Tietoa mainostajalle ›

KESÄISET SYNTTÄRIJUHLAT – LAPSI TÄYTTI 75 KK

Kaupallinen yhteistyö: Juhlahumua.fi

Mun rakas keskimmäiseni täytti keväällä kuusi vuotta. Juhlapäivä humahti ohitse kevätkiireiden kanssa. Päätettiin järjestää kaverijuhlat myöhemmin, kun kesä on ihanimmillaan ja pihan leikkipaikan remontti ohitse. Havahduin heinäkuun lopussa siihen, että lomat ovat pian ohi ja juhlat pitämättä. Pika-aikataululla siis viestit kavereille lomien keskelle, että tervetuloa!

Juhlat pärähtivät kalenteriin nopealla aikataululla ja tarjoiltavat päätin tehdä mahdollisimman helposti nekin ja lastenjuhlien tyyliin vain niitä herkkuja, joita lapset varmasti syövät. Täytekakun jätin suosiolla pois ja varasin paljon popkornia! Kakuksi tein jo perinteeksi (kolmas jo!) muodostuneen pupukakun. Siihenkin pohjalle ihan vain kaupan valmiita muffinsseja ja kermavaahtoa tosi paljon päälle. Toimii aivan hyvin. Varsinkin kun aika moni lapsi nuolee kuitenkin vain sen kermavaahdon ja pöydän nurkilla on pikkaisen maisteltuja muffinsseja. Ensi kerralla tosin toivon, että olisi enemmän aikaa koristeluun, eikä tarvitsisi tehdä tuollaista hupsua suurisilmäistä strösselipupua. Vaikka ihan ok noinkin, mutta kun tiedän, että osaisin varmasti hienompiakin tehdä! Lisäksi tein suolaiseksi syötäväksi Vaneljan inspiroimia nalleleipäsiä. Ne tein Lidlin sydänleipiin, joiden päälle sivelin tuorejuustoa ja banaania ja mustikoita. Olivat ihania! 

Ihanista koristeista ison osan sain Juhlahumua.fi-verkkokaupasta. Kelta-valkoraidalliset servetit, mukit ja lautaset sopivat ihanasti sävymaailmaltaan yhteen kirjaintaulun kanssa, johon runoiltiin asioita kuusivuotiaastamme. Maailman söpöimmästä rillipäästä, jos minulta kysyttäisiin. Kyllä kertakäyttölautaset tuollaisissa pihajuhlissa helpottavat aika paljon! Meillä koko kattaus oli laitettu leikkipaikalle roudatulle pöydälle, eikä erityisiä istumapaikkoja ollut. Pillimehut ovat lapsille aina mieluisia ja pahvimukeihin kasasin pienen karkkiehrkut, jotka jaoin palkintoina, kun kisailimme leikkimielisesti muovikengänheittokisassa. Herkkuhetkien jälkeen oli helppo nappasta käytetyt astiat ja kipaista roskikseen.

Koko pihan ylitse puista puihin menevät viirinauhat viriteltiin naapuriystävän kanssa jo muutamaa päivää aiemmin edellisiin pihajuhliin ja vitsit, että ne tekivät pihasta jotenkin juhlallisen. Sellaisen, että välillä oli fiilis, että oltaisiin jossain elokuvan kuvauksissa, kun oli jo niiiiin tunnelmallista.

Halusin tehdä pienen kuvaustaustan, jonka edessä ajattelin kuvata synttärivieraita ja sankarispoikaa. No, eihän siinä ihan hirveästi kuvia saatu otettua, kun pihalla oli niin paljon muutakin tekemistä. Muutama kaverikuva sentään. Ihanat kuvat pihan tytöistä ja sankarista ovat mahtavia. Nyt, muutama viikko juhlien jälkeen on kuvien sankarilta hampaitakin tippunut jo lisää. Sittemmin koristeet, paperipallot ja -viuhkat ovat päässet lastenhuoneen ikkunaan ilahduttamaan. Yksisarvisilmapallot ovat niin suloisia, että niitä toivottiin jo jokaisiin juhliin.

