Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

PERJANTAIN VILLASUKKAHETKI TÄÄLLÄ TERVE!

Tänään taas neulotaan. Nyt ollaan varren ihan viimeisissä riveissä. Lokasukat ovat olleet kyllä tähän keliin oikein sopiva kiva neulepuuha, kelikin sukkien nimen mukainen. Oliskin ollut kyllä aika hirveetä, jos täällä Helsingissä olis ollu kaunis, valkoinen talvi ja mää neulotuttaisin teillä jotain lokasukkia, hehe! Eli ehkäpä mä voisin luvata (silleen ettette sitten pety, jos ei toteudukaan!), että kun sukat ovat valmiit, niin sitten meille tulee valkeus tänne eteläänkin. Joten nyt puikot kilisemään.

Mulla on tässä vaiheessa omissa sukissani 64 silmukkaa. Tämän päivän neuleohjeessa nsimmäinen rivi on samaa persikkaa, mitä pilvenreunalla-kuvion jälkeenkin neulottiin kaksi kerrosta, eli yksi rivi sileää peruspersikkaa. Seuraavaksi neulotaan *kaksi persikkaa, kaksi minttua*, ja tätä * – * toistetaan kerroksen loppuun, mutta joustinneuleena. Mulla on persikka nurjana ja minttu sileänä. Viiden rivin jälkeen vaihdetaan liila nurjalle ja persikka oikealla ja sitä viisi kerrosta. Yhteensä 11 kerrosta tänään siis!

Seuraavaksi alkaakin kantapään neulominen ja sehän on kivaa! Jos olette innokkaita neulojia niin antakaa mennä, tai toki voi odottaa yhteiseen neulomiseen. Kantapäässä on pikkuinen juju, mutta ei mitään erityistä eli ei haittaa, vaikka sen jo aloittaa omalla lempityylillään.

PERINTEISTÄ PILVENREUNALLAA JA PIKKUPILKKUJA // VILLASUKKAOHJE 5

Heippaatihei! Nyt keskiviikon ohjeen kimppuun. Elikkä harmaannettu osio on sitä mitä olette jo neuloneet ja siitä ylöspäin varsinainen kuvio. Muutama rivi menee kolmella langalla, mutta koska olette jo tässä vaiheessa menossa, menee tuokin hienosti.

Käykö teille muuten koskaan niin, että olette vaikkapa jutelleet jonkun kanssa siinä samalla neuloessa (tai jotain muuta tehdessä) ja sitten valmista työtä katsellessa jostain tietysti kuviosta tulee mieleen se jutteluhetki? Musta on jännittävää aina, kun jokin muisto pulpahtaa mieleen tuolla tavalla. Jotkut sukat ovat pelkkää rikossarjaa tai SuomiLOVEn kyyneliä. Tällä kertaa tämän päivän mallikuvio muistuttaa ystävän seikkailumatkasta Lofooteille ja Suomen pohjoisimpaan kohtaan katselemaan yksinään auringonlaskua, josta hän kertoi tarinaa samalla, kun tein kuviota. Että näihin tunnelmiin tänään.

Ihanaa neulomista teille, nähdään taas!

NELJÄS VILLASUKKAPÄIVÄ

Jihuu, neljäs ohje menossa jo lokasukissa. Seuraavaksi sukat saavat vähän ruudutusta. Tää yksinkertainen kuvio on yks mun lemppareita neuloa, samalla niin helppo ja näyttävä, varsinkin jos muut kuvioinnit ovat pehmeälinjaisia ja lankojen värit ovat riittävän täpäköitä. On aina ihana saada villasukkiinsa siivu mummulan pöytäliinaa, vai mitä?

Tämän kuvion jälkeen tulee vielä yksi hieno kuviointi ennen kuin pikkuhiljaa siirrytään kohti kantapäätä. Jos siis tuntuu, että sukanvarsi on nyt liian löysä tai tykkäät sukista, joissa on enemmän säären muotoja, voit tässä vaiheessa kaventaa silmukoita. Mä itse tykkään rennommista malleista, jotka eivät kiristä, joten näissäkään sukissa ole kavennellut. Nilkkaan tulee resoria ja se riittää. Tämän kuvion jälkeinen mallikuvio on kahdeksan silmukan levyinen, eli sen mukaan kavennukset sitten, jos niitä mielit.

Ihanaa ja lempeää sunnuntaita kaikille sinne! Itse kärsin neljättä päivää päänsärystä, joka ei tunnu hellittävän. Odotan sitä hetkeä taas, että olis valmis heittämään kärrynpyöriä tai seisomaan käsillä.

