Tietoa mainostajalle ›

JULISTEET LEIKELLEN PALASIKSI LASTENHUONEEN SEINÄLLE

Eilen innostuin siivoamaan lastenhuoneen, kun muiden töiden aloittaminen tuntui epämiellyttävältä, mikäli yksi(kään) huone on valtavan sekasotkun vallassa. Aurinkokin paistoi ja tunnelma huoneessa oli keväinen. Päätin, että äkkiäkös sitä samalla laittaa taulut paikoilleen, kun ne siinä ihan  vain odottelivat seinälle pääsyä sotkun keskellä. Tykkään vähän hullutella taulujen ja seinälle laitettavien asioiden kanssa, niitä voi ja saa siirrellä fiiliksen mukaan ja julisteita saa leikellä pienemmiksi paloiksi ja mitään sääntöjä ei ole. Korkean lipaston päälle asetellut taulun ja henkari soljuvat kivasti pois lipaston yläpuolelta ja juuri se on se juttu, joka tästä kokonaisuudesta tekee todella kivan. Meidän näköisen.

Viime kesänä Papershopin ohi kävellessämme tyttäreni huomasi ikkunassa merimies-printin, katsahti minuun ja totesi, että tuosta sää äiti varmaan tykkäät. Oikeassa oli. Emme ehtineet ostaa printtiä, kun ne oli jo myyty loppuun. Eräällä kerralla Paperishopin myyjä kuitenkin muisti meidän siellä käydessä, että olin joskus kysellyt sen perään ja että hän oli jemmannut meille yhden. Voi mikä ilon päivä! Juuri tuollaista on hyvä asiakaspalvelu! <3

Seinällä on myös ikisuosikkini ja upean Hanna-Riikka Heikkilän ihana jäätelöprintti. Se roikkuu tuunaamassani vanhassa henkarissa. Vaikkeivat ole aivan prikulleen samaa sarjaa keskenään, printti ja henkari, niin yhdistelmä sopii tuohon kuvan teemaan. Neliön mallinen sienijuliste on ollut yksi suosikeistani aikoinaan ja se oli aikojen saatossa aika paljon repeillyt ja ruttaantunut reunoistaan, joten oli täydellinen fiksaus leikata se pienemmäksi ja laittaa kehyksiin. Joiden sisään sujahti myös pieni valaskoriste.

The men on Lauri Ahtisen printti. Tiesin heti sen ensi kertaa nähessäni, että se sopii meidän lastenhuoneeseen (tai olkkariin) superhyvin ja lapset tykkäävät siitä hulluna! Poola Katarynan henkarrin pääsi roikkumaan tyttäreni viimekesäinen ihana kangasreppu. Lipaston päällä olevat tavarat olivat siinä jo valmiiksi ja ilahduttavasti sattuivat olemaan juuri oikean värisiäkin. Vitsit, ihana kevät ja innostus ja lastenhuone ja söpöt esineet ja asiat! 

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

KOULULAISEN DIY-PÖYTÄ JA MARRASKUINEN LASTENHUONEEN TUNNELMA

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Taas on kuulkaas lastenhuoneessa uusia tuulia, mutta saahan sitä myllätä ja etsiä sitä sen hetkistä parasta kokonaisuutta. Kyllä saa. Ja minä niin teen. Eteeni tuli mahdollisuus ostaa ystävän kautta Luona Inin lastensänky, niin siitä se sitten oikeastaan lähti, tuosta viestistä, että kiinnostelisiko sellainen nätti vanerilaatikkosänky? No kyllä. Tyttärellä oli kirpputorilta joskus aikoinaan ostettu vanha puinen sänky, mutta se vei niin paljon tilaa, että olin päättänyt, että jos sen tilalle löytyy joku kompaktimpi malli, niin ihanasti pilvenreunallattain maalattu sänky saa mennä varastoon odottelemaan uusia aikoja. Nyt oli sen aika. Uusi sänky on pienempi kuin edeltäjänsä, mutta unet ovat makoisia ja hyviä, joten nappiostos.

Muistan vuosia sitten ihastuneeni Bambula-blogissa näkemääni yksinkertaiseen ja edullisesti toteutettuun hylly/pöytäsysteemiin. Se on vuosikaudet mulla ollut mielessä, että olisipa kiva toteuttaa, kun niiden samojen vuosien ajan mulla ovat ne samat hyllynkannattimetkin olleet varastossa. Pari kertaa olen meinannut ne myydä pois kuleksimasta, mutta onneksi en myynyt, sillä niitä ei enää ole Ikean mallistossa ja nyt sen pöydän vihdoin tein. Piti vain odottaa ensin, että pikkuveli tulee kylään ja passittaa se siksi aikaa lastenvahdiksi, kun kälyn kanssa käytiin rautakaupasta hakemassa tarvikkeet. Ostin mäntyisen puulevyn ja sahan ja yhden tukikannattimen pöydän alle. Veljeni sahasi pienet, somat kolot kannattimille, juuri sen verran leveämmät, että myös valaisimen johdon saa siihen samaan väliin. Tein Styleroomiin oman kansion, jossa hitusen tarkempia selostuksia kuinka pöytä tehtiin.

