Tietoa mainostajalle ›

LUKUJÄRJESTYS UUTEEN KOULUVUOTEEN

Niin se kesäloma vaan mennä hurahti. En varmasti ole ainoa, josta tuntuu siltä, että ihan liian nopeasti. Päätin, että tänä vuonna sitten lomaillaan ihan kunnolla loppuun asti eikä aleta siirtymään lomalla arkirytmiin yhtään etuajassa, koska oikeasti se arkirytmi kyllä rysähtää päälle muutenkin ja kestää taas pitkään. Huomasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sen, että kun lapsilla on kaksi kotia, tulee ainakin minulle sellainen olo, etten ehdi viettämään lasten kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisin (vaikka niin tykkäänkin siitä ajasta kun olen itseksenikin) ja ehkä lapsistakin tuntuu niin. Meille ei ehtinyt tulla lomaillessa tylsää, toistemme naamat eivät alkaneet varmasti ketään kyllästyttää eikä ehditty tehdä kaikkia suunniteltuja asioita. Oli mukavaa ihan vain olla ja todella paljon hengailtiin vaan kotitalon pihalla. Viimeisinä lomapäivinä tyttö innostui arkartelemaan ja olohuone onkin ollut askarteluverstas nyt monta päivää. Kesä jatkuu edelleen vaikka syksy koulun, eskarin ja päiväkodin muodossa jo pölähtikin paikalle.

Viimevuotiseen tapaan tein tyttärelle uuden lukujärjestyksen. Vielä pitää vain tulostaa lukkari ulos ja tussata siihen aineet. Nelosluokkalaisella alkaa olla jo melkoinen liuta aineitakin, uusimpana tulee ranska, jännittävää!

Hei ihanaa koulunalkua kaikille ja viime vuoden lukkari on printattavissa teillekin! Niin ja sitä piti kysyä, että haluaisitteko, että tällaisia muitaihaniamaisia lukujärjestyksiä, julisteita, muistutuslistoja tms. olisi tarjolla enemmänkin? Kiinnostaisiko? Että jos sitä alkais tehdä niitä ihan kunnolla.

KOHTI JUHANNUSTA /// 2

Tämä kappale on ihana. Laitan sen joka kerta korviini soimaan, kun lähden kävelylle ja tietty vähän fiilistelen nuoruutta. Oon kyllä aika-ajoin melkoinen muistelija, mikä on ihan mukavaa, mutta tykkään tosi paljon siitäkin, että saan aikaan kivoja muistoja samaan aikaan kun muistelen sitä mennyttä. Etten ainakaan ole jumittunut sinne nuoruushaaveisiin (koska sehän olis turhaa ja niin suruisaakin, jos niin kävisi), vaan elelen 37-vuotiaan elämää (joka on mielestäni kyllä aivan sairaan siistiä, paljon siistimpää kuin se nuoruus, monelta osin).

ps. En uskonut, en polttanut, lauloin kyllä aivan varmasti, itkin kyllä, mutta vähän vähemmän kuin nyt ja kepeämpiä itkuja. Ihanaa lauantaita teille!

ODOTELLAAN JUHANNUSTA TÄNÄKIN VUONNA

Muistatteko veilä viime vuotisen juhannuskalenterin? Sen, jossa pitkin kesäkuuta ripottelin kuvia laulujen sanoista, joiden ympärille oli ripoteltu kukkia ja muuta pientä rekvisiittaa. Olen varmasti joka kerta siitä kertoessani hehkuttanut, kuinka sitä oli mukava tehdä. Niin olikin! Aikomus oli kova tällekin vuodelle sellainen tehdä, mutta nyt on aika ollut hyvin tiukilla. Koko kesä menee kirjaa ja muita töitä tehdessä ja siinä samalla pitäisi yrittää myös nautiskella kesästä ja antaa tietysti lapsille aikaa. Joten päätin unohtaa kuvien teon tälle vuodelle. Päätös kesti noin kolme päivää. Välillä tarvitsee juttuja, joissa ei tarvitse ajatella mitään tai ainakin vain vähän, joten kyllä niitä laulunsanahehkutus-kesäfiilistely-installaatioita tuleekin. Nimeän kuvat tänäkin vuonna juhannuskalenteriksi ja alkakoon kuvien ripottelu lähipäivinä. Tässä vähän maistiaista.

