Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

AINA KUVIA SIITÄ SAMASTA TAULUSEINÄSTÄ

Mutta kun minä vaan niin tykkään tauluseinästä! Se on paikka, jonka sisältö taitaa muuttua vuodenaikojen mukaan. Sitä seinää kotonani katselen eniten. Sängystäni on näkymä tauluseinään ja se on ensimmäinen paikka, jonne katse kohdistuu kun tulee kotiin ja astuu pari askelta eteiseen. Toisinaan tulee uusia juttuja, joita haluan seinälle laittaa ja sekös sitten myllää koko kokonaisuuden uusiksi. Eikä se tietenkään haittaa mitään. Muutos on aina piristävää.

Selailin yhtenä päivänä muutaman viime vuoden aikaisia paperivalokuvia ja sielläkin oli muutama kuva teetettynä, joissa tauluseinä vilahti. Mietin, että olisi oikeasti aina hauskaa koota ihan oikeista entivanhaisista paperikuvista albumi, joka sisältäisi ihan vain sisustuskuvia kotoa. Sen lisäksi, että nykyään teetetään kuvia harvemmin (jos koskaan), niin sitäkin vähemmän ainakaan minä teetän kuvia joissa ei ole ihmisiä tai jotan megahienoja maisemia. Toisinaan otan sentään kuvia kotoa (blogiin nyt ainakin), mutta varmasti moni ihminen ei kuvaa kotiaan koskaan, se vain on siinä tavallaan liian lähellä, ainakaan kuvattavasti asti.

Koti on silti se paikka, jonne useimmiten kaipaa eniten, jos jossain muualla on. Joskus iskee kaipuu lapsuudenkoteihin, siihen tunnelmaan ja paikkaan ja niiden ihmisten luo, mutta kun tarkasti miettii ei välttämättä muistakaan oikein muuta kuin sen ruskean nahkasohvan pinnan ja ne napit sohvatyynyissä ja sen miltä tuntui työntää jalka sohvatyynyjen väliin. Ne ovat toki ihan äärettömän tärkeitä, ihmeellisen tarkkoja ja kauniita muistoja, mutta on hauskaa silti nähdä kuvista, että millainen ajankuva niissä näkyy, millainen kokonaisuus on. Sohvan edessä on värikäs, suuri matto ja seinällä äidin maalaamia tauluja, joista yksi on soikea, muut kulmikkaita. Pöydällä on suuri, raskas lasinen hedelmävati, jossa appelsiineja. Silloin olisi ihana katsoa kuvaa, jossa tuo lapsuudenkotimaisema olisi. Itseasiassa nyt kun mietin, niin kaikista kivoin olisi katsoa useimpia lapsuuskuvia niin, että olisi se kuva, jossa koko perhe istuu siinä sohvalla ja sen parina kuva samasta paikasta vaikkapa hetki ennen tai jälkeen kuvanoton. Sellaisena kuin se hetki on ollut.

Mahtavaa tässä vähän polveilevassa ajatuksenjuoksussa on se, että minähän voisin alkaa ottaa sellaisia kuvapareja. Tai ainakin voisin toisinaan kuvata sinne satojen ja tuhansien digikuvien sekaan otoksia myös kotoa ja jos vielä siitä askel eteenpäin, niin voisin teettää niitä paperillekin ja liimailla albumiin. Ihan vaikka itseäni varten, että mummuna sitten voisin muistella, että vielä vuonna 2018 kuvia edelleen pystyi teettämään paperiversioiksi ja olimpas minä kaikesta elämän ruuhkasta huolimatta ollut reipas liimatessani ne ihan kirjaksi asti.

Tässä kuvia syyskuulta vuodelta 2018. Kodistamme, jossa elelee viidesluokkalainen, ekaluokkalainen, pian nelivuotias ja minä. Toisinaan kylässä käy Minni-koira ja yksi mies, joskus kaksi ihanaa tyttöäkin. Tauluseinän alla sohvalla rötköttää usein vähintäänkin lapset, jotka taitavat olla aivan onnellisia kahden kodin lapsia.