Mietin vielä, joskos vähän hulauttaisin maalia pöytälevyn pintaan, mutta en ainakaan vielä tee sitä. Viereinen lipasto vaatii maalipintaa, joten ehkä myöhemmin kumpikin yhdessä sitten. Lastenhuoneen valkoisesta seinästä tuli todella kevyen ja raikkaan oloinen ja tykkään siitä kyllä just nyt. Ei ihan täysi kymppi taulujen suhteen, mutta sehän onkin just hyvä, on taas mitä miettiä seuraavaksi.  Ja tärkeintä, että tytön mielestä uusi koulupöytä on ihana ja unet makoisia.

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016

 

UUDET LELULAATIKOT JA PILKULLINEN SEINÄ

_lastenhuoneensailytys2

_lastenhuoneensailytys26
Meillä asuu lastenhuoneessa kolme lasta. Yhdeksänvuotias koululainen, viisivuotias villikko ja pian kaksivuotias taapero. Sen voisi ajatella olevan jotenkin hankala kokonaisuus, mutta en ole kokenut yhtään niin. Lapset viihtyvät useimmiten kotona ollessaan siellä huoneessa missä minäkin olen ja aina on silti joku paikka minne pääsee ihan omaankin rauhaan, jos sitä tahtoo. Huoneessa on haastavinta silti ollut se, miten kaikki tavarat saa pysymään järjestyksessä ja mitä tavaraa siellä ylipäätään on. Tuon verran laajaan lasten ikähaarukkaan kun mahtuu monenlaista intressiä, lelua ja lehtistä. Aika paljon on laitettu tavaraa kiertoon, mutta onhan sitä kyllä silti. Taapero tykkää leikkiä pikkuhellalla ja leikkiruualla, duploilla, junaradalla ja autoilla. Isoveljensä taas autoradalla, pikkulegoilla ja erilaisilla figuureilla. Koululainen rakastaa akuankkoja, taskareita ja oikeastaan kaikkia kirjoja. Petshopit ja mylittleponyt ovat koko perheen lemppareita ja ne on oltava helposti saatavilla myös serkkutyttöjä varten. Siinä on jo melkoinen määrä erilaisia leluja. Miten sitten pitää kaikki järjestyksessä? No ainakin olen tullut vuosien saatossa siihen tulokseen, että mitä isommissa laatikoissa leluja säilyttää, sitä pahemmin ne sekoittuvat ja kaikista laatikoista saattaa muodostua romulaatikoita. Siksipä siis olen ratkaissut asian niin, että jokaisella ns. lelulaadulla on oma paikkansa, omanlainen laatikko, kori tai söpö matkalaukku. Meillä tämä toimii suhteellisen hyvin, toki lelujen paikoilleen saamisessa on aina oma hommansa ja välillä saa patistaa, mutta se nyt on aivan normaali juttu se.

Ostin Ikeasta muutaman jämäkän valkoisen muovilaatikon, koska figuurit & pikkueläimet ja ympäriinsä seilaavat (kansioita odottavat) Aku Ankat (olis muuten ihanaa päällystää kaikki punaiset akuankkakansiot joillain lovelyilla papereilla, mutta siihen on tullut tyttäreltä kielto, että ei saa, punaiset kansiot on parhaat) (Hö!) kaipasivat uusia bokseja. Asettelin laatikot hyllyyn, mutta vaikka kuinka olisin halunnut, että pelkät valkoiset olisivat miellyttäneet silmääni, niin ei… Oli pakko hakea maalitussit ja tusauttaa vähän. Onneksi ne saa pyyhittyä pois, jos se pelkkä valkoinen alkaa joskus houkuttaa. Nyt kuitenkin, kaikki kuviolliset ja värikkäät rasiat ja laatikot, siistissä järjestyksessä lastenhuoneen hyllyillä, ne ilahduttavat mua kovasti! Kuvioidut laatikot sopivat myös erittäin hyvin mustan seinän pilkkuihin. Täplät ovat itseasiassa ystäväni tuliaispaketista Japanista, washiteippitarroja. Ihan älyttömän hyviä tuollaiseen seinään koristeluun ja julisteen kiinnipitämiseen.

