Tietoa mainostajalle ›

MUMMI JA SERKUKSET SUPERPARKISSA

Kaupallisessa yhteistyössä Superpark ja Suomen Blogimedia.

Viime viikonloppuna hurauttelimme junalla Ouluun sukuloimaan. Yllätimme mummin ja veljeni perheen viemällä heidät Superparkkiin. Viisi lasta pian kolmivuotiaasta nelosluokkalaiseen, yksi mies, yksi mummi, yksi viimeisillään raskaana oleva ja minä. Ihan hyvä ja ihana porukka – meidän perhe!

Sattui olemaan lauantaipäivä, joten paikka oli pullollaan ihmisiä, erityisesti koulu- ja teini-ikäisiä. Hyvin silti mahduttiin mukaan mekin. Tekemistä näytti heti ensisilmäykseltä löytyvän myös meidän lapsillemme ja aikuisetkin odottivat innoissaan mitä kaikkea hauskaa paikka pitäisi sisällään. Saimme hyvän opastuksen infotiskiltä ja lähdimme innolla liikkumaan! Ensalkuun ei oikein edes keksitty mistä aloittaa, kun paikkoja oli niin paljon.

Me ollaan veljeni kanssa sellaisia, että mennään kyllä kaikkiin rimpuilutelineisiin ja pomppuhommiin aina mukaan itsekin ja meidän äitikin kyllä saatiin houkuteltua vaikka minne, eikä edes ollut kovan suostuttelun takana. Lokakuun ajan isovanhemmat pääsevät Superparkkiin ilmaiseksi, joten jos mummi asuisi lähempänä, niin tätä tarjousta ehdottomasti hyödynneittäisiin vielä uudelleen. Onneksi saimme tuon kivan lokakuisen päivän Oulussa. Tykkäänkin tosi paljon Superparkin perustajan Taneli Sutisen ajatuksesta, että nämä paikat ovat sellaisia, joissa koko perhe ja monta sukupolveakin voivat yhdessä touhuta ja leikkiä. Ollaan kyllä just sopivaa kohderyhmää.

Välillä tosin tuntui, että meno oli melkoisen villiä ja saatoin jopa joutua komentamaan paria teinityttöä, jotka repivät vesipisteellä mukeja kymmenittäin telineestä ja heittivät suoraan roskiin. Muuten näytti tosi mukavalta, kun teinit hyppelivät trampoliinilla, tekivät kaikenmaailman kärrynpyöriä ja kun kurkkasin skeitti- ja skuuttipuolelle, niin mietin vaan, että vitsit kun olis tuommosta ollut minun nuoruuteni Oulussa ja ovatpa niin ihanaa tuo nuoriso!

Lapsista parasta oli pallon heittely mummin kanssa yhdessä. Ihanalta ja hulvattomalta se näyttikin, kun kaikki hikipäissään juoksentelivat ja heittivät palloja päin maaliseinää. Mun pojat tykkäsivät todella paljon heitellä koripalloja pieniin koreihin. Siellä oltais pienessä nurkkauksessa verkkojen sisällä voitu olla vaikka kuinka kauan. Rengasliukumäki oli myös huippu ja sinne lapset juoksivatkin useamman kerran ja kaikki jaksoivat vetää renkaan itse ylös asti. Tyttäreni nappasi pikkuveljen mukaansa ja yhdessä he kiipesivät ja laskivat monen monta mäkeä. Sydän meinaa aina pakahtua, kun he leikkivät yhdessä. Sisko pitää kyllä aina huolen pikkuveljistään ja serkut toisistaan. Ensi kerralla serkuskatraassa onkin sitten jo yksi pikkuinen lisää, vitsit miten jännää!


Meillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Mietin just, että syyslomaviikon kätevä ohjelmanumero olisi eskarilaiselle ja koululaiselle päivä Superparkissa ja minä voisin istua läppärin ääressä töitä tehden. Oulusta ja meidän lähimmästä puistosta Vantaalta löytyis rauhallinen työtila ja kahviakin sais, jos jois. Toisaalta, miten pystyy tekemään töitä, kun tahtoisi itsekin temppuilemaan ja sukeltelemaan vaahtomuovimereen.

Ens kertaan! Meijän perhe kiittää ja kuittaa! Ja kiitos myös ihanalle äidilleni ja veljeni perheelle Superpark-päivästä!

