Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

VIIME VUONNA…

(edit. postaus ei valitettavasti sisällä juurikaan kuvia, sillä ne katosivat edellisen blogin serveriltä, mistä ne oli tänne aikoinaan ladattu)

…moni asia ainakin yllätti. Vuosi oli samaan aikaan ihan järkyttävä, mutta toisella laidalla se oli aivan ihana. Parhainta oli tietysti Hymykuoppapoikasen syntyminen, häneen tutustuminen ja kaiken tuon hurjaa vauhtia tapahtuvan kehityksen seuraaminen. Neitokaisestakin tuli yhdessä yössä reipas isosisko ja aika huolehtivainen ja taitava sisko onkin. Toivoisin, että mummuna muistaisin enemmän niitä hyviä ja onnellisia asioita vuodesta 2011. Käsitöitä tein ehkä enemmän kuin minään aikaisempana vuonna koko elämäni aikana, koska niiden tekeminen oli tärkeää terapiaa kaiken keskellä. Kunpa tämä vuosi olisi parempi, sitä toivon! Itselleni ja teille kaikille muillekin, jotka sitä kaipaavat!

TAMMIKUUSSA ompelin kasvavan vatsani kanssa melko paljon ja siellä seassa myös tämän tosi kivan paidan, joka päätyi käyttöön vasta marraskuussa. Olis ollu paremman kokonen kyllä alku vuodesta, mutta parempi myöhään ku ei olleskaan. Oli kuulema liian tuntuvat saumat siihen asti.

HELMIKUUSSA sain valmiiksi kaksi tilkkupeittoa. Toisen tekeminen kesti puolitoista vuotta ja toisen varmaan puoli viikkoa. Molemmista tuli vuoden mittaan tärkeitä, Onnipeiton alla köllötellään sohvalla, kun viluttaa tai kun katsellaan lastenohjelmia. Musta-valkoisen peiton päällä nähtiin pojan ensimmäiset kääntymiset ja nyt talven tultua se on ollut rataspeittona. Ja nyt tulikin mieleeni, että tuossa peitossa on hauska mittataulukko yhdessä valkoisessa tilkussa, johon ajattelin peittoa tehdessä, että kirjailen joka kuukauden mitat vauvasta.. Arvatkaas oonko kirjaillu? No en. Eihän toisen lapsen aikana semmoset oo enää ees niin tärkeitä, tai ainakaan niitä ei muista ulkoa. Ehkä petraan joku ilta ja kirjailen ne!

MAALISKUUSSA odottelin jo jännityksellä, että syntyykö vauva siskonsa syntymäpäivän aikoihin, siinä olis nimittäin suvun nuorimmaisten kesken yks päivä, milloin olis ollu hauska syntyä. Mummulla olis tarvinu muistaa vain että tässä on sitten neljän päivän synkkäriputki. Mutta seuraavalle kuulle meni.

Siinä odottelun lomassa innostuin neulomaan pitkästä aikaa, kun huomasin, ettei pää tullutkaan kipeäksi pelkästä puikkojen näkemisestä. Siispä jämälangat saivat kyytiä ja lapset takkeja. Neitokaisen kanssa puuhasteltiin paljon kaksin, ja aivan ensimmäinen hänen itsensä tekemä pehmokin syntyi.

HUHTIKUUSSA odottelu jatkui pidemmälle kuin olisin osannut odottaa (ajattelin, että toinen tulee enemmän ajoissa kuin ensimmäinen) ja sain aika paljon aikaan, vaikka vatsanympärys oli isoissa lukemissa. Tein vielä yhden köllöttelypeiton, joka myöhemmässä käytössä osoittautui täydellisen kokoiseksi päiväpeitoksi pinnasänkyyn (jossa ei ole edelleenkään nukuttu ainuttakaan yötä, joten päiväpeitto on toimittanut myös yöpeiton virkaa).