Tein Styleroomiin hyvin runsaskuvaisen kansion, jossa on meidän kaikki lastenhuoneen säilytysratkaisut. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja napata sieltä ideoita, jos on sellainen tilanne, että kaipaisi jotain uutta ajatusta siihen hommaan. Kuopus assaroi kuvauksissa hyvin ahkeraan ja hänellekin kävi kuvausten myötä selväksi se, mitä missäkin paikassa meillä säilytetään. On tullut viime päivinä monta uutta leikkiä!

_lastenhuoneensailytys22

_lastenhuoneensailytys24

© Tiina Arponen, 2016 MUITA IHANIA

KEVÄTFIILISTÄ KOTONA TAI SITTEN EI

kevatkoti1

kevatkoti2

Yksi ystäväni tokaisi mulle tässä taannoin, että näytätpä niin ihanan keväiselle, tai siis, keväinenhän sää oot aina! Mietin asiaa tarkemmin, ja totta, oon kyllä ehkä keväisissä väreissä ympäri vuoden ja olenhan maaliskuun lapsi. Ihanasti sanottu muutenkin! Koti sen sijaan… Noh, onhan sekin ympäri vuoden melko pastellinen ja lälly, mutta just nyt tunnelma kotona on yhtä keväinen kuin tuo sää. Ankeahko ja harmaa. Oon tässä pohtinut, että pitkästä aikaa verhot voisivat olla kivat. Olohuoneeseen varsinkin, koska yöllä viereeni kipittävät pojat heräävät kyllä heti, kun aurinko nousee ja se alkaa olla jo liian aikaista ja verhot voisivat auttaa asiaa, heh. Tai toki ne sälekaihtimetkin voisi yrittäää muistaa laskea iltaisin alas. Uusi päiväpeitto on kyllä tuonut uuden, raikkaan tuulahduksen, mutta eipä ole sekään ollut esillä, kun pari viikkoa meni täysin perheen sairastellessa ja silloin ei plajon päiväpeitelty. Vaan ennemminkin humpsahdin Mamma rimpuilee -blogissa lanseerattuun silmä tottuu -moodiin. Koti on junnannut kasojen alla ja saa siihen saakka siellä ollakin, kunnes aurinko alkaa kunnolla porottaa ja keksin, miten piristäisin kotia. Niin, en tiiä mitä se voisi olla! Ehkäpä leikkokukkia, viherkasveja, kaapin kätköistä lasten sänkyihin jotkut vanhat tilkkupeitot, eteisen kalenterinkin voisi vaihtaa maaliskuulta suoraan toukokuuksi ainakin, emminätiiä, auttakaa! Jos olisi aikaa ja intoa, niin virkkaisin uuden plussapeiton ja rykäisisin jonkun hienon ryijyn. Nyt siis Pinterest ja StyleRoomin inspiraatio-kansiot auki ja tutkailemaan. StyleRoomissa on kisakin, jossa haastetaan tekemään kevätfiilistä tekstiileillä kotiin. Itse en pysty just nyt osallistumaan  tällä tunnelmalla, mutta heti auringon pilkahtaessa lupaan teille uusia tuulia täältä meiltä, moikku!

kevatkoti3

kevatkoti4

kevatkoti5

kevatkoti6

RANSKALAISELTA PARVEKKEELTA AVAUTUI KAUNIS MAISEMA LAAKSOON

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

Kun olin pieni, asuimme Ruotsissa, niin kuin monet muutkin suomalaiset siihen aikaan. Kodista, jossa asuimme yhden ja neljän ikävuoteni välissä, minulla on jo joitain muistoja. Koti oli toisessa kerroksessa, vaikka sisälle tultiin jo alhaalta. Portaat kuuluivat siihen alueeseen, minne ei saanut mennä, vaikka ne olivat keskellä asuntoa. Lieköhän meillä ollut turvaporttia, sitä en muista. Olohuoneessa oli korkealla koko seinällinen ikkunoita rivissä ja niiden ikkunalaudoilla paljon viherkasveja. Korkeita kaktuksiakin. Sohvan ääressä otimme toisinaan perhekuvia niin, että isäni laittoi kameran ajastukselle ja siinä nökötimme koko pieni perhe keskellä sohvaa, kun salama räpsähti. Saadessani ensimmäisen oman, isojen tyttöjen sängyn, Ikeasta tietty, kun Ruotsissa oltiin, isäni kasasi sen olohuoneessa ja nukahdin patjalle siihen keskelle olohuonetta. Omassa huoneessani oli punainen matto, sellainen paksu ja puuvillainen raidoittain erilaisia punaisen sävyjä. Siellä oli myös matala mäntyinen pöytä, jonka ääressä piirtelin ja seinällä lokerikko, jossa numerot yhdestä kuuteen. Vanhempieni makuuhuoneessa oli ranskalainen parveke, josta avautui näkymä laaksoon. Ehkä se oli oikeasti vain takapiha, mutta muistoissani se on vehreä laakso, sellainen jossa tapahtuu seikkailuja. Keittiössämme oli sälekaihtimet, joiden raosta valo siivilöityi kauniisti ja nurkkakaappiin jouduin jättämään kaikki tuttini muuttaessamme pois.

