Tietoa mainostajalle ›

KUUSI VUOTTA SITTEN SYNNYTIN POJAN

Tiina, mää en ees ajatuksena voi käsittää miten sää aina jaksat tehdä näitä? Totesi lähes kippurassa nauraen eilen ystävä, kun tulla tupsahti lapsensa kanssa meille illalla ennakkojuhlimaan tämän päivän synttärisankaria. Niin no, lähinnä siinä koetin estellä lasta kiipeilemästä pöydälle popkornin perään ja rutistelemasta koristeita, tomusokeri pöllysi samalla ku kiipesin yläkaapille ottamaan tasselinauhaa, ikkunalaudalla oli kaatunut tulppanimaljakko, jossa ei onneksi ollut enää vettä (ihmettelinkin nuupahtanutta olomuotoa) ja isompia lapsia kielsin tulemasta keittiöön koska äiti tekee täällä ylläriä! Keittiö oli kuin jonkun taistelun jäljiltä, tiskiallas pursusi astioita ja hoksasin alkaa kaivelemaan roskiksesta sopivan värisiä paperinpaloja, jotka hetkeä aiemmin sinne nakkasin, koska niistä saa hyvin leikattua liekit kakkukynttilöihin. Nauratti kyllä tuo ystävän kommentti, mutta osaan kyllä vastata siihen: vaikka elämä on kiireistä ja välillä vähän tylsää, ankeaa ja kalapuikkoja ja kaurapuuroa, niin tuun vaan niin onnelliseksi sen arkisen varttitunnin aikana, kun sotken huomaamattani koko keittiön ja läväytän siihen keittiönpöydälle ne eskimot levälleen ja pursotan päälle turkoosia sokerimönjää ja monta hyppysellistä strösseliä. Jos en tekisi niin, olisin paljon onnettomampi ihminen. Vaikka siihen vartissa saadun sotkun siivoamiseen meneekin suhteessa varmaan nelinkertainen aika. 

Äiti tekee täällä ylläriä -hetkeen sisällytin vielä muutaman minuutin valokuvaamista ja mietin, että kyllä tää näyttäis varmasti sekopäiseltä hommalta, jos ulkopuolelta kattelis. Ajankäytöllisesti ihan älyttömän tehokkaalta! Toki olisin voinut pyytää lapset keittiöön ja tarjota heille pakkasesta suoraan ne eskimot ja mikrosta pussillisen popkornia, mutta ei, luultavasti lapsetkin ihmettelisivät, että mikä nyt on. Kaikella sillä laittamisella ja samanaikaisella sotkun aiheuttamisella oli myös suuri syy. Tuo tänään kuusi vuotta täyttävä ihana, maailman söpöimmillä hymykuopilla varustettu silmälasipäinen pieni, mutta jo niin iso, hurmurispoikainen. Lauloimme hänelle onnittelulaulun, söimme pikkuherkut ja hän sai avata suuren pakettinsa ja rakennella sitä sitten rauhassa koko illan.

Hän syntyi elämäntilanteeseen, joka oli vaikea. Olimme muutama kuukausi aiemmin eronneet isänsä kanssa, mutta asuimme silti kaikki yhdessä. Olin rikki ja kamalan surullinen. Hänen ollessa vielä vatsassani, itkin paljon, siis todella paljon, niin että päätä särki aina nukkumaan mennessä, mutta päätin, että jokainen kyynel jonka vieritän, on pois hänen itkuistaan. Ja niin olikin! Huhtikuun 12. päivänä syntyi aurinkoisin vauva, jonka olen koskaan kohdannut, rakas hymykuoppapoikaseni. Annoin kaiken sen valtavan rakkauden, jonka syntymänsä minussa sai tulvimaan, vain ja ainoastaan hänelle ja siskolleen. En ole ikinä ollut enempää läsnä ja satapronsettisesti äiti ja niin lähellä lapsiani kokoajan, kuin silloin. Kaikesta siitä tavallaan kurjasta ajasta, hänen vauvavuosistaan, en juurikaan muista muuta kuin että olin samaan aikaan äärettömän onnellinen ja sydäntä riipivän surullinen ja pettynyt kaikista niistä menetetyistä haaveista elämän suhteen, mutta tunne niistä ajoista on silti aivan lämmin. Meistä kasvoi mahtava kolmikko olemaan yhdessä silloin kun olemme yhdessä ja koen, että poikani on minulle se ihminen, joka piti minut järjissäni ja joka sai aikaan myös sen muutoksen siksi Tiinaksi, joka olen nyt.

