Tietoa mainostajalle ›

10 /// TONTTULAKIT

Yksi jouluperinne meille on syntynyt tässä vuosien saatossa lasten kanssa. Joka vuosi teen ainakin jollekin lapsista uuden tonttulakin. Syy on olllut useimmiten se, että lapsen pää on kasvanut ja edellisvuotinen lakki on ollut liian pieni tai sitten vaan on ollu kiva saada uudet ja sen hetkisen fiiliksen mukaiset lakit jouluun.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tyttäreni ompeli itse oman lakkinsa. Kyselin siinä, että olettehan koulussa jo ajaneet ompelukoneajokortin… Eivät olleet! Olin hämmästynyt, koska muistan itse omasta lapsuudestani kuinka se oli jollain tavalla tärkeä ja iso juttu, kun sitten sai ja osasi muka ommella sillä koneella. No mutta, äitinsä pisti sitten tyttärensä ajotuntiopintoihin. Voi kuulkaa, siinä nauru raikasi kun pelleiltiin ja hän ompeli ja suoritti korttiaan. Mun piti alunperin tehdä joku hieno plakaatti upeasta suorituksesta, mutta ehkä sen aika on myöhemmin, kun tämä vitsailu saa jatkoa. Tämä tonttulakkiajotunti oli ainakin erittäin hyvin onnistunut, onhan hän toki ompelukonetta ennen käyttänyt ja osaa homman.

Tytär lisäsi nakkikangaslakkiinsa (kangasta jäi juuri sopivasti mekosta tonttulakin verran ja en yllättynyt kangasvalinnastaan) silitettäviä leikkaamiaan kuvioita. Hodari kultaisine sinappeineen tonttulakissa, just best!

Poikien lakit tein tällä kertaa kuminauhakiristyksellä, eli ovat vähän reiluhkot muuten, mutta päänympäryksen mukaan mitattu kuminauha pitää lakin oikeassa kohdassa päätä. Ihan perustonttulakit hauskasta kuusi-vuori-neulovarillipää-kankaasta punaisllla tupsuilla. Ihan hauskat lakit, joista käyttäjät tykkäävät.

PInjacoladassa Pinjan tonttulakki, joka on ihana!

NELOSLUOKKALAISEN ITSENÄISYYSPÄIVÄN TANSSIAISASU

Viime viikon tanssiaispäivää oli odotettu monta vuotta. Nelosluokkalaisten tanssiaiset Itsenäisyyspäivän aikaan Finlandia-talossa itse pormestarin kutsumana. Useana vuonna satuin hakemaan tytärtä juuri sinä päivänä koulusta, kun neloset olivat matkalla tansseihin. Siinä ehdittiin yhdessä usean vuoden ajan miettiä mitä sitten laitetaan päälle, kun on hänen juhliensa aika.

Vuosi sitten jo päätettiin, että glittertennarit pitää olla, koska lapset eivät vielä käytä korkokantakenkiä. Balleriinat olivat toinen vaihtoehto, mutta hän itse toivoi tennareita, joten sitten ne. Niitä metsästelinkin nettikaupoista pitkin vuotta, mutta mitään sopivan räiskyviä ei löytynyt. Mekosta tytär halusi alunalkaenkin pohjemittaisen ja leveästi hulmuilevan helman. Hän on sellaista mukavuudenhaluista sorttia, eli pitkä mekko ei tulisi kuulonkaan, kun ei siinä voi tuolleen höpsötellä kuten kuvastakin näkee ja lyhyt mekko taas tuntuu epäsopivalta. Kampauksen päätimme jo varmaan eka luokalla, että tukka rusetille sitten kun sen aika on! Sitä ei siis tarvinnut miettiä yhtään.

Niin siinä sitten kävi, että viime tippaan sen mekon ompelu jäi, vaikka kuinka oli vuosikausia aikaa. Tytär itse toivoi saavansa mekon nakkikankaasta, kun sen kangasvarannoissani näki. Minä ensin vähän emmin ja siksi vähän hidastelin, että onko se liian arkinen, kun hänellä on kaksi nakkipaitaakin kovassa käytössä ja että ovatko nakit sopivia Finlandia-taloon. Voi miten mälsää ajattelua minulta! Ei varmasti ole, paljon kreisimpiäkin asuja on monenlaisissa juhlissa nähty ja se mikä on aivan mahtavaa, on se, että mekko on suomalainen! Ystäväni Hanna-Riikka Heikkilän Papulle piirtämä tyttären lempikuosi (!!!) ja äitinsä suunnittelema ja ompelema leninki. Hyvän pointin tytär itse myös sanoi, että tällainen ihana nakkimekko on monikäyttöinen ja ensi vuoden hellekesäänkin täydellisen sopiva.

