Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KAKKUA & VIINAA -BILEET

Kakkua ja viinaa -bileet

Tykkään järjestää juhlia. Usein niissä on melkolailla samanlainen kaava, aina on syy juhlia, olipa se sitten syntymäpäivä tai ihan vaan elämä. Mulla on aina uusia suunnitelmia tarjoiluun, kattaukseen ja ohjelmaan. Juhlat lähestyvät, kutsut on laitettu menemään. Yhtäkkiä ollaankin siinä muutaman päivän päässä juhlista ja taas sama tilanne, nimittäin hoppu. Nykyään en enää juurikaan stressaa, teen sen mitä ehdin, mihin pystyn ja miten elämä antaa myöten. Mutta hoppu se on silti. Usein haluan jotain uusia koristeluita joka juhliin, edes jotain pientä, koska niiden tekeminen on aina kuitenkin mukavaa ja tykkään tehdä. Tarjoiltavia yritän miettiä niin, että samat vakkariherkut saa olla, mutta jos jotain keksisi uutta seuraaviin juhliin. Kattaus on se, josta aina loppujen lopuksi luistan, mennään niillä samoilla vanhoilla ja laitetaan ne tähän helposti ja käytännöllisesti, ajattelen. Tämän vaiheen saatan usein myös jättää ihan viimeiseksi, koska aikaa ei vaan ole ja minua vain yksi.

Eilen pari tuntia ennen juhlia samalla siinä tiskatessa mietin, että jopas on taas viimetinka, en tiiä mitä laitan päälle, hiukset on laittamatta, meikkaus kesken ja vaatteetkin valitsematta, seinäkoristeet tekemättä loppuun ja pöydällä vain edellisyönä tekemäni näkkileipäkakku. Silti mietin, että on ihan mahtavaa, että mää järjestän näitä juhlia, ihan mitä tahansa juhlia, usein ihan yksin (tainno kyllä jaloissa aina joku lapsi hyörii) (ja tällä kertaa en ihan ihan yksin, siitä lisää myöhemmin) ja siitä ilosta, että aina on aihetta juhlaan ja siihen, että ystävät saadaan koolle! Silloin on ihan sama, onko pöydässä servetit suorassa tai juuri oikeanvärisiä pillejä tai parilliset kahvikupit ojossa. Koti on juhlia ennen aina siisti (tykkään myös tästä osiosta, kodin siivoamisesta juhlia varten), pöydät tyhjillään odottamassa kakkulautasia ja viinilaseja. Puhtaat käsipyyhkeet kylpyhuoneessa ja tuoreet kukat maljakossa. Se hetki, kun kello on juuri sen verran, mikä kutsussa on laitettu juhlien alkamisajankohdaksi ja musiikki soi ja istahdan valmiina sohvalle ja huoahdan. Se on ihana hetki. Ovikello soi. Juhlat alkakoon!

Kakkua ja viinaa -bileet

Lokakuussa aloin miettimään, että milloinkahan sitä järjestäisi ystäville pikkujoulut. Kävin kalenterista läpi sopivat viikonloput ennen joulua ja tajusin, että ei, ei ole aikaa. Siispä päätin, että juhlat pidetään tammikuussa. Perinteiset pikkujoulut tammikuussa tuntuivat kuitenkin mälsähkölle ajatukselle. Mietin, mistä asioista juhlissa tykkään ja päätin napata juhlien vähänniinku teemaksi ne. Kakkua ja viinaa. Vois olla aivan hyvin, että Herkkuja ja limonaatia, Muffinsseja ja sateenkaaridrinkkejä, mutta Kakkua ja viinaa näytti visuaalisesti hienoimmalle. Tällä kertaa ajattelin helpottaa myös omaa panostani ja keksin, että nyyttärimeininki ja noilla tykkäämilläni asioilla, joo! Muutkin varmasti tykkäävät ajatuksesta.

“Juhlien syy on elämä ja sisään pääsee

tuomalla mukanaan joko kakun tai viinaa.

Kutsun sinut siksi, että olet ihana!”,

kirjoitin kutsuihin ja painoin lähetä-nappia.

