Tietoa mainostajalle ›

SÖPÖN PUPUKAKUN OHJE

Innostuttiin eilen lasten kanssa ideasta, että tehtäisiin muffinsseja. Ajatus siitä jalostui matkan varrella kakuksi asti, vaikka lapset eivät edes tykkää kakusta, mutta joskus oltiin nähty video, jossa aseteltiin muffinssit hauskaan muotoon ja päälle levitettiin kermavaahtoa ja ainakin ylhäältäpäin asetelma oli hyvin kakkumainen. Täydellinen tapa tehdä kakku myös silloin, jos ei omista kakkulapiota, heh. Testasin samalla myös muffinssien paistamista neljällä erilaisella vuokavaihtoehdolla. Kokeilin perinteisiä paperivuokia, isoja ja muffinssipeltiin sopivivampia, sekä pestäviä silikonivuokia ja paperisia, niitä kauniita piparireunaisia korkeita vuokia. Meillä on kaasu-uuni ja paistaminen on aina vähän arpapeliä, että palaako leipomukset pohjasta (yleensä palaa) ja jäävätkö raa’aksi päältä, mutta tällä kertaa paistaminenkin onnistui lähestulkoon täydellisesti. En tiedä johtuiko niistä vuuista vai vaan tuurista laittaa uunin lämmöt just oikein, mutta pääasia, että hyvin paistui. Lopuksi, kun muffinssit olivat valmiit, me tehtiin seitsemän sekuntia kestävä pupukakkuvideo! Tässä näin, olkaat hyvät!

OLIPA IHANA JUTTU MEISTÄ PUOLI SEITSEMÄSSÄ

Hihii, äsken oli hauska hetki! Joku joskus vasta kyselikin, että joko se ohjelma tuli, josta joskus taannoin (no okei, aika kauan aikaa sitten!) kerroin. Äsken se sitten vihdoin tuli ykköseltä Puoli seitsemän -ohjelmassa. Ollaan muututtu vuodessa molemmat, mun tukka on kasvanut ja vaihtanut väriä, tyttö selvästikin kasvanut ja kotikin näytti ihan eriltä. Niillä ei kuitenkaan mitään väliä, pieni pätkä meistä ja ompeluhommista oli suloinen, ihana, lempeä ja oikea hyvänmielen pätkä! Hauskaa myös se, etten itse enää muistanut yhtään koko kuvauspäivästä ja tuo ohjelmassa ommeltu pehmokin on ollut jo hyvän aikaa varaston uumenissa tallessa. Ja supermahtavaa se, että samassa jatkossa oli ihana Ville Leinonen ja tän hetken lempparibiisini. Katsokaa, Yle Areenasta löytyy (kohdassa 4:48)!


KLASSIKKO – VESSAPAPERIRULLAKIIKARIT

Kello lyö 15.07: ”äitiiii, onko meillä toista tyhjää vessapaperirullaa?”

15.08: Toinen hylsy saadaan, kun tyhjennetään puoli rullallista paperia epämääräiseksi paperikasaksi vessan jakkaran päälle.

15.09: Kuumaliimapyssyn johto seinään. Teräviä saksia etsitään samasta kaapista, josta liima löytyi. Ei löydy.

15.10: Lahjapaperirullakokoelmasta repäistään siivu paperia. Siitä rullasta, joka ensimmäisenä sojottaa vastassa. Sakset löytyvät työpöydältä.

15.11: Paperinpala leikataan kahtia. Kokeillaan onko liimapyssy kuumennyt. Ei ole riittävästi.

15.12: Sujautan käteni ompelutarvikekaapin uumeniin ja siellä olevaan nauhapussukkaan, josta vedän ensimmäisen nauhan, joka käteen sattuu. Iloitsen, että se sopii paperin väreihin ja jee, samettinauha on aina hyvä valinta!

15.13: Kuumaliima on hyvin sulanutta. Laitan liimaa hylsyyn pitkittäissuunnassa ja ilahdun, liima on GLITTERKUUMALIIMAA! Paperi paikoilleen ja hylsyn ympäri ja lisää liimaa. Sama juttu toiseen.

15.14: Ylimääräisten paperien leikkuu pois ja hylsyt liimalla yhteen. Vähän vielä lisää rajakohtaan, että pysyy varmasti.

