Tietoa mainostajalle ›

TERVEISIÄ OPETTAJALLE VUOTEEN -92

Päädyin tällä viikolla tekemäni opesijaisuuden kautta mietiskelemään opettajan merkitystä lapsen elämään. Opettajana oloa ja sen vaikutusta lapseen. Minulla on ystäväpiirissä useita opettajia ja mua on aina kiinnostanut opettaminen, se oli toiveammattinikin lapsena ja pitkään nuoruudessakin, mutta en kuitenkaan, mistähän lie syystä, päätynyt ikinä edes harkitsemaan hakemista opettajakoulutukseen. Vuosia sitten mietin vielä, että ehkä käsityönopettajana voisi olla kivaa, mutta sittemmin olen tullut siihen tulokseen ja päätelmään, että juuri nyt mun tapa olla ja ns. opettaa kässäjuttuja on vaikkapa tämä blogi. Enemmän oon ehkä kuitenkin sellainen inspiraation luoja ja tuoja, kuin että tiukasti opettaisin (koska tiukkis opehan mää kummiski olisin ja entivanhaisia patalappuja virkkauttaisin, hehe).

No mutta siis, nyt meinaa karata sivuraiteille. Sitä mietin, että kuinka suuri merkitys sillä opettajalla onkaan siellä koulumaailmassa. Yksikin kannustus lapselle tärkeässä asiassa voi kääntää kelkkaa tiettyyn suuntaan ja lapsi saa tarvitsemansa rohkeuden toimia tietyllä tavalla. Tuon sijaisopekoulupäivän jälkeen aloin miettiä omia opettajiani, Riitta-Liisaa, Marjattaa, Vikkeä ja Markkua. Ja mietin, oliko mulla joskus joitain sijaisia, ja että millaisia muistoja mulla heistä oli. Kun tietysti tuli itselle sellainen olo, että olinkohan mä yhtään hyvä tai ettei oppilaille ainakaan jäisi minusta olo, että se sitten oli hirveä sijainen silloin kerran! Muistin heti ainakin yhden opettajan, enää en tosin ole varma olikohan hän sijainen vai, mutta sillä ei tarinan kannalta ole merkitystä. Hän oli meillä muistaakseni puoli vuotta tai sitten opetti vain satunnaisia aineita, mutta jotain mitä muistan tarkasti, olivat hänen tuntinsa, joilla hän näytti meille kuvia maailmanympärimatkaltaan! Pitkiä diasarjoja Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Muistan kuinka saatoin päivätolkulla miettiä niitä kuvia ja sitä ihanaa maailmaa, joka niissä näyttäytyi, haaveilla. Se oli aika paljon oululaisessa lähiössä asuvalle tytölle, jonka ainoa pidempi ulkomaanreissu taisi olla loma Rodokselle (joka sekin oli ihan mielettömän ihana!). Matkat lapsuudessani ulottuivat lähinnä Ruotsiin tai Ruotsista Suomeen, Pudasjärvelle mummulaan, joskus asuntovaunumatkoilla jossain, mutta Helsingissä kävin lapsena muistaakseni vain kerran, kesälomareissulla kesällä -89.

Ne sen nuoren naisopettajan näyttämät kuvasarjat, niistä jäi minuun jälki. Sellainen ihmeellinen pieni tietynlainen seikkailunhalu, kaipuu ihaniin paikkoihin, joiden olemassaolosta en edes vielä tiedä. Ne kuvat. Kauniit valokuvat. Diat, se kun kuva loksahtaa paikoilleen ja kuva ilmestyy valkokankaalle. Ihanat kuvat, joissa on erilaisia kauniita ja karujakin, hyvin monenlaisia paikkoja maailmalta. Tajusin sen maanantaina ystäväni autossa, sellaisena salamaniskuna yhtäkkiä, kun tästä opettaja-asiasta puhuin ja pohdin ja muistelin niitä omiani, että se opettaja silloin – hän oli se, joka minuun sai sen rakkauden fiilisteleviä reissu-, matka- ja maisemakuvia ja seikkailuja kohtaan. Eipä tainnut opettaja silloin tietää, että 25 vuoden kuluttua Tiina täällä muistelee ja pohtii tällaisia. Kiitos M-M!

