Tietoa mainostajalle ›

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON JOKA PÄIVÄ MUTTA VARSINKI TÄNÄÄN

Ystävänpäivän aamuna istahdin sohvalle. Otin läppärin syliini, mutta en ehtinyt edes aloittaa hommia, kun ovikello soi. Lähetti toi kukkakimpun. Täydellisen kauniin, ihanan ystävänpäivä-rakkaus-kukkakimpun. Ne kukat ja mukana tullut viesti ja ajatukset sitten sekoittivat mun pään ihanuudellaan ja unohdin mitä mun pitikään tehdä. Just oikeanlainen tunnelma päälle heti aamusta. Sydämiä leijailemaan silmistä ja korvista ja amorin nuolet lentelemässä ympäriinsä!

Sain houkuteltua tyttäreni avustamaan mua tekemään ystävänpäivävideon. Siinä tehdessä tiivistyi kauniisti kyllä myös meidän ihana äiti-tytär-ystävyytemme. Tyttöni päätyi oikeastaan vahingossa ohjaajan rooliin ja minä sinnepäin-toimiva-käsikirjoittaja-sählääjäksi kaikkine hommineni, vaikka ihan sellaiseksi en ollut meidän roolejamme ja videon tekoa suunnitellut. Tiukkoja ohjeistuksia tuli tyttäreltäni ja minä toimin niinkuin käskettiin. Hän osasi hommansa! Aivan ihana yhteinen puuhasteluhetki ja lopputuloskin aikas suloinen. Toivon, että suhteemme tulisin aina olemaan yhtä mutkaton, ihana ja lempeä. Että voisimme olla myös ystävykset sen lisäksi, että olen aina hänen äitinsä ja hän tyttäreni.

Kuuntelimme samaan aikaan Spotifysta löytynytta random-soittolistaa, jonka teemana oli ystävänpäivä. Tuli ikävä kaikkia rakkaita ystäviä! Aion kertoa jokaiselle heistä tänään, että ovat tärkeitä ja rakkaita. Kortteja en ehtinyt lähettää, mutta whatsapp-viestitkin lasketaan. Ja vaikka kävisikin niin etten juuri tänään muista tai ehdi viestiä lähettää, niin onneksi sen saman voi ja pitää ja saa sanoa jokaisena vuoden päivänä. <3

Oikein ihanaa ystävänpäivää myös teille ihanat lukijani! <3

TULPPAANIKIMPPU JA IHANA TYTTÖ JÄTTINEULEESSA

Kaupallinen yhteistyö: Kauniisti kotimainen ja Suomen Blogimedia

Olen tykännyt kukista aina, pikkutyttönä pidin mummulan leikkimökin ovella kukkakauppaa, jossa sidoin kimppuja niistä ehkä viidestä niittykukkalajikkeesta, saniaisista ja heinistä, joita pihapiiristä löytyi. Neljännellä luokalla ompelin itselleni elämäni ensimmäiset housut käsityöntunnilla. Vaaleanpunaiset, leveälahkeiset housut, joissa oli ruusukankainen vyötärönauha. Pidin niitä housuja niin kauan, kun ne eivät enää vyötäröltä kertakaikkiaan menneet päälle. Ollessani viisitoistavuotias, mulla luki kalenterin kannessa, että eivätkös ne, jotka kukkia kantaa, ole sellaisia rauhaa rakastavia. Isäni osti mulle rippikesänä vanhan sinisen Poni-pyörän, jonka yhdessä maalasimme puna-valkoiseksi ja aurinkoisena kesäpäivänä istahdin kerrostalomme pihaan pienoinmallimaalien kanssa ja kukitin pyörän punaiset osat.

Minulla on hauska muisto siitä, kun olin 19-vuotias. Muistan, kun istuin silloisen poikaystäväni vanhempien luona vakiopaikallani vanhan antiikkipöydän ääressä olohuoneessa ja luin sisustuslehdestä naisesta, joka kertoi, että hänellä on aina leikkokukkia kotonaan. Ihailin häntä. Toisinaan, kun tämä muisto tulee mieleen, muistan myös miltä se tuoli tuntui istua, jolla olin. Halusin, että minullakin olisi aina tuoreita kukkia. Kolmekymmentäkaksi täytettyäni lupasin itselleni, että saan ostaa kukkia aina, kun siltä tuntuu. Olen melko hyvin pitänyt lupauksen.

Toisinaan kukkia on tuonut myös lähetti (kerran niin mystisesti, etten oikeastaan vieläkään tiedä keneltä ne olivat!), joskus työpaikalle on ruokatunnin aikana ilmestynyt kukkapuska ja kerran sain jättimäisen hääkimpun asiakkaalta ollessani sisustusliikkeessä töissä, hääpari oli lähdössä juhlimaan ja halusivat luopua kimpustaan! Voinette siis arvata, että olin hyvin hyvin innoissani tästä tulppaani-yhteistyöstä Kauniisti kotimaisen kanssa.