15.15: Nauhanpäiden leikkuu perinteiseen W-muotoon ja liimalla paikoilleen. Ihastelua sekä äidin että lasten puolelta. Maailman ehkä söpöimmät kiikarit!

MUITA IHANIAN SEITSEMÄN PIKKUNIKSIÄ LAPSIPERHEESEEN

Ystäväni istuskeli keittiössäni eräänä iltana ja tiskailin siinä samalla illan tiskejä pois. Hoksasin muovista smoothiepilliä pestessäni, että jaanpas muuten hyvän pillinpesuvinkin ystävällenikin. Kerrottuani sen, totesi ystäväni, että sinä se oot kyllä semmonen melkoisten niksien nainen! Jaa, no mutta, totta muuten, niin oonki! Alettiin muistelemaan mitä niksejä ja vinkkejä, mulla on ollutkaan ja melkoisia naurunremakoita saivat aikaan. Tässä teillekin, elämänmakuisten ja erittäin hyviksi ja toimiviksi todettujen muitaihaniamaisten vinkkien lista, olkaat hyvät.

Merkitse koko perheen latureiden johdot värikkäillä teipinpaloilla, jokainen omanlaisella. Tunnistat omasi sekä kotona, että kylässä. Mitä söpömpi ja omistajansa kuvioinen teippi, sitä tunnistettavampi.

Syöttötuolin puhdistus! Jos omistat syöttötuolin, omistat todennäköisesti myös vauvaharsoja. Ehkä myös kuivuneita ruokatahroja syöttötuolissa. Nyt ne harsot käyttöön. Kostuta lämpimällä vedellä harso läpimäräksi ja rutista liiat vedet pois. Kääri harso syöttötuoliin kuivuneisiin puuronjämiin, toinen ja kolmas harso myös. Jätä siksi aikaa hautumaan, kun siivoilet jotain muuta hetken aikaa. Ota harsot pois ja pyyhi niillä kaikki ruokatahrat mukanasi hiivattiin. Niin helppoa! Sopii erityisesti niihin syöttötuoleihin, joilla ei oo niin väliä, että saavat hautua kostean liinan kääreessä.

Tämä vinkki on yksi lemppareistani: Kerää lunta muutamaan pakasterasiaan ja lykkää pakastimeen muutamaksi kuukaudeksi. Kesähelteillä lapset riemastuvat tästä jo varmasti siinä vaiheessa unohdetusta ylläristä. Tää on aivan supervinkki!

Käsitöitä tehdessä on tärkeää olla teräväkärkiset ompelusakset, toimivat nimittäin erinomaisesti myös ratkojan korvikkeena ja jokaikinen lanka katkeaa ilman turhaa saksien nytkyttelyä. Sama juttu pätee myös lasten saksien käytön harjoitteluun. Kunnon sakset heti kättelyssä käyttöön, lapsille on aivan liikaa surkeita askartelutarvikkeita muutenkin. Ei tietenkään teräväkärkisiä ompelusaksia, vaan jotkut kunnolliset lasten sakset. Sekä sama myös piirtämisen ja maalaamisen kanssa, reilusti hyvät kynät ja maalit lapsillekin, niin innostuvat paremmin. Kuka hullu jaksaa piirtää puuväreillä joissa ei oo yhtään pigmenttiä ja jotka tuntuvat kuin liikuttelisi muovitikkua paperin päällä.

Niin se pillivinkki! Tiskatessani sujautin pillin läpi pätkän paksua villalankaa, niin jopas putsaantui helposti smoothien jämät pillin sisältä.

Tämä viimeinen vinkki on silti mielestä paras ja muitaihanamaisin. Eivätkö lapsesi innostu syömään iltapalaa vai oletko itse vain vähän tylsistynyt ja onko jääkaapissa vain omituisia jämäasioita eikä mitään järkevää iltapala-ainesta? Ei hätää. Muodosta kaikesta jääkaapista löytyvästä keittiönpöydälle maisema. Se houkuttelee lapset syömään niin innokkaasti, että sain aika monta kertaa kieltää vielä koskemasta, ennenkuin maisema on valmis. Ja voin taata, että erikoisiakin makuyhdistelmiä testataan… Vaniljarahkassa dipattua porkkanaa ja kuivalla spagetilla napsittuja raejuustorakeita, aijai!

