Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KANGASLAATIKON PÄÄLLÄ LEPÄILI SOPIVASTI JÄÄTELÖKANGAS

Tiedättekö sen hetken, kun jännittää joku juttu ja pitää koittaa keksiä jotain peittääkseen jännitystä ja helpottaakseen oloa. Yleensä riittää, jos ihan vaikka uppoutuu tv-sarjaan tai instastooreihin tai lähtee metsään ystävän kanssa, mutta joskus taas tarvitsee ottaa ompelukone esille ja ommella hurauttaa jotain.

Mulle kävi niin, että siinä jännityksen pauloissa nostin yhden kangaslaatikon esille ja ompeluhomma tulla tupsahti eteen kuin itsestään. Laatikon päällä lepäili kangas, joka houkutteli suloisuudellaan eikä tarvinnut kauheasti edes miettiä mitä ompelisi, kun ihanan kankaan määrä ja kuosi määritteli sen jo melko pitkälle valmiiksi. Jäätelökangas on monen vuoden takaista Vimmaa ja on kyllä ehdottomasti yksi kuosisuosikeistani. Päätin noin kymmenessä sekunnissa, että kesätopin teen, koska elettiin mieletöntä hellekautta.Muutamaa minuuttia myöhemmin istuinkin jo keittiön lattialla sen ahtaimmassa nurkassa (koska siihen kohtaan nyt vaan satuin parkkeeraamaan) leikkaamassa summanmutikassa toppia kankaalta. Ompeleminenkin oli aivan tosi mukavaa pitkästä aikaa. Jäätelöisestä kesätopista tuli ihana. Sellainen, joka tekee mieli vetäistä päälle melkein joka päivä. Hellepäivänä löhösortsien kanssa ja viileämpänä päivänä pitkien housujen ja takin kanssa. Se on malliltaan juuri sopivan löysä ja lyhyt ja siinä on vaan yksinkertaisesti mukava olla. Onneksi jännitti ja onneksi nostin just sitä kangaslaatikkoa ja onneksi jaksoin ommella!

Se jännityksen aihe. Se oli just tuona päivänä pidettävä Arboin & Maininki -kässäkerho ja jostain syystä juuri se kerta jännitti paljon. Oli hurjan kiva mennä vetämään kerhoa, kun oli päällään vastavalmistunut jäätelötoppi ja joka vielä keräsi kehujakin. Että sitä tässä oikeastaan halusin kertoa enemmän kuin esitellä toppia, että siinä jännitellessä kannattaa tehdä myös jotain vähän työläämpää tai jotain mitä ei ole tehnyt hetkeen. Sellainen saattaa vaikkapa avata vaikka hiukan liian kireälle kiinni ehtineet ompeluhanat ja se jos jokin saattaa olla tärkeää taas sitten tulevaisuuden kannalta se.

BANAANEJA JA KUKKIA MUN TYYNYISSÄ

Kerroinkin jo aiemmin uusista tyynyistä. Ihan lyhyessä ajassa olen tehnyt huomion, että nämä mintunvihreät muhkeudet ovat kaikkien mieleen. Ne ovat jämäkät ja superpehmoiset, niin ihmekös tuo. Olen löytänyt tyynyjä useammankin nukkujan pään alta aamuisin ja itse tarvitsen kyljelläni nukkuessani tyynyn jota halia, niin tää on kyllä aivan paras, jos on sattunut niin käymään, että se on mun viereeni jäänyt nukkumaan mennessä.

Oli ihan älyttömän hauskaa pitkästä aikaa tehdä ihan tuollaista perusompelutyötä, jossa sai vaan leikellä kankaalta muotoja ja aplikoida niitä suunnittelematta paikoilleen. Nukkuva banaani on mun lempparini. Oon varmaan kysellyt ennenkin, mutta muistatteko, tai onko siellä joitain muitakin keiden mielestä 90-luvun yksi parhaimpia tuoksuja oli Body shopin banaanisamppoo? Se oli huumaava! Mulla tulee se tuoksumuisto mieleen, kun katson näitä tyynyjä. Banskujen varalle mulla on muitakin ideoita, pitää joku päivä ottaa kone esille ja antaa hurruutella vaan. Sitä tiedä mitä kaikkea saisi aikaan!