Tätä tekstiä kirjoittaessa alkoi soittolistalta kuulua Aksulin NYT! ja siinä niin tähän sopivasti lauletaan, että kaikki menee niin kuin ennen niin kuin nyt, nyt se on! Alunperin mun piti kertoa, että miten hauskaa oli, kun yhtenä iltana iltasatua lukiessa keksin, milliasen taulun tuohon suurimpaan kehykseen teen ja laitan sen sitten tauluseinälle aitiopaikalle. Tulin lasten nukahdettua olohuoneeseen, aloin selailemaan lehtiä löytääkseni palan oikean väristä sinistä paperia, koska mulla ei ollut juuri sitä sävyä kartongeissa ja ajattelin lehdestä jostain löytyvän. Lehtiä katsellessa vastaan tulikin huippuhieno piirustus Damon Albarnista, kissanpennusta ja mieletön kaktusjuliste. Otin heti ne talteen! Vieressä lojuneet eriväriset kartongit, liukuvärjätty sateenkaaren värinen lahjapaperi ja marmoroitu paperiarkki, kaikki ne yhdessä saivat mut siinä melkein keskiyöllä toteuttamaan taulun. Tyystin erilaisen kuin mitä olin hetkeä aiemmin suunnittellut siellä iltasatuhetkessä. Vähän hupsun, mutta just siksi musta niin hienon!

Lisäki piti kertoa, että ylärivin Boyz of -taulu on itseasiassa pala Bättre Folkin turva-aidan pressua. Siinä oli Lauri Ahtisen maalaama teos, josta festareiden päätyttyä sai leikata ja repiä itselleen palan. Mulla oli pala siitä kohdasta jossa luki teoksen nimi: BOYZ OF SUMMER, nyt mulla on seinällä Boys of. Taisinkin sitä hehkuttaa jo kesällä kyllä. Niiden juttujen lisäksi olisin halunnut vielä hehkuttaa meidän parin vuoden takaista Kakkua ja viinaa -yhteistiadeteosta. Mutta emmää sitten, ajatus karkasi ja kerroinkin jotain muuta. Oikein ihanaa torstaita teille, yritetään pitää ajatukset kasassa! 

 

PARASTA KESÄPUUHAA LASTEN KANSSA HELSINGISSÄ

Kesäinen Helsinki on mitä ihanin paikka. Täällä riittää tekemistä, monenlaista ja kaiken ikäisille, tapahtumiakin on vaikka kuinka. Tässä teille listaus meidän perheen suosikkipuuhista edellisiltä kesiltä, joita aiotaan toteuttaa tänäkin vuonna.

SEURASAARI

Kesäisen arki-illan leppoisa iltakävelypaikka koko perheelle tai koko päivän mittainen retkikohde. Saarelle pääsee helposti bussilla tai sinne voi hurauttaa pyörillä ja lähteä kävellen kiertämään saarta. Eväät kannattaa ottaa mukaan ja makkarat, koska grillauspaikkojakin löytyy. Saarella on mielenkiintoinen ulkomuseo vanhoine taloineen ja tarinoineen.

IHANA KAHVILA

Silloin, kun asuimme vielä Tampereella, halusin käydä Ihana Kahvilassa aina, kun kävin kesäaikaan Helsingissä. Haaveilin, että jos asuisin itsekin täällä, kävisin siellä niin usein kuin mahdollista. Ollaan toteutettu tämä kohtalaisesti, joka kesä kerran tai kaksi – se on enemmän kuin ei yhtään kertaa! Jokaisella kerralla kahvila hurmaa meidän perheen uudelleen. Siellä tuntuu, kuin aika pysähtyisi. Voi lekotella riippumatoissa, kölliä säkkituoleilla, puhallella saippuakuplia ja tietysti ostaa herkkuja (ja jotain hassuja pikkutavaroita) söpön pienen kahvilakontin puolelta ja samaan aikaan katsella kaunista kaupunkimaisemaa veden yli lempeässä merituulessa. Aivan ihanaihanaihana kohde!

