Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ITSE TEHTY NAULAKKO

Naulakko puutyöillassa Naulakko puutyöillassa

Naulakko puutyöillassaOlin pari viikkoa sitten ystävieni kanssa Kansallismuseon pihamaalla ihanassa puutyöillassa, joka oli osa Helsinki Design Weekia. Meitä oli opastamassa puuguru Jelle van der Beek ja museon pihamaalla oli myös hänen upea puuinstallaationsa PEFC Wood Works x Puuguru. Oli tosi kiva istua lämpimähkössä syysillassa, kuunnella hyvää musiikkia ja opastusta puutöihin, syödä välillä ja juoda janoonsa ruusulimonaatia, rupatella ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa, ihastella muiden vauvoja ja siinä samalla vähän nikkaroida!

Mää oon aina tykännyt paljon puutöiden tekemisestä, mutta valitsin koulussa tietty aina tekstiilityön ja artesaanikoulussakin meni pari puutyökurssia ohitse. Mutta mitäpä sitä menneitä suremaan, tuo keskiviikkoiltainen puutyötunti oli oikein oiva tähän elämänhetkeen. Naulakosta tuli tekijänsä näköinen, ei ihan niin justiinsa ja monia eri puulaatuja, tietysti. Se on täydellinen tuohon eteisen tyhjälle seinälle, joka on odottanut sopivaa siitä asti, kun tähän muutimme. Mää muuten aina vitsailen, että silloin, kun lapset eivät ole kotona, saa takin heittää lattialle, kun ei tarvi näyttää hyvää esimerkkiä, mutta eipä muuten tarvi enää. Pitää keksiä joku muu hurja juttu sen tilalle!

Naulakko

Naulakko

KUN KUMPPAREIHIN LIISKAANTUI MUSTIKKA

Tai kun metsänreunassa kasvoi valtavasti valkovuokkoja, isäni kuvasi meitä kaitafilmille, tuuli kamalasti. Tai kun helteen kuivattamaan kangasmetsään paistoi korkeiden mäntyjen välistä ihanasti aurinko, oli kuuma ja maa oikein loisti jäkälien hehkua. Tai lapsuuteni metsäretket Pärjänsuolla ja Rasvavaarassa.

Sain pinollisen näitä PECF:n ja Laser Cut Studion yhteistyön tuloksena syntyneitä puukolmioita, joihin oli nämä metsämuistoni laserilla kaiverrettu. Ajattelin, että teen lasten kanssa yhdessä niistä jotain jännää, mutta kiireellä pitikin sitten ne kasata äkkiä “taloksi”, että pikkulegoukot pääsivät majoittumaan. Se leikki tosin oli niin nopeasti ohikin, etten ehtinyt ottamaan kuvaa. Mutta mahtavaa on se, että lapset kyllä keksivät kaikelle uusia käyttötarkotuksia.

Tekovaiheessa pojan kanssa yhdessä nuuhkuteltiin paloja, sillä se puun tuoksu, joka noissa on, on kyllä ihana. Siitä tuoksusta juurikin tulee sitten mieleen lisää omia metsämuistoja. Ja juuri noita, joita muistelin. Ja kun ystävä toi pussillisen tuoreita luumuja, jotka päätyivät uuteen upeaan metsäiseen designkulhooni, pölähti taas aivan erit muistot mieleen! Oi tuoksut oi!

Jos olisi lauantaina aikaa, me mentäisiin kyllä lasten kanssa Espalle tapahtuman lastentunnin aikaan katsomaan, kun näistä samanlaisista kolmioista kootaan installaatiota ja siellä on silloin lapsille omaa erityisohjelmaakin. Muuten tapahtuma kestää koko viikonlopun, ja kolmioihin voi lähettää omia metsämuistojaan ja kun koko installaatio puretaan sunnuntaina, on mahdollisuus saada mukaansa näitä paloja ja päästä rakentamaan niistä jotain kivaa. Keksin äsken, että jos paloja olisi hitusen enemmän, sais muuten aikas komian lankakorin!