Tietoa mainostajalle ›

JÄTTIMÄINEN KALENTERI VUODELLE 2017

kalenteri5_

Ihastelin tuossa ennen joulua useampaakin seinäkalenteria, mutta en ostanut mitään, koska ajattelin, että mitä jos tänäkin jouluna käy niin, että pukki päräyttää kalentereita tuplakappalein ja sitten ollaan kalenteripulassa. Enkä oikeastaan päässyt mihinkään tulokseenkaan, että minkä niistä ihanuuksista itselleni tahtoisin. Tänä vuonna meillä oli perhekalenteri, mistä tykkäsin tosin paljon, kun siihen sai jokaisen lapsen kohdalle merkinnät kätevästi, vaikka ei meillä nyt niiiiin paljon kaikkia menoja ole, mutta tykkäsin! Vähän haaveilin myös suuresta kalenterista, jossa näkyisi kerralla koko vuosi. Silloin voisi kaikki seitsemän ensimmäistä kuukautta haaveilla siitä elokuisesta jokavuotisesta kokokohdasta eli Flowsta (se on oikeasti eka juttu, jonka aina uuteen kalenteriin merkitsen!).

Jostain sain kuitenkin idean eilen, että teen sen kalenterin itse ja ison. A2-kokoisen, harmaasävyisen ja yksinkertaisen, ostan vaan jonkun edullisen paksun, hyvän paperin ja siihen teen. Noh, hups, taidetarvikekaupasta lähtikin mukaan hillittömän kokoinen A1-kokoinen superarkki paperia, liituja, tusseja ja akvarellimaaleja. Varsinaisesti en siis säästänyt ainakaan, mutta sehän nyt ei oo se pääasia monissakaan itse tehdyissä jutuissa. No, se harmaasävyisyys ja yksinkertasuus – niin, sekin oikeastaan katosi. Mitä oikeastaan voi odottaa, jos ostaa vain persikan ja vihreän sävyisiä kyniä?
kalenter8_ kalenteri7

Se itse tekeminen, se oli ihanaa! Mulla oli pari vuorokautta joululomaisaa luksusaikaa yksikseni kotosalla ja se tarkoittaa siis sitä, että voin valvoa huolettomasti niin myöhään kuin haluan, kun kukaan ei ole herättelemässä aamulla. Oon ehdottomasti parhaimmillani iltayhdentoista jälkeen ja eilisilta oli ihan täydellinen kalenterin tekoon! Kolmisen tuntia keskellä yötä mittailin, piirsin, maalasin ja samalla katsoin kaikki snäpit ja instastoriesit ja kuuntelin lempisoittolistaani (tässä teillekin taas siitä linkki TIKS)!. Vahingossa siihen sitten muodostui kukkasia ja kaktuksia ja höttöä ja hattaraa. Tein kalenterin niin, että ykköset ovat kaikki samassa rivissä ja viikonpäivät on merkattu vain maanantait ja perjantait, koska nehän ne ovat viikon tärkeimmät päivät muistaa. Numerot tein vanhoilla Mujin leimaisimilla, joihin siveltelin akvarellimaalia. Ja aika ihanahan tuosta nyt kuitenkin tuli, vaikka erilainen mitä suunnittelin! Vai mitä sanotte te?

Nyt alankin merkitsemään siihen ne kesän ihanat festarit (muutun sitä enemmän festarimuikkeliksi, mitä vanhemmaksi tuun!), rakkaiden syntymäpäivät ja eilen päätetty päivämäärä seuraaville Kakkua ja viinaa -kekkereille! Ja ne arkiset asiat kans, mutta kun on vielä välipäivät, niin en halua miettiä niitä vielä. Moikku!
kalenteri1 kalenteri2 kalenter3