KIIPEILYPUISTOT: Zippy, Korkee ja Huippu (Espoossa)

Rakastan seikkailupuistoja ja niin tekevät lapsenikin. Onneksi puistoja löytyy Helsingistä (ja Espoosta) useampikin. Mustikkamaalla, aivan Korkeasaaren kupeessa on Korkee (toinen toimipiste on Paloheinässä, mutta siellä emme ole vielä vierailleet), joten nämä kaksi puuhaa voi yhdistää vaikka samaan päivään, jos oikein reippaaksi alkaa. Tykkään näissä puistoissa myös siitä, että jokainen on omanlaisensa. Korkeessa (Mustikkamaalla ainakin) kaikki kiipeilevät lähellä toisiaan, isommilta (yli 120 senttisille tarkoitetut) radoilta näkee alas radoille, joilla lapset kulkevat (toisen aikuisen mukana toki). Zippy taas on laajemmalla alueella ja enemmän metsän siimeksessä. Isoilla radoilla voi olla pitkiäkin puiden välejä, joita kiipeillä ja liukua. Siellä todellakin tuntee olevansa metsässä ja korkealla puussa, mikä on mahtavaa! Pienimmille tarkoitetut radat ovat omalla, pienemmällä alueella. Espoon puolella sijaitsevassa Huipussa taas ratojen välit ovat lyhyempiä ja maastokin vähän erilaista. Ilta-auringossa kiipeily Huipussa on ihanaa! Mutta niin se on kyllä kaikissa muissakin paikoissa, oksien välistä siivilöityvät laskevan auringon säteet ja metsän tuoksu, aivan i h a n a a! Suosittelen näistä paikoista kyllä kaikkia.

KUMPULAN MAAUIMALA

En ollut ennen Helsinkiin muuttoani koskaan käynyt maauimalassa ja olen aivan rakastunut maauimaloihin. Lämpimänä päivänä sinne voi mennä eväiden kanssa pidemmäksikin aikaa, välillä uiden ja välillä lekotellen – tosin lasten kanssa lekottelu on vähän niin ja näin, mutta ajatuksen tasolla ainakin! Uikkarit, pyyhe ja eväät ja reipas mieli mukaan niin kiva päivä on taattu. Kumpulan maauimala on ihana! Siellä on mielestäni leppoisampi ja maanläheisempi tunnelma kuin Stadikalla, joka on kyllä myös aivan oiva paikka ja tutustumisen arvoinen myös muualta Helsinkiin tuleville lomalaisille.

Viileämpänä kesäpäivänä sauna ja pelkkä uiminen ilman ulkolekottelua toimii myös hyvin. Mulle tulee Kumpulaan mennessä aina myös mieleen erään tuttuni kertoma tarina siitä, kuinka hän nelisenkymmentä vuotta sitten kulki Kumpulaan uimaan pitkin hiekkateitä kaverinsa kanssa ja vähän aina jännitti ja oli kuin olisi maalle mennyt. Toisaalta mieleen muistuu myös Pokémon Go -villityskesä ja se, kuinka maauimalan parkkikselta löytyi hirveästi pokemoneja.

LINTSI-ILTA

Linnanmäelle ei aina tarvitse mennä koko päiväksi. Itseasiassa mun lempparini Helsingissä onkin huvipuistoilta, koska sen voi toteuttaa useamman kerran kesässä. Toki tässä on puoltava pointtina se, että asumme kävelymatkan päässä huvipuistosta, joten huvittelukertoja voi näin toteuttaa useammin ilman mitään etukäteisuunnitteluita, kun käy iltaisin ja usein! Teemme niin, että ostamme kuuden lipun paketin ja riippuen seurueen koosta, pari laitetta per tyyppi ja pienet lapset ilmaislaitteisiin niin monta kertaa kuin huvittaa. Mun ja tyttäreni lempparikombo on klassinen vuoristorata ja Kingi. Tällaisen illan jälkeen uni maistuu oikein makoisasti ja voi jo suunnitella minne laitteeseen ensi kerralla.

