Tietoa mainostajalle ›

VIELÄ EILEN OLI TALVI JA NYT KESÄPÄIVÄ

Kävin tänään pyöräilemässä. Oli mukava keli ajella, vähän alkukeväisen viileä ja välillä piti vetää pipoa syvemmälle korvien päälle, aurinko laski pilvien taa. Onhan tää maaliskuu täällä etelässä luonnon puolesta vähän ankea ja karu, kun vielä ei ihan viherrä, mutta mieli on jo aivan keväinen. Rakastan tätä tunnetta, joka jokaisena keväänä tulee. Sellainen toiveikas, innostunut ja avoin mieli, että kaikki voi olla mahdollista.  Pian luonto puhkeaa taas kukkaan. Tulee se maailman ihanin keväänvihreys, aurinkoa kokoajan enemmän, vaatteet vähenevät pikkuhiljaa, ihoa näkyy enemmän, ihmiset alkavat taas hymyillä ja hehkua pitkän talven jälkeen. Sellainen olo, että rakkaus saattaa olla ihan just nurkan takana eikä itse vaan vielä tiedä sitä, mutta se sieltä vähän jo hehkuu sua kohti.

Ihan melkein kotiportille päästyäni kuulokkeista soivat sanat: vielä eilen oli talvi ja nyt kesäpäivä. Tajusin, että tuo hetki on ihan kohta, ihan pian. Silloin kuljen samassa kohdassa pyörälläni, teepaita ja hameenhelmat hulmuten, aurinko laskee kadun päähän kauniisti, niinkuin se kesäiltoina aina tekee, lämmin kesätuuli tuntuu kasvoillani ja tajuan, että se tuuli on kesän tuuli. Se on ihan pian.

Tuon ihanan olon jälkeen kotiin tullessani istahdin alas ja aloin selaamaan näitä viime kesäisiä lempparikuviani, joista tulee vieläkin enemmän kesän tunnelmaa. Syreenien tuoksua, kesäyön kastetta ja laineiden liplatusta maaliskuiseen viikkoon teille kaikille! <3

Muistin, että lupasin kaulahuiviprojektissa tehdä sen kaulahuivisoittolistan. Siellä se oli keskeneräisissä soittolistoissa, mutta teinkin nyt niin, että lisäsin ne biisit toisen listan mukaan ja nyt mulla on teille tarjota OH YES 2! Se on mun viime aikojan kuunnelluin lista. Ehkäpä tykkäätte! Olkaa hyvät.

SATEENKAARIMAASSA LEKOTTELEVAT VIHERKASVIT

Yhtäkkiä huomasin, että mullahan on kaikki tyhjät ruukut kaappien kätköistä loppu. Kotimatkalla huomaan usein käveleväni kukkakauppojen ohi ja vilkuilevani myös viherkasveja enkä vain leikkokukkia. Susannan ja Riikan Green Home Book on selvästi tehnyt tehtävänsä. Mää innostuin kirjan ansiosta viherkasveista just sen verran enemmän, että oon hankkinut niitä lisää. Koskaan kotini ei ole ollut viherkasviton ja lapsuudenkodissanikin ikkunalaudat olivat ja ovat edelleen vihreät. Tykkään muutenkin tästä ajasta, kun Instagramin feedi täyttyy päivä päivältä viidakkomaisemmista kodeista. Tai aavikkomaisemmista, jos on kaktuksia. Ihanat vihreät kodit siellä puhelinten ruutujen takana.

En ole ihmisenä sitä sorttia, joka saa jokaisen kasvin kuolemaan, hoitipa sitä miten tahansa. Mutten myöskään se, jolle tuodaan lomien ajaksi kasvit elpymään ja saamaan jotain superhoitoa. Huonekuusi on toissajouluinen, mutta ihan vasta ananaskukka kuolla kupsahti melkein heti kotiuduttuaan meille. Joulukaktus kuivahti just pahimmoilleen just niin, ettei se kukkinu ollenkaan ja bonsaipuu vaan kasvaa ja kasvaa, vaikka sanovat sen olevan helposti suututettavissa. Eli ei näistä tiiä, jotkut säilyy, jotkut ei.