Sienikuvat kuvat

METSÄRETKI JA MAAILMAN PARHAAT LÄTYT NUOTIOLLA

Metsä on yks mun lempipaikoista. Kaikenlaiset metsät. Vehreä sammalmetsä, jossa voi kuvitella menninkäiset tai Ronja Ryövärintyttären kulkemassa. Jäkäläinen, lämmin mäntymetsä helteellä, sellainen jossa polulle on kertynyt mielettömät määrät havunneulasia. Korkea, vanha männikkö tai satukirjamainen koivumetsä, jossa mustavalkeat kaunokaiset rinta rinnan seisovat ja heinikko puiden juuressa tuulessa hulmuaa. Rakastan sitä, kun aurinko paistaa ja valo siivilöityy oksien raoista, kun kuljen omia reittejäni metsän uumenissa. Sitä, kun kumpparit ovat ainoa oikea kenkävalinta sateen jälkeiseen mustikkametsään, lenkkareissa kastuisi varpaat. Tai mikä parasta, paljain varpain polulla, jossa vanhojen puiden juuret kiemurtelevat. Aivan kuin lapsena, kun juostiin mummulassa pihan läpi pieneen metsään ja nyppyläpolkua pitkin postilaatikolle.

Joka kerta kunnon luonnonmetsiin ja järvien rannoille päästessäni ääneen asti huokailen ja totean, kuinka ihanaa siellä onkaan olla. Toisinaan naurattaakin se huokailu, mutta siltä musta tuntuu. Tässä, kun asuu sen verran kantakaupungissa, että kunnon metsään (onhan tässä Keskuspuistokin, mutta tiiätte mitä tarkoitan!) lähteminen on aika paljolti auton varassa, on jokainen metsäretki lähestulkoon mieletön elämys. Eikä haittaa ollenkaan, että on niin. Oon kaupunkilaistyttö, joka rakastaa luonnon helmassa hulmuttelua.

Olin siis onneni kukkuloilla, kun maanantaina pääsin Suomen Blogimedian järjestämälle virkistysretkelle Nuuksioon. Meloimme pitkin Pitkäjärven selkää ja siinä Marjan kanssa hiljalleen meloessamme ajattelin vain kokoajan, etten toivoisi hetken menevän ohitse. Välillä piti laittaa silmät kiinni ja kuunnella liplatusta ja tuoksutella vain. Kuivalle maalle päästyämme talsimme parin kilometrin matkan polkuja ja pitkospuita pitkin, mustikoita syöden nuotiopaikalle. Siellä meitä odotti lättyjenpaistohommat. Jokainen vuorollaan paistoi nuotiolla lettunsa, joihin oli tarjolla suolaista ja makeaa täytettä. Ehdottomasti elämäni parhaat räiskäleet! Voi kunpa jokainen maanantai-ilta voisi olla yhtä ihana ja vihreä ja raikas ja ihana!

Tiesittekö muuten, että tänään lauantaina juhlitaan ja liputetaan Suomen luonnolle. Minä en olis ilman tuota retkeä tiennyt! Suomi on ensimmäinen maailman maa, jossa luonnolle virallisesti liputetaan ja se jos joku on hieno asia! Ihanaa Suomen luonnon päivää just sulle! Nähhään metässä!

MAAILMAN KAUNEIN FESTIVAALI: BÄTTRE FOLK

Perjantaina sain auton äidiltäni lainaan. Ajoin Oulun keskustaan hakemaan Helsingistä saapuneen ystäväni hotellilta ja siitä sitten ajeltiin vanhaa tuttua reittiä toisen ystäväni lapsuudenkodille nappaamaan hänetkin kyytiin. Huristeltiin eväsostosten kautta Hailuodon lauttajonoon, kohteenamme kesän yksi parhaista festareista, Bättre Folk. Kolme lauttaa meni täyteen ennenkuin mahduimme mekin mukaan, mutta jonotus ei haitannut, oli mukavaa istuskella autossa ystävien kanssa ja ihastella merimaisemaa, juoruilla ja tapasinpas sattumalta myös pikkuserkkuni muutaman auton päässä meistä.