Tyynyjen alla on kirjasta tuttu Ruun automatto-tilkkupeitto. Se on yks mun suosikkejani. Pastellinen, söpö ihanuus, joka käy leikkialustasta tai sopisi aivan hyvin myös päiväpeitoksi. Aivan pakko ottaa se kesällä piknik-viltiksi myös!

Olen saanut melkoisen tiukkaa palautetta pojilta, että siinä on ihan liian vähän teitä… Minä kun ajattelin, että se on sellaista seutua, jolla ei oo paljon liikennettä, niin sivuteitäkään ei tarvitsisi niin paljoa, mutta varsinkin kolmivuotias autopoika on eri mieltä. Ääh. No, äkkiäkös sitä sinne hurauttais muutaman lisätien, jos oikein pahaksi äityy tilanne. Usein rakennamme junarataleikit automaton päälle, niin maisemiin saa jätskikiskan, sirkuksen, vuoriston, monimuotoisia runsaspuisia metsiä, nurkka-auringonkin ja silloin ei tiettömyyskään haittaa.  

Upea, ylellinen, täydellinen ja hurmaava samettisohvakin on kotiutunut meille jo niin hyvin, että alle on pesiytytynyt likaisia sukkia. Leppoisaa loppuviikonloppua kaikille, antakaa sukkien olla, ne ehtii kyllä! <3

MUITA IHANIA – LEMPEÄ JA HULVATON KÄSITYÖKIRJA ON TÄÄLLÄ

Siitä hetkestä tuntuu olevan ikuisuus, kun Henna-Kaisa ja Johanna kävivät luonani haastattelemassa mua Mummoillen-kirjaansa. No, ikuisuushan siitä melkein onkin. Silloin oli eka kerta, kun tapasin heidät. Mulla oli silloin valtava raskausvatsa ja nyt se silloin vatsassa ollut tyyppi tuossa just tokaisi, että “äiti, sinä olet mahtava!”. Vähänkö tuli hyvä mieli siitä kommentista. Siskonsa oli hetkeä aiemmin tullut halaamaan ja isoveljensä vieressä ihasteli kuvaansa uunituoreen kirjani sivuilla. Sen kirjan, jonka tein yhdessä Henna-Kaisan ja Johannan kanssa.

Niin, nyt se on sitten käsissä hypisteltävä kirja! Ihan oikeasti olemassa eikä vaan puolivalmiita sivuja, neuleita, ompelutöitä, kaavakuvia, skannattavia vesiväritekstejä ja valokuvia tietokoneen näytöllä. Lapin reissustakin on jo aikaa ja viime kesän kiireiset päivät kirjan pauloissa ovat jo haihtuneet. Eräänkin “helteisen” kesäpäivän istuin kääriytyneenä kaikkiin kirjan sivuilla näkyviin villavaatteisiin/asusteisiin/viltteihin tuossa meidän sisäpihallamme. Olin aurinkovarjon alla ja koska istuin siinä niin kauan läpikäymässä kuvia ja muita kirjan juttuja, että alkoi palellakin ja villavaatteille tuli tarve. Naapurit saivat ainakin naureskeltavaa höpsähtäneestä äidistä, joka istui pihalla 10 tuntia putkeen. Ihan älyttömän hauska muisto se!

En tiedä osaatteko arvata, kuinka mua jännitti, kun kävelin postiin hakemaan kirjoja. Kuuntelin musiikkia ja kädet ihan tärisivät. En nähnyt vastaan tullutta tuttuakaan, kun ajatukset harhailivat aivan muualla. Postivirkailijalle kerroin, ettei oo koskaan jännittänyt paketin hakeminen yhtä paljon. Kotona fiilistelin hetken ennenkuin edes avasin paketin. Oli niiiiiin jännittävää kohdata se kauan haaveiltu ja kovalla uurastuksella tehty opus. Nyt olen jo vähän uskaltautunut tutkailemaan kirjaa tarkemmin.

