Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

2013 OLI IHAN HYVÄ VUOSI

Sain jouluna 1987 joululahjaksi aivan ihanan halinalle-päiväkirjan. Halinalle kannessa oli pehmeä ja pullea, niin että kirjan piti olla aina esillä pöydällä, lukossa tietysti, koska kirjahyllyyn se ei mahtunut. Kirjoitin siihen joka päivä siihen asti kunnes kirja täyttyi. En mitään suuria salaisuuksia, niitä näitä, mitä nyt olin päivän aikana tehnyt. Muutaman päivän kohdalla lukikin vain:

 
Rakas päiväkirja!
Tänään en tehnytkään mitään.
tv. Tiina
 
Muutama vuosi sitten, kun päiväkirjan taas löysin, en voinut kuin kikattaa tuolle päiväkirjamerkinnälle, mutta niinhän se on, jotkut päivät on vaan semmosia. Ainakin seitsenvuotiaan mielestä.
Mulla oli vähän samanlainen olo tästä vuodesta. Siis käsitöiden puolesta, joista tämä armas blogini kuitenkin eniten kertoo. Vaikka, eihän se ollenkaan totta ole kun oikein alkaa miettimään, pohtimaan ja kurkkaa blogiin. Olen tehnyt vaikka mitä, neulonut, ommellut, kirjonut ja vähän kaikkea muuta siihen päälle! Elämänmuutokset olivat silti sitäkin suurempia kuin mitä käsitöiden määrä, tänäkin vuonna. Irtisanouduin työstäni Tampereella, otin vastaan uuden ihanan työpaikan Helsingissä. Saimme ihanan puulattiaisen kodin Vallilasta, jätimme haikein mielin supervaloisan kattohuoneiston Kalevaan. Vaihdettiin sitten kaupunkia lähestulkoon tuosta vaan, ei siksi, että Tampereessa mitään vikaa olisi, oli vain sen aika. Sinne jäi paljon hyviä ystäviä, kivat vanhat työkaverit, kässäkerho, monenmonta mahtavaa ja ihanaa muistoa, mutta myös elämäni rankimmat ajat elin siellä. Kahta viikkoa vaille kymmenen vuotta Tampereella oli just hyvä! Helsinki on oikein hyvä. Päivääkään en ole katunut sitä, että lasten kanssa tänne muutin. Ennemminkin oon ylpeä itsestäni ja rohkeastakin päätöksestäni. Se oli suurin juttu tässä vuodessa.
Sain tänä vuonna monta uutta ystävää ja oli monet hauskat kekkerit ja kemut ja mummokerhoilut, joiden jälkeen sitä vaan hehkui ja puhkui iloa ja onnea, että ei vitsit olikin kivaa ja sekin tyyppi, ihan älyttömän kiva ja ihanaa, että sain tutustua siihen!
Tulevana vuonna aion ainakin tehdä parit takit, neulasta pipoja ja villatakkeja, kirjoa vähän ajatuksiani kankaalle ja hei, ehkä keksin taas jotain uutta! Lasten kanssa haluaisin tehdä käsitöitä ja askarteluita enemmän. Olkoon vuosi 2014 ihan superhyvä, onnekas ja rakkaudentäyteinen! Kaikilla!Tässä pieni kuvakooste menneestä vuodesta, olkaat hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SYYSTOIVOTUS

Vaikka eilen satoikin meidän päällemme talven ensimmäiset lumihiutaleet, on kyllä vielä aivan täysi syksy. Nytkin ulkona paistaa aurinko niin kauniisti, ei tuule yhtään, lämpimältäkin näyttää (en tiiä totuutta vielä), että syysinhoaja ihastuukin kokoajan tähän vuodenaikaan enemmän ja enemmän.

Ollaan keräilty tässä muutamia lehtiä kotimatkoillamme ja kuivateltu niitä paksun eläinkirjan välissä. Aamulla maalailimme lasten kanssa niihin kuvioita ja tuli aikas kivoja! Maaleina käytettiin ihan kaikkia, sopivansävyisiä, maaleja. Taisi olla kangasväriä, akryylimaalia ja pienoismallimaaliakin. Sitten menin rappukäytävään ja teippailin lehdet oveen ja kuuntelin mitä naapureista kuului. Elämänääniähän sieltä. Leppoisa sunnuntai.

