Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

LOVELYT LAHJAIDEAT PAPERIOSASTON LOVEREILLE

Kaupallinen yhteistyö: MUJI

Aika harvalta lienee jäänyt ainakaan Helsingissä epäselväksi, että MUJI on täällä taas. Melko monelle ihmisille MUJI on ollut 90-luvulta saakka brändi, jonka myymälään on aina pitänyt päästä, kun on käynyt ulkomailla. Niin minullekin. Mulla on edelleen käytössä 2000-luvun alussa hankkimani leimasinaakkoset ja ihan vasta löysin kaapista minikokoisen vihkon, johon olin kirjoittanut tyttäreni ensimmäisiä hauskoja letkauksia hänen opittuaan puhumaan. Ei siis liene yllätys, että olin todella innoissani MUJIsta ja erityisesti paperitarvikeosastosta tänäkin syksynä kun pop up -myymälä kolmannen kerran Helsinkiin tuli.

Meidän perheessä piirretään, kirjoitellaan ja askarrellaan paljon. Kyniä ja vihkoja on jokaisen lapsen pöydällä paljon, puhumattakaan mun omasta. Meillä on vihkokori, jossa säilytetään eri aiheisia vihkoja, joihin piirretään vain tiettyjä juttuja. Itsekin olisin halunnut teemavihkoja, jo lapsena, mutta mutta en muistaakseni disko- ja nimmarivihkoa (kuinka ihanan 80-90-lukulaista!) enempää omistanut, vaikka esikuvani teemavihkosta on äidiltäni. Hän on piiirtänyt 70-luvun alussa vihreäkantiseen kierrevihkoon hahmoja Aku Ankoista. Tusseilla piirretyt hahmot ovat nimikoidut ja numeroidut. Arvatenkin tuo vihko (ja ylipäätään se, että se on säilynyt!) oli mun oman lapsuuteni yks ihana aarre, jota aina silloin tällöin sain katsella ja inspiroitua (mutta en selvästikään riittämiin, kun en koskaan aloittanut omaani) ja lähes samanlainen vaikutus sillä on ollut omiin lapsiini.

Perheemme kynäviidakko on ollut melko mahdoton jo jonkin aikaa. Viimeksi toissapäivänä etsin erilaisia tusseja todella monesta paikasta ja löysin hyvin erikoisen kokoelman aivan mitä sattuu kyniä. Aivan täydelliseen saumaan tulee nyt tämä joulu ja MUJIsta löytämäni ihanat, tyylikkäät, selkeät ja käytännölliset ratkaisut lahjapakettiin koko meidän perheelle. Akryyliset, sopivan pienet, mutta riittävän suuret laatikostot ovat täydelliset tähän tarpeeseen. Kynien säilytykseen kauniisti. En malta odottaa, että saan etsiä näille laatikostoille paikat kotoamme ja päästään (ehkä) (toivottavasti) järjestelmällisempään kynien säilytykseen. Vihkot ja erilaiset kynät ovat mielestäni muutenkin aivan täydellinen joululahja. Kaunis, saajalle sopiva vihko (ruudut, viivoitus tai tyhjät sivut) ja hyvä kynä (vaikkapa tusseja, puuvärejä, ohutkärkisiä kyniä tai superkaunis, ohut lyijytäytekynä), ne ovat usein sellaisia mitä jokainen tarvitseekin, mutta ei omista tai sitten kuten ainakin meillä, aina on ihanaa aloittaa uusi vihko uusille jutuille ja ideoille uuden kynän seurana!Seitsenvuotiaalle hankin kierrevihkon, jonka kanteen piirsin valmiiksi pieniä kuvia, joiden tiedän häntä ilahduttavan. Pakettiin lisäksi hyvät tussit ja reilusti ohutkärkisiä kyniä ja tietysti oma teippiteline eri värisine teippeineen.

Reseptivihko on klassikko vihkojen erilaisissa teemoissa, mutta itse kyllä vain harvoin kirjoitan enää nykyään mitään ruokareseptejä ylös. Joten tämän reseptivihkon nimesinkin elämän ja vatsan täytteiden reseptivihkoksi eli ehkäpä lahjan saaja kirjoitteleekin sinne omia ajatuksiaan elämästä ja sitten seuraavalle sivulle parhaan nakkikastikkeen ohjeen.Tässä kuvassa näkyy silmiä hivelevän ihanasti laatikostoon laitetut puuvärit, lyijykynät sekä kumitettavat mustekynät. Kyllä, luit oikein. MUJIn valikoimista löytyy ihan mieletön kynä, jonka itse ainakin luokittelen mustekynäksi tai aivan ohueksi tussikynäksi. Kynän korkissa on päässä ns. kumi, jolla voi oikeasti pyyhkiä jo kirjoitetun tekstin pois. Ja arvatkaapa miten se tulee takaisin? Kylmässä. Eli voi siis kirjoittaa salaisia viestejä hellulle ja muille ihanille ja pyyhkiä tekstit pois, sujauttaa lappusen taskuun ja käskeä ihanaa tyyppiä lukemaan lapun ulkona pakkasessa.

Pop Up Store Kampin kauppakeskuksessa on auki tammikuun loppupuolelle saakka eli hyvin ehtii sekä jouluostoksille, että uudenvuoden alkuun vielä hankkimaan ihania juttuja. Nuo kuvissa näkyvät lahjapaketit ovat muuten tehty MUJIn paketointipisteellä. Siellä on ruskeita paperipusseja, ihan älyhienoja ja hauskoja leimasimia ja pakettikortteja. Saa siis samalla itse askarrella hyvin matalan kynnyksen lovelyt lahjapaketit, kun käy toteuttamassa ihania sisältöjä joululahjoihin. 

TEE ITSE LUCIAN PÄIVÄN KRUUNU // JOULUKALENTERIN LUUKKU NUMERO 5

Tämän päivän luukussa ennakoidaan. Lucian päivää vietetään ensi viikolla ja nyt on aika aloittaa kruunun askartelulla. Kasvoin nelivuotiaaksi Ruotsissa ja muistan hämärästi ja valokuvista, että paikallinen Suomi-seura juhli Lucian päivää. Minustakin on ihan pikkutyttönä kuva noista juhlista, kun on kruunu päässä ja kynttilä kädessä. Sen suloisen lapsuusmuiston kunniaksi ja Lucian päivää juhlistaaksemme askarreltiin tällainen turvallinen kynttiläkruunu, jota voi käyttää kuka tahansa, joka haluaa juhlaapäivää juhlia.

