Tietoa mainostajalle ›

SEISKALUOKAN VILLASUKAT UUDELLEEN NEULOTTUNA?

Olen varmasti maininnut täällä useammankin kerran villasukista, jotka neuloin seiskaluokalla. Kuinka katsoin alakerran Mintun luona Kauniita ja rohkeita ja neuloin pitkiä kirjoneulevarsia viininpunaisella, metsänvihreällä ja tummansinisellä. Just niinku 90-luvun puolivälin paikkeilla oli muodikasta. No, ne sukathan ovat mulla edelleen! Ehjinä! Viimeksi toissapäivänä hipsin ne jalassa täällä kotosalla. Mitäs sanoisitte, jos neulottaisiin sukat yhdessä, yhteisneulontana tässä helmi-maaliskuussa?

Vähän jo aloittelin, todetakseni, että mun käsiala lienee löysempi kuin teinityttönä. Alkuperäiset sukat on neulottu Novitan 7veljeksestä, mutta nyt tapojeni mukaan harhauduin muihin mankoihin jo tuossa toisen värin kohdalla. Kuutisen väriä lankaa ja kolmos-nelosen sukkapuikot ja paluu seiskaluokkalaisen Tiinan villasukkakuvioiden pariin, mites ois?

Palaamme tähän myöhemmin, nyt toivotan teille ihanaa ja leppoisaa viikonloppua!

MUITA IHANIA – LEMPEÄ JA HULVATON KÄSITYÖKIRJA ON TÄÄLLÄ

Siitä hetkestä tuntuu olevan ikuisuus, kun Henna-Kaisa ja Johanna kävivät luonani haastattelemassa mua Mummoillen-kirjaansa. No, ikuisuushan siitä melkein onkin. Silloin oli eka kerta, kun tapasin heidät. Mulla oli silloin valtava raskausvatsa ja nyt se silloin vatsassa ollut tyyppi tuossa just tokaisi, että ”äiti, sinä olet mahtava!”. Vähänkö tuli hyvä mieli siitä kommentista. Siskonsa oli hetkeä aiemmin tullut halaamaan ja isoveljensä vieressä ihasteli kuvaansa uunituoreen kirjani sivuilla. Sen kirjan, jonka tein yhdessä Henna-Kaisan ja Johannan kanssa.

Niin, nyt se on sitten käsissä hypisteltävä kirja! Ihan oikeasti olemassa eikä vaan puolivalmiita sivuja, neuleita, ompelutöitä, kaavakuvia, skannattavia vesiväritekstejä ja valokuvia tietokoneen näytöllä. Lapin reissustakin on jo aikaa ja viime kesän kiireiset päivät kirjan pauloissa ovat jo haihtuneet. Eräänkin ”helteisen” kesäpäivän istuin kääriytyneenä kaikkiin kirjan sivuilla näkyviin villavaatteisiin/asusteisiin/viltteihin tuossa meidän sisäpihallamme. Olin aurinkovarjon alla ja koska istuin siinä niin kauan läpikäymässä kuvia ja muita kirjan juttuja, että alkoi palellakin ja villavaatteille tuli tarve. Naapurit saivat ainakin naureskeltavaa höpsähtäneestä äidistä, joka istui pihalla 10 tuntia putkeen. Ihan älyttömän hauska muisto se!

En tiedä osaatteko arvata, kuinka mua jännitti, kun kävelin postiin hakemaan kirjoja. Kuuntelin musiikkia ja kädet ihan tärisivät. En nähnyt vastaan tullutta tuttuakaan, kun ajatukset harhailivat aivan muualla. Postivirkailijalle kerroin, ettei oo koskaan jännittänyt paketin hakeminen yhtä paljon. Kotona fiilistelin hetken ennenkuin edes avasin paketin. Oli niiiiiin jännittävää kohdata se kauan haaveiltu ja kovalla uurastuksella tehty opus. Nyt olen jo vähän uskaltautunut tutkailemaan kirjaa tarkemmin.