Nämä tulppaanit kasvatetaan Suomessa. Olisi se leikkimökissä leikkinyt pikku-Tiina ollut onnessaan siellä Pärjänsuon mummulassa, jos olisi tällaisia kaunokaisia saanut leikkikauppaansa. Tai jos teini-Tiina olisi päässyt kesätöihin puutarhalle, aivan kuten tosi moni suomalainen on työuransa sieltä aloittanut. Neljääkymmentä lähenevä Tiina oli sen sijaan oikein onnellinen, kun kotonansa kasasi keväisen, raikkaan, rönsyilevän, värikkään ja suloisen tulppaanikimpun. Värikkäät ja stylet tulppaanit eivät välttämättä mitään lisäkasveja kaverikseen tarvitse, mutta toisaalta kimppu sai leikkisän ja spesiaalin tuulahduksen, kun sekaan laittoi eukalyptusta, pari harsokukan vartta ja keväänvihreää.

Valitsin kaupasta kaksi kimppua tulppaaneita, ihan perusmarketin kukkanurkkauksesta. Tykkään, kun värivaihtoehtoja ja lajikkeitakin on tavallisissakin kaupoissa useampia. Tiesittekös, että tammi-helmikuussa kaikkein myydyin leikkokukka Suomessa on juurikin tulppaani? Mää en tiennyt ennenkuin luin leikkokukkien kuningattaren omalta infosivulta. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa. Sain varmistuksen myös sille, että tuollaisen naapurikimpun, kuten tekemääni kimppua kutsun (siitä lisää myöhemmin), kokoaminen onnistuu aivan hyvin. Ettei siis tarvitse heti huolestua siitä, että kukkien varret eivät ole kosteassa kuljetuksen aikana. Sen kuljetuksen, kun kimppu kasaamisen jälkeen viedään saajalleen. 

Sain lumisiin tulppaanikuvauksiin mannekiinikseni maailman parhaimman tytön. Tuon, joka soittaa mulle joka päivä koulun jälkeen ja kertoo mitä miettii. Äiti, meen nyt kaverille, tuun sitten kotiin, kun ollaan katsottu leffa tai että äiti, mulla on ikävä sua, askarreltaisko tänään jotain yhdessä tai että äiti, okei, voin tulla kotiin ja makoilla lumihangessa tulppaanikimppu kainalossa… ai siis teit jonkun videonki? okei, joo, hehee, hauskaa, tuun pian… Heh, oot maailman paras äiti ku oot just tuollanen! Nähdään kohta!

Ja niin se tuli koulusta ja puki päälleen paljon pehmeää vaaleanpunaista ja humpsahti makoilemaan ihanalle pakkasluminiitylle. Sain kehut kauniista kimpusta ja sovittiin, että voisin tehdä ystävänpäivänä kimput ihanille naapurinnaisille ja hän toimittaisi ne perille. Siitä naapurikimpun nimi. Tällaisissa tulppaanikimpputunnelmissa toivottelen teille nyt tosi ihanaa viikonloppua! <3Lisää tulppaani-inspiraatiota löydät myös täältä: Musta ovi / Alexa Dagmar / Valkoinen Harmaja 

MUITA IHANIA – LEMPEÄ JA HULVATON KÄSITYÖKIRJA ON TÄÄLLÄ

Siitä hetkestä tuntuu olevan ikuisuus, kun Henna-Kaisa ja Johanna kävivät luonani haastattelemassa mua Mummoillen-kirjaansa. No, ikuisuushan siitä melkein onkin. Silloin oli eka kerta, kun tapasin heidät. Mulla oli silloin valtava raskausvatsa ja nyt se silloin vatsassa ollut tyyppi tuossa just tokaisi, että ”äiti, sinä olet mahtava!”. Vähänkö tuli hyvä mieli siitä kommentista. Siskonsa oli hetkeä aiemmin tullut halaamaan ja isoveljensä vieressä ihasteli kuvaansa uunituoreen kirjani sivuilla. Sen kirjan, jonka tein yhdessä Henna-Kaisan ja Johannan kanssa.