Perillä Marjaniemessä meitä odotti, tai olimmehan kohdanneet saman jo koko päivän ajan, mieletön sää. Ihana auringonpaiste ja kesäkuinen lämpö, muutama pilvenhattara jossain taivaanrannassa. Seuraamme liittyi myös neljäs ihana nainen ja muutamia tuttujakin festariviikonlopun aikana näkyi. Sellaisia vanhoja oulututtuja vuosien takaa, jotka on melkein jo unohtanut, mutta kohdatessaan muistaa vaikka mitä hauskoja juttuja heistä ja jopa yhteisiä muistoja. Sekä tietysti sellaisia tuttuja ympäri Suomen, joiden tiesikin siellä olevan. Ja muita hauskoja kohtaamisia.

Perjantaiyönä puolen yön jälkeen kannoimme tavaramme meren rantaan hiekalle ja kasasimme teltan. Oli niin valoisaa, pastellinen taivas, aurinko oli juuri laskenut noustakseen taas pian. Ihmettelimme hiekan hienoutta ja tyyntä merta. Oli ihanaa nukahtaa telttaan kahden ihanan naisen, rakkaan ystävän keskelle. Ranta oli muutenkin täydellinen paikka leiriytyä, ei juurikaan sääskiä, lintuja lenteli siellä täällä ja aallot kohisivat hiljakseen. Ja siis kuinka usein sitä tulee oikeasti yövyttyä hiekkarannalla niin, että teltan suuaukolta näkyy pelkästään merta ja hiekkaa. Melko harvoin! Laskin, että ympärillä oli laajalla alueella pitkin rantaa noin viisitoista telttaa. Jatkojen aikaan toisella puolella meitä kuului nuorisomusiikkia (rakastan käyttää tuota sanaa – eli siis ihan hyvää musiikkia), vähän kauempaa jazzia.

Itse festivaalialue oli tänä vuonna siirtynyt asvalttialueelle sinne missä viime vuonna sai pelätä tiirojen hyökkäyksiä. Ensin tuntui, että paikka oli jotenkin mälsä verrattuna siihen vanhaan majakan juurella olleeseen nurmikenttään, mutta ei, nyt sanon kyllä, että siirto oli oikein oiva. Hotellilla oli mukava käydä aamiaisella, niin että siellä oli rauhallista, majakka oli silti kaunis vaikkei sen juurella aivan ollutkaan ja lavatkin festarialueella olivat juuri oikealla tavalla vastakkain ja merta ympärillä. Ruokatarjoilut olivat paikallista lihaa hampurilaisten välissä ja fish&chipsien kala hailuotolaista sekin. Oluet oli Hailuodon omasta panimosta ja viinit juotiin oikeista lasisista viinilaseista. Saunaan ja paljuunkin olisi päässyt ja lonkkarilla olisi voinut huristella pitkin rantaa. Suosikkini esiintyjistä, jotka ehdimme nähdä tänä vuonna olivat Kube (hmm, tykkään kokoajan enemmän suomiräpistä), Jaakko Eino Kalevi (lumouduin!), Mikko Joensuu (<3), Anna Järvinen (laulu niin kaunista ja herkkää ja kun vielä pääsi pyöräyttämään muutamat valssiaskeleet niin oi!) ja J. Karjalainen (hänestä niin hehkuu se rakkaus tekemäänsä musiikkia kohtaan ja kun festarialue on täynnä ihmisiä, jotka laulavat mukana ja selän takana upea auringonlasku, niin onhan se jotain ihan niin siistiä että!). Esiintyjät ja keikat olivat hienoja ja tunnelma ihana, mutta yksi asia oli mielettömän siisti ja mahtava ja jonka jokainen festivaali voisi toteuttaa ja minä ainakin rakastaisin: keikkojen jälkeinen hetki, se, kun bailut ovat parhaimmillaan ja kun ihmiset valuvat pois alueelta, etsimään ehkä jatkoja tai jotkut saattavat mennä jopa nukkumaan… mutta ei, sielloin ei lähdetäkään vielä pois alueelta, vaan silloin on DISKON aika! Siinä hetkessä, kun jäljellä oli vielä muutama kourallinen festarikävijöitä ja kaiuttimet soittivat Meiju Suvaksen Pure mua, Samantha Foxin Touch Me, A-han Take on me, Bomfunk MC’s:n Freestylerin tai Antti Tuiskun fyrkkahitin, niin se, se kruunasi Bättre Folkin parhauden!