Halusin kuvata kasvejani, mutta en mää oo yhtään semmonen tavallinen tai perinteinen viherkasvikuvaaja. Ainakaan en tykännyt niistä omista kuvistani, ne näyttivät vaan niin tylsiltä. Keksin sitten eräänä iltana nukkumaan mennessäni, kyllä, silloin milloin aivot ovat tehokkaimmillaan näiden ideioiden kanssa, että näinhän mää ne kuvaan. Makoilevina, lekottelevina viherkasveina sateenkaarimaassa. Vähän mullat levahtaneina ja rekvisiittakaramellit ympärillä. Kuvien jälkeen lempeään suihkuun ja mullat möyhittynä takaisin lempipaikalle, jossa on hyvä kasvaa.

Kuvaushetki oli kaikkea muuta kuin täysin rento ja leppoisa. Kaksivuotias halusi asetella myös karkkeja (hän tietää, että nämä ovat vain koristeeksi, eikä yritä syödä niitä) ja opetteli samalla myös käyttämään saksia. Voi että olikaan onnellinen poika kun ymmärsi, että saa itse leikattua pienen karkkipussin auki. Siinä hän sitten leikkeli karkkipusseja auki ja keräsi sisällöt leikkikattilaan ja kiikutti minulle. Lopputuloksena tuli kuitenkin jopa kahdeksan kuvan sarja, josta tykkään tosi paljon. Kuvissa ei ole kaikki kotimme kasvit, mutta muutama. En tiedä kaikkien nimiä, enkä hoito-ohjeita eikä niihin oo kaikkiin vaihdettu multiakaan, mutta juttelen niille ja ne ilahduttavat mua joka päivä. 

NIITÄ SANOJA JOTKA TARTTUIVAT MINUUN

Kiitos kaikille synttärionnitteluista! Tästä on hyvä hurautella elämässä ja blogielossa eteenpäin, niin ihania sanoja tulvi tännepäin. Ne sanat ovatkin tärkeitä, ne ihanat ja kauniisti sanotut, kannustavat ja ne, joihin voi huonolla hetkellä palata. Myös tässä bloggaamisessa. Tämä toisten sanomien sanojen merkitys omaan mieleen ja oikeastaan koko elämään onkin mietityttänyt viime päivinä. Ensiksi pohditutti, kun Mamma rimpuilee -blogin Laura kirjoitti blogissaan ilkeistä sanoista ja kun Valeäidin Hanne haastoi #omakehumaanantai-haasteseen. Muistan valitettavan hyvin sanat, jotka luin keskustelupalstalta kaksitoista vuotta sitten ja vaikka kuinka tiedän, että helppohan ne on ollut jonkun siellä anonyymisti kirjoittaa, mutta en silti ole niitä sanoja unohtanut. Omakehu taas, sitä ihmiset tekevät ihan liian vähän. Minusta ei ikinä pidä vähätellä asioita, joista on itse ylpeä tai jos kokee onnistuneensa jossain tai tuntee olevansa ihana jollain tapaa. Ne saa kyllä sanoa! Eikä kaikessa tarvitse olla paras, kaunein tai menestynein, että saisi kehua itseään. Mää tartuin haasteeseen ja voin ainakin sanoa heti tässä ja nyt, että:

  1. Mulla on paljon erilaisia käsialoja ja oon aina valmiina kirjoittamaan kauniisti.
  2. Osaan yhdistellä värejä nätisti, oon hyvä värihulluttelija.
  3. Mulla on hyvä vartalo, joka on antanut mulle kolme lasta, toimii hyvin, on sopivan pehmeä ja siinä on hyvä olla.
  4. Mää oon tosi nopea, jos vaikka ystävä soittaa, kun oon aamulla vielä sängyssä sunnuntaiaamuna ja kysyy, että lähdetkö ostoksille/retkelle/uimaan/festareille/seikkailuun, oon just tässä portilla. Vastaan, että lähden (jos siis huvittaa!), oota viis minuuttia! Ja viisi minuuttia myöhemmin istun auton kyydissä tai oon pyörän selässä matkalla seikkailuun. Tää tosin toimii parhaiten silloin, kun lapset eivät oo kotona, mutta ollaan myös tosi nopeita lasten kanssa aamuisin lähtemään liikenteeseen.
  5. Olen hassutteleva äiti ja se on musta yks parhaita juttuja mun äitiydessä.
  6. Oon hyvä keksimään yllätyksiä ihmisille. Myös toteuttamaan niitä.

Näitä asioita pohtiessani mieleeni tuli monia sanoja, joita minulle on sanottu. Ne sellaiset hyvät sanat, jotka jäävät tuonne sydämen sopukoihin ja jotka on jotenki mahtavaa nostaa sieltä ylös ja kirjoittaa vaikka paperille, kun tuntuu pahalta, ahdistaa tai on muuten kurja mieli. Kuinka se onkaan pieni ele sanoa toiselle jotain hyvää tai ihanaa, kun niin ajattelee, ja kuinka suuri merkitys sillä on toiselle. Yritän muistaa sanoa aina, jos ei siinä hetkessä, niin toisinaan laitan viestin perään, että tänään nainen kyllä hehkuit, jos olen niin ajatellut! Kirjoitin yhden lempparini heti paperille ja levitin tekstin ympärille, kuinkas muutenkaan, kukkia ja karamelleja. Ihanuuden soturi täältä ajatuksistaan toivottaa teille lempeää viikkoa! Kiitos sinulle, joka sanoit mulle noin. <3

MUITA IHANIA TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Kuulin eilen, että tänään on rakkaan ystäväni ja hänen puolisonsa kymmenvuotispäivä! Mieletöntä, se on oikeasti pitkä aika! Aloin oikein miettimällä miettimään sitä päivää kymmenen vuoden takaa, että missäköhän tuo nuoripari on tuolloin tavannut (tutustuimme vasta pari vuotta myöhemmin) ja miten toisensa hurmanneet… Ja mitä tein itse silloin? No, muistan sen kyllä, sillä se oli merkittävä päivä! Istahdin olohuoneessa tietokoneen ääreen, sillä olin keksinyt, että nyt perustan blogin. Niin tein ja pikkuhiljaa hurmaannuin minäkin!

Tänään lähetin onnitteluviestin paratiisisaarelle kymmenvuotisesta suhteesta ja hain keväisessä säässä poikien kanssa leipomosta kakun. Menimme naapuriin perjantaiburgerille sekä keskipäivän onnendrinksulle ja syömään kakkua juhlapäivän kunniaksi! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä, surua ja valtavasti iloa, pelkoa, jännitystä ja riemua, muuttoja ja kolme ihanaa lasta! Elämän käänteet ovat kuvissa ja tarinoissa sekä rivienkin välistä vuosien saatossa näkyneet toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Viime vuosina olen avoimemmin kertonut myös käsityöaiheiden ulkopuolisiakin asioita, koska se on tuntunut hyvältä ja luonnolliselta. Blogin mukaan on tullut sivupolkuja, Instagram, jota päivitän usein aika tiuhaan ja Snapchat, jossa kerron toisinaan hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta kyllä tämä blogi, oma armas Muita ihania, on se kaikista rakkain. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt rankimmista ajoista ilman tätä, en ilman teitä siellä ruutujen takana, joista jotkut ovat olleet mukana ihan alusta astikin. Erityisesti on ollut mieletöntä tehdä viime vuoden aikana mahtavia neuletöitä satojen ihmisten kanssa yhdessä mun suunnittelemien mallien mukaan. Tai saada kasvotusten palautetta blogista festareiden vessajonossa tai laskettelurinteessä tai työpaikkahaastattelussa, niin monessa eri paikassa ja aina olet ilahtunut isosti. Meillä kotona on edelleen tallessa myös blogin alkuaikoina lukijoiden kanssa yhdessä toteutettuja lorukortteja perinteisessä lorupussissa. Kylläpä kuulkaa hymyilytti eräänä päivänä, kun kaksivuotias kiikutti pussukan mulle ja loruteltiin pitkästä aikaa! Oon niin onnellinen siitä, että istahdin alas tuolloin tammikuisena iltana ja perustin tämän blogin (tai siis ensimmäisen version tästä, siksi arkisto alkaa vasta vuodesta 2011).