Mitäs mahtavia niksejä teillä olisi jakaa?

 

OLIPA MUKAVA METSÄRETKI


Oltiin lasten kanssa metsässä. Tykkään asua todella paljon tällä alueella, jossa varsinaisia metsiä ei ihan heti kävelymatkan päässä ole, mutta kaipaan metsään tosi usein. Tai onhan niitä melko lähellä, mutta en saa lähes ikinä kyllä lähdettyä. Usein kävelykohteeksi valikoituu leikkipuisto tai rantamaisemat. Jotenkin kaipaan aina myös enemmän kunnon metsään, johonkin missä on varmasti jylhää ja hiljaista. Onni metsästä silti tulee saavutettua pienessäkin metsäpläntissä, sen tiedän. Ehkä kaipuu jylhään metsään tulee lapsuudesta, niistä pudasjärvisistä vaaramaisemista, joissa isän kanssa kuljettiin. En tiedä olivatko ne kyllä kovinkaan jylhiä, mutta ainakin pikku-Tiinalle olivat.

Ajattelin aina ennen lapsia, että vien sitten omat lapseni usein metsään ja opetan heille lintuja, sammallajeja ja erätaitoja. On ihan kamalaa huomata, että kymmenvuotisen vanhemmuuteni aikana en ole kyllä kovin usein metsään lapsineni mene. Enemmän kuljeksimme silloin, kun asuimme omakotitalolähiössä metsäisän harjun juurella ja kun lapsia oli yksi tai kun metsään pääsi lähtemään autolla. On aika mälsä tosiasia, että (sinne jylhään ja hiljaiseen) metsään pääsee kyllä autolla paljon helpommin kuin julkisilla kulkuvälineillä ja siksi kai me täällä kotikulmilla paljon perheen kanssa ollaan. Sekä myös se syy, että en mää aina vaan jaksa raahata itseäni ja kolmea lasta metikköön ja takaisin. Olen itselleni armollinen enkä halua potea tästä huonommuutta, vaan ennemminkin niin, että nautitaan niistä kerroista, kun metsään mennään ja päästään ja kun seurana on ihania muita aikuisia. Eikä meillä nyt niin kauhea kiire tässä elämässä oo, metsään kyllä ehditään. Pienet metsäpläntitkin hyväksytään.

Eilisen päivän retkemme kohteeksi valikoitui kaupungin metsät Haltialassa. Ihana parituntinen, jonka aikana kävimme sillalta pudottelemassa lunta Vantaanjokeen, lapset liukuivat jäämäessä, ihmeteltiin puusta valunutta pihkaa, kiipeiltiin kaatuneilla puunrungoilla, ihasteltiin puiden väleistä siivilöityviä auringonsäteitä ja halailtiin puita. Mitä mainioin aurinkoisen hiihtolomalauantain metsäretki.

Niin ne sammallajit, niitä en osaa ja niiden opettamisen olen ulkoistanut kuvissa vilahtelevalle tyttäreni kummitädille. <3

MINUN YSTÄVÄNPÄIVÄNI ON JOKA PÄIVÄ

Hain tänään heliumpallot lapsille, koska tiesin, että ne niistä ilahtuvat. Ihastelin sydänvalokuvia facebookissa. Sitä joka oli tehty havuista, sitä joka hiekkalapioista ja sitä, jossa oli ainakin kymmenen donitsia. Luin syvältä sydämen sopukoista asti kirjoitettuja päivityksiä, joissa kiitettiin ystäviä ja heiltä saadusta tuesta raskaina aikoina. Tykkäilin lällyistä Instakuvista, joissa pussattiin kumppania ja oltiin onnellisina. Ihastelin kadulla kävelevää hymysuista nuorta miestä, jonka perässä lenteli sydänfoliopallo. Ja sitä miestä bussipysäkillä, joka seisoskeli suurensuuren kukkakimpun kanssa odottaen jotakuta. Kyynelehdin rakkaustarinapäivitystä lukiessani. Poikani kanssa katseltiin bussiin ikkunasta, kuinka niin monen liikkeen ikkunassa näkyi sydämiä. Aurinko paistoi i-h-a-n-a-s-t-i, hanskoja ei tarvinnut, oli kuin huhtikuu. Haettiin karkkikaupasta herkut. Laitoin lapsille ruuaksi kalapuikkoja, lankkupottuja ja porkkanaraastetta, ystävä toi mulle valmissalaatin.