Ostin askartelukaupasta kultaista silityskuvapaperia ja siitä teimme mekon helmaan yhden kultaisen nakin. Samalla kultaisella linjalla pysyttiin kultaisilla kimallesukkiksissa ja tietysti kengissä. Ostin tennarit, joissa oli kärjessä mustapohjaista glitteröintiä. Sivelin kengät loput osat liimalla ja ripottelin erivärisiä glittereitä. Suomi100-teeman mukaisesti sisäpuolista toisessa on sininen ja toisessa hopeinen kimallekuorrutus. Kenkien suhteen oli sellainen meininki, että mikään ei ole liikaa, joten myös pohjan sivuosat saivat pintaansa kuparin ja kullan hohdetta. Lopuksi suihkutin kengän pintaan lakkakerroksen. Nilkan tarranauhaan sujautin nakkikankaasta tehdyt kaksi pientä rusettia. Kengät toimivat erittäin hyvin kaksi juhlapäivää, katsotaan sitten mikä on pysyvyys kun keväällä pääsevät ihan tavalliseen käyttöön.

Tanssiaisissa oli tyytyväinen, onnellinen ja vähän jännittynyt tyttö. Minä pyyhin silmäkulmiani sekä suoraa lähetystä Finlandia-talolta katsoessani, että koululla tansseja katsellessa. Hän näytti niin itseltään tuossa asussa ja ne nelosluokkalaiset muutenkin – niin pieniä, mutta isoja ja äärimmäisen suloisia ja ihania juhlatunnelmissaan!

1 /// VÄRITYSKUVA JOULUN ODOTUKSEEN

Ensimmäinen luukku pitää sisällään jotain, mistä on iloa jokaisena päivänä jouluun saakka. Varsinkin jos tykkää väritellä värityskuvia. Minusta tämä on ihana juttu vaikka harmaisiin (toivottavasti pian valkoisiin) aamuihin, kun voi värittää aamukahvin lomassa sen numeron, kuinka monta yötä jouluun vielä on. Lapsista tämä on varmasti vielä paljon hauskempaa. Jos siis malttavat olla värittämättä koko kuvaa kerralla. Oma kolmivuotiaani väritti koko paperin samalla värillä, että sekin on toki vaihtoehto.

Oman värityskuvasi saat printattua tästä. Oikein rauhallista perjantaita ja hiljailleen leijailevia lumihiutaleita joulukuun ensimmäiseen päivään!

KLASSIKKOASKARTELUA

Meidän perheen vakkariaskartelu on tämä suloinen klassikko – vessapaperirullakiikarit! Tämän viikon saldo kiikareita oli kahdet. Kolmivuotias meni päiväkotiin kiikarit kaulassa ja kertoi hoitajille, että nämä tehdään kuumaliimalla. Toiset odottivat isoveljeä kotona eskaripäivän jälkeen. Kiikarit kaulassa on käyty marraskuisessa vesisateessa kaulassa ja on kiikaroitu kotikadun muita taloja. Kiikareista tulee kauniit, kun valitsee hienon paperin ja upean nauhan. Vessapaperiaskarteluksi älyttömän hienot! 