Ps. Instagramin puolelta muuten löytyy nyt arvonta, johon osallistumalla voit voittaa teillekin liput Superparkkiin! 

 

LASTEN VÄRISET VAATTEET

Mun lapset tykkäävät jokainen piirtää, askarrella ja keksiä roskistakin jotain tuunattavaa. Siinä on monenlaista projektia meneillään, kun pian 3-vuotias, eskarilainen ja nelosluokkalainen touhuavat. On aanelosia leikattuina pieniksi paloiksi ja jokaisessa piirrettyjä hassuja hahmoja, vessapaperihylsystä tehtyjä upeasti koristeltuja kiikareita ja kenkälaatikoista alati kasvava mieletön minikokoisen pehmo-olennon talo.

Eskarilainen huomaa pyöräretkellä kauniisti kellastuneet koivut ja hattaransävyisen taivaanrannan. Esikoinen lisää instagram-tililleen kuvia pastellinsävyisistä taloista. En siis yhtään ihmetellyt, kuinka innoissaan he molemmat olivat, kun näytin heille Minuju-vaatemerkin sivut, joilla lapsikin voi itse suunnitella omanvärisensä vaatteet. Olin itse ehkä vähän jopa kateellinen, olisin itse halunnut valita värit, mutta koska lapsista oli paaaaaaljon hauskempaa valita itse, niin sitten niin! Lopputuloksena verkkokaupan ostoskorissa oli 800 eurolla mitä hauskempia ja villimpiä yhdistelmiä kissakorvia ja erivärisiä hihoja resoreineen. Ei pistetty ihan kaikkia tilaukseen!

Tällaiset dinohupparit ja kissamekon he itse itselleen värittivät ja valitsivat. Ihan mahtava tapa saada lapsikin mukaan vaatteen suunnitteluun ilman, että tarvitsee itsellä nostaa ompelukonetta esille. Vaatteet ommellaan Helsingissä ja korjausompeluunkin ne tarvittaessa saa. Meillä on testattu materiaalin lika-putsaus-ominaisuuksia jo melko hyvin, eilen nimittäin mekko saapui kotiin yltäpäältä keltaisessa ja valkoisessa maalissa, mutta tuolla se roikkuu kuivumassa tahrattomana. Ollaan koko perhe näihin ihan lääpällään ja näitä kuvia otettaessa kaksi naapurin lastakin pihalla ihastui vaatteisiin, mutta hei, kukapa ei!

Ihanaa päivää teille sinne sadepisaroiden taa!

 * Minujun vaatteet saatu. Hehkutuksen ansaitsivat!

ROXETTEA JA RAKKAUSKIRJEITÄ HABITARESSA

Kävin eilen Habitaressa. Sain mukaani ensin maailman parasta seuraa, eli tyttäreni, jonka kanssa kiersimme ihastuneina Habikidsin osastoa. Ehdimme askarrella ja muotoilusuunnistaa, mutta olisi ihanaa ollut ehtiä vain ollakin. Varsinkin nuo puuboksit houkuttelivat itseänikin pieneen lukuhetkeen. Lasten tapahtumat erilaisilla messuilla ovat kyllä yks mun suosikkijuttuja ja joka kerta olisi kivointa olla siellä niin, että ei olisi kiire ja saisi itsekin touhuta rauhassa ja keskittyä. Usein meinaa olemaan vaan liian lyhyt aika, ens kerralla pitää muistaa varata enemmän aikaa! Osasto oli visuaalisesti todella mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti, jos vielä huomenna aiot lapsinesi messuille mennä!

Saateltuani tyttäreni viikonlopun viettoon isänsä luo, sain seurakseni ystävän. Menimme heti Hakolan osastolle, koska olimme brändilähettiläsryhmällä sopineet sinne tapaamisen. Viihdyimme paikalla pitkään, koeistuimme ehkä maailman söpöintä, vaaleanpunaista, ihanaa messuilla ensiesiteltyä samettisohvaa. Näin sohvasta proton jo Hakolan tehtaalla (jossa sain kunnian käydä vieraana joku aika sitten – postaus retkestä tulossa!) ja ihastuin täysin. Nyt messukäynnillä unohdin ottaa sohvasta kuvan, olin niin onnessani siinä istuskellessani. 