YHTEISNEULONTAPÄIVÄ NUMERO KAKSI // 2

No niin! Blogi on taas pystyssä, pahoitteluni siitä, ettette päässeet neulomaan pitkän viikonlopun aikana, ette ensimmäistä osaa eikä seuraavaa ohjesiivua voitu julkaista. Minusta ja teistä riippumattomista syistä näin pääsi käymään, mutta nyt vihdoin jatketaan. Toivottavasti olette edelleen innoissanne. 

Tähän mennessä sukissa on resori, joten nyt isketään kunnolla kirjoneuleen kimppuun. Mulla on tosiaan käytössä omissa sukissani neljä eri väriä ja niitä samoja värejä käytän näissä mallikuviokuvissa. Tämä kuvio on poikkeuksellisen pitkä, mutta tarkoituksena oli siis tarjota se teille loppiaiseksi neulottavaksi, syynä se, joten jos se jostakusta näyttää kauhean pitkälle ja työläälle, niin ei hätää, seuraavat eivät ole yhtä pitkiä pätkiä kerralla.

Eli seuraavaksi sukissa tulee vinojen strösseleiden rivistö (mallikuvassa ruskealla). Kavenna yksi silmukka (eli nyt niitä on 65) ennen kuvioita, sillä kuvio on viiden silmukan mittainen, niin näin kuviorivi mahtuu kauniisti sukkaan. Mallikuva tosiaan on leveämpi kuin itse mallikuvio, eli se kannattaa ottaa huomioon neuloessa. Ruskeiden strösseleiden jälkeen kavenna vielä yksi silmukka (jäljellä 64)  pois, jotta pääset tekemään klassista piparireuna-suomu-kuviota. 

Eipäs mulla oikein muuta kerrottavaa nyt ole. Pää on täynnä ideoita tälle vuodelle ja pitäisi päästä niitä purkamaan ja suunnittelemaan, mutta tosiaan tuli sellainen fiiliksen notkahdus tästä kaikesta blogisäädöstä. Mutta kuten aiemminkin totesin, onneksi on kyse kuitenkin vain blogista. Vaikkakin vain välillisesti, sillä tiedän kyllä, että monille siellä ruutujen takana ja minullekin, neulominen ja varsinkin tällainen yhdessä (mutta erillään) tekeminen voi olla todella tärkeä juttu.

Olen todella kiitollinen ja iloinen siitä, että te innostutte edelleen näistä yhteisneulonnoista mun kanssa! Mä en itse seuraa internetin neuleskeneä juurikaan, joten en tiedä mitä siellä tapahtuu ja millaisia neuleita nyt tehdään tai miten muiden knit-a-longit toimii, teen vain tätä omaa juttuani. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, sitä en tiedä. Ainakin mulle aivan hyvä! Muistan joskus vuosia sitten saaneeni palautetta siitä, että mun ohjeet olivat liian suurpiirteisiä ja vääränlaisia verrattuna muiden vastaaviin ja ne on jääneet mieleen, sillä palaute oli jopa vihamielistä. Kaikista eniten haluan olla inspiroimassa teitä ja jakaa helpohkoja ja ehkä uudenlaisiakin malleja ja ajatuksia neulomiseen liittyen. Osittain siksi en mielellään kerrokaan tarkalleen vaikkapa sitä mitä lankaa milloinkin täytyy olla. Luovuuttaan saa käyttää ja pakkohan näihin ei ole osallistua ja kysyä saa toki aina. 

Näihin tunnelmiin päätän tämän ja jaan teille ohjeen, olkoon neulehetkenne i h a n a! Leppoisaa viikkoa!

Lokasukat ohje 2

TERVETULOA NEULOMAAN JÄLLEEN KERRAN VILLASUKKIA // 1

Tätä olen odottanut. Tiedän myös, että moni teistäkin. Syksy on ollut kiireisempi kuin aikoihin ja olen monta kertaa kaivannut rauhallisia, yöllisiäkin neulomishetkiä, vaikka lähes kaikki tekemäni asiat kiireineen kaikkineen ovat olleet aivan mukavia. Neulominen rauhoittaa, se olen elämäni aikana oppinut. No mutta, nyt neulotaan. Tai siis, minähän olen tehnyt nämä sukat jo aikoja sitten, nyt vaan jaan niiden ohjeen teidän kanssanne.