Kuudessa vuodessa tuosta aurinkoisesta vauvasta on kasvanut sydämellinen, ihana, vitsikäs pian jo eskarilainen, joka edelleen haluaa kävellä kaupungilla äidin kanssa käsi kädessä. Onnea maailman rakkain keskimmäiseni! Sinne hän lähti päiväkotiin uudessa yksisarvisasussaan ja viettämään synttärijuhliaan ja pääsiäispyhiä isänsä perheen luo. <3


JAA ETTÄ MITÄKÖ MULLE KUULUU NO EIPÄ TÄSSÄ KUMMEMPIA

Ihan tajuttoman kiireinen kaksiviikkoinen takana. En ole ehtinyt siivoamaan työpöytää, enkä varsinkaan istumaan sen ääreen. On tapahtunut ihan tosi hienoja juttuja, joista kerron vasta myöhemmin lisää, mutta tässä pieni listaus maalis-huhtikuun vaihteesta:

  • Rairuohon siemenet on laitettu multaan kasvamaan, vaikka hiukan kyllä näyttää vielä laimealta tuo kasvaminen.
  • Minusta ja ystävästäni Annasta oli juttu Hesarissa, aiheena ystävyys. Itse haastattelu oli mukava hetki ja juttu hyvä, aihe tärkeä.
  • Monta yötä meni kaameassa kurkku- ja korvakivussa. Olisi tehnyt mieli vain itkeä ja herättää nukkuvat lapset sillä itkulla. Mutta emmää sitte.
  • Kävin piirtämässä Kevätmessuille liiduilla seinään. Vähän oli käsiala kohmeessa. Kaipaan lisää liitutaulupiirtelyä seinille, mieluusti jotain suurta!
  • Voitin Lenovon ihanan, kultaisen Yoga Bookin, jolla voi piirtää paperille ja kuva ilmestyy samantien tabletin ruudulle. Rakastan sitä yhdistelmää: kulta-paperi-ruutu-atk-nykyaika! Ja miten siistiä voittaa jotain!
  • En ole ehtinyt järjestämään lapsilleni synttärijuhlia, vaikka pari viikkoa sitten esikoinen täytti pyöreitä ja ens viikolla keskimmäisellä on juhlapäivä. Pitää siis pitää megakekkerit keväämmällä.
  • Mulla on mun eka festarikeikka muutaman viikon päästä. Pidän #rekvisiittakarkki-workshopin PING Helsingissä! Se mun workshop meni nopeasti täyteen, tuntuu ihan hullulle ja jännittää kamalasti, pitää ehkä laajentaa rekvisiittakarkkivarastoja ainaki noinniinkuensalkuun.

  • Tajusin, että kaupunkilaisen on ihan turha lähteä pusikkoon etsimään pajunkissoja. Parhaiten ne löytää Hakaniemen torilta!
  • Istuin lapsineni (okei, ne teki samalla kaikenlaista muutakin) seitsemän tuntia keittiössä. Askarreltiin, juteltiin, laulettiin, tanssittiin, kuumaliimailtiin, tilattiin pitsaa ja keskeytin hommani noin tsiljoona kertaa erinäisten äidin työnkuvaan kuuluvien asioiden takia. Lopputuloksena kaksi maljakollista kreisejä virpomisoksia!
  • Materiaalit oksien koristelussa: värityskirjan sivuista valmistetut paperikukat, glitterkuumaliima, kimalteella koristellut sulat ja hamahelmipuput.
  • On aivan tajuttoman ihanaa tuo alati lisääntyvä valo, ihan pian kirsikankukatkin jo kukkivat! Voi vitsit, kevät! <3

KLASSIKKO – VESSAPAPERIRULLAKIIKARIT

Kello lyö 15.07: ”äitiiii, onko meillä toista tyhjää vessapaperirullaa?”