SIISTI TYÖPÖYTÄ JA KAUNIS KALENTERI ENSI VUODELLE

kretova14

Mää tykkään siivoamisesta ja järkkäämisestä. Aina tietenkään siihen ei ole aikaa ja siivoilu ärsyttää, mutta kun saa kunnon rauhan ja flown siihen tavaroiden paikoilleen laittamiseen ja siistimiseen, niin onhan se nyt mukavaa. Varsinkin lopputuloksen ihailu! Työpöydälle oli kertynyt kasa papereita, karkkiroskia ja hyllyjen kamat olivat huidelleet omille teilleen. Helposti järkättävää siis! Käänsin kirjat selkämys näkyviin (välillä piristää laittaa ne väärinpäin, niin näky ei ole niin kirjava), nostin kynät ylähyllylle (kaksivuotias on liian kiinnostunut!), Kanelimaan loppumyynnistä ostettu teippi esiin (lahjapaketointi!), samoin neulepuikot (riittää neulottavaa nimittäin!) ja vuorilaatikot ja -postikortit näytille! Kaipaisin johonkin vuoristomaisemiin ja jylhiin metsiin, joten jos en niihin juuri nyt pääse, niin tuon ne luokseni tähän koneen ääreen. Hyvä vinkki muuten kaikille kaukokaipaaville!

kretova12

kretova7

kretova10

kretova4

kretova1

kretova2

Sain ihanan paketin helsinkiläiseltä Sasha Kretovalta*, joka valmistaa kierrätysmateriaalista valmistettuja paperituotteita. Posti toi musta-valkoisen käsinsidotun kalenterin ensi vuodelle ja pöytäni teemaan sopivan jäätelö-karkki-printin, joka pääsi seinälle vuoristomaisemien taakse. Tiedätte ehkä, että rakastan vihkoja ja kaikkia paperitarvikkeita ja olen kuulkaas hipelöinyt tuota kalenteria ja haaveillut itsekin, että pääsisi taas monen vuoden jälkeen itsekin sitomaan kirjoja, vaikka en tosin osaisi tehdä yhtä kaunista jälkeä. Siihen saakka kunnes pääsen taas kokeilemaan, ihailen muiden sitomia ja ihania nämä Sasha Kretovan kalenterit ja vihkot todentotta ovat! Ne valmistetaan Töölössä eli ihanan lähellä ja näitä jos jotain on mukava sujauttaa joulupaketteihin! Hyvä vinkki joululahjoja pohtiville!

kretova9

kretova6

* Kalenteri ja printti saatu.

MARRASKUUSSA MEILLÄ OLI TÄLLAISTA

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

Marraskuu mennä humpsahti tuosta vaan ohitse ja pitäisi pikkuhiljaa valmistautua jouluun. Meillä ei vielä kovin paljon jouluisia juttuja näy, joululaatikot ovat edelleen varastossa, mutta ehkä jo ensi viikolla ehditään hakea ne ja tutkia taas iloissaan, että mitä kaikkea siellä onkaan. Se tunne on vanha tuttu lapsuudesta asti, kuinka sitä ilahtuukaan vuosi vuoden jälkeen niistä samoista joulukoristeista. Vuosien saatossa niitä tietysti tulee aina vähän lisää ja osaa jää pois matkasta, mutta minullakin on noissa laatikoissa koristeita ensimmäisestä omasta kodista 90-luvulta saakka. Tänään vähän kiertelin pitkin kotia, tää on niin valtava, että oli todella pitkä kierros, heh, miettien mitä laittais minnekin. Tuliskos paperitähtiä ikkunoihin, minne nurkkaan laitettaisiin kuusi ja pitäisikö jotain koristeluita tehdä itse. Siinä samalla tuli todettua, että täällä on kyllä monia itsetekemiä juttuja pitkin kotia. Niistä rakentuukin juuri se meidän näköinen koti. Tyttökin totesi nukkumaan mennessä, että meillä on kyllä tosi kiva koti. Poika taas muutama päivä sitten tokaisi, että kotimme on tosi valkoinen, että haluaisinko oikeasti, että meillä olisi vaaleanpunaiset seinät. Se kysymys sai mut purskahtamaan nauruun, koska aika moni olis eri mieltä siitä valkoisuudesta.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_5

