Tietoa mainostajalle ›

KLASSIKKO – VESSAPAPERIRULLAKIIKARIT

Kello lyö 15.07: ”äitiiii, onko meillä toista tyhjää vessapaperirullaa?”

15.08: Toinen hylsy saadaan, kun tyhjennetään puoli rullallista paperia epämääräiseksi paperikasaksi vessan jakkaran päälle.

15.09: Kuumaliimapyssyn johto seinään. Teräviä saksia etsitään samasta kaapista, josta liima löytyi. Ei löydy.

15.10: Lahjapaperirullakokoelmasta repäistään siivu paperia. Siitä rullasta, joka ensimmäisenä sojottaa vastassa. Sakset löytyvät työpöydältä.

15.11: Paperinpala leikataan kahtia. Kokeillaan onko liimapyssy kuumennyt. Ei ole riittävästi.

15.12: Sujautan käteni ompelutarvikekaapin uumeniin ja siellä olevaan nauhapussukkaan, josta vedän ensimmäisen nauhan, joka käteen sattuu. Iloitsen, että se sopii paperin väreihin ja jee, samettinauha on aina hyvä valinta!

15.13: Kuumaliima on hyvin sulanutta. Laitan liimaa hylsyyn pitkittäissuunnassa ja ilahdun, liima on GLITTERKUUMALIIMAA! Paperi paikoilleen ja hylsyn ympäri ja lisää liimaa. Sama juttu toiseen.

15.14: Ylimääräisten paperien leikkuu pois ja hylsyt liimalla yhteen. Vähän vielä lisää rajakohtaan, että pysyy varmasti.

15.15: Nauhanpäiden leikkuu perinteiseen W-muotoon ja liimalla paikoilleen. Ihastelua sekä äidin että lasten puolelta. Maailman ehkä söpöimmät kiikarit!

LEMPITAVARANI KEITTIÖSSÄ (JOTKA EIVÄT NÄKÖJÄÄN LIITY YHTÄÄN RUUANLAITTOON)

Lempinurkkaukseni keittiössä sai taas uutta ilmettä, kun heivasin tarjoilukärryltä leivät ja hedelmät pois. Tilalle laitoin viherkasveja, niin on aina juttukavereita keittiössä – tosin vähän ykspuoleisia, mutta väliäkö sillä, mulla riittää juttua kyllä. Nyt koko kärry sekä keltainen hyllykkö on täynnä tavaroita, joista tykkään erityisen paljon ja joista monilla on tarinoita. Ja koska olen sellainen tarinankertoilijahahmo, niin kerron teille nyt muutamasta niistä.

Vihreä Nappula-kynttilänjalka. Olimme isolla porukalla Vihreän talon Annikan vihreällä talolla kesäjuhlissa muutama vuosi sitten. Yksi yllätysnumero oli portaikkoon jätetyt kynttilänjalat. Niissä taisi olla kynttilätkin palamassa, ainakin osassa, muistelisin. Ne olivat ihanat juhlat, oli alkukesä, luonto pullollaan raikasta alkukesänvihreää, kesäyö vähän vielä vilpakka ja seura ihan huippua. Jokainen vieras sai yhden kynttilänjalan mukaansa ja usein tulee tuosta vihreästä mieleen ne ihmiset varsinkin ja se mukava tunnelma.

Valuvat mukit ovat tanskalaista Studio Arhojn keramiikkaa. Rakastan noita lasituksen valumia ja pastellisävyjä. Rakastan!

Lasissa 36 värikästä kakkukynttilää. En raskinut ostaa neljättä 12 kynttilän pakettia (koska 48 olisi silkkaa turhuutta ja rahantuhluuta!), joten 37 ikävuotta juhlitaan 36 kynttilällä. Koska pakkohan kakussa on kynttilät olla. Saman sarjan muffinssivuuatkin mua niin kutsuivat, että nyt on pakko sitten leipoa muffinsseja, vaikka taloutemme kaasu-uuni (siksi hyllyllä on neljä rasiallista tulitikkuja) ei paistamisessa olekaan kovin hyvä kaveri. Siksi en nykyisin enää leivo.