15.08: Toinen hylsy saadaan, kun tyhjennetään puoli rullallista paperia epämääräiseksi paperikasaksi vessan jakkaran päälle.

15.09: Kuumaliimapyssyn johto seinään. Teräviä saksia etsitään samasta kaapista, josta liima löytyi. Ei löydy.

15.10: Lahjapaperirullakokoelmasta repäistään siivu paperia. Siitä rullasta, joka ensimmäisenä sojottaa vastassa. Sakset löytyvät työpöydältä.

15.11: Paperinpala leikataan kahtia. Kokeillaan onko liimapyssy kuumennyt. Ei ole riittävästi.

15.12: Sujautan käteni ompelutarvikekaapin uumeniin ja siellä olevaan nauhapussukkaan, josta vedän ensimmäisen nauhan, joka käteen sattuu. Iloitsen, että se sopii paperin väreihin ja jee, samettinauha on aina hyvä valinta!

15.13: Kuumaliima on hyvin sulanutta. Laitan liimaa hylsyyn pitkittäissuunnassa ja ilahdun, liima on GLITTERKUUMALIIMAA! Paperi paikoilleen ja hylsyn ympäri ja lisää liimaa. Sama juttu toiseen.

15.14: Ylimääräisten paperien leikkuu pois ja hylsyt liimalla yhteen. Vähän vielä lisää rajakohtaan, että pysyy varmasti.

15.15: Nauhanpäiden leikkuu perinteiseen W-muotoon ja liimalla paikoilleen. Ihastelua sekä äidin että lasten puolelta. Maailman ehkä söpöimmät kiikarit!

KOLME PÄIVÄÄ ENNEN 37-VUOTISPÄIVÄÄNSÄ HÄN OSTI 80 RUUSUA

Rakastan kukkia. Oon aina ollut kukkatyttö. Pikku-Tiina keräsi mummulan pihan laitamilta kaikki kukkivat luonnonkukat, asetteli kimput leikkimökin ovensuuhun nostetulle pikkupöydälle ja huhuili koko suvun kukkakauppaan ostoksille. Koululaisena valitsin ompelutöihini ja huoneeseeni aina kukkakuosillisia kankaita. Rippikesänä kävimme isäni kanssa ostamassa lehti-ilmoituksen perusteella kaupungin laidalta mulla vanha Poni-pyörä. Maalasimme sen yhdessä puna-valkoiseksi ja koristelin sen vielä pikkusiveltimellä maalaillen täyteen kukkia. Siihen aikaan lempilausahdukseni taisikin olla, että eivätkös kaikki jotka kukkia kantaa, ole sellaisia rauhaa rakastavia. 

Käyn toisinaan Hakaniemen torilla kurkkaamassa kukkamyyjiltä, olisiko heillä siellä superedullisia vähän jo yliauenneita ja kulahtaneita kimppuja. Joskus onnistaa! Perjantaina ostin neljällä eurolla 80 ruusua! Asettelin ne ensin kauniisti suureen maljakkoon ja pariin Aalto-vaasiin. Olin ajatellut, että illalla leivon seuraavan päivän juhlia varten, mutta arvatkaapas mitä teinkin… Otin tyhjän muropaketin, pakkausteippiä, kuumaliimapyssyn, tsiljoona kuumaliimapötköä, kimalletta ja kaikki kahdeksankymmentä ruusua ja istahdin keittiön pöydän ääreen. En leiponut syötävää kakkua vaan tein ruusukakun. Suloisen silmänruokakakun, joka sopii kaikenlaisille ruokavalioille.