Materiaaleina on vihreää samettikangasta liimattuna kartongille ja erilaisia papereita, joista tehdään kynttilät ja kukkaset. Itse kiinnitin kynttilät ensin kaksipuoleilla teipillä ja vasta sen jäkeen ompelin ne paikoilleen, mutta en suosittele sitä tapaa, sillä teipin liimat tarttuivat ompelukoneen neulaan. Paperikukat leikattiin kartongista ja erilaisia papereista ja kuumaliimattiin yhteen ja paikoilleen. Hitusen vieläliimaa kukkien keskelle ja ripaus glitteriä. Jotta kruunun säädettävyys olisi mahdollisimman helppo ja kruunu kävisi mahdollisimman monen kokoiseen päähän, ommeltiin siihen reilut pätkät leveää tarranauhaa. Tämän postauksen alimpana on muistiinpanokuva, jossa näkyy ohjeet, kuinka saat tehtyä oman kruunusi. Ne eivät ole varsinaiset kaavat, koska annetaan luovuudelle suurempi mahdollisuus näin.

Oikein ihanaa joulukuun viidettä päivää! 

JOULUKALENTERILUUKKU 3 /// PIENI JOULUYLLÄTYS NAAPURILLE, OPELLE TAI TARHANSEDÄLLE

Mä olen usein joulun aikaan vähän unohtelevainen. Johtunee kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu, pitää muistaa monia monia asioita ja jotkut asiat vain unohtuvat. Yksi sellainen on lahjat opettajille ja päiväkodin tädeille ja sedille. Olisi ihanaa antaa joku pieni kiitos, joka kertoisi heille sanojen (joita pyrin sanomaan myös pitkin vuotta) lisäksi, että teette tärkeää työtä. Haluaisin antaa jotain, mikä ei ole turhaa, epäsopivaa eikä kauhean kallista, koska muistettavia ihmisiä on useita. Joinain vuosina olen autuaasti unohtanut viedä mitään, joinakin vuosina on ollut sentään kortit ja joskus jotain pientä herkkua tai joulujuomaa.

Katoava lahja on mielestäni hyvä, joten tässä lahjassa pyrin käytännöllisyyteen. Ostin kasan kynttilöitä ja tulitikkuaskeja. Varasin illan aikaa askarteluun. Otin esille kauneimpia lahjapapereita (keräilen papereita ja säästän myös saaduista lahjoista ihania papereita, joten valinnanvaraa on), kaksipuoleista teippiä, terävät sakset, silkkipapereita (näitäkin säästän aina, useissa vaatekaupoissa ostokset kääritään silkkipaperiin ja joskus sattuu kohdalle superkauniita papereita ja ne eivät ryttyisinäkään ole rumia!) ja söpöä piipunrassia (löytyi Tiger of Copenhagenista).Sitten vaan hommiin. Teippiä tulitikkuaskin reunoille, ihan reunaan saakka ja paperia päälle hieman reilumpi palanen ja sitten saksilla reunat siisteiksi. Näissä askeissa raapaisupinta oli vain toisella reunalla, joten paperi oli vieläkin helpompi laittaa paikoilleen, kun ei tarvinnut laittaa kuin yksi. Kynttilöitä kääräisin silkkipaperiin neljä kappaletta, valitsin värit askien mukaan. Tosin ostin kynttilät jo ennenkuin askartelin askeja, mutta niistä löytyi kivoja väripareja. Kun kynttilät olivat siistissä nipussa silkkipaperin syleilyssä, vetäisin nipun ympärille piipunrassia, josta myös taittelin söpön rusetin.

Minusta tämä on oikein oiva pieni joululahja sekä niille opettajille ja tarhantädeille ja -sedille, kuin vaikka myös naapureille, lempparikaupantädille tai ihan vain ystäville. Harvemmin enää nykyään, kun on lapsia, antaa lahjoja ystäville. Useinkaan kukaan ei mitään tarvitse, mutta heillekin (jos joillekin!!) olisi ihanaa sanoa ihan kunnolla sydämen pohjasta se, kuinka tärkeitä ovat, vaikka kera pienen lahjankin. Ja aika monet polttelevat kynttilöitä pitkin pimeää talvea, joten tällainen pieni yllätys on tosi kiva.

HAUSKAA HALLOWEENIA HEI!

Tein muutama kuukausi sitten kesähelteillä käsityölehteen Halloween-askarteluja. Ihan ei silloin meinannut lähteä ajatus tai fiilis lentoon, kun oli mahtavat helteet ja yhtäkkiä piti saada ajatus lokakuuhun. No, kädenjälki löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä ja loppujen lopuksi sain tosi kivat jutut sain sinne kyllä tehtyä, että eipä siinä sitten kummiskaan mittää hei! No mutta, siitä siirrymmekin aasinsillalla tai millä tahansa sillalla tähän päivään, että…

Hoksasin tänään aamuisten kuvausten jälkeen noin klo 12.50, että eihän mulla oo kurpitsoja! Olin eilen etsinyt molemmista varastoistamme poikien talvikenkiä niin raivokkaasti, että siivosin lattiasta kattoon toisen varaston ja toisestakin kävin kaikki laatikot kurkkaamalla läpi, eikä kenkiä löytynyt. Sen sijaan löytyi paljon kiertoon lähtevää kamaa, jota sitten tykittelin paikalliselle facebook-kirppikselle. Ihme juttu, että jaksoin innostua. Olen jokaisen kauppakerran todennut, että ei enää ikinä, koska vaikka kuinka painottaa, että ei säätöjä ja heti viesti, kun oot päättänyt ostaa asian ja että nouto nopeasti, niin joka kerralla mulla jää eteiseen odottamaan joku ns. myyty/ostettu/aaveetettu asia, jota kukaan ei koskaan tullutkaan hakemaan. Se aina pistää tuntemaan vihan tuntemuksia niitä ryhmiä kohtaan. Elisilta meni sitten viestitellen, että kuka hakee mitäkin, eikä käynyt mielessäkään, että huomenna on Halloween ja kyllä sen verran voisin panostaa, että yllättäisin lapset joka vuotisella kurpitsa-asetelmalla. (täällä viime– ja toissavuotiset) Paitsi sitten klo 12.50 tänään. Äkkiä tarkistus, oliko mahdollisesti joku tulossa just silloin hakemaan jotain. Ei ole, jes, eli pyörän selkään ja kohti läheistä kauppakeskusta ja sieltä pikapikaa takaisin kurpitsat, verigreippi ja paprika kauppakassissa.

Kirppiskamojen myynti onnistui mainiosti, kaikki olivat ihanan nopeita ja en eronnut ryhmistä kiukkupuuskissani. Mietin, että miten sitä voikin muka olla sellainen olo, että ole jaksanut tehdä kesäisten halloween-askartelujen jälkeen m-i-t-ä-ä-n, vaikka niin paljon hauskoja ideoita on ollut mielessä. No, äkkiäkös sitä sitten kun hommiin kunnolla pääsee! Kolmeen mennessä olin piirtänyt naamoja, pilkuttanut, sprayannut, vuollut perinteisimpään kurpitsaan kolot kynttilöille sekä kuumaliimaillut paperikukkia tyyppien päihin.