Vaaleanpunainen kynttilänjalka. Niin epätoimiva kuin olla ja voi. Kynttilät palavat liian lähellä toisiaan ja keskimmäinen sulaa aina liian nopeasti. Tykkään siitä silti. Ostin jalan Herttoniemen jokakeväisestä kirpparitapahtumasta ja aurinko paistoi ihanasti ja lämpimästi. Päivä oli pitkä, kun kävelimme pitkin kaunista Herttoniemeä ja ilmassa tuoksui jo vahvasti kesä, vaikka taisi olla vasta huhtikuu. Nakkasin kolmen euron ostokseni rattaiden tavarakoriin ja jatkoimme matkaa. 

Kultainen palmu -pullonavaaja. Naureskeltiin ostoksellemme jo valmiiksi ystävän kanssa, kun molemmat avaajat ihan turhuuksissamme ostettiin. Ei sillä saa ees kunnolla pulloa auki, mutta se ostoshetki oli hauska ja jäi mieleen. Sama ystävä toi tuliaisiksi kaktusten alla olevan kultareunuksisen lautasen. Taidetaan molemmat olla kultaisten juttujen perään pienissä määrin, vaikka värejä molemmat rakastetaankin.

Keltainen String-hylly oli lahja itseltäni itselleni, kun sain toisen lapseni. Mietin pitkään otanko järkevästi vaikkapa valkoisen hyllyn, mutta kuuntelin sydäntäni, että otan sen jonka juuri sillä hetkellä haluan. Keltaisen. Enää en varmaankaan valitsisi samoin, mutta olen todella iloinen, että otin keltaisen enkä yhtään mitään järkivalintaa. Sydämenääni. <3 Ja lahjat itseltä itselle. <3

Nordic Honeyn luomuhunaja on tyttäreni suosikkia ja purkki onkin ainoastaan hänen käytössä. Joskus salaa olen ottanut lusikallisen teekupposeeni ja on kyllä ihanaa hunajaa! Siksi sitä saakin lähinnä vain joulupukilta ja synttärilahjaksi.

Anopinkieli. Olimme sattumalta sopineet ystävänpäiväksi pisimpään tuntemani ystävän kanssa aamukahvit ja hän toi minulle nuo kaksi anopinkielen vartta (tai voiko noita sanoa pistokkaiksi). Lempeät ystävyyden anopinkielet siinä kasvavat.

Keittiö on nyt kivan keväinen pastellisävyineen ja viherkasveineen. Onneksi lapset eivät ole tajunneet, että tuo pastellikääreinen paketti seinähyllyn alahyllyllä on suklaata. Menen nyt hakemaan sen ja sujahdan peiton alle, neulomaan ja katsomaan uusia Rimakauhua ja rakkautta -jaksoja. Ihanaa ja lempeää (hiihtoloma-)viikkoa teille armaat lukijani!

IHAN ITSE TEIN – KREISINAAMABOMBER

Se lauantaiaamu alkoi niin, että aamupalan jälkeen lahjoin lapset kaupunkireissulle kangaskauppaan, koska olin saanut idean ja se oli saatava toteuttaa heti. Kaupassa tiesin heti mitä haluan. Harmaata collegekangasta ja resoria, jonka väriä kyllä arvoin melko pitkän hetken. Mietin vihreää, harmaata ja mustaa resoria. Vähän myös vaaleanpunaista, johon loppujen lopuksi päädyin. Kotona levitin yksiväriset puuvillakankaat ja vanhat vihreät Friitalan mokkanahkashortsit lattialle ja aloin leikellä erilaisia muotoja. Piirsin kaavat takkiin, leveä yhdestä palasta muotoutuva selkämys ja simppeli vetoketjullinen miehusta taskuineen. Mallailin pitkin päivää silmäpussien, kukkamaisten kuvioiden, käsien ja huulien paikkoja takakappaleelle. Välillä lähettelin väliaikakuvia kaverille, että kummasta vaihtoehdosta tykkäät enempi. Tein aina kuitenki niin, mistä itse tykkäsin enemmän. Iltasella silitin liimaharson avulla kreisin naaman kappaleita paikoilleen. Yön tunteina vaihtelin ompelukoneeseen tiuhaan eri värisiä lankoja ja ompelin palat kiinni.

