Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

OULULOVE // LEMPIPAIKKANI OULUSSA

Kaupallinen yhteistyö: OP Koti

Kerron teille nyt Oulusta. Kaupungista, joka on eniten tai toiseksi eniten lähellä mun sydäntä. En ole enää varma mikä sijainti on (ei sillä, että sillä mitään väliäkään), mutta kyllä Helsingistä on tullut mulle niin rakas kotikaupunki, että sijoittaminen paremmuus/lähimpänäsydäntä/kotoisuus-kategorioissa on vaikeaa.

Asuin Oulussa ikävuodet 4-23. Ne kasvamisen tärkeimmät vuodet. Minusta kasvoi oululainen nuori nainen. Yhdeksäntoista vuoden ajan se oli mulle se kivijalka elämässäni ja nyt olen 16 vuotta seilannut jo ihan muualla. En ikävöi Oulua kovin usein, vaikka joka päivä ikävöin rakkaita ihmisiäni siellä. Siksi on erittäin mielenkiintoista katsoa kaupunkia turistisilmin, sillä nyt tehdään niin!Näiden vuosien aikana, kun olen ollut poissa, on kaupunki muuttunut paljon. Se ei ole enää se sama, josta lähdin aikoinaan pois. Enkä ole minäkään. Eikä maailmakaan. Toisaalta taas, niin moni asia ei ole muuttunut. 

Kävin keväällä Oulussa erään viikonlopun, jona yövyin De Gamlas Hem -hotelliin Heinäpäähän (joka on ihana pikkuinen entisen vanhainkotiin rakennettu pieni hotelli, suosittelen!) (siellä kuulema kummittelee vanhat ruotsalaiset rouvat mutta en ole varma kohtasinko kummituksia vai napsuiko huoneeni takkanurkkauksessa joku järkeenkäypä asia) ja tutustuin tarkemmin oululaisiin designereihin ja heidän yrityksiinsä, kauppoihin ja teknologiayrityksiin sekä ravintoloihin.

Oli superjännittävääkin nähdä kaupunki ihan eri silmin kuin yleensä. Tavallisesti hengaan lähinnä äidin ja muun siellä asuvan lähisukuni kanssa. Ehkä käydään Valkeassa ostoksilla ja auto viedään ehdottomasti parkkiin Kivisydämeen. Nallikarissa on aina ihana käydä, siellä on kaunista, sinne yritän aina päästä, mutta myös mummulan lähileikkipuisto ja K-marketti riittää. On hauskaa, kun törmää vanhoihin tuttuihin, joiden olemassaolon on tyystin unohtanut tai tapaa sattumalta jonkun kaverin. Samaa tapahtuu toki myös Helsingissä, mutta Oulussa tyypit ovat erit ja mahdollisuus törmäämiseen harvinaisempi, koska käyn siellä vain harvakseltaan, pari, kolme, neljä kertaa vuodessa.Nyt haluaisin kuitenkin kertoa teille ihan jotain muuta. Kerron teille nimitäin viisi paikkaa Oulusta, jotka eivät ole niin itsestäänselviä, jonne tajuaisi mennä tai joiden olemassaoloa edes muistaa aina, jos vaikka asuu just nyt Oulussa. 

Pikisaari. Kaunis ja vehreä saari ihan ytimessä, jonne pääsee montaa eri reittiä, monesta suunnasta. Itse kuljin monta vuotta Kirkkokadulta suoraa tietä torille ja siitä kirjaston ja teatterin vierestä siltaa pitkin kouluun Pikisaareen, jossa opiskelin itseni vaatetusartesaaniksi. Oulun jäätävä tuuli talvella lähes salpautti hengen siinä sillalla ja seitsemän minuutin koulumatkalle piti todellakin laittaa toppahousut. Tykkään siitä muistosta, miltä tuntuu pyöräillä Pikisaaren läpi, miltä siellä tuoksuu kesäyönä, missä kohdissa on mäet ja milloin pitää pysähtyä ja käydä heittelemässä kivillä leipiä veden pintaan. En ehkä koskaan halua enää ajaa tuota kyseistä reittiä, jottei muisto muutu.

Pateniemen vanha saha-alue. Nyt seutu taitaa olla isossa mylläyksessä, kun rantaan rakennetaan paljon uusia taloja, mutta vanhat asuintalot ovat kauniita ja seutu söpöä. Rakennukset ovat vanhoja sahan työntekijöiden asuinrakennuksia, jotka on remontoitu nykyaikaisiksi. Vuosia sitten, kun ensimmäistä kertaa ajelin pitkin Sahantietä, tajusin, etten ollut ikinä käynyt siellä aiemmin ja että nätteysaste oli jotain sellaista mihin en Oulussa ollut muuten usein päässyt. Sahantiellä sijaitsee myös pieni Sahamuseo, joka on auki – joskus, toisinaan.

Pilpasuo. Muutama kesä sitten kävin Pilpasuolla ensimmäisen kerran käveleskelmässä päiväretkellä ja siellä oli kaunista ja ihanaa. Pari kesää myöhemmin vein sinne myös lapseni. Se kerta taas ei ollut aivan täydellinen: sääskiä oli ihan hirveästi ja juoksimme kilometrin lenkin täysillä ympäri, mulla nuorin lapsi sylissäni. Oltiin ihan hiestä märkiä, kun päästiin takaisin autolle. Ovet nopeasti kiinni ja eväät syötiin autossa. Ensimmäisestä Pilpasuo-retkestä en muista mitään, tuo toinen “epäonnistunut” retki pysyy muistoissa aina. Juuri eräänä päivänä tässä äidin kanssa sovittiin, että ensi kesänä Pilpasuolle retkelle!Tuira. Tänä vuonna vuoden kaupunginosaksi palkittu pala Oulua. Mulle itselleni se on eniten kyllä paikka, jonka läpi pyöräilen vaan mennessäni kaupunkiin ja ehkä pysähdyn legendaariseen Star-elokuvateatteriin leffaan. Mutta täältä ulko-oululaisena katsellen olen todella iloinen Tuiran uudesta, parempaan suuntaan nousevasta maineesta, siellä asuvien tuttavien Tuira-hehkutuksista ja nyt jo muutamana kesänä pidetystä Titta på Tuira -kaupunkitapahtumasta. 

Hollihaan puisto Heinäpäässä. Aivan viime vuosina uuteen kukoistukseensa kasvanut puisto, josta löytyy mm liikennepuisto ja skeittipuisto, kauniit maisemat ja pikinikapaikkanakin oikein loistava. Tänä kesänä kävimme lasteni ja serkkujensa kanssa liikennepuistossa toteamassa, että melko hyvin menevät jo oikeita kaistoja ja osaavat jonottaa mieluisaa autoa.

Sama vinkki tuli myös OP Kodin kiinteistövälittäjä Tommi Heikkiseltä:

Kuusiluodon puutalojen takana on Hollihaan puisto, jossa on ihania ruohokenttiä, nuotiopaikkoja, leikkipaikkoja, liikennepuisto, pienvenesatama, skeittipuisto sekä ulkokuntosali. Loistava piknikpaikka! Kesäisin voi osallistua muusikoiden säestämiin puistopikniktapahtumiin tai puistojoogaan.

Bonus: Kuivasjärven ympäri kulkeva lenkkipolku. Jos se siis vielä siellä on. Itse olen kulkenut siellä viimeksi varmaankin viime vuosituhannella, mutta unissani käyn toisinaan. Eli polku joka lähtee Norssilta myötäpäivään kohti Kuivasjärveä. Olen kaikki koulun liikuntatunnit siellä juossut, kävellyt, hiihtänyt ja suunnistanut ja suurimman osan luontotietämystäni on varmaankin juuri noista metsistä ammennettu. Vaikka kaikki muistot eivät edelleenkään ole saaneet kultaisia reunuksia, on silti Kuivasjärvi ympäristöineen edelleen mulle lempeä paikka. Seuraavalla Oulun reissulla taidan kyllä soittaa ystävälleni Ritaharjuun, että käveliskö mua vastaan, jos lähden Norssilta tulemaan sitä lapsuuden ja nuoruuden reittiä pitkin häntä kohti. Saisin oman hetkeni muisteloissa ja sitten olisi ihana törmätä ystävään matkan varrella! 