Juhlat olivat mukavat ja aina sanon samat sanat, mutta sanon ne silti, että oon kyllä onnennainen, kun on tuollaisia ystäviä ympärillä. Juhliini on muodostunut bingon ja yhteiskuvan (ja liittyvän Wonderwall-yhteislaulun) lisäksi hauska ohjelmanumero, jos paikalla on ennestään toisille tuntemattomia ihmisiä. Pidän esittelykierroksen, jossa kerron mistä tunnen kenetkin ja välillä myös jonkun hauskan muiston yhteisen matkamme varrelta. Kiitos tyypit taas! Aamuyöllä vuosi vaihtuu ja mää oon kolmiseiska, ja se se vasta on siistiä! En ikikuuna päivänä haluaisi olla enää 25, tää on just täydellinen ikä olla just tämmönen ja tässä näin ja nainen parhaassa iässä.

MINÄ SE VAAN RAKKAUSNUOLIA TÄÄLLÄ AMMUSKELEN

Tänään postiluukusta kolahti uusi Suuri Käsityö -lehti. Mua aina vähän jännittää avata se, kurkata sinne oman palstan sivuille. Aina ei edes muista, mitä sinne on tullut milloinkin tehtyä, kun kaikki tehdään niin monta kuukautta aiemmin. Ja että jos ne onkin ihan hirveitä kaikki mitä on tullut tehtyä! No, nyt ei ainakaan ollut. Poikani näki lehden sivuilla söpöt nuolet ja siltä istumalta jätettiin aamupalan jäljet siivoamatta ja otettiin askartelutarvikkeet esille. Leikeltiin kartonkia summanmutikassa ja melkein poltettiin sormiamme kuumaliimassa ja tajusin, että tuollainen juhlatarvikeosastolta löytämäni (Lagerhaus) kultakonfetti on paljon parempaa, kuin semmoinen ohut ja laihahko höttökimalle. Saa paljon paremmin siivottuakin, eikä kimalletta löydy keittiöluutusta ja matolta vielä satojenkin vuosien päästä. Lopuksi pyyhittiin kultakonfetit ja aamupalan jämät ja nyt meillä on rakkausnuolia ammuttavaksi kaikille ihanuuksille! <3


KAI TÄSSÄ VOI JO OTTAA JOULUKORISTETTA ESILLE

Joulutunnelmaa / joulukuusi / MUITA IHANIA

Olen aloittanut jo jouluun valmistautumisen, vaikka en sanoisikaan olevani mikään super jouluihminen. Musta on ihanaa tehdä joulukalenteria kauniine kuvineen ja miettiä vähän jo lahjaideioita rakkaille ihmisille (sitä teen pitkin vuotta). Kävin siivoamassa varaston ja siellä samalla tuli vastaan kolme laatikollista joulutavaraa. Niin, kolme! Muistan lapsuudesta, että kotona oli yläkaapissa suuri Elloksen pahvilaatikko, jossa oli kaikki joulukoristeet. Siis yksi vain! Miten mulle on käynyt näin? Ja miksi kuusen tullessa kotiin, käy niin, että lapset haluavat laittaa JOKAIKISEN koristeen siihen puuhun roikkumaan? Siksi, etten halua sitä kieltääkään, koska he saavat päättää siitä miten kuusi koristellaan. No mutta, sen kuusen koristelun aika ei ole ihan vielä ja siihen mennessä voin myös vaikka muuttaa käytäntöä ja kuusesta tuleekin tänä vuonna seesteinen.

Löysin varastosta myös vuosia sitten tekemäni kuusen. Se on ollut muutamana vuonna esillä ihan lähivuosinakin, mutta ajansaatossa se on saanut vähän iskua ja useimmat koristeista ovat tippuneet. Siispä toin kuusen kotiin ja otin matkaani kuusenkoristelaatikosta muutaman kivan jutun ja paikkasin kuusen. Kuumaliimapyssy vaan seinään ja söpöydet paikoilleen.