Seuraava koti oli Suomessa, asuimme siellä vuoden, tosi kovan pakkastalven läpi. Parvekkeelta näin komeimmat ukkospilvet ja salamoinnit joita olen koskaan nähnyt, puiston takana olevien korkeiden kerrostalojen takana ne räiskyivät. Ensimmäisen näkemäni punkkarin, se oli siellä samojen talojen kupeessa, upeassa korkeassa kirkkaan punaisessa irokeesissaan. Vaikutuin! Minulla oli tuolla kodissa huone, jonne sain uudet kalusteet, kaksi valkoista kirjahyllyä, joissa oli alhaalla kaapit, ylhäällä hyllyjä sekä täyspitkän koululaisten sängyn ja kirjoituspöydän. Olin niin onnellinen!

Seuraavaksi muutimme kotiin, joka oli vähän hämärä tunnelmaltaan, koska sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa. Äitini kasvatti parvekkeen ritilään kesäisin aina tuuheat ruusupapuköynnökset. Minulla oli oma huone, jossa oli vaaleanpunaiset tapetit. Tykkäsin huoneestani paljon, se oli oma pieni maailmani. Seinällä oli valkoinen, ihanista ihaninan sateenvarjon mallinen, muovinen valaisin. Kerran siihen laitettiin liian äkäinen hehkulamppu ja se vähän kärähti, ja mua harmitti niin kovasti. Vaihtelin usein järjestystä ja järjestelin koriste-esineitä hyllyillä asetelmiin. Lempijärjestyksessäni koulupöydän kuului olla niin, että vain toinen lyhyt pääty oli seinää vasten, jotta kaveri pääsi istumaan vastapäätä. Siinä pöydän ääressä ollessa muutenkin katse sai vaellella pitkin huonetta, kun pöytä oli aseteltu niin. Yksi ihana lempimuistoni sieltä on, kun oli joulun aika ja olimme juuri käyneet ostamassa joulukalenterit. Istuin pöytäni ääressä, joka oli ikkunan edessä. Olimme laittaneet ikkunaan pienet värivalot, sydämen muotoon ehkä. Sälekaihtimet olivat melkein kiinni, sillä tavalla, että raoista vielä näkee ulos. Ulkona oli sellainen joulukuinen, lumen valostuttama ilta. Selailin tietokirjaa ja kirjoitin varmaan johonkin omaan vihkooni erilaisia tietoja mielenkiintoisista asioista. Ihan tavallinen pieni hetki, mutta se tunnelma ja onnellinen olo painuivat syvälle mielen sopukoihin ja tuohon muistoon on aina ihana palata.

Tällä tavalla listatessa muistoja lapsuuden kodeista, huomaa, että ne ovat vaikuttaneet kyllä paljon siihen, millaisessa kodissa sitä elelee nyt. Tykkään parvekkeista, ja ihaninta on, kun sieltä avautuu jokin kaupunkimainen luontomaisema. Haaveilen merinäkymästä kattojen korkeudelta, sieltä näkisi paljon erilaisia sääilmiöitäkin, ehkä vieläkin suuremmat salamat kuin lapsuudessa ja kauniit, pastellisävyiset auringonlaskut. Valoisat kodit, viherkasveja pursuavat ikkunalaudat ja sälekaihtimet nostettuna ylös asti auki, sellainen on mieleeni eniten. Äitini luona käydessä, nostan aina sälekaihtimet ylös, mutta äiti laskee ne alas. Siinä meidän eromme niiden suhteen. Vaaleanpunaiset seinät Kaitoväylän kodista jättivät ikuisen rakkauden pastellisävyihin. Ja jos työpöydälläni ei olisi tietokonetta, olisi sen ehdottomasti oltava niin, ettei tarvitsisi katsella seinää. Nyt voi taustakuvaksi koneelle aina asentaa jonkin ihanan maiseman, jos ruutua ei muuten katsele.

