kun tarjolla oli erivärisiä (ja -makuisia) Fantoja. Oli oikein mukava ruokailuhetki ja kaikki lähdimme vatsat burgereista pullollaan kohti leffateatteria, joka on ihan ravintola-alueen lähellä.

Nuorimmaiseni sai valita mitä tahansa herkkua mukaansa leffaan ja tietysti valitsi sisarustensa siivellä myös värikkään hielujuoman ja pienen pussin karkkia. Ihmetys oli suuri, kun tultiin teatterisaliin ja hän näki ja tajusi, että leffa oikeati katsotaan täällä. Isompien lasten kanssa olemme käyneet eka kerran elokuvissa paljon nuorempana, enkä oikeastaan edes tajua, miten ollaan ohitettu tämä virstanpylväs, mutta nyt mulla ei ainakaan ollut minkäänlaisia jännityksiä sen suhteen, että miten menee, onko leffa liian jännä tai että tuleeko pissahätä kesken kaiken (kun muistettiin käydä etukäteen!). Kaikki meni todella hyvin. Kaikki lapset olivat myös vähän ihmeissään siitä, että vastasin jokaiseen heidän toiveeseensa, että kyllä. Sai juoda limsaa, sai ottaa karkkia, joskus niinkin ettei mitään rajoituksia ole.

Superhauska käänne tässä leffareissussa oli valitsemamme elokuva ja siinä yks hahmo. Nimittäin melkein leffan alussa selvisi, että yksi pääosahahmoista oli samanniminen kuin kuopukseni! Hänen nimensä ei kuitenkaan ole mikään yleisin, nimipalvelu näyttää, että alle 55 hänen nimistään on Suomessa. Valittiin siis leffa melkein jopa mystisen hyvin. Itse olen ylpeä itsestäni, että pysyin koko leffan ajan hereillä, toisinaan nimittäin animaatiot ovat sellainen genre, että mun silmät alkavat luppasta. Välillä oli tietysti seurattava sivusta salaa, pienimmän ilmeitä leffan käänteistä. Ikäraja oli 7, mutta sen saa vanhemman seurassa katsoa jo nelivuotias ja tämä oli oikein sopiva hänelle. Retkemme itään ja Itikseen, kauppakierrokselle, syömään ja leffaan oli oikein hauska ja kiva. Tällaisia iltapäiviä voisi olla useamminkin, mutta toisaalta, kun viettää niitä harvemmin, niin niissä säilyy hohto. Loppuun vielä vitsikäs kuva minusta lapsista leffan jälkeen.

 

TARROITELLEN KOHTI UUTTA VUOTTA

Kaupallinen yhteistyö: Tarramonsteri

Päiväkodin eteisessä käydyt lyhyet keskustelut saattavat olla toisinaan hyvinkin mieleenpainuvia. Niitä käydään lähes joka päivä, milloin aiheena on kiire ja hoppu, milloin ovesta löytyvä sen hetkellinen tautilistaus, milloin taas lasten hauskat jutut ja letkautukset. Eräänä syksyisenä aamuna kävin tällaisen lyhyen keskustelun, joka jäi mieleen. En muista mistä se tarkalleen lähti, mutta sen muistan, että aiheena oli tavaroiden nimeäminen. Luultavasti tuskastelin parittoman hanskan tai tossun perään. Olen ollut kyllä ihan ok nimeämään tarhaan viedyt tavarat, mutta tussijäljet pesulapuissakin haalistuvat ja välillä lappuja pitää leikellä irti kutiamisen takia ja kaikenlaista sattuu.

Tuo äiti eteisessä kertoi heidän joskus saaneen lahjaksi nimitarroja lapsen nimellä. Aivan, tarroja ja vieläpä lahjaksi! Miten nerokas lahja! Itsekin olin toki tuollaisia tarroja nähnyt, mutta en koskaan ollut saanut aikaiseksi niitä hankkia ja pitkään mentiin tussilla tavarat nimeten. Se keskustelu jäi mieleen!

Jokaiselle meistä on eteen tullut joskus tilanne, jossa on pitänyt nimetä tai olisi pitänyt nimetä joku oma vaate tai tavara, ihan meillä aikuisillakin. Joulun aikaan näin veljeni tyttärellä vanhoja petsoppeja (sellaisia pieniä eläinfiguureita), joiden pohjassa oli tussatut tyttäreni nimikirjaimet M-R. Hän oli saanut nuo lelut joskus aikoinaan tyttäreltäni ja edelleen siellä pohjassa oli ne jäljet, vaikka omistajakin oli vaihtunut. Silloin kävi kyllä mielessä, että ehkä olisi kannattanut tuolloin nimetä ne jollain muulla tavalla. Ja kuinka monta kertaa mökkireissulla on ollut tilanne, että pistorasioiden lähettyviltä on löytynyt useita erilaisia latureita, eikä niiden oikeita omistajia ole koskaan löytynyt. Nimeämisestä olisi ollut hyötyä. Oltiin koko perhe innoissamme, kun saimme tämän yhteistyön Tarramonsterin kanssa. Nyt saataisiin vihdoin nimettyä kaikki kinttaat, tossut, villatakit, laturit ja lelupäivän lelut. Tutkailimme Tarramonsterin sivuilta erilaisia vaihtoehtoja ja päädyimme kaikki Mini Pilkku -arkkeihin, koska halusimme pieniä tarroja. Jokaiselle lapselle löytyikin mieleinen teemapakkaus, jossa oli valmiina erilaisia kuvia ja pohjavärejä.

Joululomalta pohjoisesta palattuamme otimme heti tarra-arkit esiin ja nimesimme samantien kaikki lahjaksi saadut asiat, joissa on hyvä olla nimi. Nuorimmaisen uusi, upea Frozen-rooliasu viittoineen ei nyt ainakaan sekoitu kenenkään muun kanssa. Ekaluokkalainen nimesi saamansa kirjat ja koko Tatu ja Patu -kirjakokoelmansa. Viidesluokkalainen sai joululahjaksi oman videokameran ja se on nyt nimetty tarralla ja jokainen siihen kuuluva johtokin on sekä nimetty, että merkattu myös, että mitä tarkoitusta varten mikäkin johto on.

Joistain asioista vaan tulee niin tyytyväinen mieli ja tällainen arkinen asia on juuri sellainen. Nyt ei ainakaan tarvitse sitä huolehtia etteikö olisi omaa osuuttaan tavaroiden tallessa pysymisestä pitänyt. Parhaillaan tätä postausta kirjoitan tietokoneella, joka on kuorrutettu tarroilla ennestäänkin, mutta nyt siinä on myös muutama Arpostiina-tarra muistuttamassa kuka minä oikein olenkaan!

Välipäivien iloksi ja tammikuussa koittavan arjen kunniaksi Tarramonsteri tarjoaa 15%:n alennuksen koodilla VPA18. Koodi on voimassa 2.1. saakka. Suosittelen kyllä lämpimästi tarratilausta, helpottaa kummasti elämää tuollainen pienimuotoinen tarroittelu toisinaan!