MUSEOPÄIVÄ

Helsingissä on useita mahtavia museoita minne mennä myös lasten kanssa olipa sadepäivä tai ei. Jos on museokortti niin sehän on kuin rahaa pistäisi pankkiin! Tässä pari vinkkiä: Luonnontieteen museo on kaikkien pikkukävijöiden mieleen, jossa jo ala-aulan suuri afrikannorsu hurmaa pikkuiset museovieraat. Lasten kaupunki on ihana, siellä pääsee tutustuman Helsingin historiaan ja puuhaa riittää. Mun lempparini on vanha luokkahuone, jossa jokainen lapsi saa leikkiä opettajaa entivanhaiseen tyyliin. Museossa saa kaikkea koskea kaikkeen! Kansallismuseossa on elokuun loppupuolelle saakka Barbie – The Icon -näyttely, jonne me ei olla vielä ehditty, mutta menossa kyllä!

SUOMENLINNA

Klassinen kesäpäivän puuha, sen huomaa kyllä viimeistään lauttaa odotellessa. Usein moni muukin on päätynyt samaan ajatukseen, mutta päästyään saarelle ihmiset lähtevät omiin suuntiinsa eikä useinkaan tarvitse enää jonotella minnekään. Lauttamatka on lapsille myös joka kerta pieni elämys. Suomenlinna on niin kaunis ja lähellä, mutta tuntuu kuin olisi mennyt kauemmaskin, kun siellä käveleskelee ja ihailee näkemäänsä. Kannattaa muistaa ottaa eväät mukaan. Rattaillakin siellä pääsee liikkumaan, mitä nyt muistelen, että joskus on pitänyt vähän kantaa jotkut portaat, mutta sellaistahan se elämä rattaiden kanssa on, ainakin jos valitsee vähän jännemmät reitit.

KALLVIKIN RANTA

Pyörällä tai autolla ajellen metsäistä Kallahdenharjua pitkin kohti Kallahdenniemeä, tuntuu kuin sukeltaisi metsään. Harjumaisema on kaunis ja mieli rauhoittuu. Uimaranta on laaja ja siellä on helppo olla lasten kanssa, kun ranta on matala ja leikkipaikkojakin löytyy. Jos sää ei ole rantakelpoinen on kiva kävellä myös metsäpolkuja pitkin ja tutkia vähän luontoa ja ihailla merimaisemaa.

LEIKKIPUISTO LINNUNRATA

Tämä leikkipuisto on jäänyt meidän perheen mieleen hyvin, sillä kävimme siellä kerran serkkukatraamme kanssa. Puistossa on leikkipuistoksi paljon toimintaa, suloinen maalaistunnelma ja myös ilmainen puistoruokailu lapsille (täältä tietoa puistoruokailusta) sekä eläimiä! Tämä olkoon sellainen vinkki, että ihan ns. tavallisetkin leikkipuistot toisessa kaupunginosassa kannattaa ottaa kohteiksi toisinaan. Maailma avartuu.

OMAN KOTIALUEEN LEIKKIPUISTOT

Tämä on tärkeä. Usein sitä lomaillessa kaihoaa jonnekin kauas lomalle ja erikoisia kohteita ja elämyksiä, mutta voipi olla, että mieleenpainuvimmat muistot tuleekin aivan läheltä. Ihan vaikka siitä, että kesän aikana kerkeää käydä tositosi monta kertaa siinä lähileikkipuistossa, jonne lapset usein pyytävät pääsevänsä, mutta muina vuodenaikoina ei ole jaksanut lähteä niin monesti. Meillä yksi lähilempparipuisto on sellainen, että siellä törmää myös usein kivoihin, tuttuihin äiteihin, joiden kanssa ei muuten näe ja on mukavaa vaihtaa kuulumisia samalla, kun lapset kirmailevat, taistelevat keinuista ja pöllyyttävät hiekkalaatikon hiekkoja.

