Tietoa mainostajalle ›

LUKUJÄRJESTYS UUTEEN KOULUVUOTEEN

Niin se kesäloma vaan mennä hurahti. En varmasti ole ainoa, josta tuntuu siltä, että ihan liian nopeasti. Päätin, että tänä vuonna sitten lomaillaan ihan kunnolla loppuun asti eikä aleta siirtymään lomalla arkirytmiin yhtään etuajassa, koska oikeasti se arkirytmi kyllä rysähtää päälle muutenkin ja kestää taas pitkään. Huomasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sen, että kun lapsilla on kaksi kotia, tulee ainakin minulle sellainen olo, etten ehdi viettämään lasten kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisin (vaikka niin tykkäänkin siitä ajasta kun olen itseksenikin) ja ehkä lapsistakin tuntuu niin. Meille ei ehtinyt tulla lomaillessa tylsää, toistemme naamat eivät alkaneet varmasti ketään kyllästyttää eikä ehditty tehdä kaikkia suunniteltuja asioita. Oli mukavaa ihan vain olla ja todella paljon hengailtiin vaan kotitalon pihalla. Viimeisinä lomapäivinä tyttö innostui arkartelemaan ja olohuone onkin ollut askarteluverstas nyt monta päivää. Kesä jatkuu edelleen vaikka syksy koulun, eskarin ja päiväkodin muodossa jo pölähtikin paikalle.

Viimevuotiseen tapaan tein tyttärelle uuden lukujärjestyksen. Vielä pitää vain tulostaa lukkari ulos ja tussata siihen aineet. Nelosluokkalaisella alkaa olla jo melkoinen liuta aineitakin, uusimpana tulee ranska, jännittävää!

Hei ihanaa koulunalkua kaikille ja viime vuoden lukkari on printattavissa teillekin! Niin ja sitä piti kysyä, että haluaisitteko, että tällaisia muitaihaniamaisia lukujärjestyksiä, julisteita, muistutuslistoja tms. olisi tarjolla enemmänkin? Kiinnostaisiko? Että jos sitä alkais tehdä niitä ihan kunnolla.

IHANAT SKIDIT FESTARIT TULEVANA LAUANTAINA

* Yhteistyössä Skidit Festareiden kanssa.

On ollut kyllä melkoisen kiireinen kesä. Tavallaan on tehty paljon asioita, toisaalta ihan hirveästi kivoja juttuja on jäänyt tekemättä. Onneksi kesä on vasta hiipumassa loppukesän puolelle pikkuhiljaa ja vilpakka ja värikäs syksy on vielä kaukana. Yhdet parhaimmista festareista ovat tulevana lauantaina, kun Skidit Festarit ovat jälleen. Festaripaikka on ihana aukio keskellä Kalliota, Vanhan Elannon korttelin sisäpihalla. Tiedossa on taas kaikkea kivaa, koskaan ei tiedä mikä on sen kesän suosikkijuttu lasten mielestä, koska joka kesä lapset ovat niin eri ikäisiä. Löysin ihania kuvia viime kesältä ja niitä kun katsoo, niin on kyllä melkoiset kasvuspurtit ottaneet jokainen.

Itse odotan eniten auringonpaistetta, aamudiskoa tansseineen, saippuakuplia, Puluboita ja Ponia, herkullista ruokaa, katuliitupiirtelyä, hattaraa, ja kun esiintyjälistaa katsoin, niin näköjään myös jokaista muusikkoa, kuvataitelijaa, performanssitaiteilijaa ja keppariharrastajatähteä! Aika kova juttu, että ootan kaikkia, ei tälleen vaan missään aikuisfestareilla oo! Sekä tietysti odotan lasten iloa ja riemua!

Lippuja festareille myy Liveto ja siellä on 20 prosentin ale perhelippuun perjantaihin 28.7. puoleen yöhön saakka, kipitikips ostamaan lippua ja nähdään lauantaina! Saa tulla moikkaamaan! <3

KUMMITÄDIN KUKAT, KUMMITYTÖN KUVAT

Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Se on aika laimeasti sanottu ja ärsyttävän totta, tietysti. Tänään mietin sitä lausetta, kun tyttäreni kuvasi kaunista kukkakimppua lastenhuoneen mustaa seinää vasten. Että olisinko osannut kuvitella kymmenen vuotta sitten pyytäessäni hyvää ystävääni tyttäreni kummitädiksi, että nyt eläisin hetkeä, jona tuo kummitäti tekee upeita kukkakimppuja, joita se pikkuriikkinen vauvaihminen kymmenenvuotiaana kuvaa ja toteaa, että valokuvaus on ihanaa. No en tietenkään osannut. Oikeastaan oon vaan kauhean onnellinen, että mulla on se kukkakimppuja tekevä ystävä ja tuollainen tytär. Saa ihastella. Ihanaa loppuviikkoa!