Aloitin sukat hyvissäajoin loppukesästä ja päätin, että jaan ohjeen täällä blogissa lokakuussa. Tiesin ajan riittävän. Tai siis luulin. Siksi nimesin sukat lokasukiksi. Nimi ei kuulosta kovinkaan imartelevalta, mutta nimi onkin vastapainona itse sukille, joista mielestäni tuli suloiset ja ihanat. Tägään siis näitä Instaramissa #muitaihanialokasukat -hashtagilla ja toivon teidänkin tekevän samoin. <3

Lankana sukissa on värien perusteella valitut kolme kerää Arwettaa ja yksi joku muu kerä, jonka vyötteen olen kadottanut, mutta jonka paksuus oli kutakuinkin sama kuin Arwetassa. Suosittelenkin langaksi juuri sellaista mistä sinä pidät, jämälankakeriä lankakorin pohjalta tai lempivärejä lankakaupan hyllyltä. Tai miksei vaikka summanmutikassa valitut kerät. Saat ihan itse valita, kunhan paksuus on suunnilleen kolmosen puikoille sopivaa, niillä minä olen nämäsukkani neulonut.

Valitsin väreiksi kauniin ruosteenruskean, pehmeän, syvän persikkaisen sävyn, trooppisen raikkaan mintunvihreän ja lapsuuteni lempivärin, vaaleanvioletin. Ruskea on jännä väri, on aikoja jolloin se on ollut vaatekaapissani vallalla oleva väri ja välillä sitä ei ole siellä ollenkaan. Muistan myös, että äitini osti minulle ensimmäisen ripsivärin ruskeana ja onhan se sellainen mustan lempeämpi muoto. Siksi näihinkin sukkiin oikein mainio!

EDIT. Ohjeessa virhe, joka nyt korjattu.

Aloitetaanpas: Luo 64 silmukkaa. Neulo kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta 14 kerrosta. Joustimesta saa täpäkämpää, jos neuloo vaikkapa oikeat silmukat niiden takareunasta, mutta toisinaan neulominen on kivempaa aloittaa aivan rennosti perinteisellä tyylillä. Lisää kaksi silmukkaa viimeisellä joustinneulekerroksella, jotta silmukoita on 66 ennen kuvioiden aloittamista.

2o 2n -joustinneule on muuten varmaan ensimmäisiä neuletyylejä, jonka opin. Mummun villasukissa kun varsi oli aina sitä. Kuten varmasti aika monissa muidenkin neulomissa sukissa. Minä kuitenkin olen sen verran malttamaton, että jostinneuletta ei kovin pitkää pätkää tehdä, kun jo siirrytään vähän kuviollisempaan kirjoneuleeseen.

Neulo kolme silmukkaa persikalla, kolme violetilla. Tästä alkaa kuviokerrokset. Sitä jatketaan neljä kerrosta. Ja sitten jäädään odottelemaan seuraavaa ohjetta. Oikein mukavaa viikonloppua ja lempeitä neulomishetkiä!

NE UIMA-ALTAASSA NEULOTUT VILLASUKAT

Ne sukat, joita neuloin uima-altaassa ovat tässä. Olin ajatellut saavani ne valmiiksi jo jouluksi ja pakettiin, mutta kun kiire näytti tulevan vastaan, luovutin ja säästin ne joulupyhille viimeisteltäviksi. Ja koska sukkien saaja on oma tyttäreni, ei sillä ollut juuri väliäkään milloin hän ne saa. Tiedän kyllä, että lapseni kyllä osaavat arvostaa äitinsä tekemiä käsitöitä, mutta samaan aikaan ne ovat vähän itsestäänselvyyksiä ja toisaalta taas, he saavat vain harvakseltaan vaikkapa villasukkia. Joten isomman kiitoksenkin tekijänä saan, jos sukat saa ihan tavallisena päivänä, eikä aattona lahjapaketista.

Väreiksi valitsin vaaleanpunaisen, liilan, harmahtavan beigen ja tumman ruskean. Kuviot vaan neuloin. Toiseen sukkaan eri väreillä kuin ensimmäiseen. Tyttären mielestä sukat olivat ihanat ja se riittää. 

Uudenvuodenaattona nopeasti höyrytin sukat, näin niissä monta virhettä, nyppyä ja löysää silmukkaa, mutta annoin niiden olla. Halusin, että tyttö saa nopeasti sukat jalkaansa. Leikkasin ikkunalaudalle jääneestä karkkipussista ja muistivihon sivuista terälehtiä ja kukkia ja liimailin ne yhteen. Niistä tuli kukat tähän kuvaan. Olkoon kaikki tämä siis muistutuksena siitä, että kaiken ei tarvitse olla vimpan päälle, että ympärillämme on paljon asioita, joissa on kauneutta, siihen pitää vaan tarttua. Ja että tärkeät asiat ensin. Varpaat lämpimiksi. <3 Ihanaa vuotta 2020 teille kaikille!