Niin, nyt se on sitten käsissä hypisteltävä kirja! Ihan oikeasti olemassa eikä vaan puolivalmiita sivuja, neuleita, ompelutöitä, kaavakuvia, skannattavia vesiväritekstejä ja valokuvia tietokoneen näytöllä. Lapin reissustakin on jo aikaa ja viime kesän kiireiset päivät kirjan pauloissa ovat jo haihtuneet. Eräänkin ”helteisen” kesäpäivän istuin kääriytyneenä kaikkiin kirjan sivuilla näkyviin villavaatteisiin/asusteisiin/viltteihin tuossa meidän sisäpihallamme. Olin aurinkovarjon alla ja koska istuin siinä niin kauan läpikäymässä kuvia ja muita kirjan juttuja, että alkoi palellakin ja villavaatteille tuli tarve. Naapurit saivat ainakin naureskeltavaa höpsähtäneestä äidistä, joka istui pihalla 10 tuntia putkeen. Ihan älyttömän hauska muisto se!

En tiedä osaatteko arvata, kuinka mua jännitti, kun kävelin postiin hakemaan kirjoja. Kuuntelin musiikkia ja kädet ihan tärisivät. En nähnyt vastaan tullutta tuttuakaan, kun ajatukset harhailivat aivan muualla. Postivirkailijalle kerroin, ettei oo koskaan jännittänyt paketin hakeminen yhtä paljon. Kotona fiilistelin hetken ennenkuin edes avasin paketin. Oli niiiiiin jännittävää kohdata se kauan haaveiltu ja kovalla uurastuksella tehty opus. Nyt olen jo vähän uskaltautunut tutkailemaan kirjaa tarkemmin.

Ei turhaan sanota, että kirjan tekemisessä on vaiheita samalla tavalla kuin lapsen teossa. Kyllä se melkoinen teko- ja odotusvaihe oli…. mutta toisaalta, ehkä kuvailisin sitten loppuvaiheita kuin juhlimista. Mieletön nousuhumala, kun kirja on saatu omista käsistä seuraavalle, vähän siinä vielä taittohässäkkää, mutta se nyt menee kun se humala on niin hyvä. Bileiden parhaassa vaiheessa itse voi kömpiä nukkumaan, vaikka mieli tekisi vielä vähän bailata ja taittaja saa tehdä rauhassa omat viimeistelynsä. Aamulla herätessä krapula ja pohdintaa siitä, tuliko puhuttua sivu suun, lausuttua vähän liian syvällisiä totuuksia, oliko ilta hyvä, muistanhan nyt varmasti kaiken mitä tapahtui. Oliko se ja se nyt just se oikein sanavalinta. Olo, että ääh, en halua kuulla siitä mitään – oli kivaa ja se on hyvä juttu se! Aamun tokkuran hälvettyä illan huippukohdat nousevat mieleen ja sitä on että ei pirskatti, vitsit, että olikin hauskaa.

Kirjassa on tuttuja töitä täältä blogista, pitkään kyseltyjä klassikko-ohjeita ja aivan uusia juttuja. Mielestäni kaikesta tunnistaa kyllä, että Muita ihaniassa ollaan. Ajattelin, että esittelen teille kirjan ihanuuksia pikkuhiljaa tässä kevään edetessä. Ja toivon, että kerrotte mitä mieltä olette kirjasta, tykkäättekö siitä vai onko se ihan mälsä? Ainakin minä ja Henna-Kaisa ja Johanna ollaan kirjasta onnessamme ja valmistujaisskumpat odottavat!

Kirja on tilattavissa maaliskuuhun saakka yksinoikeudella Adlibriksestä, tilaamaan pääset tästä. Kirjaa ja sen käänteitä voi seurata myös erikseen Facebookissa ja Instagramissa ja tietysti täällä blogissa ja Muita ihanian instassa kerron. <3

Kiitos Henna-Kaisa, Johanna, Miela-Ruusa, Runo, Ruupertti, äiti ja mummut ja Emmi ja pikkuveljet, naapurinnaiset miehineen ja lapsineen, ystävät, Ylva ja Sigrid, Oulun Norssin ja Pikisaaren opettajat 80-, 90- ja 2000-luvulta, blogini lukijat ja neuloja-apulaiseni ja Gummerus, Eurokangas, Adlibris sekä kaikki te muut jotka ehkä unohdan mainita! <3

IHANA LAUANTAI JA VAALEANPUNAISTA SAMETTIA

Eilen vietin rauhallista lauantaiaamua kotosalla. Ikkunoista tulviva valo oli ihanaa valkoista, talven valoa. Makoilin sohvalla ja katselin ikkunasta ulos.  En kauaa, mutta noin kolme minuuttia ehdin lepuutella ja kyll’ sekin lasketaan. Lapset eivät olleet kotona ja aikaa lekotteluun olisi ollut pidemmäksikin aikaa, mutta olin pyytänyt naapurinmaijua poikansa kanssa käymään. Vähän kuulumisten vaihtoa, ihanaa juoruilua, sohvatyynypohdintaa (koska sitä jos jotain joskus kyllä tarvii – äärimmäisen turhanpäiväistä ja just siks oikein mainiota!) ja perinteisten äiti-poika-kuvien ottoa.