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Ja voi vitsit, juhlat onnistuivat täydellisesti. Kaikki eivät tietenkään päässeet, mutta tosi moni pääsi. Hänkin, jolla oli aikainen aamulento seuraavana päivänä, hän, jolla oli ollut heikottava olo monta päivää ja sekin tyyppi, joka laittoi 12 minuuttia ennen juhlien alkua viestin, ettei kertakaikkiaan jaksa tulla, on liian poikki. Hän pölähti oven taakse pari tuntia myöhemmin, koska ei näitä juhlia liikaa ole ja koska juhlien jälkeistä univajetta ei voi verrata siihen, mitä hyvää ystävien seura saa aikaan! En ehtinyt myöskään tehdä seinän Kakkua & Viinaa -asetelmaa valmiiksi, vaan keksin sillä samalla aiemmin mainitsemallani tiskihetkellä senkin, että en ala kiireessä tekemään itse kaikkia paperikukkia, vaan siitä tulee ohjelmanumero! Jokainen vieras tekee yhden kukan. Oli muuten ehkä superein ohjelmanumero (heti bingon jälkeen!), vaikka melko moni vähän vastusti askartelemaan alkamista. Etteivät muka ole kahteenkymmeneen vuoteen koskeneetkaan liimaan ja paperiin, ja että eivät keksi tai osaa. Mutta huhhuh, jokainen ihanasti uppoutui siihen tekemiseen ja seinä täyttyi kukista. Illassa oli paljon naurua, uusia tuttavuuksia, erilaisia drinkkejä tuoduista juomista ja monen sorttista kakkua, bingo ja tanssiaskelia. Ja oli kuin viesti maailmankaikkeudelta se hetki, kun otetaan ryhmäkuvaa ja soittolistalta pölähtää soimaan Wonderwall ja koko porukka laulaa yhdessä. Kiitos ystävät, olette parhaita!

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

Kakkua ja viinaa -bileet

 

JÄÄTELÖT KUUSESSA

Kuinka monia joulukalentereita olette tänä vuonna tässä joulun alla seurailleet? Niitä on ollut monenlaisia täällä blogeissa, facebookissa ja instassakin ja monet on olleet aikas ihaniakin. Yks mun lemppareita on ollut tuo Styleroomin DIY-kalenteri. Siellä Styleroomin omat bloggaajat ovat vuorollaan tehneet oman luukkunsa ja siksipä se onkin ollut kiva, kun siellä on niin monenlaista ja tekijänsä näköistä luukkua. Ja tittidii, tänään on mun vuoro!

Yritin keksiä jotain, mikä näyttäisi muitaihaniamaiselle, olisi jotain perinteisistä joulukuusenkoristeista poikkeavaa ja jota voisi tehdä koko perhe yhdessä. Ehkette vallan yllätykään, että me täällä tehtiin koko perhe jäätelökuusenkoristeita! Tää on ehkä ollut semmoinen jäätelövuosi. Eli siis tuosta vaan kuulkaa joulukalenteriluukun puolelle, siellä on kattavat ohjeet kuvineen kaikkieen, niin pääsette itsekin hommiin jos sille linjalle lähettä!

Jäätelökuusenkoristeet

Jäätelökuusenkoristeet

jäätelökuusenkoristeet

 

2013 OLI IHAN HYVÄ VUOSI

Sain jouluna 1987 joululahjaksi aivan ihanan halinalle-päiväkirjan. Halinalle kannessa oli pehmeä ja pullea, niin että kirjan piti olla aina esillä pöydällä, lukossa tietysti, koska kirjahyllyyn se ei mahtunut. Kirjoitin siihen joka päivä siihen asti kunnes kirja täyttyi. En mitään suuria salaisuuksia, niitä näitä, mitä nyt olin päivän aikana tehnyt. Muutaman päivän kohdalla lukikin vain:

 
Rakas päiväkirja!
Tänään en tehnytkään mitään.
tv. Tiina
 
Muutama vuosi sitten, kun päiväkirjan taas löysin, en voinut kuin kikattaa tuolle päiväkirjamerkinnälle, mutta niinhän se on, jotkut päivät on vaan semmosia. Ainakin seitsenvuotiaan mielestä.
Mulla oli vähän samanlainen olo tästä vuodesta. Siis käsitöiden puolesta, joista tämä armas blogini kuitenkin eniten kertoo. Vaikka, eihän se ollenkaan totta ole kun oikein alkaa miettimään, pohtimaan ja kurkkaa blogiin. Olen tehnyt vaikka mitä, neulonut, ommellut, kirjonut ja vähän kaikkea muuta siihen päälle! Elämänmuutokset olivat silti sitäkin suurempia kuin mitä käsitöiden määrä, tänäkin vuonna. Irtisanouduin työstäni Tampereella, otin vastaan uuden ihanan työpaikan Helsingissä. Saimme ihanan puulattiaisen kodin Vallilasta, jätimme haikein mielin supervaloisan kattohuoneiston Kalevaan. Vaihdettiin sitten kaupunkia lähestulkoon tuosta vaan, ei siksi, että Tampereessa mitään vikaa olisi, oli vain sen aika. Sinne jäi paljon hyviä ystäviä, kivat vanhat työkaverit, kässäkerho, monenmonta mahtavaa ja ihanaa muistoa, mutta myös elämäni rankimmat ajat elin siellä. Kahta viikkoa vaille kymmenen vuotta Tampereella oli just hyvä! Helsinki on oikein hyvä. Päivääkään en ole katunut sitä, että lasten kanssa tänne muutin. Ennemminkin oon ylpeä itsestäni ja rohkeastakin päätöksestäni. Se oli suurin juttu tässä vuodessa.
Sain tänä vuonna monta uutta ystävää ja oli monet hauskat kekkerit ja kemut ja mummokerhoilut, joiden jälkeen sitä vaan hehkui ja puhkui iloa ja onnea, että ei vitsit olikin kivaa ja sekin tyyppi, ihan älyttömän kiva ja ihanaa, että sain tutustua siihen!
Tulevana vuonna aion ainakin tehdä parit takit, neulasta pipoja ja villatakkeja, kirjoa vähän ajatuksiani kankaalle ja hei, ehkä keksin taas jotain uutta! Lasten kanssa haluaisin tehdä käsitöitä ja askarteluita enemmän. Olkoon vuosi 2014 ihan superhyvä, onnekas ja rakkaudentäyteinen! Kaikilla!Tässä pieni kuvakooste menneestä vuodesta, olkaat hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KUUSIKORTIT