Ja sitten eräänä yönä sainkin pojan ja neuloin sairaalassa raitalakkiin toisen solmiamisnauhan loppuun. Sydän tuntui pakahtuvan siitä onnesta, jota tunsin, että nyt minulla on kaksi lasta! ♥
TOUKOKUUSSA ompelin monta juttua ihanasta Mari Savion & Kati Rapian SURRUR-kirjasta. Kevät ja vauva innostivat muutenkin tekemään paljon kaikkea, nimijuhliakin vietettiin.
Musta pallukkarahi on ollut hyvä rahi sohvalla istuskellessa ja jakkarastakin se on käynyt. Niin ja tuo söpö pöllökangas… Poppanavakasta ostin tuota samaa kangasta tuossa ennen joulua valkopohjaisena ja tuli sitten puheeksi, että sitä on tosiaan ollut mustapohjaisenakin. Myyjää vaan ihmetytti miten se möi keväällä eräänä viikonloppuna yhtäkkisesti loppuun, aivan hetkessä…
KESÄKUUSSA nautittiin kesästä ja saatiin uusia ystäviä.
Neitokaiselle tein superhienot siivet, joita sitten lähdettiin oikein autoretkelle kuvaamaan Pyynikinharjulle. Vettä satoi ihan mahottomasti, mutta saatiin me muutama ihana kuva talteen. Ja kastuttiin ihan likomäriksi! Mutta muistaiskohan sitä tuotakaan hetkeä niin hyvin, jos autinko olis vaan paistanut… Ehkei.
Makuupussin tikkauksia ompelin pihalla luumupuiden katveessa vauvan nukkuessa päiväunia. Oi, kesä!

HEINÄKUUSSA istuin monta iltaa sohvannurkassa (tai tässä mää oon muinakin kuukausina, aina, tää on se mun paikka aina kun muut nukkuu) ja ikkunasta puhalsi ihana kesäyön tuulenvire. Innostuin pitkästä aikaa maalaamaan ja tein hetken mielijohteesta tuon kaupunkimaiseman, jonka kuvitus on erään julisteen pohjalta. KAHVIO oli muuten myös Neitokaisen ensimmäisiä sanoja, joita lueskeli lukemaan opittuaan. Mummulassa heinäkuisena yönä me äitini kanssa tehtiin jättihamahelmistä hienoja koreja. Se oli hauskaa! Tykkään kesäöistä.

ELOKUUSSA ostin uuden pyörän, vaikka ennestäänkin niitä on jo kaks! Ja ekana koristelin siihen uuden korin, aika tiinamaista. Tein loppuun monta keskeneräistä käsityötä ja vietin aurinkoisen päivän (joka kyllä päättyi kovaan vesisateeseen) Kanelimaan kaupantädin kanssa kera erilaisten pöllöjen. Elokuu oli aika leppoisa.
(Säätilojen muistaminen on muuten kivaa, mulla oliskin vuosia sitten kirppikseltä ostettu vuoden 1966 sääkalenteri, vielä ehtisi aloittaa sen vuodelle 2012!)
SYYSKUUSSA tein taas yhden peiton (oho!), ompelin pikaompeluksia, innostuin kangasväreistä ja askarreltiin paljon Neitokaisen kanssa. Yhden lauantai-illan vietin pahvilaatikon sisällä, kun tein Kioski-teatteria. Tuntuu, että tässä kuussa olin erityisen tehokas erilaisten tekniikoiden saralla.
LOKAKUUSSA Hymykuoppapoikanen alkoi liikkua oikein kunnolla, joten käsitöiden tekeminen (tai ainakin levälleen jättäminen) väheni, mutta kyllä mää yhdet silityslaudan jalat sain koristeltua ainakin. Ja ihana kässäkerhoilu alkoi!
MARRASKUUSSA oli pikkupakkasta, muttei lunta. Suoria saumoja ja monenlaisia pöllöjä. Tupsuja neuleissa ja äidin jalanjälkien seurailua.
JOULUKUUSSA blogini siirtyi uuteen osoitteeseen ja nimi lyhentyi, mutta into tehdä taas kaikkea kasvoi. Vaikka näin jälkeenpäin katseltaessa olen ollut kyllä ahkera koko vuoden. Niin kova tekemään hommia, että puikotki katkiaa!

 

 

 

Kaikenkaikkiaan voin todeta, että oon tyytyväinen lähes jokaiseen viime vuonna tekemääni käsityöhön. Onnellinen olen lapsista ja erityisesti siitä, kuinka innokas käsillätekijä Neitokaisesta onkaan tulossa ja on jo nyt! Itsellä ideoita ja intoa riittää, se on tärkeä asia. Haaveita ja unelmia on sekä elämässä että käsillä tekemisen suhteen täksikin vuodeksi. Tästä on hyvä jatkaa, Hymykuoppapoikanenkin kutsuu äitiään juuri itkuhälyttimen kautta, joten toivon kaikille hyvää yötä ja loppuvuotta! Nähdään taas!