Kuten kuvista näkyy meillä on uusi sohva. Se on Hakolan Lazy Velvet. Täydellisen ihana, siis t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n ihana sohva. Jos mää laittasin tänne vielä vaaleanpunaisen sohvan, niin se oli viimeinen niitti sille, että oon aina yksin. Yks mun lempivitsailulauseistani sille, kun tinder eikä mikään muukaan tuntunut toimivan, eikä rakkaushenkilöä tullut vuosikausiin vastaan. No, pelkkää vitsailuahan se oli, mutta kyllä silti ajatukset ja suunnitelmat siitä, että meillä oikeasti olisi mun lempivärinen sohva, oli TÄYDELLINEN IHANA AJATUS JA SUUNNITELMA!

Sohvan samettinen pinta on sellainen, että sitä ei voi olla silittämättä ja tuo väri… Jumalainen viileä vaaleanpunainen! Ai että! Ihan älyttömän ihana, jos nyt jäi vielä epäselväksi. Lazy on meidän edellistä sohvaa hieman isompi. Vanhalla sohvalla imetin kaksi poikaani vastasyntyneistä taaperoiksi ja pidin kainalossani monet illat ja aamut pientä tyttöä ja nyt kaikki ovat kasvaneet jo isommiksi tyypeiksi, joten lisätila tuli tarpeeseen. Melkein tuli itku siinä, kun edellinen sohva haettiin uuden alta pois ja mietin, että niin, siinä sohvalla on melko monet naurut naurettu, surut läpi käyty, puhelut puhuttu, vauvoja imetetty ja muutamat tv-sarjojen jaksot katseltu. Sohvat, ne jos osaisivat puhua, niin niillä sitä vasta olisikin tarinoita kerrottavanaan. Että jos siihen vanhaan sohvaan olin noinkin kiintynyt, niin entäs tämä täydellisyys! <3

Jotain muuta uuttakin löytyy. Sohvapöydällä lojuva Listography-kirja. Se on hauska. Keksittiin ystävän kanssa, että se ois tosi hyvä lahja tuoreelle pariskunnalle. Kirjassa on valmiiksi otsikoituja sivuja, joihin listataan erilaisia asioita. Vasta seurustelunsa aloittaneet tyypit voivat täyttää kirjan sivuja, kun yhteiset kokemukset karttuvat ja ajatusmaailmat, mieltymyksen kohteet ja arvot kohtaavat. Ihan täydellinen lahjavinkki! Itse tosin tein niin, että ostin kirjan aivan itse. Lahjaksi kyllä, kahdelle ihmiselle, sillä jos olette rivienvälistä lukeneet, niin täällä teille kirjoittelee rakastunut nainen. Tähän sydänsilmäemoji <3

Mutta nyt niihin sohvatyynyihin! Ompelin pitkästä aikaa kotiin jotain uutta tämän sohvan myötä. Vahingossa ja uudesta innostuneena uusia tyynyjä on nyt kahdeksan. Haha, kahdeksan! No, kaksi okranväristä puuvillapäällistä löysin kyllä henkkamaukan alesta. Neljä oranssisävyistä tyynyä ompelin Vimman kankaasta. Kangas on hauska, se näyttää siltä, kuin siinä olisi painettuna rypistettyä sellofaania ja kultaisia konfetteja. Oranssi ei ole mun lempivärikartastossani kovin korkealla, joten olen melkoisen yllättynyt siitä miten paljon tuo kangas onkaan mun mieleen. Noiden tyynyjen lisäksi tein kaksi reilumman kokoista mintunvihreää untavatäytteistä tyynyä, joihin aplikoin banaaneja ja kukkia. Kaikki tyynyt saavat jäädä seilaamaan sohvan ja melko lähellä sijaitsevan sängyn välille. Tai mieluusti jompaan kumpaan kohteeseen eikä siihen välille.

Jos meillä ennen oli pastellista ja värikästä, niin nyt sitä on kyllä entistä enemmän. Minusta kaikki nuo värit ovat runsaudesta huolimatta ihana kokonaisuus. Näyttää ihan meille. Mitkä tyynyistä ovat sun suosikkeja? Ihanaa sunnuntai-iltaa teille kaikille! <3

ENSIN TÄÄ OLI JOULUPOSTAUS, SITTEN VÄLIPÄIVIEN

…ja nyt ollaan jo monetta päivää tätä uutta vuotta menossa. Mun ajatukset ovat just nyt aika monen sorttisia ja galakseista lastenkirjojen kautta aluslakanan mankelointiin ja junalippujen hintoihin heittelehtiviä, joten kerron teille nyt ajatuksiani yksi kerrallaan. Ilman mitään loogisuutta.