Tykkään halloweenista. En niistä lelu- ja krääsäkauppojen valtoimenaan notkuvista oranssi-mustista rekvisiitoista niinkään. Tykkään tästä lokakuun värimaailmasta. Pastelliväreistä ja vähän siitä hurjuudesta ja niiden yhdistelmästä. Siitä, kun ihmiset panostavat, järjestävät juhlia ja pukeutuvat kreiseihin ja näyttäviin asuihin. Kauhuelokuvistakin tykkään. Karkki ja keppostelusta en tiedä, ehkä Amerikassa se olisi hauska joskus kokea. Tykkään laittaa nämä pienet kurpitsat meidän perheelle aina lokakuun lopulla, siitä minä tykkään. Siitä, että saan tehdä nämä ja ihastella niitä ja kertoa teille tämän päiväkirjamaisen tarinan tästä päivästä.

Tyttären tultua koulusta passitin hänet apurikseni, että sain otettua kuvia. Hitusen oli malttamatonta seuraa ja minä liian kiltti ja niin kovin montaa ruutua en ehtinyt ottamaan ennenkuin meinasi mennä molemmilla hermot. Toisella siihen, että piti auttaa ja toisella siihen, että toinen valitti, vaikka toinen yritti lahjoa salakätköstä kaivamallaan suklaapatukallaankin. No mutta, kivoja kuvia saatiin silti ja aika ihania näistäkin tuli, vai mitäs sanotte?

Talvikengät ovat edelleen teillä tietämättömillä, onneksi on lämmintä. Hauskaa Halloweeniä hei!

HÄÄBINGOMUIJANA RAKKAUSJUHLISSA

Olen ollut elämäni aikana ehkä parissakymmenissä häissä. Mukavia juhlia ovat olleet kaikki, mutta varmasti koskettavimpia ne, joissa hääpari on ollut itselle läheinen ja on saanut seurata heidän elämäänsä läheltä muutenkin. Jos joku joskus rakkauttaan juhlii ja minut häihinsä kutsuu, olen kyllä todella otettu siitä, että haluavat minutkin paikalle. Ja olen äärettömän onnellinen heidän rakkaudestaan. Jotenkin tässä neljänkympin korvilla on nähnyt ja kokenutkin sen verran, että mitään asioita ei pidä samalla tavalla tai millään tapaa itsestäänselvinä niin kuin vaikkapa parikymppisenä piti. Huomaan sen siitäkin, kuinka alkaa itkettää kaikki puheet, joissa puhutaan rakkaudesta. Mulla on välittömästi hanat auki.

Mun omassa ystäväpiirissä ei ole koskaan ollut varsinaista hääbuumia. Toki muutamat ovat mennä päräyttäneet naimisiin, mutta ei niin, että olisi ollut kesän viikonloput täynnä polttareita ja hääjuhlia. Häät ovat juhlina aina niin omanlaisensa, niissä näkyy hääparin oma tyyli ja juhlat muodostuvat aina juuri heidännäköisikseen. Ikinä ei etukäteen voi tietää tarkalleen mitä on luvassa ja siksi häihin on aina kutkuttavan jännä mennä. Tykkään häistä. Oikeastaan tykkään ihan hulluna.

Se, että ystäväpariskunta menee naimisiin pitkän yhdessäolon jälkeen, tuntuu pakahduttavan ihanalta, vaikka toki tietysti suloiselta tuntuu sekin, jos joku menee siinä rakastumisen huumassa suhteen alussa. Rakkaus jos joku, on täydellinen syy juhlia. Mun ajatus karkaa kokoajan kaikkiin ihaniin häämuistoihin. Siihen, kun isi ja äiti meni naimisiin ja mun tukka oli käherretty ihanasti silleen kaarelle sisäänpäin. Tai kun tanssittiin jotain lambadaa 90-luvun alussa enoni talvihäissä ja kaikilla naisilla oli jotain mahtavaa musta-kultaista sen muodin mukaista täydellistä juhla-asua päällään, oli hulvattoman hauskaa ja ihan mahtavaa saada tanssia yömyöhään aikuisten ja serkkujen kanssa. Tai kun pidin veljeni häissä puheen, jonka suunnittelin edellisiltana äkkiseltään ja repesin itkuun aivan täysin kesken puheen. Tai kun juhlittiin ystävän häitä, jonne kehiteltiin toisen ystävän kanssa puhe edellisen puheen aikana, koska meilläkin oli niin paljon ihanaa sanottavaa sulhasesta. Tai kun juhlittiin ihania elohäitä pimenevässä illassa vanhojen työkavereiden kanssa suloisesti laitetussa puutarhassa. Tai, kun kavereiden bändi soitti ystävien superkauniissa häissä ja koko paikka oli täynnä rakkautta koko illan. Tai mun lempitarinani, kun ensin nappasin hääkimpun ja sen jälkeen löysin täydellisissä rakkaushäissä pöydältä yksinäisen rihkamasormuksen ja tutustuin uuteen ihmiseen ja mentiin vitsaillen leikisti naimisiin, koska olihan se sormuskin ja käytiin katsomassa tähtiä katolla ja pussailtiin yömyöhällä.

Tänä syksynä pääsin juhlimaan ihanaa Annaa ja Juhoa. Anna on mulle kuin pikkusisko, se sellainen, joka on aina kuitenkin viisaampi ja fiksumpi kuin minä, vaikka olen häntä monta vuotta vanhempi. Ollaan tunnettu yli vuosikymmen ja aina se on ollut yhtä rakastunut Juhoonsa. Tuntui todella ihanalta saada olla juhlistamassa heitä. Suuren kunnian sain myös, kun sain tehdä juhliin hääbingon. Sen sellaisen, joka on jokaisen paikalla pöydässä odottamassa ja jota täytellään sitä mukaa, kun keksii kuka on mitäkin. Tää on yks mun lempiasioitani hääjuhlissa, vaikkakin se jää useimmiten vähän piiloon siellä muun ohjelman seassa ja se on tietty tarkoituskin, että sitä pelaillaan taustalla. Olen tehnyt hääbingoja aiemminkin, veljeni häihin ja tänä vuonna myös ihanan Pajun hääjuhliin (kuva alla). Enkä muuten koskaan ole häissä muistanut itse pelata bingoa. Ehkä siksi, että aina bingoa tehdessä jo mietin, että kukahan on kuka, jos tunnen häävieraista edes muutaman. Bingoon keksityt 25 osumaa ovat siis aina hääparilta tulleet vihjeet ja ne ovat hulvattomia! Olisi ihanaa keksiä vastaavia myös omista kavereista. Jos joskus menen naimisiin niin todennäköisesti ensimmäisenä alan suunnitella hääbingoa. Tai luultavasti seuraavissa juhlissani, ovatpa ne mitkä tahansa, on ystäväbingo – aaaaaaaah mikä loistoidea! Saa käyttää! 


 

PARASTA KESÄPUUHAA LASTEN KANSSA HELSINGISSÄ

Kesäinen Helsinki on mitä ihanin paikka. Täällä riittää tekemistä, monenlaista ja kaiken ikäisille, tapahtumiakin on vaikka kuinka. Tässä teille listaus meidän perheen suosikkipuuhista edellisiltä kesiltä, joita aiotaan toteuttaa tänäkin vuonna.

