Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

VUONNA 2015…

Viime vuonna ompelin ja neuloin vähemmän kuin mitä piirsin, maalasin ja käytin saksia. Siihen on syynsä. Kotiäitivuonna ei paljon ehtinyt ompelukonetta ottaa esille ja koska sohvalla en ole juurikaan istuskellut, neulominen ja ompelu jäi paljon vähemmälle. Joskus myöhemmin taas. On ollut kyllä ihan ihanaa antaa mennä noiden muiden suhteen, piirrellen lasten kanssa kaikenmaailman papupupuja ja kirahvikaijoja, antaen käden kirjoittaa uusia fontteja erilaisille papereille ja maalaillen aarrekarttoja. Kotona oli ihana olla, ja oli mukavaa seurata kaikkien vuodenaikojen kirjo ja auringonnousut ja -laskut täällä kotikolossa. Vauva teki kodista taas enemmän kodin ja tärkeän paikan meille kaikille.

Vuoden teema oli tehdä asioita, joita en ole tehnyt ennen ja jotka vähän vaikka jännittäisivätkin. Ihan hyvin onnistuin siinäkin. Olin rohkeakin ja sanoin muutaman kerran aivan suorat sanatkin, sellaiset hyvät ja ihanat sanat! Nautin äitiydestä, ja nautin siitä, että välillä olin ihan vain Tiina. Lapset kasvoivat nopeampaa kuin minään vuonna, sille musta tuntuu. Kiitos 2015, olit rankka, mutta toit elämääni paljon hyvää. Vuosi 2016, anna jotain ihan huippua ja mahtavaa, olen valmis!

boysofsummer2

viirauhakatossa1

ystis_pieni11

varityskirja11

unelmointikielletty2

tyynyt2

tuulisella_tuulia5

TITTI2

JOULUKALENTERI muitaihania.com TIINA ARPONEN

sienikuva2

ryijy_2

sienikuvausretkella2

sitteri41

styleroomiin2

sukka_tammi11

syottis21

peace_muitaihania1

ryijy11

ryijy_3

Let me be the one that shines with you

ruutu301

ruusukka11

ruu10

rutistuspehmo2

plus1

runonnayttely11

raitahuivi11

puutyo3

plus2

neonpupu31

pipo4

miisunpoyta3

muitaihaniatiinaneuloo2

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14taulu_kettutyhjyys11

olohuone_300915

mattokeittiossa1

maailmamuovautuu21

lipasto4

lapset_pisarapoksy1
kesasukat

keltsupupu31

keittio5

keittio3

keittio1_1

juhakuva21

jatski11

jaakkaappitaide21

emmahuttu.fi-1122

haapeitto31

haaveilu71

happyhalloween1

housut_kaava11

housut2_21

infotaulu11

aarrekartta3

kranssi, muita ihania

JK15_9

kiitos_nelio

VAALEANPUNAISET TONTTULAKIT

Uusissa tonttulakeissaan

Eipäs oo ennen kävelty joulujuhlasta ilman hanskoja auringon paistaessa ja hymyssäsuin niin, että lätäköissäkin on saanut hyppiä. Toisaalta hyvin epäjouluisaa, mutta minusta kyllä myös aika mukavaa ja ihanaakin tämmöinen lähes kymmenen asteen lämpö. Toppapuvut on vaan ehkä pikkiriikkisen liiottelua, kun juhannuksena samassa säässä kärvistellään aivan eri asuissa. Mutta vuodenaika vuodenajan mukaan noin niinku vaatevalinnoissa. Ehkä.