HAPPY HALLOWEEN

Tänään tajusin, että mua harmitti etten ole ehtinyt enempää paneutumaan Halloween-koristeluihin. Ihan huikeat naamiaiskuvat pitkin internetiä houkuttelevat ensimmäistä kertaa myös erilaisiin naamiaisjuttuihin, vaikka aiemmin kiinnostus niitäkin kohtaan on ollut melko vähäistä. Meidän kaveriporukoissa ei ole koskaan oikein pidetty mitään teemajuhliakaan. Ensi vuoteen aion panostaa, nyt on marraskuuun siirryttäessä alettava miettimään jo jouluhommia. Tänään ehdin vain kaivertamaan kurpitsalle piparireunapään (kukkien alla) ja pusuhuulet ja rakkausposket. Viime viikolla piirsin pihalle söpöyksiä. Hauskaa Halloweenia kuomaseni! <3

HEIJASTAVAT VILLASUKAT

 

Kaupallisessa yhteistyössä: If Vahinkovakuutus & Suomen Blogimedia

Syksyn pimeät illat kyllä yllättävät pimeydellään joka kerta, kun ovesta astuu ulos. Voi tosin johtua siitä, että useimmat iltani vietän täysin kotioloissa, enkä poistu kotoa pimeän aikaan juuri mihinkään. Silloin, kun lapset ovat menneet isilleen, hämmästyminen tapahtuu joka kerta iltamenoille lähtiessä. Vähän hassua täältä on kantakaupungin laidoilta sitä pimeyttä ihmetellä, kun ollaan katuvalojen loisteessa kuitenkin kokoajan. Mutta pimeää silti on.

Meidän perhe on aina ollut melko hyvä käyttämään heijastimia. Ollaan askarreltu jos jonkinlaisia heijastavia ruusukkeita ja heijastinten nauhoja ja liimattu heijastavia tarroja rattaisiin tässä vuosien saatossa. Kyllä syksy silti joka vuosi pikkaisen yllättää ja keväällä talteen laitettuja heijastimia saa olla etsimässä. Heijastimen teho kannattaa tarkistaa aina käyttöön ottaessa. Tarkistus tapahtuu niin, että aseta heijastimet noin neljän metrin päähän kamerasta ja ota salamalla kuva. Mikäli heijastin loistaa komeasti, on heijastimesi edelleen käyttökunnossa.

Tällä kertaa pääsin osallistumaan If Vahinkovakuutuksen ElämänLanka -kampanjaan ja neuloin tyttärelleni villasukat, joissa on heijastava varsi. Lankana on Ifin oma Elämänlanka, josta 9% on heijastavaa lankaa. On muuten hienoa, että markkinoilla on vihdoin valmiita heijastavia lankoja. Elämänlanka on sen verran paksua, ettei sen käyttö koko sukissa ole järkevää ja aika harvoin sitä tulee ulkona pimeydessä kuljettuakaan pelkissä sukissa. Neuloin varret valkoisesta Elämänlangasta ja kantapään ja kärkiosan villa-alpakka-langasta. Sukat on mukavat vetäistä jalkaan nilkkakorkuisten kenkien (tai miksei matalavartisten kumppareidenkin) kanssa ja toimivat myös tavallaan säärystiminä. Varren voi pitää ylhäällä suorana, rypyttää vähän tai sen voi taittaa. Heijastava lanka ei korvaa heijastinta, mutta se on oikein hyvä lisä.

Heijastinsukat

Koko: jalan koko 33 (38)

Tarvitset: kaksi (kolme) kerää Elämänlankaa, valkoista ja viininpunaista Novitan Alpaca Woolia yhdet kerät kumpaakin. Kutosen sukkapuikot, sekä koon 4 sukkapuikot.

Tee näin: Luo Elämänlangalla 24 (28) silmukkaa koon 6 puikoille. Neulo 28 kerrosta 2o 2n –joustinneuletta. Vaihda sen jälkeen viininpunaiseen lankaan. Neulo ensimmäinen kerros niin, että neulot kaksinkertaisella langalla koko kerros oikein. Sen jälkeen neulo jokainen silmukka, eli äsken kaksinkerroin neulomasi silmukat jakaantuvat kahdeksi erilliseksi silmukaksi, eli molemmat langat neulotaan omiksi silmukoikseen. Tällä kerroksella neuletta jatketaan 4o, 4n, jotta joustin jatkuu samassa rytmissä Elämänlangan kanssa. Neulo 7 krs joustinta.