Sunnuntaina viimeistelin takin, leikkasin langanpätkät ja tein viimeiset silittelyt. Ei vitsit minkä makeuden teinkään, ajattelin. Kreisin bomberin! Nyt suunnitelmissa on pienenpieni kokonainen mallisto tätä sarjaa, koska eihän näitä nyt vaan voi jättää tähän. Ei  vaan voi. Mitäs te tykkäätte? 

Minut kuvasi mannekiineeraamassa jälleen Riikka Kantinkoski. Korvissani heiluvat upeat maanantaimalli-korvikset.

HUOMIOITA ASIOISTA NAISRISTEILYLTÄ TUKHOLMAAN

  • Kun matkustaa pelkkien äitien kanssa sen jälkeen, kun edellisreissun teki samojen äitien ja seitsemän lapsen kanssa, on huomattavissa eroavaisuuksia matkojen välillä.
  • Oma reppuni tosin oli ihan yhtä täynnä kuin viimeksi, koska sain valita mukaan myös iltavaatetuksen.
  • Laulettiin karaokessa tandemilla ajosta ja siitä että ei oo eikä tuu.
  • Tälleen keski-ikää lähestyvinä äiti-ihmisinä ihmeteltiin nuorten tyttöjen megalyhyitä hameenhelmoja…
  • …ja ihasteltiin sitä, kuinka lauloivat ja tanssivat koko porukalla ihanasti Dancing queenia.
  • Tällä kolmikolla jutut soljuivat mahtavasti vitsailusta hyvinkin vakavahenkisiin asioihin ja takaisin.
  • Jos omasta mielestään tanssii sen verran leveästi, että vie ehkä puolet tanssilattiasta, niin jonkun ulkopuolisen mielestä se onkin niin, että tanssittiin kolmeneljäsosaa koko tanssilattiasta.
  • Silja Serenadella hyttikäytävät ovat vaaleanpunaisia.
  • Kavereille voi ehdottaa vaikka sellaista, että joka kuvassa vois käyttää sitten samaa ilmettä ja asentoa.
  • On mukavaa lähteä välillä päiväksi Tukholmaan niin, ettei suunnittele matkaa etukäteen yhtään, voi vaan haahuilla, vähän syödä ja vähän ostaa jotain.
  • Ulkomailla, ihan vaikkapa Ruotsissakin, on ihanaa ostaa nättejä ruoka-asioita pakkausmuotoilun takia. Niinku vaikka popkornia.
  • Löysin 36 söpön väristä kakkukynttilää ja ostin ne, vaikka täytän 37.
  • Se, että helmikuussa sää on kuin huhtikuussa, se on luksusta.
  • Tukholma on ihana kaupunki.
  • Meri on aina kaunis.
  • Laura ja Minni ovat upeita naisia ja meillä oli eheyttävä reissu, kuten Laura matkasta kirjoitti.



KIRKKOVENE JA KIROSANA OLOHUONEEN SEINÄLLÄ


Kun tyttäreni oppi vuosia sitten lukemaan, mietin, että voiko seinällä olla taulua, jossa on kirosanoja, edes englanniksi? No, meillä oli silloin ja meillä on edelleen. Lapset pitävät huolen, että jokainen lipsauttamani kirosana kyllä huomataan ja siitä huomautetaan, jos niitä puheessa tulee. Ollaan puhuttu siitä miten lauluissa kiroillaan ja niitä lauluja saa laulaa, ne kuuluu niihin ne sanat. Muuten pidetään suut puhtaina. Minä olen meidän perheestä se, jonka suu on oikeasti pesty saippualla liiasta kiroilusta (tosin sain pitää huulet visusti kiinni, mutta voin kertoa, että käsisaippuoidut huulet kaipasivat kovasti huulirasvaa sen jälkeen!). Fuck you you can’t dance on mun lempitauluja meillä, ei eniten ulkonäkönsä puolesta, vaan tarinaltaan. Se on muisto vanhasta työpaikasta ja siitä tunnelmasta, joka meillä siellä silloin ihanien työkavereiden kanssa oli. Tollanen tosi posiitivinen, haha!