Vielä pari vinkkiä oululaisilta kiintestövälittäjiltä, jota tuntevat Oulun erittäin hyvin:

“Koivurannan kahvila on tunnelmallinen kahvila Värtön rannan kauniissa maisemissa.” – Hannu Nivalainen, OP Koti Oulu

Oi, olinkin itse unohtanut koko kahvilan, se on ihana! Taitaa olla 90-luvulta edellinen käyntini siellä. Äidille sellaisia terkkuja lähettäisin, että ajellaan tuonne jonakin kauniina kesäiltana ensi kesänä viimeistään!

“Hiirosen ulkokuntoilupuistosta löytyy tekemistä koko perheelle. Oulusta löytyy muutenkin monta mukavaa ulkokuntoilupuistoa!” – Kaisa Lumiaho,  OP Koti Oulu

Tajusin karttaa piirtäessäni, että jotkut osat Oulua ovat mulle aivan tuntemattomia tälleen vuonna 2019. Hiironen on yksi sellainen! Karttapiirrokseni ei muuten ole sitten mittakaavassa, eivätkä paikat juuri oikeilla paikoillaan. Sinnepäin.Tulipa ihana olo tätä kirjoittaessa. Tiesittekö muuten, että meitä oululaislähtöisiä blogi/somemuikkeja on vaikka ketä. Ehkä tiedättekin muutaman heistä. Kaikissa meissä on sellainen suloinen pieni tai isompikin ylpeys oululaisuudestamme meissä. Luultavasti se on useimmissa kaupungeissa samalla tavalla, mutta itse näen tietty parhaiten sen oululaisuuden, koska sen tunnistan. Usein ollaan varmasti Kärppien puolella vaikkei jääkiekkoa seuraisikaan koskaan, vähän hymyilyttää ja rinta on rottingilla, kun joku oululaislähtöinen urheilija tai muusikko menestyy. Luulen, että kaikki tai ainakin minä mielellämme kerrotaan se, että mistä ollaan lähtöisin. Vuosien varrella olen myös saanut paljon oululaislähtöisiä, uusia ystäviä aivan muualla päin Suomea, sillä kyllä oululainen toisen oululaisen tuntee. <3

EDIT /// ARVONTA ON PÄÄTTYNYT ja voittajalle ilmoitettu! /// Olisko sulla kertoa joku ihana vinkki Oulusta? Minne suosittelisit, minne spesiaaliin paikkaan pitäis mennä ens reissulla? Paljasta sun paikkasi kommenttiboksiin minulle ja OP Kodin väelle ja olen mukana arvonnassa (jonka säännöt täällä!). Arvon kaikkien vastaajien kesken 50 euron K-kaupan lahjakortin. Aikaa osallistua on 5.9. Klo 23.59 saakka. En malta odottaa teidän vinkkejänne! <3

VALLILALAISEN TALON SISÄPIHALLA NÄHTY SUPER MARIO JA KREISI KATULIITUNAINEN

Sain tuossa muutama viikko sitten toiveen ekaluokkalaiseltani, että Super Mario -asu olisi saatava. Meillä on pelattu joulusta asti, välllä enemmän ja välillä vähemmän kunnon kasibittistä Nintendaalia (kuten meillä ruukataan sanoa), tai sitä sen uutta miniversiota. Super Mario Bros 3 on koko perheemme suosikkipeli. Miten suloista onkaan, että se oli mun suosikkini jo yhdeksänkymmentäluvulla! Pelailin sitä pikkuveljeni kanssa tyttäreni ikäisenä tuntikausia päivässä. Ja nyt omat lapset pelaavat ja tykkäävät siitä samasta. Eikä peli edes tunnu mitenkään vanhanaikaiselta. Oli mukava saada noin tarkka toive ja selvittää, kuinka sen saisi parhaimmalla tavalla toteutettua. Aloitin kankaista, jotta tiedän millaiset kaavat tarvitsen. Lähdin eräänä kevätiltana Eurokankaaseen ja löysin sattumalta juuri oikean väriset colleget palalaarista. Sininen on paksumpaa, nurjalta pehmeää collegeneulosta ja punainen ohuempaa. Nappeja piti oikein kunnolla metsästää. Luulisi, että suuria keltaisia nappeja olisi jokaisessa nappikaupassa (joita ei kyllä liikaa ole), mutta ei, ei missään. Hankalaksi kävi metsästys. Onneksi mulla välähti se pellepelottoman lamppu päälaella ja keksin, että teen napit itse. Ostin siis vain suuret nappiaihiot ja käytin kotoa löytynyttä juuri oikean sävyistä keltaista pellavakangasta ja tsidim, napit olivat valmiit. Kaavat! Selailin erilaisia kaavalehtiä erikoistuneillani supermariohaalarisilmilläni, joskos löytyisi valmiit kivat haalarit. Muutamat kaavat löytyivät, jotka olivat sinnepäin, mutta eivät riittävän mainiot, jotta olisin alkanut hommiin samantein. Into meinasi jopa niin pahasti laantua, että kangaskasa siirtyisi pian pöydän kulmalta kaapin uumeniin, mutta onneksi ekaluokkalainen tivasi, että joko joko ovat valmiit. Ottobre-lehti, 1/2017 pelasti. Peruspaidan kaava (malli 16) löytyi helposti. Samassa lehdessä olleet kapeat svetarihousut (malli 17) ja niihin lisättynä toisesta kaavasta (malli 23) läppä ja henkselit ja vyötärökuminauhan poisjättäminen muodostivat täydelliset ja sanotaanko, että tämän päivän henkiset ja trendikkäät mariopökät. Asu ei ihan valmistunut vappujuhlintoihin naamiaisasuksi, mutta ei se mitään. Toukokuun muina päivinä se on ollut hyvin monena ihan tavallinen koulupojan rento asukokonaisuus. Melko moni on silti tunnistanut asun saaneen inspiraationsa eräältä pelihahmolta. Punaista lippalakkia olen yrittänyt etsiä useista kaupoista, koska ei ole yhtään huvittanut alkaa ompelemaan lätsää, mutta senkin kanssa on ollut vähän hankaluuksia. Peruspunaisen, tavallisen päähineen löytäminen on kuitenkin sekin osoittautunut vaikeaksi, joten voipi olla, että joku päivä pitää ottaa vielä kone esille ja hurauttaa se lätsäkin kruunaamaan meidän perheen Mario.Ommellessani asua keksin, että haluan piirtää katuliiduilla pihalle teemaan sopivia kuvia ja ottaa jo tekovaiheesta videon ja valmiissa maisemassa saa sitten Mario hyppiä ja liikkua hauskasti. Tänään sitten teipattiin muovilaatikon kansi tuuletusparvekkeen reunaan ja kannen päälle kiinni iPad ja runsaasti teippiä ympärille. Muutama teippisykerö vielä varmistamaan, että laite pysyy oikeassa asennossa koko kuvauksen ajan. Näytti erittäin promeiningiltä, haha! Sitten vaan tytär painamaan start-nappia ja olemaan kytiksellä kuvauksen aikana, että laite varmasti toimii ja että voin välillä kysyä, että miltä se meidän eli mun homma alhaalla oikein näyttääkään.
Hankin tätä hetkeä varten valmiiksi riittävästi erilaisia liituja. Paksuja, ohuita ja monivärisiä sekä katuliitupölyä, jota sekoitettiin veteen ja maalattiin seosta asvalttiin vaahtomuovitelalla. Aah, miten ihanaa se katuliitumaalaaminen sitten olikaan. Mun seos vaan jäi sekoittamatta kunnolla loppuun vielä pihalla, kun tein sen kotona jo valmiiksi. Ensin oli liian ohutta seosta ja lopuksi mänkit pohjalla, mutta ihan hyvät putket sain maalattua. Innostuin silti niin paljon telalla piirtämisestä, että taidan joku päivä tehdä kunnon saavillisen ja tehdä vaikkapa lapsille kunnon autotiemerkinnät pihaan. Sain piirrettyä pihaan ihan hauskan ja supermariomaisen maiseman. Malttamattomuuden huomasin oikeastaan vasta kuvien ottamisen jälkeen. Ei nimittäin maltettu odottaa edes, että alvaltti olisi sateen jäljiltä kokonaan kuiva ja väri tasainen. Mutta mitäs pienistä. Hauskaa oli! Ja vielä hauskempaa, kun Super Mario lähti testamaan miten pääsee liikkumaan maisemassa makuuasennossa ja asukin sai lisäväriä liiduista.Olisinpa niin suunnitelmallinen, järjestelmällinen ja sinnikäs täydellisyyden tavoittelija, että tehtäisiin vielä toinen video, jossa korjaisin ne virheet ja epätäydellisyydet, joita tässä versiossa oli, mutta sitten taas: Tää on just ihana näin. <3 Huippua on myös se seikka, että me nelivuotiaani kanssa ei varsinaisesti pukeuduttu Super Mario -teemaan sopiviin väreihin, vaan hän valitsi vaatteensa oma-aloitteisesti jo aamulla päiväkotiin ja minäkin otin vain videointia varten punaisen takin, jotta erotun paremmin asvaltista. Yksiä Super Marioita koko perhe. Tässä siis lopuksi se video, josta oon tosi iloinen ja ylpeäkin. Mitäs te sanotte?