Kantapää: Ota 1. Ja 4. puikon silmukat 24 s (28 s) ja neulo kantalappua 14 krs (16 krs). Neulo oikealla puolella 15 (18) silmukkaa ja nosta 1 s neulomatta, neulo seuraava normaalisti ja vedä nostettu silmukka neulotun yli. *Käännä työ ja nosta nurjalla ensimmäinen silmukka neulomatta puikolle. Neulo 6 s (8 s) ja sen jälkeen kaksi silmukkaa nurin yhteen. Nosta oikealla puolella ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo 6 s (8 s) ja tee taas ylivetokavennus.* Jatka keskimmäisten silmukoiden neulomista ja reunasilmukoiden kaventamista niin kauan kunnes jäljellä on keskimmäiset kahdeksan silmukkaa. Nosta kantalapun reunoilta silmukoita tasavälein puikoille ja jatka neulomista tehden samalla kiilakavennuksia. Tee ne kantalapun ja resorin liittymäkohdassa niin, että sukan oikealla puolella (kun kuvittelen sukan jalkaasi) kaksi oikein yhteen neuloen ja sukan vasemmalla puolella ylivetokavennus. Jatka kavennuksia niin kauan kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 10 (12) silmukkaa. Neulo pari kerrosta ja aloita mallikuvan mukaiset kuviokerrokset.

Tyttärelläni on heijastimia repussa ja takissa, mutta nyt äidillä myös hiukan levollisempi mieli, kun jalkoja lämmittää hohtavavartiset villasukat. Taidan neulaista muutaman pukinkonttiinkin! Kivoja villasukkien neulomishetkiä myös tällaisten sukkien parissa, marrassukat jatkuvat taas huomenissa! <3

Kun olet tehnyt kuviokerrokset, kokeile sukkaa jalkaan ja neulo kunnes pikkuvarvas on piilossa ja aloita kärkikavennukset. Koossa 33 kerroksia neulotaan kolme, koon 38 sukassa kahdeksan. Tee kärkikavennukset niin, että neulo jokaisen puikon lopussa kaksi silmukkaa oikein yhteen. Kunnes jäljellä on neljä silmukkaa, katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Päättele lankojen päät ja höyrytä sukat. 

 

MUMMI JA SERKUKSET SUPERPARKISSA

Kaupallisessa yhteistyössä Superpark ja Suomen Blogimedia.

Viime viikonloppuna hurauttelimme junalla Ouluun sukuloimaan. Yllätimme mummin ja veljeni perheen viemällä heidät Superparkkiin. Viisi lasta pian kolmivuotiaasta nelosluokkalaiseen, yksi mies, yksi mummi, yksi viimeisillään raskaana oleva ja minä. Ihan hyvä ja ihana porukka – meidän perhe!

Sattui olemaan lauantaipäivä, joten paikka oli pullollaan ihmisiä, erityisesti koulu- ja teini-ikäisiä. Hyvin silti mahduttiin mukaan mekin. Tekemistä näytti heti ensisilmäykseltä löytyvän myös meidän lapsillemme ja aikuisetkin odottivat innoissaan mitä kaikkea hauskaa paikka pitäisi sisällään. Saimme hyvän opastuksen infotiskiltä ja lähdimme innolla liikkumaan! Ensalkuun ei oikein edes keksitty mistä aloittaa, kun paikkoja oli niin paljon.

Me ollaan veljeni kanssa sellaisia, että mennään kyllä kaikkiin rimpuilutelineisiin ja pomppuhommiin aina mukaan itsekin ja meidän äitikin kyllä saatiin houkuteltua vaikka minne, eikä edes ollut kovan suostuttelun takana. Lokakuun ajan isovanhemmat pääsevät Superparkkiin ilmaiseksi, joten jos mummi asuisi lähempänä, niin tätä tarjousta ehdottomasti hyödynneittäisiin vielä uudelleen. Onneksi saimme tuon kivan lokakuisen päivän Oulussa. Tykkäänkin tosi paljon Superparkin perustajan Taneli Sutisen ajatuksesta, että nämä paikat ovat sellaisia, joissa koko perhe ja monta sukupolveakin voivat yhdessä touhuta ja leikkiä. Ollaan kyllä just sopivaa kohderyhmää.

Välillä tosin tuntui, että meno oli melkoisen villiä ja saatoin jopa joutua komentamaan paria teinityttöä, jotka repivät vesipisteellä mukeja kymmenittäin telineestä ja heittivät suoraan roskiin. Muuten näytti tosi mukavalta, kun teinit hyppelivät trampoliinilla, tekivät kaikenmaailman kärrynpyöriä ja kun kurkkasin skeitti- ja skuuttipuolelle, niin mietin vaan, että vitsit kun olis tuommosta ollut minun nuoruuteni Oulussa ja ovatpa niin ihanaa tuo nuoriso!

