Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ALL PINK EVERYTHING

Tyttäreni täyttää pian 12. Ihan mahtava ikä. Saattaa olla kyllä niin, että joka iässä sanon niin, mutta joka iässä on omat mahtavuutensa. Tyttäreni on aina ollut oman pukeutumisensa suhteen tarkka, hänellä on ollut omat mieltymyksensä pienestä saakka ja sama jatkuu edelleen. Välillä oli pitänyt olla pelkkiä kreisejä kuosiasuja päästä varpaisiin, sitten taas ainoastaan leveitä lahkeita. Viimeisin pukeutumistoive on ollut se, että hän haluaa mahdollisimman paljon kokovaaleanpunaisia asuja. Ihan huikea toive tällaiselle vaaleanpunaista rakastavalle.

En siis varsinaisesti vastustellut, vai olikohan jopa niin, että itse ehdotin neulovani jotkut ihan tavalliset, mutta erilaisista vaaleanpunaisen sävyistä koostuvat vanttuut, kun säätilatkin näyttivät pakkasten väistyvän. Halusin vain neuloa, jotta pääsisi taas kunnolla neulomistatsiin ja siitä tulisi sitä toimintaa, että sohvalle istuessaan innostuu ottamaan puikot käteensä. Ei siis mitään sen kummempaa jippoa tai yksityiskohtaa ole näissä lapasissa. Kunhan neuloin. Lapasista tuli ihan kivat. Kivasti sai kulutettua pieniä lankanyssäköitä. Arvatkaapa mitä sitten tapahtui, kun tyttäreni otti ne ensimmäisen kerran mukaansa kouluun… No, sain viestin kesken koulupäivän, että “uudet lapaset ovat jossain, en löydä niitä”. Laskin kymmeneen ja mietin, että NE ON VAAN LAPASET NE ON VAAN LAPASET.  Muutaman tunnin ihan pikkiriikkisen kuitenkin surkuttelin, että sinne meni ne ja että teen kaikella uhallakin seuraavista paljon hienommat! Onneksi ne kuitenkin löytyvät, tietysti! Repun pohjalta – vaikka se oli kuulema jo moneen kertaan ennen sitäkin käyty läpi. Mulla on vähän sellainen suutarinlapsi-ongelma, että mun lapset eivät varsinaisesti huku äitinsä neulomiin villasukkiin, lapasiin saatika villapaitoihin. Olen äärimmäinen onnellinen ja hyvilläni, kun näen tyttäreni nappaavan juuri nämä, aivan tavalliset vanttuut, kun kiiruhtaa aamuratikkaan. 

IHANAT KESÄYÖT TELTASSA, NIITÄ TÄLLEKIN VUODELLE // KOOSTE 2018 JA TERVETULOA 2019

Tämä on sellainen viime vuosi pakettiin -postaus. Tämä on myös mitä sitä tänä vuonna tekiskään -postaus. Voin kertoa jo nyt, että mitään kovin summaavaa lopputulosta en saanut aikaan ja varmasti aika pakka levällään tästä eteenpäinkin mennään, mutta kirjoitin tän silti. Tai sitten innostuin, kun katselin kuvia ja totesin, että onpa mun elämä ollut ihanaa. Ajattelin kyllä myös eilen ihan samalla tavalla, kun tein Instagramiin samanlaisen koosteen, mutta vain niistä videoista, joita olin stooreihin ladannut. Ne olivat rosoisempia, sekalaisempia kuin nämä blogin kuvat, siellä tanssin kameralle, mutta täällä taas pistän nakkikastikkeen suoraan puoliksi pöydälle ja otan kuvan. Molemmat näyttävät ihan minulle, kumpikin on täyttä totta.

Viime vuonna kävin muutaman kerran retkiluistelemassa. Sain synttärilahjaksi jopa ihan oikeat kenkiin kiinnitettävät retkiterät, mutta päädyin kuitenkin takaisin 90-lukulaisiin Susaneihin. Terät tarvitsisivat oikeanlaiset kengät ja eihän mulla sellaisia ole, mutta ei sillä väliä. Kaikista parasta retkiluistelussa oli ehdottomasti se, että luistellessa maisemat kokoajan vaihtuivat. Suvisaaristossa vietetyt luistelupäivät olivat kauniita pakkaspäiviä painumassa iltaa kohden ja kaikki valkoisen ja sinisen sävyt näkyivät ympärillämme. Ihanaa! Odotan tosi paljon kunnon pakkasia ja toivon, että tänäkin vuonna päästään luistelemaan, kaikki on vaan niin kaunista silloin.

Tuntui kuin sydän pakahtuisi kaikesta kauniista ympärillämme. Jokaisella laivareissulla halusin mennä kannelle katsomaan auringonlaskua ja toivoin, että saataisiin ikkunallinen hytti, jotta saisin herätä katsomaan nousunkin. Telttaretkillä valitsin teltan paikaksi aina sen mistä näkee veden. Onnekseni olinkin monta yötä teltassa ja jokainen niistä oli hyvä yö. Tulevana vuonna toivon voinani telttailla ja retkeillä edelleen ja vielä vähän enemmän, mutta en ota siitä paineita. Joka vuosi haaveilen Lapin vaellusretkestä ja kyllä senkin aika taas joskus tulee, jos ei tänä vuonna niin sitten jonain muuna.