Ei turhaan sanota, että kirjan tekemisessä on vaiheita samalla tavalla kuin lapsen teossa. Kyllä se melkoinen teko- ja odotusvaihe oli…. mutta toisaalta, ehkä kuvailisin sitten loppuvaiheita kuin juhlimista. Mieletön nousuhumala, kun kirja on saatu omista käsistä seuraavalle, vähän siinä vielä taittohässäkkää, mutta se nyt menee kun se humala on niin hyvä. Bileiden parhaassa vaiheessa itse voi kömpiä nukkumaan, vaikka mieli tekisi vielä vähän bailata ja taittaja saa tehdä rauhassa omat viimeistelynsä. Aamulla herätessä krapula ja pohdintaa siitä, tuliko puhuttua sivu suun, lausuttua vähän liian syvällisiä totuuksia, oliko ilta hyvä, muistanhan nyt varmasti kaiken mitä tapahtui. Oliko se ja se nyt just se oikein sanavalinta. Olo, että ääh, en halua kuulla siitä mitään – oli kivaa ja se on hyvä juttu se! Aamun tokkuran hälvettyä illan huippukohdat nousevat mieleen ja sitä on että ei pirskatti, vitsit, että olikin hauskaa.

Kirjassa on tuttuja töitä täältä blogista, pitkään kyseltyjä klassikko-ohjeita ja aivan uusia juttuja. Mielestäni kaikesta tunnistaa kyllä, että Muita ihaniassa ollaan. Ajattelin, että esittelen teille kirjan ihanuuksia pikkuhiljaa tässä kevään edetessä. Ja toivon, että kerrotte mitä mieltä olette kirjasta, tykkäättekö siitä vai onko se ihan mälsä? Ainakin minä ja Henna-Kaisa ja Johanna ollaan kirjasta onnessamme ja valmistujaisskumpat odottavat!

Kirja on tilattavissa maaliskuuhun saakka yksinoikeudella Adlibriksestä, tilaamaan pääset tästä. Kirjaa ja sen käänteitä voi seurata myös erikseen Facebookissa ja Instagramissa ja tietysti täällä blogissa ja Muita ihanian instassa kerron. <3

Kiitos Henna-Kaisa, Johanna, Miela-Ruusa, Runo, Ruupertti, äiti ja mummut ja Emmi ja pikkuveljet, naapurinnaiset miehineen ja lapsineen, ystävät, Ylva ja Sigrid, Oulun Norssin ja Pikisaaren opettajat 80-, 90- ja 2000-luvulta, blogini lukijat ja neuloja-apulaiseni ja Gummerus, Eurokangas, Adlibris sekä kaikki te muut jotka ehkä unohdan mainita! <3

IHANA LAUANTAI JA VAALEANPUNAISTA SAMETTIA

Eilen vietin rauhallista lauantaiaamua kotosalla. Ikkunoista tulviva valo oli ihanaa valkoista, talven valoa. Makoilin sohvalla ja katselin ikkunasta ulos.  En kauaa, mutta noin kolme minuuttia ehdin lepuutella ja kyll’ sekin lasketaan. Lapset eivät olleet kotona ja aikaa lekotteluun olisi ollut pidemmäksikin aikaa, mutta olin pyytänyt naapurinmaijua poikansa kanssa käymään. Vähän kuulumisten vaihtoa, ihanaa juoruilua, sohvatyynypohdintaa (koska sitä jos jotain joskus kyllä tarvii – äärimmäisen turhanpäiväistä ja just siks oikein mainiota!) ja perinteisten äiti-poika-kuvien ottoa.

Kuten kuvista näkyy meillä on uusi sohva. Se on Hakolan Lazy Velvet. Täydellisen ihana, siis t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n ihana sohva. Jos mää laittasin tänne vielä vaaleanpunaisen sohvan, niin se oli viimeinen niitti sille, että oon aina yksin. Yks mun lempivitsailulauseistani sille, kun tinder eikä mikään muukaan tuntunut toimivan, eikä rakkaushenkilöä tullut vuosikausiin vastaan. No, pelkkää vitsailuahan se oli, mutta kyllä silti ajatukset ja suunnitelmat siitä, että meillä oikeasti olisi mun lempivärinen sohva, oli TÄYDELLINEN IHANA AJATUS JA SUUNNITELMA!