IHANAT KESÄYÖT TELTASSA, NIITÄ TÄLLEKIN VUODELLE // KOOSTE 2018 JA TERVETULOA 2019

Tämä on sellainen viime vuosi pakettiin -postaus. Tämä on myös mitä sitä tänä vuonna tekiskään -postaus. Voin kertoa jo nyt, että mitään kovin summaavaa lopputulosta en saanut aikaan ja varmasti aika pakka levällään tästä eteenpäinkin mennään, mutta kirjoitin tän silti. Tai sitten innostuin, kun katselin kuvia ja totesin, että onpa mun elämä ollut ihanaa. Ajattelin kyllä myös eilen ihan samalla tavalla, kun tein Instagramiin samanlaisen koosteen, mutta vain niistä videoista, joita olin stooreihin ladannut. Ne olivat rosoisempia, sekalaisempia kuin nämä blogin kuvat, siellä tanssin kameralle, mutta täällä taas pistän nakkikastikkeen suoraan puoliksi pöydälle ja otan kuvan. Molemmat näyttävät ihan minulle, kumpikin on täyttä totta.

Viime vuonna kävin muutaman kerran retkiluistelemassa. Sain synttärilahjaksi jopa ihan oikeat kenkiin kiinnitettävät retkiterät, mutta päädyin kuitenkin takaisin 90-lukulaisiin Susaneihin. Terät tarvitsisivat oikeanlaiset kengät ja eihän mulla sellaisia ole, mutta ei sillä väliä. Kaikista parasta retkiluistelussa oli ehdottomasti se, että luistellessa maisemat kokoajan vaihtuivat. Suvisaaristossa vietetyt luistelupäivät olivat kauniita pakkaspäiviä painumassa iltaa kohden ja kaikki valkoisen ja sinisen sävyt näkyivät ympärillämme. Ihanaa! Odotan tosi paljon kunnon pakkasia ja toivon, että tänäkin vuonna päästään luistelemaan, kaikki on vaan niin kaunista silloin.

Tuntui kuin sydän pakahtuisi kaikesta kauniista ympärillämme. Jokaisella laivareissulla halusin mennä kannelle katsomaan auringonlaskua ja toivoin, että saataisiin ikkunallinen hytti, jotta saisin herätä katsomaan nousunkin. Telttaretkillä valitsin teltan paikaksi aina sen mistä näkee veden. Onnekseni olinkin monta yötä teltassa ja jokainen niistä oli hyvä yö. Tulevana vuonna toivon voinani telttailla ja retkeillä edelleen ja vielä vähän enemmän, mutta en ota siitä paineita. Joka vuosi haaveilen Lapin vaellusretkestä ja kyllä senkin aika taas joskus tulee, jos ei tänä vuonna niin sitten jonain muuna.

Perhe vuonna 2018. Olimme oma nelikkomme, mutta saimme enenevissä määrin mukaan myös kolme muuta ihmistä. Niinä aikoina kun lapset olivat isillään, olin paljon kaksin miesystäväni kanssa. Monella tavalla kaikki aika on siis ollut tyystin erilaista kuin koskaan aiemmin. On ollut ihanaa huomata kuinka sekä mun, että miehen lapset ovat tykänneet todella paljon olla toistensa seurassa ja niillä on kivaa keskenään ja meillä koko seitsikolla on myös. Ei missään tapauksessa itsensäänselvä juttu. Meidän neljän, minun ja lasteni välit ovat suloisen mutkattomat ja vitsikkäät. Ollaan kaikki melkoisia huumorilissuja ja vitsiniekkoja. Halitaan, pussataan ja kerrotaan rakastavamme jokaisena päivänä, kun ollaan yhdessä. Jokaisen lapsen saan usein kainalooni sohvalla tai yöllä viereeni nukkumaan.

Omat lapseni ovat kasvaneet kuten aina, yllättävää. Esikoinen lähestyy teinivuosia. Ihan hullua, koska aina tälleen tammikuussa muistelen sitä, kuinka aloitin bloggaamisen ja tuo tyyppi oli mun vatsassani silloin! Hän on innostuvainen ihana nuori neito. Juuri nyt suurimman fanituksen saa Soturikissat-kirjat, videoiden tekeminen ja editointi ja näytelmäkerhoharrastus. Eskarilaisesta on tullut verrattain rauhallisempi ekaluokkalainen, jota nyt joululomalla katsellessani ja kuunnellessani pakahdus vaan mylläsi rinnassa. Hän on niin hauska ja fiksu tyyppi, joka osaa ottaa mielettömällä tavalla muut huomioon, mutta kuitenkin myös kiukutella omaan tyyliinsä, joka saa mut raivon partaalle. Ja jolla on maailman kaunein käsiala. Kohta se varmaan alkaa kirjoittaan suttuisasti, kun aina sitä ääneen ihailen. Nelivuotiaasta on kuoriutunut vuoden aikana omaa tahtoa ja erilaisia supersanakariasuja käyttävä pikkutyyppi, joka todella osaa neuvotella ja jolla on tiukka tahto. Eniten häntä kuvastaa tällainen tilanne:

- äiti, saisinko yhden karkin?

- Ei, ei me nyt oteta karkkia.

- Mutta minä haluan, haluan yhden karkin.

- Ei, ei oteta.

--- (mahdollisesti toistoa)

- No, okei saat yhden.

- Ei, minä haluan kolme.

- Ei, ei todellakaan, saat sen yhden. 

- Äiti, minulla on sinulle kaksi vaihtoehtoa: minä otan kaksi tai minä otan kolme karkkia. MINÄ VALITSEN KOLME! SE ON SOVITTU!

Menneenä vuonna oli tietysti ihana matkamme Malediiveille. Siihen liittyi useampiakin teejotainmitäetootehnytennen-kohtia, lähtien ihan siitä, että en ollut ennen käynyt Malediiveilla. Se olisi liian helppo piste tässä pelissä, joten sitä ei lasketa. Matka oli tajuttoman upea ja välillä tulee olo, että tapahtuiko se edes oikeasti, kun kaikki vaan oli niin hienoa ja kaunista ja i h a n a a. Kunnon rakkausmatka. Parisuhde on hyvä ja tasainen ja olen äärettömän kiitollinen kaikesta siitä. Tuntuu vaan välillä ihan uskomattomalle, että joku jaksaa katella mua ja mun omituisuuksia – ei voi sanoa joka päivä, koska emme asu yhdessä…. eli ehkäpä juuri siksi jaksaakin! Hehe. 