Olin ajatellut, että kuvaan teille nämä lasten tän vuotiset tonttulakit kotona jotenkin söpösti, mutta äskeiset kuvat kotimatkalla olivatkin niin ihanat, että näette sittenkin ne. Kävimme muutama päivä sitten kangaskaupassa ja ostin pikaisesti vaaleanpunaista pörrökangasta, vihreää resoria ja pätkän hopeista juhlakangasta. Kassalla totesin myyjälle, että aion tehdä niistä tonttulakit. Myyjän ilme oli mahtava, ai jaa no tuota tulee varmaan ainakin aika persoonalliset! No hei eipä! Idea oli tullut hetkeä aiemmin, kun emme vielä edes olleet matkalla kangaskauppaan, kun tyttöni keksi, että tonttulakki voisi aivan hyvin olla pastellisävyinen ja vähän erilainen. Niinpä ne sitten olivat. Voinen kertoa, että omistajat tykkäävät lakeistaan kovasti.

Nyt on mukava jäädä vähän joululomailemaan, päässä soi maaonniinkaunis ja joulumaaonmuutakinkuinpelkkäätoiveunta vuorotellen, lapsilla on herkkupäivä, aurinko tekee muutamista taivalla leijuvista pilvenhattaroista vaaleanpunaisia ja todistus oli niin hyvä kuin voi olla.

Uusissa tonttulakeissaan

Uusissa tonttulakeissaan

TUULISELLA RANNALLA

tuulisella_tuulia1

tuulisella_tuulia2

MUITA IHANIA TIINA ARPONEN

tuulisella_tuulia5

tuulisella2

tuulisella_tuulia6

tuulisella_tuulia8

tuulisella3

tuulisella_tuulia7

Kävimme yhtenä marraskuisena päivänä ystävän kanssa käveleskelemässä Kallvikissa tuolla itäisen Helsingin puolella. Kävin siellä kesällä ensimmäisen kerran ja minusta se on niin ihana paikka, että aina kun on mahdollisuus ajella autolla sinne, niin olen valmiina. Korkea männikkömetikkö matkalla sinne tuo mieleen lapsuuden kesien kesäsiirtolaviikot ja rakastan sitä, miten auringon valo siivilöityy mäntyjen välistä. Rannan luonto ja mereltä puhuroiva tuuli, ne ovat jotenkin niin kotoisia, vaikka merituuli onkin etelässä erilaista kuin lapsuuden kotiseuduilla. Kuljeksimme ystävän kanssa pitkin rantoja ja polkuja keräillen kuivia kasveja ja kukkia. Niitä olen sitten kuvaillut monena päivänä niinä hetkinä, kun valoa on keittiön pöydälle saakka riittänyt. Lopputuloksia näette sitten joulukuussa. Vielä pakko todeta se, mistä niin moni on tänä syksynä hehkuttanut, että tämä syksy on kyllä ollut kaunis ja lämpöinen ja hymyilyttänyt ihan tosi paljon. Aika ihanaa se.

tuulisella_tuulia4

tuulisella4

Kuvat, joissa minä: Tuulia Kolehmainen.

MITÄ JOS FARMARIHOUSUINEN KETTU LÄHTIS VÄHÄN SEIKKAILEMAAN?

Tiina käppäilee autiotalon vieressä

Olen tänä syksynä käynyt lähes joka sunnuntai pyörä- ja metsäretkellä. Se on tehnyt tästä syksystä tavallista mainiomman ja aurinkoisemman, ehdottomasti. Metsässä on hyvä olla. Pyörän selässä viilettäessä samoin. Seura on riippunut viikosta ja kohde on ollut joka kerta eri, tässä kaupungissa on paljon hyviä kohteita. Kamera on ollut kaulassa aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Innostuin Lammassaaren retkellä kuvaamaan pikkiriikkisiä sieniä ja siitäpä se ajatus sitten lähti.

Mitäpä jos farmarihousuinen kettu vähän seikkailisi suurten sienten maassa?

Niin, mitäpä jos. Ehkäpä se lähtee seikkailuun!

Lähtisitkö sinä?

sienikuva4

sienikuva3

Tiina kuvaa sieniä

sienikuva2

Maalattu kettu sienien vieressä

sienikuva1

Kuvat, joissa minä: Tuulia Kolehmainen.