ALLAS SEA POOL

Siinä, kun ui uima-altaassa kauppatorin laidalla ja näkee raitiovaunun kulkevan tuomiokirkko taustanaan, tuntuu vaan niin siistiltä asua just täällä. Täytyy myöntää etten ole kesäaikaan montaa kertaa käynyt uimassa Altaalla, mutta jos se on älyttömän ihana räntäsateella, pakkasella ja aamuaikaisella, niin on se sitä varmasti myös ihan tavallisena kesäpäivänä. Porukkaa siellä kyllä riittää aina melkoisen paljon, joten ne vähän erikoisemmat päivät ja kellonajat kannattaa ottaa huomioon, jotta olisi mahdollisesti väljempää. Kesäaikaan lastenallaskin on käytössä, muuten isossa altaassa ollaan lilluteltu koko perhe, pienin sylissä ja muut just ja just pohjaan ehkä varpaidenpäillä pohjaan yltäen. Supersuositus! Ensin uimaan altaalle ja sitten syömään ylhäälle ja ratikalla kotiin.

BONUKSENA ELI EI KANNATA UNOHTAA: Skidit Festarit, josta olen kirjoitellut aiemminkin sekä kaikki muu kiva, hauska ja ihana kesätekeminen, jotka jäivät listan ulkopuolelle. Toivottavasti listalta löytyi jotain uutta tai vanhat suosikit uudelleen mieleen. Mua kiinnostaisi kuulla myös teidän suosikkijuttujanne, kertokaa kommenttiboksiin, jos on jotain. Ihania Helsinki-päiviä teille!

ps. Viimevuotinen lasten kesäpuuhalista löytyy edelleen täältä blogista, mutta on jossain sen verran kaukana arkistoissa ettei tule automaattisesti heti eteen, joten tässä linkki sinne!

 

IHANAT MAANANTAIMALLIN KAULAKORUT

Leväytin taas maalit ja kukkaset ja muut tilpehöörit pöydälle ja otin Maanantaimallille kaulakorukuvat. Voi että musta onkaan ihanaa, kun meistä on tullut Matleenan, eli hurmaava nainen Maanantaimallin takaa, kanssa ystävykset ja hän minuun täysin luottaa kuvien suhteen. Korut ovat kauniita ja niin minunkin värisiä ja tyylisiä, että on kuin kotihommia tekis!

Kuvia tehdessä maalasin samalla alustaa, viiva kerrallaan samaa tahtia kuvien kanssa. Lopputuloksena syntyi aika ihana vesivärimaalauskin. Ja arvatkaapas mitä, mää sain luvan arpoa teille yhden kaulakorun! Joku onnekas voittaa valitsemansa kaulakorun itselleen. Arvonta tapahtuu muitaihaniassa Instragramin puolella, mutta tästä pääset katsomaan koko kaulakoruvalikoiman Maanantaimallin verkkokaupasta. Onnea matkaan!

BRION JUNARATA MAALIKÄSITTELYSSÄ

Kymmenen vuotta sitten ostin meille ensimmäisen taaperosetin Brion junarataa. Siinä oli lyhyt rataosuus ja söpöimmät heppamaiset junat ja dala hästin näköinen heppapehmo, jonka alta junat kulkivat. Pehmon sisään sai piilotettua junat talteen. Se oli ihanin lelu mitä meillä silloin oli. Tytär leikki junaradalla satunnaisesti. Tuli seuraava lapsi, hänkin joskus innostui leikkimään. Lahjaksi saatiin lisää junia ja rataverkosto kasvoi.