Sohvan samettinen pinta on sellainen, että sitä ei voi olla silittämättä ja tuo väri… Jumalainen viileä vaaleanpunainen! Ai että! Ihan älyttömän ihana, jos nyt jäi vielä epäselväksi. Lazy on meidän edellistä sohvaa hieman isompi. Vanhalla sohvalla imetin kaksi poikaani vastasyntyneistä taaperoiksi ja pidin kainalossani monet illat ja aamut pientä tyttöä ja nyt kaikki ovat kasvaneet jo isommiksi tyypeiksi, joten lisätila tuli tarpeeseen. Melkein tuli itku siinä, kun edellinen sohva haettiin uuden alta pois ja mietin, että niin, siinä sohvalla on melko monet naurut naurettu, surut läpi käyty, puhelut puhuttu, vauvoja imetetty ja muutamat tv-sarjojen jaksot katseltu. Sohvat, ne jos osaisivat puhua, niin niillä sitä vasta olisikin tarinoita kerrottavanaan. Että jos siihen vanhaan sohvaan olin noinkin kiintynyt, niin entäs tämä täydellisyys! <3

Jotain muuta uuttakin löytyy. Sohvapöydällä lojuva Listography-kirja. Se on hauska. Keksittiin ystävän kanssa, että se ois tosi hyvä lahja tuoreelle pariskunnalle. Kirjassa on valmiiksi otsikoituja sivuja, joihin listataan erilaisia asioita. Vasta seurustelunsa aloittaneet tyypit voivat täyttää kirjan sivuja, kun yhteiset kokemukset karttuvat ja ajatusmaailmat, mieltymyksen kohteet ja arvot kohtaavat. Ihan täydellinen lahjavinkki! Itse tosin tein niin, että ostin kirjan aivan itse. Lahjaksi kyllä, kahdelle ihmiselle, sillä jos olette rivienvälistä lukeneet, niin täällä teille kirjoittelee rakastunut nainen. Tähän sydänsilmäemoji <3

Mutta nyt niihin sohvatyynyihin! Ompelin pitkästä aikaa kotiin jotain uutta tämän sohvan myötä. Vahingossa ja uudesta innostuneena uusia tyynyjä on nyt kahdeksan. Haha, kahdeksan! No, kaksi okranväristä puuvillapäällistä löysin kyllä henkkamaukan alesta. Neljä oranssisävyistä tyynyä ompelin Vimman kankaasta. Kangas on hauska, se näyttää siltä, kuin siinä olisi painettuna rypistettyä sellofaania ja kultaisia konfetteja. Oranssi ei ole mun lempivärikartastossani kovin korkealla, joten olen melkoisen yllättynyt siitä miten paljon tuo kangas onkaan mun mieleen. Noiden tyynyjen lisäksi tein kaksi reilumman kokoista mintunvihreää untavatäytteistä tyynyä, joihin aplikoin banaaneja ja kukkia. Kaikki tyynyt saavat jäädä seilaamaan sohvan ja melko lähellä sijaitsevan sängyn välille. Tai mieluusti jompaan kumpaan kohteeseen eikä siihen välille.

Jos meillä ennen oli pastellista ja värikästä, niin nyt sitä on kyllä entistä enemmän. Minusta kaikki nuo värit ovat runsaudesta huolimatta ihana kokonaisuus. Näyttää ihan meille. Mitkä tyynyistä ovat sun suosikkeja? Ihanaa sunnuntai-iltaa teille kaikille! <3

15 /// OMMELLA HURAUTA ITELLES JOULUTYYNY

Tänään joulukalenterista pullahtaa pehmoinen joulutyyny. Tässäkin, kuten aika monissa tekemissäni jutuissa on tarina, miten tyynystä tuli juuri tuollainen. Suunnittelin ensin, että teen ehkä tontun tai pelkän tonttulakin muodon ja sellaisen, että ei haittaa, vaikka se unohtuisi näkyville pidemmäksikin aikaa.

Mulla ei ole varsinaista työhuonetta. Teen töitä kaikkialla kotona. Lähinnä olohuoneen lattialla ja keittiönpöydän ääressä. Kankaita säilytän muovilaatikoissa keittiön oven takana piilossa. Useinkaan en jaksa etsiä kankaista kaikkia tutkimalla sitä juuri siihen kyseiseen työhön sopivaa, vaan katson laatikoiden ja pinojen (koska toki pinoja on laatikoiden päällä) päällimäiset ja ideoin niistä. Niin tein nytkin. Joskus saatan vilkaista nauhapurkkiin ja napata sieltä jotain mukaan tai hyödyntää jotain kierrätettyä. Onnekseni mun kankaat ovat melkolailla kaikki yhteensopivia keskenään eli tavallaan tässä ei ole minkäänsortin ongelmaa, on helppoa yhdistellä kaikkea. Tyynyyn valitsin harmaan collegekankaan jämät, ihanaa kultapilkullista vaaleanpunaista puuvillaa ja nappasin vanhan kirjontatyöni vielä ekstraksi, joskos siitä keksisin jotain.