  • Oli ihan todella kivaa tehdä teille Muita ihanian ja Pinjacoladan yhteistä joulukalenteria. Se veti kyllä silti kaikessa ihanuudessaan voimat sen verran tiukille, että en oikein enää tiennyt mitä jouluaattona kirjoittaisin, kun halusin silloin itsekin ihan vain olla ja ajattelin, että niin tekin. Toivottavasti tykkäsitte joulukalenterista. Kiinnostaisi myös, että mikä siinä oli kivaa ja mikä ehkei ja mitä kaipasitte, jos jotain, ja että mitkä kolme oli vaikka teidän suosikkejanne kaikista meidän postauksista?
  • Mun joulu oli aika ihana. Vietin sen ilman lapsia ystävien mökillä muutaman ihmisen seurassa, vähän hassussa kokoonpanossa. Oli rauhallista ja lukuunottamatta yhtä murtunutta, leikattua ja kipsattua nilkkaa (ei minun) melko stressitön, luultavasti jokaiselle joulun juhlijalle. Syötiin, ihan vain oltiin, saunottiin, käytiin kävelyllä metsässä, nukuttiin ja juteltiin. Ihanan leppoisasti. Ystävien perinteiset jouluruuat olivat ihania ja nautin suuresti saada viettää joulun rakkaan ystävän seurassa, jonka olen tuntenut 25 vuotta.

  • Joulusaunoin kolmen nuoren amerikkalaisnaisen kanssa, mikä oli jännää, koska huomasin muuttuvani jotenkin astetta enemmän suomalaiseksi saunaihmiseksi seurassa, jossa (joulu)sauna oli lähestulkoon täysin uus juttu. Yhtään alastomuutta miettimättä olin ja otin rennosti ja tuntui, että löylyä ei heitetty missään vaiheessa riittävästi, lapoin puita uuniin ja tein sopivan lämpöisiä vesiä kaikille valmiiksi. Teen kaikkea tuota kyllä joka kerta ulkosaunoessani muutenkin (paitsi löylyt tuntuvat aina ihan riittäville), mutta nyt jollain tavalla enemmän tai syvemmin. Se oli hassu huomio itsestäni.
  • Sain kaksi äärimmäisen kaunista ja sydämellistä joululahjaa. Glitteröidyt puhelimen kuoret tyttäreltäni, jota selvästi jännitti pidänkö lahjasta. Ihanin lahja ikinä maailman tärkeimmältä tytöltä. Toinen lahja oli kaunis keraaminen kynttilänjalka, jota olin ihastellut joulumarkkinoilla. On ihanaa saada sellaisia lahjoja, että ei osaa yhtään arvata, että toinen on huomioinut sillä tavalla lahjanantomielessä jonkun kommentin jostain asiasta.
  • Usein varsinkin viileähkösäisenä (niin hienon sanan kekkasin, että en uhallakaan vaihda!) (ts. viileä säätila) juhannuksena saatamme todeta, että on niin huono sää, sehän on samanlainen kuin jouluna, ettei nykyään oikein edes erota, onko juhannus vai joulu. Noh tuota! Ehkäpä lämpötila ei välttämättä paljoa heittele, mutta katsokaas tätä maisemaa. Juhannus ja joulu. Joulu ja juhannus. <3

  • Olen ulkoiluttanut koiraa kolmesti viimeisen viikon aikana. MINÄ! Maailman yksi epäkoiraihmisimmistä ihmisistä. Juoksin myös koiran kanssa (wtf?) kymmenen lamppujen väliä (katulamppujen välit, nuo maailmankaikkeuden tärkeimmät mittausvälineet!). Mutta älkää huoliko, mulla oli juostessa päälläni pitkä villakangastakki, maiharit, villapontso käärittynä kaulassa ja Samujin chunky beanie ja haaveilin kokoajan vain sipseistä.
  • On ollut olo, ehkä ensimmäistä kertaa silleen vähän isommin koskaan, että onko mun bloggaamisessa mitään järkeä. On siinä. Asiat, joita tää tuo ja on tuonut mun elämään, ovat parhaimpia mitä on ehkä ikinä ollut. Mutta pieni epävarmuus on kalvahdellut.
  • Useampi bloggaaja on toivonut lisää kommentointia blogeihinsa. Minäkin. Se on vaan jotenkin eri tunne, kun sen saman kommentin lukee kommenttiboksista kuin vaikka instakuvan alta, vaikka molemmat ovat aivan yhtä hyviä ja ihania kanavia kommentoida, jos jotain sanottavaa on.

  • Oon hämmentynyt usemman kerran joulun aikana siitä miten ihania yksityisviestejä olen saanut Instagramin kautta. Siksi blogikommentoinnin vähyydestä valittaminen tuntuu pöhköltä. Mulla on äärimmäisen ihania seuraajia! Ootte <3!
  • Olen hämmentynyt ihanasti myös oman elämäni käänteistä täällä ruudun toisella puolella, niiden asioiden, joista en paljoa blogissa puhu. Kyllä te tiedätte, ihania juttuja, niitä just.