Lapsista parasta oli pallon heittely mummin kanssa yhdessä. Ihanalta ja hulvattomalta se näyttikin, kun kaikki hikipäissään juoksentelivat ja heittivät palloja päin maaliseinää. Mun pojat tykkäsivät todella paljon heitellä koripalloja pieniin koreihin. Siellä oltais pienessä nurkkauksessa verkkojen sisällä voitu olla vaikka kuinka kauan. Rengasliukumäki oli myös huippu ja sinne lapset juoksivatkin useamman kerran ja kaikki jaksoivat vetää renkaan itse ylös asti. Tyttäreni nappasi pikkuveljen mukaansa ja yhdessä he kiipesivät ja laskivat monen monta mäkeä. Sydän meinaa aina pakahtua, kun he leikkivät yhdessä. Sisko pitää kyllä aina huolen pikkuveljistään ja serkut toisistaan. Ensi kerralla serkuskatraassa onkin sitten jo yksi pikkuinen lisää, vitsit miten jännää!


Meillä oli hurjan hauskaa yhdessä. Mietin just, että syyslomaviikon kätevä ohjelmanumero olisi eskarilaiselle ja koululaiselle päivä Superparkissa ja minä voisin istua läppärin ääressä töitä tehden. Oulusta ja meidän lähimmästä puistosta Vantaalta löytyis rauhallinen työtila ja kahviakin sais, jos jois. Toisaalta, miten pystyy tekemään töitä, kun tahtoisi itsekin temppuilemaan ja sukeltelemaan vaahtomuovimereen.

Ens kertaan! Meijän perhe kiittää ja kuittaa! Ja kiitos myös ihanalle äidilleni ja veljeni perheelle Superpark-päivästä!

Ps. Instagramin puolelta muuten löytyy nyt arvonta, johon osallistumalla voit voittaa teillekin liput Superparkkiin! 

 

LASTEN VÄRISET VAATTEET

Mun lapset tykkäävät jokainen piirtää, askarrella ja keksiä roskistakin jotain tuunattavaa. Siinä on monenlaista projektia meneillään, kun pian 3-vuotias, eskarilainen ja nelosluokkalainen touhuavat. On aanelosia leikattuina pieniksi paloiksi ja jokaisessa piirrettyjä hassuja hahmoja, vessapaperihylsystä tehtyjä upeasti koristeltuja kiikareita ja kenkälaatikoista alati kasvava mieletön minikokoisen pehmo-olennon talo.

Eskarilainen huomaa pyöräretkellä kauniisti kellastuneet koivut ja hattaransävyisen taivaanrannan. Esikoinen lisää instagram-tililleen kuvia pastellinsävyisistä taloista. En siis yhtään ihmetellyt, kuinka innoissaan he molemmat olivat, kun näytin heille Minuju-vaatemerkin sivut, joilla lapsikin voi itse suunnitella omanvärisensä vaatteet. Olin itse ehkä vähän jopa kateellinen, olisin itse halunnut valita värit, mutta koska lapsista oli paaaaaaljon hauskempaa valita itse, niin sitten niin! Lopputuloksena verkkokaupan ostoskorissa oli 800 eurolla mitä hauskempia ja villimpiä yhdistelmiä kissakorvia ja erivärisiä hihoja resoreineen. Ei pistetty ihan kaikkia tilaukseen!

Tällaiset dinohupparit ja kissamekon he itse itselleen värittivät ja valitsivat. Ihan mahtava tapa saada lapsikin mukaan vaatteen suunnitteluun ilman, että tarvitsee itsellä nostaa ompelukonetta esille. Vaatteet ommellaan Helsingissä ja korjausompeluunkin ne tarvittaessa saa. Meillä on testattu materiaalin lika-putsaus-ominaisuuksia jo melko hyvin, eilen nimittäin mekko saapui kotiin yltäpäältä keltaisessa ja valkoisessa maalissa, mutta tuolla se roikkuu kuivumassa tahrattomana. Ollaan koko perhe näihin ihan lääpällään ja näitä kuvia otettaessa kaksi naapurin lastakin pihalla ihastui vaatteisiin, mutta hei, kukapa ei!