LAPSET LÄHTIVÄT LEGOJEN KANSSA ULOS

Tänään oli säiden puolesta vähän epävakaa päivä, emmekä oikein missään välissä päässeet lähtemään ulos koko porukalla. Lapset keksivät yhtäkkiä, että ottavat legoukkelit kassiin ja kameran kaulaan ja lähtevät pihalle ottamaan kuvia. No hei, mikä mainioin idea! Etsin tytölle sopivan kameran, että saavat varmasti hyvät kuvat ja sinne lähtivät. Ihan mahtavien kuvien kanssa tulivat kotiin. Veikkaan myös, että tätä tehdään vielä monta kertaa kesän kuluessa, tuli jo toive metsäretkestä legojen kanssa. Kannatan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun lempparini on merirosvo vihreässä veneessä. Mikä sun?

RUUTUHYPPELYMUIKKELI JA SEN LAPSET

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos mää oon bingotäti kaikissa juhlissa, niin asvaltoidulla pihalla mää oon kyllä ehdottomasti ruutuhyppelymuikkeli. Oikein sormia syyhyttää, kun näen kaupoissa katuliitusankoja ja kun pihalla on puhdasta, sileää asvalttia. Mielessä muhii monta ideaa, jotka haluaisin tänä kesänä toteuttaa. On vaan aina vähän hankalaa tehdä niitä, kun on lapsia mukana. No vitsivitsi, tai ehkä oikeesti vähän tottakin, kun olis upiata saada piirrellä rauhassa ja ilman, että pitää miettiä väsähtääkö lapset odotteluun, kun äiti piirtelee, tai ovatko naapurit näreissään tai, että kehtaako kuinka kauan siinä kyykkiä ja piirrellä. No, loppujen lopuksi mietin aika vähän noita asioita, teen aina sen verran kuin huvittaa. Tänään tein 48 ruutua, toivottavasti ilahduttamaan myös talomme asukkaita. Lapset ainakin tykkäsivät – siihen asti kunnes lähtivät potkulautailemaan ja pyöräilemään. Mutta jotain jos tiedän, niin sen, että niistä on mahtavaa, että niitten äiti piirtää niille megapitkiä ruutuhyppelyitä. Ja se jos joku on älymahtava juttu!

KILPA-AUTOTAKKI JA PIHALEIKIT

Meijän perheessä on koululainen! Ekan päivän jälkeen hän sanoi, että ei malta odottaa, että pääsee taas kouluun, tänään tuntemukset olivat kuulema muuttuneet, vaikka kivaa olikin. Toisen koulupäivän jälkeen päätettiin keksiä jotain ihan muuta tekemistä illaksi, kun läksyjäkään ei tullut ja keksittiin, että nyt piirretään pihalle peli, ja ihan joku muu kuin ruutuhyppely. Piirtelin suunnitelmia peleihin jo kotona ja sitten tuli idea! Saatiin nimittäin kiva *vaatepaketti Name Itiltä ja poika ihastui aivan korviaan myöten tuohon kilpa-autotakkiin, niinkuin itse takin nimesi ja jonka on pukenut päälleen joka päivä. Siitä intoutuneena tehtiin kilpa-autorata. Tällä kertaa juoksivat kilpaa, mutta aivan hyvin vois leikkiä autoillakin siinä. Tai ottaa vaikka leikkimopot ja huruuttella niillä. Nyt oli kuitenkin melkoisen hyvät juoksut. Toista peliä pelattiin aivan kuten Väriä, eli tietyn verran palluroita sai mennä eteenpäin, jos päällä oli määrättyä väriä. Jos joutui pääkalloon, ei seuraavalla kierroksella saanut liikkua, sydämessä piti lähetellä lentosuukkoja ja poikasen piirtämässä hahmossa räpsytellä silmiä. Hauskat säännöt. Saas nähdä sataako yöllä vettä, pelataanko huomennakin vai keksitäänkö aivan jotain uutta!