PS. Kukkataiteilija löytyy myös Instagramista.

OLIPA IHANA JUHANNUS

En tänä vuonna suunnitellut juhannuksen rientoja yhtään. En ehtinyt pohtimaan mitä tehtäisiin ja halusin päästä melko helpolla. Siispä lasten kanssa päätimme, että ihan vain ollaan ja otetaan rennosti kotona. No, tiedättehän te, ettei se aina ihan niin mene, että siellä kotona olis erityisen rentoa vaikkapa siitäsyystä, että on juhannus ja silloin nyt vaan ruukataan olla silleen tavallista lungimmin. Juhannusaattona lapset riehuivat kotona, lelut levisivät huoneesta toiseen, minä päätin olla niistä välittämättä (leluista siis) ja otin imurin esiin, ajattelin, että pesaisen jopa lattiat. Kunnes puhelin piippasi. Ystävä sieltä viestitteli, että ettekö ihan oikeasti meinaa tulla sinne toisen ystävän mökille… Syntyi muutaman viestin mittainen viestiketju, jonka viimeinen kirjoittamani viesti kuului, että no perskeles, nähdään tasalta pihalla, me hypätään kyytiin! 

Onneksi mentiin. Paikka on niin ihana joka kerta, talon emännistä toinen rakas ystäväni jo yli kaksikymmentäviisi vuotta ja siellä saa olla kuin olisi kotonaan. Puutarha on maaginen, (muistatteko vielä viime syksyn puutarhajuhlat?) tuntuu, että aina kun siellä juhlitaan, sää on lempeä, taivas hohkaa kauneuttaan, linnut livertävät ja tuulenvireitä ei ole juuri nimeksikään. Oli rento, ihana, juuri sellainen juhannusmainen tunnelma, jollaista aina pitkän talven aikana kaipaa. OIimme vain, vaikka touhusimmekin kokoajan. Söimme, lapset uivat, sauna lämpesi, istuskeltiin, pidettiin juhannusolympilaiset, lapset saivat kirmailla ja juosta sydämiensä kyllyydestä, poltettiin kokko ja odottelimme sen sammumista kesäyössä ja lauleskelimme suomi-iskelmää. En olisi halunnut olla missään muualla kuin rakkaiden ystävieni ja maailman tärkeimmän kolmikkoni kanssa (kuvissa tosin ei vilahtele vilkkaasti kameraa vältellyt keskimmäiseni vaan ystävän ihana tytär). Nukahdimme valoisaan kesäyöhön valkoisessa saunakamarissa, jonka pöydällä oli maljakollinen niittykukkia.

ps. Ihanaa maalaispaikkaa voi seurata myös Instagramissa, @Pikku-Pemberley.





MUITA IHANIAN RENNOT VINKIT PÄIVÄ TUKHOLMASSA -RISTEILYLLE

1.Tärkein ihan ensin! Ota aina, siis aina, ikkunallinen hytti. Varsinkin, jos nukut verhot auki (minä nukun!). Meri ja taivas, aijai.2. Menkää sinne missä ette ole pitkään aikaan käyneet.3. Kun lapsi pyytää kreisin isoa jäähilejuomaa omituisessa pillimukissa, osta se hänelle. Lapsi saattaa katsoa hölmistyneenä, että ai äiti oikeesti, saanko mää sen. Kyllä, saat sen, laitetaanko kaikkia makuja?4. Menkää Kulturhusetin neloskerrokseen! Ihana paikka.5. Jos siellä on aikaa, niin maalatkaa. Ainakin ruotsalaislapset näyttivät ihanan seesteisiltä siellä maalatessaan. Vois sopia myös suomalaislapsille. Ei tosin kokeiltu. 6. Istuudu odottelemaan, milloin oma jälkikasvusi kömpii tunnelista.7. Pyydä veljekset yhteiskuvaan ja anna sydämesi sulaa.8. Äidin sylissä on aina tilaa. Lapset on usein niin reippaita pitkän päivän tai ainakin niiltä usein vaaditaan sitä reippautta. Nappase syliin välillä. 9. Varatkaa aikaa ihan vain laivan leikkipaikassa oleiluun. Pallomeri, junaradat ja laivan tuominen ikkunan eteen merelle, parasta.
10. Someta rauhassa, jos siltä tuntuu. Tältä mää näytin varmasti ison osan ajasta. Rennosti leikkipaikan ikkunalla istuen. #somemuia80 11. Katso ulos ikkunasta. Maailma on niin kaunis. 12. Ottakaa ryhmäkuvia ajastimella. Kymmenen sekuntia ja kaikki paikoilleen! Joskus onnistuu, että kaikki on kuvassa, vaikka olis kuinka vikkelää seuraa. Ja muistelisin, että näitä kuvia ottaessa ohi kulki ihmisiä, joita nauratti meidän juoksentelu. Ilahduta kanssamatkustajia!13. Tukholmapäivän jälkeen voi aivan hyvin antaa lasten hyppiä kannella lätäköissä, koska mikä muka on parempaa ku lätäkköhyppely?katso kohta 11.
14. Kutita kaveria! 15. Muistakaa ottaa hulmuavat tukkakuvat kannella! <316. Palaa vielä kohtaan yksi ja yksitoista.. Ehkä kannattaa varata jo se risteily. Ja vinkkinä myös se, että lähde matkaan suunnittelematta! Toimii, lähestulkoon joka kerta, tällä kertaa 5/5. Kiitos naapurit matkaseurasta! <3