Kuukausia myöhässä pidetyt kuusivuotiskekkerit olivat siis oikein mukavat, taidetaan jatkossakin siirtää juhla-aika kesälle. Tulipahan myös taas todettua sekin, että myös kerrostalon pihalla voi aivan hyvin järjestää juhlia. Niin, siis kun meillähän oli tosiaan myös monta tuntia kestäneet jatkot näillä synttärikekkereillä, kun laitettiin musiikit bluetooth-kaiuttimesta soimaan ja hiekkalaatikolla alkoi kunnon bailut. Kiitos koristeista ja juhlatarvikkeista Juhlahumua-verkkokaupalle! Superkiitos ihanille vieraillemme ja naapureiden lapsille ja ystäville! 





METSÄRETKI JA MAAILMAN PARHAAT LÄTYT NUOTIOLLA

Metsä on yks mun lempipaikoista. Kaikenlaiset metsät. Vehreä sammalmetsä, jossa voi kuvitella menninkäiset tai Ronja Ryövärintyttären kulkemassa. Jäkäläinen, lämmin mäntymetsä helteellä, sellainen jossa polulle on kertynyt mielettömät määrät havunneulasia. Korkea, vanha männikkö tai satukirjamainen koivumetsä, jossa mustavalkeat kaunokaiset rinta rinnan seisovat ja heinikko puiden juuressa tuulessa hulmuaa. Rakastan sitä, kun aurinko paistaa ja valo siivilöityy oksien raoista, kun kuljen omia reittejäni metsän uumenissa. Sitä, kun kumpparit ovat ainoa oikea kenkävalinta sateen jälkeiseen mustikkametsään, lenkkareissa kastuisi varpaat. Tai mikä parasta, paljain varpain polulla, jossa vanhojen puiden juuret kiemurtelevat. Aivan kuin lapsena, kun juostiin mummulassa pihan läpi pieneen metsään ja nyppyläpolkua pitkin postilaatikolle.

Joka kerta kunnon luonnonmetsiin ja järvien rannoille päästessäni ääneen asti huokailen ja totean, kuinka ihanaa siellä onkaan olla. Toisinaan naurattaakin se huokailu, mutta siltä musta tuntuu. Tässä, kun asuu sen verran kantakaupungissa, että kunnon metsään (onhan tässä Keskuspuistokin, mutta tiiätte mitä tarkoitan!) lähteminen on aika paljolti auton varassa, on jokainen metsäretki lähestulkoon mieletön elämys. Eikä haittaa ollenkaan, että on niin. Oon kaupunkilaistyttö, joka rakastaa luonnon helmassa hulmuttelua.

Olin siis onneni kukkuloilla, kun maanantaina pääsin Suomen Blogimedian järjestämälle virkistysretkelle Nuuksioon. Meloimme pitkin Pitkäjärven selkää ja siinä Marjan kanssa hiljalleen meloessamme ajattelin vain kokoajan, etten toivoisi hetken menevän ohitse. Välillä piti laittaa silmät kiinni ja kuunnella liplatusta ja tuoksutella vain. Kuivalle maalle päästyämme talsimme parin kilometrin matkan polkuja ja pitkospuita pitkin, mustikoita syöden nuotiopaikalle. Siellä meitä odotti lättyjenpaistohommat. Jokainen vuorollaan paistoi nuotiolla lettunsa, joihin oli tarjolla suolaista ja makeaa täytettä. Ehdottomasti elämäni parhaat räiskäleet! Voi kunpa jokainen maanantai-ilta voisi olla yhtä ihana ja vihreä ja raikas ja ihana!

Tiesittekö muuten, että tänään lauantaina juhlitaan ja liputetaan Suomen luonnolle. Minä en olis ilman tuota retkeä tiennyt! Suomi on ensimmäinen maailman maa, jossa luonnolle virallisesti liputetaan ja se jos joku on hieno asia! Ihanaa Suomen luonnon päivää just sulle! Nähhään metässä!

SÖPÖT SUURISILMÄISET PYÖRÄILYKYPÄRÄT

Tänään oli kyllä niin ihana sää ja merkki kesästä, että oli kyllä hymy korvissa koko päivän. Pihakin herää eloon taas talven jälkeen ihan eri tavalla ja lapset huruuttelevat pyörillä pitkin pihaa ja aikuisetkin ehkä viihtyvät pihalla paremmin. Grillit kuumenevat ja suihkulähde lorisee. Katuliidut sauhuavat ja hyppynarut napsuvat asvalttiin.