Ihanaa päivää teille sinne sadepisaroiden taa!

 * Minujun vaatteet saatu. Hehkutuksen ansaitsivat!

ROXETTEA JA RAKKAUSKIRJEITÄ HABITARESSA

Kävin eilen Habitaressa. Sain mukaani ensin maailman parasta seuraa, eli tyttäreni, jonka kanssa kiersimme ihastuneina Habikidsin osastoa. Ehdimme askarrella ja muotoilusuunnistaa, mutta olisi ihanaa ollut ehtiä vain ollakin. Varsinkin nuo puuboksit houkuttelivat itseänikin pieneen lukuhetkeen. Lasten tapahtumat erilaisilla messuilla ovat kyllä yks mun suosikkijuttuja ja joka kerta olisi kivointa olla siellä niin, että ei olisi kiire ja saisi itsekin touhuta rauhassa ja keskittyä. Usein meinaa olemaan vaan liian lyhyt aika, ens kerralla pitää muistaa varata enemmän aikaa! Osasto oli visuaalisesti todella mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti, jos vielä huomenna aiot lapsinesi messuille mennä!

Saateltuani tyttäreni viikonlopun viettoon isänsä luo, sain seurakseni ystävän. Menimme heti Hakolan osastolle, koska olimme brändilähettiläsryhmällä sopineet sinne tapaamisen. Viihdyimme paikalla pitkään, koeistuimme ehkä maailman söpöintä, vaaleanpunaista, ihanaa messuilla ensiesiteltyä samettisohvaa. Näin sohvasta proton jo Hakolan tehtaalla (jossa sain kunnian käydä vieraana joku aika sitten – postaus retkestä tulossa!) ja ihastuin täysin. Nyt messukäynnillä unohdin ottaa sohvasta kuvan, olin niin onnessani siinä istuskellessani. 

Seuraavaksi siirryimme Signalsin osastolle ja siinäpä se sitten oikeastaan olikin. Ihastuin osastoon tosi paljon. Vaaleanpunainen huone Onni, jossa soi Roxette (jokaisessa huoneessa oli tarkoin valittu soittolista), seinällä oli jäätelön mallinen peili ja tuhmia kirjontatöitä (Säde Rinne hurmasi minut töillään jo Amos Andersonin Generation 2017 -näyttelyssä) (koska siis hei, jotenkin niin siveelliset kirjontatyöhommat yhdistettynä aivan päinvastaiseen, täydellinen yhdistelmä!), aivan mahtavaa! Tai kolmivärinen kuvioseinä, johon kynttilänjalka ja tuoli sulautuivat, kun katsoi tietystä kulmasta. Ai että, mun unelmanihan olisi tehdä juuri tuollainen maalaus yhteen kotini lipastoista, että se olisi tietynnäköinen yhdestä suunnasta, mutta muualta näyttäisi aivan erille.

Kun astuimme huoneeseen, saimme kattavan opastuksen ja kuulimme tarinat näyttelystä. Loppujen lopuksi oltiinkin jo tilanteessa, että minä sekä ystäväni Maiju, että tämä Hanna, joka meille tarinoi, kuivasimme silmäkulmiamme koskettavista tarinoista. Sen lisäksi, että osasto oli inspiroiva ja kaunis, siellä sai kirjoittaa rakkauskirjeen ja laittaa sen postilaatikkoon. Istuskelimme pitkän tovin ja kirjoittelimme tärkeitä asioita rakkaille ihmisille. Katseet kohtasivat viereisellä sohvalla istuneeseen vanhempaan rouvaan, joka kyynelehti myöskin kirjoittaessaan korttia pohjoiseen muuttaneelle sisarelleen, jota ikävöi. Signals-näyttely tuntui suuremmalta kuin osasin (tai osasimme) edes odottaa ja tavallaan koko Habitare muutti muotoaan siinä sen tunnin aikana, jonka osastolla olimme. Ihmeellistä, mutta just niin oikein ja hullun siistiä, saimme elämyksiä kaikille aisteille liikutukseen saakka!