Eikä tämä tarina jää tähän, ei missään nimessä! Tästä jatketaan ja tuon muitaihaniamaista (sekin on kreisiä, että tästä on tullut kuin vaivihkaa ihan oma brändinsä, pirskatti vieköön, Muita ihania!) söpöyttä, pastellivärejä, kreisejä väriyhdistelmiä ja käsitöitä, kotijuttuja, installaatioita ja tarinoita teille vielä pitkään! <3 Kiitos!

Halusin tehdä juhlapäivän kakkukekkeröintien jälkeen vielä jonkun elämänviisauden teille tuomaan iloa perjantai-iltaan. Mulla oli mielessä vaan mun elämänmottoni Tosikot vittuun ja se ei jotenkin sopinut tähän hetkeen täydellisen hyvin (haha!), joten otin sen toiseksi parhaan ja erityisen ajankohtaisen, ihanasta SKAMista Nooran seinältä tutun lauseen, ja tässä se on, olkaat hyvät. Niin, sitä ihanaa perjantai-iltaa toivotan ja Muita ihanian juhlapäivää teille! <3

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

JÄTTIMÄINEN KALENTERI VUODELLE 2017

kalenteri5_

Ihastelin tuossa ennen joulua useampaakin seinäkalenteria, mutta en ostanut mitään, koska ajattelin, että mitä jos tänäkin jouluna käy niin, että pukki päräyttää kalentereita tuplakappalein ja sitten ollaan kalenteripulassa. Enkä oikeastaan päässyt mihinkään tulokseenkaan, että minkä niistä ihanuuksista itselleni tahtoisin. Tänä vuonna meillä oli perhekalenteri, mistä tykkäsin tosin paljon, kun siihen sai jokaisen lapsen kohdalle merkinnät kätevästi, vaikka ei meillä nyt niiiiin paljon kaikkia menoja ole, mutta tykkäsin! Vähän haaveilin myös suuresta kalenterista, jossa näkyisi kerralla koko vuosi. Silloin voisi kaikki seitsemän ensimmäistä kuukautta haaveilla siitä elokuisesta jokavuotisesta kokokohdasta eli Flowsta (se on oikeasti eka juttu, jonka aina uuteen kalenteriin merkitsen!).

Jostain sain kuitenkin idean eilen, että teen sen kalenterin itse ja ison. A2-kokoisen, harmaasävyisen ja yksinkertaisen, ostan vaan jonkun edullisen paksun, hyvän paperin ja siihen teen. Noh, hups, taidetarvikekaupasta lähtikin mukaan hillittömän kokoinen A1-kokoinen superarkki paperia, liituja, tusseja ja akvarellimaaleja. Varsinaisesti en siis säästänyt ainakaan, mutta sehän nyt ei oo se pääasia monissakaan itse tehdyissä jutuissa. No, se harmaasävyisyys ja yksinkertasuus – niin, sekin oikeastaan katosi. Mitä oikeastaan voi odottaa, jos ostaa vain persikan ja vihreän sävyisiä kyniä?
kalenter8_ kalenteri7