Ei turhaan sanota, että kirjan tekemisessä on vaiheita samalla tavalla kuin lapsen teossa. Kyllä se melkoinen teko- ja odotusvaihe oli…. mutta toisaalta, ehkä kuvailisin sitten loppuvaiheita kuin juhlimista. Mieletön nousuhumala, kun kirja on saatu omista käsistä seuraavalle, vähän siinä vielä taittohässäkkää, mutta se nyt menee kun se humala on niin hyvä. Bileiden parhaassa vaiheessa itse voi kömpiä nukkumaan, vaikka mieli tekisi vielä vähän bailata ja taittaja saa tehdä rauhassa omat viimeistelynsä. Aamulla herätessä krapula ja pohdintaa siitä, tuliko puhuttua sivu suun, lausuttua vähän liian syvällisiä totuuksia, oliko ilta hyvä, muistanhan nyt varmasti kaiken mitä tapahtui. Oliko se ja se nyt just se oikein sanavalinta. Olo, että ääh, en halua kuulla siitä mitään – oli kivaa ja se on hyvä juttu se! Aamun tokkuran hälvettyä illan huippukohdat nousevat mieleen ja sitä on että ei pirskatti, vitsit, että olikin hauskaa.

Kirjassa on tuttuja töitä täältä blogista, pitkään kyseltyjä klassikko-ohjeita ja aivan uusia juttuja. Mielestäni kaikesta tunnistaa kyllä, että Muita ihaniassa ollaan. Ajattelin, että esittelen teille kirjan ihanuuksia pikkuhiljaa tässä kevään edetessä. Ja toivon, että kerrotte mitä mieltä olette kirjasta, tykkäättekö siitä vai onko se ihan mälsä? Ainakin minä ja Henna-Kaisa ja Johanna ollaan kirjasta onnessamme ja valmistujaisskumpat odottavat!

Kirja on tilattavissa maaliskuuhun saakka yksinoikeudella Adlibriksestä, tilaamaan pääset tästä. Kirjaa ja sen käänteitä voi seurata myös erikseen Facebookissa ja Instagramissa ja tietysti täällä blogissa ja Muita ihanian instassa kerron. <3

Kiitos Henna-Kaisa, Johanna, Miela-Ruusa, Runo, Ruupertti, äiti ja mummut ja Emmi ja pikkuveljet, naapurinnaiset miehineen ja lapsineen, ystävät, Ylva ja Sigrid, Oulun Norssin ja Pikisaaren opettajat 80-, 90- ja 2000-luvulta, blogini lukijat ja neuloja-apulaiseni ja Gummerus, Eurokangas, Adlibris sekä kaikki te muut jotka ehkä unohdan mainita! <3

22 /// JOULUTOSSUT VUODEN JOKAISELLE PÄIVÄLLE

Tänään luukusta paljastuu viime hetken joululahjaidea. Aamutossut ihan kenelle vain, jotka jalassa voi kuljeskella ympäri vuoden. Löysin nämä ihanat tossut Mujin Pop up -kaupasta Torikortteleista. Tein tupsuja, tällä kertaa monivärisiä, pastellisia, jotka ompelin muutalla pistolla kiinni tossuun ja pursotin vielä tupsuun alle vähän tekstiililiimaa lisäkiinnikkeeksi. Sellaiseksi varmuuden varaksi. 

Ps. Kauniste-arvonnan voittajaksi onnetar arpoi Anne B:n joulun lempparipaikkakommentillaan ”Kotona sohvalla peiton alla. :)”.

14 /// SUPERIHANA PAKENTOINTI-IDEA

Tämän päivän joulukalenteriluukku on Pinjacoladasta. Suloiset, samalla simppelit ja tajuttoman söpöt mistelinoksa-tupsu-paketit. Odotan sitä iltaa, että pääsen itsekin paketoimaan. Ei sillä, että vielä olisi kauheasti mitä paketoida, mutta papereita mulla ainakin jo olisi. Ehkäpä esittelen omat paketointi-ideat sitten teillekin. Tämä ainakin inspiroi! Ei muuten varmaan olla Pinjan kanssa kumpikaan kerrottu tästä kalenterista sellaista hauskaa faktaa, että me ei oikeastaan tiedetä mitä toinen aikoo seuraavaksi kalenteriin laittaa. Toki meillä on pääpiirteittäinen suunnitelma – jota ei kyllä olla kauheasti noudatettu, vaan sen hetkisellä fiiliksellä on menty. Parasta ja hauskinta on ollut se, että mää oon Pinjan pompom-kranssin jälkeen ollut aivan tupsukoukussa. Hauskaa, sanoisin. Huomiseen kamut!