Tänä vuonna aloin tekemään kortteja jo syksyllä. Keräilin puiden lehtiä Aika suuren hämäyksen väliin. Siellä ne saivat rauhassa kuivua. Hyvissä ajoin marraskuussa ostin A1-kokoisen kartongin, toin sen rullalla kotiin ja suoristelin sitä maton alla viikkotolkulla. Yhtenä joulukuisena iltana otin sakset, leikkasin muutaman kortin, säästin loput seuraavaan aamuun. Illalla menin sekatavarakaapille, otin ensimmäiset eteensattuneet tussit, onneksi olivat ihanat hailakan sävyiset prinsessatussit (siis oikeesti, ihanimmat! olispa Tiinalla vuonna 1987 ollu kans vaalea vaaleanpunainen tussi, olis välttyny valkoinen puuvärin joutumisestaan pinkin tussin päälle oikein sävyn etsinnöissä). Seuraavana päivänä piirsin kuusia, leikkasin metallipaperista kukkia ja tähtiä. Laitoin lapsille autotkakkosen ja itselleni musiikkia, hyvät valot ja kaikki tarvikkeet pöydälle ja aloin hommiin. Oli niin ihanaa. Ja kun taustalla soi elokuvamainen musiikki, niin aijjai. Elämä oli hetken aikaa aivan vaaleankeltaista.  

ARVAAMATTOMUUS ON IHANAA

sulka5

sulka3

sulka4

Nimittäin, kun ei voi tietää, että mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Muutama viikko sitten lähdin tapaamaan ystävää muuten vaan ja sen reissun jälkeen olin aivan onnen pyörteissä. Minua oli pyydetty kummiksi, tuntematon jutteli kivoja, päädyin kysymään jotain  hetken mielijohteesta ihmiseltä, joka olikin yllättävä tuttava jo entuudestaan. Silloin mietin taas, että voi vitsit ihmiset on ihania. Ja minä lähdin vain kahville.

Olen ollut viime viikot kiireinen, niin hopussa etten ole ehtinyt katsella elokuvia, neuletöitäkin olen tehnyt rivin silloin, toisen tällöin. Kirjontatyöt odottavat oikeaa hetkeä. Ompelukone on kiukutellut, johdon ja koneen välillä on erimielisyyksiä enkä ole ehtinyt viedä heitä hoitoon. Välillä kyllä saakin olla kiirettä ja kaikki tapahtua kerralla, sitten voi taas pysytellä aloillaan ja rauhassa, kun se mukava myräkkä on ohi.

No, tässä hopun keskellä sain yllättävän puhelinsoiton ja pääsiäisen suunnitelmatkin menivät pikkiriikkisen uusiksi. Mukavalla tavalla. Sitä olin ajatellut tulla tänne toivottamaan, rauhallista ja rentoa pääsiäisen aikaa, koska niin aioin (aion) tehdä itsekin. Istahtaa aurinkoon, rupatella mukavia, tanssahdella välillä ja tietty vähän siinä neulasta samalla. Ja ensi viikolla sitten taas uudet kuviot ja haaveet ja niiden toteutumiset. Elämä on jännää.

Hei kertokaa tekin teidän pääsiäissuunnitelmista ja keskeneräisistä käsitöistä, mulla on ikävä teitä!

sulka2

You never know what’s going to happen next. A few weeks ago I went to see a friend, just for fun, and I was full of joy. I had just been asked to be a godmother, strangers were nice to me and I found a sudden acquaintance from the past. Then I thought again how wonderful people are. And went to get coffee.

Lately I’ve been so busy, that I haven’t had time to even watch movies, and I’ve knitted only a little then and now. Embroidery waits for its moment to come. My sewing machine has been working poorly, I should take it somewhere. For once in a while it can be little busy, and then it’s nice to calm down for a while, when all the fuzz is over.

Well, in the middle of all this I got a surprising phone call and my easter plans got a new turn, in a nice way. And my mission was anyway, what I came to tell you, is to wish you all relaxed and enjoyable easter time, because that’s what I’m going to have. Sit in the sun, have a nice chat, dance and knit a little in between. Next week, I have new plans, dreams, and dreams coming true. Life’s so exciting.

Tell me about your easter plans and pieces of handicrafts you’re making, I miss you!