Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SYDÄNRIVI YLÄASTESUKKAAN

Tämän kertainen kuviorivi, ja samalla viimeinen, on tietysti sydämiä. Veikkaanpa, että oon tässä vaiheessa sukkia ollut jo sen verran innoissaan kirjoneuleisista kuvioista, että oon ollut tosi innoissani ja neulonut tällaisen vähän vaativamman kuvion ja samalla ollut suruissani ja harmissani siitä, että sukat jo loppuvat enkä ehdi enää enempää. Vähän että miksen tehnyt tätä kuviota jo aiemmin. Vielä onneksi ehdin.

Kuvio on seitsensilmukkainen sydän ja sydänten välissä on yksi tyhjä silmukka. Riippuen kärkiosan silmukkamäärästä, sydänten kanssa saattaa joutua vähän sumplimaan, että miten ne saa mahtumaan ja pitäisikö sydänten välissä olla välillä kaksi tyhjää silmukkaa ja jääkö jalkapohjan puolelle kenties sitten isompi sydämetön väli. Kannattaa piirtää omat sydämet vaikka ruutupaperille ja mallailla, jos silmukkamäärä ei olekaan kahdeksalla jaollinen. Kuten aina neuvon, että se ei oo niin justiisa, ohjeita ei tarvitse orjallisesti seurata.

Sydänrivin jälkeen tulee vielä seitsemän kerrosta sinisävyisellä langalla ja sen jälkeen kärkikavennukset harmaalla langalla. Lopuksi jäljellä enää lankojen päättely. Yläastesukat saadaan päätökseen. Oikein ihanaa ja neulomisinnokasta viikonloppua!

JA TAAS YKSI VILLASUKKAPOSTAUS MUTTA IHAN PIAN NÄÄ ON VALMIIT

Kantapään jälkeen hurrutellaan sukassa kärkeä kohti. Silmukoita kavennellaan sen verran, että silmukkamäärä tuntuu sopivalta juuri omaan jalkaan. Mun yläastesukassa silmumoita on kavennettu niin, että niitä on 48. Kuvioita ei ihan kauheasti ole, ensin seitsemän kerrosta persikahtavalla langalla, sen jälkeen seitsemän kerrosta sinisellä ja *kolme silmukkaa sinisellä, yksi vaaleanpunaisella* ja toista kerros loppuun. Seuraavalla kerroksella *kolme silmukkaa vaaleanpunaisella, yksi sinisellä* niin, että kolmen sinisen keskimmäisen sinisen yläpuolella on sininen silmukka. Sen jälkeen sukka jatkuu seitsemällä kerroksella vaaleanpunaista ja seitsemällä valkoisella.

Näin helpon ohjeen kirjoittaminen tuntuu kyllä kieltämättä vähän tylsältä, mutta samaan aikaan juuri näiden sukkien tekeminen on ollut sydämelle tärkeää. Mietin yhtenä päivänä, että harmi etten ole seiskaluokkalaisena kirjoittanut päiväkirjaa, koska olisi hauskaa tietää mitä olen tuolloin miettinyt. Samaan hengenvetoon totesin, että onneksi ei ole mitään muistiinpanoja tuolta ajalta, kiva, että voi itse vain päätellä.

YLÄASTEVILLASUKKIEN NELJÄS NEULOMISPÄIVÄ

Hupsista, viikonloppu hulahti ohitse ja minä u n o h d i n laittaa seuraavan neuleohjeen, enkä älynnyt ajastaa sitä ennakkoon. Anteeksipyyntöjä täältä sadellen teille kaikille samaan tahtiin helsinkiläisten sadepisaroiden kanssa!

Tänään ohjeessa vuorossa tummansininen ja vaaleanpunainen raita, jonka keskellä valkoinen kuvio. Kerroksia tässä on yhteensä 15 ja niiden kerrosten aikana olisi tarkoitus myös kavennella silmukoita yhteensä kahdeksan. Itse kavensin noin joka kolmas kerros keskitakan eli kerrosten vaihtumiskohdan molemmin puolin yhdet silmukat.