Sanoisin, että Bättre Folk oli jälleen kerran festivaalina äärimmäisen ihana, Hailuoto kaikkinensa lumoava, ihmiset kauniita ja erityisen hyväntuulisia. Tunnelma mieletön, jotain millaista ei ole missään muualla. Sää todellakin suosi, oli aurinkoa ja lämpöä. Pastellinen, öinen meri ja taivas, en ees oikein pysty kuvailemaan sitä kauneutta. Tuntui, kuin aivotkin olisivat nollaantuneet siitä hurmaavasta kaikesta ihanasta. Hyvät ystävät seurana. Ei haitannut (tainno kyllä se siinä hetkessä vähän harmitti) (näin jälkikäteen ei, heh) kotimatkalla mantereen lauttaa odottelessa hyytynyt auton akku, jonka poliisi ja rajavartoilaitoksen ystävälliset miehet meille käynnistivät (kiitos!) tai edelleen kuumottava auringossa palanut selkä ja käsivarret (unohdettiin aurinkorasvat kotiin, hups), koska oli vaan niin *tähän kaikki adjektiivit joita olen koko postauksen ajan käyttänyt*. Kiitos ja ensi vuoteen, pus pus!

ps. Viime vuoden Bättre Folk -postaus täällä. <3

Kuvat 11, 14, 16, 18: Riikka Kantinkoski.

OLIPA IHANA JUHANNUS

En tänä vuonna suunnitellut juhannuksen rientoja yhtään. En ehtinyt pohtimaan mitä tehtäisiin ja halusin päästä melko helpolla. Siispä lasten kanssa päätimme, että ihan vain ollaan ja otetaan rennosti kotona. No, tiedättehän te, ettei se aina ihan niin mene, että siellä kotona olis erityisen rentoa vaikkapa siitäsyystä, että on juhannus ja silloin nyt vaan ruukataan olla silleen tavallista lungimmin. Juhannusaattona lapset riehuivat kotona, lelut levisivät huoneesta toiseen, minä päätin olla niistä välittämättä (leluista siis) ja otin imurin esiin, ajattelin, että pesaisen jopa lattiat. Kunnes puhelin piippasi. Ystävä sieltä viestitteli, että ettekö ihan oikeasti meinaa tulla sinne toisen ystävän mökille… Syntyi muutaman viestin mittainen viestiketju, jonka viimeinen kirjoittamani viesti kuului, että no perskeles, nähdään tasalta pihalla, me hypätään kyytiin! 

Onneksi mentiin. Paikka on niin ihana joka kerta, talon emännistä toinen rakas ystäväni jo yli kaksikymmentäviisi vuotta ja siellä saa olla kuin olisi kotonaan. Puutarha on maaginen, (muistatteko vielä viime syksyn puutarhajuhlat?) tuntuu, että aina kun siellä juhlitaan, sää on lempeä, taivas hohkaa kauneuttaan, linnut livertävät ja tuulenvireitä ei ole juuri nimeksikään. Oli rento, ihana, juuri sellainen juhannusmainen tunnelma, jollaista aina pitkän talven aikana kaipaa. OIimme vain, vaikka touhusimmekin kokoajan. Söimme, lapset uivat, sauna lämpesi, istuskeltiin, pidettiin juhannusolympilaiset, lapset saivat kirmailla ja juosta sydämiensä kyllyydestä, poltettiin kokko ja odottelimme sen sammumista kesäyössä ja lauleskelimme suomi-iskelmää. En olisi halunnut olla missään muualla kuin rakkaiden ystävieni ja maailman tärkeimmän kolmikkoni kanssa (kuvissa tosin ei vilahtele vilkkaasti kameraa vältellyt keskimmäiseni vaan ystävän ihana tytär). Nukahdimme valoisaan kesäyöhön valkoisessa saunakamarissa, jonka pöydällä oli maljakollinen niittykukkia.

ps. Ihanaa maalaispaikkaa voi seurata myös Instagramissa, @Pikku-Pemberley.