  • Vietin vuodenvaihteen juhlinnan niin, etten nähnyt ainuttakaan rakettia, vetäisin kimallehaalarin päälle, punaista huulipunaa ja annoin illan ihanasti viedä. Kuunnellessani Pariisin kevään Juhlat vuoden ollessa jo uuden puolella, ei itkettänyt yhtään, vaikka yleensä tuo kappale saa mut kyyneliin. Se oli silleen niinku kiva juttu ettei just nyt itkettänyt.
  • 2018 kuulostaa kreisiltä, enkä oikein tiedä mitä odottaa, toivottavasti paljon hyvää ja ihanaa ja kauan kaipaamani lepohetki kaikesta. Saisinpa kävellä narskuvalla lumella ja olla (tai lasketella) huurteisessa metsässä vaaleanpuna-sinisen taivaan alla. Olisipa kesä kuuma ja ihana, semmonen hellekesä, että ikkunoita pitäis pitää kokoajan auki ja kuunnella kesäyön ääniä nukkumaan mennessä ja olis kuuma nukkua, vaikka olis pelkkä lakana. Minusta se on ihanan kesän merkki se. Olisipa elämä hyvää, sitä toivon.
  • Teen ehkä vielä sellaisen kivan, perinteisen koosteen viime vuodesta. Niitä on varsinkin vuosien päästä kiva lueskella, ainakin oman muistin virkistykseksi ja muistelutuulahduksena. Ja tuleehan sellaisen postauksen koostamisessa myös se totuus vastaan, että on tehnyt jotain! Välillä kun iskee olo, että osaako sitä yhtään mitään, onko kaikki vaan ihan pöhköä sekoilua ja muita näitä mielensä huijaushommia.
  • Mukavaa, että te luette blogiani. Hyviä asioita ja suloisuutta vuoteen 2018! Nähdään taas! <3

23 /// RAKASTAN PAKETOINTIA!

Tykkään paketoida. Tiesittekin sen varmasti jo. Rakastan kauniita papereita, ihania nauhoja, kaikenmaailman kukkia, havuja ja kimallusta. Tänä vuonna säästin kaiken paketoinnin siihen hetkeen, että lapset lähtivät joulunviettoon, jotta sain paketoida koko naisen illan aivan omassa rauhassani vailla pelkoa keskeytyksestä. Heitä odottaa paketit kuusen alla, kun tulevat takaisin luokseni ensi viikolla.

Tällä kertaa paketointi lähti ihanasti käsistä. Oli niin paljon kauniita papereita, joita olin haalinut, että iski melkein runsaudenpula. Ostan ihania aina, kun sellaisia tulee vastaan. On myös hauskaa, kun papereiden seassa on usean vuoden vanhojakin aarteita. Nyt paketit saivat melko värikkäät ja osin pastelliset paperit ja koristelin niitä myös kukkasin. Ei kovin perinteisiä paketteja, vaan just tekijänsä näköisiä, mutta eikös sen kutakuinkin niin pidä ollakin.

Kierrätän paperit myös lähes joka joulu jollain tavalla. Askarteluhommiin kun usein menee niin paljon kaikkea materiaalia ja välillä se ahdistaa, se roskan ja materian määrä. Nyt keksin jo valmiiksi, että sen jälkeen, kun lapset ovat nämä paketit aukaisseet, otan paperit talteen ja leikkaan niistä samantien eri muotoja ja ompelen paloista ensi jouluksi uuden viirinauhan joulukuuseen. Jos oikeasti saan tämän tehttä, niin vitsit kuinka ihanaa onkaan sitten avata joulukoristelaatikko 11 kuukauden päästä.

Kuvien karkki- ja yksisarvispipareita oli pakko tehdä, kun niin kauniit muotit tulivat vastaan. Koristelin karkkipiparitkin odottamaan lapsia. Helpottaa omaa joulua ja ikävää, kun saan tehdä lapsille ihania juttuja odottamaan.

Pinjan puolella Pinjacoladassa joulukalenteriluukusta paljastuu paketointien keskeltä upea joulukuusi merten takaa. Huomenna viimeinen luukku yhteistä kalenteria ja voidaan hiljentyä joulun rauhaan ja alkaa miettimään mitä keksittäisiin seuraavaksi yhdessä. 