Perhe vuonna 2018. Olimme oma nelikkomme, mutta saimme enenevissä määrin mukaan myös kolme muuta ihmistä. Niinä aikoina kun lapset olivat isillään, olin paljon kaksin miesystäväni kanssa. Monella tavalla kaikki aika on siis ollut tyystin erilaista kuin koskaan aiemmin. On ollut ihanaa huomata kuinka sekä mun, että miehen lapset ovat tykänneet todella paljon olla toistensa seurassa ja niillä on kivaa keskenään ja meillä koko seitsikolla on myös. Ei missään tapauksessa itsensäänselvä juttu. Meidän neljän, minun ja lasteni välit ovat suloisen mutkattomat ja vitsikkäät. Ollaan kaikki melkoisia huumorilissuja ja vitsiniekkoja. Halitaan, pussataan ja kerrotaan rakastavamme jokaisena päivänä, kun ollaan yhdessä. Jokaisen lapsen saan usein kainalooni sohvalla tai yöllä viereeni nukkumaan.

Omat lapseni ovat kasvaneet kuten aina, yllättävää. Esikoinen lähestyy teinivuosia. Ihan hullua, koska aina tälleen tammikuussa muistelen sitä, kuinka aloitin bloggaamisen ja tuo tyyppi oli mun vatsassani silloin! Hän on innostuvainen ihana nuori neito. Juuri nyt suurimman fanituksen saa Soturikissat-kirjat, videoiden tekeminen ja editointi ja näytelmäkerhoharrastus. Eskarilaisesta on tullut verrattain rauhallisempi ekaluokkalainen, jota nyt joululomalla katsellessani ja kuunnellessani pakahdus vaan mylläsi rinnassa. Hän on niin hauska ja fiksu tyyppi, joka osaa ottaa mielettömällä tavalla muut huomioon, mutta kuitenkin myös kiukutella omaan tyyliinsä, joka saa mut raivon partaalle. Ja jolla on maailman kaunein käsiala. Kohta se varmaan alkaa kirjoittaan suttuisasti, kun aina sitä ääneen ihailen. Nelivuotiaasta on kuoriutunut vuoden aikana omaa tahtoa ja erilaisia supersanakariasuja käyttävä pikkutyyppi, joka todella osaa neuvotella ja jolla on tiukka tahto. Eniten häntä kuvastaa tällainen tilanne:

- äiti, saisinko yhden karkin?

- Ei, ei me nyt oteta karkkia.

- Mutta minä haluan, haluan yhden karkin.

- Ei, ei oteta.

--- (mahdollisesti toistoa)

- No, okei saat yhden.

- Ei, minä haluan kolme.

- Ei, ei todellakaan, saat sen yhden. 

- Äiti, minulla on sinulle kaksi vaihtoehtoa: minä otan kaksi tai minä otan kolme karkkia. MINÄ VALITSEN KOLME! SE ON SOVITTU!

Menneenä vuonna oli tietysti ihana matkamme Malediiveille. Siihen liittyi useampiakin teejotainmitäetootehnytennen-kohtia, lähtien ihan siitä, että en ollut ennen käynyt Malediiveilla. Se olisi liian helppo piste tässä pelissä, joten sitä ei lasketa. Matka oli tajuttoman upea ja välillä tulee olo, että tapahtuiko se edes oikeasti, kun kaikki vaan oli niin hienoa ja kaunista ja i h a n a a. Kunnon rakkausmatka. Parisuhde on hyvä ja tasainen ja olen äärettömän kiitollinen kaikesta siitä. Tuntuu vaan välillä ihan uskomattomalle, että joku jaksaa katella mua ja mun omituisuuksia – ei voi sanoa joka päivä, koska emme asu yhdessä…. eli ehkäpä juuri siksi jaksaakin! Hehe. 

Koska yhtäkkiä olinkin parisuhteessa, niin mulla ei ollutkaan aikaa ja intoa enää järkätä niin paljon bileitä, kuin aiemmin. Ja minä jos joku olen se, joka niitä järkkää. Eli tänä vuonna aion kyllä herätellä henkiin kaikki bailuut, koska rakastan bailuiltoja ystävien seurassa. Ei silloin tarvitse välttämättä lähteä minnekään, mutta tuntuu, että niihin saa ainakin parhaiten ystäviä koolle. Jospa kukaan ei vastaisi juhlakutsuun, että tuun sitten seuraaviin, koska silloin tulee olo, että olen itsestäänselvyys juhlajärjestäjänä. Tuo lause nimittäin painoi mun mieltäni vuonna 2018, kun niitä bailuja ei juurikaan ollut. Mutta näinhän mää ystäviä silti paljon ja tehtiin vaikka mitä yhdessä, vaikkei niitä bileitä järjesteltykään samaan tahtiin.

Keväällä aloitin toisen kirjaprojektin ja sitä miettiessä, tehdessä ja valokuvatessa menikin paljon aikaa loppukesään saakka. Lempyskirjan taustalla oli myös ajatus siitä, että ihan arkisiakin asioita voi ja pitää ja saa tallettaa muistoihin. Niihin on kiva palata välillä, kun eihän kaikkea todellakaan muista ilman, että kirjaa jonnekin ylös. Tänä vuonna siis aion tehdä myös enemmän erilaisia listoja!

Instagramissa tuttavani Ida-Lotta teki loistavan listauksen ja hänen luvallaan jaan sen teille täällä myös:

  1. Syödä 30 pitsaa.
  2. Käydä 20 yleisessä saunassa.
  3. Aloittaa keskustelun ainakin 5 ihmisen kanssa, joita näen jatkuvasti.
  4. Laskea kaikki keikat, joilla käyn.

Aion kirjata saman listan myös itselleni, mutta saunoiksi lasken kaikki saunat, joissa saunon. Ja ehkä pitsamääräksi vaihdan 60 tai 100 koska rakastan pizzaa! Ehkä sata on liiottelua.