Tauluseinä on kaivannut uusiutumista jo monta viikkoa, mutta eilen iski se puuska, että sain jotain tehtyä. Otin kaikki taulut pois ja asettelin uudelleen vähän samoja ja muutaman erin mitä siinä oli viimeksi ollut. Kipaisin vintiltä vanhan harmaan taulun, johon tyttö on pienenä kirjoittanut ajatuksen: if you want you children to be intelligent, read them fairytales. Riikka Koistisen kaktusprintti on ihana! Samoin Minami x Saana ja Ollin Ichi-printti. Tai siis tietysti kaikki noista seinälle päätyneistä ovat ihania, siksihän ne seinälle ovat päässeet! Mun oma rauhanmerkki-printti. Matti Pikkujämsän potretti minusta ja puolivuotiaasta vauvastani. Siinä näkyy hauskasti ajan henki, mulla oli kaksi vuotta sitten tukka aina nutturalla, musta tunika, korvissa Poola Katarynan korvikset, joista roikkuu mustia naruja ja vauvalla Vimman värikäs body. Olisi hauskaa teettää kaksi vuotta myöhemmin -versio. Kakkua ja viinaa -kemujen yhteistaideteos siellä on myös kirkkoveneineen ja on siellä ristikin väärinpäin. Minusta tauluseinä on nyt hienoin pitkään aikaan! Samoin tuo lattialle valahtanut viltti. Siitä on jo viisi vuotta, kun se valmistui! Edelleen se näyttää raikkaalta. Ja sohva houkuttelevalta sunnuntaimakoilulle.

MUITA IHANIA TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Kuulin eilen, että tänään on rakkaan ystäväni ja hänen puolisonsa kymmenvuotispäivä! Mieletöntä, se on oikeasti pitkä aika! Aloin oikein miettimällä miettimään sitä päivää kymmenen vuoden takaa, että missäköhän tuo nuoripari on tuolloin tavannut (tutustuimme vasta pari vuotta myöhemmin) ja miten toisensa hurmanneet… Ja mitä tein itse silloin? No, muistan sen kyllä, sillä se oli merkittävä päivä! Istahdin olohuoneessa tietokoneen ääreen, sillä olin keksinyt, että nyt perustan blogin. Niin tein ja pikkuhiljaa hurmaannuin minäkin!

Tänään lähetin onnitteluviestin paratiisisaarelle kymmenvuotisesta suhteesta ja hain keväisessä säässä poikien kanssa leipomosta kakun. Menimme naapuriin perjantaiburgerille sekä keskipäivän onnendrinksulle ja syömään kakkua juhlapäivän kunniaksi! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä, surua ja valtavasti iloa, pelkoa, jännitystä ja riemua, muuttoja ja kolme ihanaa lasta! Elämän käänteet ovat kuvissa ja tarinoissa sekä rivienkin välistä vuosien saatossa näkyneet toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Viime vuosina olen avoimemmin kertonut myös käsityöaiheiden ulkopuolisiakin asioita, koska se on tuntunut hyvältä ja luonnolliselta. Blogin mukaan on tullut sivupolkuja, Instagram, jota päivitän usein aika tiuhaan ja Snapchat, jossa kerron toisinaan hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta kyllä tämä blogi, oma armas Muita ihania, on se kaikista rakkain. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt rankimmista ajoista ilman tätä, en ilman teitä siellä ruutujen takana, joista jotkut ovat olleet mukana ihan alusta astikin. Erityisesti on ollut mieletöntä tehdä viime vuoden aikana mahtavia neuletöitä satojen ihmisten kanssa yhdessä mun suunnittelemien mallien mukaan. Tai saada kasvotusten palautetta blogista festareiden vessajonossa tai laskettelurinteessä tai työpaikkahaastattelussa, niin monessa eri paikassa ja aina olet ilahtunut isosti. Meillä kotona on edelleen tallessa myös blogin alkuaikoina lukijoiden kanssa yhdessä toteutettuja lorukortteja perinteisessä lorupussissa. Kylläpä kuulkaa hymyilytti eräänä päivänä, kun kaksivuotias kiikutti pussukan mulle ja loruteltiin pitkästä aikaa! Oon niin onnellinen siitä, että istahdin alas tuolloin tammikuisena iltana ja perustin tämän blogin (tai siis ensimmäisen version tästä, siksi arkisto alkaa vasta vuodesta 2011).