Signalsista toivuttuamme suuntasimme syömään ja tajuttiin, että meillä on enää puolisen tuntia aikaa kiertää kaikki loput paikat. Johon totesimme, että elämä on paljon mahtavampaa, kun ei katso jatkuvasti kelloa ja että mitäpä siitä, kierretään se mitä vielä ehditään. Kipaisimme Mujille toteamaan, että kyllä sen aika on tulla tänne Suomeen, sillä keraamiset hammasharjat, jonka olisin halunnut, olivat myyty loppuun! Muitakin ihania paikkoja vielä pikaisesti näimme ja koimme ja lähdimme messuilta ilta-aurinkoon melkolailla onnellisina kävelemään kohti kotia. Oli erilainen reissu kuin mitä osasin odottaa, mutta ehdottamasti hyvä.

TERVEISIÄ TÄILLE – EI TARTTE TULLA!

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Free päätäikarkote

Joka syksy ja joulun jälkeen, kun paluu kouluun ja päiväkotiin on taas ajankohtainen lomien jälkeen, muhun iskee sellainen vähän kauhumainen olotila. Se karsea pieni paniikki, että mitä jos ne täit nyt taas löytää tiensä meidän perheen päihin. Joo, ei kiitos tarvis. Kokemusta on sen verran, että pari kertaa, olen löytänyt yksittäisen viilettäjän lapseni hiuksista. Heti, kun varoituslappuja on alkanut (kutiaa muuten vietävästi tämän tekstin kirjoittaminenkin, kun ajattelee noita viheliäisiä olentoja!) sadella, olen syynännyt hiukset samantien heti kotiin päästyämme tarkasti läpi. Samppoopesut nyt vielä on ihan ok selvitä läpi, mutta se hiusten kampaaminen läpi täikammalla ja (lähes) (ja eka kerralla varsinkin) koko huushollin tekstiilien pesu, tuuletus, saunottaminen, pakastus, mylläys ja oman henkisen hyvinvoinnin hetkellinen romahdus siivousrumban suhteen, joo, ei kiitos enää!

Onnekseni sain tämän mainion kaupallisen yhteistyön Free-täikarkotteen kanssa! Olen kuulkaas enemmän kuin tyytyväinen. Nyt suihkitaan karkotetta hiuksiin ja luotetaan sen voimaan ja muihin ennaltaehkäisykeinoihin. Tärkeimpiä niistä ovat: oma pipo omaan päähän ja säilytys hihassa, ei lainata toisten hiusharjoja ja -pompuloita sekä se, että pitkät hiukset pidetään kiinni.

Hupsuttelimme pitkätukkaisimman lapseni kanssa ja teimme söpön pienen videon täiden karkoittamiseen. Paperista leikatut täit ja sumutepisarat lattialla olivat yllättävän hauska yhteinen iltapäiväpuuha, vaikkei ehkä ihan heti uskoisi. Huom! Ruusunterälehdet tosin ovat enemmän visuaalinen lisä kuin minkäänsortin estokeino täitä vastaan. Eivätkä täit ole luonnollisessa koossaan, heh!

Lohdutuksen sananen vielä kaikille, että jos nyt sattuu käymään niin, että niitä täitä tulee, niin nehän eivät ole vaarallisia ja huolellisesti tehdyllä hoidolla niistä pääsee myös eroon. Eikä se hetkellinen romahdus (jota ei tietenkään näytetä lapsille!) siivousrumban jäljiltäkään, ainakaan minulla, kestänyt kovin montaa päivää, viikkoa. Ja myös mikä on tärkeää, että jos niitä vihulaisia sattuu löytymään, niin siitä infotaan päiväkotiin, eskariin, kouluun ja kavereille, etteivät ne leviä. Tärkeää on myös, ettei hätäännytä lasta, eikä ole vihainen lapselle, vaikka itseä kuinka tympäisisi.

Sain luvan arpoa teille armaat lukijani kolme karkotepurkkia. Koska tämä aihe sai pään kutiamaan pelkästä ajatuksesta, niin osallistuminen arvontaan käy niin, että kerro joku epätäimäinen ihana ajatus! Arvonta-aika on 14.-21.9. ja säännöt löytyvät täältä: http://suomenblogimedia.fi/muut/free-taikarkoite-kilpailun-saannot-muita-ihania/ Ihanaa ja kutiamatonta viikonloppua!