Muutaman lisän listaan keksin omalle kohdalleni:

  • Ota enemmän valokuvia ihan tavallisesta arjesta.
  • Tee edelleen asioita, joita et ole tehnyt ennen ja listaa ne.
  • Nuku ainakin 10 yötä ulkona.

Edelleenkin olen vähän hakoteillä sen suhteen mitä tahtoisin ja osaan tehdä. Epävarmuuksia on hirveästi. Haluaisin maalata enemmän. Kirjoittaa. Tarinoita ja erilaisia tekstejä, mutta ihan myös erilaisilla käsialoilla asioita paperille. Piirtää. Neuloa. Tehdä kauniit ohjekuvat kirjoneulekuvioista. Ottaa parempia valokuvia. Päivittää blogin ulkoasua enemmän sellaiseksi millainen sen tahtoisin olevan. Kutoa. Käydä kaikenmaailman lääkäreissä perustarkastuksissa. Hypätä laskuvarjolla. Kiivetä korkealle. Ajella kesäyössä. Nähdä kauniita paikkoja. Tehdä enemmän ruokaa ja leipoa. Olla enemmän lasten kanssa läsnä.

Katsotaan mihin pystyn ja minne mieli ja tuuli vie. Semmoinen mää vähän oon, että sinne mennään minne ne vie ja olkoon niin. Tähän loppuun leppoisa pieni kuvakooste vuodesta 2018 kuvateksteineen.