Joulutunnelmaa / joulukuusi / MUITA IHANIA

Joulutunnelmaa / joulukuusi / MUITA IHANIA

Taustana tässä on kuulkaas ihan vaan Ikean poistonurkkauksesta ostettu parin euron kaapinovi ja loput tarvikkeet eli koulukoristeet on omista kätköistä, joten tällaisen tekeminen on helppoa ja edullista ja jokainen voi tehdä aivan omannäköisensä. Ehken enää tekisi samanlaista ja vaaleanpunaiseen oveen, mutta tämä on jo perheellemme tuttu ja perinteikäs joulukoriste, jonka toivon kulkevan matkassamme vielä pitkään. Alareunan tonttulakkipäinen jäätelö on viimejouluisista printattavista kuusenkoristeista, niitä sitten vaan tulostelemaan ja värityshommiin! Meillä ainakin aiotaan. Voi olla, että kuusi menee vielä sängyn alle hetkeksi piiloon, jos tulee sellainen olo, mutta veikkaan, että viikot hulahtelee niin vauhdilla ettei ehdi tulla.

Tein Styleroomiin kansion, jossa on tarkemmat ohjeet ja enemmän kuvia kuinka tehdä oma tällainen kuusi joulua odottamaan ja ilahduttamaan. Voit ottaa osaa myös jouluiseen teemakuvakisaan, jos on joulu mielessä ja asetelmia kotosalla (tai edellisvuosien kuvia asetelmia tallessa) tekemällä oman albumisi. Aikaa on kahdeksanteen päivään saakka.

Joulutunnelmaa / joulukuusi / MUITA IHANIA

Joulutunnelmaa / joulukuusi / MUITA IHANIA


MUITA IHANIA LOVES UHANA DESIGN

Pari viikkoa sitten julkaistiin Uhana Designin uusi, upea syys-talvimallisto. Kävin tekemässä Tampereella Verkatehtaankadulla sijaitsevaan kivijalkamyymälään ikkunasomistukset juuri ennen julkkarikemuja. Oli tosi mukava tehdä ikkunaa räppifestarikansan vaellellessa Tampereen pimenevässä loppukesä illassa. Vähän tussata kuvioita lasiin ja tehdä humauttaa yks jättikokoinen kakku, jossa on syysmallistosta tuttua tosi kaunista mustapohjaista kukkakangasta, vähän marenkia, vaahtokarkkeja, näkkileipää, ruusuja, pihjalanmarjoja, neilikoita ja paljon liimaa. Suosittelen  tamperelaisille ja siellä visiteeraaville kakkuikkunakävelyä ja visiittiä ihanassa Uhana Designin kaupassa! (Helsingissä vaatteita löytyy Sokoksen Pop Upista ja Nudgesta!)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Pus.
uhanadesign_syysikkuna_muitaihania4

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania7

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania3

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania2

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania6

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania9

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania10

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania8

uhanadesign_syysikkuna_muitaihania5

 

KIMALTAVA JUHANNUSHAME JA KUKKASEPPELE

juhannushame

juhannushame

juhannushame

kultahamekimalle

Tämän vuoden juhannusjuhlintaani kuului erityinen, juhlava, vähän kuin vahingossa valmistunut asu. Yleensä en mökille tai maalle lähtieesä sen kummemmin mieti miten pukeudun, mutta kun juhannusviikolla kangaskaupasta löytyi ihanaa kimallekangasta täydelliseen kesähameeseen ja lähikaupasta oikean värisiä ruusuja ja omasta keittiöstä maljakosta ruusuihin sopivia krysanteemeja, niin asuhan rakentui kuin itsestään.

Hame oli superhelppo tehdä ja siitä tuli kyllä aivan ihana. Ostin 80 senttiä kangasta ja leikkasin sen leveyssuunnassa keskeltä poikki, jotta nuo kankaan rypyt tuli hameeseen pystysuuntaan. Ompelin sivusaumat ja vyötärölle rypytin kolmisenttisen kuminauhan. Helmaa ei tarvinnut ommella ollenkaan ja vuorikin olisi ollut vain liikaa luksusta, ei välttämätön.