JÄÄTELÖINEN KESÄTERVEHDYS TARHANTÄDEILLE

En ole uskaltanut ajatella tätä hetkeä, kun tulee päivä, jolloin poikani menee viimeistä päivää tuttuun ja turvalliseen päiväkotiin, jossa on ollut viimeiset neljä vuotta. Hoito on ollut hyvää, hoitajat ihania ja enpä kyllä muista, että mitä mulla olis ollut näiden vuosien aikana huonoa sanottavaa. Suurenmoista työtä siellä tekevät päivät pitkät. Itkua nieleskelin, kun aamulla vein pojan ja annoin hoitajille pienet kesäviemiset ja tyhjensin lokeron ja nappasin eteisestä melkein unohtuneet kumpparit matkaan. Toivottavasti kiitin riittävän painokkaasti, koska kiittää minä haluan. Lahjaa miettiessä mietin, että mikä tahansa vieminen on tavallaan yhtä tyhjän kanssa, koska eniten haluan vain sanoa kiitos ja halata heitä tekemästään työstä, eikä mikään tavara tai lahjakortti sitä mun kiitostani kerro. Tavallaan.

Kokosimme jäätelökassiin tarvikkeet kesähelteille: jätskivohveleita, suklaa- tai kinuskikastiketta, erilaisia strösseleitä ja nonparelleja sekä ilmoitusluontoinen viesti, että lisää vain jäätelö. Jos tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, niin sitähän saattaa itse kukin innostua kokoamaan omia herkkutätteröitään koristeineen.

Ja jos nyt laitettaisiin Suvivirsi soimaan, se olis hanat auki. Mutta ei, pienin lapsi nukkuu, joten töitä pöytään ja iltapäiväksi päiväkodille! <3 Yksi aikakausi päättyy ja seuraava alkaa.

BRION JUNARATA MAALIKÄSITTELYSSÄ

Kymmenen vuotta sitten ostin meille ensimmäisen taaperosetin Brion junarataa. Siinä oli lyhyt rataosuus ja söpöimmät heppamaiset junat ja dala hästin näköinen heppapehmo, jonka alta junat kulkivat. Pehmon sisään sai piilotettua junat talteen. Se oli ihanin lelu mitä meillä silloin oli. Tytär leikki junaradalla satunnaisesti. Tuli seuraava lapsi, hänkin joskus innostui leikkimään. Lahjaksi saatiin lisää junia ja rataverkosto kasvoi.

Nyt, kun perheessä on kaksi ja puolivuotias pieni poika, joka ra-kas-taa junia ja junarataleikkejä, on ihan älytön onni, että meillä oli ne muutamat radat ja junat odottamassa häntä. Ei ole päivää, jolloin junarata ei olisi rakennettuna olohuoneen lattialle. Tai kun häneltä kysyy lempiasioista, on vastaus aina juniin liittyvää.