Nykyinen kotimme on muotoutunut vuosien saatossa. Neljä vuotta sitten, kun muutimme erillemme isompien lasten isän kanssa, päätin, että kotiini ei tule mitään ihankivaa. Omakotitalosta kerrostaloon oli itsessään jo iso muutos, tavaramäärän pienentyminen ja varsinkin kaikesta puutarhasälästä luopuminen oli vapauttavaa. Viimeisten vuosien aikana kodistamme on muotoutunut kyllä todella mun ja lasten näköinen, just niinku pitääkin. Vitsailenkin usein, että tänne olis kauheeta ottaa yhtään johtokasaa tai muuta miessälää. (mutta se on vaan vitsi, ottaisin, jos!) Tavaroita ja kalusteita on tänne tullut pikkuhiljaa ja tarpeen vaatiessa tai paremman vaihtoehdon keksiessä. En ole aina erityisen käytännöllinen ratkaisuissani, nätteys menee aina käytännöllisyyden edelle. Meillä on melko värikästä, pastellisävyistä ja ehkä vähän leikkisääkin. Koti muuttuu kokoajan, kun lapset kasvavat ja on otettava milloin mitäkin huomioon. Tänään taapero kiipesi kerrossängyn yläsänkyyn ihan itse, joten nyt olis keksittävä joku estokeino siihen, ettei siellä kiipeiltäisi ihan aina, kun silmä välttää. Ideoita kodin laittamiseen ja tällaisiin arjen tilanteisiin tulee vastaan usein parhaiten niin, että ei etsi mitään, sattumalta. Ystävien kodit, näyteikkunat ja upeat esillepanot, Pinterest, blogit, Styleroom ja Instagram sekä tietysti lehdet ja kirjat, niistä varmaan eniten kumpuaa inspiraatiota ja niissä kyllä niitä riittääkin. Paitsi just nyt tuohon kerrossänkyongelmaan en ole keksinyt mitään! Jumitin muuten tätä postausta tehdessäni ja kerrossänkyä pohtiessa ihailemaan Styleroomin  Suomen inspiroivin koti -kisan finalisteja. Äänestysaika loppuu huomenna, eli äkkiä äänestämään, ellei ole jo sitä tehnyt. Finalistien kodit ovat nimenomaan inspiroivia ja kovin kauniita kaikki. Jäi sellainen kukkatapettikaipuu päälle ja se on ihana kaipuu se! Tai aivan hyvin tollanen kaipuu tai auringonlaskun maalaama taivas tai kangaskaupan kangaspakkakasat voivat täräyttää päähän jonkin mahtavan sisustusratkaisun. Parasta tässä kaikessa kotihommassa aina silti on se, kun lapsi toteaa, että meillä on kyllä ihana koti, täällä on hyvä olla.

 

ovikoriste, muita ihania

miisunpoyta3

Jäätelopaita

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

tammikuinen_olkkari1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

mattokeittiossa1

PS. Postauksen kuvat ovat arkistoista, on niin paljon uutta mitä näyttää, että en tienny mitä esittelisin ekka. Ens kertaan siis, moikku!

TALO, VUORET JA LINNUT SEKÄ TITTIDII, ARVONTA OUJES!

lastenhuone_maalis2

lastenhuone_maalis6

lastenhuone-maalis3

Lastenhuone sai maaliskuun kunniaksi vähän uutta ilmettä. Ylitsepursuavat korkeat hyllyt (niistä lisää myöhemmin) saivat tyhjennystä, kun kaikki lasten kirjat käytiin läpi ja vähälle lukemiselle jääneet karsittiin pois ja suuri osa kirjoista siirtyi ihanaan, matalaan talohyllyyn* toiselle seinälle. Nyt on varsinkin pojilla helppo napata kirjat hyllystä. Isommalla ihan kirjojen katselua varten, pienemmällä nimenomaan sitä varten, että kaikki kirjat napsitaan yksitellen lattialle. Kirjojen uudelleen järjestämisessä on aina myös se hieno puoli, että kaikki lapset (ja minäkin) löytävät sieltä taas aivan uusia, pitkäksi aikaa unohtuneita kirjoja, kun ne päätyvät eri järjestykseen. Laitettiin vielä lempparit eli Tatut ja Patut kaikki samaan pinkkaan Arbuusian prinsessan ja Minttu-kirjojen kanssa.

Seinälle päätyi paljon valkokehyksisiä tauluja uusine kuvineen. Leikkasin ison lahjapaperimaisematarrataulun paloiksi moneen kehykseen ja nyt voi kyllä niistä kuvista sanoa, että on ne tarrat on kierrätetty oikein kunnolla. Aluksihan kontaktimuovista leikkaamani vuoret ja pilvet kuusineen olivat pitkään kiinni tytön sängyssä, josta ne siirtyivät tuohon lahjapaperille ja olivat tauluna. Nyt pienempinä osina tuossa kollaasissa. Yli jääneet jämäpalat vielä leikkasin ja liimasin kahteen postikorttiin.