Kukkaseppeleen tein rautalankaan kukat kiepsutellen. Kiinnitin kukat askartelukaupasta löytyvillä rautalangan pätkillä, joissa on marjat päissä. Seppele pysyi tosi hyvin kasassa kaksi päivää ja päässäkin oikein hyvin parilla pinnillä. Yöksi käärin sen kosteaan talouspaperiin, etteivät kukat nuupahtaisi.

juhannushame

juhannushame

Lähdin mökille vasta juhannusaattoiltana, kun kaupunki oli hiljainen ja liikennevaloihin jumittaminenkin tuntui hassulta, kun muita autoja ei näkynyt. Oli mukava, juhlava ja tosi kesäinen juhannusneito-olo kimallehameessa ja kukkaseppeleessä. Perillä ystävien kesäpaikassa Pikku-Pemberleyssä oli niin ihanan vehreää ja sateen jäljiltä raikas, lämmin ilma. Juuri sopiva siihen, että hipsimme pellon laitaan ottamaan juhannuskuvia.

kultahame_ekstra

 

WHERE’S MY TREASURE? JA MUITA IHANIA

 

Ihanat lastenjuhlat

Ilmapallojen takana

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Ihania tyttöjä

Voi vitsit miten ihania

Popkornikakku

Tytöt skoolaa smoothiella

Yksivuotias ja popkornibody

Veljekset juhlissa

Ihana tyttö

Popparikakku

Äiti ja sen poika

Lastenihanatjuhlat

Nakkipaita ja vohvelimekko

Söpöisyys

Pillillä ihan itse

Meillä oli tässä hetki sitten vallan mainiot lastenjuhlat. Sellaiset, että turkoosin kermakakun päälle oli tiputeltu kasa popkornia, sängyllä sai pomppia ja keittiönpöytä oli siirretty juhlien ajaksi lastenhuoneeseen. Lapsista varsinkin se oli hassunhauskaa, koska harvoinpa sitä heidän huoneessaan syödään tai varsinkaan herkutellaan. Vaikka juhlimmekin meidän luonamme, olivat juhlat aivan yhtälailla vieraidemme. Seurana meillä oli ihana No Home Without You -blogin Kaisa tyttärensä kanssa ja hurmaava Pinjacolada -blogin Pinja tyttöineen. Saimme juhliin kaikille uudet vaatteet*, Papun uudesta SS16-mallistosta mahtavia, leikkisiä ja stylejä vohveli-, pilli-, nakki- ja popkornikuosisia ihanuuksia! Mitkäpä sopiskaan meille ja juhlijakamuillemme yhtä hyvin, no ei melkein mitkään muut! Ja syy juhliin: lapset, elämä ja hassuttelu!

Tarjoiluihin kuului kermakakun lisäksi hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia muffinssivuuissa, mansikkamehua, ruis- ja maissinaksuja ja Emmi-Liia Sjöholmin uudesta kirjasta Koko perheen kattaus* saatiin hauskat ideat banaanisushiin ja vesimelonipitsaan. Aikuisille oli tarjolla tiistaisdrinksut eli mustikka-banaani-smoothiet. Nuorimmaiseni oli ensimmäisenä pöydässä odottamassa herkkuja ja seisoi ja kiipeili tuoleilla, on siinä iässä, että kiipeily kiinnostaa ja saa kiipeilläkin, se on mainio taito. Seuranaan hänellä oli pöydässä pisimpään istuskellut Pinjan nuorempi tyttö, molemmat söivät hartaudella kakkupalojaan ja kirsikkatomaatteja. Keskimmäiseni hyppeli sängyllä ja kikatteli Pinjan vanhemman tyttären kanssa niin söpösti että! Kaisan tytär seurasi tarkasti isompia ja heidän touhujaan.

Koristeet, ilmapallot ja kertakäyttöastiat ovat Pop Up Kemuista, kaikki muu juhlavarustus omien kaappieni kätköistä. Kaisa oli tehdä hurauttanut mahtavan nakkiviirinauhan! Heliumilmapallot olivat tietysti yksi juhlien mahtavimmista jutuista lasten mielestä ja edelleen, kymmenen päivää myöhemmin, meillä leikitään kattoon nousevilla palloilla! Ja se oivallus, joka tulee kaikkien lastenjuhlien jälkeen, että mitä yksinkertaisemmat ja helpoimmat herkut, niin lapsille kyllä maistuu.

