Tietoa mainostajalle ›

HAPPY HALLOWEEN

Tänään tajusin, että mua harmitti etten ole ehtinyt enempää paneutumaan Halloween-koristeluihin. Ihan huikeat naamiaiskuvat pitkin internetiä houkuttelevat ensimmäistä kertaa myös erilaisiin naamiaisjuttuihin, vaikka aiemmin kiinnostus niitäkin kohtaan on ollut melko vähäistä. Meidän kaveriporukoissa ei ole koskaan oikein pidetty mitään teemajuhliakaan. Ensi vuoteen aion panostaa, nyt on marraskuuun siirryttäessä alettava miettimään jo jouluhommia. Tänään ehdin vain kaivertamaan kurpitsalle piparireunapään (kukkien alla) ja pusuhuulet ja rakkausposket. Viime viikolla piirsin pihalle söpöyksiä. Hauskaa Halloweenia kuomaseni! <3

NELJÄS SUKKAOHJE /// 4

Tiedättekös sen tunteen, kun joskus tekee jotain mistä on kauhean ylpeä, älyttömän onnessaan ja iloissaan siitä mitä sai aikaan. Se voi olla ihan pienikin juttu, mutta itselle äärimmäisen tärkeä. Pölähtää niin sanotusti puskista se fiilis, että tekikin jotain niin siistiä. Mulle kävi niin. Tämän villasukkaohjekuvan kanssa nimittäin. Teen nämä yhteisneulontaohjeet yleensä niin, että teen sukat valmiiksi omassa tahdissani ja kuvaan välillä. Yleensä haluan ottaa kuvat päiväsaikaan, mutta neulon vain iltaisin. Siinä on välillä ihan malttamattomana, kun neuleflow olis kovimmillaan, mutta sitten jumittaa siihen, että ei vaan voi neuloa enempää iltaa kohden. Siksipä ohjeen tekeminen kestää myös melko kauan, kun välttämättä joka ilta ei ole aikaa ottaa neuletta käsiinsä ollenkaan.

Käytän näissä kuvissani usein kasveja, kuihtuneita ja eläviä, suoraan metsästä tai torilta, joskus karamellejä, hedelmiä, paperiaskarteluita… Mitä nyt sattuu lähellä olemaan. Toisinaan rekvisiittaa on enemmän, toisinaan vähemmän. Tykkään siitä ihan hirveästi, kun saan tehtyä kauniin kuvan ns. tyhjästä. Siitä, kun tavallaan ympärilleen katsoessa ei näe mitään mitä kuviin voisi laittaa, mutta sitten kun katsookin tarkemmin, on vaikka mitä mistä kauneutta saa loihdittua. Kuivuneet kukat maljakossa (ne nyt vasta kauniita ovatkin, että ihan aina annankin kuihtua), karkkien jämät karkkipurkin pohjalla, tai lahjapaperikääreet juhlien jäljiltä tai sitruunanpuolikas jääkaapissa.

Kun tein tuon yläpuolella olevan kuvan, niin olin heti, että jes tästä tuli ihana! Kuivahtanut ruusu vähän vinossa, ystävän tuomat kasvit metsästä (tunnearvo jo itsessään), keskellä villasukkakudin, jota tehdessä olin juuri miettinyt ihanaa ihmistä. Haluaisin teettää tästä kuvan seinälle. Mietin, että jos teettäisin, niin haluaisitteko te? Että jos tekis sellaisen limited edition julkkasarjan. Oisko ihan kreisiä laittaa seinälle kuva villasukkateoksesta?

MUTTERIGALLERIA

Tiedättekös sen, kun sanoo jotain ääneen ja sitten se toteutuu? Se on toisinaan pelottavaa ja välillä ihan mahtavan kreisiä! Mulle kävi niin, kun eräänä vappuna kävelin Vallilan vapputansseihin ja sanoin kauniin talon kohdalla, että vaikka tuossa talossa olis kiva asua. Muutama vuosi sitten tajusin, että asun siinä. Tai kun sattumalta avasin Tiinan yökerhossa vihkon juuri siitä kohtaa, jossa olin suunnitellut erästä workshoppia ja nyt näyttää siltä, että tammikuussa se toteutuu. Kesällä kävelimme Linnanmäelle ja totesin Kalliolan Setlementin kohdalla, siinä mutterigallerian kohdalla, että vitsit tuo olis joskus hauska saada laittaa omannäköiseksi! 