Olin sopinut jo päiviä aikaisemmin ystävän kanssa anopinkieli-treffit kahvilaan aamuksi. Paikalle saavuttuamme tajuttiin, että on ystävänpäivä ja sen, että mehän ollaan tunnettu toisemme tänä vuonna 30 vuotta! Kolmekymmentä! Oli ihanaa syödä pullat ja purkaa sydämenasioita. Otettiin yhteiskuva vielä aamuauringossa. Seuraavan korttelin kulmalle päästyäni puhelin pirahti, meidät oli nähty ikkunasta ja siirryimme seuraavaan kahvilaan rupattelemaan.

Viisivuotias hyppäsi päiväkotipäivän jälkeen syliini ja toivotti ihanaa ystävänpäivää. Kotona salaa katselin kauempaa, kuinka kaikki kolme lastani nojailivat toisiinsa ja kyselivät toisiltaan ovatko ystäviä keskenään. Siinä hetkessä oli paljon rakkautta ja toivottavasti sisarussuhteen lisäksi ikuinen ystäväkolmikko. Ystävä kaukaa soitti pitkän puhelun. Toisen kanssa toivoteltiin viestitse hyvät ystävänpäivät, kun hän oli juuri herännyt päiväunilta ja itse meinasin torkahtaa bussissa. 

Vuorotellen naureskelin ääneen ja kyynelehdin tunteellisena fb-päivitykseen, jossa kyselin ihmisiltä mikä heillä tulee ensimmäisenä mieleen, kun ajattelevat minua. Lahjakkuus, iloisuus ja taiteellisuus. Lumilautailu. Nauru, ja salaiset viestit työpaikalla kauniilla käsialalla. Leviä hymy. Otsatukka ja nauravat silmät sen alla! Innostunut, mutta kuiskaava ääni Oulun murteella. Mustat levikset, picassomainen härkä-piirustus 3-4a luokan aulassa. Ystävä<3

Aika ihana ystävänpäivä, vaikka yhtään sydänilmapalloa, suklaarasiaa, timanttisormusta tai kukkakimppua en saanutkaan. Oon onnennainen, kun mulla on monta ihanaa ja rakasta ystävää. Ei ainoastaan tänään, vaan ihan jokaisena päivänä. En ehtinyt lähettää ainoatakaan korttia kenellekään, mutta tiedän, että he tietävät kaikki kuinka tärkeitä minulle ovat. Niihin tuntemuksiin ei tarvita kukkia tai suklaata. Hyvää ystävänpäivää, kyllä, tänäänkin, ja just sulle! <3

Niin ja tässä vielä tuulahdus ja tyylinäytteet 90-luvun alusta Olokselta hiihtolomareissulta, FRIENDS FOREVER <3

MINÄ SE VAAN RAKKAUSNUOLIA TÄÄLLÄ AMMUSKELEN

Tänään postiluukusta kolahti uusi Suuri Käsityö -lehti. Mua aina vähän jännittää avata se, kurkata sinne oman palstan sivuille. Aina ei edes muista, mitä sinne on tullut milloinkin tehtyä, kun kaikki tehdään niin monta kuukautta aiemmin. Ja että jos ne onkin ihan hirveitä kaikki mitä on tullut tehtyä! No, nyt ei ainakaan ollut. Poikani näki lehden sivuilla söpöt nuolet ja siltä istumalta jätettiin aamupalan jäljet siivoamatta ja otettiin askartelutarvikkeet esille. Leikeltiin kartonkia summanmutikassa ja melkein poltettiin sormiamme kuumaliimassa ja tajusin, että tuollainen juhlatarvikeosastolta löytämäni (Lagerhaus) kultakonfetti on paljon parempaa, kuin semmoinen ohut ja laihahko höttökimalle. Saa paljon paremmin siivottuakin, eikä kimalletta löydy keittiöluutusta ja matolta vielä satojenkin vuosien päästä. Lopuksi pyyhittiin kultakonfetit ja aamupalan jämät ja nyt meillä on rakkausnuolia ammuttavaksi kaikille ihanuuksille! <3


RILLIBILEET (MEILLÄ SITÄ VAAN BAILATAAN) JA BLOGIUUTINEN!