HORROR-AJATUS

En asu omakotitalossa, eikä mulla oo keinutuolia, ei puolisoa, ei jokaiselle lapselle omaa huonetta eikä edes astianpesukonetta, mutta silti tämä Kettukarkki-blogin Mairen blogissaan toteama lause iski muhun ihan täpöllä! Minusta tuntuisi omituiselta päättää jossain asuessaan, että se on loppuelämän koti, koska elämässä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu ja mielikin saattaa muuttua. On aika kiva elellä niin, että joka hetkestä koettaa saada miellyttävän ja mukavan elää just sillon. Siinä samalla niitä keinutuolin uria voipi painella siihen puulattiaan, mutta jos seuraavana päivänä tuntuukin, että tahtoo muuttaa muualle, niin sitte muutetaan! Minä sitten osallistuin tämän ajatuksen syvempään pohdintaan tekemällä tallaisen välityön muiden töiden ohessa, rekvisiittakarkki-jämäkukka-tekstaus-sekoilu-kollaasin.

Ihanaa pääsiäistä! Pus!

VIELÄ EILEN OLI TALVI JA NYT KESÄPÄIVÄ

Kävin tänään pyöräilemässä. Oli mukava keli ajella, vähän alkukeväisen viileä ja välillä piti vetää pipoa syvemmälle korvien päälle, aurinko laski pilvien taa. Onhan tää maaliskuu täällä etelässä luonnon puolesta vähän ankea ja karu, kun vielä ei ihan viherrä, mutta mieli on jo aivan keväinen. Rakastan tätä tunnetta, joka jokaisena keväänä tulee. Sellainen toiveikas, innostunut ja avoin mieli, että kaikki voi olla mahdollista.  Pian luonto puhkeaa taas kukkaan. Tulee se maailman ihanin keväänvihreys, aurinkoa kokoajan enemmän, vaatteet vähenevät pikkuhiljaa, ihoa näkyy enemmän, ihmiset alkavat taas hymyillä ja hehkua pitkän talven jälkeen. Sellainen olo, että rakkaus saattaa olla ihan just nurkan takana eikä itse vaan vielä tiedä sitä, mutta se sieltä vähän jo hehkuu sua kohti.

Ihan melkein kotiportille päästyäni kuulokkeista soivat sanat: vielä eilen oli talvi ja nyt kesäpäivä. Tajusin, että tuo hetki on ihan kohta, ihan pian. Silloin kuljen samassa kohdassa pyörälläni, teepaita ja hameenhelmat hulmuten, aurinko laskee kadun päähän kauniisti, niinkuin se kesäiltoina aina tekee, lämmin kesätuuli tuntuu kasvoillani ja tajuan, että se tuuli on kesän tuuli. Se on ihan pian.

Tuon ihanan olon jälkeen kotiin tullessani istahdin alas ja aloin selaamaan näitä viime kesäisiä lempparikuviani, joista tulee vieläkin enemmän kesän tunnelmaa. Syreenien tuoksua, kesäyön kastetta ja laineiden liplatusta maaliskuiseen viikkoon teille kaikille! <3

Muistin, että lupasin kaulahuiviprojektissa tehdä sen kaulahuivisoittolistan. Siellä se oli keskeneräisissä soittolistoissa, mutta teinkin nyt niin, että lisäsin ne biisit toisen listan mukaan ja nyt mulla on teille tarjota OH YES 2! Se on mun viime aikojan kuunnelluin lista. Ehkäpä tykkäätte! Olkaa hyvät.