Se itse tekeminen, se oli ihanaa! Mulla oli pari vuorokautta joululomaisaa luksusaikaa yksikseni kotosalla ja se tarkoittaa siis sitä, että voin valvoa huolettomasti niin myöhään kuin haluan, kun kukaan ei ole herättelemässä aamulla. Oon ehdottomasti parhaimmillani iltayhdentoista jälkeen ja eilisilta oli ihan täydellinen kalenterin tekoon! Kolmisen tuntia keskellä yötä mittailin, piirsin, maalasin ja samalla katsoin kaikki snäpit ja instastoriesit ja kuuntelin lempisoittolistaani (tässä teillekin taas siitä linkki TIKS)!. Vahingossa siihen sitten muodostui kukkasia ja kaktuksia ja höttöä ja hattaraa. Tein kalenterin niin, että ykköset ovat kaikki samassa rivissä ja viikonpäivät on merkattu vain maanantait ja perjantait, koska nehän ne ovat viikon tärkeimmät päivät muistaa. Numerot tein vanhoilla Mujin leimaisimilla, joihin siveltelin akvarellimaalia. Ja aika ihanahan tuosta nyt kuitenkin tuli, vaikka erilainen mitä suunnittelin! Vai mitä sanotte te?

Nyt alankin merkitsemään siihen ne kesän ihanat festarit (muutun sitä enemmän festarimuikkeliksi, mitä vanhemmaksi tuun!), rakkaiden syntymäpäivät ja eilen päätetty päivämäärä seuraaville Kakkua ja viinaa -kekkereille! Ja ne arkiset asiat kans, mutta kun on vielä välipäivät, niin en halua miettiä niitä vielä. Moikku!
kalenteri1 kalenteri2 kalenter3

JOULUKALENTERI – LUUKKU 22

joulukalenteri / muita ihaniaMää oon sellainen lahjojen hankkija, että ostan tai teen tai kierrätän niitä pitkin syksyä odottamaan saajia. Sellaisia lahjoja, jotka tiedän mielestäni täydellisen sopiviksi saajilleen. Saatan myös unohtaa mitä paketeissa on, jos ne on paketoitukin jo joskus syksyllä. Jännää siis saattaa olla se lahjojen antaminen itsellekin aattona. Tykkään paketonnistakin, mutta tarvitsen ja haluan siihen sopivan hetken. Yöllisen olohuoneen lattian, kynttilät palamassa, ihana musiikki taustalla soimassa ja parhaassa tapauksessa laatuseuraa vierellä vähän juoruilemassa maailmanmenosta. Sekä tietysti mun lemppariasioitani, eli älyhienoja, söpöjä ja kreisejä papereita. Nauhoja ja erilaisia koristeita mulla on laatikollinen, ne eivät edes lopu ikinä, kun eihän niitä niin paljoa mene ja oon niitä nyt parikymmentä vuotta keräillyt. Tekisi mieli heittää pois se tummanvihreä inhottava leveähkö perinteinen iso lahjanarurulla, mutta en vaan voi, muistan kuinka ostin sen Oulun Kodin ykkösestä, kun se avattiin sinne. Nostalginen lahjanarurulla ja se aika, kun olin juuri muuttanut pois kotoa. Hauskaa myös, että muistan tuollaisen asian!

Tämän jouluiset pakettini olen paketoinut melko värikkäästi ja vitsikkäästikin ehkä. Ihailen aina ihmisten yksinkertaisia ja haaleita paketteja, mutta omani ovat hulluttelevia väriyhdistelmiä ja just mun tekemän näköisiä mutta myös saajaa ajatellen. Jos paketit voisi suoraan asetella kuusen alle odottelemaan, laittaisin niihin vielä paljon enemmän kukkia, mutta koska iso osa paketeista matkustaa satoja kilometrejä pitkin Suomenmaata yksi kukkanen per paketti riittäköön.

Nyt hipsin paketoimaan vielä pari pakettia tuonne lattialle! Kynttilätkin palavat ja täällä tuoksuu ihanalle! Lempeää päivää ja valoisaa päivää!