Pidän kädestäsi aina kiinni, muru. Mulla on aina joku lapsi tai lapsia (omia yleensä) pitämässä kädestä kiinni, kun kuljetaan jossain. Se on parasta.Otetaan edelleen ryhmäkuvia, ei yhtä vaan kuinka monta. Aion edelleen olla se huomaamattomin.Aion pysähtyä tien varteen tai jäädä linja-autosta tai huudahtaa seurueelleni stop, jos tulee tilanne, että maailman kauneus sen vaatii. Rakastan tätä maapalloa ja sen pastelleja. Pussailen ja hellin. Paljon. Pussailtiin ja hellittiin. Paljon. Kesäyölove. Mulla soi tässä tätä kirjoittaessani taustalla Neil Youngin Harvest Moon, voisko olla sopivampaa. Ihan ku oisin joku elokuvan hahmo, joka öisin kirjoittaa ihanista asioista, heh. Paitsi ettei nyt oo kesäyö vaan myrskyisä talviyö.Enemmän kakkuja. Voileipäkakkuja. Kermakakkuja. Ei ainakaan mitään tiiviitä raakakakkuja. Koristuksia. Paljon kortistuksia tälle vuodelle. Ois mahtavaa oppia tästä aihealueesta lisää! Tämä kuva on mahtava. Tämmöstähän se kaikki aina on.Teltan ovi aamulla auki ja tuuletusta paljaille varpaille, jotka eivät ole kesän lämmöstä tarvinneet edes makuupussia.Hikiset ja märät vaatteet tuulettumassa ja kuivumassa säässä, jossa ei käy tuulenvirettäkään. Miettikää, miten ihanaa se kaikki on! Voi kesä, suloinen kesä!Naapureille soitto, että nyt pihalle, mulla on teille jäätelöä. <3Tämä viikonloppu keski-Suomessa. Vitsit miten ihana se olikaan. Hypittiin laiturilta vaatteet päällä uimaan. Istuttiin saunassa pyllyt tiukasti vieretysten ja pulahdeltiin uimaan, sillon oltiin tosin jo heitetty vaatteet pois. Naurettiin kippurassa kun tanssittiin ysäriteknoa. Mua alkaa melkein aina itkettää, kun mietin miten onnekasta on saada olla ystävä sellaisille ihmisille, joiden kanssa saa kokea kaikkea tällaista, mökkiviikonloppuja ja sen sellaista.Tästä nyt on tullut sellainen perinne, että otetaan kuva kohti järveä, kun aurinko paistaa haarovälistä. Mitä lie.Vuosi vuodelta ihmettelen miten Halloween tulee niin nopeasti enkä ehdi valmistautua, mutta aina silti saan aikaan kuitenkin melko hauskoja “kurpitsoja”. Voisikin siis aloitella jo nyt.Ainiin, tein myös maton. Tässä kuteita, joita maalasin.On ihanista ihaninta, kun ihmiset menevät naimisiin. Sain tehdä parikin hääbingolappusta ja pitää muutenkin melko monet bingot, se on mahtavaa!Kolmi- ja nelivuotiaana ja minkä tahansa ikäisenä saa ja pitää ja voi ja on lupa käyttää kaikenlaisia mekkoja ja asuja, joista tykkää. <3 <3 <3Tein mielestäni söpö sitruunatyynyn, mutta sanoivat, että se on bataatti, peruna, nauris tai inkivääri. Sama se. Haluan näitä lisää. Sohvan pullolleen erilaisia samettiisia tyynyjä, jotka ovat kaikkea muuta kuin kulmikkaita.Alkukesän viikonloppu Liesjärven kansallispuistossa oli lumoava. Sen jälkeen olen miettinyt miten pääsisin luontoon enemmän.Kaiken ei aina tartte olla niin vitun vakavaa. 
MULLA OLI KEIKKA! Puhelaulubingo! Olin onneni kukkuloilla. Tässä kuvassa tosin saatan laulaa myös Ei oo, ei tuu.Samoilla festareilla oli myös maailman kaunein ulkohuussi. Omenapuun alla. Tytär ompeli itselleen housut. Culottekset. En voisi olla ylpeämpi hänestä.
Tauluseinä ei tainnut vuonna 2018 vaihtua niin tiuhaan kuin aiempina vuosina. Oli enemmän YES-meininkiä muuten.Meistä tuli mestareita tekemään sushia itse. Tavoitteena tehdä enemmän vielä söpömpiä annoksia. Kuvan sushidonitsit tosin ovat lapsien enkä pidä niitä vertailukohtana omilleni, koska en pysty söpömpiin.Kun käytiin ostamassa tuota uv-paitaa ennen matkaa, mua jännitti niin, että olin pahalla tuulella. Pelkäsin, että maailmanloppu tulee enkä pääse pitämään paitaa. Ei tullut! Onneksi.
Lasten ideat ja aikaansaannokset hämmästyttivät. Tämmösiä, tuosta vaan! Mieletöntä!Bättre Folkissa oli pirskatin kylmä. Saman verran vaatetta päällä kuin nyt, mutta mitäpä siitä. Tänä vuonna ajankohtaa siirrettiinkin heinäkuun puolelle.Tuo yläkaappi on aina auki. Oon niin lyhyt ettei se haittaa.Mulla on pala tätä aitaa seinälläni.Villasukkavarpaat teltan ulkopuolelle sen verran, että piti pian vetäistä makuupussiin, kun niitä alkoi paleltaa kovassa tuulessa. Mutta oi mikä yötön hailuotolainen yö.Onnellinen muia -80Vuosi 2018 kirjattaneen ylös vuotena joka Arposen Tiina teki paljon koristeellisia pipareita, joista maistoi vain talon nurkkaa.
Taivas lähes päiväntasaajalla. Tästä kun käveli noiden talojen taakse, siellä oli ilmastoitu vessa, jossa oli niin viileää, että varpaita alkoi taas palella (kuten hailuotolaisessa kesäyössä), mutta jossa tuoksui raikkaan ihanalle sitruunaruoholle.Hirviässä kiireessä matkalle mukaan teetetty paita Lempeyskirjasta tutulla kuvalla. Vähän jäi puolitiehen tuo homma, kun reissun jälkeen olikin yhtäkkiä jo joulukuun alku ja nyt on jo tammikuu. Ostaisitko tuollaisen paidan? Voi ihana maailma, ihana Malediivit, ihana Intian valtameri. Pidetään tästä pallosta huoli.Ne aamiaiset, kun pöydällä on paljon kaikkea, ne ovat mun suosikkejani.Kävin äsken tarkistamassa onko mulla tyhjiä maitopurkkeja. Aion säästää nyt niitä paljon, jotta ei tarvitse sitten litratolkulla juoda jotain kun on pakkaset. Näitä jääpalataideteoksia teen tänäkin vuonna, se on varma. Kaisu ikuisti mut hyppäämässä mereen syksyllä. Yritin ensin istua eteerisesti laiturilla, mutta ei, tämmönen mää oon.Arkiruokaa.Tulppaaniaika on ihan pian taas! Voi että! <3Poikani samoissa maisemissa kuin minä pikkutyttönä Ruotsissa. Kuljettiin ilta hiljaisen synnyinkaupunkini kaduilla Ruotsissa. Tuntui hassulta ja ihanalta samaan aikaan. 
Kesän ekat puhalluskukat!Tänään jo mietin, että vitsit miten kivaa, kun kohta on kesä (tammikuussa tulee jo se fiilis!), kun saa piirtää taas katuliiduilla. *kasvonsydämenmuotoisilla silmillä*Näiden karttojen piirtäminen ja maalaaminen on niin mukavaa. Tämä kertoo kesäsuunnitelmistani 2018. Voin käyttää myös vuonna 2019. Saa käyttää.Villasukkia. Mulla on tosi monet, mutta mistään en raskisi luopua. Pidän eri pareittain. Lupaan nostaa jalat sohvalle ja lepuuttaa useammin tänä vuonna. Olla vain.
Lempeyskirja. 
Huom! Pitää muistaa ostaa uudet leveälahkeiset musta housut.Kalapuikot, aina hyvä.Hyppää korkealle! <3 Näe isoja puita ja halaa niitä. Tai aseta lapsesi puun juurelle ja toivo, ettei kukaan muu puuta katsomaan tullut ehdi tulla kuvaan. Ei tarvi säännöstellä sokerin syöntiä, jos ei taho. Mulla on sellainen kasvatusperiaate, että jonottaessa saa rimpuilla, itseasiassa aina saa. Kaikki me rimpuillaan omalla tavallamme. Ryijyjakkaran tekeminen vei mukanaan niin, että jos se minusta olisi kiinni tai siis niinhän se onkin, mutta että vois olla silleen, että meillä olisi kotona kymmenittäin ryijyjakkaroita. 
Torronsuo kesäkuisessa aamuyössä.Jos sulla on vaan mahdollisuus neuloa uima-altaassa niin tee se. Muut kattoo varmasti ihmeissään ja ittiä naurattaa ja tulee olo, että näin sen pitää ollaki. Täydellistä!Laitoin Pinjalle illalla viestin, että pääsiäisaskartelut kannattaa varmaan aloitella jo, se on niin pian tuo pääsiäinen kuitenkin.Aina ei ehdi edes ottamaan kenkiä pois jalasta siinä teltan suulla. Eiku aivan, tää oliki vaan teltta jossa käväisin ottamassa kuvan, omani oli tämän takana. 
Lähes vuosi sitten ilmeistyi käsityökirja, josta olen tosi ylpeä. Kiitos Johanna ja Henna-Kaisa yhteistyöstä. Saan lähes joka viikko kyselyitä joistakin mun käsitöistä, jotka ovat vilahdelleet vuosien saatossa blogissa tai pinterestissä – melko monet niistä löytyy täältä kirjasta ohjeineen.Nakkipalmuja. Perus arki.Nonparelleja ja karnevaalikeksejä. 80-luku best. 2018 best. 2019 best. Tykkään aina ihan todella paljon ottaa näitä valiaikakuvia neuletöistä. Siksi pian koittaa taas kivoin aika tehdä tällaisia, kun valoakin tulee lisää. Vaikka ajankohdallisesti sukkia olisi varmaan järkevin tehdä just nyt. 