Olen vakaasti sitä mieltä, että leluja ei saa turhaan rikkoa tai sotkea ja piirtäminenkin on sallittua ainoastaan niille tarkoitetuille papereille ja pinnoille. Mutta, joskus tuossa talvella oli tilanne, jolloin annoin lapsille maalitussit käyttöön, että siinäpä piirtelette junaratoihin. Graffiteja niinku! (tässä välissä pakko kertoa, että mua on naapurinrouva joskus torunut, kun piirtelin lasten kanssa katuliiduilla pupuja ja sydämiä asvalttiin, että kuinka kehtaankin opettaa lapsille huonoja tapoja, että joka paikan saa sotkea – niin, katuliiduilla!)

Nyt mulla on kuitenki sen verran huikeita visioita mielessä näiden junaratahommien ja leikkien suhteen, että ottaa pölläytin ratapalat kainaloon ja läväytin ne maalausalustan päälle. Suihkin vähän maaleja niiden päälle ja lasten graffitit menivät piiloon (koska vähänhän ne olivat suurinosa sellaisia sotkun tapaisia). Seuraavaa vaihetta tässä visiota kohti mennessä annetaan ratapalojen kuivua ja katsotaan mitä lapset niistä sanovat. Minusta niistä tuli ainakin ihan hullunsiistejä ja tuo maalausalustakin on melekoWAU!

KIVA ASKARTELUVINKKI TÄÄLTÄ HEI

Meidän perhettämme kohtaa usein olettamus, jota en aina pysty aivan allekirjoittamaan. Usein nimittäin oletetaan, että minä askartelen lasten kanssa paljon. Noooh, tähänkin taitaa päteä se klassikko, että suutarin lapsilla ei ihan aina ole niitä kenkiä. Tokihan meillä on lähes päivittäin keittiönpöydän ääressä jos jonkinmoinen projekti, milloin se on minun tai milloin jonkun lapsista. Yhdessä askartelemme silti nykyään melko harvoin. Olisi ihanaa tehdä sitä useammin, mutta on niin helppoa syyttää kiirettä ja arkea, ettemme ehdi, mutta aina asia ei ole aivan niinkään.

Totuuden nimissä mua ei useinkaan itseä huvita pohjustaa askarteluhetkeä varttituntia vain todetakseni, että sen vartin aikana lapset taisivat jo napsia rusinat pullista ja ovat valmiita askarteluineen, kun minä ehdin istahtaa pöytään. Tai että siivoaminen tämän säyseän hetken jälkeen on vähän tylsää, ankeaa eikä siksi kertakaikkiaan huvita levittää kamoja ympäriinsä.

Meillä on melko paljon erilaisia askartelutarvikkeita sekä sekatavarakaapin uumenissa että hyvin järjestelmällisessa lokerikossa. Lapset ovat varmasti tottuneet hyvään, on varaa valita millaista paljettia, kimalletta, maalia tai paperia haluaa käyttää. Usein silti paras askartelutarvike on se tyhjä vessapaperihylsy tai vaatteen söpö hintalappu. Tällöin usein ilahduttavaa on se, että kaapista löytyy kunnon liimaa ja hyvät sakset, joita askartelussa tarvitsee.

Olen varmaan joskus aiemminkin todennut sen, että meidän perheessäämme lapset saavat leikata terävilläkin saksilla ja maalata oikeilla akvarelleilla. Haluan, että into kaikkeen käsillä tekemiseen säilyy lapsuuden jälkeenkin, ja ei aikuinenkaan nauttisi, jos pitäis leikata tylsillä lehden kylkiäisenä tulleilla saksilla tai maalata vesiväreillä, joista ei täysillä hinkuttamallakaan tule kunnolla pigmenttiä.

Tavaraa siis on, riittämiin asti, enkä suostu hankkimaan sitä lisää kovin helpolla, mutta voi kuinka ilahduinkaan, kun poika syntymäpäivälahjaksi saamilla rahoillaan halusi ostaa itselleen jotain askartelujuttua. Päiväkodissa olivat joskus tehneet Foam Clay ja Silk Clay -massoilla ja niistä innostuneena halusi ostaa niitä myös itselleen. Voi miten helppoa, ei sotkua eikä mitään säätöä muutenkaan. Siitä vaan purkit auki ja muovailemaan. Valmistuttuaan massa saa kuivua ja on pehmoinen ja joustavahko pinnaltaan.

Keittiön hyllyn reunalle oli ilmestynyt yhtenä päivänä kaksi supersöpöä yksisarvista. Elen lastenhuonetta siivotessani autolaatikossa oli useita erilaisia massasta tehtyjä Pokémon-hahmoja. Kaikki nuo ilahduttivat. Ihanat lapset, mukavat askarteluhetket ja söpöt tuotokset. Tälle askartelutuotteelle annan pisteeni ja lupaan myös mielessäni sen, että kesän aikana sadepäivinä leväytetään ne kaikki askarteluboksitkin auki ja järjestellään ne kaikki ja tehdään jotain hauskaa ja kivaa yhdessä.