MAATA LAAHAAVA VILTTI

Muutama viikko sitten sain korillisen ihania lankoja ja aioin tehdä maata laahaavan viltin (toivon tosin, ettei niin käy, mutta melko usein näkee niitä vilttejä ja muutaman kerran oon sanonut asiasta rattaita työntävälle äidille ja nostanut vilttiä, eli että jos mullekin niin kävis, niin toivottavasti joku huomauttais). Aloittelin vilttiä kolmeen otteeseen Kässäkerhossa, mutta ensin oli liian lyhyt aloituslanka, sitten silmukkamäärä väärä ja lanka mustaa liian hämärässä neulottavaksi, kunnes vaihdoin valkoiseen ja taas oli liian vähän lankaa… Aloitin uudelleen seuraavassa kerhossa ja pääsin vauhtiin! Kunnes tuli tuo pahamaineinen joulupäivä ja puikko katkesi. No, en antanu sen loppujen lopuksi häiritä ja jatkoin hommaa katkenneen puikon ja peruspuikon avuin, kunnes heti kauppojen avauduttua ostin uuden puikon, jolla tein oikeastaan vain viimeisen raidan. Nyt peitto on kaikkien vastoinkäymisten jälkeen valmis ja siitä tuli niin kiva, että mulla on uusi villaversio jo puikoilla!

PS. Onko kellään kokemusta tuosta puuvillaisesta Sugar’n Cream -langasta? Koska mustaa neulottaessa kädet menivät aivan mustiksi, niin mietityttääkin nyt, että voinko koskaan pestä vilttiä vai tuleeko siitä sitten vallan harmaansävyinen värikäs ja joutuu sitten mustaan värikylpyyn?

MAITARATTO

1. Mieti, mitä kaikkea voisitkaan tehdä matonkudejämilläsi…
2. Hoksaa, että tarvit ehdottomasti uuden kylpyhuoneen maton tai sellaisen nouse-sängystä-oikealla-jalalla -maton.
3. Ala hommiin! Tässä tulee ohje.

4. Leikkele kuteista pieniä pätkiä, semmosta reilua kymmentä senttiä,
ei oo niin justiisa, sinnepäin riittää. Viivotinta ei tarvii. Hyvät sakset sen sijaan ovat
oiva apu.
5. Mieti, minkä maton alla sinulla olikaan kuminen alusmatto.
6. Hae alusmatto valitsemasi maton alta tätä käyttötarkoitusta varten. (tarvittaessa tee ostosmatka kumisten verkkomattojen kauppaan)
7. Keksi valmiiksi selitys, miksi tuo kyseinen matto nyt yhtäkkiä alkaakin luistaa jalkojen alla…

8. Teippaa kumimaton saumanvarat, eli reunat. Helpottaa solmimista, kun reunat eivät jousta.
9. Leikkaa pätkiä lisää.
10. Tee taustatoimet mukaviksi. Varaa kunnolla tilaa, kivaa musiikkia tai leppoisa tv-ohjelma taustalle, ja itelle hyvä fiilis tietty!
11. Ala hommiin!
12. Aloita nurkasta ja kiepsauta pätkiä ruudukon joka toiseen väliin. Seuraavalla rivillä limittäin samoin. (ohjeistus kiepsuista kuvissa)

13. Kiristä kiepsu. (tällä on varmaan joku oikeakin nimi, ryijysolmu kenties?)
14. Siirry seuraavaan pätkään ja kiepsauta. Toista kohta 13.
15. Raidoittele mielesi mukaan, mikäli värejä riittää.
16. Leikkaa lisää pätkiä.
17. Haaveile välillä.
18. Kiristä löystyneitä kiepsuja. (tässä kohden voikin pohtia, pysyvätkö
kiepsut varmasti paikoillaan käytössä… itse tulin siihen tulokseen,
että pysyvät tai eivät, irronneet voin aina kiristää paikoilleen
uudelleen)

19. (huomaa kauhuksesi, että just kun oot täydessä vauhdissa, pätkät
loppuu… no, ei hätää, hae vaatekaapistasi sopivan värinen, vanha
trikoovaate ja leikkele siivuiksi) (toista tarvittaessa) (omaani meni jämäkuteiden lisäksi kaksi mustaa toppia ja yhdet leggingsit)
20. Jatka niin monta iltaa, päiväuniaikaa, yötä, luppoaikaa, kunnes maton jokainen rakonen on täytetty pätkillä. Muista ihailla välillä!
21. Täydennä reunarivistö niin, että jokaisessa tarvittavassa raossa on kiepsu.