* Lasten vaatteet lakkia lukuunottamatta on blogin kautta saatu, Name Itin kanssa toteutettu yhteistyö. 

PIKKUINEN PLUSSAPEITTO

Maalla maisemien ihastelun, lämmöstä nauttimisen ja lepäilyn ja köllöttelyn ohessa virkkailin muutaman isöäidinneliön. Tein laskelmia ja vauvanpeittoon ei kokonaisuudessakaan tarvitse ruutuja paljon, joten tekeminen on kivaa, kun tietää, että mikäli vaan lepää ja katselee paljon elokuvia, tulee nopeasti valmista. Tuo virkkaus on hassu juttu, sillä sanon aina etten osaa virkata. No, se on puolitotuus, osaan kyllä nuo neliöt, en tosin tiedä teenkö ne aivan ohjeiden mukaan, mutta oman ohjeeni mukaan ainakin. Ja olen toki virkannut joskus ihan vanttuutkin ja yrittänyt aloittaa mattoa, mutta kun äiti näki sen teoksen alun, totesi vain, että annappa minä teen. Mutta nuo neliöt ovat sopivan yksinkertaisia tehdä katsomatta työtä juuri ollenkaan, joten sopii mulle. Ja nimenomaan yksväriset, niistä monivärisistä en niin välitä. Hailakan keltaisia ja harmaita elokuvia katsellessa peitto varmasti valmistuu pian. Nyt pyykit kuivumaan, päiväunet ja illaksi nauttimaan ystävien ja ihanan musiikkifestivaalin tunnelmasta, morjens!

IHANASSA KESÄMEKOSSA

Tultiin viettämään kesäpäiviä ystävän kesähuvilalle aivan ihaniin maisemiin. Lapset heittivät samantien vaatteet pois ja ovat juoksennelleet vesisuihkun alla ja kiljuakikattaneet. Itse lähinnä köllin piknikkipeitolla ja ihastelin puutarhaa ja makustelin sen makoisia makuja, vattuja, kolmen sorttisia viinimarjoja, karviaisia…

Iltapalaksi tietysti söimme raikasta salaattia ja makkaraa. Tietysti. Noita perinteisiä kesäruokiahan sitä sitten taas kaipaillaan pitkin talvea. Tää helle on aivan mahtavaa ja se, että se tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan ja ettei tarvitse pukeutua kuin kevyesti ja etsiä se varjoisin ja tuulenvireisin paikka. Ja eikös oo mulla ihana hellemekko? No on! Oikein sopiva hellepäivien mekko yhtälailla kuin että sopisi juhliinkin. Eli täydellinen salaatintarjoilumekko kesäpäivän riisumille lapsille ja aikuisille. Ja arvatkaas, se on myös imetysmekko, siinä on sellaiset kätevät salaiset luukut maitobaareilua varten. Kivaa, että yks kesän lempimekoistani ei jää pullean vatsan jälkeen käyttämättömäksi, vaan voin huidella kaikki juhlat pitkin talvea tuolla samalla vaikka, jos sille tuntuu. Aiemmissa raskauksissa olen pukeutunut pääasiassa samoihin vaatteisiin kuin muulloinkin, mutta on kyllä luksusta laittaa tässä olotilassa päälleen vaate, joka oikeasti istuu.

Huomenna kyllä istahdan taas piknikkipeiton reunalle ja otan virkkuukoukun ja villalangat esiin, ajattelin nimittäin tehdän plussapeiton minikoossa vauvalle. Ihania hellepäiviä kaikille!

*Mekko on blogin kautta saatu, Mamaliciouksen kanssa toteutettu yhteistyö. 
Tätä sinistä mekkoa ja edellispostauksen vieläkin ihanampaa musta-valkoista 
tunikaa löytyy myös valikoiduista Name It -liikkeistä.