Tietoa mainostajalle ›

JOULUKALENTERI – LUUKKU 7

joulukalenteri9Tämän päivän luukusta löytyy ompeluvinkki, joka sopii vaikkapa joulupakettiin tai lapsille joulunodotusylläriksi. Ompelin nimittäin housu-, paita-, pää- ja tonttulakkihernepussit! Leikkasin summanmutikassa kankaasta muodot ja vapaatikkailin ompelukoneella niihin yksityiskohtia: päähän kasvot, paitaan rusetin ja housuihin sepaluksen ja taskut. Asetin kappaleet oikeat puolen vastakkain ja jätin pienen kääntöaukon reunaan. Leikkasin saumanvarojen kaareviin kohtiin aukileikkauksia ja käänsin ompelukset oikein päin. Täytin pussukat herneillä (yksi pussi riitti tähän oikein hyvin) ja ompelin kääntöaukot huolellisesti kiinni.

Ai, että miksikö juuri nämä muodot? No, näillä on hauska leikkiä seuraavanlaista leikkiä koko perheen voimin: kisaajat menevät seisomaan maton reunalle ja sovitaan yhdessä maton toiselta reunalta paikka, jonne hernepussukoita heitetään. Pussit pitää saada heitettyä oikeaan järjestykseen, alhaalta ylöspäin housut, paita, pää ja lakki. Kisaaja, joka saa hernepussit lähimmäksi toisiaan ja totuudenmukaisesti, saa siltä kierrokselta pisteen. Kolmella pisteellä voittaa! Tätä leikkiä ollaan leikitty koko perheen voimin, jopa kaksivuotias on ollut reippaasti mukana (pisteidenlaskusta ymmärtämättä, mutta on rakastanut taputuksia ja kehuja omasta ja muiden suorituksista!) ja kaikilla on ollut tosi kivaa. Yksinkertainen idea ja niin helposti toteutettavissa. Hauskoja ompeluhetkiä!

TARINA TURVATYYNYSTÄ

TURVATYYNY / MUITA IHANIA

Joku seuraajistani saattaa muistaakin tämän tyynyn kaukaa vuosien takaa. Kerron siitä teille nyt pienen tarinan. Kahdeksan vuotta sitten tyttäreni muutti ensimmäisen kerran. Koti, jossa hän oli elänyt ensimmäisen vuotensa, vaihtui toiseen, koko perheen muuttaessa uuteen kotiin. Ensimmäisen lapsen kanssa sitä ehtii pohtia kaikenlaista aivan eri tavalla, varsinkin näin jälkikäteen sen huomaa. Halusin tytölleni kodin vaihtumisen olevan mukava juttu, joten ompelin hänelle muutoa varten turvatyynyn. Saattaa olla, että eniten hoidin siinä omaa ompeluvimmaani, mutta oli tyynyllä kyllä virkansakin. Tyttö tykkäsi siitä heti jo silloin ja tyyny on kulkenut kaikki nämä vuodet mukana, kodista toiseen ja välillä seikkaillen pehmolelukorissa. Tänään tyttäreni sänkyä pedatessa, tyynyn nakatessani sängylle, muistui tämä juttu mieleen.

Turvatyynystä puhuttaessa perheessämme aina tiedetään mistä on kyse ja onhan se nyt söpökin tyyny edelleen. Tyynyn kankaista on kerrottava sen verran, että vihreä neulos on itse koneella neulomani artesaanikoulun päättötyöneule, joka ei koskaan päätynyt varsinaiseen käyttöönsä vaan päätyi tähän tyynyyn. Rusetissa oleva ruutukangas on äitini 80-luvulla ostama ja vuosikausia kangaskaapissa hautoma superihana kangas, josta ei koskaan tehty mitään suurempaa, koska se oli aina kaikkeen liian ihana eikä kangasta raskittu käyttää kuin vasta 2000-luvulla. Ajatus tyynyn takana on myös kyllä aika ihana, se, että se luo turvaa uudessa tilanteessa. Toivottavasti tyyny matkaa joskus vielä tyttären mukana hänen ensimmäiseen omaan kotiinsa, jos nyt ei sängyn päälle,  niin johonkin yläkaappiin ainakin, terveisenä äidiltä. Rakkaustyynynä.


TURVATYYNY / MUITA IHANIA

VUONNA 2015…

Viime vuonna ompelin ja neuloin vähemmän kuin mitä piirsin, maalasin ja käytin saksia. Siihen on syynsä. Kotiäitivuonna ei paljon ehtinyt ompelukonetta ottaa esille ja koska sohvalla en ole juurikaan istuskellut, neulominen ja ompelu jäi paljon vähemmälle. Joskus myöhemmin taas. On ollut kyllä ihan ihanaa antaa mennä noiden muiden suhteen, piirrellen lasten kanssa kaikenmaailman papupupuja ja kirahvikaijoja, antaen käden kirjoittaa uusia fontteja erilaisille papereille ja maalaillen aarrekarttoja. Kotona oli ihana olla, ja oli mukavaa seurata kaikkien vuodenaikojen kirjo ja auringonnousut ja -laskut täällä kotikolossa. Vauva teki kodista taas enemmän kodin ja tärkeän paikan meille kaikille.