Arvannette, että olin melkoisen yllättynyt, innoissaan ja fiiliksissä, kun muun työhomman yhteydessä sain kuulla, että sen mutterigalleriankin saisi laittaa teemaan sopivaksi. Lokakuussa on meneillään ikäystävällinen Parhaassa iässä -kampanja ja lasikuution sisältökin liittyi siihen. Teimme siitä yhdessä Saara Suomäen kanssa aikas ihanan. MInä hehkutin hullunlailla sisäisesti (ja varmaan ääneenkin), kun siellä laatikossa touhusimme, että vitsit miten mahtavaa saada vaan piirtää ikkunoihin koko päivän. Lopputuloksena saimme samaan aikaan suloisen söpön, mutta silti teemaan sopivan mutterigallerioinnin. Toivottavasti vähän myös ajatuksia herättävän. Ainakin lasteni kohdalla ajatuksia herättävän, sillä he ovat äärimmäisen huolissaan siitä kuinka minun heille ompelemat pehmohahmot siellä kaikkien katseiden alla pärjäävät? <3 

SATUMAINEN KUKKARETKI /// FRANTSILA

Sain kesällä sähköpostiini ihanan kutsun. Minua pyydettiin vieraaksi Frantsilan Luomuyrttitilalle ja Hyvän Olon Keskukseen Hämeenkyröön. Nyt, kun aikaa on kulunut kolmisen kuukautta tuosta paripäiväisestä lomahetkestä, tuntuu, kuin kaikki olisi ollut unta. Nimittäin Frantsilassa oli ihanaa, siis i h a n a a.
Oli ilo tutustua Frantsilan perustaneeseen Virpi Raipala-Cormieriin ja osallistua hänen Power in Flowers -kurssille. Oli hurmaavaa kiertää pitkin Virpin puutarhaa keräämässä kukkia, tuoksutella, keräillä, ihailla. Tuli sellainen olo, että tätä tarvitsisin elämääni enemmän, luontoa, vihreyttä, väriloistoa ja ihan vaan kukkia. Onneksi oli se hetki. Muistan yläasteaikaisen kalenterini kannesta (Muumien miete-)lauseen, jonka olin siihen kirjoittanut: Eivätkös kaikki, jotka kukkia kantaa, ole sellaisia rauhaa rakastavia. Aivan, eivätkös? Se lausahdus mulla siellä kierrellessäkin heinäkuisena päivänä pyöri päässä. Kurssi oli kukkasten tuoksuinen ja kaunis (alla olevassa kuvassa mun keräämiä) ja kukista uutettiin ihan ikioma ihonhoito-öljy.
Frantsilassa on meneillään sukupolvenvaihdos ja saimme tutustua myös nuoremman polven Annaan ja Jupiteriin. Anna vei meidät suvun omalle vanhalle savusaunalle kunnon, pehmeisiin löylyihin. Oli muuten ensimmäinen savusaunakokemukseni ja aivan kertakaikkisen ihana olikin! Löylyjä, savinaamioita vartalolle ja järveen uimaan, monta kertaa. Täydellistä.

Seuranani tuolla parin päivän ja yhden yön retkellä oli kolme naista, Aura, Elina ja ihanana yllärinä myös vanha tuttu Lähiömutsin Hanne. Majoituimme kaikki Hyvän Olon Keskuksessa samaan huoneeseen ja meillä oli ihana leiritunnelma siellä, kun juttelimme yömyöhään saakka ja nukahdimme kesäyön valoon. Aamulla heräsimme aikaisin ja osallistuimme järvimaisemissa aamukasteen kosteudessa Virpin pitämään joogahetkeen (sekin oli mun eka kerta!).