Nyt, kun perheessä on kaksi ja puolivuotias pieni poika, joka ra-kas-taa junia ja junarataleikkejä, on ihan älytön onni, että meillä oli ne muutamat radat ja junat odottamassa häntä. Ei ole päivää, jolloin junarata ei olisi rakennettuna olohuoneen lattialle. Tai kun häneltä kysyy lempiasioista, on vastaus aina juniin liittyvää.

Olen vakaasti sitä mieltä, että leluja ei saa turhaan rikkoa tai sotkea ja piirtäminenkin on sallittua ainoastaan niille tarkoitetuille papereille ja pinnoille. Mutta, joskus tuossa talvella oli tilanne, jolloin annoin lapsille maalitussit käyttöön, että siinäpä piirtelette junaratoihin. Graffiteja niinku! (tässä välissä pakko kertoa, että mua on naapurinrouva joskus torunut, kun piirtelin lasten kanssa katuliiduilla pupuja ja sydämiä asvalttiin, että kuinka kehtaankin opettaa lapsille huonoja tapoja, että joka paikan saa sotkea – niin, katuliiduilla!)

Nyt mulla on kuitenki sen verran huikeita visioita mielessä näiden junaratahommien ja leikkien suhteen, että ottaa pölläytin ratapalat kainaloon ja läväytin ne maalausalustan päälle. Suihkin vähän maaleja niiden päälle ja lasten graffitit menivät piiloon (koska vähänhän ne olivat suurinosa sellaisia sotkun tapaisia). Seuraavaa vaihetta tässä visiota kohti mennessä annetaan ratapalojen kuivua ja katsotaan mitä lapset niistä sanovat. Minusta niistä tuli ainakin ihan hullunsiistejä ja tuo maalausalustakin on melekoWAU!

KUKKASEINÄ KAMPAAMOON

Mulla on ollut ihana vakkarikampaaja siitä asti, kun tein Kiitos-lastenohjelman. Hurmaava Heidi Dynastiasta Kaartinkaupungista. Siinä on monet elämänmutkat ja kuulumiset ja kaikenmaailman tarinat ja pohdinnat käyty läpi kampaajantuolissa. Joka kerta olen hymyssäsuin lähtenyt kampaajakäynniltä kotiin.

Tässä taannoin sain pyynnön, jota en voinut vastustaa. Tulisinko maalaamaan kampaamon seinään jotain kaunista? No voi kuulkaa, minähän rakastan maalaamista ja kauneutta ja jos saa seinille asti maalata, niin voi pojat, aiämredi! No, tokihan siinä hetki meni ennenkuin pääsin tositoimiin, mutta sitten kun pääsin, niin kuusi tuntia maalailin seinää onnessani. Ulkona sattui tuolloin olemaan kevään ensimmäinen oikeasti lämpöinen päivä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta niin se paistoi minulle siellä maalatessakin.

Pieni pala satumaista sademetsää. Vihreän ja vaaleanpunaisen sävyjä. Siitä tuli ihana, niin ihana, että kun sitä viimeistellessä join kaksi lasia kuohuvaa, olin niin iloissani ja fiiliksissäni, että jalat kävelivät kenkäkauppaan ja ostin kahdet kengät itselleni palkinnoksi tästä maalauksen valmistumisesta! Ja kuulema ne siellä Dynastiassa rakastavat maalausta päivä päivältä enemmän – parasta!