Seuraavaksi siirryimme Signalsin osastolle ja siinäpä se sitten oikeastaan olikin. Ihastuin osastoon tosi paljon. Vaaleanpunainen huone Onni, jossa soi Roxette (jokaisessa huoneessa oli tarkoin valittu soittolista), seinällä oli jäätelön mallinen peili ja tuhmia kirjontatöitä (Säde Rinne hurmasi minut töillään jo Amos Andersonin Generation 2017 -näyttelyssä) (koska siis hei, jotenkin niin siveelliset kirjontatyöhommat yhdistettynä aivan päinvastaiseen, täydellinen yhdistelmä!), aivan mahtavaa! Tai kolmivärinen kuvioseinä, johon kynttilänjalka ja tuoli sulautuivat, kun katsoi tietystä kulmasta. Ai että, mun unelmanihan olisi tehdä juuri tuollainen maalaus yhteen kotini lipastoista, että se olisi tietynnäköinen yhdestä suunnasta, mutta muualta näyttäisi aivan erille.

Kun astuimme huoneeseen, saimme kattavan opastuksen ja kuulimme tarinat näyttelystä. Loppujen lopuksi oltiinkin jo tilanteessa, että minä sekä ystäväni Maiju, että tämä Hanna, joka meille tarinoi, kuivasimme silmäkulmiamme koskettavista tarinoista. Sen lisäksi, että osasto oli inspiroiva ja kaunis, siellä sai kirjoittaa rakkauskirjeen ja laittaa sen postilaatikkoon. Istuskelimme pitkän tovin ja kirjoittelimme tärkeitä asioita rakkaille ihmisille. Katseet kohtasivat viereisellä sohvalla istuneeseen vanhempaan rouvaan, joka kyynelehti myöskin kirjoittaessaan korttia pohjoiseen muuttaneelle sisarelleen, jota ikävöi. Signals-näyttely tuntui suuremmalta kuin osasin (tai osasimme) edes odottaa ja tavallaan koko Habitare muutti muotoaan siinä sen tunnin aikana, jonka osastolla olimme. Ihmeellistä, mutta just niin oikein ja hullun siistiä, saimme elämyksiä kaikille aisteille liikutukseen saakka!

Signalsista toivuttuamme suuntasimme syömään ja tajuttiin, että meillä on enää puolisen tuntia aikaa kiertää kaikki loput paikat. Johon totesimme, että elämä on paljon mahtavampaa, kun ei katso jatkuvasti kelloa ja että mitäpä siitä, kierretään se mitä vielä ehditään. Kipaisimme Mujille toteamaan, että kyllä sen aika on tulla tänne Suomeen, sillä keraamiset hammasharjat, jonka olisin halunnut, olivat myyty loppuun! Muitakin ihania paikkoja vielä pikaisesti näimme ja koimme ja lähdimme messuilta ilta-aurinkoon melkolailla onnellisina kävelemään kohti kotia. Oli erilainen reissu kuin mitä osasin odottaa, mutta ehdottamasti hyvä.

TERVEISIÄ TÄILLE – EI TARTTE TULLA!

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Free päätäikarkote

Joka syksy ja joulun jälkeen, kun paluu kouluun ja päiväkotiin on taas ajankohtainen lomien jälkeen, muhun iskee sellainen vähän kauhumainen olotila. Se karsea pieni paniikki, että mitä jos ne täit nyt taas löytää tiensä meidän perheen päihin. Joo, ei kiitos tarvis. Kokemusta on sen verran, että pari kertaa, olen löytänyt yksittäisen viilettäjän lapseni hiuksista. Heti, kun varoituslappuja on alkanut (kutiaa muuten vietävästi tämän tekstin kirjoittaminenkin, kun ajattelee noita viheliäisiä olentoja!) sadella, olen syynännyt hiukset samantien heti kotiin päästyämme tarkasti läpi. Samppoopesut nyt vielä on ihan ok selvitä läpi, mutta se hiusten kampaaminen läpi täikammalla ja (lähes) (ja eka kerralla varsinkin) koko huushollin tekstiilien pesu, tuuletus, saunottaminen, pakastus, mylläys ja oman henkisen hyvinvoinnin hetkellinen romahdus siivousrumban suhteen, joo, ei kiitos enää!

