Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

PYYKKIPÄIVÄ

Jokakesäiseen tapaan tänään taas pidettiin pesupäivä pehmoille. Nämä tyypit tosin olivat olleet varastossa koko pitkän talven, mutta varmasti juuri siitä syystä jälleennäkeminen lasten kanssa ja hillitön pesuoperaatio oli niin mieluisa. Jokaista pehmoa oli kuulema ollut ikävä… Veikkaan, ettei montaakaan oltu edes muistettu. Nyt tosin ensimmäistä kertaa tyttö totesi, että on todella iloinen, että meillä on niin paljon äidin tekemiä pehmoja ja että ne ovat ne arvokkaimmat.

Muistatteko muuten noista pehmoista monta? Aika moni on vuosien saatossa esitelty täällä blogissa. Ihanaa, että ovat meillä tallessa ja saavat arvostusta. Olen iloinen.

HERBAARIO

Minusta oli parasta, kun viidennellä luokalla tuli tehtäväksi kerätä kesän aikana kasvio. Muistaakseni se oli vapaaehtoista ja se vähän harmitti, koska äidin tarinat kasvien keruusta lapsuudesta kuulostivat kivoille ja jotenki vapaaehtoisuus harmitti. Tietysti keräsin kasvit, vaikka varmaan lopussa tuli hoppukin eikä kaikkia tainnut löytyä. Muistan, että kirjoitin ruutupaperille, pieniruutuisille konsepteille, kasvien nimet kauniisti kaunolla. Siitä tuli ihana ja kaunis.

Vuosikausia kouluaikojen jälkeen, olen aikonut kerätä kasveja uudelleen. Ostin tarkoituksen mukaisen kirjankin jo 2000-luvun alussa ja kasveja keräilin joskus kymmenisen vuotta sitten. Muutama vuosi sitten teippasin kasvit kirjaan ja tänään löysin kirjasen taas. Se on täynnä eli enää mun tarvis kirjoittaa nimet, suomeksi ja latinaksi, kauniisti ja ihanin fontein. Päivämäärät ja paikkamerkinnätkin olis kivat, että mistä kasvit on löydetty, mutta en muista, en kertakaikkiaan. Suomesta jostain. Ehkä kirjoittelen tytön kanssa kasveista vielä jotain muitakin tietoja. Vaikka ovathan nuo noinkin kovin kauniit.

2013 OLI IHAN HYVÄ VUOSI

Sain jouluna 1987 joululahjaksi aivan ihanan halinalle-päiväkirjan. Halinalle kannessa oli pehmeä ja pullea, niin että kirjan piti olla aina esillä pöydällä, lukossa tietysti, koska kirjahyllyyn se ei mahtunut. Kirjoitin siihen joka päivä siihen asti kunnes kirja täyttyi. En mitään suuria salaisuuksia, niitä näitä, mitä nyt olin päivän aikana tehnyt. Muutaman päivän kohdalla lukikin vain:

 
Rakas päiväkirja!
Tänään en tehnytkään mitään.
tv. Tiina
 
Muutama vuosi sitten, kun päiväkirjan taas löysin, en voinut kuin kikattaa tuolle päiväkirjamerkinnälle, mutta niinhän se on, jotkut päivät on vaan semmosia. Ainakin seitsenvuotiaan mielestä.
Mulla oli vähän samanlainen olo tästä vuodesta. Siis käsitöiden puolesta, joista tämä armas blogini kuitenkin eniten kertoo. Vaikka, eihän se ollenkaan totta ole kun oikein alkaa miettimään, pohtimaan ja kurkkaa blogiin. Olen tehnyt vaikka mitä, neulonut, ommellut, kirjonut ja vähän kaikkea muuta siihen päälle! Elämänmuutokset olivat silti sitäkin suurempia kuin mitä käsitöiden määrä, tänäkin vuonna. Irtisanouduin työstäni Tampereella, otin vastaan uuden ihanan työpaikan Helsingissä. Saimme ihanan puulattiaisen kodin Vallilasta, jätimme haikein mielin supervaloisan kattohuoneiston Kalevaan. Vaihdettiin sitten kaupunkia lähestulkoon tuosta vaan, ei siksi, että Tampereessa mitään vikaa olisi, oli vain sen aika. Sinne jäi paljon hyviä ystäviä, kivat vanhat työkaverit, kässäkerho, monenmonta mahtavaa ja ihanaa muistoa, mutta myös elämäni rankimmat ajat elin siellä. Kahta viikkoa vaille kymmenen vuotta Tampereella oli just hyvä! Helsinki on oikein hyvä. Päivääkään en ole katunut sitä, että lasten kanssa tänne muutin. Ennemminkin oon ylpeä itsestäni ja rohkeastakin päätöksestäni. Se oli suurin juttu tässä vuodessa.
Sain tänä vuonna monta uutta ystävää ja oli monet hauskat kekkerit ja kemut ja mummokerhoilut, joiden jälkeen sitä vaan hehkui ja puhkui iloa ja onnea, että ei vitsit olikin kivaa ja sekin tyyppi, ihan älyttömän kiva ja ihanaa, että sain tutustua siihen!
Tulevana vuonna aion ainakin tehdä parit takit, neulasta pipoja ja villatakkeja, kirjoa vähän ajatuksiani kankaalle ja hei, ehkä keksin taas jotain uutta! Lasten kanssa haluaisin tehdä käsitöitä ja askarteluita enemmän. Olkoon vuosi 2014 ihan superhyvä, onnekas ja rakkaudentäyteinen! Kaikilla!Tässä pieni kuvakooste menneestä vuodesta, olkaat hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VUONNA 2012…