Tänään aamulla tuli tekstiviesti, että viisivuotiaan silmälasit ovat noudettavissa. Voi kuulkaas, että ratikkamatkalla oli onnellinen, jännittynyt (äiti, mää en malta odottaa, että saan ne silmälasit!)  ja innoissaan oleva poika. Nämä ovat siis perheemme ensimmäiset lasit ja vähän yllätyksenä tuli se, että lasit edes tarvitaan eikä olla ihan hirveästi asiaa sulateltu edes, koska ei ole ollut tarvis, sillä tämä, tyypin reaktio asiaan on ollut ihan ihana! Joka päivä on puhuttu laseista ja päiväkodissa juteltu kavereiden kanssa ja tarhantädeille hehkutettu, että kohta saan ne. En vaan osannut arvatakaan, miten mahtava se hetki oli, kun hän sai lasit päähänsä. Kikatellen ja hymyillen hän katseli itseään peilistä ja hymyssäsuin meni koko loppupäivä! Voi mikä riemu, ilo ja onnellinen poika. Oltiin puhuttu aiemmin, että kun silmälasit haetaan, niin pidetään RILLIBILEET! Siispä poikkesimme hakemaan donitsit Arnoldsilta tuoreen rillipään toiveiden mukaisesti. Juhlaan kuului koko perheen kesken istuskelu keittiön pöydän ääressä ja donitseista nauttiminen (ja itse ihailin vaan tuota silmälasipäistä suloista poikaa, hänen iloaan tästä asiasta ja sitä, kuinka söpöltä hän näyttääkään!)! Täydelliset juhlat! Näihin ei muuta tarvittu, todellakaan. Meidän nelikko vain. <3

Niin, se blogiuutinen! Ei yhtään vähäinen uutinen olekaan. Tänään nimittäin siirryin osaksi Suomen Blogimedian bloggaajaseuruetta. Melkoista, miten siistiä! Mahtavaa! Ja kiitokset vielä puolestatoista menneestä vuodesta A-lehdille ja Styleroomin porukalle, oli mukavaa! Täällä sitä siis uusissa tuulissa pörhähdellään heti, kun kymmenen vuotta päsähti lasiin!

KUN KEKSII HYVÄN IDEAN JA SE EI IHAN OLEKAAN SITÄ

Ihan joka kertahan ei pysty onnistumaan ideoinnin ja toteutuksen suhteen, vaikka olis kuinka hyvä idea. Sehän tiedetään. Tänään silti mun luotto oli kova, oli hyvin suunniteltu idea ja jo aikaisemminkin toteutettu. Niin, siis kahden lapsen kanssa ja vuosia sitten. Nyt heitä oli neljä ja ikäskaala yhdestä yhdeksään vuotta. Ollaan siis otettu isompien lasten kanssa muutaman kerran alkuperäisen kuvan (jota ei taida olla blogissa julkaistu, joten ei ole mitä näyttää) kaltainen toisinto kuvasta, jossa isosisko hyppää sängyllä korkealle ja pikkuveli seisoo vierellä ja katsoo kaukaisuuteen kekkosmaisesti. Sellainen koko perheen suosikkikuva. Molemmilla on ollut kaikenmaailman roolivaatteita siinä kuvassa päällä, mitä vaan on heidän varastoistaan milloinkin löytynyt. Nyt päätin, että otetaan nuorimmainenkin mukaan ja naapurinpoikakin. Hei jee, kivaa ja saadaan kiva sisaruskuva ennenkuin perheeseemme saapuu silmälasit ja yksi lapsi muuttuu hivenen eri näköiseksi.

No, roolivaatesäkki oli viety varastoon, mutta eipä siinä, kun laittaa liian isot hatut päähän, sehän on huumoria se. Ja erilaisia aurinkolaseja, niitä meillä on ja ne jos vielä pukee päälleen väärinpäin tai vähän vinoon, niin se on huumoria se. Sitten vaan lapset sängylle hyppimään ja minä räpsimään kuvia. Nooooh, jokainen lapsi vuorollaan suuttui tai itki, ananasaurinkolasit räsähtivät rikki (loistavaa ennakointia niitä tulevia silmälaseja ajatellen…), koko nelikkoa ei saatu kuin ehkä viideksi sekunniksi sängylle yhtäaikaa… Mutta jokainen lapsi kuitenki myös nauraa käkätti, aikuisilla oli hauskaa seurata tätä kaikkea (ja pidellä pinnoja pitkinä) ja nauratti välillä vähän ehkä väärässäkin hetkessä ja piti kääntää katsetta poispäin ja lapset kyllä hyppivät sängyllä sydämensä kyllyydestä. Eikä näistä kuvistakaan nyt huonoja tullut. Sinnepäin meni sen edellisten kuvien toisintojenkin kannalta.