SEURASAARI

Kesäisen arki-illan leppoisa iltakävelypaikka koko perheelle tai koko päivän mittainen retkikohde. Saarelle pääsee helposti bussilla tai sinne voi hurauttaa pyörillä ja lähteä kävellen kiertämään saarta. Eväät kannattaa ottaa mukaan ja makkarat, koska grillauspaikkojakin löytyy. Saarella on mielenkiintoinen ulkomuseo vanhoine taloineen ja tarinoineen.

IHANA KAHVILA

Silloin, kun asuimme vielä Tampereella, halusin käydä Ihana Kahvilassa aina, kun kävin kesäaikaan Helsingissä. Haaveilin, että jos asuisin itsekin täällä, kävisin siellä niin usein kuin mahdollista. Ollaan toteutettu tämä kohtalaisesti, joka kesä kerran tai kaksi – se on enemmän kuin ei yhtään kertaa! Jokaisella kerralla kahvila hurmaa meidän perheen uudelleen. Siellä tuntuu, kuin aika pysähtyisi. Voi lekotella riippumatoissa, kölliä säkkituoleilla, puhallella saippuakuplia ja tietysti ostaa herkkuja (ja jotain hassuja pikkutavaroita) söpön pienen kahvilakontin puolelta ja samaan aikaan katsella kaunista kaupunkimaisemaa veden yli lempeässä merituulessa. Aivan ihanaihanaihana kohde!

KIIPEILYPUISTOT: Zippy, Korkee ja Huippu (Espoossa)

Rakastan seikkailupuistoja ja niin tekevät lapsenikin. Onneksi puistoja löytyy Helsingistä (ja Espoosta) useampikin. Mustikkamaalla, aivan Korkeasaaren kupeessa on Korkee (toinen toimipiste on Paloheinässä, mutta siellä emme ole vielä vierailleet), joten nämä kaksi puuhaa voi yhdistää vaikka samaan päivään, jos oikein reippaaksi alkaa. Tykkään näissä puistoissa myös siitä, että jokainen on omanlaisensa. Korkeessa (Mustikkamaalla ainakin) kaikki kiipeilevät lähellä toisiaan, isommilta (yli 120 senttisille tarkoitetut) radoilta näkee alas radoille, joilla lapset kulkevat (toisen aikuisen mukana toki). Zippy taas on laajemmalla alueella ja enemmän metsän siimeksessä. Isoilla radoilla voi olla pitkiäkin puiden välejä, joita kiipeillä ja liukua. Siellä todellakin tuntee olevansa metsässä ja korkealla puussa, mikä on mahtavaa! Pienimmille tarkoitetut radat ovat omalla, pienemmällä alueella. Espoon puolella sijaitsevassa Huipussa taas ratojen välit ovat lyhyempiä ja maastokin vähän erilaista. Ilta-auringossa kiipeily Huipussa on ihanaa! Mutta niin se on kyllä kaikissa muissakin paikoissa, oksien välistä siivilöityvät laskevan auringon säteet ja metsän tuoksu, aivan i h a n a a! Suosittelen näistä paikoista kyllä kaikkia.

KUMPULAN MAAUIMALA

En ollut ennen Helsinkiin muuttoani koskaan käynyt maauimalassa ja olen aivan rakastunut maauimaloihin. Lämpimänä päivänä sinne voi mennä eväiden kanssa pidemmäksikin aikaa, välillä uiden ja välillä lekotellen – tosin lasten kanssa lekottelu on vähän niin ja näin, mutta ajatuksen tasolla ainakin! Uikkarit, pyyhe ja eväät ja reipas mieli mukaan niin kiva päivä on taattu. Kumpulan maauimala on ihana! Siellä on mielestäni leppoisampi ja maanläheisempi tunnelma kuin Stadikalla, joka on kyllä myös aivan oiva paikka ja tutustumisen arvoinen myös muualta Helsinkiin tuleville lomalaisille.

Viileämpänä kesäpäivänä sauna ja pelkkä uiminen ilman ulkolekottelua toimii myös hyvin. Mulle tulee Kumpulaan mennessä aina myös mieleen erään tuttuni kertoma tarina siitä, kuinka hän nelisenkymmentä vuotta sitten kulki Kumpulaan uimaan pitkin hiekkateitä kaverinsa kanssa ja vähän aina jännitti ja oli kuin olisi maalle mennyt. Toisaalta mieleen muistuu myös Pokémon Go -villityskesä ja se, kuinka maauimalan parkkikselta löytyi hirveästi pokemoneja.

LINTSI-ILTA

Linnanmäelle ei aina tarvitse mennä koko päiväksi. Itseasiassa mun lempparini Helsingissä onkin huvipuistoilta, koska sen voi toteuttaa useamman kerran kesässä. Toki tässä on puoltava pointtina se, että asumme kävelymatkan päässä huvipuistosta, joten huvittelukertoja voi näin toteuttaa useammin ilman mitään etukäteisuunnitteluita, kun käy iltaisin ja usein! Teemme niin, että ostamme kuuden lipun paketin ja riippuen seurueen koosta, pari laitetta per tyyppi ja pienet lapset ilmaislaitteisiin niin monta kertaa kuin huvittaa. Mun ja tyttäreni lempparikombo on klassinen vuoristorata ja Kingi. Tällaisen illan jälkeen uni maistuu oikein makoisasti ja voi jo suunnitella minne laitteeseen ensi kerralla.

MUSEOPÄIVÄ

Helsingissä on useita mahtavia museoita minne mennä myös lasten kanssa olipa sadepäivä tai ei. Jos on museokortti niin sehän on kuin rahaa pistäisi pankkiin! Tässä pari vinkkiä: Luonnontieteen museo on kaikkien pikkukävijöiden mieleen, jossa jo ala-aulan suuri afrikannorsu hurmaa pikkuiset museovieraat. Lasten kaupunki on ihana, siellä pääsee tutustuman Helsingin historiaan ja puuhaa riittää. Mun lempparini on vanha luokkahuone, jossa jokainen lapsi saa leikkiä opettajaa entivanhaiseen tyyliin. Museossa saa kaikkea koskea kaikkeen! Kansallismuseossa on elokuun loppupuolelle saakka Barbie – The Icon -näyttely, jonne me ei olla vielä ehditty, mutta menossa kyllä!

SUOMENLINNA

Klassinen kesäpäivän puuha, sen huomaa kyllä viimeistään lauttaa odotellessa. Usein moni muukin on päätynyt samaan ajatukseen, mutta päästyään saarelle ihmiset lähtevät omiin suuntiinsa eikä useinkaan tarvitse enää jonotella minnekään. Lauttamatka on lapsille myös joka kerta pieni elämys. Suomenlinna on niin kaunis ja lähellä, mutta tuntuu kuin olisi mennyt kauemmaskin, kun siellä käveleskelee ja ihailee näkemäänsä. Kannattaa muistaa ottaa eväät mukaan. Rattaillakin siellä pääsee liikkumaan, mitä nyt muistelen, että joskus on pitänyt vähän kantaa jotkut portaat, mutta sellaistahan se elämä rattaiden kanssa on, ainakin jos valitsee vähän jännemmät reitit.