Pääsin pyöränhuoltohommiin ja pumppasin renkaat täyteen ilmaa. Lapset saivat päähänsä uudet ihan superstylet Crazy Safetyn kypärät. Pojalla oli sen verran kiire päästä testaamaan kypärä, että siinä ei heti edes ehditty kiristellä ja asettaa kypärää kunnolla päähän. Kuvien ottamisen jälkeen sitten suoristettiin remmit ja renkselit ja asetettiin kypärät oikeaan asentoon ja ajeltiin kunnolla, ei huolta siitä! Välissä piti toki myös halata naapurin ihanaa pientä taaperoa, jonka suuri idoli keskimmäinen poikani on.

Kypärät ovat niin hauskat ja hienot, että aika moni ehti tänäänkin pihalla kyselemään, että mistäs sellaisia saa. Siihen mulla onkin ilouutinen, nimittäin teille armaat blogin lukijat nyt olis tarjota alekoodi. Viikon ajan kaikista kypäristä -15% koodilla CRAZY15. Ensi viikon perjantaihin 12.5. saakka.

*Kypärät saatu blogin kautta / Yhteistyössä Geffer ja Lasten PR

OLIPA MUKAVA METSÄRETKI


Oltiin lasten kanssa metsässä. Tykkään asua todella paljon tällä alueella, jossa varsinaisia metsiä ei ihan heti kävelymatkan päässä ole, mutta kaipaan metsään tosi usein. Tai onhan niitä melko lähellä, mutta en saa lähes ikinä kyllä lähdettyä. Usein kävelykohteeksi valikoituu leikkipuisto tai rantamaisemat. Jotenkin kaipaan aina myös enemmän kunnon metsään, johonkin missä on varmasti jylhää ja hiljaista. Onni metsästä silti tulee saavutettua pienessäkin metsäpläntissä, sen tiedän. Ehkä kaipuu jylhään metsään tulee lapsuudesta, niistä pudasjärvisistä vaaramaisemista, joissa isän kanssa kuljettiin. En tiedä olivatko ne kyllä kovinkaan jylhiä, mutta ainakin pikku-Tiinalle olivat.

Ajattelin aina ennen lapsia, että vien sitten omat lapseni usein metsään ja opetan heille lintuja, sammallajeja ja erätaitoja. On ihan kamalaa huomata, että kymmenvuotisen vanhemmuuteni aikana en ole kyllä kovin usein metsään lapsineni mene. Enemmän kuljeksimme silloin, kun asuimme omakotitalolähiössä metsäisän harjun juurella ja kun lapsia oli yksi tai kun metsään pääsi lähtemään autolla. On aika mälsä tosiasia, että (sinne jylhään ja hiljaiseen) metsään pääsee kyllä autolla paljon helpommin kuin julkisilla kulkuvälineillä ja siksi kai me täällä kotikulmilla paljon perheen kanssa ollaan. Sekä myös se syy, että en mää aina vaan jaksa raahata itseäni ja kolmea lasta metikköön ja takaisin. Olen itselleni armollinen enkä halua potea tästä huonommuutta, vaan ennemminkin niin, että nautitaan niistä kerroista, kun metsään mennään ja päästään ja kun seurana on ihania muita aikuisia. Eikä meillä nyt niin kauhea kiire tässä elämässä oo, metsään kyllä ehditään. Pienet metsäpläntitkin hyväksytään.

Eilisen päivän retkemme kohteeksi valikoitui kaupungin metsät Haltialassa. Ihana parituntinen, jonka aikana kävimme sillalta pudottelemassa lunta Vantaanjokeen, lapset liukuivat jäämäessä, ihmeteltiin puusta valunutta pihkaa, kiipeiltiin kaatuneilla puunrungoilla, ihasteltiin puiden väleistä siivilöityviä auringonsäteitä ja halailtiin puita. Mitä mainioin aurinkoisen hiihtolomalauantain metsäretki.

Niin ne sammallajit, niitä en osaa ja niiden opettamisen olen ulkoistanut kuvissa vilahtelevalle tyttäreni kummitädille. <3