Onnekseni sain tämän mainion kaupallisen yhteistyön Free-täikarkotteen kanssa! Olen kuulkaas enemmän kuin tyytyväinen. Nyt suihkitaan karkotetta hiuksiin ja luotetaan sen voimaan ja muihin ennaltaehkäisykeinoihin. Tärkeimpiä niistä ovat: oma pipo omaan päähän ja säilytys hihassa, ei lainata toisten hiusharjoja ja -pompuloita sekä se, että pitkät hiukset pidetään kiinni.

Hupsuttelimme pitkätukkaisimman lapseni kanssa ja teimme söpön pienen videon täiden karkoittamiseen. Paperista leikatut täit ja sumutepisarat lattialla olivat yllättävän hauska yhteinen iltapäiväpuuha, vaikkei ehkä ihan heti uskoisi. Huom! Ruusunterälehdet tosin ovat enemmän visuaalinen lisä kuin minkäänsortin estokeino täitä vastaan. Eivätkä täit ole luonnollisessa koossaan, heh!

Lohdutuksen sananen vielä kaikille, että jos nyt sattuu käymään niin, että niitä täitä tulee, niin nehän eivät ole vaarallisia ja huolellisesti tehdyllä hoidolla niistä pääsee myös eroon. Eikä se hetkellinen romahdus (jota ei tietenkään näytetä lapsille!) siivousrumban jäljiltäkään, ainakaan minulla, kestänyt kovin montaa päivää, viikkoa. Ja myös mikä on tärkeää, että jos niitä vihulaisia sattuu löytymään, niin siitä infotaan päiväkotiin, eskariin, kouluun ja kavereille, etteivät ne leviä. Tärkeää on myös, ettei hätäännytä lasta, eikä ole vihainen lapselle, vaikka itseä kuinka tympäisisi.

Sain luvan arpoa teille armaat lukijani kolme karkotepurkkia. Koska tämä aihe sai pään kutiamaan pelkästä ajatuksesta, niin osallistuminen arvontaan käy niin, että kerro joku epätäimäinen ihana ajatus! Arvonta-aika on 14.-21.9. ja säännöt löytyvät täältä: http://suomenblogimedia.fi/muut/free-taikarkoite-kilpailun-saannot-muita-ihania/ Ihanaa ja kutiamatonta viikonloppua!

KESÄISET SYNTTÄRIJUHLAT – LAPSI TÄYTTI 75 KK

Kaupallinen yhteistyö: Juhlahumua.fi

Mun rakas keskimmäiseni täytti keväällä kuusi vuotta. Juhlapäivä humahti ohitse kevätkiireiden kanssa. Päätettiin järjestää kaverijuhlat myöhemmin, kun kesä on ihanimmillaan ja pihan leikkipaikan remontti ohitse. Havahduin heinäkuun lopussa siihen, että lomat ovat pian ohi ja juhlat pitämättä. Pika-aikataululla siis viestit kavereille lomien keskelle, että tervetuloa!

Juhlat pärähtivät kalenteriin nopealla aikataululla ja tarjoiltavat päätin tehdä mahdollisimman helposti nekin ja lastenjuhlien tyyliin vain niitä herkkuja, joita lapset varmasti syövät. Täytekakun jätin suosiolla pois ja varasin paljon popkornia! Kakuksi tein jo perinteeksi (kolmas jo!) muodostuneen pupukakun. Siihenkin pohjalle ihan vain kaupan valmiita muffinsseja ja kermavaahtoa tosi paljon päälle. Toimii aivan hyvin. Varsinkin kun aika moni lapsi nuolee kuitenkin vain sen kermavaahdon ja pöydän nurkilla on pikkaisen maisteltuja muffinsseja. Ensi kerralla tosin toivon, että olisi enemmän aikaa koristeluun, eikä tarvitsisi tehdä tuollaista hupsua suurisilmäistä strösselipupua. Vaikka ihan ok noinkin, mutta kun tiedän, että osaisin varmasti hienompiakin tehdä! Lisäksi tein suolaiseksi syötäväksi Vaneljan inspiroimia nalleleipäsiä. Ne tein Lidlin sydänleipiin, joiden päälle sivelin tuorejuustoa ja banaania ja mustikoita. Olivat ihania! 