Muutenkin kollaasiseinästä tuli aika hauska. Siellä on pojan piirustuksen pohjalta tekemäni kirjontatyö, johon hän piirsi kaikki perheenjäsenemme vuosia sitten, kun pikkuveljeä ei vielä edes ollut (mutta joka tuohon tauluun on piirretty ja kirjottu). On Kanelimaan ihania hahmoja ja puita leikattavista Metsäläiset- ja Kaupunkilaiset -printeistä. Mainio Matti Pikkujämsän sininen kala on yksi omista lemppareistani. Ja pian niin ajankohtainen, kesäinen, oma Jätski-printtikin siellä on. Tytön kummisedältään saama kierrätysmateriaaleista tehty peltinen autokin pääsi mukaan seinälle. Lapsia auto seinällä vähän nauratti!

Ja arvatkaapas mitä, mulla olis teille ylläri! Nimittäin Jollyroomissa on meneillään Jollyjuhlat ja sen kunniaksi tuo Alice & Foxin talohyllykin* meille pyyhälsi ja mulla on sellainen ilo, että saan arpoa yhdelle onnekkaalle lukijalle samanlaisen hyllyn. Kerro siis kommenttisi, mitä sinä hyllyyn laittaisit? Olisiko se kenties ihanien asetelmien paikka lastenhuoneessa, värikkäisen lastenkirjojen täyttämä kuten meillä vai ehkäpä eteiseen vanttuu- ja kaulaliinahyllyköksi? Arvonta päättyy  17.3. klo 23.59.

* Yhteistyössä Jollyroomin kanssa. Tuote saatu blogiyhteistyönä.

lastenhuon_maalis1

lastenhuone-maalis4

 

WHERE’S MY TREASURE? JA MUITA IHANIA

 

Ihanat lastenjuhlat

Ilmapallojen takana

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Ihania tyttöjä

Voi vitsit miten ihania

Popkornikakku

Tytöt skoolaa smoothiella

Yksivuotias ja popkornibody

Veljekset juhlissa

Ihana tyttö

Popparikakku

Äiti ja sen poika

Lastenihanatjuhlat

Nakkipaita ja vohvelimekko

Söpöisyys

Pillillä ihan itse

Meillä oli tässä hetki sitten vallan mainiot lastenjuhlat. Sellaiset, että turkoosin kermakakun päälle oli tiputeltu kasa popkornia, sängyllä sai pomppia ja keittiönpöytä oli siirretty juhlien ajaksi lastenhuoneeseen. Lapsista varsinkin se oli hassunhauskaa, koska harvoinpa sitä heidän huoneessaan syödään tai varsinkaan herkutellaan. Vaikka juhlimmekin meidän luonamme, olivat juhlat aivan yhtälailla vieraidemme. Seurana meillä oli ihana No Home Without You -blogin Kaisa tyttärensä kanssa ja hurmaava Pinjacolada -blogin Pinja tyttöineen. Saimme juhliin kaikille uudet vaatteet*, Papun uudesta SS16-mallistosta mahtavia, leikkisiä ja stylejä vohveli-, pilli-, nakki- ja popkornikuosisia ihanuuksia! Mitkäpä sopiskaan meille ja juhlijakamuillemme yhtä hyvin, no ei melkein mitkään muut! Ja syy juhliin: lapset, elämä ja hassuttelu!

Tarjoiluihin kuului kermakakun lisäksi hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia muffinssivuuissa, mansikkamehua, ruis- ja maissinaksuja ja Emmi-Liia Sjöholmin uudesta kirjasta Koko perheen kattaus* saatiin hauskat ideat banaanisushiin ja vesimelonipitsaan. Aikuisille oli tarjolla tiistaisdrinksut eli mustikka-banaani-smoothiet. Nuorimmaiseni oli ensimmäisenä pöydässä odottamassa herkkuja ja seisoi ja kiipeili tuoleilla, on siinä iässä, että kiipeily kiinnostaa ja saa kiipeilläkin, se on mainio taito. Seuranaan hänellä oli pöydässä pisimpään istuskellut Pinjan nuorempi tyttö, molemmat söivät hartaudella kakkupalojaan ja kirsikkatomaatteja. Keskimmäiseni hyppeli sängyllä ja kikatteli Pinjan vanhemman tyttären kanssa niin söpösti että! Kaisan tytär seurasi tarkasti isompia ja heidän touhujaan.

Koristeet, ilmapallot ja kertakäyttöastiat ovat Pop Up Kemuista, kaikki muu juhlavarustus omien kaappieni kätköistä. Kaisa oli tehdä hurauttanut mahtavan nakkiviirinauhan! Heliumilmapallot olivat tietysti yksi juhlien mahtavimmista jutuista lasten mielestä ja edelleen, kymmenen päivää myöhemmin, meillä leikitään kattoon nousevilla palloilla! Ja se oivallus, joka tulee kaikkien lastenjuhlien jälkeen, että mitä yksinkertaisemmat ja helpoimmat herkut, niin lapsille kyllä maistuu.