Koska yhtäkkiä olinkin parisuhteessa, niin mulla ei ollutkaan aikaa ja intoa enää järkätä niin paljon bileitä, kuin aiemmin. Ja minä jos joku olen se, joka niitä järkkää. Eli tänä vuonna aion kyllä herätellä henkiin kaikki bailuut, koska rakastan bailuiltoja ystävien seurassa. Ei silloin tarvitse välttämättä lähteä minnekään, mutta tuntuu, että niihin saa ainakin parhaiten ystäviä koolle. Jospa kukaan ei vastaisi juhlakutsuun, että tuun sitten seuraaviin, koska silloin tulee olo, että olen itsestäänselvyys juhlajärjestäjänä. Tuo lause nimittäin painoi mun mieltäni vuonna 2018, kun niitä bailuja ei juurikaan ollut. Mutta näinhän mää ystäviä silti paljon ja tehtiin vaikka mitä yhdessä, vaikkei niitä bileitä järjesteltykään samaan tahtiin.

Keväällä aloitin toisen kirjaprojektin ja sitä miettiessä, tehdessä ja valokuvatessa menikin paljon aikaa loppukesään saakka. Lempyskirjan taustalla oli myös ajatus siitä, että ihan arkisiakin asioita voi ja pitää ja saa tallettaa muistoihin. Niihin on kiva palata välillä, kun eihän kaikkea todellakaan muista ilman, että kirjaa jonnekin ylös. Tänä vuonna siis aion tehdä myös enemmän erilaisia listoja!

Instagramissa tuttavani Ida-Lotta teki loistavan listauksen ja hänen luvallaan jaan sen teille täällä myös:

  1. Syödä 30 pitsaa.
  2. Käydä 20 yleisessä saunassa.
  3. Aloittaa keskustelun ainakin 5 ihmisen kanssa, joita näen jatkuvasti.
  4. Laskea kaikki keikat, joilla käyn.

Aion kirjata saman listan myös itselleni, mutta saunoiksi lasken kaikki saunat, joissa saunon. Ja ehkä pitsamääräksi vaihdan 60 tai 100 koska rakastan pizzaa! Ehkä sata on liiottelua.

Muutaman lisän listaan keksin omalle kohdalleni:

  • Ota enemmän valokuvia ihan tavallisesta arjesta.
  • Tee edelleen asioita, joita et ole tehnyt ennen ja listaa ne.
  • Nuku ainakin 10 yötä ulkona.

Edelleenkin olen vähän hakoteillä sen suhteen mitä tahtoisin ja osaan tehdä. Epävarmuuksia on hirveästi. Haluaisin maalata enemmän. Kirjoittaa. Tarinoita ja erilaisia tekstejä, mutta ihan myös erilaisilla käsialoilla asioita paperille. Piirtää. Neuloa. Tehdä kauniit ohjekuvat kirjoneulekuvioista. Ottaa parempia valokuvia. Päivittää blogin ulkoasua enemmän sellaiseksi millainen sen tahtoisin olevan. Kutoa. Käydä kaikenmaailman lääkäreissä perustarkastuksissa. Hypätä laskuvarjolla. Kiivetä korkealle. Ajella kesäyössä. Nähdä kauniita paikkoja. Tehdä enemmän ruokaa ja leipoa. Olla enemmän lasten kanssa läsnä.

Katsotaan mihin pystyn ja minne mieli ja tuuli vie. Semmoinen mää vähän oon, että sinne mennään minne ne vie ja olkoon niin. Tähän loppuun leppoisa pieni kuvakooste vuodesta 2018 kuvateksteineen.