TAMMIKUUSSA

 

 

 

 

HELMIKUUSSA

 

 

MAALISKUUSSA

 

 

HUHTIKUUSSA

 

 

 

TOUKOKUUSSA

 

 

KESÄKUUSSA

 

 

HEINÄKUUSSA

 

ELOKUUSSA

 

SYYSKUUSSA

 

 

 

LOKAKUUSSA

 

MARRASKUUSSA

JOULUKUUSSA

 

 

 

…neuloin paljon. Tein ihania villapaitoja, pipoja ja sukkia, oon kyllä iloinen kaikesta mitä tein. Ompelin, kirjoin, tuunailin ja askartelin vähän vähemmän, mutta melko monta uutta takkia talvea kohden itselläni eteisen naulakossa roikkui. Niin ja virkkasinhan mää ihan hulluna, maailman hienoimman plussapeiton! En kaipaa tehneeni mitään lisää, tässä oli riittämiin. Kiitos käsityövuosi 2012!
…elämässä tapahtui paljon. Vuosi sitten toivoin tämän vuoden olevan paljon parempi kuin edellinen ja kyllä se sitä olikin, vaikkei helppo vuosi tämäkään. Ihanempaa, leppoisampaa ja parempaa ensi vuoteen toivoen, itselleni, läheisilleni ja ihan jokaiselle! Monia mahtavia juttuja on tiedossa ja odotettavissa vuoteen 2013, jännittää ihan!
Onnellista uutta vuotta kaikille, jokaiselle mahtavalle blogini lukijalle, tykkään teistä! Kiitos!
+ + + + + + + + + + +
…I knitted a lot. I made some wonderful sweaters, hats and socks, and I’m really happy for everything I did. I sewed and embroidered little bit less than normally, but quite a few new winter coats of mine are still hanging in the cloakroom. Oh, and I’m just crazy about the amount I crocheted, including the world’s finest blanket! I don’t thing I should’ve done anything more, this was enough. Thank you handcraft year 2012!
…A lot has happened in my life. A year ago, I was hoping for this year to be much better than the previous one, and that it was, even though this wasn’t an easy year. For the next year I hope life to be more wonderful and less hectic; all in all, a better year for myself and for my loved ones and to every single person on this planet! Many great things are coming and expected from the year 2013, I’m quite excited!
Happy new year to all my wonderful readers! You all have a special place in my heart, thank you!

 

LUMILABYRINTIN LUMOISSA

Mää oon talven tyttö. Tykkään pakkasesta ja lumesta ja siitä valoisuudesta mitä lumi saa aikaan. Kun tiet ovat valkoisia, nehän oikein kutsuvat potkuriajelulle tai kun puut notkuu lunta, niin voiko jouluisempaa keliä olla? Eikä silläkään oo väliä onko joulukuu vaiko tammikuu. Tai kun jättimäiset lumihiutaleet leijailee hitaasti, ihan hiljalleen ja hiljaa, se on kaikkein kauneinta. Oi. ♥ Talven ulkoiluharrastuksetkin on mun mieleen, mielellään hiihtelen mäkisiä latuja (no okei, ehkä kaks kertaa talvessa, mutta nautinnolla nekin kerrat!) ja ehottomasti lempiliikkumista on rinteissä laskeminen (en enää tiiä kumpi on kivempaa, laudalla vaiko taas suksilla…), ja erityisesti tykkään makkaranpaistoretkistä pulkkamäkihommien jälkeen.
Tänä talvena heti kun satoi lunta, aloimme Neitokaisen kanssa kaivaa pihalle lumilabyrinttia. Ensimmäinen lapiointi oli vähän ehkä surkuhupaisakin, kun lunta ei kovin kauheesti ollu, mutta saatiinpahan kasoja vähän siihen reitin varrelle, että näyttäis ees enemmältä lumimäärältä. Nyt on onneksi lunta sadellut jo paljon lisääkin ja lumitöiden lisäksi, tai ehkä jopa tärkeämpääkin, on ollut joka päivä kaivaa labyrintti esille. Se on ihana labyrintti! Tänään reitin varrelle kasattiin jäälyhty värikkäistä vesivärikuutioista. Ollaan tehty näitä useana talvena, mutta nyt meitä muistutti aiheesta ainakin suloiset Sort of pink ja Mekkotehdas. Kiitos!
Tehtiin myös vesivärisekoitelmia tyhjiin samppoopulloihin ja piirreltiin lumeen. Se oli niin hauskaa, että piti useampaan otteeseen käyä täyttelemässä pullot uudelleen. Parhaat värit lumimaalauksiin on kaikki muut paitsi keltainen ja punainen, koska ne saattaa näyttää jollekin muulle kuin vesivärivedelle, heh. Suosittelen!