Tietoa mainostajalle ›

KUN SÄNGYSTÄ NÄKEE PILVET

Vaihdoin keväällä sängyn paikkaa. En sen kummemmin kuin että käänsin, aluksi vain väliaikaisesti. Jätin ikkunaseinän ja sängyn väliin kapean välin ja paikan yöpöydälle. Olin aiemminkin miettinyt samaa ratkaisua, mutta jättänyt sen tekemättä, koska ajattelin sängyn vievän aivan liikaa lattiapinta-alaa (vaikka eihän sängyn koko mihinkään muutu, heh!). Käännös oli paras sisustuksellinen ratkaisu pitkään aikaan!

Olen nauttinut äärettömästi siitä, että sängyssä makoillessa näen palan taivasta, auringonlaskun värit heijastamassa peltikattoon ja vähän vihreääkin, tuulessa huojuvan pihan vanhan puun. Sänky ei ole enää piilotettuna nurkkaan seiniä vasten, vaan se saa näkyä ja olla keskeinen paikka tässä kompaktissa monitoimihuoneessa. Rakastan makoilla sängyssä ja katsella elokuvia, neuloa ja antaa ajatusten juosta samaa matkaa taivaalla ohi leijailevien pilvien mukana. Kuljen myös sänkyyn ikkunaseinän kautta. Kierrän pisimmän matkan, jonka sänkyyn pääsee, koska voin!

Vaihdoin eilen lempilakanani, harmaat pellavaiset. Olin kuivannut ne kesätuulessa ja illalla untenmaille kömpiessäni sain tuoksutella kesää. Nyt pitäisi keksiä ja suunnitella ja toteuttaa uusi päiväpeitto, sillä sen tämä pikkuinen käännös sai aikaan, että vanha päiväpeitto ei tunnu juuri nyt enää sopivalta. Täältä Muita ihaniasta siis sellainen vinkki syksyiseen sisustusintoon, että vaihda sängyn paikkaa, se voi olla ihan mahtava muutos! <3 Leppoisaa viikkoa!

OLKKARIN MYLLÄYKSEN PARHAAT PALAT

Olin lapsena ja teininä se tyyppi, joka järjesti oman huoneensa vähän väliä uuteen järjestykseen. Mulla oli kaksi kirjahyllyä, koulupöytä (jonka pystyi myös yhdistämään kirjahyllyihin jättämällä joko lipaston tai kaapin pöytälevyn alta pois), sänky, sähköurut ja myöhemmin kun sänky vaihtui parviversioon, mulla oli myös rottinkinen sohva, nojatuoli ja pikkupöytä. Ja kun rottinkikausi ohitettiin, sain vuodesohvan. Kalusteita siis riitti mitä myllätä. Tyhjensin aina kirjahyllyt ennen kuin siirsin niitä, jotta sain laittaa kaikki koriste-esineet ja kirjat kokonaan uusille paikoille ja pölyt pyyhittyä. Hyllyissä ja ikkunalaudalla oli viherkasveja, kaktuksia ja rönsylinjoja. Seinillä oli kehyksissä valokuvia ja piirustuksia.

Sanottaisiinko niin, että ne lapsuudessa saadut opit ja tavat ja tyylikin tavallaan, ovat matkanneet mukanani tänne 37-vuotiaaksi asti. Eräänä iltana unohdin kaikki kiireet ja päätin, että nyt on se aika, kun vähän myllään, koska se on tosi kivaa ja sille tarvitsee välillä aikaa, vaikka keittiössä odottaisivatkin tiskit tai kylppärissä pyykit. 

Syksyllä hankkimani Hakolan pienempi Lippa-hylly odotti kaapissa oikeaa paikkaa ja nyt se paikka löytyi. Kokonaisuus, jossa on kaksi Lippaa, Vino-peili, taulu ja kasveja ja tilpehööriä, miellyttää silmääni just nyt. Juoru kasvaa poikani kuvittamassa (mutta minun leikkaamana siirtokuvapaperista – ja tietysti kiinni posliiniin poltettuna) mukissa. Juorun pistokkaat hankin taloyhtiön facebook-ryhmän kautta, viisi minuuttia ilmoituksen jätön jälkeen oli jo pistokkaat kotona. Kätevää! Posliinit kaktukset olivat viime Ikea-reissun ihana ja niiiiin turha ostos, mutta jotka tekivät minut iloiseksi. En ole lapsuuden jälkeen montaa koriste-esinettä tainnut ostaa muuten vaan, joten ehkä tää oli ansaittu ostos. Siis ehkä.