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

Vuosia sitten tein pitkään ja hartaasti Onnipeittoa, jonka alla edelleenkin köllötellään. Siinä on tytön piirtämiä kuvia kirjottuna tilkkuihin ja reunassa lukeekin, että peitto on tehty vuosina 2009-2011 äidin ja tyttären yhteistyönä. Peittoa tehdessä muistan pohtineeni, voinko laittaa sisäpuolelle vanhan lakanan, että se saattaa olla valmiiksi jo liian hiuti, kestääköhän se. Laitoin sen silti ja aika ja käyttö on tehnyt tehtävänsä, se on muutamasta kohdasta repeillyt, mutta pitää tarttua joku ilta toimeen ja korjata ne kohdat, silleen röllipeikkomaisesti vaikka.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_7

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_9

Ostin eilisiltä joulumarkkinoilta viereisessä pöydässä myyneeltä Vihreän Talon Annikalta ihanan käsin tehdyn kynttilän. Siinä on sitruunaruohon tuoksu ja tänään oli mahdollisuus polttaa sitä rauhassa hetki tuossa olohuoneen pöydän ääressä, kun kotona olivat vain isommat lapset. Niin harvoin nykyään tulee polteltua kynttilöitä, että asia sai vähän jopa ihmettelyä. Kuusi on Kotipalapelin Rillan käsityötä. Tulitikkuaskin päällystin Kanelimaan postikortilla, se näyttää nyt paljon kivemmalta. Voin kertoa, että meillä ei oo vuosikausiin ollut yhtään koristeltua tulitikkuaskia, vaikka joskus on niitä tullut tehtyä enemmältikin.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_10

Villasukat ovat sohvan ja sängyn laidoilta päätyneet pikkuhiljaa taas käyttöön ja tekisi kyllä mieli tekaista taas jotkut kiva uudet. Tytöllekin, joka tuossa sukkia kovasti ihaili, mutta seittämänveljeksen karheus oli sille liikaa, vaikka kuvio noissa sukissa miellyttikin. Ja onhan tuo kokokin ehkä vähän väärä.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_12

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_13

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_15

Olohuoneen seinälle pääsi kehyksissä testiin Jätski-printti, jota on pian saatavilla teille kaikille. Infoan lisää täällä sitten kun. Siinä nyt ei ole ainakaan mitään jouluista, vaan se on ennemminkin raikas, ihana tuulahdus menneestä kesästä ja toivonpilkahdus seuraavasta, jota kohtihan tässä jo kovaa vauhtia mennään kaikesta huolimatta. Mietin, että ihan yhdellä hakusanalla ei taida löytyä täältä blogin puolelta kaikkia käsin tekemiäni juttuja, joita meidän kodistamme löytyy, niin tein Styleroomin puolelle kansion, jonne on koostettu niitä vähän enemmän samaan paikkaan. Että tämmöistä täällä tänään, ensimmäisenä adventtina!

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_4

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_3

 

TAULUSEINÄLLÄ TÄNÄÄN

muitaihania.com - Tiina Arponen

Aika usein, kun ystävä saapuu kylään ja kurkkaa eteisestä olohuoneeseen, hän huudahtaa, että onko sulla uus taulu, eiku oliko tuo jo viimeksi, eikun tuokin on eri… Ja oikeassahan he monesti ovat, vaihdan ehkä pari kertaa vuodessa (ja tämä kertoo siitä, kuinka kauhean usein sitä ehtii vierailla ystävien luona!) melkein kaikkiin tauluihin kuvat tai taulut kaikkinensa uusiin ja ereihin.

Olohuoneesta on aivan vahingossa vuosien saatossa tullut aikamoinen pastellipläjäys. Muuhun en vaan pysty, vaikka ehkä toisinaan vähän haluaisinkin. Tärkeintä on kuitenkin se, että me viihdytään ja siellä on kulloinkin juuri meidän perheen näköistä ja oloista ja väristä. Aika ihanaakin se, että lasten lapsuuden olohuone on ehkä niiden mielessä höttöistä hattaroiden väriä ja sohva, jolla saa (melkein aina) pomppia ja että olohuoneen pöydät on jaoteltu jokaiselle lapselle omat, kun olohuoneessa saa välillä syödä.