TALVEN KUNNIAKSI MEILLE KEKKERIT JA TEILLE VERKKOKAUPPAVINKKI

 

emmy_lapset1emmy_juna_instaan emmy_lapset4emmy_juna1 emmy_juna2emmy_lapset3 emmy_junaa3emmy_lapset_instaanemmy_lapset2Meillä pidettiin uudelleen tulleen lumisen talven kunniaksi pienet kekkerit. Laitettiin keittiön pöydälle taaperon lempparileikki, Brion junarata ja siihen pyörimään patteriveturi vaunuineen, joiden kyytiin sujauttelin karamelleja, kurkkutikkuja ja tikkunekkuja. Pöydälle ripoteltiin pussillinen popkornia. Voi kuulkaa, kunpa olisitte kuulleet millainen riemunkiljahdushuudahtelu siitä syntyikään, kun lapset näkivät mitä pöydälle oli loihdittu! Ja kuinka helposti ja nopeasti! Lapset saivat juhlia varten myös muutaman uuden vaatteen, joista niistäkin olivat ihanan innoissaan, koska olivat juuri heidän näköisiään vaatteita. Täydelliseen aikaan ne vaatteet kyllä saivatkin. Sain nimittäin valita *Emmyn kanssa tekemässäni yhteistyössä heidän verkkokaupastaan muutaman tuotteen. Emmy on käytettyjen merkkivaatteiden verkkokauppa, jonne voi itse lähettää vaatteita myyntiin ja sieltä voi toki niitä myös siis ostaa. Brändilistalta löytyi useampi meidänkin perheen suosikkimerkki, joten oli helppoa vain valita merkit ja koot hakutoiminnossa ja kaikki tarjolla olevat tuotteet tulivat kerralla näkyviin, joista valita meille juuri ne sopivat ja mieluisat. Meille sieltä tuli Papun kakkoslaatuisia vaatteita useampikin (Papun kakkoslaatuisia, ja kuvaus- ja mallikappaleita verkkokauppaan tulee myyntiin parin kuukauden välein), tyttären ihana Ananas-tunika ja isomman pojat leggingssit. Ennen joulua meinasi iskeä paksumpien talvivaatteiden kanssa pienoinen paniikki, kun tiesihän sen jo etukäteen, että tammikuussa taas pakastaa ja mistään ei tuntunut löytyvän varsinkaan tytölle sopivaa, pitkää ja paksua talvitakkia. Hyppelin kotona riemusta, kun verkkokaupasta löytyi Luhdan pitkä untuvatakki ja sen hintakin oli vain kolmekymppiä! Aion ehdottomasti käyttää Emmyä myöhemminkin, se on mulle just sopiva käytettyjen vaatteiden ostopaikka, koska turhaannun ja tympäännyt fb-kirppispalstojen sääntöviidakoissa ja minulla on usein selkeät mielikuvat mitä haluan tai tarvitsee hankkia ja perinteisillä kirpputoreilla en vain oikein käy juuri koskaan. Kun vatsat oli täytetty oikeaoppisesti popkornilla ja muilla herkuilla, lähdettiin niitä sulattelemaan puhtaan valkoiseen pulkkamäkeen. Isompi poika sai päälleen verkkokaupasta löydetyn seeprahaalarin ja taapero päähänsä ihanan mintunvihreän pipon. Ihanat talvikekkerit maailman parhaiden tyyppien kanssa! <3

* Yhteistyössä Emmy ja Lasten PR / Pulkat Plastex

emmy_pihalla1emmy_pihalla4teeta_lpulkkamakiemmy_pihalla56 emmy_pihalla2

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ

Olen miettinyt asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi tässä ja nyt, suomalaisuuden peruspilareita, asioita joita arvostan ja jotka saavat sydämeni pamppailemaan. En ole aina asunut Suomessa, synnyin Ruotsissa, kuten siihen aikaan oli tapana aika monilla muillakin perheillä ja palasimme Suomeen ollessani nelivuotias. En muista niistä vuosista paljoakaan, valokuvien perusteella enemmänkin muistoni ovat koostuneet. Usein silti joulun aikaan mietin yhtä kuvaa, jossa olemme Suomi-seuran joulujuhlassa. Taisi olla tärkeä juttu se seura siellä asuessa, vaikka ei kaukana kotimaasta oltukaan, olla silti yhdessä toisten suomalaisten kanssa.

Nämä neljä mahtavaa vuodenaikaa! Rakastan jalkojen alla narskuvaa lunta, kirpsakkaa pakkasta joka puree poskipäitä, kunnon lumimyräkkää, räystäältä sulavia lumia, jotka vesinoroina valuvat, keväistä tajuttoman kirkasta auringonpaistetta siniseltä taivaalta, ensimmäisiä kukkasia, jotka puskevat lumen läpi, kylmää vappua jolloin tietää, että pian alkaa kunnolla vihertää, Suvivirttä ja keväänvihreää, valoisia kesäöitä, juhannuksen taikaa, mustikkamättäitä, yöllisiä autoajeluita läpi Suomen kun usvaa on pelloilla, syyssateita ja sen tuomaa sysimustaa pimeyttä, luonnon tajutonta väriloistoa syksyisin! Erityisesti Suomen kesä, se on aina täydellinen!