Juuri pölyistä pyyhityssä peilistä on mukava peilailla ja vaikkapa räpsäyttää hetkestä kuva. Toki vähän halusin kuvata myös uutta yksisarvistukkaanikin, siksi mairea hymy.

Meillä on täysin eriparillinen ja hetken mielihaluilla täytetty astiakaappi. Tuo supersöpö kettumuki on ostettu yksinäiseksi mukiksi astiakaappiin, mutta nyt siinä kasvaa kaktus. Kultareunainen aluslautanen on ihana ameriikantuliainen Pinjalta.

Tässä on hulluttelun makua. Ostin nimittäin tollaisen perinteisen saviruukun peikonlehdelle, koska mitään nättiä ruukkua ei löytynyt. Ei siinä ruukussä ehkä useimmille muille ole mitään erikoista, mutta mulle on. Sitä ei oo ees koristeltu (vielä) mitenkään. 

Seinälle päätyi myös mun vanha vanerille maalattu kaktusteos, jota kuusivuotiaani vähän maalasi lisää ja minä vielä senkin päälle jotain sörssäilin maalinjämillä, joita en raskinut valuttaa viemäristä alas. Siitä tuli hauska ja saa olla siinä nyt hetken aikaa.

Lipaston alimmat nupit on vaihdettu puuhelminauhaan. Vähän väliä jokainen perheemme jäsen sohvalla köllötellessään toteaa, kuinka kivaltä helminauha näyttää. Onnistunut pikkutuunaus.

Käänsin makuunurkkauksen sängyn eri päin ja on kuulkaa ollut viikkokausia tässä sellainen olo, kuin olisi hotellissa. Pääsen kävelemään sängyn molemmin puolin ja kuljenkin nukkumaan aina pisintä reittiä kautta – koska voin! Aamulla herätessäni näen ensimmäisena palan taivasta. Järjestelin seinälle taulut vieriviereen simpsakaksi kollaasiksi. Mikäli seuraatte mua Instagramissa, siellä näkyikin kuva hetkestä, kun kuljetin tuon suuren kehyksen Ikeasta kotiin, selkääni köytettynä. Ihan hyvin onnistuu ostosten kuljetus kotiin ilman omaa autoa ja lapsi rattaissa istuen, ihan hyvin hei!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille teille siellä! On ollut mieletön kesäviikonloppu ainakin täällä Helsingissä, i h a n a a!

KUN KEKSII HYVÄN IDEAN JA SE EI IHAN OLEKAAN SITÄ

Ihan joka kertahan ei pysty onnistumaan ideoinnin ja toteutuksen suhteen, vaikka olis kuinka hyvä idea. Sehän tiedetään. Tänään silti mun luotto oli kova, oli hyvin suunniteltu idea ja jo aikaisemminkin toteutettu. Niin, siis kahden lapsen kanssa ja vuosia sitten. Nyt heitä oli neljä ja ikäskaala yhdestä yhdeksään vuotta. Ollaan siis otettu isompien lasten kanssa muutaman kerran alkuperäisen kuvan (jota ei taida olla blogissa julkaistu, joten ei ole mitä näyttää) kaltainen toisinto kuvasta, jossa isosisko hyppää sängyllä korkealle ja pikkuveli seisoo vierellä ja katsoo kaukaisuuteen kekkosmaisesti. Sellainen koko perheen suosikkikuva. Molemmilla on ollut kaikenmaailman roolivaatteita siinä kuvassa päällä, mitä vaan on heidän varastoistaan milloinkin löytynyt. Nyt päätin, että otetaan nuorimmainenkin mukaan ja naapurinpoikakin. Hei jee, kivaa ja saadaan kiva sisaruskuva ennenkuin perheeseemme saapuu silmälasit ja yksi lapsi muuttuu hivenen eri näköiseksi.