Tyynyn piparireunaisiin kkunoihin syntyi syvempi tarina. Luin nimittäin Pesojoonaksen postauksen, jossa hän kirjoitti, että “Positiivisuus ei ole aina sitä miltä se ulospäin näyttää. Jokaisen hymyn takaa löytyy aina tarina: tarina, jolla voi olla kova hinta. Positiivisuus on pieniä tekoja, eleitä, kohtaamisia, tunteita. Se on uteliaisuutta nähdä asioita eri kulmista.” ja tajusin, että juuri sellainen viesti on myös noilla tyynyyn tekemilläni ikkunoilla. Ne on leikattu vanhasta aikoinaan kirjailemastani kirjontatyöstä, yhdestä tärkeimmästä voimalauseilusta. Laita valot päälle, pyyhi kyyneleet ja jatka matkaa. Sanoista, jotka poliisisetä sanoi joskus 2000-luvun alussa ystävälleni, joka oli ajanut autolla pitkin Hämeenpuistoa. Poliisi pysäytti hänet ja sanoi nämä sanat, kun ystävä oli istunut kuskin paikalla itkuun purskahtaneena. Ja tuohon ikkunoiksi leikeltyinä, nehän ovat juuri sellainen viesti, josta Joonas postauksessaan kirjoitti.

Ikinä ei voida tietää tarkalleen, mitä asioita kenenkin ikkunan takana tai mielessä milloinkin on. Joulun aikaan tämä tuntuu vielä enemmän ja isolta asialta, koska joulu on aikaa johon ladataan tunteita ja odotuksia. Sitä toivoisi, että kaikilla olisi asiat aivan hyvin ja hyvä olla, mutta eihän se niin ole. Ja ettei kukaan tuomitsisi tai olettaisi tietävänsä toisesta oikeastaan mitään, ihan vain olettamalla. Tai että sen hymyn tai blogiin ommellun tyynyn pellavakankaisen ikkunan takana voi olla vaikka minkälainen moniulotteinen tarina ja elämä.

Tuon tavallaan tuosta vaan ommellun jouluisan tyynyn tarkoituksesta tulikin syvempi. Aivan hyvä niin. Ihana, että siinä kävi niin. Syvällinen joulutyyny, takanaan tärkeä tarina. <3

10 /// TONTTULAKIT

Yksi jouluperinne meille on syntynyt tässä vuosien saatossa lasten kanssa. Joka vuosi teen ainakin jollekin lapsista uuden tonttulakin. Syy on olllut useimmiten se, että lapsen pää on kasvanut ja edellisvuotinen lakki on ollut liian pieni tai sitten vaan on ollu kiva saada uudet ja sen hetkisen fiiliksen mukaiset lakit jouluun.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tyttäreni ompeli itse oman lakkinsa. Kyselin siinä, että olettehan koulussa jo ajaneet ompelukoneajokortin… Eivät olleet! Olin hämmästynyt, koska muistan itse omasta lapsuudestani kuinka se oli jollain tavalla tärkeä ja iso juttu, kun sitten sai ja osasi muka ommella sillä koneella. No mutta, äitinsä pisti sitten tyttärensä ajotuntiopintoihin. Voi kuulkaa, siinä nauru raikasi kun pelleiltiin ja hän ompeli ja suoritti korttiaan. Mun piti alunperin tehdä joku hieno plakaatti upeasta suorituksesta, mutta ehkä sen aika on myöhemmin, kun tämä vitsailu saa jatkoa. Tämä tonttulakkiajotunti oli ainakin erittäin hyvin onnistunut, onhan hän toki ompelukonetta ennen käyttänyt ja osaa homman.

Tytär lisäsi nakkikangaslakkiinsa (kangasta jäi juuri sopivasti mekosta tonttulakin verran ja en yllättynyt kangasvalinnastaan) silitettäviä leikkaamiaan kuvioita. Hodari kultaisine sinappeineen tonttulakissa, just best!

Poikien lakit tein tällä kertaa kuminauhakiristyksellä, eli ovat vähän reiluhkot muuten, mutta päänympäryksen mukaan mitattu kuminauha pitää lakin oikeassa kohdassa päätä. Ihan perustonttulakit hauskasta kuusi-vuori-neulovarillipää-kankaasta punaisllla tupsuilla. Ihan hauskat lakit, joista käyttäjät tykkäävät.