Pidän kädestäsi aina kiinni, muru. Mulla on aina joku lapsi tai lapsia (omia yleensä) pitämässä kädestä kiinni, kun kuljetaan jossain. Se on parasta.Otetaan edelleen ryhmäkuvia, ei yhtä vaan kuinka monta. Aion edelleen olla se huomaamattomin.Aion pysähtyä tien varteen tai jäädä linja-autosta tai huudahtaa seurueelleni stop, jos tulee tilanne, että maailman kauneus sen vaatii. Rakastan tätä maapalloa ja sen pastelleja. Pussailen ja hellin. Paljon. Pussailtiin ja hellittiin. Paljon. Kesäyölove. Mulla soi tässä tätä kirjoittaessani taustalla Neil Youngin Harvest Moon, voisko olla sopivampaa. Ihan ku oisin joku elokuvan hahmo, joka öisin kirjoittaa ihanista asioista, heh. Paitsi ettei nyt oo kesäyö vaan myrskyisä talviyö.Enemmän kakkuja. Voileipäkakkuja. Kermakakkuja. Ei ainakaan mitään tiiviitä raakakakkuja. Koristuksia. Paljon kortistuksia tälle vuodelle. Ois mahtavaa oppia tästä aihealueesta lisää! Tämä kuva on mahtava. Tämmöstähän se kaikki aina on.Teltan ovi aamulla auki ja tuuletusta paljaille varpaille, jotka eivät ole kesän lämmöstä tarvinneet edes makuupussia.Hikiset ja märät vaatteet tuulettumassa ja kuivumassa säässä, jossa ei käy tuulenvirettäkään. Miettikää, miten ihanaa se kaikki on! Voi kesä, suloinen kesä!Naapureille soitto, että nyt pihalle, mulla on teille jäätelöä. <3Tämä viikonloppu keski-Suomessa. Vitsit miten ihana se olikaan. Hypittiin laiturilta vaatteet päällä uimaan. Istuttiin saunassa pyllyt tiukasti vieretysten ja pulahdeltiin uimaan, sillon oltiin tosin jo heitetty vaatteet pois. Naurettiin kippurassa kun tanssittiin ysäriteknoa. Mua alkaa melkein aina itkettää, kun mietin miten onnekasta on saada olla ystävä sellaisille ihmisille, joiden kanssa saa kokea kaikkea tällaista, mökkiviikonloppuja ja sen sellaista.Tästä nyt on tullut sellainen perinne, että otetaan kuva kohti järveä, kun aurinko paistaa haarovälistä. Mitä lie.Vuosi vuodelta ihmettelen miten Halloween tulee niin nopeasti enkä ehdi valmistautua, mutta aina silti saan aikaan kuitenkin melko hauskoja “kurpitsoja”. Voisikin siis aloitella jo nyt.Ainiin, tein myös maton. Tässä kuteita, joita maalasin.On ihanista ihaninta, kun ihmiset menevät naimisiin. Sain tehdä parikin hääbingolappusta ja pitää muutenkin melko monet bingot, se on mahtavaa!Kolmi- ja nelivuotiaana ja minkä tahansa ikäisenä saa ja pitää ja voi ja on lupa käyttää kaikenlaisia mekkoja ja asuja, joista tykkää. <3 <3 <3Tein mielestäni söpö sitruunatyynyn, mutta sanoivat, että se on bataatti, peruna, nauris tai inkivääri. Sama se. Haluan näitä lisää. Sohvan pullolleen erilaisia samettiisia tyynyjä, jotka ovat kaikkea muuta kuin kulmikkaita.Alkukesän viikonloppu Liesjärven kansallispuistossa oli lumoava. Sen jälkeen olen miettinyt miten pääsisin luontoon enemmän.Kaiken ei aina tartte olla niin vitun vakavaa. 
MULLA OLI KEIKKA! Puhelaulubingo! Olin onneni kukkuloilla. Tässä kuvassa tosin saatan laulaa myös Ei oo, ei tuu.Samoilla festareilla oli myös maailman kaunein ulkohuussi. Omenapuun alla. Tytär ompeli itselleen housut. Culottekset. En voisi olla ylpeämpi hänestä.
Tauluseinä ei tainnut vuonna 2018 vaihtua niin tiuhaan kuin aiempina vuosina. Oli enemmän YES-meininkiä muuten.Meistä tuli mestareita tekemään sushia itse. Tavoitteena tehdä enemmän vielä söpömpiä annoksia. Kuvan sushidonitsit tosin ovat lapsien enkä pidä niitä vertailukohtana omilleni, koska en pysty söpömpiin.Kun käytiin ostamassa tuota uv-paitaa ennen matkaa, mua jännitti niin, että olin pahalla tuulella. Pelkäsin, että maailmanloppu tulee enkä pääse pitämään paitaa. Ei tullut! Onneksi.
Lasten ideat ja aikaansaannokset hämmästyttivät. Tämmösiä, tuosta vaan! Mieletöntä!Bättre Folkissa oli pirskatin kylmä. Saman verran vaatetta päällä kuin nyt, mutta mitäpä siitä. Tänä vuonna ajankohtaa siirrettiinkin heinäkuun puolelle.Tuo yläkaappi on aina auki. Oon niin lyhyt ettei se haittaa.Mulla on pala tätä aitaa seinälläni.Villasukkavarpaat teltan ulkopuolelle sen verran, että piti pian vetäistä makuupussiin, kun niitä alkoi paleltaa kovassa tuulessa. Mutta oi mikä yötön hailuotolainen yö.Onnellinen muia -80Vuosi 2018 kirjattaneen ylös vuotena joka Arposen Tiina teki paljon koristeellisia pipareita, joista maistoi vain talon nurkkaa.
Taivas lähes päiväntasaajalla. Tästä kun käveli noiden talojen taakse, siellä oli ilmastoitu vessa, jossa oli niin viileää, että varpaita alkoi taas palella (kuten hailuotolaisessa kesäyössä), mutta jossa tuoksui raikkaan ihanalle sitruunaruoholle.Hirviässä kiireessä matkalle mukaan teetetty paita Lempeyskirjasta tutulla kuvalla. Vähän jäi puolitiehen tuo homma, kun reissun jälkeen olikin yhtäkkiä jo joulukuun alku ja nyt on jo tammikuu. Ostaisitko tuollaisen paidan? Voi ihana maailma, ihana Malediivit, ihana Intian valtameri. Pidetään tästä pallosta huoli.Ne aamiaiset, kun pöydällä on paljon kaikkea, ne ovat mun suosikkejani.Kävin äsken tarkistamassa onko mulla tyhjiä maitopurkkeja. Aion säästää nyt niitä paljon, jotta ei tarvitse sitten litratolkulla juoda jotain kun on pakkaset. Näitä jääpalataideteoksia teen tänäkin vuonna, se on varma. Kaisu ikuisti mut hyppäämässä mereen syksyllä. Yritin ensin istua eteerisesti laiturilla, mutta ei, tämmönen mää oon.Arkiruokaa.Tulppaaniaika on ihan pian taas! Voi että! <3Poikani samoissa maisemissa kuin minä pikkutyttönä Ruotsissa. Kuljettiin ilta hiljaisen synnyinkaupunkini kaduilla Ruotsissa. Tuntui hassulta ja ihanalta samaan aikaan. 
Kesän ekat puhalluskukat!Tänään jo mietin, että vitsit miten kivaa, kun kohta on kesä (tammikuussa tulee jo se fiilis!), kun saa piirtää taas katuliiduilla. *kasvonsydämenmuotoisilla silmillä*Näiden karttojen piirtäminen ja maalaaminen on niin mukavaa. Tämä kertoo kesäsuunnitelmistani 2018. Voin käyttää myös vuonna 2019. Saa käyttää.Villasukkia. Mulla on tosi monet, mutta mistään en raskisi luopua. Pidän eri pareittain. Lupaan nostaa jalat sohvalle ja lepuuttaa useammin tänä vuonna. Olla vain.
Lempeyskirja. 
Huom! Pitää muistaa ostaa uudet leveälahkeiset musta housut.Kalapuikot, aina hyvä.Hyppää korkealle! <3 Näe isoja puita ja halaa niitä. Tai aseta lapsesi puun juurelle ja toivo, ettei kukaan muu puuta katsomaan tullut ehdi tulla kuvaan. Ei tarvi säännöstellä sokerin syöntiä, jos ei taho. Mulla on sellainen kasvatusperiaate, että jonottaessa saa rimpuilla, itseasiassa aina saa. Kaikki me rimpuillaan omalla tavallamme. Ryijyjakkaran tekeminen vei mukanaan niin, että jos se minusta olisi kiinni tai siis niinhän se onkin, mutta että vois olla silleen, että meillä olisi kotona kymmenittäin ryijyjakkaroita. 
Torronsuo kesäkuisessa aamuyössä.Jos sulla on vaan mahdollisuus neuloa uima-altaassa niin tee se. Muut kattoo varmasti ihmeissään ja ittiä naurattaa ja tulee olo, että näin sen pitää ollaki. Täydellistä!Laitoin Pinjalle illalla viestin, että pääsiäisaskartelut kannattaa varmaan aloitella jo, se on niin pian tuo pääsiäinen kuitenkin.Aina ei ehdi edes ottamaan kenkiä pois jalasta siinä teltan suulla. Eiku aivan, tää oliki vaan teltta jossa käväisin ottamassa kuvan, omani oli tämän takana. 
Lähes vuosi sitten ilmeistyi käsityökirja, josta olen tosi ylpeä. Kiitos Johanna ja Henna-Kaisa yhteistyöstä. Saan lähes joka viikko kyselyitä joistakin mun käsitöistä, jotka ovat vilahdelleet vuosien saatossa blogissa tai pinterestissä – melko monet niistä löytyy täältä kirjasta ohjeineen.Nakkipalmuja. Perus arki.Nonparelleja ja karnevaalikeksejä. 80-luku best. 2018 best. 2019 best. Tykkään aina ihan todella paljon ottaa näitä valiaikakuvia neuletöistä. Siksi pian koittaa taas kivoin aika tehdä tällaisia, kun valoakin tulee lisää. Vaikka ajankohdallisesti sukkia olisi varmaan järkevin tehdä just nyt. 

Maaliskuussa 2018 tajusin, että KERRAN LUMILAUTAILIJA, AINA LUMILAUTAILIJA. Hyvää pääsiäistä jo ennakkoon. <3
Näihin helmikakkupalasiin on hyvä päättää tämä postaus. Olipa melkoinen, ihana vuosi 2018. Nyt on 2019, olkoon tämä hyvä. Pitkä matka millenniumista tähän, vaikka hujaukselta tuntuukin. <3

PARASTA KESÄPUUHAA LASTEN KANSSA HELSINGISSÄ

Kesäinen Helsinki on mitä ihanin paikka. Täällä riittää tekemistä, monenlaista ja kaiken ikäisille, tapahtumiakin on vaikka kuinka. Tässä teille listaus meidän perheen suosikkipuuhista edellisiltä kesiltä, joita aiotaan toteuttaa tänäkin vuonna.

SEURASAARI

Kesäisen arki-illan leppoisa iltakävelypaikka koko perheelle tai koko päivän mittainen retkikohde. Saarelle pääsee helposti bussilla tai sinne voi hurauttaa pyörillä ja lähteä kävellen kiertämään saarta. Eväät kannattaa ottaa mukaan ja makkarat, koska grillauspaikkojakin löytyy. Saarella on mielenkiintoinen ulkomuseo vanhoine taloineen ja tarinoineen.

IHANA KAHVILA

Silloin, kun asuimme vielä Tampereella, halusin käydä Ihana Kahvilassa aina, kun kävin kesäaikaan Helsingissä. Haaveilin, että jos asuisin itsekin täällä, kävisin siellä niin usein kuin mahdollista. Ollaan toteutettu tämä kohtalaisesti, joka kesä kerran tai kaksi – se on enemmän kuin ei yhtään kertaa! Jokaisella kerralla kahvila hurmaa meidän perheen uudelleen. Siellä tuntuu, kuin aika pysähtyisi. Voi lekotella riippumatoissa, kölliä säkkituoleilla, puhallella saippuakuplia ja tietysti ostaa herkkuja (ja jotain hassuja pikkutavaroita) söpön pienen kahvilakontin puolelta ja samaan aikaan katsella kaunista kaupunkimaisemaa veden yli lempeässä merituulessa. Aivan ihanaihanaihana kohde!