Maaliskuussa 2018 tajusin, että KERRAN LUMILAUTAILIJA, AINA LUMILAUTAILIJA. Hyvää pääsiäistä jo ennakkoon. <3
Näihin helmikakkupalasiin on hyvä päättää tämä postaus. Olipa melkoinen, ihana vuosi 2018. Nyt on 2019, olkoon tämä hyvä. Pitkä matka millenniumista tähän, vaikka hujaukselta tuntuukin. <3

KUNNO ÄIÄSUKAT ELI VILLASUKAT KENELLE TAHANSA IHANALLE TYYPILLE

Just ja just ehdin vielä tämän vuoden puolelle saada valmiiksi villasukat. Kovin monia en tänä vuonna tehnyt, lapsille en ainuitakaan, ne saavat olla kyllä listalla seuraavina, reppanat ovat kohta suutarinlapsia, joilla varpaat ihan jäässä, kun ei äiti neulo niille sukkia. Nämä yhdet ja ainoat miehelle tekemäni sukat sentään sain valmiiksi.

Annoin sukat syntymäpäivälahjaksi jo marraskuussa, mutta ainoastaan lupauksena sukista siinä vaiheessa, sillä en ehtinyt niitä tekemään ennakkoon eikä mulla ollut innostusta neulomiseen. En tiedä miten teillä muilla, mutta mulla on toisinaan aikoja, ettei neulominen kiinnosta yhtään. Ei edes sen vertaa, että kauniita lankoja katselemalla, koskettelemalla ja haaveilemalla innostuisi, ei millään tasolla.

Jouluksi otin mukaan sekä puikot, että satunnaisen värisiä sopivahkoja lankoja sukkia varten. Yhtäkkiä huomasinkin, että neulominen vei taas ihanasti mukanaan. Ihan niin, että teki mieli katsoa vielä se yksi jakso jotain sarjaa ja mennä vasta sitten nukkumaan. Nämä kunno äiäsukat valmistuivatkin ennätystahtia.

Lankoina mulla oli harmaata seiskaveikkaa ja joitain muita lankoja. Eivät missään nimessä ole veljeksiä lukuunottamatta oikeita sukkalankoja. Käyttäjä lupasi olla heittämättä sukkia koneeseen (varma kutistumisvaara väriraidoille!) ja minä aion reikiä paikkailla, jos niikseen käy. 
Loin varteen 52 silmukkaa kolmosen puikoille ja neuloin joustinta. Kaksi oikein,kaksi nurin -joustin ei ole mulla koskaan kauneinta ja tasaisinta, mutta ei silläkään niin väliä. Oli pitkästä aikaa kiva neuloa jotain noin perusneuletta. Kantapään tein vahvistettuna ja kaventelin silmukat neljäänkymmeneen kuuteen kärkiosaa varten. Varmaankin vain siksi, että kuvioiden silmukkamäärät eivät täsmäisi ja voisin jälleen todeta, että ei se oo niin justiinsa.

Ihanat sukat niistä silti tuli. Kantajalleen juuri sopivat ja mieluisat. Värit vähän peristeisen perusharmaa-sini-vihersävyisen miesten villasukan lempeämpi versio, siitä tuli nimikin – kunno äiäsukat, joka muuten pitää lausua sillä tavalla äijämäisesti. On tylsää, että miesten sukkien värilajitelma on yleensä niin rajattu, tällaiset ovat juuri täydellisen väriset ja kuvioiset kenelle tahansa ihanalle miehelle. Ja kenelle vaan!

Oikein hyvää vuodenvaihteen juhlintaa sinne teille kaikille, jos ei ennen vuotta 2019 enää nähdä! <3

KUTIMIEN KANSSA AURINGON ALLA // MALEDIIVITARINA OSA 2

Lähtiessämme lomamatkalle, nappasin lankakorista lankaa ja kävin ostamassa uudet puikot. Halusin aloittaa sukkia. Ihan ilman ohjetta. Että neuloisin vain. Viime kuukaudet, ehkäpä jopa vuodet ovat olleet niin hektisiä, että sellaiselle pelkälle olemiselle ja neulelankojen valitsemiselle ja neuleohjeiden piirtelylle ruutupaperille ei ole ollut aikaa (tämän osuuden päätin siis skipata tälläkin kertaa). Päätin, että jos vain yhtään tekee mieli, niin matkalla kyllä neulon. 

Niin minä sitten neuloin. Lentokoneessa elokuvan ääressä, lentokentällä ja aurinkotuolissa. Vitsit, että nauratti, kun eräänä päivänä löhöiltiin altaalla just niillä tuoleilla, jotka olivat vedessä, uima-altaassa matalasti ja mulla oli kassissa neuletyö. Otin sen esille ja jatkoin sukkaani. Se oli ihanaa se neulominen. Ei mua kirjojen lukeminen aurinkovarjon alla kiinnosta yhtään niin paljon kuin sukan neulominen. Siihen päälle kun vielä otetaan muutamat hauskat neulomiskuvat, sellaiset jollaisia en ole ennen ottanut tai nähnyt edes ja kunnon remakat naurut siitä toiminnasta, ai että. Altaan reunalla olleet muut pariskunnat hymyilivät meille tai mulle nyt varmasti ainakin – hymyiltiin takas!