PInjacoladassa Pinjan tonttulakki, joka on ihana!

NELOSLUOKKALAISEN ITSENÄISYYSPÄIVÄN TANSSIAISASU

Viime viikon tanssiaispäivää oli odotettu monta vuotta. Nelosluokkalaisten tanssiaiset Itsenäisyyspäivän aikaan Finlandia-talossa itse pormestarin kutsumana. Useana vuonna satuin hakemaan tytärtä juuri sinä päivänä koulusta, kun neloset olivat matkalla tansseihin. Siinä ehdittiin yhdessä usean vuoden ajan miettiä mitä sitten laitetaan päälle, kun on hänen juhliensa aika.

Vuosi sitten jo päätettiin, että glittertennarit pitää olla, koska lapset eivät vielä käytä korkokantakenkiä. Balleriinat olivat toinen vaihtoehto, mutta hän itse toivoi tennareita, joten sitten ne. Niitä metsästelinkin nettikaupoista pitkin vuotta, mutta mitään sopivan räiskyviä ei löytynyt. Mekosta tytär halusi alunalkaenkin pohjemittaisen ja leveästi hulmuilevan helman. Hän on sellaista mukavuudenhaluista sorttia, eli pitkä mekko ei tulisi kuulonkaan, kun ei siinä voi tuolleen höpsötellä kuten kuvastakin näkee ja lyhyt mekko taas tuntuu epäsopivalta. Kampauksen päätimme jo varmaan eka luokalla, että tukka rusetille sitten kun sen aika on! Sitä ei siis tarvinnut miettiä yhtään.

Niin siinä sitten kävi, että viime tippaan sen mekon ompelu jäi, vaikka kuinka oli vuosikausia aikaa. Tytär itse toivoi saavansa mekon nakkikankaasta, kun sen kangasvarannoissani näki. Minä ensin vähän emmin ja siksi vähän hidastelin, että onko se liian arkinen, kun hänellä on kaksi nakkipaitaakin kovassa käytössä ja että ovatko nakit sopivia Finlandia-taloon. Voi miten mälsää ajattelua minulta! Ei varmasti ole, paljon kreisimpiäkin asuja on monenlaisissa juhlissa nähty ja se mikä on aivan mahtavaa, on se, että mekko on suomalainen! Ystäväni Hanna-Riikka Heikkilän Papulle piirtämä tyttären lempikuosi (!!!) ja äitinsä suunnittelema ja ompelema leninki. Hyvän pointin tytär itse myös sanoi, että tällainen ihana nakkimekko on monikäyttöinen ja ensi vuoden hellekesäänkin täydellisen sopiva.

Ostin askartelukaupasta kultaista silityskuvapaperia ja siitä teimme mekon helmaan yhden kultaisen nakin. Samalla kultaisella linjalla pysyttiin kultaisilla kimallesukkiksissa ja tietysti kengissä. Ostin tennarit, joissa oli kärjessä mustapohjaista glitteröintiä. Sivelin kengät loput osat liimalla ja ripottelin erivärisiä glittereitä. Suomi100-teeman mukaisesti sisäpuolista toisessa on sininen ja toisessa hopeinen kimallekuorrutus. Kenkien suhteen oli sellainen meininki, että mikään ei ole liikaa, joten myös pohjan sivuosat saivat pintaansa kuparin ja kullan hohdetta. Lopuksi suihkutin kengän pintaan lakkakerroksen. Nilkan tarranauhaan sujautin nakkikankaasta tehdyt kaksi pientä rusettia. Kengät toimivat erittäin hyvin kaksi juhlapäivää, katsotaan sitten mikä on pysyvyys kun keväällä pääsevät ihan tavalliseen käyttöön.

Tanssiaisissa oli tyytyväinen, onnellinen ja vähän jännittynyt tyttö. Minä pyyhin silmäkulmiani sekä suoraa lähetystä Finlandia-talolta katsoessani, että koululla tansseja katsellessa. Hän näytti niin itseltään tuossa asussa ja ne nelosluokkalaiset muutenkin – niin pieniä, mutta isoja ja äärimmäisen suloisia ja ihania juhlatunnelmissaan!