KOLMANNEN KERRAN KAKKUA JA VIINAA

On näemmä tullut jo tavaksi juhlistaa puolivuosittain tällä erinomaisella konseptilla, Kakkua ja viinaalla. Ne ovat juhlat, jonne pääsee kutsuttuna ja tuoden mukanaan joko kakun tai viinaa (tai jotain vaihtoehtoista juomaa). Tietysti saa ihan vaan tulla paikalle ilman mitäänkin, ne ovat ihanien ystävysten mainiot ja mahtavat kemut, joissa nauru raikaa! Pelataan vähän Tiinan bingoa ja lauletaan yhdessä Oasiksen Wonderwallia tai Tarja Ylitalon Ei tämä tyttö lempeä aneletta! Tällä kertaa meinasin tosin perua juhlat, koska elämä yllätti ja tuntui, että iskee hetkellinen uupumus, mutta tovin mietityttäni tulin siihen tulokseen, että juhlat ovat nyt juuri se ainoa oikea lääke ja piristys! Sitä ne kyllä olivat! Lähes kaikki alkoholi juotiin pois (jes!), kakkua riitti aamuksi asti (superjes!) ja herätessä ympärillä oli muutama kaverikin, joiden kanssa sai kölliä ja käydä edellisiltaa läpi ja nuaraa vielä vähän lisää. Ja luonnollisesti sunnuntaiaamun perinteisin tavoin (hehe!) hakkasin naulan seinään ja ripustin taulun! Juhlissa on aiemmillakin kerroilla tullut tavaksi, melkeimpä perinteeksi, askarrella jotain yhdessä. Ensimmäisissä juhlissa vieraat tekivät upeita paperisia kukkia ja seuraavissa kirjaimisia joista muodostui laulunsanoja seinälle. Tällä kertaa juhlia edeltävänä iltana maalaamani keskeneräinen taulu päätyi pohjaksi ja jokainen ystävä teki maalaukseen jotain omaa, ehkäpä näköistään tai palan sitä hetkeä. Yhteisötaideteoksesta tuli ihan tajuttoman upea! Oli ihan ihanat juhlat ja seuraavat jo suunnitteilla! Voi ystävät, kaverit, toverit ja naapurinmuiat, te teette mun elämästä ihanaa! <3

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

KUINKA KÄVIKÄÄN, KUN LÄHDIN MAALAAMAAN TAULUJA

jakkara99

jakkara98

jakkara97

jakkara96

Lähdin tässä eräänä iltana ystäväni kanssa taloyhtiön askartelutilaan maalaamaan tauluja. Sellaista leppoisaa maalailua yhdessä samalla rupatellen ja musiikkia kuunnellen, ajattelin. Hain kaksi suurensuurta maalauspohjaakin sitä varten, mutta vähänpä tiesin mihin tämä kaikki johtaisikaan. Siinä maalatessa naureskeltiin ystävän kanssa mun värivalinnoille, tuttuja vaaleanpunaisen sävyjä, persikkaa, minttua, turkoosia, ärhäkkää neonpunaista… Melko värikästä ja tiinamaista, kun toinen maalailee tuoleja ja jakkaroitaan vain valkoisen eri sävyillä.  Ystävällä oli mukana myös spraymaaleja ja kun päätin surauttaa parit läikät niillä, niin hän tokaisi, että varo sitten ettei maalia mene hänen juuri maalaamalleen valkoiselle jakkaralle. Vitsaillen naureskelin, että vitsit miten hieno siitä tulisikaan, kun sen maalaisi vähän sotkeskellen kaikilla niillä käyttämilläni väreillä ja vähän vielä spreijaisi päälle. Kunnes muistin, että mullahan on sama Ikean jakkara vintillä ja siinä on maalia jo ennestäänkin, että minähän kipaisen sen ja maalaan sitä (enkä sitä kaverin, hehe). No, tuumasta toimeen. Jakkarasta tuli aivan ihana! Jos sanoisin, että pastellisävyinen camouflage, se kuulostaisi kamalalle, mutta sitä se ehkä silti vähän on, mutta superihana!