ÄITI ON YHTÄ IHANA KUIN SYDÄN

Nuo otsikon sanat lukivat poikani päiväkodissa tekemässä äitienpäiväkortissa. Ulko-oveen laitoin roikkumaan saamani ruutukankaalla koristellun kranssin. Olen viettänyt äitienpäivää yksin. Lapsilla on isäviikonloput. Meillä ei ole koskaan ollut mitään suurempia äitienpäivän rituaaleja. Itse olen asunut omasta äidistänikin niin kaukana jo 14 vuotta, että hänenkin kanssaan olemme puhelimitse äitienpäivää juhlistaneet nämä vuodet. Ehkäpä sen voisi laskea äitienpäivälahjaksi, että sain nukkua aamulla niin pitkään kuin huvitti. Päivällä kävin pyöräilemässä ja hakemassa kimpun valkovuokkoja ja istuskelemassa auringonpaisteessa kalliolla tuulelta suojassa.

Pyöräillessäni mietin äitiyttä ja lapsiani. Kuinka mahtava matka tämä viimeinen kymmenen vuotta on ollutkaan. Minä olen yrittänyt parhaani mukaan kasvattaa lapsia, mutta he tässä kyllä suurimmat työn ovat tehneet, kasvattaneet minua, äitinä ja ihmisenä. Voi kumpa osaisin antaa lapsille hyvät ja oikeanlaiset eväät elämään ja heillä olisi aina olo, että äiti on lähellä, rakastaa ja että olen aina heidän tukena ja turvana, tapahtuipa mitä tahansa. Osaisinpa näyttää mallia, että kaikenlaisia asioista kyllä selviää, että epäoikeudenmukaisuutta ei pidä hyväksyä ja että unelmat ovat saavutettavissa. Muistaisivatpa he aina, että äiti oli ihana tavallisina arkipäivinä, kun se laittoi radion isolle lempikappaleensa soidessa ja tanssi hassuja tansseja ja kaikki lapset yhtyivät mukaan tanssiin. 

Pian sujahdan puhtaisiin lakanoihin köllimään illaksi, katselemaan lempisarjaa, syömään äitinpäiväjäätelöä ja rauhoittumaan uutta viikkoa kohti. Huomenna saan kaikki kolme kultakimpaletta taas kainalooni.

Ihanaa äitienpäivän iltaa erityisesti omalle äidilleni ja tietysti kaikille muillekin äideille ja äidinmielisille ja äideiksi halajeville! <3

Kuvat: 2, 4, 7, Hanna Salonen /// 3, Konsta Leppänen /// 13, Riikka Kantinkoski

SÖPÖT SUURISILMÄISET PYÖRÄILYKYPÄRÄT

Tänään oli kyllä niin ihana sää ja merkki kesästä, että oli kyllä hymy korvissa koko päivän. Pihakin herää eloon taas talven jälkeen ihan eri tavalla ja lapset huruuttelevat pyörillä pitkin pihaa ja aikuisetkin ehkä viihtyvät pihalla paremmin. Grillit kuumenevat ja suihkulähde lorisee. Katuliidut sauhuavat ja hyppynarut napsuvat asvalttiin.

Pääsin pyöränhuoltohommiin ja pumppasin renkaat täyteen ilmaa. Lapset saivat päähänsä uudet ihan superstylet Crazy Safetyn kypärät. Pojalla oli sen verran kiire päästä testaamaan kypärä, että siinä ei heti edes ehditty kiristellä ja asettaa kypärää kunnolla päähän. Kuvien ottamisen jälkeen sitten suoristettiin remmit ja renkselit ja asetettiin kypärät oikeaan asentoon ja ajeltiin kunnolla, ei huolta siitä! Välissä piti toki myös halata naapurin ihanaa pientä taaperoa, jonka suuri idoli keskimmäinen poikani on.

Kypärät ovat niin hauskat ja hienot, että aika moni ehti tänäänkin pihalla kyselemään, että mistäs sellaisia saa. Siihen mulla onkin ilouutinen, nimittäin teille armaat blogin lukijat nyt olis tarjota alekoodi. Viikon ajan kaikista kypäristä -15% koodilla CRAZY15. Ensi viikon perjantaihin 12.5. saakka.

*Kypärät saatu blogin kautta / Yhteistyössä Geffer ja Lasten PR