KALLVIKIN RANTA

Pyörällä tai autolla ajellen metsäistä Kallahdenharjua pitkin kohti Kallahdenniemeä, tuntuu kuin sukeltaisi metsään. Harjumaisema on kaunis ja mieli rauhoittuu. Uimaranta on laaja ja siellä on helppo olla lasten kanssa, kun ranta on matala ja leikkipaikkojakin löytyy. Jos sää ei ole rantakelpoinen on kiva kävellä myös metsäpolkuja pitkin ja tutkia vähän luontoa ja ihailla merimaisemaa.

LEIKKIPUISTO LINNUNRATA

Tämä leikkipuisto on jäänyt meidän perheen mieleen hyvin, sillä kävimme siellä kerran serkkukatraamme kanssa. Puistossa on leikkipuistoksi paljon toimintaa, suloinen maalaistunnelma ja myös ilmainen puistoruokailu lapsille (täältä tietoa puistoruokailusta) sekä eläimiä! Tämä olkoon sellainen vinkki, että ihan ns. tavallisetkin leikkipuistot toisessa kaupunginosassa kannattaa ottaa kohteiksi toisinaan. Maailma avartuu.

OMAN KOTIALUEEN LEIKKIPUISTOT

Tämä on tärkeä. Usein sitä lomaillessa kaihoaa jonnekin kauas lomalle ja erikoisia kohteita ja elämyksiä, mutta voipi olla, että mieleenpainuvimmat muistot tuleekin aivan läheltä. Ihan vaikka siitä, että kesän aikana kerkeää käydä tositosi monta kertaa siinä lähileikkipuistossa, jonne lapset usein pyytävät pääsevänsä, mutta muina vuodenaikoina ei ole jaksanut lähteä niin monesti. Meillä yksi lähilempparipuisto on sellainen, että siellä törmää myös usein kivoihin, tuttuihin äiteihin, joiden kanssa ei muuten näe ja on mukavaa vaihtaa kuulumisia samalla, kun lapset kirmailevat, taistelevat keinuista ja pöllyyttävät hiekkalaatikon hiekkoja.

ALLAS SEA POOL

Siinä, kun ui uima-altaassa kauppatorin laidalla ja näkee raitiovaunun kulkevan tuomiokirkko taustanaan, tuntuu vaan niin siistiltä asua just täällä. Täytyy myöntää etten ole kesäaikaan montaa kertaa käynyt uimassa Altaalla, mutta jos se on älyttömän ihana räntäsateella, pakkasella ja aamuaikaisella, niin on se sitä varmasti myös ihan tavallisena kesäpäivänä. Porukkaa siellä kyllä riittää aina melkoisen paljon, joten ne vähän erikoisemmat päivät ja kellonajat kannattaa ottaa huomioon, jotta olisi mahdollisesti väljempää. Kesäaikaan lastenallaskin on käytössä, muuten isossa altaassa ollaan lilluteltu koko perhe, pienin sylissä ja muut just ja just pohjaan ehkä varpaidenpäillä pohjaan yltäen. Supersuositus! Ensin uimaan altaalle ja sitten syömään ylhäälle ja ratikalla kotiin.

BONUKSENA ELI EI KANNATA UNOHTAA: Skidit Festarit, josta olen kirjoitellut aiemminkin sekä kaikki muu kiva, hauska ja ihana kesätekeminen, jotka jäivät listan ulkopuolelle. Toivottavasti listalta löytyi jotain uutta tai vanhat suosikit uudelleen mieleen. Mua kiinnostaisi kuulla myös teidän suosikkijuttujanne, kertokaa kommenttiboksiin, jos on jotain. Ihania Helsinki-päiviä teille!

ps. Viimevuotinen lasten kesäpuuhalista löytyy edelleen täältä blogista, mutta on jossain sen verran kaukana arkistoissa ettei tule automaattisesti heti eteen, joten tässä linkki sinne!

 

KESÄHOMMALISTA // PRINTTAA JÄÄKAAPIN OVEEN OMASI

Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin, että pirskatti vieköön mikä kesän aloitus. Siitä ei sen enempää, me ollaan kaikki koettu se jo ja edessä on vielä vaikka mikä suloinen ja ihana kesäjuttu. Mulla on kesään ja jo elettyyn toukokuuhun liittyvä ylläri teille. Tai ei se mikään yllätys enää ole, sehän lukee jo otsikossa. Kesähommalista!

Olen tänä vuonna intoutunut tekemään enemmänkin listoja erilaisista kesäjutuista Instagramin puolelle: missä aion kesällä nukkua -lista ja #muitaihaniakesäkartta, jossa on haaveita ja ideoita paikoista, minne kesällä mennä sekä yksi kuva, joka kertoo eräästä tärkeästä tavoitteesta tähän vuodenaikaan.

Tämän oikein kunnon kesähommalistan tein sen pohjalta, mitä facebook-ystäväni vastasivat, kun kyselin, mitä asioita kesällä kuuluu muistaa tehdä. Kokosin parhaat palat mun mielestäni ainakin mitä mainiommaksi listaksi. Kesän ei tietenkään pidä olla mitään suorittamista, mutta nämä tämän listan asiat ovat ihanan arkisia ja sellaisia fiilistelyjuttuja enemmänkin kuin hillitöntä suorittamista. Osan jutuista saa raksia jo valmiiksi, itse ainakin. Järvessä uinti ja sauna, ilman juomaa tosin sekä aamukaste varpaissa on raksinsa ansainneet. <3 Oi ihana Suomen kesä!Tästä linkistä kun painat, niin sinulle avautuu PDF-tiedosto, jonka voit tulostaa itsellesi. Luonnollisesti vain omaan käyttöösi. Olet hyvä, siksi. Ihanaa kesää just sulle! 

JÄRISYTTÄVÄN IHANASTI KESÄN KORVILLA TÄMÄ TOUKOKUU

Ei sais vissiin joidenkin sääntöjen mukaan hehkuttaa asioita näin paljon, kuin mitä oon viime aikoina tehnyt. Pelkkää lovee, pirskatti vieköön, ihan hirveetä! No eipäs siinä, mä oon itse korviani myöten rakastunut mun yksityiselämässäni (jota tietty teille pikkuisen raottelen välillä) ja tämä toukokuu on ollu niin ihana, niin mitä tässä muuta voi kuin hehkutella!