MUITA IHANIAN RENNOT VINKIT PÄIVÄ TUKHOLMASSA -RISTEILYLLE

1.Tärkein ihan ensin! Ota aina, siis aina, ikkunallinen hytti. Varsinkin, jos nukut verhot auki (minä nukun!). Meri ja taivas, aijai.2. Menkää sinne missä ette ole pitkään aikaan käyneet.3. Kun lapsi pyytää kreisin isoa jäähilejuomaa omituisessa pillimukissa, osta se hänelle. Lapsi saattaa katsoa hölmistyneenä, että ai äiti oikeesti, saanko mää sen. Kyllä, saat sen, laitetaanko kaikkia makuja?4. Menkää Kulturhusetin neloskerrokseen! Ihana paikka.5. Jos siellä on aikaa, niin maalatkaa. Ainakin ruotsalaislapset näyttivät ihanan seesteisiltä siellä maalatessaan. Vois sopia myös suomalaislapsille. Ei tosin kokeiltu. 6. Istuudu odottelemaan, milloin oma jälkikasvusi kömpii tunnelista.7. Pyydä veljekset yhteiskuvaan ja anna sydämesi sulaa.8. Äidin sylissä on aina tilaa. Lapset on usein niin reippaita pitkän päivän tai ainakin niiltä usein vaaditaan sitä reippautta. Nappase syliin välillä. 9. Varatkaa aikaa ihan vain laivan leikkipaikassa oleiluun. Pallomeri, junaradat ja laivan tuominen ikkunan eteen merelle, parasta.
10. Someta rauhassa, jos siltä tuntuu. Tältä mää näytin varmasti ison osan ajasta. Rennosti leikkipaikan ikkunalla istuen. #somemuia80 11. Katso ulos ikkunasta. Maailma on niin kaunis. 12. Ottakaa ryhmäkuvia ajastimella. Kymmenen sekuntia ja kaikki paikoilleen! Joskus onnistuu, että kaikki on kuvassa, vaikka olis kuinka vikkelää seuraa. Ja muistelisin, että näitä kuvia ottaessa ohi kulki ihmisiä, joita nauratti meidän juoksentelu. Ilahduta kanssamatkustajia!13. Tukholmapäivän jälkeen voi aivan hyvin antaa lasten hyppiä kannella lätäköissä, koska mikä muka on parempaa ku lätäkköhyppely?katso kohta 11.
14. Kutita kaveria! 15. Muistakaa ottaa hulmuavat tukkakuvat kannella! <316. Palaa vielä kohtaan yksi ja yksitoista.. Ehkä kannattaa varata jo se risteily. Ja vinkkinä myös se, että lähde matkaan suunnittelematta! Toimii, lähestulkoon joka kerta, tällä kertaa 5/5. Kiitos naapurit matkaseurasta! <3

LAPIN LUMO JA ISO HAAVE SAMASSA PAKETISSA ON AIKA IHANA YHDISTELMÄ

Koin juuri sen, miltä Lapin hiihtokeskuksessa näyttää, kun kausi on juuri loppunut. Mikään ei ole auki, missään ei ole ketään, mutta rinteet hohkaavat vielä valkoisina ja houkuttelevina. Olimme kolmen päivän tiiviillä työreissulla Lapissa kuvaamassa kahden ihanan naisen kanssa. Ajelimme Rovaniemeltä Kaukosen kylän kautta Äkäslompoloon ja Kolariin ja Pellon kautta takaisin Napapiirille. Tiesin etukäteenkin, että minulle riittää se rauhallisuus ja kauneus, jonka Lappi minulle antaa, vaikka kuinka tekisimme töitä samalla. Oikeassa olin. Kolme päivää maanteitä, tunturimaisemia, mäntymetsiä, koivikoita, upottavaa lunta, poroja ja vaaleanpunasävyisiä auringonlaskuja. Eilen koneen laskeuduttua Helsinkiin, olo oli ihanan levollinen ja kiireetön. Kyllä ihminen tarvitsisi palan Lapin lumoa vähän useammin, mutta kerran vuodessakin on hyvä. Ensi vuonna sitten näette mitä töitä me siellä tehtiin – muitaihaniamainen KÄSITYÖKIRJA on nimittäin tuloillaan! 