Herkutteluiden ja tiskivuoren jälkeen tajuttiin, että ne tärkeimmät, NAKIT jäivät jaakaappiin (en tajua miten unohdettiin ne!) ja niitä me sitten syötiin keittiössä suoraan paketista lattialla istuen ja naureskellen. Vaaleimmat vaatteet pyörivät tuolloin jo pyykkikoneessa tomaatti- ja melonitahroineen. Mutta oi että! Aina juhlat eivät tarvitse sen kummoisempaa syytä kuin riehuvat lapset, ihanat aikuiset ja ystävyyden.

* Yhteistyössä ihana Papu. Tuotteet saatu blogiyhteistyönä.

Kiitos, oli tosi kivvaa!

Ota pala kakkua hei

Ihana tyttö ja nakkihame

Tiina
Kuva: Pinja Rouger, Pinja Colada, 2016

jee papu jee

Ilmapallojen takana

Äiti ja sen tyttö

We just had the most delightful children’s party. The ”popcorn sprinkled on a cake, jumping on beds and tables moved away” kind of thing. Kids thought it was great because these are very rare occasions. Even though the party was at our place, the event belonged to our guests as much. We spent the day with lovely Kaisa and her daughter and darling Pinja and her girls. All of us received new clothing from Papu’s SS16 collection*, printed with waffles, straws, sausages and popcorns! Perfect match with our party crew. What was the occasion? Well kids, life and fun!
Besides the cake, the table was served with fruits and vegetables, strawberry juice, rye and corn snack. We also had banana sushi and watermelon pizza from Emmi-Liisa Sjöholm’s new book ”Koko perheen kattaus”. Adults had their cocktail hour in the form of blueberry-banana-smoothies. My youngest one was the first to climb the chairs and the table. He’s at the age where climbing is so exciting and it is a useful skill to pursue I think. He got company from Pinja’s younger girl how had been sitting by the table for some time. Both of them very enjoying their cake and cherry tomatoes with most piety. My midmost enjoyed the jumping on bed part and giggled it away with Pinja’s older daughter. How precious was that! Kaisa’s daughter was keenly following what the older kids were doing.
Whilst we very enjoying all the delicious treats we realized we still had sausages in the fridge! And next, there we were, eating them straight from the package, sitting on the kitchen floor and laughing. Light-colored clothes were already having their first round in the laundry machine. But my my, I’ll tell y’a: all you need for a good party is kids running around and adults who are, well, just wonderful.
*In collaboration with Papu.
Ihanat

Ilmapallot ja lapset

Hehee

Ryhmäkuva

Hassuttelijat

Voi söpöt

Where's my treasure -papujuhlat

Vähänkö ihania

Ihanin nakkihametyttö

 

PEHMIKSEN VÄRINEN SÄNKY

 

Pehmiksen värinen sänky

Meillä on vähän myllätty lastenhuoneessa huonekalujen, taulujen ja valaisinten kanssa. Nuorimmainen on siirtynyt nukkumaan isojen poikien sänkyyn kerrossängyn alapedille ja siskonsa sai vanhan sänkynsä varastosta taas käyttöön, joten oli oikeastaan aivan pakko vähän järkätä. Huone on nyt taas vähän täydempi, kun yksi kaluste tuli lisää, mutta kyllä sinne aivan hyvin kaikki mahtuu. Ja lapsethan muutenkin leikkivät ja touhuavat siellä huoneessa missä minäkin olen, joten oikeastaan lastenhuone on lähinnä lelujen säilytyspaikka ja rauhallisten unien paikka.

Tytön sänky on ostettu joskus aikoinaan parilla kympillä kirpparilta ja se jäi maalaamatta silloin (laiskuutta!), kun alunperin otettiin käyttöön. Siinä oli päädyssä hauskat tarrat, jotka myöhemmin päätyivät kehyksiin ja viimeisen vuoden sänky lepuutteli tosiaan siellä varastossa. Viime viikolla vihdoin hain maalit, aloin hommiin ja sänky sai uudet värit. Valitsin tytön toiveesta teemaksi vaniljaisen mansikkapehmiksen. Siitä tuli ihanan raikas, söpö ja nukkujansa näköinen. Eikä sänky vaikuta nyt ollenkaan niin massiiviselta, vaikka onkin tuollaisessa paikassa, tavallaan keskellä huonetta. Vähän kävi mielessä, että miksen maalannyt oikeasti jo aiemmin, mutta enpä mieti sitä, vaan nyt ihastellaan tätä!