Listasin syitä, miksi toukokuu on niin LOVELY, kuten äitini ruukaa sanoa:

  • Vappu! Vaikka silloin usien on ja oli tälläkin kertaa hitusen vilpsakka sää, niin onhan se myös aivan ihana kevään aloittajaisjuhla. Ilmapalloja kaikkialla, serpentiiniä ja piknikkejä säässä kuin säässä!
  • Äitienpäivä! Leikittelen joka vuosi ajatuksella, että äitien- ja isänpäivä olisivtkin toisinpäin. Ei se kävis, koska äidit on useimmiten kuitenkin enemmän kukkaihmisiä ja tämä kaiken kukkaloiston alkuhuuma äitienpäivän korvilla on täydellistä. Mun tavoitteeni elämässä on se, että lapset oppisivat, että toisivat mulle aina suloisen kukkakimpun äitienpäivänä. Ettei niillä tarvitsisi miettiä mitä kukkia tuoda, vaan tietäisivät, että mitä överimpi ja hassumpi, sitä suloisempi. Tää on vielä koulutusvaiheessa tää juttu, sillä ei tullu kukkakimppua tänä vuonna ei..
  • Kaikki muutkin kukkaset, joita luonto meille antaa: leskenlehdet, valkovuokot, voikukat, kirsikankukat.. Yhtäkkinen kukkaloisto kaikkialla ja se on aivan tajutonta.
  • Keväänvihreä! Se vihreän sävy ei ole mun suosikkisävy mitenkään missään muualla, mutta toukokuun vihreä, kirkas vaalea vihreä – se on lupaus tulevasta, kutkuttava, raikas ja täynnä onnea.
  • Yhtäkkiä kalenteri on täynnä juhlia! Ensin se vappu, sitten äitienpäivä, työpaikan kevätkemut, ystävän polttarit, toisen häät, syntymäpäiväjuhlia ja sukulaislasten rippi- ja valmistujaisjuhlia sekä kaikki maailman siisteimmät festarit viikkokalenteriaukeamilla ihan just. Ihan pikkiriikkisen ahdistavaa, kun pelkkä oleminenkin olisi raikastavaa, mutta jos ahdistuksen selättää, juhlat ovat ainoastaan ihania!
  • Vaatteiden väheneminen! Se on joka kerta yhtä jännittävää ja hurjaa. Paljastaa ihoa kaistale kaistaleelta enemmän. Vielä kreisimpää, jos käy näin, että yhtäkkiä pölähtää tällainen mieletön helleaalto ja voisi mennä rannalle, mutta ei oo vielä edes sääriään paljastanut ja sitten siellä rannalla voisi samantein hillua alusvaatestailissa bikinisilleen. Mutta kuinka ihanalle se ihon paljastaminen auringolle tuntuukaan pitkän pitkän syksyn, talven ja kevään jälkeen! Kunhan muistaa aurinkorasvat
  • Lupaus tulevasta, sitä toukokuussa on! Aina tuntuu, kuin nurkan takana odottaisi seikkalu ja rakastuminen. Sitähän siellä oikeastaan onkin, kesään nyt ainakin. Suomen kesään, maailman ihanimpaan. Joka vuosi kesä on aivan täydellisen ihana, vihreydessään ainakin jos ei lämpimyydessään.
  • Jokainen lämmin toukokuun päivä on BONUSTA. Sellaista ekstraa kesän päälle, jos lämpimiä päiviä pitäisi kesän jälkeen laskeskella ja millainen sää oli. Toukokuussa harvempi vielä lomailee, mutta jos töiden ohella voi nautiskella töitä etäpäivinä ulkona tai käydä uimassa tai tehdä muita kesäjuttuja jo toukokuussa, niin ne ovat pelkkää ekstraa.

Onko teillä lisäyksiä mun listaan? Kertokaa, olis kiva kuulla. Mää en äkkiseltään keksinyt muuta, koska käytin niin paljon ajatuksiani kesäkartan tekemiseen. Eikös tullut muuten hieno kartta! Siinä on listattuna mun kesähaaveet, -toiveet ja suositukset samassa. Jotkut jutut mulla on jo kalenterissa, että ne toteutan, jotkut taas ovat iäisyyden olleet kesälistoilla, että joskus nyt ainakin ne on toteutettava. Ja osa mahdollisuuksia, niitä hetkiä varten, että hei lähetäänkö seikkailuun? No lähetään!

 

 

 

TÄMÄ ON KIRJOITUS NAAPUREISTA JA NAAPUREILLE

Tiedätte sen hetken, kun toivoisi, ettei se hetki loppuisi koskaan? Se on aivan ihana hetki. Sen voi kokea monessa erilaisessa tilanteessa. Yhdestä sellaisesta haluan kertoa teille nyt.

Tämä tila on kestänyt mulla jo pitkään. Suomalainen sananlasku sanoisi, että kel’ onni on, sen kätkeköön, mutta koska suurinosa suomalaisista sananparsista on aika masentavia ja ei ainakaan elämää ylistäviä, niin jätän sen huomioimatta tai ainakaan en halua uskoa siihen yhtään. Mun ihana hetki on talo, jossa asun ja tämä hetki tässä ja nyt. Tämä on melko tavallinen, mutta ainutlaatuinen (tietysti!) taloyhtiö Helsingissä. Talo on rakennettu vajaa sata vuotta sitten ja nähnyt paljon kaikenlaista. Asuntoja on paljon ja ihmisiä vielä enemmän. Talossa on suurehko, kaunis sisäpiha. Vanhoja puita, joihin juuri nyt kasvaa hurjaa vauhtia lehdet ja näkymä ikkunasta muuttuu vihreämmäksi päivä päivältä. Joskus vitsaillaan, että talosta ja sen asukkaista saisi varmasti melkoiset juonenkäänteet saippuasarjaan, kun ihmisiä on niin paljon ja herkullisia tarinoita jo ihan omastakin ja tuttujen naapureiden takaa sen verran paljon. Pihalla on mahtava leikkipaikka. Siinä kirmailee, varsinkin kesän taas tullessa, jopa kymmeniä lapsia. Määrä on monenkertaistunut viime vuosien aikana. Vilkasta on ja se on aivan mahtavaa!

Toisella puolen pihaa on grillipaikat, jotka kuumenevat kesäiltoina tiuhaan. Usein ei tarvitse itsellä odotella grilliin hiillosta ollenkaan, kun joku naapuri huikkaa jo ennen kuin tietää tarvitsevansa juuri silloin grilliruokaa, että tänne vaan mukaan tai että heidän juuri lähtiessään parhaat hiillokset olisivat tarjolla. Aina, siis aina, kun kotoa on lähdössä jonnekin tai tulossa kotiin, joku naapuri tulee vastaan ja tervehtii! Siis kuvitella, siinä kaupungissa, josta aina puhuttiin, kun asuin muualla, että ihmiset ovat tyjyjä ja eivät katso silmiin. Dannykin lauloi Kuusamoon-biisissä, että Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki ihmiset ei tunne edes naapuriaan kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee. Mutta ei, olen kohdannut eniten hurmaavia, ystävällisiä ja tervehtiviä naapureita Helsingissä! Pirskatti vieköön, usein vielä iloisesti tervehtien ja saatetaan jäädä rupattelemaan niitä näitä.