VUODEN 2019 IHANIN NEULEHETKI

Tänä vuonna neuloin aika vähän. Alkuvuodesta taisin neuloa hauskat, lyhyet villahousut melkein valmiiksi, jotka jäivät vähän kesken, pitääkin neuloa ne loppuun ja esitellä teillekin. Nyt ollaan pian niiden kulta-ajan äärelläkin, kun pakkaset ja lumi tulevat. Keväällä tein suloisen ihanan pehmeän muitaihanialaisneuleen, joka on kyllä yksi suosikeistani, mitä ikinä olen neulonut. Syksyllä muutamat villasukat. Neulominen silti on mun yksi lempiharrastuksistani, vaikka se nykyään onkin melkoisen harvakseltaan tapahtuvaa toimintaa. Ehkä johtuu myös siitä, kun seurustellessa yksinäisiä iltoja tv-sarjojen ja elokuvien äärellä on huomattavasti vähemmän. Tai ne ovat muuttaneet muotoaan, nykyään katselen niitä lähinnä kainalosta ja se on paikka, jossa ei kutimet yhtä paljon viuhdo, kuin sohvan nurkassa. Tuntuu muuten vieläkin vähän siltä, että olisin seurustellut vasta vähän aikaa, vaikka meillä tuli jo KAKSI vuotta yhteiseloa täyteen hellun kanssa.

Juhlistimmekin jälleen vuosipäiväämme pienellä rakkauslomalla. Tällä kertaa suunnattiin Thaimaan lämpöön, josta tulimme takaisin kotiin juuri sopivasti muutamaa päivää ennen joulua. Yritän laittaa reissusta vielä piakkoin isomman kuvakoosteen ja kerron loma-ajatuksiani tarkemmin, mutta nyt halusin näyttää teille jo mun neulehommia sieltä.

Otin kutimet mukaan jo lentokoneeseen, vaikka vähän jännitti pääseekö niiden kanssa lennolle. Hyvin pääsi. Pääsin menomatkalla niin hyvään neuleflowhun jopa keskellä yötä pitkän lennon aika, että se jatkui vielä perilläkin.

Muistan yhden kesän nuoruudestani, että neuloin heinäkuisilla helteillä parhaan ystäväni terassilla unelmieni villapaitaa. Se oli ihana raitapaita Anttilasta ostetuista Florica-langoista. Oli ihan hillitön helle ja mua vaan neulotutti. Kuunneltiin uutta radioasemaa nimeltä Kiss FM ja aina, kun kuulen kappaleen Love & Devotion, mulle tulee mieleen nuo hetket. Nautittiin suloisan huolettomasti kesästä. Se oli aivan ihanaa aikaa.

Nyt kuitenkin siitä kesästä on aikaa jo 24 vuotta ja minä kutimieni ja ihanan miehen kanssa kuuman auringon alla.

Nappasin lentokoneessa aloittamani villasukan ja liilan langan hotellihuoneesta mukaan, kun eräänä iltana hipsittiin katselemaan auringonlaskua altaalle lähelle rantaa. Aurinkotuoleilla makoili monenmaalaisia pariskuntia, tunnelma oli rauhaisa. Oltiin valittu vain aikuisille tarkoitettu hotelli, koska lähdimme matkaan ilman lapsia ja se olikin oikein mainio valinta, vaikka juuri tällaisina hetkinä se rauhallisuus oikein korostui. Nauratti nimittäin ihan hulluna, kun siellä altaan reunalla ja vedessä neuloa tikuttelin. En ihan hirvittävän pitkää aikaa kuitenkaan, koska lanka kastui ja alkoi upota, mutta kuvaushetkien verran. Paria vanhempaa ruotsalaisherraa nauratti hyvin paljon mun touhu, mutta minä olin vain että no kiva, kun saavat iloa elämäänsä – sitä minäkin siitä kaikesta sain ja saan! 

Tässä oon ihan muina kahdeksankytluvun dallasnaisina, että hellou hellou tervetuloa vaan tänne altaaseen neulomaan kanssani. 

Jos mulla olis oma neulekerho, tää ois sen se kuva, jolla haettaisiin muita osallistujia mun kans neulomaan tuonne altaaseen.

Tää ois sitten sen neulekerhon tunnelma joka kerta.

Tältä näyttää onnellinen neulojamuikki.

Näissä neuletunnelmissa toivon teille, ihanat lukijani, oikein suloista vuosikymmenen viimeistä päivää. Ja lupaan, että ensi viikolla aletaan neulomaan yhdessä, että ottakaahan valmiiksi jo ne kolmosen puikot ja muutama lankanyssäkkä mikäli mielitte mukaan!