Ei se sukka kauheasti edistynyt, mutta jokainen neulomishetki tuntui ihanalta. Odotan jo tammi-helmikuun pakkasia ja kiireettömiä iltoja elokuvan ja kutimien kanssa ilman nukkumaanmenoaikaa. Siihen saakka nautiskelen neulomisesta näiden hiukan ehkä vähäpukeisten neulekuvien kera.

NEULOTAAN YHDESSÄ HYVÄÄ – OHJE NENÄSUKKIIN

Yhteistyössä Nenäpäivä.

Mulla on mahtavia uutisia! Nimittäin sain kesällä mitä mainioimman yhteydenoton. Minua pyydettiin mukaan Nenäpäivään ja tekemään hyvää omalta kotisohvalta käsin eli neuloman muitaihaniamaiset Nenäpäivä-sukat. Mikä ihana pyyntö, johon tietysti vastasin, että kyllä, neulon!

Nenäpäivähän on kampanja, jossa kerätään lahjoitusten avulla varoja maailman lapsille viihteen ja yhteisöllisyyden voimalla. Mukana on yhdeksän järjestöä: Suomen UNICEF, Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Fida International, Pelastakaa Lapset, Plan International Suomi, Solidaarisuus, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ja Suomen Lähetysseura, joiden kautta kerätyt varat päätyvät maailman lapsille. Lisäksi Yle tukee Nenäpäivää ohjelmatuotannollaan. Valtakunnallista Nenäpäivää vietetään tänä vuonna 9.11.

Nenäpäivään voi osallistua monella tavalla ja tämä minun tapani on se, että haastan teidät jokaisen siellä ruutujen toisella puolella neulovan lukijan tekemään omat Nenäsukat. Sen jälkeen myy sukkasi ja lahjoita sukkien myyntivoitto Nenäpäivälle – käytä joko tätä mun ohjetta tai keksi itse omasi. Lähde mukaan neulomaan hyvää! Sukkien ohje tulee tässä ja muista myös kuvata sukkasi Instagramiin ja lisäämällä hashtagit #nenäsukka ja #muitaihanianenäsukat. Lisää Nenäpäivän sukkahaasteesta löydät osoitteesta: nenäpäivä.fi/nenäsukat

Miettiessäni ensimmäisiä kertoja millaiset sukat teen, minulla oli edessäni kaunis kesäinen maisema. Istuin laiturilla ja katselin järvelle. Laiturille ei vielä paistanut aurinko, päivä oli vasta alkamaisillaan, oli lämmin ja helle tuloillaan. Varsinaiset villasukkakelit vielä kaukana edessäpäin. Heti suunnittelin alkuvaiheessa tiesin, että haluan sukkiin punaisia pallokerroksia, ehkä jopa tupsuja. Ne olisivat hauskat, jos syyspäivänä laittaisi jalkaansa lyhytvartiset kumpparit ja tupsut näkyisivät takana saappaan varren ylitse. Ruutukuvion ja piparireunan yhdistäminen on yksi suosikkikuvioistani, joten päätin yhdistää nämä kolme kivaa ideaa ja näin syntyivät Muitaihanianenäsukat. Täydelliset syksyn ja talven varpaiden lämmittäjät, joissa on muisto kesästä, nimittäin jos oikein tarkasti katsot, saatat nähdä sukissa jätskivohvelin ja hellepäivän sulattamaa, makoisaa jäätelöä sekä mansikoita.

Tarvikkeet Muita ihanian nenäsukkin: kolmosen sukkapuikot ja suunnilleen saman vahvuisia lankoja (esimerkiksi Novitan Nalle tai teeteen Pallas-sukkalanka ja Tundra-alpakkasukkalanka, joita on käytetty kuvan mallisukissa).

Tiheys: 10 cm= 28 krs ja  10 cm = 24 s

Mallisukan koko noin 37. Luo 63 silmukkaa kolmosen puikoille. Neulo joustinneuletta 10 krs, niin että neulot 1 o kiertäen ja 2 n. Joustimen jälkeen alkavat kuviokerrokset, jotka neulotaan mallikuvan mukaan. Tässä vaiheessa lisää 1 s, jotta kuviokerrokset onnistuvat, sillä kuvioiden leveydet ovat 4 ja 8 silmukkaa. Ensin piparireunaa, jonka jälkeen ruudukkoa ja lopuksi vielä toinen piparireunuskuvio. Kun kerroksia sukassa on yhteensä 37, siirrytään kantapään kimppuun.