Tässä vielä linkki Pinjacolada & Muita ihania joulusoittolistaan, joka sopii erinomaisesti paketointi-iltaan, jos sellaista tänään vietät. Ihanaa aatonaattoa just sulle just sinne! <3

22 /// JOULUTOSSUT VUODEN JOKAISELLE PÄIVÄLLE

Tänään luukusta paljastuu viime hetken joululahjaidea. Aamutossut ihan kenelle vain, jotka jalassa voi kuljeskella ympäri vuoden. Löysin nämä ihanat tossut Mujin Pop up -kaupasta Torikortteleista. Tein tupsuja, tällä kertaa monivärisiä, pastellisia, jotka ompelin muutalla pistolla kiinni tossuun ja pursotin vielä tupsuun alle vähän tekstiililiimaa lisäkiinnikkeeksi. Sellaiseksi varmuuden varaksi. 

Ps. Kauniste-arvonnan voittajaksi onnetar arpoi Anne B:n joulun lempparipaikkakommentillaan ”Kotona sohvalla peiton alla. :)”.

21 /// JOULUHAASTATTELU

Tämän päivän joulukalenteriluukusta löytyy jouluhaastattelu. Kyselin Pinjalta jouluun liittyviä kysymyksiä ja sain ihanat vastaukset. Sama juttu löytyy pian myös toisinpäin, Pinjan kysymyksiä minulle Pinjacoladasta. Siellä on myös ihania lumitunnelmia Oulusta, mun ja Pinjan yhteisestä kotikaupungista, jossa olemme eläneet lapsuutemme ja teinivuodet.

  1. Millainen jouluihminen on Pinjacoladan Pinja? Olen aika innoissani joulusta aina ja joulukuun alusta lähtien alan kuunnella lempijoululauluja.. Nautin joulukoristeiden värkkäämisestä ja laitosta, pipareiden paistosta ja vain joulun tunnelmasta kynttilän valossa ja joulukuusen tuoksussa. 
  2. Mikä joulutraditio on sulle tärkein? Vaikeaa ehkä mainita jotain tiettä traditiota, rakastan joulun valmistelua: leipomista, lahjojen mietintää ja antamista, kuusen koristelua ja joululaulujen laulamista. En tiedä voiko suklaan syöntiä laskea traditioksi, mutta eihän joulu tule ilman suklaata!
  3. Entäs erikoisin tai hassuin joulumuisto? Vietin välivuoden ja joulun 2002 Australiassa ja oli todella outoa viettää joulua yli 30 asteen helteessä rannalla tonttulakki päässä!
  4. Mitkä ovat lempiruokiasi jouluna? Imelletty perunalaatikko, lanttulaatikko, graavilohi, kurkkusalaatti ja konvehdit tietty!
  5. Mikä on aikaisin joulumuistosi lapsuudesta? En muista tarkkaa aikaa, mutta sain ehkä 3-vuotiaana pukilta lahjaksi itkevän nuken ja se oli niin kovaääninen, että pelkäsin sen itkua aivan kauheasti! Enkä oikeasti koskaan sitten tykästynyt nukkeen vaikka patterit otettiin pois. Mutta muuten mieleen on jäänyt piparin tuoksu, joululeipomiset äidin kanssa ja äidin minulle ompelema taskukalenteri, jossa joka luukku oli eri kangasta sekä lisäksi mummin kuusessa olleet oikeat kynttilät, jotka olivat niin kauniit, mutta aika jännät.
  6. Mikä on sun suosikkijoululeffa? Varmaan ällön lälly Holiday, mutta myös Yksin Kotona on ehdoton joka joulun klassikko!
  7. Lempparijouluvärisi? Kyllä se on punainen (yhdistettynä valkoiseen huom.), mulla se punaisen lisääminen vaan tekee kaikesta ihanan jouluista. Joulun jälkeen en punaista sitten hetkeen kestäkään!
  8. Vietätkö joulun juhlavaatteissa vai pyjamassa? Kiiltonahkakengissä vai villasukissa? Kyllä jouluaattona ollaan kiiltonahkakengät jalassa ja juhlavammissa vaatteissa, mutta joulupäivän saa olla pyjamassa aamusta iltaan!
  9. Tämän hetken mieluisin tyyli tai tapa paketoida lahjat? Tänä vuonna Ameriikasta löytyi vähän liian montaa ihanaa joulupaperia ja niiden kanssa yksinkertainen nauha riittää. Yksinkertainen ruskea paperikin on aina kaunis ja tykkään laittaa sen kanssa jonkun pienen koristeen pakettiin tai vähän hienommat nauhat, esim useamman eri värisen.
  10. Ihanin tai parhain joululaulu? Tai vaikka TOP5! Tää on aika vaikee, mutta tässä suosikit: 1. Wham: Last Christmas, 2. She & Him:n joululevyt, 3. Bing Crosby: White Christmas 4. Mariah Carey: All I want for Christmas is you, mutta kyllä kuuntelen paljon suomalaisiakin joululauluja, yksi pitkäaikainen suosikki on 5.Niityllä lunta.
  11. Kerro millainen olisi unelmiesi joulu? Rauhallinen ja tunnelmallinen yhdessä perheen kanssa vietetty joulu. Olen kylläkin haaveillut, että joskus haluan viettää joulun New Yorkissa, ehkä se tulee jostain jenkkileffoista, mutta New Yorkissa on sitä jotain omaa tunnelmaa ja voin vain kuvitella tuon upean kaupungin tunnelman olevan jouluna ihana.
  12. Asutte tällä hetkellä Seattlessa Yhdysvalloissa, mitkä ovat suurimmat erot amerikkalaisessa ja suomalaisessa joulussa sun omissa jouluvalmisteluissa? Yhdysvalloissa joulutunnelma on tuntunut hyvinkin erilaiselta kuin Suomessa ja ensimmäistä kertaa ostimme muovikuusen. Lähinnä kuitenkin siksi koska matkustimme Suomeen joulun viettoon. Amerikassa jouluvalojen laittaminen on suomalainen jouluvalaistus potenssiin kymmenen, joten jotain valoja piti hankkia. Suomessa olen aina halunnut vain lämpimän valkoisia ledejä kun nyt värikkäät isot valolamput kiehtoivat amerikkalaisella joulutunnelmallaan.
  13. Mitä olet toivonut joulupukilta tänä vuonna? Villasukkia.
  14. Miten aiot joululomasi tänä vuonna viettää? Suomessa nauttien kunnon perinteisen joulun lapsuuden kodissa ja lumen keskellä.
  15. Terveisesi Muita ihanian lukijoille? Aivan ihanaa, tunnelmallista ja iloista joulua kaikille!