Ihanista koristeista ison osan sain Juhlahumua.fi-verkkokaupasta. Kelta-valkoraidalliset servetit, mukit ja lautaset sopivat ihanasti sävymaailmaltaan yhteen kirjaintaulun kanssa, johon runoiltiin asioita kuusivuotiaastamme. Maailman söpöimmästä rillipäästä, jos minulta kysyttäisiin. Kyllä kertakäyttölautaset tuollaisissa pihajuhlissa helpottavat aika paljon! Meillä koko kattaus oli laitettu leikkipaikalle roudatulle pöydälle, eikä erityisiä istumapaikkoja ollut. Pillimehut ovat lapsille aina mieluisia ja pahvimukeihin kasasin pienen karkkiehrkut, jotka jaoin palkintoina, kun kisailimme leikkimielisesti muovikengänheittokisassa. Herkkuhetkien jälkeen oli helppo nappasta käytetyt astiat ja kipaista roskikseen.

Koko pihan ylitse puista puihin menevät viirinauhat viriteltiin naapuriystävän kanssa jo muutamaa päivää aiemmin edellisiin pihajuhliin ja vitsit, että ne tekivät pihasta jotenkin juhlallisen. Sellaisen, että välillä oli fiilis, että oltaisiin jossain elokuvan kuvauksissa, kun oli jo niiiiin tunnelmallista.

Halusin tehdä pienen kuvaustaustan, jonka edessä ajattelin kuvata synttärivieraita ja sankarispoikaa. No, eihän siinä ihan hirveästi kuvia saatu otettua, kun pihalla oli niin paljon muutakin tekemistä. Muutama kaverikuva sentään. Ihanat kuvat pihan tytöistä ja sankarista ovat mahtavia. Nyt, muutama viikko juhlien jälkeen on kuvien sankarilta hampaitakin tippunut jo lisää. Sittemmin koristeet, paperipallot ja -viuhkat ovat päässet lastenhuoneen ikkunaan ilahduttamaan. Yksisarvisilmapallot ovat niin suloisia, että niitä toivottiin jo jokaisiin juhliin.

Kuukausia myöhässä pidetyt kuusivuotiskekkerit olivat siis oikein mukavat, taidetaan jatkossakin siirtää juhla-aika kesälle. Tulipahan myös taas todettua sekin, että myös kerrostalon pihalla voi aivan hyvin järjestää juhlia. Niin, siis kun meillähän oli tosiaan myös monta tuntia kestäneet jatkot näillä synttärikekkereillä, kun laitettiin musiikit bluetooth-kaiuttimesta soimaan ja hiekkalaatikolla alkoi kunnon bailut. Kiitos koristeista ja juhlatarvikkeista Juhlahumua-verkkokaupalle! Superkiitos ihanille vieraillemme ja naapureiden lapsille ja ystäville! 





LUKUJÄRJESTYS UUTEEN KOULUVUOTEEN

Niin se kesäloma vaan mennä hurahti. En varmasti ole ainoa, josta tuntuu siltä, että ihan liian nopeasti. Päätin, että tänä vuonna sitten lomaillaan ihan kunnolla loppuun asti eikä aleta siirtymään lomalla arkirytmiin yhtään etuajassa, koska oikeasti se arkirytmi kyllä rysähtää päälle muutenkin ja kestää taas pitkään. Huomasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sen, että kun lapsilla on kaksi kotia, tulee ainakin minulle sellainen olo, etten ehdi viettämään lasten kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisin (vaikka niin tykkäänkin siitä ajasta kun olen itseksenikin) ja ehkä lapsistakin tuntuu niin. Meille ei ehtinyt tulla lomaillessa tylsää, toistemme naamat eivät alkaneet varmasti ketään kyllästyttää eikä ehditty tehdä kaikkia suunniteltuja asioita. Oli mukavaa ihan vain olla ja todella paljon hengailtiin vaan kotitalon pihalla. Viimeisinä lomapäivinä tyttö innostui arkartelemaan ja olohuone onkin ollut askarteluverstas nyt monta päivää. Kesä jatkuu edelleen vaikka syksy koulun, eskarin ja päiväkodin muodossa jo pölähtikin paikalle.

Viimevuotiseen tapaan tein tyttärelle uuden lukujärjestyksen. Vielä pitää vain tulostaa lukkari ulos ja tussata siihen aineet. Nelosluokkalaisella alkaa olla jo melkoinen liuta aineitakin, uusimpana tulee ranska, jännittävää!