13 /// HALUAISITKO SULOISEN JOULUNEULEEN? TEE SE ITSE!

Tuntuu, että tänä vuonna kaupat ovat pullahtaneet täyteen erilaisia hassunhauskoja jouluneuleita. Kreisejä, pikkutuhmia, järjettömiä, itsestäänselviä kliseitä, superglitteröityjä ja megaövereitä collegeita ja villapaitoja. Ne ovat monet kivoja ja sellaisia hauskoja, että voisin itsekin pukea päälleni. Oon pukeutujana kaikesta mustuudesta huolimatta aika leppoisa ja tykkään revitelläkin (joskus, kai?).

Joulupaidan hankkiminen silti on jäänyt joka kerta siihen pisteeseen, että pidän kädessäni paitaa ja saatan olla jo matkalla kassalle, kunnes mietin ostamiseeni liittyvän kysymyksen: tarvitsenko tätä oikeasti, onko tämä pelkästään ihankiva, tulenko onnelliseksi jo pelkästään siitä, että tein juuri ostopäätöksen, mutta jätän silti asian ostamatta? Siispä jouluneuleet ovat jääneet kauppaan ja minä olen tullut kotiin tyhjin käsin. Kunnes…

…keksin, että miksipä en hankkisi tai tuunaisi itse paitaa jouluneuleeksi ja vielä vaikkapa sellaiseksi, jota voin käyttää vielä tammi-helmi-maaliskuussa tai vaikka juhannuksena?

Ostin melko yksinkertaisen harmaan neuleen ja istahdin teeveen ääreen. Laitoin SuomiLOVEn päälle, tirauttelin muutamat itkut (ohjelmasta johtuen), kiepsuttelin tupsuja (Pinjan tupsuinnostus iski kunnolla!). Mallailin tupsuja neuleeseen ja totesin, että pirskatti vieköön, tästähän taitaa tulla ihan tosi hieno! Ajattelin ensin, että tupsut olisivat enemmän perinteisiä joulun värejä, mutta kun lankakori antoi käteeni seesteisiä ja murrettuja lankakeriä, päätin, että tehdään sitten sellainen. Tein paitaa varten 17 pientä tupsua usean eri vahvuuden ja värisestä langasta. Mallailin tupsut suunnilleen tasavälein paitaan ja ompelin ne kiinni. Aika ihana siitä tuli vai mitäs sanoo muitaihanian lukijaraati?
Kuvat 2 ja 4: Lähiömutsin Hanne ja kuva 5: Mustan oven Marja <3 

///

Niin ja melkein unohtui! Eilisen päivän joulukalenteriluukussa on Pinjan upea, näyttävä, vihreä kranssi ulko-oveen. 

 

 

 

 

4 /// SULOINEN POMPOMKRANSSI

Neljännen päivän luukussa on ihana pompomeista tehty kranssi, jonka Pinja on toteuttanut. Lisää Pinjacoladan puolella! Innostuin tästä kranssista niin, että heti, kun vaan tieni vie askartelukauppaan, niin tutustun kyllä niihin tupsujentekokoneisiin. Aina olen ohittanut ne, koska yleensä tupsuja on tarvinnut tehdä vain yksi sinne, toinen tuonne, joten siihen ei konetta tarvitse. Tämä kranssi on niin upea, varsinkin tuollaisena oikeasti amerikkalaistyyliin reippaan kokoisena, niin ehkä tupsukone helpottaisi hommaa.

Nyt tästä kuulkaa lähdetään uuteen viikkoon, oikein ihanaa maanantaita teille! Niin ja muistakaa osallistua eilisen luukun Maanantaimallin arvontaan täällä ja Pinjacoladassa.