JOULUKALENTERI – LUUKKU 18

joulukalenteri 2016 päivä 19

Nyt printteri laulamaan ja jokaiselle perheenjäsenelle oma joulupukkinaamari! Painat vain tästä ja saat omasi tulostettua. Naamarin voi vaikka värittää mieluisan väriseksi tai jättää värittämättä. Jos tulostaa perusaaneloselle, kannattaa paperi päällystää kontaktimuovilla, jos haluaa välttää repeilyt, mutta juuri sen lyhyen joulupukkihetken naamari kestää kyllä varmasti ilman päällisiäkin. Leikkaaminen onnistuu parhaiten saksilla (heh!) ja erityisesti suosittelen pieniä Fiskarssin ompelusaksia. Ota hauskat naamarikuvat ja tägää ne #muitaihaniajoulupukki -häsällä Instagramiin!

Joulupukkeilemisiin beibsit!

JOULUKALENTERI – LUUKKU 13


varityskuva_julkalender

Tänään on vuorossa ihan tavallinen tiistai. Tullaan koulusta, töistä ja päiväkodista kotiin. Tehdään tavallista arkiruokaa, nakkisoppaa tai sienirisottoa. Laitetaan tiskit ja lösähdetään sohvalle. Eiku ei sittenkään, vaan ennen sohvalle lösähtämistä laitetaan tulostin laulamaan ja yllätetään lapset värityskuvalla. Eikäku, kuulostaapa kyllä vähän ankealle tuo tuollainen tavallinen tiistai, vaikka aikalailla tuollaista se on, mutta ei, mää tykkään kyllä enempi juhlasta. Aloitetaan siis alusta. No niin, tervetuloa Muita ihanian joulukalenterin toiseksi viimeisen tiistain luukkuun! Tänään on juhlallinen päivä, sillä tänään ei tarvitsekaan tulostaa Ryhmä Hauta tai Frozeneita, vaan saatte printtaa paukauttaa muitaihaniavärityskuvan! Pitkästä aikaa hei! Kuvan kunniaksi koristelin myös (vähän arkisia) Pirkka-keksejä jouluisen juhlallisiksi. Hyvä vinkki siinäkin kaikille ketkä kaipailevat värikkäitä piparimaisia pikkuleipiä. Pääsee älyhelpolla ja tulee söpöjä (varsinkin, jos vielä panostaa astetta enemmän kuin minä)!

Poikani värittelivät näitä mun värityskuvia. Nuorempi väritti kaikkia tyhjiä kohtia kuvien välistä eli selvästikin halusi piirrellä itse, eikä värittää äitinsä tekosia. Vanhempi taas ihmetteli pitkään, että ooksää äiti oikeesti näin hyvä piirtämään? Ei oo vissiin viime aikoina istuttu yhdessä piirtämässä, että olisin voinut taitojani esitellä. Eli, lupaan tämän päivän joulukalenteriluukussa istahtaa useammin lasteni kanssa pöydän ääreen piirtelemään. SEKÄ ostaa uusia tusseja, ellei pukki tuo, koska niitä löytyi huikeat kolme eri väriä, jotka eivät olleet kuivuneet!

Mukavia värityshetkiä ja tässä tulostettavaksi: MUITAIHANIAVÄRITYSKUVA.

muitaihania_varityskuva-joulu2016

JOULUKALENTERI – LUUKKU 11

avaruus 7 joulukalenteri / muita ihania 2016

Tähän kuvaan kuuluu taustalle soimaan ihana Aino Vennan tulkinta Avaruus-kappaleesta. Tänään aion istahtaa noiden pilvipipareiden ääreen ja ottaa samaiset kynät, joilla tuon tekstin kirjoitin ja kirjoittaa joulukortit. Tänä vuonna on sellainen olo, että pitää saada kirjoittaa kortteihin joulutervehdyksen lisäksi sydämestä tulevia sulosanoja kaikille ihanille ihmisille, muistuttaa heitä siitä, miksi ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita. <3

Ja onnea eilisen joulukalenteriluukun voittajalle, tittidii, arvontakone lauloi ja arpoi ja ihana Itä-Borneo lähtee Anna S:lle (joka kommentoi: ”Pekka Töpöhäntä oli pienenä ihana :)”). Ihan huippuja kirjasuosituksia muuten kaikilla kommentoijilla! Onnea Anna!