HUOMIOITA ASIOISTA NAISRISTEILYLTÄ TUKHOLMAAN

  • Kun matkustaa pelkkien äitien kanssa sen jälkeen, kun edellisreissun teki samojen äitien ja seitsemän lapsen kanssa, on huomattavissa eroavaisuuksia matkojen välillä.
  • Oma reppuni tosin oli ihan yhtä täynnä kuin viimeksi, koska sain valita mukaan myös iltavaatetuksen.
  • Laulettiin karaokessa tandemilla ajosta ja siitä että ei oo eikä tuu.
  • Tälleen keski-ikää lähestyvinä äiti-ihmisinä ihmeteltiin nuorten tyttöjen megalyhyitä hameenhelmoja…
  • …ja ihasteltiin sitä, kuinka lauloivat ja tanssivat koko porukalla ihanasti Dancing queenia.
  • Tällä kolmikolla jutut soljuivat mahtavasti vitsailusta hyvinkin vakavahenkisiin asioihin ja takaisin.
  • Jos omasta mielestään tanssii sen verran leveästi, että vie ehkä puolet tanssilattiasta, niin jonkun ulkopuolisen mielestä se onkin niin, että tanssittiin kolmeneljäsosaa koko tanssilattiasta.
  • Silja Serenadella hyttikäytävät ovat vaaleanpunaisia.
  • Kavereille voi ehdottaa vaikka sellaista, että joka kuvassa vois käyttää sitten samaa ilmettä ja asentoa.
  • On mukavaa lähteä välillä päiväksi Tukholmaan niin, ettei suunnittele matkaa etukäteen yhtään, voi vaan haahuilla, vähän syödä ja vähän ostaa jotain.
  • Ulkomailla, ihan vaikkapa Ruotsissakin, on ihanaa ostaa nättejä ruoka-asioita pakkausmuotoilun takia. Niinku vaikka popkornia.
  • Löysin 36 söpön väristä kakkukynttilää ja ostin ne, vaikka täytän 37.
  • Se, että helmikuussa sää on kuin huhtikuussa, se on luksusta.
  • Tukholma on ihana kaupunki.
  • Meri on aina kaunis.
  • Laura ja Minni ovat upeita naisia ja meillä oli eheyttävä reissu, kuten Laura matkasta kirjoitti.



KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

RETKI JOULUN JA UUDEN VUODEN VÄLISSÄ

metsaretki3metsaretki39metsaretki2metsaretkimetrasretki4 metsaretki6metsaretki9 metsaretki10 metsaretki11metsaretki7 metsaretki31

Joulun jälkeen somekanavat alkoivat täyttyä ihanista talvisista, puhtaanvalkolumisista tunturikuvista. Itse olin juuri saapunut silloin vielä vähähkölumisesta Oulusta takaisin Helsinkiin ja täällä kadut olivat lähes kuivia. Eilen aurinkokin paistoi ja olisi aivan hyvin voinut olla alkusyksyn päivä. Nappasin pyörän varastosta, hurautin metrolla päätepysäkille ja pyöräilin yhteen Helsingin lempipaikoistani, Kallvikiin! Oli ihanaa pyöräillä metsässä, siellä tuoksuikin! Aurinko kimmelsi puiden välistä ja annoin musiikkin soida korviini koko retken ajan eli elelin lähestulkoon omassa, elokuvallisessa maailmassani. Oli kertakaikkisen ihanaa! Varmasti ihanin päivä tässä joulun ja uuden vuoden välissä, eikä edes yhtään lunta! <3
metsaretki30 metsaretki27 metsaretki25 metsaretki23 metsaretki22 metsaretki18 metsaretki46 metsaretki-27 metsaretki33 metsaretki16 metsaretki13

SKIDIT RISTEILY VOL. 2

Muistanette ehkä, että kävimme ystäväperheen kanssa keväällä Skidit risteilyllä Tukholmassa. Ehkä myös sen, että laivalla wörkshopissa tyttäreni tekemälle possupehmolle kävi vähän huonosti ja se jäi asustelemaan jonnekin Södermalmin kulmille. No, tarina sai jatkoa. Ensin palaan silti tuohon toukokuiseen reissuun vielä vähän. Sen seurauksena yhdeksänvuotias on ommellut pieniä pehmohahmoja pitkin kesää ja syksyä todella paljon. Kaverit ovat saaneet tilata niitä toiveiden mukaan ja tyttären kangaslaatikon sisältö on huventunut. Oli siis suuri ilo huomata myös nyt Skidit risteilyn ohjelmassa pehmo-olion oma wörkshoppi (SuoMun kiertävä muotoilukoulu). Sinne kiiruhdettiin heti, kun aurinkoinen ja lämmin maanantaipäivä Tukholmassa oli takana ja siellä oltiin todettu, että on tosiaan maanantai ja Junibacken ei ole auki, mutta leikkipuistot toimivat lapsiin iästä riippumatta myös reissussa.