Kuvat: Pinjacolada

VIIMEINENKIN VILLASUKKAOHJE

Voi te ihanat villasukkakaverini! Nyt on aika viimeisen ohjeen. Sukkien kärki. Tein sen uhkarohkeasti kirjoneuleena, vaikka siinä on se pienoinen vaara, että varpaat sujahtavat lankalenkkeihin. Langanpäät voi kuitenkin päätellä niin, ettei näin käy. Toki kärjen voi neuloa yksivärisenäkin. Neuloin joka toisella kerroksella yhden harmaan silmukan ja kolme vaaleanpunaisella niin, että edellisen kuviokerroksen keskimmäisen vaaleanpunaisen silmukan kohdalle tulee harmaa silmukka.

Päättelyt sukan kärjessä tein niin, että ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa neuloin kaksi silmukkaa oikein yhteen. Toisen ja neljännen puikon alussa neuloin yhden silmukan, jonka jälkeen ylivetokavennus. Kun silmukoita on jäljellä kahdeksan, lanka katkaistaan ja vedetään loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistelyhommien jälkeen ihana hetki enää jäljellä, kun uudet sukat saa vetäistä jalkaansa tai kääräistä odottamaan odottajaansa joulupakettiin. Kiitos neulojat, oli mukavaa, kun neuloitte kanssani. Tämä projekti oli mulle oikein mukava ja olen ollut kiitollinen, ettei ohjeen perään ole hirveästi huudeltu. Halusin, ettei tarvitsisi stressata ohjeen julkaisusta, koska kaikista eniten halusin vain jakaa tän teille, vaikka varsinaisesti aikaa tällaiseen projektiin ei oikein olisi ollut, enkä tietenkään potea stressiä. Mikäli taas joskus intoudun tällaiseen yhetisneulontaan, niin otan vastaan ideoita mitä se voisi olla, olisinko neulontaa vai kentien (käsin)ompelua, kirjontaa vai aivan jotain muuta? Ja haluaisin myös kuulla tarinoita siitä, mitä mielessänne pyöri näitä sukkia tehdessä?

Mulle on tapahtunut jännittäviä asioita näiden sukkien silmukoita neuloessa. Olen ihastunut. Ollut ihan älyttömän jännityksissä erään suuren projektin suunnittelun tiimoilta. Olen rutistanut kirjan viimeisiä muutoksia. Joulukaktus ikkunalaudalla alkoi huomaamattani kukkimaan, ja napsaisin siitä nuo kuvassa näkyvät kaksi upeaa kukkasta. Noin niin kuin muun muassa. Melkoista, ihanaa elämää!

VILLASUKKATORSTAI /// 11

Kyselin eilen, että millaista sisältöä haluaisitte tänne enemmän tai onko jotain muutostoiveita tai erityisiä ajatuksia. Kiitos viesteistä, joita teiltä sain. Paljon toivottiin ompelujuttuja, rautalangasta väännettyjä ohjeita miten tehdä mitäkin ja neuleohjeita sekä kirjontaa. Kaikkea tuota haluankin teille jakaa. Viime aikoina niitä on ollut varmastikin vähemmän ja olen ehkä ollut täällä blogin puolella haaveilevampi ja muissa maailmoissa, joka on kyllä parasta Muita ihaniassa, että saan olla just sitä mitä oon. Syy käsityöjuttujen vähyyteen on tavallaan se, että teen niitä kyllä kokoajan, mutta muualle. Suuri Käsityö -lehdessä on mun oma palsta, jossa on joka kuukausi askarteluita, ompeluksia ja neuletöitä. Keväästä asti on tehty Muita ihania -käsityökirjaa, joka ilmeistyy pian! Voi että, se on kuin vauva, joka kohta syntyä putkahtaa ja jännittää ihan pirskatisti. Toivottavasti sitten tykkäätte siitä. On ollut pienoinen ähky kaikesta käsillä tekemisestä välillä, siksi annoin armoa itselleni tämän villasukkaprojektinkin suhteen, että tehdään hiljaa hyvää tulee -meiningillä. Toki sekin tyyli meinasi kosahtaa, kun toisesta sukasta unohtui yksi kuviorivi. Voi kuulkaa, se on edelleen naurattanut! Aion jättää silti sukan sellaiseksi, muistuttamaan siitä, että mitä väliä yhellä unohtuneella raidalla, EI MITÄÄN!