Okei, no nyt mulla soi päässä se Kuusamoon-laulu. Onhan siinä Kuusamossa ja Lapin lumossa ja kaikess siinä ihan mieletön viehätys ja rakastan niitä vaaramaisemia, mutta ihan hyvin sitä voi ihannoida kumpaakin ja olla onnellinen, kun molempiin on toisinaan mahdollisuus. Silti, Helsinki on mulle rakas kotikaupunki ja tämä talo ja koti ihaninta juuri nyt, ollut pitkään ja pysyköönkin niin.

Yhtenä iltana tällä viikolla, meillä oli ystävän kanssa työhommailta täällä meillä. Tuli idea, että nyt tarvitsisi montaa mannekiinia, että saisi jokaisen kukkaseppeleen kuvattua yhtäaikaa kauniiseen kuvaan. Keksin, että laitan naapurinnaisille, kuten heitä kutsun, viestin ja kysyn. 18.03 lähetin viestin neljälle perheenäidille, että kävisikö jollekin tällainen juttu, jossa olla mukana, että kohta nähtäis pihalla, riittää kun tulette ihanina itsenänne! Puolentoista tunnin päästä seppeleet oli saatu valmiiksi, jokainen neljästä naisesta hymyillyt kuvassa (ja kuvan ulkopuolella!) ja me ystävän kanssa kuvinemme ja seppeleinemme kuvien kanssa valmiit!

Mietin siinä, ja usein muutenkin, kuinka onnekas olen. Koska sen lisäksi, että talo on kiva ja naapurit kivoja, olen saanut monta ystävää. Aikuisiän ystävää! Niitä mistä sanotaan, että sellaisten ystävyyssuhteiden luominen ei ole enää niin yksinkertaista aikuisiällä. Lapset ovat ystävystyneet niiden mun ystävien lasten kanssa samaa tahtia. Lapset kipittävät harva se päivä ovien taakse pimpottamaan ovikelloa ja kysymään kavereita pihalle tai kylään. Eikä siinä nyt mitään erikoista, sitähän tapahtuu kaikkialla, mutta jos omaan lapsuuteeni vertaan, niin ei mulla kyllä ollut näin suurta kaveripiiriä siinä omassa kotipihassa. Eivätkä meidän kaikkien vanhemmat olleet näin hyviä ystävyksiä keskenään eikä me koskaan menty syömään päivällistä naapuriin arki-iltana (siksi ettei joka kodissa tarvitse tehdä ruokaa, kun ruuanlaitoin voi yhdistää ja saa ruokittua monet suut saanaikaisesti) tai minä en päässyt naapurin äidin mukana pyykkituvalle mankeloimaan lakanoita siksi, että se on kivaa! 

Eilen se naapuriystävä, jonka kotiin näen suoraan talon toiseen päähän vielä ennen kuin lehdet kasvavat puissa täyteen mittaansa ja näköyhteys katoaa syksyyn saakka, tuli käymään ja leikkasin hänen hiuksiaan. Joskus yöllä olen saanut puhelinsoiton naapurista, että heillä on lasten kuumelääke loppu, oisko mulla. Siinä hetkessä, kun on tajunnut keskellä yötä itse, että vaippalaatikko ammottaa tyhjyyttään, kun tarve on suurin, on apu löytynyt läheltä. Meidän rapussa asuu niin monta lasta, että vaatteiden kierrättäminen on superhelppoa, usein ne siirtyvät kerroksen alas- tai ylöspäin lapselta toiselle. Viime kesänä leikkipaikalla pihalla tuli puhe uupuvasta festarilipusta ja hetkeä myöhemmin kaulassa roikkui naapurilta saatu kolmen päivän vip-lippu. Iso osa pihan lapsista on läheisiä meille monille aikuisille, milloin kiikutetaan kenenkin lasta pissalle tai pyyhitään neniä. Ostan usein hellepäivinä kaupasta samantein kuuden jäätelön boksin, koska syöjiä pihalla kyllä on! Se, että pihalla on kiva hengailla tuntikausia aikuisten ja lasten kanssa, se on mukavaa ja ei kyllä itsestäänselvyys, missään muualla asuessani en ole niin tehnyt. Ja siihen päälle se, että niiden samojen äitien kanssa voi jatkaa myös aikuisten illanviettoon siitä hiekkalaatikolta. Ollaan hyvinkin samanhenkisiä, tykätään samoista asioista – se on ihan älyttömän siistiä! Haetaan ristiin rastiin toistemme lapsia päiväkodista, jos on sellainen tilanne ja ovat siellä luulleet, että ollaan sukua toisillemme.

Taitavat talon asukkaat tunnistaa minut siksi äiti-ihmiseksi, joka tekee värikkäitä jäälyhtyjä pihalle, joka laittaa kurpitsoihin kukkia halloweenina ja asettelee ne pensaiden reunoille sekä piirtää koko pihan ympäri kulkevia ruutuhyppelyitä ja järjestää hiekkalelut sateenkaarimaiseen värijärjestykseen hiekkalaatikolle. Ihanan myötämielisiä ovat mua kohtaan näissä asioissa. <3

Olen saanut tästä talosta monta perinteistä naapurituttavuutta, kaveria ja ystävää. Niin, se hetki, jonka en toivois loppuvan, mutta joka tietysti elää kokoajan, on se, että saan asua tällaisessa paikassa ja nuo ihmiset ovat ympärilläni. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä ketä olette! 

Niin ja tosiaan, se juttu mihin niitä naapurinnaisia haluttiin kuviin: Se on mun ja Mainingin Marjon Arboin & Maininki -kässäkerho vol 2! Siellä pääsee tekemään noita mielettömän hienoja kukkaseppeleitä, jotka kuvissa näkyvät! Lisää kerhosta linkin takana.

ps. Olen muuten kirjoittanut naapureistani aiemminkin: 100 torttua ja Tulkaa pihalle vartin päästä!

ÄITIEN JUHLINTAA JA PASTELLISÄVYJÄ KAHVIKUPEISSA

Kaupallinen yhteistyö: Kontti ja Suomen Blogimedia

Äitini vietti meillä viime viikonlopun ja juhlimme yhdessä etukäteen monta juhlanaihetta. Kevät on vuodesta toiseen, luonnollisesti, melkoinen juhlasuma ainakin meidän perheessä. On synttäreitä, sitten pian tulla tupsahtaakin eteen vappu, äitienpäivä, kevätjuhlat ja äitini syntymäpäivä.

Erilaisia juhlia järjestäessä mietin usein, että voi kun saisi kattauksesta tai niistä pöydällä notkuvista astiakasoista vähän erilaiset kuin edelliskerralla. En halua omistaa paljon astioita, enkä raskikaan ostaa niitä kovin usein uusia. Olisi silti mukavaa, kun olisi vaihtelua. Kahvinjuojia varten mulla ei itseasiassa ole ollut käytössä kahviastiastoa koskaan eikä maljakoitakaan ole kovin montaa. Näistä kahdesta syystä erityisesti sattui erittäin mainiosti yhteistyöni Punaisen Ristin Kontin kanssa.