Tämä sukka on todella pitkävartinen ja aika vähän on seitsenluokkalainen silmukoita kavennellut ja varsinkin aika lyhyen pätkän aikana, mutta ehkä se oli helpoin ratkaisu just silloin se. Oikein ihanaa viikkoa ja leppoisia neulomishetkiä!

VIIMEINENKIN VILLASUKKAOHJE

Voi te ihanat villasukkakaverini! Nyt on aika viimeisen ohjeen. Sukkien kärki. Tein sen uhkarohkeasti kirjoneuleena, vaikka siinä on se pienoinen vaara, että varpaat sujahtavat lankalenkkeihin. Langanpäät voi kuitenkin päätellä niin, ettei näin käy. Toki kärjen voi neuloa yksivärisenäkin. Neuloin joka toisella kerroksella yhden harmaan silmukan ja kolme vaaleanpunaisella niin, että edellisen kuviokerroksen keskimmäisen vaaleanpunaisen silmukan kohdalle tulee harmaa silmukka.

Päättelyt sukan kärjessä tein niin, että ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa neuloin kaksi silmukkaa oikein yhteen. Toisen ja neljännen puikon alussa neuloin yhden silmukan, jonka jälkeen ylivetokavennus. Kun silmukoita on jäljellä kahdeksan, lanka katkaistaan ja vedetään loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistelyhommien jälkeen ihana hetki enää jäljellä, kun uudet sukat saa vetäistä jalkaansa tai kääräistä odottamaan odottajaansa joulupakettiin. Kiitos neulojat, oli mukavaa, kun neuloitte kanssani. Tämä projekti oli mulle oikein mukava ja olen ollut kiitollinen, ettei ohjeen perään ole hirveästi huudeltu. Halusin, ettei tarvitsisi stressata ohjeen julkaisusta, koska kaikista eniten halusin vain jakaa tän teille, vaikka varsinaisesti aikaa tällaiseen projektiin ei oikein olisi ollut, enkä tietenkään potea stressiä. Mikäli taas joskus intoudun tällaiseen yhetisneulontaan, niin otan vastaan ideoita mitä se voisi olla, olisinko neulontaa vai kentien (käsin)ompelua, kirjontaa vai aivan jotain muuta? Ja haluaisin myös kuulla tarinoita siitä, mitä mielessänne pyöri näitä sukkia tehdessä?

Mulle on tapahtunut jännittäviä asioita näiden sukkien silmukoita neuloessa. Olen ihastunut. Ollut ihan älyttömän jännityksissä erään suuren projektin suunnittelun tiimoilta. Olen rutistanut kirjan viimeisiä muutoksia. Joulukaktus ikkunalaudalla alkoi huomaamattani kukkimaan, ja napsaisin siitä nuo kuvassa näkyvät kaksi upeaa kukkasta. Noin niin kuin muun muassa. Melkoista, ihanaa elämää!

HETKET ENNEN KUIN LOPPUU /// 12

Nyt neulotaan viimeinen kuvio ennen kärkikavennuksia. Tuli muuten kiire tuon kuvan ottamisessa tänään, kun marraskuun valo niin nopeasti katoaa, jos on pilvinen päivä. Kuvia käsitellessä ja tässä haaveillessa kävi niin, että seuraava ohjelmanumero tässä päivässä on valojen laittaminen päälle! Ihanaa isänpäivää kaikille iseille! 