Koko retkestä jäi kyllä, aivan kuten jo totesin, satumainen fiilis. Ihan kuin oliki käynyt jossain muussa maailmassa. Sellaisia paikkoja ei ole ihan joka paikassa, mutta Frantsila oli minulle sellainen. <3 






TUSSIPIIRTELYÄ JA TEIPILLÄ KUKKIA IKKUNAAN

Kävin taas kiekan Tampereella keikistelemässä tusseineni Uhana Designin ikkunassa. Yksi lempipaikoistani. Se ikkuna ja toki Tamperekin. Jos joku olis sanonut sille pikku-Tiinalle 80-luvulla, että 2010-luvulla se piirtelee tusseilla ikkunaan ja leikkelee kukkia palaiksi ihan vaan teippaillakseen niitä siihen tussattuun ikkunaan, niin… Ei olis Tiina uskonut, eikä kyllä välttämättä moni muukaan siihen aikaan. Tuntuu, että silloin oltais ajateltu, että eihän nyt kukaan normaali ihminen ikkunoihin tusseilla piirtele, saatika kukkia teippaile! Muistatteko ne lapsuuden teipit, nekinhän olivat sellaisia kapeita ja läpinäkyviä ja ihan surkeat liimat. Ai ette muista? Joo no, minä teippailin jo silloin. Enemmän tosin paperiasioita kiinni toisiinsa.

Uhana Designin syysikkuna sai kukkakranssit. Niistä tuli ihanat! Kaikki Uhanan tytöt tykkäsivät, mutta paras palaute tuli ikkunan takaa, kun ikkunan laitto oli vielä vähän kesken. Eivätkä palautteen tekijät ehkä edes huomanneet minua siinä (olin paidassani kuulema niin mallinukkemainen, totesi toinen asiakas). He olivat kaksi noin 13-vuotiasta skeittipoikaa harmaissa huppareissaan. Olivat kävelemässä ohi, kun toinen pojista huomasi ikkunan. Molemmat tulivat läheltä katsomaan. Voi toki olla, että miettivät vaan jotain tussiasioita, mutta mieluummin ajattelen, että ihastelivat myös teipattuja kukkia ja kokonaisuutta. Niiden ilmeet ainakin olivat ihastelevat.

Jos olette Tampereella niin käykää katsomassa ikkunaa. Lauantaina kivijalkakaupassa on myös ystävämyynnit. Näin mitä kaikkea herkkupaloja sinne on menossa myyntiin, joten ehdottomasti suosittelen käyntiä. Ja jos ei oo kauppaan asiaa, niin suosittelen ehdottomasti myös tussipiirtelyä ja kukkateippailuja, virkistävää hommaa! Ihanaa viikonloppua, moikka!

KESÄISET KAKKUA JA VIINAA -JUHLAT

Taisatte tietää jo lempparijuhlakonseptini, Kakkua ja viinaa. Juhlat, joihin jokainen juhlija tuo mukanaan jompaa kumpaa, sen mukaan mitkä ovat elämän kiireet, päiväunien määrän innostuminen ja into. Yleensä juhlat pidetään pimeään vuodenaikaan, kun tarvitaan kepeyttä, mutta jo viime kesänä fiilistelimme sillä, että kesäjuhlatkin olisivat kivat. Mun kaveripiirissä kun ei oo kauheasti menty naimisiin tai pidetty kesäjuhlia muuten, niin sellaiset on sitten kyllä järjestettävä itse. Viime viikolla oli sopiva ilta, joka jo keväällä päätettiin. Piti olla lämmin kesäilta ja kattaus laittaa pihalle, mutta eihän se aina mene niin. Olikin 14 astetta ja tuulista. Hätä ei sen näköinen silti ollut, kemut siirrettiin perinteiseen juhlapaikkaan eli mun olohuoneeseen.

Paikalle saapui kesäkiireiltään monta ihanaa naista ja mies. Juuri sopivan verran kakkua, joista en tietenkään ehtinyt ottaa kuvia. Oli mansikkakakkua, kirsikkakääretorttua, Viennettaa, pavlovaa ja suolaista lohikakkua. Eräs ystävä pölähti paikalla täydellisellä drinkkivarustuksella jääpaloja myöten. Tämä juhlakonsepti on siitä mainio, että koko illan voi syödä paljon erilaisia herkkuja eikä emäntänä (jona aina olen toiminut) tarvitse etukäteen häärätä keittiössä päiväkausia (mielelläni hääräisin, mutta eihän mulla oo valitettavasti resursseja) ollen sitten juhlissa ihan sippi.