* Lasten vaatteista sulkakuosiset ja mintunvihreät housut sekä tytön musta huppari saatu Melli EcoDesignilta, ihan ihania! Yhteistyössä Melli EcoDesign ja Lasten PR.

TALVEN KUNNIAKSI MEILLE KEKKERIT JA TEILLE VERKKOKAUPPAVINKKI

 

emmy_lapset1emmy_juna_instaan emmy_lapset4emmy_juna1 emmy_juna2emmy_lapset3 emmy_junaa3emmy_lapset_instaanemmy_lapset2Meillä pidettiin uudelleen tulleen lumisen talven kunniaksi pienet kekkerit. Laitettiin keittiön pöydälle taaperon lempparileikki, Brion junarata ja siihen pyörimään patteriveturi vaunuineen, joiden kyytiin sujauttelin karamelleja, kurkkutikkuja ja tikkunekkuja. Pöydälle ripoteltiin pussillinen popkornia. Voi kuulkaa, kunpa olisitte kuulleet millainen riemunkiljahdushuudahtelu siitä syntyikään, kun lapset näkivät mitä pöydälle oli loihdittu! Ja kuinka helposti ja nopeasti! Lapset saivat juhlia varten myös muutaman uuden vaatteen, joista niistäkin olivat ihanan innoissaan, koska olivat juuri heidän näköisiään vaatteita. Täydelliseen aikaan ne vaatteet kyllä saivatkin. Sain nimittäin valita *Emmyn kanssa tekemässäni yhteistyössä heidän verkkokaupastaan muutaman tuotteen. Emmy on käytettyjen merkkivaatteiden verkkokauppa, jonne voi itse lähettää vaatteita myyntiin ja sieltä voi toki niitä myös siis ostaa. Brändilistalta löytyi useampi meidänkin perheen suosikkimerkki, joten oli helppoa vain valita merkit ja koot hakutoiminnossa ja kaikki tarjolla olevat tuotteet tulivat kerralla näkyviin, joista valita meille juuri ne sopivat ja mieluisat. Meille sieltä tuli Papun kakkoslaatuisia vaatteita useampikin (Papun kakkoslaatuisia, ja kuvaus- ja mallikappaleita verkkokauppaan tulee myyntiin parin kuukauden välein), tyttären ihana Ananas-tunika ja isomman pojat leggingssit. Ennen joulua meinasi iskeä paksumpien talvivaatteiden kanssa pienoinen paniikki, kun tiesihän sen jo etukäteen, että tammikuussa taas pakastaa ja mistään ei tuntunut löytyvän varsinkaan tytölle sopivaa, pitkää ja paksua talvitakkia. Hyppelin kotona riemusta, kun verkkokaupasta löytyi Luhdan pitkä untuvatakki ja sen hintakin oli vain kolmekymppiä! Aion ehdottomasti käyttää Emmyä myöhemminkin, se on mulle just sopiva käytettyjen vaatteiden ostopaikka, koska turhaannun ja tympäännyt fb-kirppispalstojen sääntöviidakoissa ja minulla on usein selkeät mielikuvat mitä haluan tai tarvitsee hankkia ja perinteisillä kirpputoreilla en vain oikein käy juuri koskaan. Kun vatsat oli täytetty oikeaoppisesti popkornilla ja muilla herkuilla, lähdettiin niitä sulattelemaan puhtaan valkoiseen pulkkamäkeen. Isompi poika sai päälleen verkkokaupasta löydetyn seeprahaalarin ja taapero päähänsä ihanan mintunvihreän pipon. Ihanat talvikekkerit maailman parhaiden tyyppien kanssa! <3

* Yhteistyössä Emmy ja Lasten PR / Pulkat Plastex

emmy_pihalla1emmy_pihalla4teeta_lpulkkamakiemmy_pihalla56 emmy_pihalla2