Hei ihanaa koulunalkua kaikille ja viime vuoden lukkari on printattavissa teillekin! Niin ja sitä piti kysyä, että haluaisitteko, että tällaisia muitaihaniamaisia lukujärjestyksiä, julisteita, muistutuslistoja tms. olisi tarjolla enemmänkin? Kiinnostaisiko? Että jos sitä alkais tehdä niitä ihan kunnolla.

IHANAT SKIDIT FESTARIT TULEVANA LAUANTAINA

* Yhteistyössä Skidit Festareiden kanssa.

On ollut kyllä melkoisen kiireinen kesä. Tavallaan on tehty paljon asioita, toisaalta ihan hirveästi kivoja juttuja on jäänyt tekemättä. Onneksi kesä on vasta hiipumassa loppukesän puolelle pikkuhiljaa ja vilpakka ja värikäs syksy on vielä kaukana. Yhdet parhaimmista festareista ovat tulevana lauantaina, kun Skidit Festarit ovat jälleen. Festaripaikka on ihana aukio keskellä Kalliota, Vanhan Elannon korttelin sisäpihalla. Tiedossa on taas kaikkea kivaa, koskaan ei tiedä mikä on sen kesän suosikkijuttu lasten mielestä, koska joka kesä lapset ovat niin eri ikäisiä. Löysin ihania kuvia viime kesältä ja niitä kun katsoo, niin on kyllä melkoiset kasvuspurtit ottaneet jokainen.

Itse odotan eniten auringonpaistetta, aamudiskoa tansseineen, saippuakuplia, Puluboita ja Ponia, herkullista ruokaa, katuliitupiirtelyä, hattaraa, ja kun esiintyjälistaa katsoin, niin näköjään myös jokaista muusikkoa, kuvataitelijaa, performanssitaiteilijaa ja keppariharrastajatähteä! Aika kova juttu, että ootan kaikkia, ei tälleen vaan missään aikuisfestareilla oo! Sekä tietysti odotan lasten iloa ja riemua!

Lippuja festareille myy Liveto ja siellä on 20 prosentin ale perhelippuun perjantaihin 28.7. puoleen yöhön saakka, kipitikips ostamaan lippua ja nähdään lauantaina! Saa tulla moikkaamaan! <3

KUMMITÄDIN KUKAT, KUMMITYTÖN KUVAT

Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Se on aika laimeasti sanottu ja ärsyttävän totta, tietysti. Tänään mietin sitä lausetta, kun tyttäreni kuvasi kaunista kukkakimppua lastenhuoneen mustaa seinää vasten. Että olisinko osannut kuvitella kymmenen vuotta sitten pyytäessäni hyvää ystävääni tyttäreni kummitädiksi, että nyt eläisin hetkeä, jona tuo kummitäti tekee upeita kukkakimppuja, joita se pikkuriikkinen vauvaihminen kymmenenvuotiaana kuvaa ja toteaa, että valokuvaus on ihanaa. No en tietenkään osannut. Oikeastaan oon vaan kauhean onnellinen, että mulla on se kukkakimppuja tekevä ystävä ja tuollainen tytär. Saa ihastella. Ihanaa loppuviikkoa!

PS. Kukkataiteilija löytyy myös Instagramista.

OLIPA IHANA JUHANNUS

En tänä vuonna suunnitellut juhannuksen rientoja yhtään. En ehtinyt pohtimaan mitä tehtäisiin ja halusin päästä melko helpolla. Siispä lasten kanssa päätimme, että ihan vain ollaan ja otetaan rennosti kotona. No, tiedättehän te, ettei se aina ihan niin mene, että siellä kotona olis erityisen rentoa vaikkapa siitäsyystä, että on juhannus ja silloin nyt vaan ruukataan olla silleen tavallista lungimmin. Juhannusaattona lapset riehuivat kotona, lelut levisivät huoneesta toiseen, minä päätin olla niistä välittämättä (leluista siis) ja otin imurin esiin, ajattelin, että pesaisen jopa lattiat. Kunnes puhelin piippasi. Ystävä sieltä viestitteli, että ettekö ihan oikeasti meinaa tulla sinne toisen ystävän mökille… Syntyi muutaman viestin mittainen viestiketju, jonka viimeinen kirjoittamani viesti kuului, että no perskeles, nähdään tasalta pihalla, me hypätään kyytiin! 