LUKKOSAAREN ARVOITUS

Yhtenä iltana eräs pieni tyttönen keksi, että haluaa tehdä oman pelin. No, annoin maalausalustan, että no mites olis jos siihen tekis. Se passasi, hän piirsi ja minä vähän autoin ja eilen sain maalattua pelin aivan loppuun, viimeisiä yksityiskohtia oli jäänyt viikkokausiksi odottelemaan. Pelimerkit ja niiden merkitykset ovat Neitokaisen omaa keksintöä kaikki (vaikka ehkä on havaittavissa vähän afrikantähtimäisyyttä) ja luultavasti säännöt muuttuvat joka pelissä vähäsen, tietty sen nuorimman eduksi. ;) Hieno peli se silti on ja olis hauskaa teetättää pelialustaa useampikin kappale ja jaella vaikka lahjoiksi. Originaali päätyi meillä seinälle. Lukkosaaren arvoitus ratketkoon!

 

 

 

 

 

 

TANSIA

Neitokainen piirsi vaaleanpunaiselle pohjalle upeat balettitanssijat, neljä tanssivaa tyttöä ja yhden pojan. Oli mahtavaa, ettei hän ollenkaan epäröinyt sitä, että poikakin voisi tanssia balettia. (nämä asiat ovat olleet pinnalla viime aikoina, että voivatko tytöt ja pojat tehdä ja harrastaa samoja asioita… tottakai voivat, vastaan lähes aina, mutta silti kyselyttää) Maalasin piirustukset näkyvemmiksi valkoisella ja kultamaalilla, koska taiteilija itse pyysi. Taulun ollessa eräänä päivänä keittiössä Neitokaisen kanssa, minun ollessani muualla, se sai myös muunlaisen lisän. Kuvasta sitä ei aivan heti huomaa, mutta siinä on pitkät pätkät lyijykynällä kirjoitettua tekstiä. Alhaalta ylöspäin kirjoitettuna, rivit sentään vasemmalta oikealle.

ÄITI KURKA SÄNYN ALE
ÄITI OLET IHANA
MINÄ ANOIN JOULULAJAN SINULE
PALERINA OLEN
PALETITANSIN OPETETUN
OLET TANSIA ♥

En tiedä, maalaisinko tekstin päälle jotain tai vaaleanpunaisella, vai maalaisiko tekstin kunnolla näkyviin vai jättäisikö noin? Taulu joka tapauksessa päätynee makuuhuoneeseeni. Ihanat tansiat!

ps. Vitriinitauluista enemmän täällä! Nekin on mun suosikit.

 

KUUSI

Eikös tullut ihana joulukuusi vaaleanpunaiseen, kahden euron kaapinoveen?
Musta ainaki! Hauskaa oli myös sen kasaaminen. Ensin eräänä marraskuisena iltana lähdin lapsineni kävelylle pimeään metsään. Koiranulkoiluttajan kanssa rupattellessa hänkin totesi, että ette kai te tuonne pimeään metsään mene? No, mentiin kuiteski, meillä oli taskulamput eikä pimeää tarvii niin kamalana pelätä. Löydettiin sitäpaitsi paljon hyviä oksanpätkiä. Sen jälkeen ei enää ollutkaan muutakuin vähän oksien maalailua, koristeiden liimailua ja mallailua. Paitsi bambin vain sinitarrasin, kun kerta pakotettiin tekemään niin. Tämä kuusi säilyy samanlaisena ensi jouluunkin. Ehkä jopa esillä koko vuoden, on se sen verran söpö!

ps. kettupiirros on tietysti Neitokaisen. Ihanin! (…ja ylempi lintu Kanelikaupan kortista, ja alempi Fifi Lapin -pupunainen vanhasta Topshopin joulukortista)