NIITÄ SANOJA JOTKA TARTTUIVAT MINUUN

Kiitos kaikille synttärionnitteluista! Tästä on hyvä hurautella elämässä ja blogielossa eteenpäin, niin ihania sanoja tulvi tännepäin. Ne sanat ovatkin tärkeitä, ne ihanat ja kauniisti sanotut, kannustavat ja ne, joihin voi huonolla hetkellä palata. Myös tässä bloggaamisessa. Tämä toisten sanomien sanojen merkitys omaan mieleen ja oikeastaan koko elämään onkin mietityttänyt viime päivinä. Ensiksi pohditutti, kun Mamma rimpuilee -blogin Laura kirjoitti blogissaan ilkeistä sanoista ja kun Valeäidin Hanne haastoi #omakehumaanantai-haasteseen. Muistan valitettavan hyvin sanat, jotka luin keskustelupalstalta kaksitoista vuotta sitten ja vaikka kuinka tiedän, että helppohan ne on ollut jonkun siellä anonyymisti kirjoittaa, mutta en silti ole niitä sanoja unohtanut. Omakehu taas, sitä ihmiset tekevät ihan liian vähän. Minusta ei ikinä pidä vähätellä asioita, joista on itse ylpeä tai jos kokee onnistuneensa jossain tai tuntee olevansa ihana jollain tapaa. Ne saa kyllä sanoa! Eikä kaikessa tarvitse olla paras, kaunein tai menestynein, että saisi kehua itseään. Mää tartuin haasteeseen ja voin ainakin sanoa heti tässä ja nyt, että:

  1. Mulla on paljon erilaisia käsialoja ja oon aina valmiina kirjoittamaan kauniisti.
  2. Osaan yhdistellä värejä nätisti, oon hyvä värihulluttelija.
  3. Mulla on hyvä vartalo, joka on antanut mulle kolme lasta, toimii hyvin, on sopivan pehmeä ja siinä on hyvä olla.
  4. Mää oon tosi nopea, jos vaikka ystävä soittaa, kun oon aamulla vielä sängyssä sunnuntaiaamuna ja kysyy, että lähdetkö ostoksille/retkelle/uimaan/festareille/seikkailuun, oon just tässä portilla. Vastaan, että lähden (jos siis huvittaa!), oota viis minuuttia! Ja viisi minuuttia myöhemmin istun auton kyydissä tai oon pyörän selässä matkalla seikkailuun. Tää tosin toimii parhaiten silloin, kun lapset eivät oo kotona, mutta ollaan myös tosi nopeita lasten kanssa aamuisin lähtemään liikenteeseen.
  5. Olen hassutteleva äiti ja se on musta yks parhaita juttuja mun äitiydessä.
  6. Oon hyvä keksimään yllätyksiä ihmisille. Myös toteuttamaan niitä.

Näitä asioita pohtiessani mieleeni tuli monia sanoja, joita minulle on sanottu. Ne sellaiset hyvät sanat, jotka jäävät tuonne sydämen sopukoihin ja jotka on jotenki mahtavaa nostaa sieltä ylös ja kirjoittaa vaikka paperille, kun tuntuu pahalta, ahdistaa tai on muuten kurja mieli. Kuinka se onkaan pieni ele sanoa toiselle jotain hyvää tai ihanaa, kun niin ajattelee, ja kuinka suuri merkitys sillä on toiselle. Yritän muistaa sanoa aina, jos ei siinä hetkessä, niin toisinaan laitan viestin perään, että tänään nainen kyllä hehkuit, jos olen niin ajatellut! Kirjoitin yhden lempparini heti paperille ja levitin tekstin ympärille, kuinkas muutenkaan, kukkia ja karamelleja. Ihanuuden soturi täältä ajatuksistaan toivottaa teille lempeää viikkoa! Kiitos sinulle, joka sanoit mulle noin. <3