No, roolivaatesäkki oli viety varastoon, mutta eipä siinä, kun laittaa liian isot hatut päähän, sehän on huumoria se. Ja erilaisia aurinkolaseja, niitä meillä on ja ne jos vielä pukee päälleen väärinpäin tai vähän vinoon, niin se on huumoria se. Sitten vaan lapset sängylle hyppimään ja minä räpsimään kuvia. Nooooh, jokainen lapsi vuorollaan suuttui tai itki, ananasaurinkolasit räsähtivät rikki (loistavaa ennakointia niitä tulevia silmälaseja ajatellen…), koko nelikkoa ei saatu kuin ehkä viideksi sekunniksi sängylle yhtäaikaa… Mutta jokainen lapsi kuitenki myös nauraa käkätti, aikuisilla oli hauskaa seurata tätä kaikkea (ja pidellä pinnoja pitkinä) ja nauratti välillä vähän ehkä väärässäkin hetkessä ja piti kääntää katsetta poispäin ja lapset kyllä hyppivät sängyllä sydämensä kyllyydestä. Eikä näistä kuvistakaan nyt huonoja tullut. Sinnepäin meni sen edellisten kuvien toisintojenkin kannalta.

* Lasten vaatteista sulkakuosiset ja mintunvihreät housut sekä tytön musta huppari saatu Melli EcoDesignilta, ihan ihania! Yhteistyössä Melli EcoDesign ja Lasten PR.

KUN YSTÄVÄ SISUSTAA LUONASI SALAA…

…voi yllättyä joko iloisesti tai järkyttyä taikka sitten saada kunnon vatsanpohjanaurut! Minäpä kerron miten mulle kävi. Tiedätte ehkä erään suositun ja erittäin lahjakkaan sisustusbloggaaja-valokuvaaja Riikan. Niin, no se oli se joka mulle täällä vähän sisusti. Taisin olla sillä aikaa tiskaamassa keittiössä, kun tämä sisustustapahtuma kävi. Hän oli ilmeisesti lukenut jotain naistenlehteä olohuoneessa ja sieltä saanut inspiraationsa. Sänkyni yläpuolelle oli nimittäin ilmaantunut JULISTE! Naistenlehden keskiaukeaman huussijuliste. Aikas hyvät naurut sain tästä supermahtavasta yllätyksestä! En allekirjoita aivan tuota julisteen sanomaa, mutta silti, onhan se nyt upea julkka hei! Kiitos rakas Riikka! EN POISTA SITÄ TUOSTA IKINÄ!

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

KUN YSTÄVÄ YLLÄTTÄÄ / MUITA IHANIA

LIPPA JA TÄHÄN SEMMONEN SYDÄSILMÄEMOJI

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Yksi juttu, joka oli ihan parasta lapsuuden mummuloissa ja ehkä vielä nykyäänkin erähenkisillä mökeillä ja ulkovessoissa – lehtileikkeet seinillä! Valkoisin nastoin seinään painetut sivut Seurasta, Kotiliedestä ja Avusta. Missejä ja kissanpentuja. Vitsikkäitä sarjakuvia ja komeita autoja. Ehkä jossain hurjemmissa paikoissa miestenlehtikuviakin. Lehtileikemuistot tulvahtivat mieleeni, kun mietin, mitä keksisin kehyksiin, jotka päätyivät seinälle ilman kuvia. Sain tuon ihanan Hakolan Lippa-hyllyn* parisen viikkoa sitten ja samaan aikaan bongasin nuo hauskat kehykset Tigeristä. Ne ovat aivan muoviset ja heppoiset, mutta aikas kivat silti. Lippa-hylly sen sijaan on puuta ja aivan tajuttoman ihana! Ihastuin siihen ensinäkemältä ja nyt se on tuossa seinällä.