PIKKU-RUUN MUITAIHANIALAISNEULE

Keväällä alkanut, täysin huomaamattomasti päälle päässyt neuleinto on tuottanut jälleen tulosta. Sunnuntaiaamuna päättelin viimeiset langanpäät nuorimmaiseni muitaihanialaisneuleesta. Tajusin taannoin, että hän ei aivan vauvakuukausiensa jälkeen ole tainnut saada mun tekemää neuletta (voi olla tosin, että en vain muista!), joten oli aika korjata tilanne. Lankoja jäi oman neuleeni jälkeen niin paljon jäljelle, että ei tarvinnut muuta kuin neuloa hurruutella eteenpäin.

Ohjetta mulla ei ollut. Mittasin yhdestä lempicollegestaan leveyden, tein laskelmia ja loin silmukat.Tein kuvioita vähän sinnepäin. Välillä soveltelin enemmän kuin taas toisessa kohtaa. Menin neuleen ohjaamana, en niinkään krjoneulekuvioiden. Hyvin, hyvin silmämääräisesti tein kaikki päätökset. Halusin neuleen, jota hän pitää tänä kesänä ja tästä eteenpäin eli en neulonut tarkoituksellakaan kasvunvaraa. Lapsista kun ei aina tiedä, että miellyttääkö tämän hetkinen vaatetus vielä ensi vuonna. Ei sitä tiedä nimittäin aikuisistakaan. Joten kasvuvarat saivat jäädä. Ja aikuisista nyt varsinkaan ei tiedä neuloako kasvunvaraa. Arvaattekin varmaan mitä mieltä olen neuleesta. Niinpä. No sitähän tuli tosi ihana. Käyttäjänsä näköinen, sekä taydellinen mätsimätsi mun neuleen kanssa. En oikeastaan malta odottaa, että päästään jonnekin viileän kesäillan metsäretkelle ja kumpikin ollaan yksinä minttuhattaroina siellä. Poika itse ihastui neuleeseen jo siinä vaiheessa, kun kokeili miehusta-selkämyspalaa ilman hihoja. Olin aavistavinani ilon siitä, että juuri minä neulon juuri hänelle villapaitaa. Neuleen valmistuttua ja hänen sitä testatessaan paita jäi päälle pitkäksi aikaa. Se jo on suuri kiitos minulle.

Mitenkö neulominen sujui? No kiitos kysymästä siinähän se. Nopeaahan lapsen neuleen tekeminen on. Vähän jännää omien laskelmien pohjalta. Olisin voinut kyllä tehdä raglanpääntien, olisi tullut siistimpi. Samoin ylhäältä alaspäin -tekniikakin kävi mielessä. Mutta koska useassa asiassa olen kasarilapsi ja tykkään entivanhaisista jutuista, neuloin erilliset hihat ja istutin ne kädenteille. Ei siistein ja huomaamattomin tapa, mutta toimii ihan ok. Eikä käyttäjä ainakaan ole mitään valitellut.



Meillä oli ihana pikareissu Lammassaaren kulmille, vaikka aie oli kuvata jossain voikukkapellolla (poika rakastaa voikukkia!). Päivä oli lämmin ja saatiin ihania kuvia nelivuotiaasta uuden neuleen omistajasta. Hän ilmoitti myös haluavansa kuvata minua. Siinä ei auttanut muu kuin nostaa raskas järkkäri hänen kaulaansa ja opastaa mistä napista painaa. Loppuun siis kuva äidistä, neuleen neulojasta jollaisena uuden neuleen omistaja, pikku-Ruu, hänet näkeekään. <3 

VIHDOIN KUVAT JULKI // TÄYDELLINEN MUITAIHANIALAISNEULE

Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa, että keksin eilen vaihtoehtoisen otsikon tälle postaukselle. Olin juhlistamassa Festive-kirjaa ja istuskeltiin muutaman blogikaverin kanssa siinä leppoisasti ja juteltiin niitä näitä. Ystäväni oli juuri istuutunut viereeni ja kysäisi, että onko päällä oleva villapaitani joku mun vanha neuleeni. Ei, ei ole, ihan uusi, mutta täysin julkaisematon vielä mun blogiyleisölle. Vähän ehkä vilahtanut jossain stooreissa. Muiltakin sateli kommentteja paidasta, kehuja ja materiaalin ihanuuden hehkuttamista. Itsekin tykkään neuleesta enemmän kuin ehkä mistään koskaan neulomastani vaatteesta. Arvatkaapa mitä mä silti sanoin. Sen otsikkolauseen, josta kerroin: SIINÄ ON KYLLÄ KAKSI VIRHETTÄ. Oishan hyvä otsikko? Lähdettäisiin uuden neuleen osalta suoraan sille linjalle, että ei se täydellinen ole. No ei siinä todellakaan olis otsikkoainesta oikeasti. Kuinka ankea aloitus. Eli otetaan toiselta kantilta. Neule on i h a n a.