Eikä tämä tarina jää tähän, ei missään nimessä! Tästä jatketaan ja tuon muitaihaniamaista (sekin on kreisiä, että tästä on tullut kuin vaivihkaa ihan oma brändinsä, pirskatti vieköön, Muita ihania!) söpöyttä, pastellivärejä, kreisejä väriyhdistelmiä ja käsitöitä, kotijuttuja, installaatioita ja tarinoita teille vielä pitkään! <3 Kiitos!

Halusin tehdä juhlapäivän kakkukekkeröintien jälkeen vielä jonkun elämänviisauden teille tuomaan iloa perjantai-iltaan. Mulla oli mielessä vaan mun elämänmottoni Tosikot vittuun ja se ei jotenkin sopinut tähän hetkeen täydellisen hyvin (haha!), joten otin sen toiseksi parhaan ja erityisen ajankohtaisen, ihanasta SKAMista Nooran seinältä tutun lauseen, ja tässä se on, olkaat hyvät. Niin, sitä ihanaa perjantai-iltaa toivotan ja Muita ihanian juhlapäivää teille! <3

KOLMANNEN KERRAN KAKKUA JA VIINAA

On näemmä tullut jo tavaksi juhlistaa puolivuosittain tällä erinomaisella konseptilla, Kakkua ja viinaalla. Ne ovat juhlat, jonne pääsee kutsuttuna ja tuoden mukanaan joko kakun tai viinaa (tai jotain vaihtoehtoista juomaa). Tietysti saa ihan vaan tulla paikalle ilman mitäänkin, ne ovat ihanien ystävysten mainiot ja mahtavat kemut, joissa nauru raikaa! Pelataan vähän Tiinan bingoa ja lauletaan yhdessä Oasiksen Wonderwallia tai Tarja Ylitalon Ei tämä tyttö lempeä aneletta! Tällä kertaa meinasin tosin perua juhlat, koska elämä yllätti ja tuntui, että iskee hetkellinen uupumus, mutta tovin mietityttäni tulin siihen tulokseen, että juhlat ovat nyt juuri se ainoa oikea lääke ja piristys! Sitä ne kyllä olivat! Lähes kaikki alkoholi juotiin pois (jes!), kakkua riitti aamuksi asti (superjes!) ja herätessä ympärillä oli muutama kaverikin, joiden kanssa sai kölliä ja käydä edellisiltaa läpi ja nuaraa vielä vähän lisää. Ja luonnollisesti sunnuntaiaamun perinteisin tavoin (hehe!) hakkasin naulan seinään ja ripustin taulun! Juhlissa on aiemmillakin kerroilla tullut tavaksi, melkeimpä perinteeksi, askarrella jotain yhdessä. Ensimmäisissä juhlissa vieraat tekivät upeita paperisia kukkia ja seuraavissa kirjaimisia joista muodostui laulunsanoja seinälle. Tällä kertaa juhlia edeltävänä iltana maalaamani keskeneräinen taulu päätyi pohjaksi ja jokainen ystävä teki maalaukseen jotain omaa, ehkäpä näköistään tai palan sitä hetkeä. Yhteisötaideteoksesta tuli ihan tajuttoman upea! Oli ihan ihanat juhlat ja seuraavat jo suunnitteilla! Voi ystävät, kaverit, toverit ja naapurinmuiat, te teette mun elämästä ihanaa! <3