Vuoden teema oli tehdä asioita, joita en ole tehnyt ennen ja jotka vähän vaikka jännittäisivätkin. Ihan hyvin onnistuin siinäkin. Olin rohkeakin ja sanoin muutaman kerran aivan suorat sanatkin, sellaiset hyvät ja ihanat sanat! Nautin äitiydestä, ja nautin siitä, että välillä olin ihan vain Tiina. Lapset kasvoivat nopeampaa kuin minään vuonna, sille musta tuntuu. Kiitos 2015, olit rankka, mutta toit elämääni paljon hyvää. Vuosi 2016, anna jotain ihan huippua ja mahtavaa, olen valmis!

boysofsummer2

viirauhakatossa1

ystis_pieni11

varityskirja11

unelmointikielletty2

tyynyt2

tuulisella_tuulia5

TITTI2

JOULUKALENTERI muitaihania.com TIINA ARPONEN

sienikuva2

ryijy_2

sienikuvausretkella2

sitteri41

styleroomiin2

sukka_tammi11

syottis21

peace_muitaihania1

ryijy11

ryijy_3

Let me be the one that shines with you

ruutu301

ruusukka11

ruu10

rutistuspehmo2

plus1

runonnayttely11

raitahuivi11

puutyo3

plus2

neonpupu31

pipo4

miisunpoyta3

muitaihaniatiinaneuloo2

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14taulu_kettutyhjyys11

olohuone_300915

mattokeittiossa1

maailmamuovautuu21

lipasto4

lapset_pisarapoksy1
kesasukat

keltsupupu31

keittio5

keittio3

keittio1_1

juhakuva21

jatski11

jaakkaappitaide21

emmahuttu.fi-1122

haapeitto31

haaveilu71

happyhalloween1

housut_kaava11

housut2_21

infotaulu11

aarrekartta3

kranssi, muita ihania

JK15_9

kiitos_nelio

TÄLTÄ NORSUT NÄYTTIVÄT VUONNA 2010

muitaihania.com TIINA ARPONEN

Läppärin työpöytää puhdistaessani vastaan tulivat nämä kaksi kuvaa. Ne ovat päivämäärän perusteella vuodelta 2010. Muistankin, että tämä kyseinen norsu on niiltä ajoilta. En tiiä yhtään msitä kuvat ovat siihen yhtäkkiä tupsahtaneet, koska vanhat kuvat ovat erillisillä ulkoisilla kovalevyillä, enkä niihin kyllä kovin usein palaa. Näitä katsoessa silti vähän hymyilytti, että silloin olen samalla tavalla metsikössä möyrinyt kuvaillen leluja. Nämä kuvathan voisi ujuttaa siihen kettutarinaan. Ehkä teenkin niin. Elämä on hassua.

muitaihania.com TIINA ARPONEN

TITTI PUPU

Sain kainon toiveen, että voisinko tehdä myös pojan päiväkotiryhmälle uuden kiertävän lelun edellisen, jo monta vuotta koteja kiertäneen Niksu Nallen tilalle. Tietysti voin, mikä ihana kunnia sekin! Siispä hommiin, kun ensin kypsyttelin, pohdin ja mietiskelin yhdessä pojan kanssa, mikä hahmo se pehmo oikein olisi. Päädyimme norsun ja mäyräkoiran kautta perinteiseen pupuun, mutta sen sorttiseen, joka on pukeutunut ruutuhousuihin ja kruunuun.

TITTI1

TITTI2

TITTI3

TITTI4

Kävin tänään aamulla viemässä pupun matkalaukussaan (jonne sujautin valmiiksi myös vihkon pupun seikkailujen päiväkirjamerkintojä varten) tarhaan poikani ryhmälle. Vastaanotto oli hyvin monimuotoinen, kun ikähaarukka on 1-5, mutta veikkaan, että kaikkinensa Titti Pupu otettiin ilolla vastaan. Nyt se sitten lähtee viikonloppuseikkailemaan päiväkotilaisten koteihin.

TITTI6

KAKSBEE

muitaihania.com - Tiina ArponenTeimme tytön kanssa viime vuonna hänen luokalleen kiertävän pehmon, sen sellaisen joka on joka viikonloppu vuorotellen jokaisen oppilaan luona. Keväällä mietin mielessäni, että millainen kakkosluokan pehmo voisi olla ja olin aika iloissani, kun toive uudesta kettukaverista, joksi luokka edellisen oli nimittänyt, tuli tänä syksynä. Siitä tuli tällä kertaa aika suuri verrattuna edelliseen, mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että se on helposti nakattavissa pään alle ja koululainen pääsee lukuläksyhommiin.

Arvatkaapa mikä tässä tällaisen pehmon tekemisessä ja kivalle kakkosluokalle luovuttamisessa on parhainta? Se, että he haluavat antaa viime vuotisen eteenpäin nykyiselle ykkösluokalle. Lämmittää mieltä kovasti.

muitaihania.com - Tiina Arponen

muitaihania.com - Tiina Arponen

UNIPUPU

Ommella hurautin pehmeän, simppelin ja littanan unikaverin vauvalle. Korvat on neonkeltaiset, jotka muuten loistivat hienosti hämärässä huoneessa. Taakse kirjoin vauvan nimen. Toivottavasti tästä tulisi rakas. Ainakin se on nukkunut vauvan vieressä jo muutaman yön aivan hyvin.