Tarvitsin sänkyni viereen paikan, johon laskea puhelimen yöksi. Lattialle jättäessäni sen löytää aamulla ensimmäisenä taapero, ikkunalauta taas ei ole aivan riittävästi käden ulottuvilla ja viettää vähän sisällepäin, niin pelkään aina, että puhelin tippuu patterin väliin. Tyynynkään alla puhelimen paikka öisin ei ole hyvä. Joten tsadaa, nyt sille on laskutaso, jossa se on ulottuvilla, mutta ei ihan vieressä. Päiväksi voin laittaa hyllyn piiloon, jos vaikka lapset sattuvat hyppimään sängyllä (jokapäiväistä) , niin ei ainakaan kukaan pamauta päätään siihen. Sitäpaitsi sehän on tyylikäs kiinnikin. Hylly toimii myös erinomaisesti korujen säilöntäpaikkana, joksi se on nyt vahingossa päätynyt. Eipä enää ehkä tuu astuttua aamulla ensimmäisenä korvisten päälle. Kauniit pienet asiat sopivan hyllyyn ihanasti. Pilvenreunakuvioinen kaulakoru* ja yläpuolella näkyvät pikkuiset nappikorvikset* hyllyllä on Riemupuodista. Kukkakorvikset Poola Katarynan. Hyvin hyllylle sopii myös tuo puoliksi syöty sydäntikkari, joka sinne oli myös ilmaantunut, kenen lie viesti minulle.

Takaisin niihin kehyksiin ja kuviin.. Ajattelin, että Lippa, vanerille maalaamani kaktustaulu ja muutama muovikehys ovat hauska kokonaisuus. Tiesin mielessäni millaisia kuvia kehyksiin hain, mutta valmiina, itse ottaminani kuvina niitä ei mulla ollut. Selaillessani uutta Trendiä, ihastelin valokuvaa rauhanmerkistä, se muistutti myös omaa syksyllä tekemääni installaatiotani, mutta jota en halunnut käyttää, koska omassani ei ollut kukkia. Keksin, että hei, kai sitä lehtiä saa leikata ja laittaa ne kuvat seinälle, ihan niinku ennenvanhaan! Mikä mahtava oivallus! Maisemakuvat ja ruusunkuvat ovat siis lehdistä myös, valitettavasti en muista mistä tai että kenen kuvaamia ne ovat. Valitsin ne silti kauneuden perusteella, lähettäköön universumi valokuvaajille ihanuuksia kiitoksena kauneuden tallentamisesta. Nyt seinälläni on kaunis kokoelma mummolamaisuutta, suomalaista designia ja muitaihaniamainen maalaus.

* Lippa-hylly saatu Hakolalta ja korut Riemupuodista.

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset
Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

KAHDEN VUODEN JÄLKEEN PÄIVÄPEITTO ON VALMIS

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Huhhuh. Nimittäin kaksi vuotta sitten aloittamani päiväpeitto on vihdoin valmis. V A L M I S. Aivan niin ihana, viimeistelty ja upea siitä ei tullut, mihin olisi ollut mahdollisuus, muutamat mutkat suoristin matkalla. Miksikö siinä meni näin kauan… No, välillä mm. synnytin ja into ompeluun oli poissa ja sittemmin taas vastoinkäymiset ja vanulevyjen puute ja taustakankaan ryttyisuus tympäisivät ja annoin keskeneräisen peiton marinoitua kaapissa. Mutta nyt, tuossa se on sängyn päällä hoitaa hommansa.

Aluksi piirsin hienon mallikuvan, johon laskin tarkat mitat erikokoisista kolmioista, että miten kuviot siihen laitetaan. Taisin jopa pyytää ystävän kylään harrastamaan ajatustoimintaa, että paloista tulee varmasti oikean kokoiset. Äitini kanssa leikattiin palat kankaista, minä lyllersin lattian rajassa suuren vatsani kanssa ja ihanista ihaninta Marimekon Domino-kangasta kirpaisi leikata, mutta leikkasinpa silti. Suurimmat hidastukset olivat tosiaan se, että mulla ei ollut sopivan kokoisia paloja vanulevyä ja ostettuani sitä, olin ajatuksissani ottanut siltikin liian vähän. Eikä enää huvittanut taas koko peitto. Taustakankaaksi hankin ison lakanan, joka sekin oli liian pieni ja tässä kohtaa tein melkein suurimman oikomisen, nimittäin viime viikolla otin kangaslaatikosta ihan ryppyisen kangaspalan, jonka ommella täräytin peittoon ja äkkiä reunoihin kanttikaistaleet ja tikkauksia ympäriinsä. Se asia, mikä tekee tästä peitosta kaikista eniten itselleni epätyypillisen, on se, että tätä en ole tikannut käsin. Tälleen kahden vuoden jälkeen… No, en tehnyt. Ehkä seuraavan peittoon sitten siinä vaiheessa, kun olen mummuiässä, lapsilla jo omia lapsia ja minä otan rennosti käsitöitä tehden siellä järvenrantahuvilassani.
MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Muita ihania päiväpweitto 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Onhan se silti aika ihana. Tuo Domino on aivan tajuttoman kaunis kangas, onneksi kaikki lähti siitä, että löysin kankaan Riikan (Weekdaycarnival) kirppiskasasta. Lisäksi siinä on Ikean kankaita, tilkkulaarilöytöjä ja Kaunisteen Perhosta. Olohuoneen ilme raikastui uuden päiväpeiton myötä, vaikka tuo onkin melkoinen kuosien sekamelska. Vaaleasävyisempi silti kuin edeltäjänsä. Otettiin lapsista samanlainen kuva, kuin edellisenkin päiväpeiton valmistuttua. Tytölle servettirusetti tälläkin kertaa päähän. Superhauska muisto tuo tuollainen kuva!