Kontti on siis kierrätystavaratalo, josta löytyy käytettyä tavaraa erittäin monipuolisesti. On sekä vaatteita, kodintekstiileitä, leluja, astioita, kirjoja, pikkutavaraa, huonekaluja että urheiluvälineitä. Mikä parasta, että kun Kontissa tekee ostoksia, tukee samalla toimintaa kotimaassa ja kriisikohteissa maailmalla, sillä Kontin tuloksesta menee 2/3 vapaaehtoistoiminnan tukemiseen Suomessa ja kolmasosa Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Kontti myös työllistää pitkään työttöminä olleita. Itse pääsin tutustumaan Itiksen Konttiin liikkeen myymäläpäällikön opastuksella ja koko kuvio selkeni mulle kyllä paremmin, kuin mitä aiemmin siitä tiesin.

Konttiin voi lahjoittaa yksityishenkilönä tavaraa joko keräyslaatikon kautta tai suoraan myymälään. Sieltä tavarat päätyvät lajittelun, tarkan syynäyksen, että ovat tuotteet ehjiä ja hyväkuntoisia, sekä siistimisen ja hinnoittelun jälkeen myymälään. Se on monien käsien kautta kulkeva prosessi ennen kuin tavara päätyy myymälän puolelle. Kaikki näytti ihanan järjestelmälliseltä varastonkin puolella ja monenlaista tavaraa siellä näytti olevan. Oli hauska bongailla monta lapsuudesta tuttua valaisinta ja oli mielenkiintoista seurata, kun vauvanbodysta tutkittiin jokainen neppari, että ne varmasti toimivat.

Itiksen Kontiti sieltä asiakkaan puolelta katsottuna oli tosi kiva. Kaikki oli ihanan tavaratalomaisesti esillä ja minulle erityisen silmiähivelevää oli se, että esimerkiksi astiat olivat värijärjestyksessä. Mulla on joskus vaikeuksia käydä kirpputoreilla, kun se kaikki sekamelskuus pistää silmään, mutta tuolla kaikki se oli poissa.

Mutta palatkaamme nyt takaisin muitaihaniamaiseen juhlasuunnitteluun. Tiesin siis tarvitsevani juhlia varten ainakin kahvikuppeja ja maljakoita. Juhlamekkojakaan mulla ei ole kyllä juuri nyt ole liikaa, joten päätin kurkkia myös vaatepuolta. Kontissa on tällä viikolla, 23.-29.4., huhtikuinen juhlaviikko, joten kaikki juhliin liittyvät tuotteet joka osastolla olivatkin jo mukavasti esillä.

Löysin kuulkaas melkoisen hienon saaliin, josta olen ylpeä. Naistenvaatepuolen merkkivaaterekistä bongasin Cosin taskullisen, nätin printtimekon. Se vei budjetistani isoimman siivun, mutta en voinut jättää hankkimatta sitä, koska se näytti ihan multa!

Astiapuolelta löysin kuuden kuppiparin kahviastiaston, joita ensin vähän jostain syystä emmin, mutta jotka onneksi ostin, sillä ne ovat saaneet valtavasti ihailua kaikilta ne nähneiltä. Ne ovat hassut, kuuden eri pastellisävyn kupit ja lautaset. Sekä aikuiset, että lapset ovat hurmioituneet niiden söpöydestä. Lisäksi ostin vanhoja alpakkalusikoita, joissa on satunnaisia kaiverruksia. Meillä ei kotona ole yhtään kaiverrettuja aterimia, joten ajattelin, että ehkä lapsista on jännittävää tutkia niitä myös myöhemmin. Löysin myös kauniin kakkulapion vanhan, rikkoutuneen ylioppilaslahjaksi saaneeni lapion tilalle. Tiesin, että juhliin me saamme leipomosta tilatun kakun, joten niille lapsille, jotka eivät kakkua syö, piti keksiä jotain muuta. Löysin kauniit keraamiset, vaaleanvihreät pikarit korkeiksi jätskikipoiksi. Ne ovat kaikki vähän eri kokoisia, jonkun käsin tekemiä. Maljakkopuolella oli rutkasti valikoimaa, mutta tarvitsin pienhköjä maljakoita, joka ei ollutkaan ihan niin helppo tehtävä. Varsinkaan, kun halusin maljakoiden yhdistyvän sekä kaikkeen jo Kontista valitsemaani astiaan ja aterimeen, että kotona jo valmiiksi olemassa oleviin pienempiin maljakoihin. Loppujen lopuksi löysinkin aikamoisen parivaljakon, kultaisen kapeakaulaisen yhden kukan maljakon sekä superysärin, pienen simpukkamaljakon. Lisäksi ostin vaaleanvihreän tarjoiluastan hedelmille. Ihan tosi tosi hauska kokonaisuus, joka on samaan aikaan sekametelisoppa että just meille sopiva ja samansävymaailmainenkin. Rahaa astioiden hankintaan kului noin 25 euroa.Aion kyllä hyödyntää Konttia jatkossakin, kun tarvitsen jotain täsmällistä tarviketta juhlia (tai mitä tahansa muuta) varten (ostin samalla reissulla myös pojalle sadetakin!), mutta niin, että tavallaan kauppaan mennessä ei kuitenkaan tarvitse tietää millaisia ostettavien tavaroiden pitäisi täsmälleen olla. Voi löytää vaikka joka kerta sellaisen hassunhauskan pastellisävyisen kahviastiaston! Ja tiedättekös sen, kun jossain saa ihan todella hyvää asiakaspalvelua ja tekisi mieli mennä sinne ihan vain sen takia vaikka heti uudelleen. Itiksen Kontti teki myös sen. Kassalla oli niin mukava nuori miesmyyjä, joka palveli todella hyvin ja jonka kanssa meinasi jäädä suustaan kiinni niitä näitä jutellen. Viimeistään hänen ansiostaan kotimatkalla hymyilytti kaiken muun lisäksi, mutta samaan aikaan harmitti etten tiennyt hänen nimeään, jotta voisin sen tähän kirjoittaa. Kiitän siis näin, toivottavasti terveiset menisivät perille!

Lauantaina siis sitten kahvikupit ja alpakkalusikat pääsivät pöytään. Humpsautin pöydälle liinan omasta kaapistani, joka oikeasti on pellavapussilakana, taittelin äidin kanssa sateenkaarisävyisistä serveteistä rusetteja ja kiepsautin pikareiden reunat ensin sitruunamehussa ja sitten nonparellikipossa. Nostettiin kakku ja pikkuleivät pöytään, kaadettiin kuppeihin kahvia, teetä ja mansikkamehua. Ripottelin pöydälle myös paperisia kukkakuvioisia sydämiä. Lapset saivat kakun päälle vielä jäätelöannokset, joihin tekaisin paperipillistä ja raitapaperista sateenvarjokoristeet. Melkoista hässäkkää se kaikki oli, niinkuin juhlat aina, mutta mukavaa silti. Yhdistetty minun ja äitini äitienpäiväjuhla sekä äitini 60-vuotiskakuttelu. <3