 

jakkara34

jakkara22

jakkara10

jakkara9

jakkara7

jakkara6

jakkara5

jakkara2

jakkara1

Jakkara / muita ihania

Styleroomissa on meneillään Hauskin tuunaukseni -kilpailu ja todellakin osallistun tällä siihen. Yksinkertainen idea ja sattumalta toteutunut ja lopputulos hieno! Meille jakkara sopii varsinkin, kun elellään tällaisessa pastellisessa kodissa, mutta mietin, että sinne sen ystävän valkoiseenkin kotiin se mätsäis ja korostuisi kauniisti. Taidan mennä huomenna kylään jakkara kainalossa ja testata. Mikäli olet tehnyt huippuja tuunauksia, niin kannattaa käydä ehdottomasti osallistumassa kisaan, se on avoinna 5.10. saakka. Luvassa on kivat palkinnot! Ja mikäli et ole vielä rekisteröitynyt Styleroomiin, niin se on helppoa ja yksinkertaista ja albumien kasaaminen samoin. Innostuin itse jakkaran tuunaus-albumin lisäksi kokoamaan 10 lempiasiaani kotona juuri nyt -kansion. Sen verran paljastan, että se jakkara saattaa löytyä sieltäkin, mutta mitä muuta, sitä en kerro.

Niin, ne maalaukset joita menin tekemään. Ne ovat edelleen kesken… Ehtiihän sitä.

Oikein ihanaa viikonloppua!

AIVAN IHANAT BINGOKUPONGIT

bingolappu / muita ihania

bingolappu / muita ihania

bingolappu / muita ihania

Olen täällä blogissa varmasti monta kertaa kertonut sen, että juhlissani pidän lähestulkoon aina bingon. Tämän kertaiset kemut eivät olleet poikkeus, kun lauantaina juhlittiin luonani ystävien kanssa yhdessä. Olen yleensä juuri ennen juhlia äkkiä piirrellyt bingokuponkeja, enkä ole montaakaan kertaa panostanut niihin itse lappuihin kovinkaan paljon tai ainakaan yhtä paljon kuin tällä kertaa. Mikä on kyllä vähän hassua ja ihmeellistä, sillä juuri sen luulisi olevan mun lempihommaa, sellaisten kauniiden, söpöisien ja kreisien bingolappujen tekeminen. Viikko sitten pidin vihdoin bingolappukuvaukset keittiönpöydän ääressä ja laitoin samantien valokuvat tilaukseen ja niin mulla oli lauantain juhlissa jotain, mikä taisi yllättää myös jokaisen juhlavieraan. Aivan ihanat bingokupongit. <3

bingolappu / muita ihania

bingolappu / muita ihania

bingolappu / muita ihania

bingolappu / muita ihania

bingolappu / muita ihania

TEE ITSE IHANIN KESÄHATTU

Aurinkoisina kesäpäivinä on ihanaa laittaa kaunis hattu päähän, sujauttaa aurinkolasit nokalleen, istahtaa lökötuoliin, siemailla viileää kesäjuomaa, olla vain ja tutkailla ohi kulkevia ihmisiä tai kimaltelevaa vedenpintaa. Aina, kun teen jotain käsityötä, mietin siinä tehdessä missä sitä tulen käyttämään ja millaista sitten on. Totuushan on usein (aina) aivan eri, mutta mitä väliä sillä on, haaveilu ja unelmointi on ihanaa.

Tänään päiväuniaikaan tein tämän mainion kesähatun ja haaveilin kauniista Helsingin saarista ja retkistä sinne hattu päässäni. Ehkäpä toteutan sen. Jos sinä haluat koristella oman kesähattusi, niin se on helppoa: Hanki kesähattu. Ota muutama askartelumaalipurkki siihen pöydän laidalle. Piirtele, sivele, törki vaikka pumpulipuikolla kivoja kuvioita hattuun. Haaveile. Anna kuivua. Laita hattu päähän ja tee mitä huvittaa. (sadesäällä ota hattu varmuuden vuoksi pois päästä, ellet ole varma maalien pysyvyydestä) (tai mitä väliä silläkään, valuneet kuviot on varmasti stylet nekin!)

Ihanaa viikonloppua muitaihanialaiset! Pus.

Kukkahattu / Muita ihania

Kukkahattu / Muita ihania

Kukkahattu / Muita ihania

Kukkahattu / Muita ihania

Kukkahattu / Muita ihania