Toivottiin myös parempaa sisältöä. Se pisti miettimään. Tietysti ensin niin, että ai onko tää kaikki huonoa? Ai siksikö mää en voittanut blogigaalassa, koska oon huono? Vaiettämitäkäniinkö! Kunnes järki päässä huhuili, että parempaa, parempaa Tiina. Aina voi olla parempaa, eikä se tarkoita, että nyt ois ihan sysipaskaa. Tiedän itse omat heikkouteni ja niitä kehittelen ja lupaan tehdä parempaa. Yrittää ainakin. Ja olla myös armollinen itselleni. <3

Ohhoh, kävi taas tiinamaisesti, ajatukset karkasivat. Nyt kuitenkin paluu villasukkaohjeeseen. Kuviokerrokset (mietittekö te muutkin aina, että onko se kierrokset vai kerrokset? Muistan kouluajoilta kiistelyn aiheesta ja aina se tulee mieleen) tehdään siis normaalisti mallikuvan mukaan. Mun sukissa väreinä ovat harmaan jälkeen olleet lappapuuronpunainen, minttu, persikka ja turkoosi. Aivan ihania väriyhdistelmiä teillä muuten, kun kuvista olen katsonut! Mun nukkumaanmenorituaaleihin muuten kuuluu se, että käyn kurkkimassa Instagramissa #muitaihaniamarrassukat.

Kivoja neulomishetkiä sinne teille taas, kuullaan!

 

VILLASUKKAMAANANTAI /// 10

Lovelya maanantaita täältä Muita ihaniasta! En ole erityisen syysihminen tai marraskuun tykkääjä ainakaan, mutta toisaalta rakastan tätä harmaata hämäryyttä. Sitä, kun on voi laittaa kynttilät palamaan ja soimaan melankolista elokuvamusiikkia ja istua ystävän kanssa pöydän ääressä koko päivän, molemmat omia töitään tehden. Niin olen tämän päivän viettänyt. Ystävä on sitä sorttia, että puheenaihe voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja juttu saa pomppia aiheesta toiseen sitä mukaa, mitä kumpainenkin on tekemässä. Välillä toinen huomauttaa, että nyt on kynttilä palanut loppuun. Onneksi yhdestä päästä kuitenkin vain.

Seuraava sukkakuvio jatkuu liilalla ja vaihtuu harmaaksi pilvenreunalla-kuvion mukana. Kuvion leveys on kuusi silmukkaa, eli se on helppo soveltaa moniin silmukkamääriin. 

VIHDOIN KANTAPÄÄ /// 9

Nyt päästään vihdoin kantapään kimppuun. Edellisten pystyraitojen jälkeen neulotaan vielä neljä kerrosta, mutta niin, että värit vaihdetaan tyystin toisiin (minttu & violetti). Raitojen jälkeen neulotaan kantapää, itse tein perinteisen mallin (vaaleanpunasävyisenä), mutta saat itse päättää minkä haluat tehdä. Mulla kantapään juju oli näissä marrassukissa se, että otin villasukkalangan seuraksi mohairlangan. Tällaisissa kotona käytettävissä sukissa voi vähän hullutella lankavalinnoissa. Toki jos näistä tulisi kunnon saapassukat, jättäisin mohairit pois.

Kantapään jälkeen vaihdetaan taas väriä (violetti), mikäli pois kavennettavia silmukoita on, neulotaan sen seuraavalla värillä verran kerroksia, että ollaan lopullisessa sukan kärjen silmukkamäärässä. Itse kavensin varren alkuperäisestä 60 silmukasta 48 silmukkaan, koska käsialani on löysähkö ja halusin kapean kärkiosan. 72 silmukkaisesta varresta voi siis kaventaa vaikkapa kuutenkymmeneen. Testaamalla näkee mikä on omalle jalalle sopiva määrä. Tulevat kuviot ovat kuudella jaollisia.

Ihanaa lauantaita!