Viimeisen kuvan on ottanut Eino Nurmisto

18 /// PINJACOLADA & MUITA IHANIA JOULUKORTIT

Vielä ehtii lähettää viime hetken joulukortit tai käydä pudottamassa naapurin postiluukusta joulutervehdys. Tehtiin Pinjan kanssa yhteistyössä muutama pieni (12 x 12cm) kortti teille printattavaksi.

Oli hauskaa viestitellä ja lähetellä versioita puolin ja toisin, kun toinen on just herännyt ja pesemässä aamuaikaista pyykkiä ja toinen silmät ristissä vielä valvoo ja odottaa, että pääsis kohta nukkumaan. Kummallakin yhtä väsähtänyt meininki, mutta samaan aikaan niin kiva tehdä yhdessä. Tämmöset kortit me siis sitten tehtiin. Meleko mainiot, sanoisin!

Printattavat on tarkoitettu omaan käyttöön, ei kaupalliseen tarkoitukseen ilman tekijöiden lupaa. 
©Pinja Rouger & Tiina Arponen

17 /// KAUNISTEEN TALVIYÖ PONCHO -ARVONTA

Kaupallinen yhteistyö: Kauniste Finland

Mun yks lempipaikkoja kotona on sohvannurkka, viltti harteilla ja kudin kädessä. Tänä syksynä en ole ehtinyt leppoisasti istuskelemaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta syksyjä ja muita vuodenaikoja ja erityisesti pieni joululomanen on kyllä tulossa. Silloin aion ehtiä. Viltit ovat ihania ja mulla on vuosikausia ollut käytössä virkkaamani plussapeitto, mutta vitsit, että nyt on mahtavaa istuskella ja haahuilla pitkin kotia tämä Kaunisteen Talviyö poncho harteillani. Mietin vaan, että miksi en oo tajunnu tätä aiemmin, mutta tästä eteenpäin viltti vedetään korviin asti, kun aiotaan ottaa torkut tai nokkaunet ja poncho on käytössä kaiken valveillaoloajan, kun on tarvetta villan lämmölle. 

Kauniste on yks mun lempibrändeistä. Värit ovat aina sellaista just mua, jos niin voi sanoa ja kuosit aina niin suloisia. Sopivan suloista, pehmeää, pastellista ja söpön tyylikästä. Tykkään ihan hirmuisesti oikeastaan kaikesta mitä Kaunisteella on. On muuten myös hauskaa, että ennen kun kuljimme päivittäin pitkin Fredrikinkatua raitiovaunulla ja bussilla, niin lapsetkin huusivat Kaunisteen myymälän kohdalla aina että TUO ON ÄITIN LEMPIKAUPPA! 

Koska elelemme joulun aikaa, arvon yhden samanlaisen vaaleansinisen Talviyö ponchon myös teille. Osallistua voit kertomalla kommenttikenttään missä on sinun lempipaikkasi joulun aikaan. Aikaa osallistua arvontaan on tiistaihin 19.12. iltayhdeksään saakka. Onnea arvontaan murut!