Työpaja oli järjestetty laivan ylimmässä kerroksessa, josta avautui ihana auringonlasku ja meri joka suuntaan. Isoimmat tytöt suunnittelivat ja ompelivat pehmoja avustuksellani ja minä juoksentelin taaperon perässä ja välillä kävin ihastelemassa oven takana kaunista maisemaa. Wörkshopin vetäjä kysäisi minulta, että ollaanko me ne, joilla tipahti se possu keväällä sinne Ruotsiin. Joo, ollaanhan me. Eikä aikaakaan, kun tytöt saivat olentonsa valmiiksi (autoin heitä kyllä vähän, jotta saivat käydä hulahulavanteilemassa ja juoksentelemassa yksivuotiaan perässä) ja mentiin ottamaan valmiista töistä kuvia siihen kannelle. Räpsin välillä kuvia saaristosta ja selkäni takaa kuului riemunkiljahduksia ja iloista naurua…. Kunnes kaikki muuttui kertoheitolla hätäiseksi voieivoiei-huuteluksi! Tyttäreni heitti siinä ilakoidessaan mustekalansa vahingossa korkealle laivan rakenteiden sellaiselle pienelle tasanteelle. Nauratti, mutta yritin olla tyynenä ja totesin vain, että ei se sinne jää, vaan saamme sen kyllä sieltä pois. Ja niinhän se saatiin. Avuliaat työpajan pitäjät auttoivat meitä siivousvälineiden ja jakkaran avustuksella. Voi kuulkaa sitä onnea, kun pehmo-olento oli takaisin tekijänsä hyppysissä. Superia, sanoisin!

Kaikkinensa tämäkin risteily oli aivan onnistunut. Kaikki me kolme äitiä (Mamma rimpuilee -blogin Laura ja PS Olen vegaanin Minni) selvittiin mainiosti seitsemän lapsen kanssa ja kaikki saivat syötyä buffetillallisilla ja -aamiaisilla, vaikka ei se mitään rentoa kyllä ollut se meidän meno siellä syödessä. Lapsilla oli hurjan kivaa, disko oli huippu, Harri Hylje edelleen taaperoni suosikki ja se, että kannella tuuli kovasti ja hiukset nousivat pystyyn, hyvin vitsikästä niinkuin aina. Tykkään siitä, että Skidit risteilyllä on kokoajan kivaa ohjelmaa, mutta kaikkeen ei silti ole pakko osallistua, että vaikka joku ohjelmanumero jäisi välistä, niin seuraavakin on varmasti kiva. Tukholma oli myös syyskuisen kaunis, ilma niin ihanan lämmin ja taivaskin pisti auringonlaskuissaan parastaan. Eilen illalla vähän ennen unta poikani kuiskasi korvaani, että äiti, sää oot maailman ihanin ja mulla oli tosi kivaa siellä laivalla ja Ruotsissa! 

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Meillä oli mukana matkassa myös varastosta juuri löytynyt aarre, minun tyttärelleni tekemä pieni nukke. Luultavasti noin seitsemän, kahdeksan vuoden takaa. Blogissakin se on aikoinaan esitelty, mutta tässä hän on nyt, hyvään ikään jo kasvanut Annikkitähti. Nukke on täytetty hamahelmillä ja hiukset ovat KoolAideilla itsevärjäämääni villalankaa. Huippua, että meillä on näitä vanhojakin mun ompelemia leluja tallessa, vaikka aika monesti tekis mieli laittaa niitä(kin) kiertoon. Tämä voisi olla myös sellainen hauska malli, jota voisi hyödyntää joululahjaideoinneissa. Tällä kertaa Annikkitähti matkasi siis kanssamme Tukholmassa. Otin muutaman kuvan lapsien tietämättä ja voitte arvata kuinka ilahtuivat kuvia katsellessa, että tuonnekinko se Annikkitähti siellä reissussa ehti. Ehtiväinen seikkailijatar!

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania

Risteilyn tarjosi Tallink Silja / Skidit risteily. Kuvissa vilahtelevat Vimman vaatteet saatu.