”Suomi on hyvä paikka ponnistaa, kuhan uskaltaa ponnistaa.”, totesi rakas ystäväni ja yhdyn hänen sanoihinsa täysin. Viime päivinä olen miettinyt sellaistakin juttua, että kyllä me suomalaiset pikkuhiljaa opimme enemmän siihen, että sanomme ne mielessämme olevat kauniit ja hyvät asiat toisillemme, kannustamme toisia ja rakastamme ja annamme rakastaa. Kiitos Suomi!, täällä on hyvä olla!

Seuraavissa kuvissa esiintyy paloja kauneinta Suomea. Hanko. Lilltötar. Helsinki. Petäjävesi. Hailuoto. Oulu. Ylläs. Kaukonen.

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE muitaihania_195Hailuodossa, Bättre Folk, 2016juhannushamesyyssukat_marraskuussa3

nallikarilove_havupuumuitaihaniasyyssukat_syyskuva1oululove_miisujakimppuMummola Travelssaunatuulisella3PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE Mummola TravelsKukkaseppeleet, kesä 2016 / muita ihania Mummola Travels TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania linnanmaalove2Supersöpö jäälyhty nallikarilove_ihanat3Mummola Travelsoululove_pilpasuo3kesäreppu / muita ihaniaMummola Travels oululove_pilpasuo5sienikuva4Jäätelökorvikset / muita ihaniatoukokuun yöMummola Travels

Muhkea pipoveneelläMummola Travels

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016
image2tuulisella_tuulia2Mummola Travelssienikuva2JUHANNUSKALENTERI 3/24PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

Kuvista kiitokset: Minä ja perhe, Hanna Salonen. Minä kukka kädessäni, Maiju Koskela. Minä kesähattu päässä, Pinja Rouger. Minä syyspellolla, Tuulia Kolehmainen. Minä ja ystäväni pipot päässä, Riikka Kantinkoski.

 

ILLALLINEN KAHDELLE JA TARINA YSTÄVYYDESTÄ

Kaksikymmentäneljä vuotta sitten otin leirikoulussa valokuvan naapuriluokalle tulleesta uudesta, ihanasta ja mukavasta tytöstä, joka seisoi rappusten alapäässä ja katsoi suoraan kameraan. En olisi silloin uskonut, tai edes tullut ajatelleeksi, että tuo tyttö kulkee mun kanssa samaa polkua edelleen, lähes neljännesvuosisata myöhemmin. Tässä minä nyt 36-vuotiaana istun hänen maalaisparatiisissaan ja kirjoitan tätä tekstiä. Viereisessä muhkeassa nojatuolissa istuu tuo ystäväni Maiju.

Meissä on ihan mahtava pieni tai melko suuri, kuinka sen haluaa ottaa, eroavaisuus, mikä tekee myös ystävyydestämme ainutlaatuista. Minä teen asiat usein aika suurpiirteisesti, silleen että ei se oo niin justiisa kunhan tehhään tää on ihanaa, olen nopea työskentelemään ja saan tarvittaessa ihan todella paljon aikaan lyhyessä ajassa, vaikka suunnitelmakin olisi hyvinkin hailakka, rakastan pastellivärejä ja hulluttelevia väriyhdistelmiä ja sitä, että mitä kreisimpää ja mitä enemmän, sitä parempi. Maijun tyyli ja tavat ovat päinvastaisia. Maiju on todella lahjakas monessa asiassa, hän maalaa pikkutarkasti ja on tehnyt muunmuassa kesäparatiisinsa upean vaakunan, joka lippuna pihalla liehuu. Hän maalaa yhden akvarellin siinä ajassa, kun minä olen tehnyt kymmenen. Maijun värejä ovat kaikki murretut sävyt ja luonnonvaaleat, ruskeat ja metsänvihreät. Molempien tavat ja tyylit ovat yhtä ihania, kauniita ja todellakin meidän näköisiämme. On melko vitsikästä, kun alamme yhdessä hommiin, kun tiedämme jo etukäteen, kumpi sanoo mitäkin missäkin tilanteessa, toinen hoputtaa ja toinen toppuuttaa, toinen keskittyy intensiivisesti ja toinen tekee montaa juttua samaan aikaan. Toinen haluaa musiikkia taustalle, toinen hiljaista rauhallisuutta. Toinen ehdottaa jotain ja toinen on, että ei ei ei, mutta silti löydämme sen ratkaisun, että kumpikin tykkää. Aina nauru raikaa, kikatetaan vatsat kippuralla ja juurikin siitä syystä, että ollaan niin erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia. Koen sen niin, että mennään samaan suuntaan, ihastelemme elämässä samoja asioita, mutta hyvin tiinamaisesti ja maijumaisesti ja meidän välillä on suuri ystävien rakkaus.