Sängyn päällä on myös kaksi uutta tyynyä, jotka ompelin. Ajattelin niitä sohvalle, mutta koska peitto on hitusen liian nafti (sekin vielä, kaikista laskemista huolimatta, haha!) ne ovat oikein mainiot sängylläkin. Ne tein muuten niin, että käytin valmista vaaleanpunaista tyynynpäällistä, jonka leikkasin paloiksi, mutta säästin vetoketjukohdan ja lisäsin Kaunisteen kangasta sen verran, että tyynystä tuli 45×60 cm kokoinen. Erittäin kätevää. Ja vain siitä syystä, että oikeaa vaaleanpunaisen sävyä ei ollut pakalla, ainoastaan noina tyynynpäällisinä. Pitää vielä keksiä jotkut yksiväriset kivat tyynyt tuohon sängylle lisäksi, niin sitten vois olla hyvä.

Ihanaa, että peitto valmistui. Eikä sitä tiiä, vaikka alkaisin katella Rimakauhua ja rakkautta -sarjan alusta asti ja samalla tikkailis vaikka vähän käsin pastellisävyisillä langoilla. Sitä ei tiiä.

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

PUOLIKAS KRANSSI

kranssi3

Viime perjantain kransseista tämä puolikas päätyi sänkyni yläpuolelle. Se on vähän sellainen paikka, etten ole oikein löytänyt mitään mitä tahtoisin siinä olevan, mutta koen tyhjän seinän vähän vaisuksi ja tylsäksi tyhjillään. Siksi siinä käväisee aina milloin mitäkin, jotka kuvissakin vilahtelevat. Tämä kranssi toi mukanaan ihanan tuoksun ja siihen tuoksun alle onkin ollut mukava nukahtaa. Kauniiltakin se minun silmääni näyttää. Ehkä se pysyy siinä (ainakin ensi vuoteen).

kranssi2

kranssi4

kranssi1

PS. Muistattehan, että päätin, että tänä vuonna haluan kiittää lukijoitani ja palkitsen muitaihaniamaisella yllätyksellä kolme joulukalenterikommentoijaa. Kannattaa siis kommentoida luukkuja. Osallistua voi vaikka joka päivä aattoon saakka. Mieluusti kuulisin tarinoita, joita luukut tuovat mieleen tai ihan vain kuulumisianne siltä päivältä!

MARRASKUUSSA MEILLÄ OLI TÄLLAISTA

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

Marraskuu mennä humpsahti tuosta vaan ohitse ja pitäisi pikkuhiljaa valmistautua jouluun. Meillä ei vielä kovin paljon jouluisia juttuja näy, joululaatikot ovat edelleen varastossa, mutta ehkä jo ensi viikolla ehditään hakea ne ja tutkia taas iloissaan, että mitä kaikkea siellä onkaan. Se tunne on vanha tuttu lapsuudesta asti, kuinka sitä ilahtuukaan vuosi vuoden jälkeen niistä samoista joulukoristeista. Vuosien saatossa niitä tietysti tulee aina vähän lisää ja osaa jää pois matkasta, mutta minullakin on noissa laatikoissa koristeita ensimmäisestä omasta kodista 90-luvulta saakka. Tänään vähän kiertelin pitkin kotia, tää on niin valtava, että oli todella pitkä kierros, heh, miettien mitä laittais minnekin. Tuliskos paperitähtiä ikkunoihin, minne nurkkaan laitettaisiin kuusi ja pitäisikö jotain koristeluita tehdä itse. Siinä samalla tuli todettua, että täällä on kyllä monia itsetekemiä juttuja pitkin kotia. Niistä rakentuukin juuri se meidän näköinen koti. Tyttökin totesi nukkumaan mennessä, että meillä on kyllä tosi kiva koti. Poika taas muutama päivä sitten tokaisi, että kotimme on tosi valkoinen, että haluaisinko oikeasti, että meillä olisi vaaleanpunaiset seinät. Se kysymys sai mut purskahtamaan nauruun, koska aika moni olis eri mieltä siitä valkoisuudesta.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_5