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky

MARRASKUUSSA MEILLÄ OLI TÄLLAISTA

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

Marraskuu mennä humpsahti tuosta vaan ohitse ja pitäisi pikkuhiljaa valmistautua jouluun. Meillä ei vielä kovin paljon jouluisia juttuja näy, joululaatikot ovat edelleen varastossa, mutta ehkä jo ensi viikolla ehditään hakea ne ja tutkia taas iloissaan, että mitä kaikkea siellä onkaan. Se tunne on vanha tuttu lapsuudesta asti, kuinka sitä ilahtuukaan vuosi vuoden jälkeen niistä samoista joulukoristeista. Vuosien saatossa niitä tietysti tulee aina vähän lisää ja osaa jää pois matkasta, mutta minullakin on noissa laatikoissa koristeita ensimmäisestä omasta kodista 90-luvulta saakka. Tänään vähän kiertelin pitkin kotia, tää on niin valtava, että oli todella pitkä kierros, heh, miettien mitä laittais minnekin. Tuliskos paperitähtiä ikkunoihin, minne nurkkaan laitettaisiin kuusi ja pitäisikö jotain koristeluita tehdä itse. Siinä samalla tuli todettua, että täällä on kyllä monia itsetekemiä juttuja pitkin kotia. Niistä rakentuukin juuri se meidän näköinen koti. Tyttökin totesi nukkumaan mennessä, että meillä on kyllä tosi kiva koti. Poika taas muutama päivä sitten tokaisi, että kotimme on tosi valkoinen, että haluaisinko oikeasti, että meillä olisi vaaleanpunaiset seinät. Se kysymys sai mut purskahtamaan nauruun, koska aika moni olis eri mieltä siitä valkoisuudesta.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_5

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

Vuosia sitten tein pitkään ja hartaasti Onnipeittoa, jonka alla edelleenkin köllötellään. Siinä on tytön piirtämiä kuvia kirjottuna tilkkuihin ja reunassa lukeekin, että peitto on tehty vuosina 2009-2011 äidin ja tyttären yhteistyönä. Peittoa tehdessä muistan pohtineeni, voinko laittaa sisäpuolelle vanhan lakanan, että se saattaa olla valmiiksi jo liian hiuti, kestääköhän se. Laitoin sen silti ja aika ja käyttö on tehnyt tehtävänsä, se on muutamasta kohdasta repeillyt, mutta pitää tarttua joku ilta toimeen ja korjata ne kohdat, silleen röllipeikkomaisesti vaikka.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_7

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_9

Ostin eilisiltä joulumarkkinoilta viereisessä pöydässä myyneeltä Vihreän Talon Annikalta ihanan käsin tehdyn kynttilän. Siinä on sitruunaruohon tuoksu ja tänään oli mahdollisuus polttaa sitä rauhassa hetki tuossa olohuoneen pöydän ääressä, kun kotona olivat vain isommat lapset. Niin harvoin nykyään tulee polteltua kynttilöitä, että asia sai vähän jopa ihmettelyä. Kuusi on Kotipalapelin Rillan käsityötä. Tulitikkuaskin päällystin Kanelimaan postikortilla, se näyttää nyt paljon kivemmalta. Voin kertoa, että meillä ei oo vuosikausiin ollut yhtään koristeltua tulitikkuaskia, vaikka joskus on niitä tullut tehtyä enemmältikin.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_10

Villasukat ovat sohvan ja sängyn laidoilta päätyneet pikkuhiljaa taas käyttöön ja tekisi kyllä mieli tekaista taas jotkut kiva uudet. Tytöllekin, joka tuossa sukkia kovasti ihaili, mutta seittämänveljeksen karheus oli sille liikaa, vaikka kuvio noissa sukissa miellyttikin. Ja onhan tuo kokokin ehkä vähän väärä.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_12

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_13

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_15

Olohuoneen seinälle pääsi kehyksissä testiin Jätski-printti, jota on pian saatavilla teille kaikille. Infoan lisää täällä sitten kun. Siinä nyt ei ole ainakaan mitään jouluista, vaan se on ennemminkin raikas, ihana tuulahdus menneestä kesästä ja toivonpilkahdus seuraavasta, jota kohtihan tässä jo kovaa vauhtia mennään kaikesta huolimatta. Mietin, että ihan yhdellä hakusanalla ei taida löytyä täältä blogin puolelta kaikkia käsin tekemiäni juttuja, joita meidän kodistamme löytyy, niin tein Styleroomin puolelle kansion, jonne on koostettu niitä vähän enemmän samaan paikkaan. Että tämmöistä täällä tänään, ensimmäisenä adventtina!

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_4

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_3