Eilen keksittiin, että voisimme kattaa illallisen puutarhaan, oli niin kaunis lämmin elokuinen päivä. Meinasi tulla kiire, kun aurinko oli kovaa vauhtia laskemassa. Maiju heitteli keittiössä pataan ja kattilaan riisit, kanttarellit ja sipulit, välillä kipaistiin pihan reunalle yrttipenkille. Minä laitoin kynttilöitä viinipulloihin, kukkia, havuja ja puolukanvarsia pieniin lasipulloihin ja kannoin niitä pihalle. Hain pellon reunasta heiniä ja vähän ripottelin vaaleanpunaisia ruusupegonian nuppusia pöydälle. Täällä jokainen esine ja astia on valittu niin, että se on kaunis ja aina käytettävissä, ihan jokaista mummon vanhaa perintöastiaa myöten, on täällä helppo tehdä kaikesta aivan tosi ihanaa ja nättiä. Elokuisen illan tuulenvire oli niin hentoinen ja pieni, että pihalla pystyi polttamaan pitkiä kynttilöitä. En muista elämästäni yhtään hetkeä aiemmin, jolloin sellainen olisi ollut mahdollista. Aurinko laski maalaten taivaanrannan kultaiseksi. Omenapuut tiputtelivat hedelmiään, sirkat sirkuttivat, jossain marjapuskien takana taisi käydä peurakin. Tuohon ihan tajuttoman ihanaan pieneen puutarhaan omenapuiden ja vaahteroiden ja pihlajan katveeseen, siihen me katoimme pitkän pöydän ääreen illallisen kahdelle.

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

illallinen28

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

illallinen26

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

yomaiju

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLE

yomaiju2

ps. Maijun ihanaa maalaisparatiisia voi ihailla enemmän täällä: Pikku-Pemberley.

ÄITI, VOISINKO MÄÄ OMMELLA?

tyyny_miisuntekemä

Olen onnekas, että olen saanut tytön, joka innostuu samoista asioista kuin minä. Tekisi mieli kirjoittaa se isoilla kirjaimilla ja huutomerkein, koska se on aivan älyttömän ihana asia. Meidän oma juttumme on istua iltaisin poikien jo nukahdettua, keittiössä kaksin ja jutella, piirtää, maalata, ommella ja ennen kaikkea pelleillä ja nauraa toistemme jutuille vatsat kippuralla.

Tyttö teki tämän söpön tyynyn itselleen muuten vaan, jotain ihanaa, pientä ja uutta ommellen, se taisi olla syy, kun kyselin. Tällaisia hahmoja syntyy usein myös piirustuksiin, ilosilmäisiä nenättömiä hymysuita. Eilen nappasimme tyynyn kainaloon ja jatkoimme hassuttelua vielä vähän leikkipuistossa katuliitupiirustelujen ja saippuakuplailujen ohessa. Eikä kukaan välittänyt siitä, kuinka liidut sotkivat vaatteet!

tyyny2

Miisun tyyny

tyyny3

* Kangas saatu Vimmalta.