KIIPEILYPUISTOT: Zippy, Korkee ja Huippu (Espoossa)

Rakastan seikkailupuistoja ja niin tekevät lapsenikin. Onneksi puistoja löytyy Helsingistä (ja Espoosta) useampikin. Mustikkamaalla, aivan Korkeasaaren kupeessa on Korkee (toinen toimipiste on Paloheinässä, mutta siellä emme ole vielä vierailleet), joten nämä kaksi puuhaa voi yhdistää vaikka samaan päivään, jos oikein reippaaksi alkaa. Tykkään näissä puistoissa myös siitä, että jokainen on omanlaisensa. Korkeessa (Mustikkamaalla ainakin) kaikki kiipeilevät lähellä toisiaan, isommilta (yli 120 senttisille tarkoitetut) radoilta näkee alas radoille, joilla lapset kulkevat (toisen aikuisen mukana toki). Zippy taas on laajemmalla alueella ja enemmän metsän siimeksessä. Isoilla radoilla voi olla pitkiäkin puiden välejä, joita kiipeillä ja liukua. Siellä todellakin tuntee olevansa metsässä ja korkealla puussa, mikä on mahtavaa! Pienimmille tarkoitetut radat ovat omalla, pienemmällä alueella. Espoon puolella sijaitsevassa Huipussa taas ratojen välit ovat lyhyempiä ja maastokin vähän erilaista. Ilta-auringossa kiipeily Huipussa on ihanaa! Mutta niin se on kyllä kaikissa muissakin paikoissa, oksien välistä siivilöityvät laskevan auringon säteet ja metsän tuoksu, aivan i h a n a a! Suosittelen näistä paikoista kyllä kaikkia.

KUMPULAN MAAUIMALA

En ollut ennen Helsinkiin muuttoani koskaan käynyt maauimalassa ja olen aivan rakastunut maauimaloihin. Lämpimänä päivänä sinne voi mennä eväiden kanssa pidemmäksikin aikaa, välillä uiden ja välillä lekotellen – tosin lasten kanssa lekottelu on vähän niin ja näin, mutta ajatuksen tasolla ainakin! Uikkarit, pyyhe ja eväät ja reipas mieli mukaan niin kiva päivä on taattu. Kumpulan maauimala on ihana! Siellä on mielestäni leppoisampi ja maanläheisempi tunnelma kuin Stadikalla, joka on kyllä myös aivan oiva paikka ja tutustumisen arvoinen myös muualta Helsinkiin tuleville lomalaisille.

Viileämpänä kesäpäivänä sauna ja pelkkä uiminen ilman ulkolekottelua toimii myös hyvin. Mulle tulee Kumpulaan mennessä aina myös mieleen erään tuttuni kertoma tarina siitä, kuinka hän nelisenkymmentä vuotta sitten kulki Kumpulaan uimaan pitkin hiekkateitä kaverinsa kanssa ja vähän aina jännitti ja oli kuin olisi maalle mennyt. Toisaalta mieleen muistuu myös Pokémon Go -villityskesä ja se, kuinka maauimalan parkkikselta löytyi hirveästi pokemoneja.

LINTSI-ILTA

Linnanmäelle ei aina tarvitse mennä koko päiväksi. Itseasiassa mun lempparini Helsingissä onkin huvipuistoilta, koska sen voi toteuttaa useamman kerran kesässä. Toki tässä on puoltava pointtina se, että asumme kävelymatkan päässä huvipuistosta, joten huvittelukertoja voi näin toteuttaa useammin ilman mitään etukäteisuunnitteluita, kun käy iltaisin ja usein! Teemme niin, että ostamme kuuden lipun paketin ja riippuen seurueen koosta, pari laitetta per tyyppi ja pienet lapset ilmaislaitteisiin niin monta kertaa kuin huvittaa. Mun ja tyttäreni lempparikombo on klassinen vuoristorata ja Kingi. Tällaisen illan jälkeen uni maistuu oikein makoisasti ja voi jo suunnitella minne laitteeseen ensi kerralla.

MUSEOPÄIVÄ

Helsingissä on useita mahtavia museoita minne mennä myös lasten kanssa olipa sadepäivä tai ei. Jos on museokortti niin sehän on kuin rahaa pistäisi pankkiin! Tässä pari vinkkiä: Luonnontieteen museo on kaikkien pikkukävijöiden mieleen, jossa jo ala-aulan suuri afrikannorsu hurmaa pikkuiset museovieraat. Lasten kaupunki on ihana, siellä pääsee tutustuman Helsingin historiaan ja puuhaa riittää. Mun lempparini on vanha luokkahuone, jossa jokainen lapsi saa leikkiä opettajaa entivanhaiseen tyyliin. Museossa saa kaikkea koskea kaikkeen! Kansallismuseossa on elokuun loppupuolelle saakka Barbie – The Icon -näyttely, jonne me ei olla vielä ehditty, mutta menossa kyllä!

SUOMENLINNA

Klassinen kesäpäivän puuha, sen huomaa kyllä viimeistään lauttaa odotellessa. Usein moni muukin on päätynyt samaan ajatukseen, mutta päästyään saarelle ihmiset lähtevät omiin suuntiinsa eikä useinkaan tarvitse enää jonotella minnekään. Lauttamatka on lapsille myös joka kerta pieni elämys. Suomenlinna on niin kaunis ja lähellä, mutta tuntuu kuin olisi mennyt kauemmaskin, kun siellä käveleskelee ja ihailee näkemäänsä. Kannattaa muistaa ottaa eväät mukaan. Rattaillakin siellä pääsee liikkumaan, mitä nyt muistelen, että joskus on pitänyt vähän kantaa jotkut portaat, mutta sellaistahan se elämä rattaiden kanssa on, ainakin jos valitsee vähän jännemmät reitit.

KALLVIKIN RANTA

Pyörällä tai autolla ajellen metsäistä Kallahdenharjua pitkin kohti Kallahdenniemeä, tuntuu kuin sukeltaisi metsään. Harjumaisema on kaunis ja mieli rauhoittuu. Uimaranta on laaja ja siellä on helppo olla lasten kanssa, kun ranta on matala ja leikkipaikkojakin löytyy. Jos sää ei ole rantakelpoinen on kiva kävellä myös metsäpolkuja pitkin ja tutkia vähän luontoa ja ihailla merimaisemaa.

LEIKKIPUISTO LINNUNRATA

Tämä leikkipuisto on jäänyt meidän perheen mieleen hyvin, sillä kävimme siellä kerran serkkukatraamme kanssa. Puistossa on leikkipuistoksi paljon toimintaa, suloinen maalaistunnelma ja myös ilmainen puistoruokailu lapsille (täältä tietoa puistoruokailusta) sekä eläimiä! Tämä olkoon sellainen vinkki, että ihan ns. tavallisetkin leikkipuistot toisessa kaupunginosassa kannattaa ottaa kohteiksi toisinaan. Maailma avartuu.

OMAN KOTIALUEEN LEIKKIPUISTOT

Tämä on tärkeä. Usein sitä lomaillessa kaihoaa jonnekin kauas lomalle ja erikoisia kohteita ja elämyksiä, mutta voipi olla, että mieleenpainuvimmat muistot tuleekin aivan läheltä. Ihan vaikka siitä, että kesän aikana kerkeää käydä tositosi monta kertaa siinä lähileikkipuistossa, jonne lapset usein pyytävät pääsevänsä, mutta muina vuodenaikoina ei ole jaksanut lähteä niin monesti. Meillä yksi lähilempparipuisto on sellainen, että siellä törmää myös usein kivoihin, tuttuihin äiteihin, joiden kanssa ei muuten näe ja on mukavaa vaihtaa kuulumisia samalla, kun lapset kirmailevat, taistelevat keinuista ja pöllyyttävät hiekkalaatikon hiekkoja.