Innostus neulomiseen pitkästä aikaa oli tosiaan aivan mahtavaa, kuten jo aiemmin kerroin. Adlibrikseltä tilattu lanka (Adlibris Alpaca Cloud) mukavan oloista sekä puikoilla, että valmiina neuleena päällä. Paita valmistui parisen viikkoa sitten. Kun keväisen lämpimät päivät loppuivat, on ollut tosi ihanaa vetäistä päälle tuo hattarainen muitaihanialaisneule (tykkään nimestä!) ja ohut takki päälle ja hulmutella menemään tuolla kevätauringossa. Eilen hursautettiin Pinjan kanssa Roihuvuoren kirsikkapuistoon ottamaan neuleesta kuvia. Takki, pipo ja villapaita olivatkin kyllä tarpeeseen, sillä tuuli oli välillä todella kylmä. Puistossa oli paljon ihmisiä, kaikki ottamassa kuvia, joten sulauduttiin sinne oikein mainiosti. Aika kivaa muuten on se, että nykyään ei tarvitse nolostella kuvien ottamisen kanssa, kun aivan kaikki muutkin niitä ottavat. Kiivettiin kallioille lähelle vesitornia ja siellä oli valtavasti pikkuorvokkeja, eivätkä ne söpöydellään kyllä yhtään hävinneet vaaleanpunaisille kirsikankukille. Kyllä se on ihan oikeasti nyt kevät ja kohta luonto kokonaan puhkeaa ja purskahtaa keväänvihreään ja on KESÄ.Ohje neuleeseen on kirjoitettu ylös ja jollain tavalla se teidänkin ulottuvillenne joskus tulee. Tässä vaiheessa suosittelenkin kurkistamaan Muita ihania -kässäkirjan muitaihanialaisneuleen ohjetta taikka luomaan ihan oman. Mallikuvio on lähestulkoon sama tässäkin paidassa kuin kirjan neuleessa. Sama se on myös muitaihaniatyynyssä, jonka ohje löytyy ihan täältä blogista. Eli nyt vaan luovuus omiin käsiin ja tekemään, Lempeyskirjan sanoin, se ei oo niin justiisa ja armollisesti eteenpäin omalla tiellä.

Olen tähän neuleeseen ihan hirmuisen tyytyväinen kuten sanottu. Se on ihana, suloinen, pehmeä, hattarainen, ihan huipuilla väriyhdistelmillä kasattu ja just semmoinen vaate minkä tarvitsinkin, vaikken tarpeesta ehkä tiennytkään heti tai varsinkaan etukäteen. Se on iso ja löysä, siinä on muhkeat ihanat hihat. Tekee vaan mieli kehua sitä. Ja pitää sitä päällä! Mielestäni ihanuus voittaa ehdottomasti vaikkapa ne kaksi virhettä, jotka mainitsin. Kuitenkin haluatte kuulla ne virheetkin! Ne ovat toisen hihan väärin neulottu resori, jonka huomasin vasta kasaamisvaiheessa ja yksi miehustan puolelle tullut silmukkavirhe raglankavennuksissa. Sellaisia juttuja, joita ei kyllä äkkinäkemältä hoksaa ja hyvin harva edes toisten neuleita sillä silmällä katselee, että missäköhän kohdin tuokin on tuohon neuleeseensa virheitä tehnyt. Kyselin Instagramissa seuraajiltani, että missä he (te!) ovat omasta mielestään ihan tosi tosi hyviä. Ajatus lähti siitä, että moni seuraajani oli postannut kuvan tarroista, joita he olivat minulta tilanneet. Lähetin tarrat kirjekuoressa, johon käsin kirjoitin nimen ja osoitteen. Usea kirjeen saanut lähettikin viestiä, että oli ollut ehkä jopa enemmän innoissaan kauniisti kirjoitetusta kirjeestä kuin tarroista (mistähän sekin sitten kertoo?!) Kerroin stoorissa tuosta asiasta ja siitä, että tykkään itsekin omasta käsialastani ja että aina saa kehua omia vahvuuksiaan tai asioita, joissa kokee olevansa hyvä. Vaikka itse sanonkin, on musta tylsistä tylsin lause mitä kukaan itse voi sanoa. Sain valtavan määrän vastauksia (108 kpl) ja päätinkin jakaa ne tässä.