Nyt kerron teille kuitenkin tauluseinästä, joka sai uuden ilmeen tässä hetki sitten. Löysin tuon Reetta Niemensivun hienon violettisävyisen printin Designmarketista ja siitä se ajatus lähtikin, että nyt olisi liilahtava syksy tuolla seinällä. Teemu Järven upea Kauris on se, joka huomataan aina ensimmäisenä. Sen vieressä taas on mulle itselleni tärkeä maalaus. Se on otteita Camilla Lundstenin töistä. Tein sitä sinä yhtenä kesänä, kun ikkuna oli aina auki ja ulkoa tuli lämpimiä tuulen henkäyksiä sisälle saakka. Tykkään siitä tunteesta, jonka tunnen, kun katson taulua. Muistan mille tuntui silloin, mitä silloin ajattelin ja kun sitä mietin ja vertaan tähän hetkeen, niin olo on ihanan hyvä ja toiveikas, ei ollenkaan menneeseen haikaileva. Siksi se on hyvin tärkeä.

Pienen pieni vuoritaulu on kesäyön tuulahdus tältä menneeltä kesältä. Valoisasta kesäyöstä, kun oli sittenkin lämmintä, vaikka koko kesä melkein pelättiin ettei olisikaan. Oli silti. Raitiovaunut kolistelivat varikolle. Pilvet taivaalla muuttuivat vaaleanpunaisiksi, kun aurinko meni mailleen ja melkein ehti noustakin, ennen untani. Haaveilin matkasta vuorille. Haaveilen edelleen. Sen aika tulee kyllä.

Nuo kissat violetilla kortilla. Ne ovat siinä siksi, että tiesin, että lapseni tykkäisivät niistä. Sanoisivat, että oi äiti miten söpöt! Niin ne sanoivat.


muitaihania.com - Tiina Arponen

OLOHUONE_TAULUSEINA6

muitaihania.com - Tiina Arponen

Iina Vuorivirran Vino-peili on hullun ihana! Se on mun lempparein tuossa tauluseinässä. Vauvaakin se aina naurattaa, eikä hän(kään) tiedä oikein kummasta puolesta itseään tai sylittäjää katsoisi.

Tuo tekstitaulu ylärivissä, joka on seinälläni aina, josta näkyy vain paloja näissä kuvissa. Se, jossa on kirosana. Se on muisto vanhasta työpaikastani. Sieltä, missä oli mainioista mainioimmat työkaverit, jossa soi parhaat soittolistat ja jossa tanssittiin ja tehtiin hulluna töitä, naurettiin ja jonne jätin lähtiessäni pieniä tykkäysviestejä ja siellä niitä on kuulema vieläkin.

SAMA PAIKKA

Yksi suosikkiblogeistani on lista asioista. Intouduin oikein kunnolla (linkistä näkee mistä) ja kuvasin usean päivän ajan työpöytääni. Mielenkiintoinen tutkielma omasta arjesta työpöydän ääressä. Viimeiseen kuvaan oli hyvä päättää, koska ompeluaikaa olin hakenutkin ja paikkaa minne lykätä kone hetkeksi, eli siis pariksi päiväksi. Kahden vetoketjun ja kahdeksan lyhyen sauman verran sitä onnea kesti. Kaksi uutta tyynyä koristamaan päiväpeiton päälle. 
↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↓ ↑ ↑ ↑ ↑

I took photos of my desk every day for about two weeks (thanks to lista asioista -blog, it’s one of my favourites!). It was really interesting to observe what was going on and what I was really doing every day… My goal was to place my sewing machine somewhere for a couple of days and sew! And oh boy did I sew! I made two pillows to decorate my patchwork quilt, and make it even prettier.