VILLASUKKATORSTAI /// 11

Kyselin eilen, että millaista sisältöä haluaisitte tänne enemmän tai onko jotain muutostoiveita tai erityisiä ajatuksia. Kiitos viesteistä, joita teiltä sain. Paljon toivottiin ompelujuttuja, rautalangasta väännettyjä ohjeita miten tehdä mitäkin ja neuleohjeita sekä kirjontaa. Kaikkea tuota haluankin teille jakaa. Viime aikoina niitä on ollut varmastikin vähemmän ja olen ehkä ollut täällä blogin puolella haaveilevampi ja muissa maailmoissa, joka on kyllä parasta Muita ihaniassa, että saan olla just sitä mitä oon. Syy käsityöjuttujen vähyyteen on tavallaan se, että teen niitä kyllä kokoajan, mutta muualle. Suuri Käsityö -lehdessä on mun oma palsta, jossa on joka kuukausi askarteluita, ompeluksia ja neuletöitä. Keväästä asti on tehty Muita ihania -käsityökirjaa, joka ilmeistyy pian! Voi että, se on kuin vauva, joka kohta syntyä putkahtaa ja jännittää ihan pirskatisti. Toivottavasti sitten tykkäätte siitä. On ollut pienoinen ähky kaikesta käsillä tekemisestä välillä, siksi annoin armoa itselleni tämän villasukkaprojektinkin suhteen, että tehdään hiljaa hyvää tulee -meiningillä. Toki sekin tyyli meinasi kosahtaa, kun toisesta sukasta unohtui yksi kuviorivi. Voi kuulkaa, se on edelleen naurattanut! Aion jättää silti sukan sellaiseksi, muistuttamaan siitä, että mitä väliä yhellä unohtuneella raidalla, EI MITÄÄN!

Toivottiin myös parempaa sisältöä. Se pisti miettimään. Tietysti ensin niin, että ai onko tää kaikki huonoa? Ai siksikö mää en voittanut blogigaalassa, koska oon huono? Vaiettämitäkäniinkö! Kunnes järki päässä huhuili, että parempaa, parempaa Tiina. Aina voi olla parempaa, eikä se tarkoita, että nyt ois ihan sysipaskaa. Tiedän itse omat heikkouteni ja niitä kehittelen ja lupaan tehdä parempaa. Yrittää ainakin. Ja olla myös armollinen itselleni. <3

Ohhoh, kävi taas tiinamaisesti, ajatukset karkasivat. Nyt kuitenkin paluu villasukkaohjeeseen. Kuviokerrokset (mietittekö te muutkin aina, että onko se kierrokset vai kerrokset? Muistan kouluajoilta kiistelyn aiheesta ja aina se tulee mieleen) tehdään siis normaalisti mallikuvan mukaan. Mun sukissa väreinä ovat harmaan jälkeen olleet lappapuuronpunainen, minttu, persikka ja turkoosi. Aivan ihania väriyhdistelmiä teillä muuten, kun kuvista olen katsonut! Mun nukkumaanmenorituaaleihin muuten kuuluu se, että käyn kurkkimassa Instagramissa #muitaihaniamarrassukat.

Kivoja neulomishetkiä sinne teille taas, kuullaan!

 

VILLASUKKAMAANANTAI /// 10

Lovelya maanantaita täältä Muita ihaniasta! En ole erityisen syysihminen tai marraskuun tykkääjä ainakaan, mutta toisaalta rakastan tätä harmaata hämäryyttä. Sitä, kun on voi laittaa kynttilät palamaan ja soimaan melankolista elokuvamusiikkia ja istua ystävän kanssa pöydän ääressä koko päivän, molemmat omia töitään tehden. Niin olen tämän päivän viettänyt. Ystävä on sitä sorttia, että puheenaihe voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja juttu saa pomppia aiheesta toiseen sitä mukaa, mitä kumpainenkin on tekemässä. Välillä toinen huomauttaa, että nyt on kynttilä palanut loppuun. Onneksi yhdestä päästä kuitenkin vain.

Seuraava sukkakuvio jatkuu liilalla ja vaihtuu harmaaksi pilvenreunalla-kuvion mukana. Kuvion leveys on kuusi silmukkaa, eli se on helppo soveltaa moniin silmukkamääriin. 

