Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

YKSIVUOTIAAN VILLATAKKI

Mun ihana kummipoikani täytti vuoden. Se on semmoinen pieni poika, joka antaa paljon halauksia. Ja voiko olla paljon ihanampia asioita maailmassa olla kuin pikkuisen pehmoisen, suloisen yksivuotiaan halaus! Villatakkikin oli sopiva ja mieluisa, jes! Malli takkiin on oma ja langat lankakorin pohjilta useita eri merkkejä ja laatuja.

Kummitäti lähettää ainakin tuhat sydäntä, onnea pieni suloisuus, pikku-E!

PARIISI PÄÄSEE PAITAAN

kankaanpaino1

paino1

paino2

paino3
Tässä maailmassa, kun kaiken pitää olla melkeinpä valmista samantien ja heti, on mahtavaa, että kun tammikuussa sain tyttäreni piirustuksen ja keksittiin, että siitä saisi tehtyä hienoja paitoja ja muita painelmuksia, piti odottaa huhtikuuhun asti ennen seuraavaa vaihetta.

Painoseulakurssilla tutustuin uuteen ystävään, jonka kanssa painoimme tänään parit paidat ja tiskirätit. Oli kivaa, kun oli seuraa, joka tiesi mitä tehdä, sillä oon jotenki kaikissa kouluissa ohittanut kaikki kankaanpainantaan liittyvät kurssit ja olin aika tietämätön, vaikka toki perusjutut olisin kyllä varmaan osannut tehdä. Mutta ne pikkuvinkit! Oli mukava ilta ja tuolla mulla kuivuu huippuhienoja juttuja ja pää on pyörällä uusista ideioista!

In a world where everything has to be ready immediately, it’s great that in January I got a drawing from my girl and we came up with an idea to do T-shirts with that picture printed on them, and other prints too. But, I had to wait until April to put the idea in practice.

From the pressure printing course I found a new friend, with whom we printed a few t-shirts and dishcloths. It was fun with a good company, who knew what to do, as I’ve managed to skip all the courses at school related to fabric printing and was pretty clueless, even though I guess I could have managed with the basic stuff. But the tips she gave me! I had lots of fun and I have some great stuff there drying up. And my head is spinning with the new ideas!

VILLASUKAT ♥

Mulla on viis ja puolivuotias tytär, teen paljon käsitöitä, neulonkin, mutta tyttörukka on saanut kulkea äitinsä tekemissä villasukissa vain hyvin harvoin. Muistaakseni yhdet tai kahdet olen tehnyt silloin kun jalankoko oli alle 20. Lankakorissani (jossa muuten säilytän kaikki lankani, niitä ei ole paljon!) oli ihania värejä, pieniä keriä, joten hetken mielijohde sai aikaan sen, että minä, paksupuikkotyttö, otin kolmosen puikot ja neuloa hurautin Höyhenpeite-sukat! Tykkään niistä, eiku, sittenki rakastan!

I have a five and half years old little daughter, put the poor little thing hasn’t walked in the wool socks her mother has made since she was just a little baby. I guess I’ve made one or two pairs years ago. So it was time create love wool socks for my sweetest girl. I took number 3 mm double-pointed needles (very odd, as I love thick needles) and made these Höyhenpeite socks all at once. LUV!

TEKNOTAKKI

 

 

 

 

 

Jo muutama kevät tai syksy sitten haaveilin uudesta takista. Säkkimäisestä, tai ainakin pussahtavasta, jossa olis leppoisa olla. Mieluusti mustasta. Mutta tunnenhan itseni, en koskaan (tai ainakaan kovin usein) tee mitään mustaa. Ajattelen vähän niin, että voiko mitään tylsempää olla, kuin että teen itse, alusta alkaen jotain, joka ei oo minkään värinen (musta, valkoinen ja harmaa). No ei. Varmasti siitä syystä mun tyylikin on usein melko värikäs, koska kun itse teen, tulee värejäkin. Ostaessa tietysti valitsen usein sen helpoimman vaihtoehdon, eli juurikin mustan tai harmaan. Se on aivan eri asia.

No, se vuosia sitten tekemäni takki… ei sekään ollut musta, eikä malliltaankaan sellainen kuin ajattelin, vaikka kaunis olikin ja on se mulla kaapissa edelleen. Kankaana oli Marimekon Ruutukaava ja malliltaan takki oli mekkomainen. Kaukana mustasta.

Tällä kertaa käytin valmiskaavaa, uusimman Ottobre Womanin (5/2012, malli 19), jota muokkasin mieluisaksi. Täytyy kyllä todeta, että oli kiva kaava, vino vetoketju tosi kiva ja iso huppu superplussaa! Ja mitkä teknovärit valitsinkaan! Mulla tulee noista mieleen KappAhlin ysärimallisto, muistatteko vielä Disciplinet? Ne oli ehkä enemmän oranssia ja hopeaa, mutta tuo harmaan, neonkeltaisen ja pinkin yhdistelmä on aikas makia! Sain uuden syystakin, mutta en mustaa!

∩ ∩ ∩ ∩ ∩ ∩ ♥ ∩ ∩ ∩ ∩ ∩ ∩

I’ve been dreaming of a new, self-made jacket for many years, it’s been quite difficult to find a good pattern and, of course, time to make it. I kind of want to have black one, but on the other one, I try to avoid anything black as I think it’s so obvious and boring! As you all might guess, I prefer colorful things! I tend to think, that when something’s self-made, it’s fun to play with colors and avoid the safe choice, as in, black, white or grey.