Kantalappu neulotaan 1. ja 4. puikkojen silmukoilla eli 32 silmukalla. Neulo ensin 1. puikon silmukat vielä normaalisti ja vaihda sitten kantapään värinen lanka ja aloita vahvennettu neule kääntämällä työ kantalapun neulomista varten. Ensimmäinen silmukkaa nostetaan neulomatta ja sen jälkeen loput silmukat neulotaan nurin normaalisti. Seuraavalla kerroksella, kun työ on oikein päin, neulotaan *1 s neulomatta niin, että lanka jää nurjalle ja 1 s oikein*, toista tätä loppu kerros. Neulo 24 kerrosta, jonka jälkeen tehdään kavennukset kantapohjaan. Jatka kokoajan samaa vahvennettua neuletta. Neulo, kunnes jäljellä on 11 silmukkaa. Tee ylivetokavennus eli nosta 1 s ja neulo seuraava oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli. Käännä työ ja nosta ensimmäinen silmukka nelomatta, jonka jälkee niin kauan kunnes jäljellä on 11 silmukkaa ja neulo 2 nurin yhteen. Käännä jälleen työ ja neulo kunnes jäljellä on 10 silmukkaa ja tee taas ylivetokavennus. Jatka näitä nurjan ja oikein puolen kavennuksia niin, että reunasilmukat vähenevät kokonaan. Kantalapun jäljelle jääneiden silmukoiden kaveriksi nostetaan reunoilta uusia silmukoita kerrosten mukaan. Tämän jälkeen tehdään kiilakavennuksia 1. puikon lopussa neulomalla 2 silmukkaa oikein yhteen ja nelospuikon alussa ylivetokavennus. Tee kavennuksia kunnes silmukoita on kaikenkaikkiaan 56. Sen jälkeen aloita pikkuhiljaa kuviokerrokset. Mallisukissa okran värisiä kerroksia on seitsemän, jonka jälkeen tehdään piparikuvio ja sen jälkeen kaksi rivillistä punaisia Nenäpäivän nenäkerroksia. Näiden kerrosten jälkeen sukkaa kannattaa kokeilla ja katsoa sen mukaan milloin on aika aloittaa kärjen kavennukset. Riippuen jalan muodosta, mutta omalla kohdallani aika on oikea kun pikkuvarvas alkaa peittyä. Tee kärjen kavennukset niin, että 1. ja 3. puikon lopussa neulo kaksi oikein yhteen ja 2. ja 4. puikon alussa tee ylivetokavennus. Kun jälkellä on neljä silmukkaa, katkaise lanka ja vedä jäljellä olevien silmukoiden läpi. Lopuksi päättele lankojen päät, höyrytä sukat esimerkiksi silitysraudan höyrytoiminnolla tai kostuta ja pingota muotoonsa. Halutessasi tee hauska tupsu ja kiinnitä se sukanvarteen.

Nämä sukat voi neuloa omista lempiväreistä tai niihin voi käyttää sukkalankalaatikon jämäkerät ja antaa värien viedä. Tärkeintä sukkien neulomisessa on se, että neulominen on mukavaa. Aina ei oo niin justiinsa, itsekin huomasin juuri, kun katsoin kuvia, että määhän oon neulonut toiseen sukkaan 1o 2n -joustinneuleen sijaan 1o, 3n, mutta ei haittaa! Ihania neulomishetkiä!

SYDÄNRIVI YLÄASTESUKKAAN

Tämän kertainen kuviorivi, ja samalla viimeinen, on tietysti sydämiä. Veikkaanpa, että oon tässä vaiheessa sukkia ollut jo sen verran innoissaan kirjoneuleisista kuvioista, että oon ollut tosi innoissani ja neulonut tällaisen vähän vaativamman kuvion ja samalla ollut suruissani ja harmissani siitä, että sukat jo loppuvat enkä ehdi enää enempää. Vähän että miksen tehnyt tätä kuviota jo aiemmin. Vielä onneksi ehdin.

Kuvio on seitsensilmukkainen sydän ja sydänten välissä on yksi tyhjä silmukka. Riippuen kärkiosan silmukkamäärästä, sydänten kanssa saattaa joutua vähän sumplimaan, että miten ne saa mahtumaan ja pitäisikö sydänten välissä olla välillä kaksi tyhjää silmukkaa ja jääkö jalkapohjan puolelle kenties sitten isompi sydämetön väli. Kannattaa piirtää omat sydämet vaikka ruutupaperille ja mallailla, jos silmukkamäärä ei olekaan kahdeksalla jaollinen. Kuten aina neuvon, että se ei oo niin justiisa, ohjeita ei tarvitse orjallisesti seurata.

Sydänrivin jälkeen tulee vielä seitsemän kerrosta sinisävyisellä langalla ja sen jälkeen kärkikavennukset harmaalla langalla. Lopuksi jäljellä enää lankojen päättely. Yläastesukat saadaan päätökseen. Oikein ihanaa ja neulomisinnokasta viikonloppua!

JA TAAS YKSI VILLASUKKAPOSTAUS MUTTA IHAN PIAN NÄÄ ON VALMIIT

Kantapään jälkeen hurrutellaan sukassa kärkeä kohti. Silmukoita kavennellaan sen verran, että silmukkamäärä tuntuu sopivalta juuri omaan jalkaan. Mun yläastesukassa silmumoita on kavennettu niin, että niitä on 48. Kuvioita ei ihan kauheasti ole, ensin seitsemän kerrosta persikahtavalla langalla, sen jälkeen seitsemän kerrosta sinisellä ja *kolme silmukkaa sinisellä, yksi vaaleanpunaisella* ja toista kerros loppuun. Seuraavalla kerroksella *kolme silmukkaa vaaleanpunaisella, yksi sinisellä* niin, että kolmen sinisen keskimmäisen sinisen yläpuolella on sininen silmukka. Sen jälkeen sukka jatkuu seitsemällä kerroksella vaaleanpunaista ja seitsemällä valkoisella.

Näin helpon ohjeen kirjoittaminen tuntuu kyllä kieltämättä vähän tylsältä, mutta samaan aikaan juuri näiden sukkien tekeminen on ollut sydämelle tärkeää. Mietin yhtenä päivänä, että harmi etten ole seiskaluokkalaisena kirjoittanut päiväkirjaa, koska olisi hauskaa tietää mitä olen tuolloin miettinyt. Samaan hengenvetoon totesin, että onneksi ei ole mitään muistiinpanoja tuolta ajalta, kiva, että voi itse vain päätellä.