22. (tarkista, että nurja puoli näyttää edes suunnilleen samalta kuin
kuvassa… tosin eroavaisuuksillakaan ei ole niin väliä, mutta mun matto
näyttää tolle)
23. Ihaile lähesvalmista mattoasi. (tämä on kohta, jossa saatat jumittaa jopa viikkokausia)
24. Leikkaa valitsemastasi kankaasta pitkä vinokaitale ja ompele kiinni reunaan valitsemallasi tavalla.

25. Tsadaa! Mattosi on valmis!
26. Ihaile lopputulosta. (ja vie matto paikalleen)

 

YÖN HILJAISUUDESSA, UNESSA

 

  • Asettelin langat koriin.
  • Siihenhän tuli pöllö!
  • Rymistelin pimeässä komerossa ja etsin mustaa kontaktimuovia. Ei löytynyt. Otin mustaa lahjapaperia, ajattelin leikata ripset.
  • Itkuhälytin alkoi surista. Mietin, että herätinköhän vauvan. Ja että ryömiiköhän se sitten siellä sängyssä taas sen itkarin luo ja pimeään huoneeseen astuessani näen vain pienet sormet itkuhälyttimen valon ympärillä, kun pikkuherra tutkii kesken unien vähän tekniikkaa.
  • Noin käy joskus. Ja aina on pidättelemistä naurussa.
  • Vauva jatkoi uniaan.
  • Ihanat langat ovat Kutileesta.
  • En olis koskaan tuosta söpöisän nettikaupan omaavasta lankakaupasta koskaan kuullutkaan, ellen olisi päätynyt mukaan Musta tuntuu -blogin Jonnan alunperin järkkäämään Kässäkerhoon.
  • Siitä kerhosta on tainnut tulla usean ihanan naisen viikon kohokohta!
  • Ajatuksena olis tehdä vauvanpeitto.
  • Semmoinen rattaissa rennosti majaileva peitto, joka välillä roikkuu siinä niin rempeeästi, että joku kanssakulkija kadulla huomauttaa, että anteeksi, tuo teidän peittoo laahaa maata.
  • Ajatuksissa alunperin oli käyttää tämä ilta neulomiseen, mutta se jäi.
  • Mietin elämää. Että sekin on sellaista, että joskus laahataan maata myöten, ja joskus liidellään korkeuksissa kuin pöllöt. Välillä on harmaata, suruakin, ja välillä elämä tuntuu auringonkeltaiselta, onnelliselta.
  • Tulen siihen tulokseen, että peitosta tulee varmasti hyvä.
  • Päätän mennä itsekin nukkumaan. Sinne vauvan ja itkuhälyttimen viereen. ♥.

OKSA

 

Mutkikas oksa sai villalankakuorrutteen, jonka liimaaminen paikoilleen oli muuten ihanan terapeuttista. Semmosta, jossa ei tarvii turhia ajatella (tai vaihtoehtoisesti päätyy ajattelemaan asioita, joita ei muuten tuu miettineeksi) ja tulos tulee nopeasti ja kieputtelu nyt vaan on ihan hauskaa! Laitoin oksaan kuusenkoristeita, joita en kuuseen tänä vuonna laita. On muuten kertynyt jo aika paljon oman aikuisiän aikana erilaisia koristeita, kun ensimmäisen oman kodin kuusen laitosta on aikaa jo 12 vuotta. Pystyy jo vähän niinku valitsemaan joulukuuselleen teeman ilman, että tarvitsee ostaa kauheasti mitään. Siitä tulikin mieleeni, että en oo ikinä ollut erityisen innostunut tekemään kuusenkoristeita itse. Aika jännä juttu se. Onneksi Neitokainen on!