Herkutteluiden ja tiskivuoren jälkeen tajuttiin, että ne tärkeimmät, NAKIT jäivät jaakaappiin (en tajua miten unohdettiin ne!) ja niitä me sitten syötiin keittiössä suoraan paketista lattialla istuen ja naureskellen. Vaaleimmat vaatteet pyörivät tuolloin jo pyykkikoneessa tomaatti- ja melonitahroineen. Mutta oi että! Aina juhlat eivät tarvitse sen kummoisempaa syytä kuin riehuvat lapset, ihanat aikuiset ja ystävyyden.

* Yhteistyössä ihana Papu. Tuotteet saatu blogiyhteistyönä.

Kiitos, oli tosi kivvaa!

Ota pala kakkua hei

Ihana tyttö ja nakkihame

Tiina
Kuva: Pinja Rouger, Pinja Colada, 2016

jee papu jee

Ilmapallojen takana

Äiti ja sen tyttö

We just had the most delightful children’s party. The ”popcorn sprinkled on a cake, jumping on beds and tables moved away” kind of thing. Kids thought it was great because these are very rare occasions. Even though the party was at our place, the event belonged to our guests as much. We spent the day with lovely Kaisa and her daughter and darling Pinja and her girls. All of us received new clothing from Papu’s SS16 collection*, printed with waffles, straws, sausages and popcorns! Perfect match with our party crew. What was the occasion? Well kids, life and fun!
Besides the cake, the table was served with fruits and vegetables, strawberry juice, rye and corn snack. We also had banana sushi and watermelon pizza from Emmi-Liisa Sjöholm’s new book ”Koko perheen kattaus”. Adults had their cocktail hour in the form of blueberry-banana-smoothies. My youngest one was the first to climb the chairs and the table. He’s at the age where climbing is so exciting and it is a useful skill to pursue I think. He got company from Pinja’s younger girl how had been sitting by the table for some time. Both of them very enjoying their cake and cherry tomatoes with most piety. My midmost enjoyed the jumping on bed part and giggled it away with Pinja’s older daughter. How precious was that! Kaisa’s daughter was keenly following what the older kids were doing.
Whilst we very enjoying all the delicious treats we realized we still had sausages in the fridge! And next, there we were, eating them straight from the package, sitting on the kitchen floor and laughing. Light-colored clothes were already having their first round in the laundry machine. But my my, I’ll tell y’a: all you need for a good party is kids running around and adults who are, well, just wonderful.
*In collaboration with Papu.
Ihanat

Ilmapallot ja lapset

Hehee

Ryhmäkuva

Hassuttelijat

Voi söpöt

Where's my treasure -papujuhlat

Vähänkö ihania

Ihanin nakkihametyttö

 

SUPERSÖPÖ JÄÄLYHTY

Supersöpö jäälyhty

supersöpö jäälyhty

Tosi kovissa pakkasissa on monia asioita, joista tykkään, mutta tämä yksi on erityinen, josta tykkään. Nimittäin se, että jäälyhdyt ja -kalikat valmistuvat nopeasti. Viime viikolla oli aivan täydelliset pakastuskelit. Olin harmikseni juuri vienyt kaikki tyhjät purkit kiertoon, mutta sitä mukaa kun maitopurkkeja tyhjeni, vein niitä jäätymään parvekkeelle. Välillä tietty kävin vähän kurkkimassa jäätymisen tilaa. Jäädytin maitopurkkikalikoiden lisäksi myös vesi-ilmapalloja ja yhden perinteisen jäälyhdyn taikinavuokaan. Sujauttelin purkkeihin ja palloihin veden sekaan vesiväriä, kuivia kasveja, yrttejä, neilikoita ja kimalletta. Osa oli kasausvaiheessa ehtinyt jäätyä täydellisesti, liian myöhään jäätymään laitetut taas eivät aivan ehtineet täyteen jäähän, mutta kaikkinensa jäisestä asetelmasta tuli hieno. Kakkumainen ja söpö olivat tavoitteenanikin ja siinä onnistuin.

Supersöpö jäälyhty