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

Vuosia sitten tein pitkään ja hartaasti Onnipeittoa, jonka alla edelleenkin köllötellään. Siinä on tytön piirtämiä kuvia kirjottuna tilkkuihin ja reunassa lukeekin, että peitto on tehty vuosina 2009-2011 äidin ja tyttären yhteistyönä. Peittoa tehdessä muistan pohtineeni, voinko laittaa sisäpuolelle vanhan lakanan, että se saattaa olla valmiiksi jo liian hiuti, kestääköhän se. Laitoin sen silti ja aika ja käyttö on tehnyt tehtävänsä, se on muutamasta kohdasta repeillyt, mutta pitää tarttua joku ilta toimeen ja korjata ne kohdat, silleen röllipeikkomaisesti vaikka.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_7

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_9

Ostin eilisiltä joulumarkkinoilta viereisessä pöydässä myyneeltä Vihreän Talon Annikalta ihanan käsin tehdyn kynttilän. Siinä on sitruunaruohon tuoksu ja tänään oli mahdollisuus polttaa sitä rauhassa hetki tuossa olohuoneen pöydän ääressä, kun kotona olivat vain isommat lapset. Niin harvoin nykyään tulee polteltua kynttilöitä, että asia sai vähän jopa ihmettelyä. Kuusi on Kotipalapelin Rillan käsityötä. Tulitikkuaskin päällystin Kanelimaan postikortilla, se näyttää nyt paljon kivemmalta. Voin kertoa, että meillä ei oo vuosikausiin ollut yhtään koristeltua tulitikkuaskia, vaikka joskus on niitä tullut tehtyä enemmältikin.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_10

Villasukat ovat sohvan ja sängyn laidoilta päätyneet pikkuhiljaa taas käyttöön ja tekisi kyllä mieli tekaista taas jotkut kiva uudet. Tytöllekin, joka tuossa sukkia kovasti ihaili, mutta seittämänveljeksen karheus oli sille liikaa, vaikka kuvio noissa sukissa miellyttikin. Ja onhan tuo kokokin ehkä vähän väärä.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_12

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_13

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_15

Olohuoneen seinälle pääsi kehyksissä testiin Jätski-printti, jota on pian saatavilla teille kaikille. Infoan lisää täällä sitten kun. Siinä nyt ei ole ainakaan mitään jouluista, vaan se on ennemminkin raikas, ihana tuulahdus menneestä kesästä ja toivonpilkahdus seuraavasta, jota kohtihan tässä jo kovaa vauhtia mennään kaikesta huolimatta. Mietin, että ihan yhdellä hakusanalla ei taida löytyä täältä blogin puolelta kaikkia käsin tekemiäni juttuja, joita meidän kodistamme löytyy, niin tein Styleroomin puolelle kansion, jonne on koostettu niitä vähän enemmän samaan paikkaan. Että tämmöistä täällä tänään, ensimmäisenä adventtina!

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_4

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_3

 

KYLLÄHÄN NE TYKKÄSI

lapset1

lapset2

lapset3
Lapset saivat omat paitansa ja annoin heidän hyppiä sängyllä sen kunniaksi. Pojalla on päässään Betty-isomummin vanhat silmälasit vuosikymmenten takaa ja tyttö kuvaa leikisti, kuulema omaan blogiinsa. Hassut.

The kids got their shirts and I let them jump on the bed in the celebration for it. My boy was wearing glasses centuries old that used to belong to his great grandmother Betty, and my girl is pretending to take pictures, for her blog she told me. Funnies.

kuva_kameran_lapi