TERVEISIÄ MUMMILLE, ETTÄ TÄÄLLÄ KANTAPÄÄTÄ NEULOTAAN

No niin, vihdoin lähestytään kantapäätä. Alkuperäisessä yläastesukassa neulotaan vielä ensin seitsemän kerrosta yhdellä värillä (vaaleanpunahtava valkoinen) ja kuusi kerrosta 2o 2n -joustinta (persikka) ja sitten aletaan kantapäähommiin. Nämä voi toki jättää neulomatta, jos varsi on jo valtavan pitkä omaan sääreen. Näistä raidoista en laita ollenkaan nyt kaaviokuvaa, sillä mitään kuvioita ei tule. Ysärisukassa kantapää oli neulottu vahvistettuna kantapäänä (googlettamalla löytyy hyviä ohjeita, jos ei tule selkäytimestä) ja niin neuloin uuteenkin sukkaan. Aloin kuitenkin selailemaan myös käsityökirjaani, sillä sieltä löytyy myös kantapään ohje, perinteiseen ja tiimalasiseen. Ja arvatkaapas mitä siellä muuta olikaan, mitä en itse heti muistanut! No tarinaa juuri näistä yläastesukista.

Melkein itku tulla tirahti, kun mietin sitä ihanaa muistoa, kuinka reumaa sairastunut mummini niin tykkäsi mun villasukista, että pyysi ne lainaan. Kuinka ne varmasti ovat oikeasti tuntuneet mukavilta jaloissa. Mummi oli muutenkin ihana, herttainen ja rakas isovanhempi. Yksi äärimmäisen koskettava ja surullinenkin muisto mummista on se, kun hän innoissaan seurasi minua, kun olin televisiossa (Suomen ensimmäinen Big Brother vuonna 2005). Oli katsonut kaikki jaksot ja seurasi tyttärentytärtään tiiviisti. Mummi asui Oulussa ja minä tuolloin Tampereella ja näimme harvoin, joskus soittelimme. Ohjelman jälkeen mummi oli sanonut, että tuntee minut nyt paljon paremmin. Se oli tietysti totta, harvoin mummien kanssa kauheasti aikaa vietetään samanlaisten juttujen parissa, kuin mitä meistä näytettiin televisiossa (sillä kaudella me lähinnä luettiin kirjaa, tehtiin ruokaa, pelattiin omasääntöistä backgammonia, tehtiin tehtäviä, hupsuteltiin ja joskus oli jotain juhlia). Samaan aikaan se tuntui kauheana pistoksena sydämessä, että mummi oppii tuntemaan lapsenlapsensa television kautta kotonansa yksin, eikä niin, että oltaisiin vietetty aikaa yhdessä ja jutusteltu ja opittu tuntemaan toisiamme paremmin. Niin suruisaa. Enää siihen ei ole mahdollisuutta, nyt mummi on jo pilven reunalla jossain, muiden isovanhempieni ja isäni kanssa.

Mutta tiiättekö mitä teen huomenna? Halaan illalla äitiäni oikein lujasti, kun hän saapuu meille Oulusta viikonlopun viettoon. Lapseni odottavat ihan hirveästi mummin tuloa. He saavat nyt olla yhdessä, mummi ja lapsenlapset ja jutella asioista ja se jos joku on tärkeää juuri nyt, juuri tässä hetkessä. <3 Mummi ja ne muut varmasti iloitsevat tästä, jos jostain meitä seurailevat.

YLÄASTEVILLASUKKIEN NELJÄS NEULOMISPÄIVÄ

Hupsista, viikonloppu hulahti ohitse ja minä u n o h d i n laittaa seuraavan neuleohjeen, enkä älynnyt ajastaa sitä ennakkoon. Anteeksipyyntöjä täältä sadellen teille kaikille samaan tahtiin helsinkiläisten sadepisaroiden kanssa!

Tänään ohjeessa vuorossa tummansininen ja vaaleanpunainen raita, jonka keskellä valkoinen kuvio. Kerroksia tässä on yhteensä 15 ja niiden kerrosten aikana olisi tarkoitus myös kavennella silmukoita yhteensä kahdeksan. Itse kavensin noin joka kolmas kerros keskitakan eli kerrosten vaihtumiskohdan molemmin puolin yhdet silmukat.

Tämä sukka on todella pitkävartinen ja aika vähän on seitsenluokkalainen silmukoita kavennellut ja varsinkin aika lyhyen pätkän aikana, mutta ehkä se oli helpoin ratkaisu just silloin se. Oikein ihanaa viikkoa ja leppoisia neulomishetkiä!

YHDEN KERROKSEN ERIKOISRAITA // YLÄASTEVILLASUKAT PÄIVÄ 3

Heippa täältä yläastemuisteloista taas terve! Koska eilen ei tullut ohjetta ja on viikonloppu tuloillaan, niin julkaisenkin nyt astetta enemmän ohjetta, neljä eri väristä riviä. Viikonloppuna sitten taas lisää. Tässä pätkässä olenkin vähän jo hullutellut tuollaisella yhdellä siksakrivillä. Tuota yhden rivin ohutta raitaa olen vähän ihmetellyt. Alkuperäisessä sukassa se on hiukan eri sävyinen vihreä verrattuna muihin vihreisiin, joten päättelen itseni tuntien, että olen ehkä löytänyt koulun lankavarannoista kauniin vihreän, jota on ollut vain pieni kerä, josta on riittänyt tuollaiseen miniraitaan. Ehkä se voi teilläkin olla se, johon käytetään se ihana pieni jämälankanyssäkkä.

Koska kyseessä on toisinto yläasteella tehdyistä villasukista, tässä vaiheessa ei olla vielä kavenneltu 60 silmukasta yhtään silmukkaa pois, mutta toki te omissa versioissanne voitte niin tehdä. Varsi jatkuu vielä neljällä raidalla, eli pitkät varret tulossa.

Kuvion ohjekuvassa on nyt mukana myös edellistä kuviota. Ihanaa perjantaita teille ja kivoja neulomishetkiä!