Loppuun listaus asioista, joissa te, minun ihanat muitaihanialaiseni, seuraajat olette omasta mielestänne tosi hyviä. Tässä vastauksenne. (joista tosin karsin ne, joissa vastaaja puhui itsestään liian rumasti!) Ootte mielettömiä tyyppejä, sen sanon:

  • Heittäytymään hetkeen ja muuttamaan suunnitelmia lennosta!
  • Pizzan teossa.
  • Järjestelyssä.
  • Lojumisessa, herkuttelussa ja kukkakuosien suunnittelmussa.
  • Oon paras keittiöpsykologi ja autan aina!
  • Lempeiden ja armollisten tanssituntien pitämisessä.
  • Ratkaisujen miettimisessä.
  • Nukkumisessa.
  • Olemaan hiljaa.
  • Saamaan uusia ystäviä.
  • Tekemään ruokaa jämistä.
  • Lahjapakettien nauhoittamisessa.
  • Laulamisessa.
  • Laiskottelussa.
  • Mä oon omasta mielestä laajasti hyvinluova. Eli teen kaikken mahdollista ja onnistun.
  • Mulla on tosi hyvä matikkapää ja rakastan sitä tunnetta, kun saan vaikeen laskun tehtyä.
  • Toisten tukemisessa.
  • Oon ihan älyhyvä leipomaan. Ja itkemään elokuvissa. Ja rikkomaan sukkahousuja.
  • Dramatisoinnissa, laulamisessa, kirjoittamisessa, bussissa meikkaamisessa.
  • Mun mielestä oon hyvä työssäni, eli opena. Ja mäki muistan laulujen sanat!
  • Suunnittelussa, keksimisessä, ideoinnissa!
  • Neulomisessa.
  • Murehtimaan ja pelkäämään pahinta. Olen myös hyvä lohduttamaan ja trekemään taidetta, jossa on sielu.
  • Joskus sanoin vastaavaan kysymykseen, että kaikessa turhassa, mutta enää en aio sanoa niin. Kaikessa luovassa, maalaamisessa tms!
  • Nauramisessa!
  • Askartelussa.
  • Oon joskus sanonu, että jos jotain osaan niin ommella nappeja.
  • Vaatekaapin sotkemisessa.
  • Oon superviikkaaja.
  • Arjen mikromanageerauksessa!
  • Työssäni kehitysvammaisten ohjaajana. Pelkäsin äippälomalla ollessa, etten osaa, mutta osaan.
  • Saamaan muut hymyilemään.
  • Mä oon tosi nopee. Siis teen melkein kaiken älyttömän sukkelasti.
  • Omassa työssäni, opettamassa aikuisia maahanmuuttajia.
  • Piirtämisessä.
  • Järjestämään tapahtumia ja juhlia.
  • Soittamaan pianolla ilman nuotteja lähes mitä vain.
  • Siivoomisessa ja löydän lähes aina kaikki omat ja poikaystävän hukkuneet tavarat.
  • Unelmoimisessa.
  • Asioiden selvittämisessä ja organisoimisessa.
  • Orkideojen kukittamisessa ja kalojen siruttamisessa.
  • Mulla on mun mielestä hyvä lauluääni ja rakastan laulaa.
  • Mokkapalojen teossa. Ja vauvan kans höntsäilyssä.
  • Muiden tsemppaamisessa.
  • Suomen kielessäolen kyllä sairaan hyvö. Siis kieliopissa. Tylsää? Ehei.
  • Nukkumisessa. Siihen vielä erityistaitoja hampaiden narskuttelu.
  • Vaikee kyssä. Tulee mieleen vaan negatiivisia. Mutta sanon että pyykin ripustamisessa.
  • Leipomaan pullaa.
  • Mä oon sairaan hyvä lakanan suoristaja. Jokaaamuinen lempiasia on vetää lakana tiukaksi! Ah.
  • Leipomisessa, ruuanlaitossa, piirtämisessä ja kirjoittamisessa.
  • Haaveilussa.
  • Nyt on vaikea. Ystävällisyydessä ja siivouksessa ainakin.
  • Lastenlauluissa! Ja niiden sanoissa. Ja laulujen sanoissa ylipäätään. Muistan ne superhyvin. Ja musta on ihanaa, että mun neljäveellä on tää sama taito.
  • Silmien piirtämisessä.
  • Popcornin valmistus kattilassa.
  • Miä oon ihan älyhyvä ompelemaan ja suunnistamaan.
  • Mulla on mielestäni tosi hyvä visuaalinen silmä.
  • Mokailussa! Jossenko sanois, että päivittäistä, mutta silti olen elossa ja yhtenä kappaleena.
  • Ideoimaan vapautuneesti.
  • Elämällä elämää niin kuin minä.
  • Luovassa maalaamisessa ja kaikessa käsillä tekemisessä, kuten neulominen ja kutominen.
  • Käsinkirjoittamisessa ja ongelmien luovassa ratkaisussa.
  • Osaan ajatella laajasti ja syvästi monista asioita.
  • Käsiala. käsityöt ja oma työ.
  • Muotokuvien valokuvaamisessa.
  • Tunnistan kasveja ja osaan ulkomuistista hoito-ohjeet ja latinankieliset nimet.
  • Laitan kyllä hitokseen hyvää ruokaa.
  • Järjestämään tavarat hyville paikoille heti (saman iltana/yönä) muuton jälkeen.
  • Innostumisessa! Joskus onnistumisessakin muta aina innostumisessa.
  • Oon hyvä ruuanlaittaja ja on ihanaa, että läheisenikin arvostaa sitä. Lisäksi neulon tosi tasaisesti.
  • Mulla on tosi hyvä muisti esim. laulujen sanojen suhteen. Ja oon hyvä neulomaan.
  • Tähteiden käyttämisessäja siinä, että taion tyhjästäkaapista aina ruokaa.
  • Mää oon älyhyvä pitämään kaikki arjen langat käsissäja lapset hengissä!
  • Mä teen ihan käsittämättömän hyvää sienipiirakkaa.
  • Lasten kohtaamisessa, erityisesti “ongelma”nuorten.
  • Oon hitsin hyvä viilaamaan tekstejä niin, että niistä tulee hiton hyviä. Oon niin hyvä, että teen siitä työni.
  • Juustokakkujen tekemisessä sekä asioiden muistamisessa, selvittämisessä ja järkkäämisessä.
  • Värijärjestämässä asioita ja olemalla iloinen.
  • Arkiruokakokkailussa eli huippuhyvää helposti ja nopeesti, siinä oon PRO!
  • Kirjoneuleessa.
  • Erityisherkkänä tunnistaa muiden tunteet ilman sanoja hyvinkin tarkkaan.
  • Järjestely sekä juuston höylääminen.
  • Oon ihan älyttömän hyvä kuluttamaan aikaa yksin ja haahuilla päättömästi.
  • Osaan ottaa puheeksi vaikeita asioita, joita moni välttelisi.
  • Lapset rakastaa mua. Yleisesti ottaen kaikki, ja aina. Oon siis aivan paras lasten ihailun kohde.
  • Tänään tuntuu, etten missään, mutta oon kyllä älyhyvä äiti mun lapsille. Tämä pitäis muistaa aina.
  • Googlettaan!
  • Oman kodin siivoamisessa. Onnellisuudessa. Oon lähes aina supertyytyväinen elooni.
  • Leipomisessa ja neulomisessa.
  • Kalenterituunauksessa.
  • Myös käsialassa! Harmi vaan, ettei sitä kehtaa CV:hen laittaa vaikka tekis mieli.