VIHDOIN KANTAPÄÄ /// 9

Nyt päästään vihdoin kantapään kimppuun. Edellisten pystyraitojen jälkeen neulotaan vielä neljä kerrosta, mutta niin, että värit vaihdetaan tyystin toisiin (minttu & violetti). Raitojen jälkeen neulotaan kantapää, itse tein perinteisen mallin (vaaleanpunasävyisenä), mutta saat itse päättää minkä haluat tehdä. Mulla kantapään juju oli näissä marrassukissa se, että otin villasukkalangan seuraksi mohairlangan. Tällaisissa kotona käytettävissä sukissa voi vähän hullutella lankavalinnoissa. Toki jos näistä tulisi kunnon saapassukat, jättäisin mohairit pois.

Kantapään jälkeen vaihdetaan taas väriä (violetti), mikäli pois kavennettavia silmukoita on, neulotaan sen seuraavalla värillä verran kerroksia, että ollaan lopullisessa sukan kärjen silmukkamäärässä. Itse kavensin varren alkuperäisestä 60 silmukasta 48 silmukkaan, koska käsialani on löysähkö ja halusin kapean kärkiosan. 72 silmukkaisesta varresta voi siis kaventaa vaikkapa kuutenkymmeneen. Testaamalla näkee mikä on omalle jalalle sopiva määrä. Tulevat kuviot ovat kuudella jaollisia.

Ihanaa lauantaita!

 

 

 

 

 

VILLASUKAN RAIDAT /// 8


Hei ihanat! Tänään vihdoin villasukkaneulonnat jatkuvat. Ensin vähän kuulumisia. Blogigaala oli tosiaan perjantaina ja oli huikeaa olla ehdolla, vaikka aivan parhaaksi siinä kategoriassa Muita ihaniaa ei valittukaan voittajaksi. Ihan mielettömät tyypit voittivat, mulle läheisimpinä rakkaat ystäväni Virpi Vaneljallaan ruoka-kategorian ja Laura Mamma rimpuilee -blogillaan perhe-kategorian. Oon niin ylpeä heistä ja itkuksihan se siinä julkistamishetkellä meni. Pääsin yhteiskuvaankin Vaneljan ja Ps olen vegaanin kanssa! <3

Olin käynyt perjantaiaamuna kampaajalla ja meikissä ja mulla oli yksi ihanimmista mekoista ikinä päälläni. Pieni hehkutuksen sana siitä ja muistutus ainakin itselleni, että kuinka onkaan ihanaa olla jossain, kun on täydellisen hyvä olo meikin, tukan ja vaatetuksen suhteen. Dynastia-kampaamon Heidi laittoi mun pään kuntoon ja vitsit, että oon onnellinen, että meidän tiet kohtasivat näissä merkeissä, kun tein Kiitos-lastenohjelmaa. Tuon päälläni olevan kertakaikkisen upea mekko on Uhana Designin, jota nyt voisin hehkuttaa sitäkin aina vaan, en pelkästään tuotteidensa vaan myös tarinan ja ihmisten siellä takana, takia. Tavallaan tuossa lookissa ollessa tunsin myös olevani superihana siksi, että sen kaiken takana oli niin mahtavia ihmisiä! <3 Kuvassa olen avecini, ihanan ystäväni Weekdaycarnivalin Riikan kanssa.

Noniin, sitten villasukkahommiin! Tänään sukka jatkuu kohti nilkkaa ja pian on kantapään vuoro. Ensin kuitenkin kavennetaan muutama silmukka samalla kun neulotaan pystyraitoja mallikuvion mukaan. Mallikuvia on kaksi, jotta alempi kuva antaa osviittaa siihen, mihin kohtaan raidat asetettuvat, eli siinä näkyy edellisien pikkuplussakuvioiden päät. Aloita raitojen neulominen normaalisti mutta kavenna seuraavien kerrosten aikana viisi silmukkaa haluamallasi tavalla. Itse kavensin niin, että kerrosten vaihtumiskohdan molemmin puolin tein yliveto- ja kaksi yhteen -kavennukset kahteen kertaan joka toinen kerros, sekä yhden muuten vaan kavennetun silmukan, jotta kavennukset tulivat kaikki samaan kohtaan ja kahden tumman pystyraidan väliin muodostaen V-mallisen kuvion. Oikein mukavia villasukkahetkiä teille!