Onneksi mentiin. Paikka on niin ihana joka kerta, talon emännistä toinen rakas ystäväni jo yli kaksikymmentäviisi vuotta ja siellä saa olla kuin olisi kotonaan. Puutarha on maaginen, (muistatteko vielä viime syksyn puutarhajuhlat?) tuntuu, että aina kun siellä juhlitaan, sää on lempeä, taivas hohkaa kauneuttaan, linnut livertävät ja tuulenvireitä ei ole juuri nimeksikään. Oli rento, ihana, juuri sellainen juhannusmainen tunnelma, jollaista aina pitkän talven aikana kaipaa. OIimme vain, vaikka touhusimmekin kokoajan. Söimme, lapset uivat, sauna lämpesi, istuskeltiin, pidettiin juhannusolympilaiset, lapset saivat kirmailla ja juosta sydämiensä kyllyydestä, poltettiin kokko ja odottelimme sen sammumista kesäyössä ja lauleskelimme suomi-iskelmää. En olisi halunnut olla missään muualla kuin rakkaiden ystävieni ja maailman tärkeimmän kolmikkoni kanssa (kuvissa tosin ei vilahtele vilkkaasti kameraa vältellyt keskimmäiseni vaan ystävän ihana tytär). Nukahdimme valoisaan kesäyöhön valkoisessa saunakamarissa, jonka pöydällä oli maljakollinen niittykukkia.

ps. Ihanaa maalaispaikkaa voi seurata myös Instagramissa, @Pikku-Pemberley.





MUITA IHANIAN RENNOT VINKIT PÄIVÄ TUKHOLMASSA -RISTEILYLLE

1.Tärkein ihan ensin! Ota aina, siis aina, ikkunallinen hytti. Varsinkin, jos nukut verhot auki (minä nukun!). Meri ja taivas, aijai.2. Menkää sinne missä ette ole pitkään aikaan käyneet.3. Kun lapsi pyytää kreisin isoa jäähilejuomaa omituisessa pillimukissa, osta se hänelle. Lapsi saattaa katsoa hölmistyneenä, että ai äiti oikeesti, saanko mää sen. Kyllä, saat sen, laitetaanko kaikkia makuja?4. Menkää Kulturhusetin neloskerrokseen! Ihana paikka.5. Jos siellä on aikaa, niin maalatkaa. Ainakin ruotsalaislapset näyttivät ihanan seesteisiltä siellä maalatessaan. Vois sopia myös suomalaislapsille. Ei tosin kokeiltu. 6. Istuudu odottelemaan, milloin oma jälkikasvusi kömpii tunnelista.7. Pyydä veljekset yhteiskuvaan ja anna sydämesi sulaa.8. Äidin sylissä on aina tilaa. Lapset on usein niin reippaita pitkän päivän tai ainakin niiltä usein vaaditaan sitä reippautta. Nappase syliin välillä. 9. Varatkaa aikaa ihan vain laivan leikkipaikassa oleiluun. Pallomeri, junaradat ja laivan tuominen ikkunan eteen merelle, parasta.
10. Someta rauhassa, jos siltä tuntuu. Tältä mää näytin varmasti ison osan ajasta. Rennosti leikkipaikan ikkunalla istuen. #somemuia80 11. Katso ulos ikkunasta. Maailma on niin kaunis. 12. Ottakaa ryhmäkuvia ajastimella. Kymmenen sekuntia ja kaikki paikoilleen! Joskus onnistuu, että kaikki on kuvassa, vaikka olis kuinka vikkelää seuraa. Ja muistelisin, että näitä kuvia ottaessa ohi kulki ihmisiä, joita nauratti meidän juoksentelu. Ilahduta kanssamatkustajia!13. Tukholmapäivän jälkeen voi aivan hyvin antaa lasten hyppiä kannella lätäköissä, koska mikä muka on parempaa ku lätäkköhyppely?katso kohta 11.
14. Kutita kaveria! 15. Muistakaa ottaa hulmuavat tukkakuvat kannella! <316. Palaa vielä kohtaan yksi ja yksitoista.. Ehkä kannattaa varata jo se risteily. Ja vinkkinä myös se, että lähde matkaan suunnittelematta! Toimii, lähestulkoon joka kerta, tällä kertaa 5/5. Kiitos naapurit matkaseurasta! <3