Few years ago I made jacket (picture below) Marimekko’s Ruutukaava -fabric. Back then I wanted to have loose and baggy coat, and nothing has changed since. But as you all know, the plans tend to change during the process. So the jacket ended up being very girly and almost like a dress.

Now I made a new jacket, and well, it’s not black! The pattern is from newest Ottobre Woman magazine (with little changes) and I love it. It has wonderful inclined zinner and the best thing about it is the supersized hood! I’m so happy to have this cool jacket! And the mix of grey and neon reminds me of the 90’s, TECHNOSTYLE!

 

PS. Just eilen satuin selailemaan vanhoja kuvia ja löysin Ruutukaava-takkikuvan, otettu lokakuussa 2009.
(huivi / scarf: Nümph)

SAMA PAIKKA

Yksi suosikkiblogeistani on lista asioista. Intouduin oikein kunnolla (linkistä näkee mistä) ja kuvasin usean päivän ajan työpöytääni. Mielenkiintoinen tutkielma omasta arjesta työpöydän ääressä. Viimeiseen kuvaan oli hyvä päättää, koska ompeluaikaa olin hakenutkin ja paikkaa minne lykätä kone hetkeksi, eli siis pariksi päiväksi. Kahden vetoketjun ja kahdeksan lyhyen sauman verran sitä onnea kesti. Kaksi uutta tyynyä koristamaan päiväpeiton päälle. 
↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↑ ↓ ↑ ↑ ↑ ↑

I took photos of my desk every day for about two weeks (thanks to lista asioista -blog, it’s one of my favourites!). It was really interesting to observe what was going on and what I was really doing every day… My goal was to place my sewing machine somewhere for a couple of days and sew! And oh boy did I sew! I made two pillows to decorate my patchwork quilt, and make it even prettier.

PÄIVÄPEITTO

Tämän peiton alla olen ollut jo tovin jos toisenkin. Sitä tehdessä tietysti. Katsonut Kaksi yötä Pariisissa ja haaveillut matkasta samaiseen kaupunkiin. Yksin? Tyttären kanssa, joka haaveilee näkevänsä Eiffel-tornin, vaikka luulee sen jo nähneensä Marjamäen Pajutilalla? Ei, mieluiten varmaan menisin sinne rakkaan kanssa ja pussailisin ja tanssisin. Nauranut Solsidanille ja miettinyt onko sellaisia Oveja oikeasti olemassa. On. Tietysti on. Haaveillut lumilautailumatkasta johonkin, missä on pitkät mäet, komeat maisemat ja lumi narisee laudan alla. Paitsi että ehkä laskisin suksilla pitkästä aikaa. Kyllä. Kuunnellut sateen ropinaa, katsellut kattoikkunasta kesän komeinta salamointia, jättänyt peiton odottamaan ja kivunnut nukkumaan, ottanut pienoiset kainaloon. Ihmetellyt tätä maapalloa katsellen uskomattoman kauniita luonto-ohjelmia ja miettien, miksi sitä vaan on kotona, kun maailma on täynnä niin kauniita paikkoja. Nuorimmaiseni mylläsi suklaakeksisillä käsillään peiton kanssa ja sai aikaan komeat suklaatahrat. Mutta ei se haittaa, ne on vaan tahroja. Ne lähtee kyllä pois. Ne on noissa kuvissakin. Tahrat. Ja lapset. Vastaanottanut nuppineuloja samaiselta pian puolitoistavuotiaalta, joka jokaisen neulan kohdalla sanoi au, muttei suostunut tehtävästään luopumaankaan. No, oppiipahan. Antanut tyttären tehdä keskeneräisestä peitosta majan, vaikka vanu reunoista tursusikin ja heti piti imuroida. Mytyssä peitto oli myös hyvä este aitahyppyjä harjoittelevalle keppihevoselle ja sen omistajalle. Pehmyt, jos pyllähtää. Ajatellut, että mitä se tulevaisuus on oikein on, kun tytär sitä yhtenä aamuna kyseli ja vastailin niitä näitä, mutta jälkeenpäin hoksasin, että se on hyvä olisi ollut paras vastaus. Kuunnellut, ja ompelukoneen äärestä vähän väliä kääntynyt katsomaan PMMP:n Ruisrockin keikkaa, hymyillyt niille ja niiden biiseille, itkeä tirauttanut kun sanat on osuneet omaan sydämeen. Kohkausrockin kohdalla pohtinut, onko Matoja kaikesta huolimatta mun suosikein ja jatkanut silti vain ja kirjonut peiton alakulmaan 250812. Ei, ehkä se taitaa olla Rakkaalleni. Tullut siihen tulokseen, että tämä päiväpeitto on paras peitto minulle juuri nyt.

Kankaat Eurokankaasta, lähes kahden tunnin pohdiskelujen jälkeen löysin sopivan yhdistelmän oikeita sävyjä. Yksi kankaista on paksumpaa kuin muut. Aika hyvin ellen sanois. Idea peittoon ja löyhästi näkyvään pikselipiparireunaan on oma. Välivanuna kaksi Ikean peittoa. Leikkuu-, silitys- ja neulaamisapuna alkuvaiheissa rakas äitini. Ompelukoneena hyvin lähes kaksikymmentäviisi vuotta palvellut Husqvarna Prisma 950S. Tikkaukset pääosin käsin muliinilangalla. Tekijänä Tiina, 32 vuotta. NYT ON KUULKAAS PÄIVÄPEITTO JA SÄNGYLLÄ SAA HYPPIÄ!