Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

REALITYMUIJA LOMALLA

Meillä kaikilla on omanlaisensa huumorintaju. Napakympissäkin 80-luvulla muistan, että toivottiin siltä neidiltä tai herralta samanlaista huumorintajua. Tinderissä myöhemmin vuosia sitä selanneena musitan, kuinka tätä taas niin toivottiin. Kavereiden kanssa on aivan parasta se, kun tietää, että toinen tajuaa heti, mistä on kyse, jos lähettää jonkun kuvan tai lauseen jostain irtinapattuna. Huumorintajun tasoja on monia ja niillä on vaikeakin toisinaan  keikkua, jotkut pahastuvat siitä mikä toiselle on hauskaa ja sekin on aivan ymmärrettävää.

Minä olen sitä sorttia, joka sanoo, että huono on, todella huono huumorintaju, tarkoittaen tietysti, että se on se parhain. Niin huono, että se on paras. Silti naapurissa joku ajattelee täysin samoin itsestään ja sitä naurattaa aivan eri jutut. Vaikea laji, mutta niin mainio ja ihmisen hyvinvoinnille tärkeä juttu.

Aina ei tarvitse mennä täysin samoja reittejä niissä huumorihommissakaan, sillä ei haittaa, jos toisen mielestä kaikkein parasta on Kummeli ja toisesta sitä onkin Putouksen sketsihahmot. Yhteinen huumorinsävel voi silloinkin aivan hyvin löytyä niistä keskinäisistä vitseistä. Ja ihanaa on vaikkapa se, jos on kiikaroimassa parisuhdetta ja tapailee tyyppiä ja huomaa sen hetken, kun löytyy se ensimmäinen yhteinen vitsi, jota kukaan muu ei varmasti ymmärtäisi. Tai ainakaan kovin moni muu. Silloin tietää olevansa oikealla polulla ja kiikarinnokassa olevasta tyypistä kannattaa vähintäänkin pitää kädestä kiinni ja katsoa vähän pidemmälle. Omat, yhteiset insideläpät, parasta!

Palataanpas taas rakkausmatkalle marraskuuhun. Yhtenä päivänä olimme palaamassa villallemme. Kävelin mieheni edellä ja meidän villan kohdalla hypähdin mun perinteiseen haarat levällään, toinen polvi lähes maassa, kädet rauhanmerkkejä näyttäen ja suu jättihymyssä -asentoon. Naurettiin sille kippurassa ja todettiin, että olipa just kyllä tiinamainen meininki. Aloin samantien miettiä ääneen, että kyllä kunnon tyttöystävä kävelisi vain eteerisesti ja sulavalinjaisesti ovelle ja se olis siinä. Mutta sellainen en ole minä. Ja oon just hyvä tämmöisenä. Otettiin näistä kummastakin tyylistä videonpätkät ja tein aiheesta instastoorin.

Keksin itse videolle nimeksi My girlfriend – expectations vs. reality, vaikka vitsi olikin ihan minusta itsestäni vain eikä kenestäkään minun tyttökaverista. Miesystävälläni ei siis todellakaan ollut osaa eikä arpaa tähän nimen keksimiseen, kunhan tässä olen hänen tyttöystävänsä. Olen sitä mieltä muutenkin, että realitymuijat on just parhaita (koska itse olen sellainen), mutta tietäen, että maailmassa on ihmisiä, jotka kammoksuvat tällaisia tyyppejä. Ne tyypit ovat silti aivan yhtä hyviä ja parhaita, kuin mitä realitymuijatkin. Kaikki ollaan hyviä just tämmösinä. Ja tähänkin sopii se, että tarviiko kaiken nyt aina olla niin vitun vakavaa.

Loma eteni ja ihan muutaman kerran tuli eteen taas tilanne, yhtään niitä hetkiä suunnittelematta, että realitymuijan videoinnille oli jälleen aika. Se, kun ihana drinkki valui pitkin rintaa, koska täytyyhän sitä vähän keikauttaa vaikka lasissa pilli onkin. Tai kun herätessäsi kävelet ovelle ja päätät avata sen, mutta lukko onkin niin hankala, että menee pelkästään oven rynkyttämiseksi. Sellainen on realitymuija ja yks semmonen muija latasi koosteen myös tubekanavalleen, olkaat hyvät.

 

Lost in New Zealand

Far far away, behind the word mountains, far from the countries Vokalia and Consonantia, there live the blind texts. Separated they live in Bookmarksgrove right at the coast of the Semantics, a large language ocean. A small river named Duden flows by their place and supplies it with the necessary regelialia. It is a paradisematic country, in which roasted parts of sentences fly into your mouth. Even the all-powerful Pointing has no control about the blind texts it is an almost unorthographic life One day however a small line of blind text by the name of Lorem Ipsum decided to leave for the far World of Grammar.

A small river named Duden flows by their place and supplies it with the necessary regelialia. It is a paradisematic country.

LITTLE BLIND TEXT

 

The Big Oxmox advised her not to do so, because there were thousands of bad Commas, wild Question Marks and devious Semikoli, but the Little Blind Text didn’t listen. She packed her seven versalia, put her initial into the belt and made herself on the way.

Video Post

Cherish your solitude. Take trains by yourself to places you have never been. Sleep out alone under the stars. Learn how to drive a stick shift. Go so far away that you stop being afraid of not coming back. Say no when you don’t want to do something. Say yes if your instincts are strong, even if everyone around you disagrees. Decide whether you want to be liked or admired. Decide if fitting in is more important than finding out what you’re doing here. Believe in kissing.

A small river named Duden flows by their place and supplies it with the necessary regelialia. It is a paradisematic country.

ONNETTARET ASIALLA

Jouluisen pöllöarvonnan tulosvideo, olkaat hyvät!

Tää oli tosi kiva arvonta ja oli ilo huomata kuinka kommenttiboksi täyttyi mitä hauskimmista tarinoista erikoisista ja oudoista lahjoista. Kiitos jokaiselle osallistujalle! Enkä olis kyllä arvontaa pystyyn pistäessä uskonut, että omasta joulupaketistani tänä jouluna kuoriutui hitusen erikoinen tai vähän outo lahja sieltäkin, nimittäin mikrokupu! Sille kun ei ollut edes tarvetta, heh.

Videon kuvaushetki oli hauska, hektinen ja huumaavan jännittävä. Kaikenkaikkiaan video hymyilyttää niin, että oon katsonut sen jo useamman kerran ja naureskellut yleiselle sekoilulle. Kiitos videolla esiintyville avustajilleni. Ja se pääasia, onnea voittajille! Laittakaa yhteystietonne sähköpostiin, kiitos. ♦♦♦