Blogigaalan kuvat: A-lehdet Oy // Paula Virta & Kirsi Tuura.

PERJANTAIN VILLASUKKAKUVIOT /// 7

Se olisi taas villasukkaperjantai. Ihan alkuun haluan kiittää teitä tarkkasilmäisiä seuraajiani, jotka huomasitte ihan kreisin ja äärettömän huvittavan mokan edellisessä sukkakuvassa. Kiitos! Haluan kertoa teille tarinan sen takaa, ennen kuin paljastan mistä on kyse ellette vielä tiedä. Olin tekemässä siis kirjoittamassa edellistä marrassukka-postausta ja kun näin kuvan, jonka olin ottanut sitä päivää varten, se ei ollutkaan hyvä. En voinut laittaa sitä tänne. Se oli vähän liian heikossa valossa otettu ja sukan ympärillä kuvassa ei ollut mun mielestä riittävän ihania juttuja. Ihan ookoo kuva tavallaan, mutta näitä sukkakuvia tehdessä sitä päivä päivältä tulee enemmän sellainen olo, että kuvien täytyy muka olla ihan superkauniita. No, ajattelin, että otan uuden kuvan joka tapauksessa. Että neulon uutta sukkaa siihen asti, että saan otettua kuvan. Aloin hommiin. Neuloin, katselin eri sarjoja Netflixistä, kun yritin löytää koukuttavaa sarjaa. Puhelin piippaili välillä. Kurkin ensimmäistä sukkaa malliksi, laskin silmukoita, mallailin kuvioita. Jatkoin neulomista. Sain sukan oikeaan kohtaan valmiiksi. Olin tyytyväinen. Otin kuvan, josta tulikin mielestäni ihan superihana! Postasin postauksen, pistin instaan kuvan, linkitin facebookiin. Kunnes alkoi sadella viestejä (okei, kolme!), että mitäs mitäs, onko tää joku jekku, etsi virhe kuvista mitä mitä, oletkos huomannut että yksi kuvio puuttuu, onko tämä eri sukka… Olin kuolla nauruun! Ei hemmetti, huvitti ihan mielettömästi samaan aikaan, kun hävetti ja nolotti ja vatsanpohjassa kutkutteli, koska tiedän miksi olen ollut ehkä vähän hajamielinen esimerkiksi näissä sukka-asioissa viime aikoina. Uudesta sukasta tosiaan puuttui yksi kokonainen kuviorivi! Valkoinen kuvio mintunvihreällä pohjalla. Olin unohtanut neuloa sen, a p u a!

Olkoon edelliskuvan sukka inspiraatiokuva siihen, että mikäli intoudut tekemään marrassukkia myöhemmässä aallossa eli et ole vielä mukana neulomassa, niin missään nimessä jokaista kuviota ei ole pakko neuloa, jos ei huvita. Tai jos sekoilee kuvioiden kanssa, niin ei kuulkaa haittaa yhtään mitään! Se Muita ihanian Tiinakin sekoilee! 

Istun juuri nyt kampaajan tuolissa tukkaväri päässä ja illalla on The Blog Awardsit! Jännää ja kivaa mennä sinne juhlistamaan ihanien bloggaajaystävien kanssa! Perjantain kunniaksi saatte perinteisen ohjekuvion. Ja vielä yks juttu: ootte ihan ihania te blogini lukijat ja villasukkaneulojat siellä, kiitos että olette! Pus!