ALLAS SEA POOL

Siinä, kun ui uima-altaassa kauppatorin laidalla ja näkee raitiovaunun kulkevan tuomiokirkko taustanaan, tuntuu vaan niin siistiltä asua just täällä. Täytyy myöntää etten ole kesäaikaan montaa kertaa käynyt uimassa Altaalla, mutta jos se on älyttömän ihana räntäsateella, pakkasella ja aamuaikaisella, niin on se sitä varmasti myös ihan tavallisena kesäpäivänä. Porukkaa siellä kyllä riittää aina melkoisen paljon, joten ne vähän erikoisemmat päivät ja kellonajat kannattaa ottaa huomioon, jotta olisi mahdollisesti väljempää. Kesäaikaan lastenallaskin on käytössä, muuten isossa altaassa ollaan lilluteltu koko perhe, pienin sylissä ja muut just ja just pohjaan ehkä varpaidenpäillä pohjaan yltäen. Supersuositus! Ensin uimaan altaalle ja sitten syömään ylhäälle ja ratikalla kotiin.

BONUKSENA ELI EI KANNATA UNOHTAA: Skidit Festarit, josta olen kirjoitellut aiemminkin sekä kaikki muu kiva, hauska ja ihana kesätekeminen, jotka jäivät listan ulkopuolelle. Toivottavasti listalta löytyi jotain uutta tai vanhat suosikit uudelleen mieleen. Mua kiinnostaisi kuulla myös teidän suosikkijuttujanne, kertokaa kommenttiboksiin, jos on jotain. Ihania Helsinki-päiviä teille!

ps. Viimevuotinen lasten kesäpuuhalista löytyy edelleen täältä blogista, mutta on jossain sen verran kaukana arkistoissa ettei tule automaattisesti heti eteen, joten tässä linkki sinne!

 

JÄRISYTTÄVÄN IHANASTI KESÄN KORVILLA TÄMÄ TOUKOKUU

Ei sais vissiin joidenkin sääntöjen mukaan hehkuttaa asioita näin paljon, kuin mitä oon viime aikoina tehnyt. Pelkkää lovee, pirskatti vieköön, ihan hirveetä! No eipäs siinä, mä oon itse korviani myöten rakastunut mun yksityiselämässäni (jota tietty teille pikkuisen raottelen välillä) ja tämä toukokuu on ollu niin ihana, niin mitä tässä muuta voi kuin hehkutella!

Listasin syitä, miksi toukokuu on niin LOVELY, kuten äitini ruukaa sanoa:

  • Vappu! Vaikka silloin usien on ja oli tälläkin kertaa hitusen vilpsakka sää, niin onhan se myös aivan ihana kevään aloittajaisjuhla. Ilmapalloja kaikkialla, serpentiiniä ja piknikkejä säässä kuin säässä!
  • Äitienpäivä! Leikittelen joka vuosi ajatuksella, että äitien- ja isänpäivä olisivtkin toisinpäin. Ei se kävis, koska äidit on useimmiten kuitenkin enemmän kukkaihmisiä ja tämä kaiken kukkaloiston alkuhuuma äitienpäivän korvilla on täydellistä. Mun tavoitteeni elämässä on se, että lapset oppisivat, että toisivat mulle aina suloisen kukkakimpun äitienpäivänä. Ettei niillä tarvitsisi miettiä mitä kukkia tuoda, vaan tietäisivät, että mitä överimpi ja hassumpi, sitä suloisempi. Tää on vielä koulutusvaiheessa tää juttu, sillä ei tullu kukkakimppua tänä vuonna ei..
  • Kaikki muutkin kukkaset, joita luonto meille antaa: leskenlehdet, valkovuokot, voikukat, kirsikankukat.. Yhtäkkinen kukkaloisto kaikkialla ja se on aivan tajutonta.
  • Keväänvihreä! Se vihreän sävy ei ole mun suosikkisävy mitenkään missään muualla, mutta toukokuun vihreä, kirkas vaalea vihreä – se on lupaus tulevasta, kutkuttava, raikas ja täynnä onnea.
  • Yhtäkkiä kalenteri on täynnä juhlia! Ensin se vappu, sitten äitienpäivä, työpaikan kevätkemut, ystävän polttarit, toisen häät, syntymäpäiväjuhlia ja sukulaislasten rippi- ja valmistujaisjuhlia sekä kaikki maailman siisteimmät festarit viikkokalenteriaukeamilla ihan just. Ihan pikkiriikkisen ahdistavaa, kun pelkkä oleminenkin olisi raikastavaa, mutta jos ahdistuksen selättää, juhlat ovat ainoastaan ihania!
  • Vaatteiden väheneminen! Se on joka kerta yhtä jännittävää ja hurjaa. Paljastaa ihoa kaistale kaistaleelta enemmän. Vielä kreisimpää, jos käy näin, että yhtäkkiä pölähtää tällainen mieletön helleaalto ja voisi mennä rannalle, mutta ei oo vielä edes sääriään paljastanut ja sitten siellä rannalla voisi samantein hillua alusvaatestailissa bikinisilleen. Mutta kuinka ihanalle se ihon paljastaminen auringolle tuntuukaan pitkän pitkän syksyn, talven ja kevään jälkeen! Kunhan muistaa aurinkorasvat
  • Lupaus tulevasta, sitä toukokuussa on! Aina tuntuu, kuin nurkan takana odottaisi seikkalu ja rakastuminen. Sitähän siellä oikeastaan onkin, kesään nyt ainakin. Suomen kesään, maailman ihanimpaan. Joka vuosi kesä on aivan täydellisen ihana, vihreydessään ainakin jos ei lämpimyydessään.
  • Jokainen lämmin toukokuun päivä on BONUSTA. Sellaista ekstraa kesän päälle, jos lämpimiä päiviä pitäisi kesän jälkeen laskeskella ja millainen sää oli. Toukokuussa harvempi vielä lomailee, mutta jos töiden ohella voi nautiskella töitä etäpäivinä ulkona tai käydä uimassa tai tehdä muita kesäjuttuja jo toukokuussa, niin ne ovat pelkkää ekstraa.

Onko teillä lisäyksiä mun listaan? Kertokaa, olis kiva kuulla. Mää en äkkiseltään keksinyt muuta, koska käytin niin paljon ajatuksiani kesäkartan tekemiseen. Eikös tullut muuten hieno kartta! Siinä on listattuna mun kesähaaveet, -toiveet ja suositukset samassa. Jotkut jutut mulla on jo kalenterissa, että ne toteutan, jotkut taas ovat iäisyyden olleet kesälistoilla, että joskus nyt ainakin ne on toteutettava. Ja osa mahdollisuuksia, niitä hetkiä varten, että hei lähetäänkö seikkailuun? No lähetään!

 

 

 

PÄÄSIÄISMUNAKORISTELUITA JA VAIN YKSI MUNA JOKA KATOSI PAREMPIIN SUIHIN

Arvatkaapa mitä tein ensimmäisen kerran tänä vuonna? Puhalsin kananmunan tyhjäksi pääsiäiskoristeluita varten! Osallistuin Papershopin pääsiäismuna-työpajaan ja siellä puhallettiin ja kappas, se oli mun eka kerta. Jotenkin ollaan vuosien saatossa tehty lasten kanssa ainoastaan paperimassamunia, joten tällainen homma on jäänyt tekemättä. Melkoisia puhallusvoimia siihen kyllä tarvitsi.

Oli todella kivaa osallistua työpajaan ja inspiroitua muiden tekemisistä ja saada vain tehdä. Omat munani koristelin maaleilla, glitterillä, höyhenillä ja pienillä teipin paloilla.