MUITA IHANIA TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Kuulin eilen, että tänään on rakkaan ystäväni ja hänen puolisonsa kymmenvuotispäivä! Mieletöntä, se on oikeasti pitkä aika! Aloin oikein miettimällä miettimään sitä päivää kymmenen vuoden takaa, että missäköhän tuo nuoripari on tuolloin tavannut (tutustuimme vasta pari vuotta myöhemmin) ja miten toisensa hurmanneet… Ja mitä tein itse silloin? No, muistan sen kyllä, sillä se oli merkittävä päivä! Istahdin olohuoneessa tietokoneen ääreen, sillä olin keksinyt, että nyt perustan blogin. Niin tein ja pikkuhiljaa hurmaannuin minäkin!

Tänään lähetin onnitteluviestin paratiisisaarelle kymmenvuotisesta suhteesta ja hain keväisessä säässä poikien kanssa leipomosta kakun. Menimme naapuriin perjantaiburgerille sekä keskipäivän onnendrinksulle ja syömään kakkua juhlapäivän kunniaksi! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä, surua ja valtavasti iloa, pelkoa, jännitystä ja riemua, muuttoja ja kolme ihanaa lasta! Elämän käänteet ovat kuvissa ja tarinoissa sekä rivienkin välistä vuosien saatossa näkyneet toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Viime vuosina olen avoimemmin kertonut myös käsityöaiheiden ulkopuolisiakin asioita, koska se on tuntunut hyvältä ja luonnolliselta. Blogin mukaan on tullut sivupolkuja, Instagram, jota päivitän usein aika tiuhaan ja Snapchat, jossa kerron toisinaan hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta kyllä tämä blogi, oma armas Muita ihania, on se kaikista rakkain. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt rankimmista ajoista ilman tätä, en ilman teitä siellä ruutujen takana, joista jotkut ovat olleet mukana ihan alusta astikin. Erityisesti on ollut mieletöntä tehdä viime vuoden aikana mahtavia neuletöitä satojen ihmisten kanssa yhdessä mun suunnittelemien mallien mukaan. Tai saada kasvotusten palautetta blogista festareiden vessajonossa tai laskettelurinteessä tai työpaikkahaastattelussa, niin monessa eri paikassa ja aina olet ilahtunut isosti. Meillä kotona on edelleen tallessa myös blogin alkuaikoina lukijoiden kanssa yhdessä toteutettuja lorukortteja perinteisessä lorupussissa. Kylläpä kuulkaa hymyilytti eräänä päivänä, kun kaksivuotias kiikutti pussukan mulle ja loruteltiin pitkästä aikaa! Oon niin onnellinen siitä, että istahdin alas tuolloin tammikuisena iltana ja perustin tämän blogin (tai siis ensimmäisen version tästä, siksi arkisto alkaa vasta vuodesta 2011).

Eikä tämä tarina jää tähän, ei missään nimessä! Tästä jatketaan ja tuon muitaihaniamaista (sekin on kreisiä, että tästä on tullut kuin vaivihkaa ihan oma brändinsä, pirskatti vieköön, Muita ihania!) söpöyttä, pastellivärejä, kreisejä väriyhdistelmiä ja käsitöitä, kotijuttuja, installaatioita ja tarinoita teille vielä pitkään! <3 Kiitos!

Halusin tehdä juhlapäivän kakkukekkeröintien jälkeen vielä jonkun elämänviisauden teille tuomaan iloa perjantai-iltaan. Mulla oli mielessä vaan mun elämänmottoni Tosikot vittuun ja se ei jotenkin sopinut tähän hetkeen täydellisen hyvin (haha!), joten otin sen toiseksi parhaan ja erityisen ajankohtaisen, ihanasta SKAMista Nooran seinältä tutun lauseen, ja tässä se on, olkaat hyvät. Niin, sitä ihanaa perjantai-iltaa toivotan ja Muita ihanian juhlapäivää teille! <3