Ja unipupustaan onnellinen lapsi:

 

VIIME VUONNA MÄÄ…

…en olis osannut tammikuussa arvata, miten seuraava tammikuu alkaa, mutta kukapa osais ja sepä tässä elämässä onki niin hienoa. Viime vuosi oli myllerrysten vuosi, mutta silti aivan hyvä, leppoisakin välillä ja lämmin ja aurinkoinen, ainakin jos kuvia katsoo. Tein käsitöitäkin jonkun verran, mutta paras aikaansaannos tuli marraskuussa, kun beibi beibilöinen syntyi. Hän on niin hurmaava tapaus. Tyttö ompeli, maalaili ja kirjoi kanssani monta kertaa ja pojan kanssa piirrettiin kyllä ihan hirmuiset määrät yhdessä. En mää oikein muuten osaa summata vuotta, kuin että on ihanaa olla noiden kolmen lapsen äiti. Olen kiitollinen kaikesta.

Tämän huikean juhlahatun teki ystäväni Tanja.

Tänä vuonna haluan piirrellä vieläkin pidemmän ruutuhyppelyn kuin viime vuonna (273 ruutua), kirjoittaa ja piirtää kirjan, neuloa villasukat ja tehdä jokaiselle lapselleni valastyynyn. Onnellista vuotta 2015 minulle ja sinulle!

 

LEMPITYYNY

Tultiin koulusta ja päiväkodista ja kun tyttö näki tekemäni tyynyt, hän oli myyty. Saisiko tehdä oman tyynyn? No tietysti saisi! Äkkiä päivällinen pöytään ja masut täyteen ja hommiin. Hän piirsi suunnitelman, valitsi kankaat, hoksasi kuinka kätevä kirjontakehys on (jes!) ja kirjoi ihan itse tyynylle silmät ja suun. Yhdessä ommeltiin tyyny kasaan ja siinä samalla hän ihasteli niin monenlaisia paininjalkoja ja sitä, kuinka mahtavan vanha meidän ompelukoneemme on. Jota muuten itse en pidä aina edes kauhean vanhana, justhan sen äiti osti vuonna 1987, digitaalikone ja kaikki! Heh, olin silloin tyttäreni ikäinen.

Tyyny valmistui, aikaa kului kaikkinensa vajaa kolme tuntia. Oli mahtavaa, kun tyttö itsekin totesi, että paljon sitä voi saada yhdessä illassa aikaan, jos vain haluaa. Ja niinhän se on! Ja jotain ihan itse tehtyä, itse sunniteltua ja jotain, mikä on hyvin hyvin arvokasta.

Suunniteltiin, että kunhan tehdään hänelle uusi päiväpeitto, niin uusitaan samalla kaikki koristetyynytkin ja tehdään ne yhdessä ja kaikki samaa sarjaa. Vitsit siitä tulee hieno kokonaisuus! Mutta me ei kiirehditä, tehdään sitten kun jaksetaan ja ehditään. Nyt ihastellaan tätä.

NELJÄ

Meillä on vauvalle odottamassa pieni, sievä, vanha rottinkisänky. En hankkinut (enkä etsinyt esikoisen vanhaa, hienoa pilkullista) uutta pinnasängyn pehmustetta, koska sänky on sen verran pieni, että valmiin ja uuden joutuisi lyhentämään, ja sänky niin lyhytikäinen, että halusin keksiä reunoille jonkin muun ratkaisun. Tein neljä pehmoista tyynyä, joissa on solmiamisnauhat ja jotka on keskeltä litistetty napein, etteivät ole liian pulleat. Ne aion kiinnittää sänkyyn reunapehmusteiksi. Kun vauva kasvaa sängystä ulos, voidaan tyynyt ottaa käyttöön muuten. Joko seuraavassa sängyssä (peruspinnasänky ehkä?) tai leikkaamalla solmiamisnauhat pois ja pitämällä tyynyt koristetyynyinä. Tykkään tosi paljon tästä ideasta ja alunperin mulla olikin Ikeassa ostoskärryissä sisätyynyiksi kaikenkaikkiaan 12 tyynyä, kun ajattelin, että niillä nyt ainakin saisi koko sängyn pehmustettua. No, tuo neljäkin on ihan hyvä ja jos tarvii lisää, niin teen lisää.

Tyynyistä tuli tosi hauskat ja vitsikkäät. Jotenkin ihanan väriset ja värikkäät, mutta kuitenkin hailakat naamatyynyt. Lapset ihastuivat niihin ihan täysillä ja he heti päättivätkin, mitkä ovat suosikkinsa ja mikä tyyny on oikeasti kenenkin. Eräskin seitsenvuotias sai tyynyistä idean ja teki oman versionsa siltä istumalta… Siitä myöhemmin lisää!