Kotona jatkoimme pääsiäismuna-askarteluita yhdessä lasten kanssa. Puhaltelin (heh, aivan kuin tässä vaiheessa se olisi jo muuttunut leppoisaksi puhalteluksi – joo ei!) kananmunia tyhjiksi ja valtavasta askartelukaapista löytyi myös muutama paperimassamuna. Muutenkin käytimme pääasiassa vanhoja askartelutarvikkeiden jämiä. Tässä teille meidän perheen pitkäperjantaitervehdys pääsiäismunakimaran muodossa!
Tyttäreni koristelema paperimassamuna glitterillä ja lintukoristeella.Tyhjiksi puhalletut kananmunat, jotka upotin veteen, johon kaadoin tilkkasia kynsilakkaa, sillä tavoin saa kätevästi marmorimaisen pinnan ja pääsee eroon kynsilakkajämistä. Lopuksi päälle hieman glitteriä ja höyheniä.
Pilkullinen muna on paperimassaa, joka on koristeltu sekä teipin paloin että vesiväripilkuin. Ohuella mustalla tussilla voi helposti paperimassaiseen munaan piirtää vaikkapa kasvoja. Värikkäät munat ovat kynsilakkajämäkokeluita. Kolmivuotiaan koristelema muna, paljon liimaa ja paljon höyheniä.

Eskarilaisen versio: paljon glitteriä ja pari höyhentä!Sininen glitterimuna höyhenellä ja kuparimaalipilkuilla sekä kasvopiirustuksella koristeltu Mignon-muna, jonka näittekin jo postauksen alussa, että se ei kauaa saanut koristeena olla se muna. 

Ihanaa pääsiäistä kaikille Muita ihanian lukijoille – tosi mukavaa, kun ootte!

18 /// PINJACOLADA & MUITA IHANIA JOULUKORTIT

Vielä ehtii lähettää viime hetken joulukortit tai käydä pudottamassa naapurin postiluukusta joulutervehdys. Tehtiin Pinjan kanssa yhteistyössä muutama pieni (12 x 12cm) kortti teille printattavaksi.

Oli hauskaa viestitellä ja lähetellä versioita puolin ja toisin, kun toinen on just herännyt ja pesemässä aamuaikaista pyykkiä ja toinen silmät ristissä vielä valvoo ja odottaa, että pääsis kohta nukkumaan. Kummallakin yhtä väsähtänyt meininki, mutta samaan aikaan niin kiva tehdä yhdessä. Tämmöset kortit me siis sitten tehtiin. Meleko mainiot, sanoisin!

Printattavat on tarkoitettu omaan käyttöön, ei kaupalliseen tarkoitukseen ilman tekijöiden lupaa. 
©Pinja Rouger & Tiina Arponen

HAPPY HALLOWEEN

Tänään tajusin, että mua harmitti etten ole ehtinyt enempää paneutumaan Halloween-koristeluihin. Ihan huikeat naamiaiskuvat pitkin internetiä houkuttelevat ensimmäistä kertaa myös erilaisiin naamiaisjuttuihin, vaikka aiemmin kiinnostus niitäkin kohtaan on ollut melko vähäistä. Meidän kaveriporukoissa ei ole koskaan oikein pidetty mitään teemajuhliakaan. Ensi vuoteen aion panostaa, nyt on marraskuuun siirryttäessä alettava miettimään jo jouluhommia. Tänään ehdin vain kaivertamaan kurpitsalle piparireunapään (kukkien alla) ja pusuhuulet ja rakkausposket. Viime viikolla piirsin pihalle söpöyksiä. Hauskaa Halloweenia kuomaseni! <3

MUTTERIGALLERIA

Tiedättekös sen, kun sanoo jotain ääneen ja sitten se toteutuu? Se on toisinaan pelottavaa ja välillä ihan mahtavan kreisiä! Mulle kävi niin, kun eräänä vappuna kävelin Vallilan vapputansseihin ja sanoin kauniin talon kohdalla, että vaikka tuossa talossa olis kiva asua. Muutama vuosi sitten tajusin, että asun siinä. Tai kun sattumalta avasin Tiinan yökerhossa vihkon juuri siitä kohtaa, jossa olin suunnitellut erästä workshoppia ja nyt näyttää siltä, että tammikuussa se toteutuu. Kesällä kävelimme Linnanmäelle ja totesin Kalliolan Setlementin kohdalla, siinä mutterigallerian kohdalla, että vitsit tuo olis joskus hauska saada laittaa omannäköiseksi! 

Arvannette, että olin melkoisen yllättynyt, innoissaan ja fiiliksissä, kun muun työhomman yhteydessä sain kuulla, että sen mutterigalleriankin saisi laittaa teemaan sopivaksi. Lokakuussa on meneillään ikäystävällinen Parhaassa iässä -kampanja ja lasikuution sisältökin liittyi siihen. Teimme siitä yhdessä Saara Suomäen kanssa aikas ihanan. MInä hehkutin hullunlailla sisäisesti (ja varmaan ääneenkin), kun siellä laatikossa touhusimme, että vitsit miten mahtavaa saada vaan piirtää ikkunoihin koko päivän. Lopputuloksena saimme samaan aikaan suloisen söpön, mutta silti teemaan sopivan mutterigallerioinnin. Toivottavasti vähän myös ajatuksia herättävän. Ainakin lasteni kohdalla ajatuksia herättävän, sillä he ovat äärimmäisen huolissaan siitä kuinka minun heille ompelemat pehmohahmot siellä kaikkien katseiden alla pärjäävät? <3 

TUSSIPIIRTELYÄ JA TEIPILLÄ KUKKIA IKKUNAAN

Kävin taas kiekan Tampereella keikistelemässä tusseineni Uhana Designin ikkunassa. Yksi lempipaikoistani. Se ikkuna ja toki Tamperekin. Jos joku olis sanonut sille pikku-Tiinalle 80-luvulla, että 2010-luvulla se piirtelee tusseilla ikkunaan ja leikkelee kukkia palaiksi ihan vaan teippaillakseen niitä siihen tussattuun ikkunaan, niin… Ei olis Tiina uskonut, eikä kyllä välttämättä moni muukaan siihen aikaan. Tuntuu, että silloin oltais ajateltu, että eihän nyt kukaan normaali ihminen ikkunoihin tusseilla piirtele, saatika kukkia teippaile! Muistatteko ne lapsuuden teipit, nekinhän olivat sellaisia kapeita ja läpinäkyviä ja ihan surkeat liimat. Ai ette muista? Joo no, minä teippailin jo silloin. Enemmän tosin paperiasioita kiinni toisiinsa.

Uhana Designin syysikkuna sai kukkakranssit. Niistä tuli ihanat! Kaikki Uhanan tytöt tykkäsivät, mutta paras palaute tuli ikkunan takaa, kun ikkunan laitto oli vielä vähän kesken. Eivätkä palautteen tekijät ehkä edes huomanneet minua siinä (olin paidassani kuulema niin mallinukkemainen, totesi toinen asiakas). He olivat kaksi noin 13-vuotiasta skeittipoikaa harmaissa huppareissaan. Olivat kävelemässä ohi, kun toinen pojista huomasi ikkunan. Molemmat tulivat läheltä katsomaan. Voi toki olla, että miettivät vaan jotain tussiasioita, mutta mieluummin ajattelen, että ihastelivat myös teipattuja kukkia ja kokonaisuutta. Niiden ilmeet ainakin olivat ihastelevat.

Jos olette Tampereella niin käykää katsomassa ikkunaa. Lauantaina kivijalkakaupassa on myös ystävämyynnit. Näin mitä kaikkea herkkupaloja sinne on menossa myyntiin, joten ehdottomasti suosittelen käyntiä. Ja jos ei oo kauppaan asiaa, niin suosittelen ehdottomasti myös tussipiirtelyä ja kukkateippailuja, virkistävää hommaa! Ihanaa viikonloppua, moikka!