LAUANTAIAAMUN MARRASSUKKAOHJE /// 3

Niin kaunis aamu. Olen makoillut sängyssä lämpimässä peiton alla, selannut kuvia ja katsonut missä ystävät ovat ja mitä puuhaavat. Lapset leikkivät legoilla, ovat katselleet lastenohjelmia ja yhdessä on vähän suunniteltu mitä tänään tehtäisiin vai tehtäiskö mitään. Välillä saan jonkun lapsen kainaloon köllimään ja jutellaan niitä näitä. Ihana lauantaiaamu, aivan ihana.

Sitä samaa leppoisaa tunnelmaa saatte tekin tämän päivän neuleohjeen muodossa. Ihan muutama rivillinen vain. Pian sitten lisää taas. <3

MUTTERIGALLERIA

Tiedättekös sen, kun sanoo jotain ääneen ja sitten se toteutuu? Se on toisinaan pelottavaa ja välillä ihan mahtavan kreisiä! Mulle kävi niin, kun eräänä vappuna kävelin Vallilan vapputansseihin ja sanoin kauniin talon kohdalla, että vaikka tuossa talossa olis kiva asua. Muutama vuosi sitten tajusin, että asun siinä. Tai kun sattumalta avasin Tiinan yökerhossa vihkon juuri siitä kohtaa, jossa olin suunnitellut erästä workshoppia ja nyt näyttää siltä, että tammikuussa se toteutuu. Kesällä kävelimme Linnanmäelle ja totesin Kalliolan Setlementin kohdalla, siinä mutterigallerian kohdalla, että vitsit tuo olis joskus hauska saada laittaa omannäköiseksi! 

Arvannette, että olin melkoisen yllättynyt, innoissaan ja fiiliksissä, kun muun työhomman yhteydessä sain kuulla, että sen mutterigalleriankin saisi laittaa teemaan sopivaksi. Lokakuussa on meneillään ikäystävällinen Parhaassa iässä -kampanja ja lasikuution sisältökin liittyi siihen. Teimme siitä yhdessä Saara Suomäen kanssa aikas ihanan. MInä hehkutin hullunlailla sisäisesti (ja varmaan ääneenkin), kun siellä laatikossa touhusimme, että vitsit miten mahtavaa saada vaan piirtää ikkunoihin koko päivän. Lopputuloksena saimme samaan aikaan suloisen söpön, mutta silti teemaan sopivan mutterigallerioinnin. Toivottavasti vähän myös ajatuksia herättävän. Ainakin lasteni kohdalla ajatuksia herättävän, sillä he ovat äärimmäisen huolissaan siitä kuinka minun heille ompelemat pehmohahmot siellä kaikkien katseiden alla pärjäävät? <3 

DIY – HIPELLYSNAUHANALLE

On mennyt tovi siitä, kun olen viimeksi jakanut tällaisen kiva DIY-paketin teille ihanat lukijat! Nyt on sen aika. Tein teille ohjeet helppoon nallepehmoon, joka sopii esimerkiksi lahjaksi vauvalle. Siinä on selkäpuolella nauhoja, joita on kiva pienen lapsen vaikka unta odotellessa näpertää, sellaiset pesulappujen korvikkeet. Edessä on pieni tasku, jonne voi sujauttaa kirjeen nallen saajalle sen alkuperästä tai pienen kortin ja kaunolla kirjoittaa siihen lempilorun. Nukkusilmät ja sydännenä kirjotaan käsin.

Kaavan ja ohjeen saatte printattua tämän linkin takaa. Tarvikkeina tarvitset kangaspalan etu- ja tapakappaleisiin, toista kangasta silmälappupalaseen, nauhanpätkiä, vanua, muliinilankaa kirjontaan. Hyvillä saksilla on kiva leikata ja ompelukoneella helppo ommella surauttaa, mutta käsinkin voi pehmon tarvittaessa tihein pistoin ommella. Käsinkirjonta kannattaa tehdä kolmella säikeellä ja sopivan isosilmäisellä, mutta keskikokoisella neulalla.

Huippua keskiviikkoa ja ihania ompeluhetkiä teille! Tämän viikon perusteella toteaisin myös, että elämässä voi ihan yllättäen kohdata älyttömän mahtavia tyyppejä ja jäädä suustaan niiden kanssa kiinni tuntikausiksi tai joku voi tulla kahvilassa pöytääsi kysymään, että miten olis, jos tää sun yks haave toteutuis nyt!