Oma osuuteni juhliin oli toki se emännöinti ja ohjelmanumerot, edellisistä Kakkua ja viinaa -juhlista jääneiden juomien nostaminen esille ja mikä tärkein, rekvisiittakakun leipominen! Olen harjaantunut siinä hommassa ja aivan varmasti yksi tämä seudun parhaista, en itseasiassa tiedä ketään muuta, jonka kakkureseptiin kuuluvat seuraavat asiat:

  • pitsa- ja pakkauslaatikoita
  • kaksi ja puoli pakettia kuumaliimaa
  • hapankorppuja
  • popkornia
  • (keittämätöntä) pastaa
  • lahjapaperia
  • purkillinen hattaraa (joka suli kovaksi littanaksi klöntiksi illan aikana)
  • ruusuja, neilikoita ja muita kukkasia
  • vaahtokarkkeja
  • jätskivohveleita

Pöydälle heittämäni lamppusarja ja ulkona tumma, pilvinen taivas sai aikaan pikkiriikkisen pikkujoulutunnelman, mutta sepäs ei haitannut. Juhlat olivat, kuten arvata saattaa, jälleen kerran tosi kivat. Oli ihanat ihmiset, oli naapurin vanha ovi nostettuna pitkäksi pöydäksi, oli bingo, oli yhteistaideteos sekä sängyn päällä keinuva ihmislauma laulamassa Oasiksen Wonderwallia. Perinteet, tykkään niistä.

Istuimme aamuyöhön saakka olohuoneessa kuunnellen musiikkia, jutellen ja nauraen kippurassa. Tuli yksi loistava kännykkäaplikaatiokin siinä yhdessä suunniteltua. Se kertoisi, että missä Rollarit soittivat silloin, kun menkkasi alkoivat? Ens kertaan kakkuajaviinaalaiset ystäväiseni! Moikka!

ps. Aiempien Kakkua ja viinaa -kemujen koosteet: ykköset, kakkoset, kolmoset ja instassa

KUMMITÄDIN KUKAT, KUMMITYTÖN KUVAT

Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Se on aika laimeasti sanottu ja ärsyttävän totta, tietysti. Tänään mietin sitä lausetta, kun tyttäreni kuvasi kaunista kukkakimppua lastenhuoneen mustaa seinää vasten. Että olisinko osannut kuvitella kymmenen vuotta sitten pyytäessäni hyvää ystävääni tyttäreni kummitädiksi, että nyt eläisin hetkeä, jona tuo kummitäti tekee upeita kukkakimppuja, joita se pikkuriikkinen vauvaihminen kymmenenvuotiaana kuvaa ja toteaa, että valokuvaus on ihanaa. No en tietenkään osannut. Oikeastaan oon vaan kauhean onnellinen, että mulla on se kukkakimppuja tekevä ystävä ja tuollainen tytär. Saa ihastella. Ihanaa loppuviikkoa!

PS. Kukkataiteilija löytyy myös Instagramista.

KOHTI JUHANNUSTA /// 2

Tämä kappale on ihana. Laitan sen joka kerta korviini soimaan, kun lähden kävelylle ja tietty vähän fiilistelen nuoruutta. Oon kyllä aika-ajoin melkoinen muistelija, mikä on ihan mukavaa, mutta tykkään tosi paljon siitäkin, että saan aikaan kivoja muistoja samaan aikaan kun muistelen sitä mennyttä. Etten ainakaan ole jumittunut sinne nuoruushaaveisiin (koska sehän olis turhaa ja niin suruisaakin, jos niin kävisi), vaan elelen 37-vuotiaan elämää (joka on mielestäni kyllä aivan sairaan siistiä, paljon siistimpää kuin se nuoruus, monelta osin).

ps. En uskonut, en polttanut, lauloin kyllä aivan varmasti, itkin kyllä, mutta vähän vähemmän kuin nyt ja kepeämpiä itkuja. Ihanaa lauantaita teille!