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

JÄTTIMÄINEN KALENTERI VUODELLE 2017

kalenteri5_

Ihastelin tuossa ennen joulua useampaakin seinäkalenteria, mutta en ostanut mitään, koska ajattelin, että mitä jos tänäkin jouluna käy niin, että pukki päräyttää kalentereita tuplakappalein ja sitten ollaan kalenteripulassa. Enkä oikeastaan päässyt mihinkään tulokseenkaan, että minkä niistä ihanuuksista itselleni tahtoisin. Tänä vuonna meillä oli perhekalenteri, mistä tykkäsin tosin paljon, kun siihen sai jokaisen lapsen kohdalle merkinnät kätevästi, vaikka ei meillä nyt niiiiin paljon kaikkia menoja ole, mutta tykkäsin! Vähän haaveilin myös suuresta kalenterista, jossa näkyisi kerralla koko vuosi. Silloin voisi kaikki seitsemän ensimmäistä kuukautta haaveilla siitä elokuisesta jokavuotisesta kokokohdasta eli Flowsta (se on oikeasti eka juttu, jonka aina uuteen kalenteriin merkitsen!).

Jostain sain kuitenkin idean eilen, että teen sen kalenterin itse ja ison. A2-kokoisen, harmaasävyisen ja yksinkertaisen, ostan vaan jonkun edullisen paksun, hyvän paperin ja siihen teen. Noh, hups, taidetarvikekaupasta lähtikin mukaan hillittömän kokoinen A1-kokoinen superarkki paperia, liituja, tusseja ja akvarellimaaleja. Varsinaisesti en siis säästänyt ainakaan, mutta sehän nyt ei oo se pääasia monissakaan itse tehdyissä jutuissa. No, se harmaasävyisyys ja yksinkertasuus – niin, sekin oikeastaan katosi. Mitä oikeastaan voi odottaa, jos ostaa vain persikan ja vihreän sävyisiä kyniä?
kalenter8_ kalenteri7

Se itse tekeminen, se oli ihanaa! Mulla oli pari vuorokautta joululomaisaa luksusaikaa yksikseni kotosalla ja se tarkoittaa siis sitä, että voin valvoa huolettomasti niin myöhään kuin haluan, kun kukaan ei ole herättelemässä aamulla. Oon ehdottomasti parhaimmillani iltayhdentoista jälkeen ja eilisilta oli ihan täydellinen kalenterin tekoon! Kolmisen tuntia keskellä yötä mittailin, piirsin, maalasin ja samalla katsoin kaikki snäpit ja instastoriesit ja kuuntelin lempisoittolistaani (tässä teillekin taas siitä linkki TIKS)!. Vahingossa siihen sitten muodostui kukkasia ja kaktuksia ja höttöä ja hattaraa. Tein kalenterin niin, että ykköset ovat kaikki samassa rivissä ja viikonpäivät on merkattu vain maanantait ja perjantait, koska nehän ne ovat viikon tärkeimmät päivät muistaa. Numerot tein vanhoilla Mujin leimaisimilla, joihin siveltelin akvarellimaalia. Ja aika ihanahan tuosta nyt kuitenkin tuli, vaikka erilainen mitä suunnittelin! Vai mitä sanotte te?

Nyt alankin merkitsemään siihen ne kesän ihanat festarit (muutun sitä enemmän festarimuikkeliksi, mitä vanhemmaksi tuun!), rakkaiden syntymäpäivät ja eilen päätetty päivämäärä seuraaville Kakkua ja viinaa -kekkereille! Ja ne arkiset asiat kans, mutta kun on vielä välipäivät, niin en halua miettiä niitä vielä. Moikku!
kalenteri1 kalenteri2 kalenter3