Kaikki kuvat minusta otti ihana, ihana Pinja.

MUITAIHANIALAISNEULE 2.O // VÄLIAIKATILANNE

Ajattelin, että postaan teille väliaikatietoja tästä suloisesta hattaraneuleesta, otin kuviakin. En ehtinyt. Neule on nimittäin valmis jo ja sen on voinut bongata päältäni jo useampaan otteeseen. Se on pitkään aikaan kaunein neuleeni. Ei sillä, että vertailukohtiakaan neuleelle ei vähään aikaan ole puikoilta tullut, joten haluan siitä täydellisen kauniit kuvat jossain ihanassa paikassa, kauniissa miljöössä, suloisessa valossa, lämpimässä illassa. Melkoiset paineet valokuvaajalle, hehe!

Väliaikaitieto on silti myös se, että nelivuotias on saamassa oman hattaraneuleensa. Sitä neuloessani ja laskutoimituksia silmukoiden suhteen laskeskelessa mietin, jopa, että aloittaisinko katsomaan jälleen kerran Game of Thronesia. Se ei oo ikinä yrityksistä huolimatta mulla lähtenyt, mutta ehkä hattaran neulominen auttaa, silleen vastakohtana. Käsittääkseni. Tai sitten jatkan eilen aloittamaani elokuvaa, jonka nimi olo Yksisarviskauppa. Joo, se sopii mulle paremmin!

Ihanaa maanantain makuista torstaita ja leppoisia neulehetkiä takatalvisiin tunnelmiin!