PARI PETUNIAA JA ONNENTUNNE

ulkokukat1

Tänään oli taas ajatuksesta toteutukseen -päivä. Täydellinen aamuun, jolloin ei ole mitään suunnitelmia! Aamulla Punavuoressa kävellessäni päätin mennä reittiä, jonka varrella tiesin olevan Varpusen Susannan asetelmia Punavuori kukkimaan -ilmiön ansiosta. Siinä sitten alkaessani snäppäämään aiheesta, kuului hyvän huomenen toivotus vierestä auton ikkunasta ja Suskihan se siellä! Just oikeaan aikaan myös mun kukkaisten ajatusteni kannalta. Sain siinä sitten oivan vinkin minne mennä (Vihernikkarit Herttoniemessä) ja pian huomasinkin jo istuvani metrossa matkalla kukkakaupoille.

ulkokukat3

ulkokukat2

ulkokukat7

ulkokukat4

ulkokukat5

ulkokukat10

Ostin muutaman kesäkukan ja pari kukkaa keittiön ikkunalaudalle. Ihan älyttömiä määriä en kukkia voi ostaakaan, koska meillä ei ole parveketta eikä omaa pihaa, mutta hetkeksi ainakin iloa näillä kukilla saa ja sekin riittää. Valitsin muutaman kesäkukan lasten värimieltymysten mukaan ja kotona he saivatkin yllätyksekseen istuttaa ne. Melkein iski hätä, että minne ne nyt yhtäkkiä istuttaa, kun enhän mää mitään ruukkuja älynny ostaa. Onnekseni löysin siivouskaapin uumenista vaaleanvihreän suorakaiteen malliseen ruukkuastian, johon vielä piirtelin permanent-tusseilla vähän kuvioita. Just sopiva tähän tarkoitukseen!

Puutarhaihmisille tämä on ihan pieni juttu tämä tällainen muutaman petunian ja orvokin istutus, mutta meille ja varsinkin itselleni, kun olen nyt viidettä kesää ilman ainuttakaan kesäkukkaa, tämä on ihan mah-ta-vaa. Vietiin kesäkukka-asetelma pihalle, jospa se toisi vähän iloa myös muille kerrostalon asukkaille.

ulkokukat9

ulkokukat8


OI, MIKÄ VIIKONLOPPU MÖKILLÄ JA KESÄYLLÄTYS TEILLE!

pavlova

katiska

sauna

Ajella hurautettiin muutaman ihanan ystävän kanssa puolikkaaksi viikonlopuksi keski-Suomeen. Kohteena yksi ihanimmista järvenrantamökeistä, jolla olen ikunaan käynyt. Juuri sopivan kokoinen suloinen musta mökki saunoineen ja nukkuma-aittoineen järven rannalla, jonne ilta-aurinko paistaa kauniisti. Aivan tajuttoman ihana paikka! Söimme hyvin, herkutellen, saunottiin ja vähän pulahdettiin järveenkin. Otettiin kahvit ja kakut laiturille, soudettiin läheisen saaren ympäri, naurettiin paljon ja nukuttiin makiat yöunet pilkkopimeässä. Täydellinen päätös toukokuiselle viikolle.

Seuralaiset olivat kaikki bloggaajia, joten hyvillä mielin saatoin toteuttaa myös yhtä muutama päivä sitten keksimääni ideaa. He ystävällisesti kysyivät esimerkiksi ennen jokaisen ruoka-aineen pilkkomista, sattuisinko tarvitsemaan juuri sitä ainesosaa tähän projektiini. Ihan jokaista en tarvinnut, mutta jotain saatatte tulla täällä kuitenkin näkemään. Kyseessä nimittäin on kesäinen yllätys teille blogini lukijoille ja Instagramissa mua seuraaville.

Mikäli tykkäsit joulukalenterista, niin siinä tapauksessa tykkäät varmasti myös tästä. Sillä tänä vuonna annetaan juhannuksen tulla ihan rauhassa, ei ollenkaan hätäillä tai surkutella säätiloja (jos siis sattuu yhtenäkään päivänä olemaan kurja ilma!), nautitaan kesäpäivistä ja siitä ihanasta huolettomuuden tunteesta suvivirren laulamisen jälkeen. Sillä olen tehnyt teille Juhannuskalenterin! Jokaiselle päivälle on tulossa oma pieni pätkänsä jostain kesään liittyvästä musiikkikappaleesta tekstin muodossa ja muitaihaniamaisesti erilaisia asioita valokuvaan aseteltuna. Toivottavasti tykkäätte! Mää ainakin oon tosi innoissani.

vedenpinta

kuva: Riikka Kantinkoski

Kuva: Riikka Kantinkoski

kukka

juhannuskalenterin teossa

järvellä

saunalla

kuva_Riikka Kantinkoski

pavlova

auringonlasku

vedenpinta

juhannuskalenteri

veneellä

mehukannut ja ananas

toukokuun yö